Dirty pit

Lucas virnisti huvittuneena Akemille vastaukseksi, sen hän kyllä uskoi, että tummatukka sai tahtonsa läpi silloin kun tahtoi. Ehkä se oli vaatinut pienimuotoista suostuttelua, mutta Akemi oli niin kovaluonteinen, ettei tuo varmasti antaisi periksi, jos saisi jotakin päähänsä. Ilmeisesti poreammekaan ei ollut ensimmäisenä ollut Rayworthien ostoslistalla, mutta Akemi... No, Akemi oli siirtänyt sen tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi.

Ei kestänyt kuin ohikiitävä hetki, kun Lucas hämärästi tajusi, että amme oli täyttynyt aika monella ihmisellä siihen nähden, ettei amme noin loppujen lopuksi mitenkään järjettömän iso ollu. Akemi oli aivan kiinni nuorukaisen kyljessä ja poika itse oli joutunut vetämään hieman jalkojaan koukkuun, jotta vastakkaisella puolella istuva poika pystyisi olemaan ammeessa.

Akemin puhuessa Lucaksen ruskeat silmät siirtyivät siihen nimenomaiseen poikaan, joka... no, sivustakatsojan osasta se ainakin näytti siltä, että hän yritti tukehduttaa otteessaan olevaa tyttöä kielellään. Skeittari siristi silmiään ja vilkaisi yökkäävää Akemia, nauraen tytön reaktiolle, joskin tuntien myötähäpeää parin puolesta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pojan käsi kouri tytön rintaa ja tytön käsi... no, se vaelsi jossakin pojan haaravälin tietämillä veden alla.
"Hei pliis, hommatkaa huone", Lucas lopulta voihkaisi tuntiessaan olonsa harvinaisen huonoksi. Hänellehän se ei kuulunut millään tavalla, mitä hittoa nuo kaksi toisilleen tekisivät – kunhan Lucas itse vain ei joutuisi todistamaan sitä metrin etäisyydellä itsestään.

Tyttö nyrpisti nenäänsä ja yritti selvästi katsoa halveksuen Lucasta, onnistuen näyttämään vain naurettavalta.

Lucaksen huomio karkasi täysin parista, kun Akemin vierestä vapautunut paikka täytettiin. Sillä nyt ei vielä ollut mitään väliä, mutta kun se, joka oli siihen istunut, oli puolialaston Davide (ruskettunut, lihaksikas, täydellinen Davide), joka oli kuin puolihuolimattomasti kietaissut kätensä Akemin selän taakse. Silloin Lucas unohti täydellisesti sen toisiaan nuolevan kaksikon ja tuijotti silmät humalasta kiiluen Davidea, jonka huulet olivat piirtyneet ällöttävän imelään hymyyn. Lucas tunsi oksennuksen kiirivän kurkussaan.

"Moro", Davide tervehti pyyhkäisten toisella kädellään tummia hiuksiaan, "kiva poreamme teillä Akemi." Lyhyt, matala naurahdus oli Lucaksen korvaan niin lipevä, että espanjalainen joutui kääntämään katseensa pois ällöttävästä kaveristaan. Davidessa ei muuten ollut mitään vikaa, mutta naisten seurassa... Silloin jätkä oli aivan mahdoton. Ja kun tuo nyt tuli taas iskemään hänen naistaan, ei se käynyt päinsä. Ei kun siis, hänen kaveriaan. Kaverihan Akemi oli.

Akemi purskahti kovaääniseen, ilkeään nauruun, kun Lucas oli kehoittanut näitä toisiaan hipelöivää paria hankkimaan huoneen. Muijan ilme oli ollut niin huvittava, ettei tyttö voinut olla tihkumatta naurusta. Hän ei edes tajunnut, että joku istuutui hänen viereensä. Jotenkin Aki oli ehtinyt kuvitella Lucaksen siirtäneen kätensä tytön selän taakse, sillä eihän se nyt kukaan muu voinut olla! Mutta nyt kun Akemi alkoi asiaa paremmin ajatella ja lopetella hiljalleen nauramistaan, hän tajusi, ettei Lucaksen käsi voinut millään olla hänen selkänsä takana. Katse harhautui sitten sivulle ja se tuli kuin tyhjästä - Daviden naama.

"Jou", tummatukka tervehti ja tarkoituksena oli taputtaa Davidea olkapäälle, mutta sihti oli hitusen hukassa. Taputus annettiin Daviden rintakehälle. "Joo, kiitti. Täytyyhän sitä vähän luksusta olla", Akemi naureskeli ja yritti vaihtaa asentoaan paremmaksi. Daviden yllättävä läheisyys oli onnistunut saamaan Akemin pasmat totaalisesti sekaisin, ja hänen aivonsa olivat menneet hälytystilaan. Tämä läheisyys oli väärä.

"No, Davide", Akemi aloitti muina miehinä. "Onko näkymä miellyttänyt?" skeittarityttö virnisti tavalliseen tapaansa. Hänen kätensä, joka oli Lucaksen lähellä, liikahti ja kosketti Lucaksen käsivartta hennosti.

Ruskeat silmät pyöristyivät hämmennyksestä ja samalla myös ärtymyksestä, kun Akemin käsi taputteli harvinaisen tuttavallisesti Daviden paljasta rintakehää. Lucas ei voinut estää mustasukkaisuutta kuohahtamasta täyteen liekkiin sisällään – Daviden flirttailevat silmäykset olivat kuin bensaa, joka ruokki tulta. Äsken vielä nauravaiset silmät olivat nyt synkistyneet ja skeittari vain tuijotti Davidea kuin toivoen, että tuo vain katoaisi katseen voimasta. Käsivarressa tuntunut kosketus sivuutettiin, sehän oli pelkkä vahinko. Akemi kuitenkin halusi loppujen lopuksi varmasti Daviden, niin kaikki naiset halusivat. Tuskin Akemi olisi mikään poikkeus, joka ihastuisi Daviden sijaan johonkin Lucas Romeroon...

Niin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt, italialainen vain pörrötti uudestaan hiuksiaan ja nojautui paremmin poreammeen reunaa vasten, hymyillen Akemille.
"Tottahan toki", italialainen nauroi iskien silmää japanilaistytölle, "kivat bileet ja ihan.. mukavat näkymätkin", Davide jatkoi naurahtaen uudestaan rennosti, silmien pyyhkiessä nopeasti Akemin osittain veden alle kätkeytyvää vartaloa flirttailevaan sävyyn. Nuori mies veti kätensä pois tytön selän takaa, sipaisten kuin ohimennen tuon paljasta olkapäätä.

Toisella puolella Lucas yritti tekeytyä mahdollisimman pieneksi. Oikeastaan skeittari olisi halunnut hukuttaa itsensä. Tai ehkä ensin hukuttaa Davide ja sitten vasta hukuttautua itse. Ehkä mieluummin vetää kaveriaan turpaan – mutta ei hän voinut, koska Davide oli hänen kaverinsa. Ja toisekseen, Akemi ei edes ollut hänen... hänen... tyttöystävänsä. Ei Lucas voinut olettaa Daviden näkevän päänsä sisälle ja tietävän, mitä hän tunsi Akemia kohtaan. Oli tietysti tyystin eri asia, mitä Akemi ajatteli ja tunsi – tyttö kun ei ollut sanonut asiasta sanaakaan. Toki kanta olisi voinut käydä siellä vessassa selväksi, mutta nyt... No, Lucas ei enää ollut varma mistään.

Alkoholin ja Akemin ja kaiken tämän yhteisvaikutus espanjalaisen aivoille ei enteillyt yhtään mitään hyvää.

Akemin hyväntuulinen virne katosi, kun Davide oli maininnut mukavista näkymistä ja selvästi tarkastanut japanilaistytön vartaloa. Tässä meni tytön raja, tästä oli hyvä läppä kaukana. Kukaanhan ei arvostelisi häntä hänen vartalonsa perusteella!
Sipaisu paljaalle olkapäälle oli jo liikaa.
Aki vetäyty huomattavasti Daviden läheltä ja nosti kätensä ilmaan kuin viestien, ettei tyttöä saisi mukaan tällaiseen leikkiin.
"Wooah, nyt jokin raja", tummatukka irvisti ja näytti nyrpeältä. "Muahan ei tolla tavalla tsekkailla. Mä en oo mikää aivoton hyödyke, kuten toi muija tossa meidän edessä."
Toisiaan nuoleskeleva pari erkani toisistaan tytön toimesta ja nyt tyttö, josta Akemi oli puhunut, mulkoili Akemia raivoissaan.
"Sä oot vaan niin katkera, kun sulla ei oo ketään ketä suudella!" tyttö tiuskahti ja vetäisi huomionsa kohteena olevan jätkän takaisin huuliensa armoille.
Skeittari pyöräytti silmiään ja antoi parin jatkaa sitä, mitä nuo kaksi nyt toisilleen tekivätkään. Tyttö ei voinut ajatella muuta kuin sitä, että poreamme olisi huomenna siivottava perinpohjin.

Tyttö ei voinut olla ajattelematta sitä, miksi Lucas oli yhtäkkiä hiljentynyt tuolla tavalla. Heti Daviden ilmestyttyä Lucas oli muuttunut kuin näkymättömäksi. Hei, ei kai Lucas voinut olla... Mustasukkainen? Mustasukkainen Davidesta? Voi, jos Lucas vain tietäisi, millä tavalla tyttö Lucaksen näki, niin toinen ei enää epäilisi Akemin tunteita kertaakaan.
... Jopas sitä nyt mentiin tosikoksi ja romanttiseksi...

Daviden silmissä saattoi nähdä häivähdyksen hämmennystä, kun Akemi ei näyttänytkään mitenkään tyytyväiseltä ja iloiselta – päinvastoin, tyttö näytti enemmänkin jotenkin happamalta ja liukui kauemmas italialaisesta, tosin ei tuo kovin kauaksi päässyt, poreammeen vapaana oleva tila kun oli melko minimaalista.
Hyvässä nousujohteisessa humalassa oleva Davide ei jaksanut lannistua Akemin sanoista: kyllä hän tiesi, että tyttö piti hänestä, olihan se jo siellä hänen luonaan ensimmäisellä tapaamiskerralla käynyt selväksi. Davide, jossa oli selvin päinkin pientä naistenmiehen vikaa, muuttui humalassa ällöttävän lipeväksi ja imeläksi – jos siis ulkopuolisen silmin katsottiin. Yleensä Daviden iskuyritysten kohteena olevat tytöt olivat vain imarreltuja ja kikattelivat, punastelivat ja nauroivat, eli lyhyesti ilmaistuna olivat vain mielissään siitä, että saivat nuorelta mieheltä huomiota, eihän tuo ollut lainkaan hassumman näköinen ja ihan mukavakin, sille päälle kun sattui.

Akemin toisella puolella istuva Lucas näytti lähinnä tuimalta ja tyytyi vain naurahtamaan kuivasti Akemin sanoille, samoin kuin vastakkaisella puolella istuvan tytön tiuskinnalle.
"Sä vaan oot katkera, kun sä et saa muuta kun tollasen umpitunnelissa olevan jätkän, jolla ei ees tossa humalassa seiso."
Lucas ei yleensä ollut ilkeä, mutta nyt hänen oli vain tehnyt mieli vittuilla tytölle ja tuon seuralaiselle. Hän halusi ärsyttää muita niin, ettei heilläkään enää olisi hauskaa. Sitä paitsi, tuo oli jo säälittäväksi laskettavaa.

Samalla kun Lucas keskittyi tuijottamaan myrkyllisesti takaisin niitä kahta nuoleskelevaa, jotka nyt tuijottivat vihaisina Lucasta ja tyttö alkoi samoin tein jäkättää kuin viimeistä päivää, Davide oli huomaamattomasti hivuttautunut lähemmäs Akemia ja nyt kohotti tuon leukaa sen verran ylöspäin, että pystyi katsomaan tyttöä silmiin.
"Sullakin on nyt joku jota suudella", Davide nauroi silmät humalasta kiiluen painaessaan huulensa japanilaistytön pehmeille huulille.

Akemi oli niin keskittynyt mulkoilemaan heidän edessään olevaa nuorta paria, ettei huomannut Daviden hivuttautuvan lähemmäs häntä. Kun hänen leukaansa koskettiin ja Davide nähtiin silmien edessä, ei tyttö kuitenkaan ehtinyt mitään siinä reagoimaan, kun Daviden huulet jo painautuivat aasialaistytön huulia vasten. Tytön silmät revähtivät auki ja hän tuuppasi voimakkaasti Daviden pois läheltään. Tummatukka alkoi yökkiä ja äksyillä kovaan ääneen. Hän siinä riehtoessa huitaisi Davidea nyrkillään poskeen ja Lucasta toisella kädellään rintakehään sekä päätyi lopulta seisomaan poreammeessa, jonka muut oleilijat olivat hiljentyneet Akemin saaman kohtauksen takia. Hän oli todellakin mennyt raiteiltaan Daviden suudelman takia.

"Hei!" kuului miespuolisen ulvahdus ja pian paikalle oli sännännyt Akio, joka oli nähnyt tilanteen. Kyllä, hän oli pitänyt silmällä poreammetta sekä siellä olijoita ja nähnyt, kuinka Davide oli mennyt suutelemaan pikkusiskoaan. Akio ei hyväksynyt moista, varsinkaan, kun Akemi osoitti selvästi, ettei halunnut olla Daviden huomion alaisena. Eikä sillä, että hän olisi halunnut nähdä pikkusiskonsa nuolevan jotakuta. Akio oli todella, todella suojelevainen siskojaan kohtaan ja oli valmis tekemään kaikkensa suojellakseen näitä miespuolisten teoilta.
Akio seisoi Daviden takana kädet puuskassa.
"Ylös siitä. Heti. Ja sen jälkeen voit painua helvettiin täältä", Akio totesi matalasti, eikä hänen äänessään ollut hitustakaan huumoria saatika keveyttä. Akemi mulkaisi veljeään happamasti ja siirtyi pois poreammeesta.
"No kiitti vaan! Mä en vittu näköjään osaa selvittää omia asioitani ite!" Aki puuskahti kiukkuisena ja hänen poskillaan oli kiukusta punaiset läntit. Tytön silmissä roihui sillä hetkellä kiukku, murhe, ymmärtämättömyys, epävarmuus ja lukemattomat muut huonot tunteet. Akemi nappasi vaatteensa maasta kiroten jätkät maan rakoon ja lähti vesittynein silmin viilettämään sisälle taloon. Hän syöksyi väkijoukon läpi portaisiin kohti omaa huonettaan.

Hemmetti. Hemmetin Davide, hemmetin alkoholi! HEMMETIN TUNTEET! Miksi Akemia itketti, miksi hän tunsi itensä hyväksikäytetyksi. Jos hän olisi selvinpäin, hän osaisi peittää nämä tunteet, mutta kun tyttö oli nyt pari ottanut, niin tunteiden hallitseminen oli huomattavasti vaikeampaa.
Ja helvetin Lucas. Tyhmä, tyhmä, tyhmä. Akemi oli vihainen.

// hithithit.

Davide ei ollut varautunut saamaansa reaktioon: tytön tuuppaus tönäisi häntä kauemmas, nuoren miehen vartalo iskeytyi vieressä istuvaan poikaan ja sitä kautta niihin kahteen nuoleskelijaan, joiden päät iskeytyivät mielenkiintoisen näköisesti yhteen.

Lucas tuijotti Davidea huulet raollaan ja ainut sana, mikä oli sopiva kuvaamaan skeittarin ilmettä ja tunnetilaa, oli järkyttynyt. Hän ei olisi koskaan arvannut, että Davide ilmaisisi kiinnostuksensa noinkin suorasukkaisesti.
Hyvin pian järkytyksen tilalle kuitenkin nousi itsetyytyväisyys ja pieni hymy kaartui pojan huulille, vaikka Akemi törkkäsikin häntä rintakehään. Ainakaan japanilaistyttö ei kuolannut Daviden perään, oli itse asiassa saanut tuolta turpaansa (Davide piteli hieman pahoinvoivan näköisenä poskeaan), mutta Lucas ei ollut saanut mitään muuta kuin vastauksen suudelmaansa.

Poreammeessa olijat olivat vaienneet ja samoin myös muut takapihalla olevat ihmiset. Jokainen tuijotti enempi vähempi alusvaatteisillaan olevaa Akemia, jonka hentoista vartaloa vesi ei enää suojannut – yhtä paljon katseita luotiin Davideen, ja lopulta myös Akioon, joka ilmestyi kuin tyhjästä paikalle. Ainakaan Lucas ei ollut edes tiedostanut Akemin isoveljen läsnäoloa, ennen kuin tuo seisoi varsin uhkaavan näköisenä Daviden takana.

Katseet poukkoilivat vuoronperään Akemiin ja takaisin Akioon ja Davideen. Kun Akemi kilahti ja juoksi puolialastomana vaatteidensa kanssa ihmisrykelmän läpi, Davide kompuroi pystyyn ammeesta, veti vaatteensa kiireellä päälleen ja hiippaili vähin äänin paikalta mutisten jotakin elämänsä virheestä ja menetyksestä, jonka Akemi koki.

Hiljaisuus vallitsi vielä minuuttien ajan Rayworthien takapihalla, ennen kuin Akio poistui ammeen luota, nuoleskelijat jatkoivat hommiaan ja ihmiset alkoivat kovaan ääneen selittää äskeisestä välikohtauksesta, mutta hyvin pian aiheet liukuivat jonnekin toiseen äärilaitaan.

Lucas sen sijaan istui poreammeessa hiljaa ja tuijottaen vettä, joka läikehti hienoisesti, kun liikautti jotakin ruumiinosaansa. Nuorukainen ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä – jäädä paikoilleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut, lähteä kotiin, mennä etsimään Akemi, tehdä jotain muuta...
Ei kestänyt kyllä kovinkaan kauaa miettiä, mitä hän tekisi: Lucasta ei huvittanut enää yhtään tuijotella vastapäistä nuoleskelijapariskuntaa, eikä nuorukainen pystyisi jatkamaan tekemisiään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisi varmasti kaikista parasta etsiä Akemi, tyttö oli muutenkin vaikuttanut hieman järkyttyneeltä, ja jos Lucas ei ollut pahasti väärin nähnyt, oli jopa näyttänyt siltä, että tuo olisi purskahtanut itkuun. Itku ja Akemi Rayworth eivät kuuluneet samaan lauseeseen, joten siinä oli jo tarpeeksi syytä, miksi Lucas nousi poreammeesta, veti housunsa ja paitansa märän ihon päälle ja pörrötti tummanruskeita hiuksiaan niin, että ne kuivuisivat jossakin vaiheessa.

Skeittari luovi tiensä ihmisporukoiden läpi takaisin taloon ja lähti vaeltelemaan, toiveenaan löytää Akemi. Tarkistettuaan keittiön (joka oli täynnä ryyppääviä jätkiä), olohuoneen (jonne oli sammunut porukkaa) ja vessan (jossa oksensi joku), Lucas lähti kipuamaan yläkertaan. Portaat narisivat epäilyttävästi, kun poika laahusti enempi vähempi vinoon kulkien portaat ylös, joutuen ottamaan tukea jatkuvasti kaiteesta. Kenellekään ei myöskään varmasti jäänyt epäselväksi, minne Lucas oli mennyt: ei tarvinnut muuta kuin seurata märkiä jälkiä, joita skeittari jätti pitkin taloa.

Ensimmäisen vastaan tulevan oven takana ei ollut ketään, mutta kun Lucas työnsi varovasti seuraavan oven auki, ruskeat silmät paikansivat ensimmäisenä sängyllä olevan Akemin.
"Akemi?"

Omaan huoneeseen päästyään tyttö ensi teoikseen nappasi kaapistaan suuren pyyhkeen ja sen jälkeen istuutui sängylleen pyyhe peittäen pään ja suurimman osan ylävartalosta. Akemi rutisti kasvonsa ruttuun ja pidätti hengistystään. Hänestä tuntui tällä hetkellä todella pahalta ja tyttö halusi saada pahan olon pois keinolla millä hyvänsä. Hän ei halunnut hengittää, sillä hän pelkäsi Daviden tuoksun kantautuvan nenään. Hyi, hän halusi saada tuon jätkän pois mielestään. Miten Akemi olikaan joskus antanut Daviden noin vain liverrellä ja flirttaila hänen kanssaan? Ei Akemi ollut sellainen tyttö, joka lankesi flirttaileviin nuorukaisiin, tytön itse jos kenen pitäisi sen tietää. Nyt hän tiesi vain sen, että hänestä tuntui todella pahalta.
Kuin hän olisi pettänyt itsensä.

Alkoholi turrutti yhä pienikokoisen aasialaistytön mieltä. Päässä jyskytti yhä ja keho tuntui painavalta. Mutta alkoholi ei ollut sentään turruttanut tytön kuuloa. Hän tunnisti heti, kuka häntä kutsui ja skeittarityttö ei voinut pidätellä huonotuulisuuttaan.
"Mee vittu pois, äläkä enää koskaan puhu mulle", tummatukka sähähti pyyhkeen alta ja unohtui haukkaamaan happea tyhjiin keuhkoihinsa. Hän päästi kovaäänisen hengähdyksen ja alkoi pidättää uudelleen hengitystään.

Tyttö oli vihainen Lucakselle sen takia, että toinen oli istunut poreammeessa hänen vierellään mitään tekemättä tai sanomatta. Niin, Akemi oli odottanut jotain kunnon mustasukkaisuuskohtausta, mutta sellaista hän ei ollut saanut. Tämän tajuttuaan (siis sen, että tyttö oli tosiaan odottanut jotain kunnon välikohtausta mustasukkaisuudesta), tyttö säikähti itseään. Milloin tyttö oli halunnut jonkun olevan mustasukkainen hänestä? Milloin Akista oli tullut tyttö, joka nautti miespuolisten huomiosta? Niinpä niin, se hämmensi tyttöä ja sai hänet pois tolaltaan.
Olisipa Akemi syntynyt pojaksi. Hän olisi nyt voinut olla tappelemassa Daviden kanssa ja haukkua tätä homoksi. Mutta ai niin, eihän Davide olisi hänestä poika luultavastikaan kiinnostunut... No, sillä ei nyt sen väliä.

Lucas kyllä hyvin kuuli Akemin puheen, jossa tyttö varsin selväsanaisesti käski hänen painua helvettiin ja kertoi kyllä, ettei halunnut hänen seuraansa, mutta silti skeittari notkui oven suussa ja lopulta astui sisään, sulkien huoneen oven jäljessään. Lyhyt kolahdus kertoi sen menneen kunnolla kiinni, ja hetken tummatukkainen poika seisoi vain ovella, edelleen vettä valuvana, osaamatta sanoa tai tehdä yhtään mitään. Miltei mustista hiuksista juoksi vettä niskaan ja sitä kautta vihreän ruutupaidan alle, kastellen paitaa koko ajan vain enemmän ja enemmän. Huoneeseen ei kuulunut niin voimakkaasti alhaalla edelleen taukoamatta pauhaava musiikki eikä humalaisten ihmisten mokellus – tai sitten lattiaan tipahtelevien vesipisaroiden äänet olivat vain Lucaksen kuvitelmaa.

"Miks sä olet vihainen?" Lucas kysyi hetken kuluttua nostaen maahan painuneen katseensa sängyn päällä olevaan myttyyn, jonka kyllä tunnisti Akemiksi, vaikka pyyhe peittikin koko pään ja Lucaksen omat silmät sumenivat humalasta.

Nuorukainen jäi vain odottamaan Akemin vastausta, sillä ei hän mitään muutakaan osannut tehdä. Seisoi vain keskellä tytön huoneen lattiaa kastelemassa sen. Lucas tunsi olonsa surkeaksi ja mitään sanomattomaksi: hän ei osannut edes lohduttaa yhtä tyttöä. Mutta kaikki siinä tilanteessa oli kuin väärinpäin käännettyä – ei Lucaksen pitänyt katsella, kun Davide suuteli Akemia. Hänen olisi pitänyt tehdä jotain. Ei Lucaksen pitänyt katsella, kun Akemi itki sängyllä. Hänen olisi pitänyt tehdä jotain.

Edes lähteä pois, jos tyttö kerta niin käski. Mutta siinä hän vain seisoi tekemättä yhtään mitään. Kädet lepäsivät kylkiä vasten rennon näköisinä, mutta sormet olivat puristuneet tiukkaan nyrkkiin. Lucas ja Akemi olivat ennen olleet ne huolettomat ja rennot, joiden tietynlainen hälläväliä-asenne oli saanut heidät viihtymään toistensa seurassa. Nykyään se oli vain vaivaantunutta ja turhautunutta hiljaisuutta.

Missä vaiheessa elämästäkin oli tullut näin hankalaa?

Eikö Lucas voinut noudattaa Akemin ainoaa pyyntöä ja jättää tyttö rauhaan? No ei nököjään, sillä Lucas seisoi yhä Akemin huoneessa, jota hän yleensä vartioi tiukasti veljiltään. Huone oli siisti ja väreiltään tumma. Huoneessa oli iso vaatekaappi, joka oli pullollaan tytön vaatteita ja kenkiä. Suuri peili koristi yhtä seinää ja suuri jenkkisänky sijaitsi huoneen toisessa nurkassa. Olihan huoneessa sitten tietenkin tietokonepöytä, tietokone, tuoli, kirjahylly ja muita oleellisia tavaroita, mitä nuorien huoneissa nyt yleensäkin oli. Niin, kyllä, tytön sängyllä oli pari pehmolelua. Huone ei todellakaan näyttänyt jätkämäiseltä tai hutaistulta, vaan pitkään mietityltä ja tarkkaan suunnitellulta.

Akemi tuli lopulta esille pyyhkeensä alta, kun oli antanut hiljaisuuden vallita heidän välillään jo jonkin aikaa. Lucaksen kysymys ei ollut mennyt kuuroille korville, vaikka toinen niin ehkä oletti. Tyttö katseli Lucasta mustanruskeilla silmillään ja silmänympärykset olivat punertavat.
"Ai miks mä olen vihanen? Enkö mä sais olla vihanen, kun mua suudellaan tahtomattani?" Akemi esitti kysymyksensä todella ärsyyntyneellä ja turhautuneella äänellä. Pyyhe kietaistiin vartalon suojaksi, kun aasialaistyttö oli tajunnut olevansa yhä alusvaatteisillaan Lucaksen edessä. Tyttö laski katseensa maahan ja näytti nyt enemmänkin pettyneeltä kuin vihaiselta. "Miks mä en olis vihanen, kun sä vaan tuijotit vierestä, kun joku yrittää nuolla mua..."

Tyttö kiskaisi pyyhkeen jälleen päänsä päälle ja vajosi makaamaan sängylleen vatsalleen. Häntä hävetti, turhautti ja kiukustutti yhtä aikaan... Hän ei olisi koskaan ajatellut joutuvansa vastakkaisen sukupuolen kanssa tällaiseen tilanteeseen.

Hiljaisuutta kesti useampikin hetki, ja Lucas ehti jo mielessään käydä kaikki mahdolliset asiat, mitä Akemi teki: tyttö nukkui, oli sammunut, oli niin vihainen, ettei enää koskaan aikonut sanoa hänelle sanaakaan ja kaikki siltä väliltä.
Kun tyttö lopulta vastasi kysymyksen muodossa, espanjalaispoika tunsi itsensä yksinkertaiseksi ja typeräksi. Kai Lucaskin nyt olisi vihainen, jos joku lipevä jätkä tulisi suutelemaan ilman, että edes tahtoi sitä? Ja kai hän olisi vihainen silloinkin, kun joku nainen yrittäisi suudella, vaikkei Lucas ollut kiinnostanut... Poika hieraisi niskaansa ja tuijotti lattiaa osaamatta vastata tytölle mitään.

Seuraavat sanat saivat kuitenkin Lucaksen pään singahtamaan ylös ja katseen kiinnittymään Akemiin, joka tuijotti eteensä. Joku toisen kasvoissa sai nuorukaisen pahoinvoivaksi: tyttö näytti niin... pettyneeltä?
"Mä... mä..."
Lucas ainakin yritti. Tosissaan yritti. Mutta kaikelta hämmennykseltään skeittari ei keksinyt yksinkertaisesti yhtään mitään sanottavaa. Hän oli yllättynyt ja ehkä hieman järkyttynytkin siitä, että Akemi oli olettanut hänen tekevän jotain – mitä hänen olisi pitänyt tehdä?
"Mitä mun ois pitäny tehdä? Vetää Davidea turpaan vai?" jätkä lopulta heitti kysymyksen tuijottaen jälleen pyyhkeen alle piiloutunutta tyttöä.
"Se on kuitenkin mun kaveri..." Lucas jatkoi hiljempaa. Kaikesta huolimatta Davide oli hänen kaverinsa – aika hyvä kaveri vieläpä. Vaikka tuo olikin limainen äijä kännissä ja muutenkin naisten seurassa täysi idiootti, Davide oli hyvä tyyppi. Eikä kavereita vedetä turpaan naisten takia, sen verran Lucaskin oli oppinut elämänsä aikana.

Hetken emmittyään Lucas otti muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi aivan Akemin sängyn viereen.
"Ja mistä mä tiedän, mitä sä haluat, kun sä et yhtään valota tota sun pään sisältöä?"

Akemi oli aivan hiljaa sängyllään ja antoi Lucaksen puhua. Miten tyttö olisikaan siitä nauttinut, jos Lucas olisi vetänyt Davidea turpaan. Se jos mikä olisi ollut lohduttavaa sen suudelman jälkeen, jonka maku pelotteli yhä tytön huulilla. Mutta kyllä Akemi tiesi, mitä Lucas tarkoitti. Kaveri. Kaverit olivat tärkeitä, sen jopa Aki tiesi. Jätkäporukassa hengailtuaan hän tiesi yhtä jos toista jätkien välisestä kaveruudesta. Esimerkiksi sen, ettei kaverin tyttöä vikitellä, koska siitä ei koskaan seuraisi mitään hyvää. Jätkät olivat omistavaisia ja halusivat pitää omaisuutensa ominaan.
... Ajatus siitä, että joku omistaisi Akemin, ällötti tyttöä. Täytyi tosin myöntää, että omistaminen kuulosti paremmalta kuin jakaminen.

Tummatukka havahtui ajatuksistaan, kun kuuli Lucaksen äänen yllättävän läheltä. Tyttö nielaisi äänekkäästi ja jäi miettimään Lucaksen sanoja. Akemi ei ollut sellainen, joka kertoi ajatuksistaa avoimesti muille. Hän piti ajatuksensa mielellään itsellään, sillä hän pelkäsi liiallisen avoimuuden paljastavan muille sen, miten hento tyttö Akemi oikeasti olikaan. Tässä mielessä hän oli hyvin jätkämäinen - tyttö ei halunnut paljastaa muille todellista minäänsä millään hinnalla.
Mutta entä jos palkkiona olisi joku, joka voisi oikeasti... Välittää? Se sai tytön tosiaan hiljentymään.

"... En mä tiedä, mitä mä haluan.." Aki henkäisi hiljaa ja puraisi alahuultaan. Tyttö nousi istumaan sängylleen pyyhe yhä kasvojensa edessä suojana. "Tiedätkö sä muka, mitä sä haluat..?

Lucas tunsi olonsa jotenkin voimattomaksi – varmaankin laskuhumalan syytä. Skeittari laskeutui istumaan lattialle ja antoi selkänsä painua vasten Akemin sängyn laitaa. Silmät sulkeutuivat hitaasti, kun liikkuminen aiheutti hienoista huminaa päässä.
Tämä olisi taas pitkään aikaan ainut kerta, jolloin hän suostuisi ottamaan yhtään enempää kuin kaksi kaljaa. Lucas oli aivan varma, että kunhan hän seuraavana aamuna heräisi, hän heräisi galakseja halkovaan päänsärkyyn ja luultavasti noin yleisesti ottaen muutenkin erittäin huonoon vointiin.
Onneksi se olisi sitten vasta huomisen murheita. Hän voisi aamulla kirota typeryyttään ja buranoita napsiessaan vannoa, ettei joisi enää koskaan. Ainahan sitä niin sanottiin, ja joskus se lupaus kuitenkin rikottiin, mutta siitä oli tullut jo eräänlainen krapula-aamujen perinne.

Lattialle istumaan asettunut poika kyllä kuuli tytön sanat, muttei hetkeen vastannut niihin mitään. Sen sijaan hän kuunteli kahahdusta ja lyhyttä jousien narahdusta, kun Akemi selvästi kohottautui pystympään asentoon sängyllään. Ruskeat silmät harhailivat Akemin huoneessa, jota Lucas ei rehellisesti sanoen aivan sellaiseksi ollut olettanut – ei aivan näin tyttömäistä, järjestelmällistä ja tarkasti suunniteltua. Mutta mitä enemmän ja paremmin Lucas tutustui Akemiin, sitä akemimaisemmalta tämäkin huone alkoi näyttää skeittarin silmissä.

"Mä tiedän kyllä", Lucas tokaisi rikkoen hiljaisuuden ja kääntyi olkansa yli katsomaan Akemia.
"Mä voisin ällöromanttisesti ja tosi kliseisesti kertoa, mitä mä haluan, mutta sä luultavasti vain nauraisit mut pihalle..." tummatukka jatkoi naurahtaen matalasti sanojensa perään. Niin, Lucaksella ei ollut ongelmia sen suhteen, hän kyllä oli jo tajunnut, mitä hän halusi.

Akemi ei vain tuntunut olevan aivan samalla aallonpituudella hänen kanssaan, ja se sai epävarmuuden heräämään Lucaksenkin sisällä. Entä jos tyttö ei halunnutkaan... häntä?

Akemi kuunteli jälleen hiljaisena Lucaksen sanat ja ne jäivät kaikumaan pelottavasti hänen mielessään - tyttö nimittäin aavisti tietävänsä, mitä Lucas halusi, mutta samalla hän ei tuntunut uskovan oletuksiaan. Hän halusi kysyä, vaatia Lucasta kertomaan, mitä toinen halusi, jotta Akemin ajatusmaailma voisi myös kasvaa, mutta hän ei saanut sanaakaan sanottua. Hän päätyi vain puremaan huultansa ja lopetti puremisen vasta, kun oli saanut huuleensa aikaiseksi pienen haavan.
Silloin eräs asia, mitä tyttö tahtoi, ponnahti hänen mieleensä, eikä Akemi aikonut estää sitä itseltään.

Tummatukka nousi hetken kuluttua seisomaan (kyllä, pyyhe yhä päätä peittämässä). Hän istuutui sitten kuin muina miehinä Lucaksen syliin hajareisin ja kietoi kätensä Lucaksen niskan taakse. Akemi painoi päänsä Lucaksen päätä vasten ja halasi toista tiukasti. Lucas oli todella lämmin, eikä tyttö halunnut lähteä toisen sylistä pitkään aikaan. Hän vain halusi saada pahan olonsa pois ja Lucaksen lähellä se tuntui pelottavasti kyllä onnistuvan...

"Älä työnnä mua pois.." skeittarityttö supisi melko epäselvästi, eikä antanut otteensa löystyä lainkaan. Akemi oli ehtinyt jo sulkea silmänsä ja hän voisi vaikka nukahtaa tähän pojan turvalliseen ja lämpöiseen syliin.

Lucas antoi katseensa kääntyä takaisin Akemista, hän antoi sen harhailla huolettomasti toisen huoneen pienissä yksityiskohdissa. Mitä vain, kunhan poika vain saisi ajatuksensa pysymään edes jotakuinkin selvinä.
Se tosin tuntui olevan sula mahdottomuus: tässä sopassa oli aivan liian monta aineosasta, että Lucas olisi pysynyt niiden kaikkien perässä. Skeittari ei jaksanut edes yrittää ymmärtää, koska tiesi sen kuitenkin turhaksi: väsymys, ailahtelevat ja vaikeaselkoiset tunteet sekä humala eivät olleet paras lähtökohta kaiken tällaisen miettimiselle. Hän ehtisi kyllä ajatella huomennakin, ylihuomenna ja vielä sitäkin seuraavana päivänä. Se oli kuitenkin turhaa nyt.

Uusi narahdus sai Lucaksen palaamaan takaisin tähän todellisuuteen. Kun Akemi istahti nuorukaisen syliin, tuon ilme ei enää värähtänytkään – hämmentyneisyys, yllätykset, järkytykset ja kaikki muut olivat olleet tänä iltana niin vahvasti läsnä, ettei Lucas jaksanut enää edes hätkähtää Akemin tekoja.
Tytön päätä peittävä pyyhe tosin aiheutti hienoista huvitusta, mikä näkyi pienenä hymynä espanjalaispojan suupielessä.

Käsi veti hitaasti pyyhkeen pois tytön pään päältä. Lucas antoi käsiensä kiertyä tytön vartalon ympärille, toisen käden alkaessa hitaasti silittää tytön kosteita, tummia hiuksia. Pojalta meni täysin ohi, että Akemi istui hänen sylissään, edelleen hieman vähäisessä vaatetuksessa... Ainut, mitä tuo tajusi, olivat epäselvät sanat, jotka tyttö supisi hänen kosteaan paitaansa.

"En ikinä."

Aamu.

Akio oli ainoa, joka oli herännyt yhdeksältä aamulla. Muut, jotka olivat juhlien aikana taloon sammuneet, nukkuivat yhä sikeästi. Joka puolella näkyi vain pelkkää kaaosta, johon Rayworthien sisarukset olivat varautuneet. Tai no, varautuneet ja varautuneet - vaikka muut sisarukset olivat lupailleet osallistuvansa siivoukseen, aavisti Akio, että hän se kuitenkin olisi, joka joutuisi talon puhtaaksi kiillottamaan. Tätä sotkua tosin hän ei kykenisi yksin siivoamaan.
Joten Akio oli ottanut tehtäväkseen herätellä veljensä ja siskonsa. Hän oli löytänyt sohvalta nuorimmaisen pikkuveljensä, joka oli illalla pitänyt selvää linjaa (hei, eihän tuo ollut edes täysi-ikäinen!), joten tämä tapaus saatiin helposti herätettyä. Aratan tapauksessa herättäminen osoittautuikin vaikeaksi, sillä jätkä ei suostunut heräämään sitten millään, vaikka tätä potkittiin melko kovaa jalkaan. Akio ajatteli herättävänsä seuraavaksi sitten siskonsa, jotta tämä onnistuisi potkimaan Aratan ylös keittiön lattialta.

Akio käveli portaat ylös ja suunnisti kohti Akemin huonetta. Kaikki oli mennyt siihen asti ilman mitään ihmeellisyyksiä, ja hän myös ajatteli kaiken sujuvan niin. Kaikki oli hyvin myös siihen asti, kunnes Akio avasi siskonsa oven, käveli siskonsa sängyn luokse ja näki vähäpukeisen Akemin nukkuvan jonkun Akiolle tuntemattoman jätkän syleilyssä.
Se riitti siihen, että Akion pokka petti totaalisesti.

"Mitä helvettiä", vanhempi veli ärähti uhmakkaasti ja vetäisi Lucaksen irti pikkusiskostaan kuin nälkäisen iilimadon ihosta konsanaan. "Jos sä teit Akille jotain, niin mä lupaan, ettet sä tuu enää näkemää päivänvaloa samassa kunnossa kuin yleensä!" Akio murahti ja piteli Lucaksen kauluksesta kiinni. Akio oli suunnilleen Lucaksen mittainen ja hieman vankemman puoleinen, joten jos sitä kaksintaistelun voittajaa lähtisi veikkamaan, niin se luultavasti olisi Akio.
Akemi siristeli silmiään ja yritti tajuta nykyisyyttä. Hänen silmiinsä sattui kaikki se valo, mitä huoneessa oli, eikä kova huuto edesauttanut asiaa lainkaan. Hän nosti kätensä hiuksiensa sekaan, jotka olivat aivan takussa ja sojottivat ties minnekin suuntaan. Yhtäkkiä suunnaton viileys valtasi tytön ja hän tajusi olevansa pelkissä alusvaatteissa. Aki kiskaisi peittoa ylleen ja onnistui viimeinkin tarkentamaan näkönsä sänkynsä vieressä seisovaan Akioon, joka parhaillaan höykytti Lucasta. Se sai Akemin kilahtamaan täysin.
"PÄÄSTÄ SE VITTU IRTI!" Akemi kiljahti ja nousi polvilleen sängylleen.

Lucas heräsi melko mielenkiintoisella tavalla aamuun, kun hänet kiskottiin pystyyn ja uhkaavan kuuloiset sanat saavuttivat pojan korvat – itse sanat eivät samalla sekunnilla ehtineet avautua Lucakselle, mutta viesti ei jäänyt kylläkään epäselväksi.
Puoliuninen ja krapulaa poteva espanjalaispoika joutui useampaan kertaankin räpyttelemään silmiään, että tottuisi huoneessa läikehtivään päivänvaloon. Valoisuutta paremmin hän kyllä tiedosti, että joku roikkui hänen paitansa kauluksessa kiinni – tai pikemminkin, että hän roikkui itse jonkun käden jatkeena.

Jätkä ravisteli hienoisesti päätään ja tajusi kaikkien sekavien ajatuksiensa keskellä sen, joka roikkui kiinni hänen kurkussaan, olevan Akio, Akemin isoveli. Niitä ylisuojelevia, totta kai. Eikä hän edes ollut tehnyt yhtään mitään!
"Hei wou wou, mä en oo tehny yhtään mitään", Lucas yritti puolustella itseään kohottaen kätensä torjuvasti eteenpäin. Tokkurainen skeittari ei kyllä pärjäisi Akemin virkeän oloiselle isoveljelle, joka oli muutenkin vantterampi kuin Lucas.

Akemin kiljunta sai Lucaksen pään jyskyttämään entistä pahemmin. Päänsärky tykytti koko päässä, olo oli muutenkin huono ja vielä kaksi Rayworthia kiljui ja karjui korviin – ei välttämättä mikään unelma-alku päivälle. Lucas vannoi samalla sekunnilla mielessään, että hän ei haluaisi nähdä ainuttakaan Rayworthia pitkään aikaan: kaikki olivat aivan hulluja.

"Päästä nyt jo irti", Lucas murahti, ärtyneeksi käyneellä äänensävyllä. Hän ei ollut tehnyt yhtään mitään, eikä Akiolla ollut yhtään mitään syytä ruveta käyttämään häntä minään henkilökohtaisena nyrkkeilysäkkinä.

"Jos sä vielä joskus yrität tällastä Akemin kaa, niin mä oikeesti tapan sut.." Akio murisi kuin vihainen karhu, eikä häne otteensa ollut löystymään päinkään. "Terveytes kannalta sun ois parasta nyt häi-"
Akion sanat jäivät kesken, sillä hän oli saanut tujuvan osuvan sääreensä ja hänen otteensa Lucaksesta löystyi. Akio parahti kivusta ja käänsi vihaisen ja ihmetyksen vallassa olevan katseensa Akemiin, joka seisoi nyt uhmakkaana veljensä vieressä.
"Mitä helvettiä, Akemi?" Akio puuskahti ja piteli jalkaansa, jota Akemi oli potkaissut ja kovaa. Tyttö lähti työntämään Akiota pois huoneestaan, mutta Akio pisti vastaan.
"Painu helvettiin mun huoneesta! Sulla ei oo oo mitään vitun oikeutta huutaa ja rökittää Lucasta, kun se ei oo tehnyt mitään!" Akemi huusi raivoissaan ja hakkasi veljeään nyt selkään yrittäen yhä työntää tätä pois huoneestaan.
"Jos se koskeeki suhun vielä sormellaan, ni-"
"SÄ ET TEE VITTU MITÄÄN! Ymmärrätkö? Mä oon aikuinen, mä osaan pitää huolen ittestäni toisin kuin sä! Vittu painu takas sinne kämppääs, jonka meijän porukat maksaa, kun sulla ei oo töitä! Sä vaan panet niitä muijia ja odotat, että joku tulis tarjoo sulle ovelta töitä. Herää jo todellisuuteen! Sä se tässä häviäjä oot!" Akemi huusi vihan sokaisemana, eikä hän pidätellyt sanojaan, jotka olivat raakaa totuutta. "Painu sinne vittuun, siitähän sä tykkäät!"

Ovi pamautettiin kiinni ja Akio oli saatu häädettyä huoneesta. Akemi rintakehä kohosi tiheästi ylös alas ja hänen hengityksensä oli muuttunut nopeaksi. Tyttö ei muistanut, milloin viimeksi hän oli ollut näin vihainen. Ei, hän ei ollut vihainen, vaan hän oli raivoissaan. Kuinka hänen veljellään oli oikeus tulla tuolla lailla hänen huoneeseensa ja käydä Lucaksen kimppuun, joka ei ollut tehnyt mitään väärää! Akemi ei voinut käsittää sitä ja hän tunsi negatiivisen energian vallanneen koko kehonsa. Lucas oli kuin unohdettu, sillä Akemi oli täysin keskittynyt pitämään itsensä kasassa.
Hän ei ollut koskaan raivonnut Akiolle samalla lailla.

Akio ei näyttänyt mitään merkkejä siitä, että aikoisi hellittää otteensa Lucaksen paidan kauluksesta. Espanjalainen tunsi pikkuhiljaa hermostuvansa, hän ei ollut tehnyt yhtään mitään, eikä Akemin isoveljellä ollut mitään syytä tulla uhittelemaan hänelle. Sitä paitsi Akemi luultavasti osaisi pitää huolta itsestään ja omista asioistaan paremmin kuin Akio.

Sen Lucas oli myös kertomassa Akiolle, muttei ehtinyt päästää sanaakaan suustaan, kun vanhempi poika alkoi kirota, ote Lucaksen paidasta löystyi ja tuo kääntyi siskoonsa päin.
Lucas seurasi kaksikon välikohtausta tietämättä, mitä ajatella. Hän ei ollut koskaan nähnyt Akemia noin vihaisena, ja Akemi kuitenkin oli ollut melko vihainen eilen, Akemi oli ollut melko vihainen silloinkin, kun Jonathan oli yrittänyt liehitellä tyttöä. Mutta tämä oli jotain, mitä Lucas ei ollut koskaan nähnyt: Akemi suolsi sanoja veljensä niskaan sellaisella raivolla, että Lucas olisi Akiona jo painunut vähin äänin tiehensä.

Eipä nuorukainen osannut sanoa, olivatko sanat totta vai eivät, mutta vihoissaan Akemi ainakin oli, se näkyi ja kauas.
Oven pamahdus tuntui kaikuvan Lucaksen korvissa vielä pitkään sen jälkeen, kun Akemi oli varsinaisesti työntänyt veljensä ulos. Kiinni paiskatun oven edessä seisova tyttö näytti suorastaan tärisevän raivosta, eikä Lucas tiennyt, mitä hän olisi tehnyt: nykyään Akemin seurassa hänellä tuntui usein olevan tuo sama tunne, tunne siitä, ettei hän tiennyt, mitä tehdä.

Poika käveli Akemin luokse, rypistäen otsaansa päässä raivoavan pääkivun takia, mutta pysähtyen sitten toisen eteen. Kädet kiedottiin tytön ympärille ja Lucas halasi toista lyhyesti, mutta tiukasti – ei hän uskaltanut pidempään, Akemista ja tuon mielialoista ei koskaan tiennyt, vaikka tuo olisi käynyt Lucaksenkin kurkkuun, vaikkei hän todellakaan ollut tehnyt mitään.
Tai Akemihan se alun perin oli ollut, joka oli hänen syliinsä asettunut ja sitten he vain... he vain olivat nukahtaneet siihen. Lucas mietti, pitäisikö huolestua siitä, miten usein he nykyään heräilivät aamuisin toistensa vierestä: silloin urheilukentän katsomossa, Daviden asunnossa, nyt...
Ehkä hän aiemmin olisi huolestunut, mutta ei enää.

Julmetun kova päänsärky teki tuloaan, mutta otsa ja kulmat olivat jo alunperinkin kurtussa. Akemi rutisti silmänsä tiukasti kiinni ja toivoi tämän hetken jo olevan ohi.
Silloin kädet kietoutuivat tytön ympärille ja hänet vedettiin lämpöistä kehoa vasten. Ai niin, Lucas. Voi Lucas, tosiaan... Akemi oli juuri ehtinyt kaivatakin lämpöistä syliä ja ajatellut sen olevan mahdotonta, mutta hän ei ollutkaan muistanut Lucaksen olemassaoloa. Jos Lucas ei olisi ollut tytön huoneessa sillä hetkellä, ei tyttö olisi saanut halausta, eikä hän olisi rauhoittunut tällä tavoin.

Halaus oli lyhyt ja ehkä ihan hyvä niin. Akemi huokaisi raskaasti ja katseli lattiatasoon ilmeettömänä. Aamu oli jo mennyt piloille, eikä sitä voinut korjata. Tyttö sipaisi hiuksiaan korviensa taakse ja nosti katseensa Lucaksen rintakehään, sillä hän ei jostain syystä kyennyt katsomaan toista silmiin. Eilinen tuntui kaukaiselta, ehkäpä jopa unelta. Mutta tyttö ei ryhtynyt sitä nyt miettimään, sillä hänellä oli mielessään aivan muita ajatuksia.
"Sun ois ehkä... Nyt hyvä lähteä.." Akemi kuiskasi ja onnistui nopeasti vilkaisemaan Lucasta silmiin.

Edes Lucas ei pystyisi pelastamaan tätä piloille mennyttä päivää. Akemi ei riidellyt veljiensä kanssa juuri koskaan tälla tavalla, ja Lucas varmasti ymmärsi tytön veljien tärkeyden tytölle. Olihan Lucaksellakin veljiä.

Kun Akemi totesi, että hänen olisi parasta lähteä, Lucas oli samaa mieltä. Eilisen tapahtumat, jotka olivat osittain kuin sumun peitossa, tuntuivat hyvin kaukaisilta ja unenomaisilta, eikä Lucas edes tiennyt, olivatko ne vain hänen mielikuvitustaan. Pään sisällä tuntui kauhealta ja jossakin mahan pohjalla möyrysi uhkaavasti, hän varmaan oksentaisi kohta.
He molemmat tarvitsivat aikaa päänsä selvittelyyn, kirjaimellisesti ja ei-ihan-niin kirjaimellisestikin. Akemi oli juuri tapellut melko raivoisasti veljensä kanssa, ja veljet olivat tytölle kuitenkin tärkeitä, sen tiesi tyhmempikin tyyppi. Ja Lucas ymmärsi – vaikka Tomas ja Emilio osasivat olla varsinaisia kiusankappaleita, he kuitenkin olivat hänen veljiään, ei siitä mihinkään päästäisi.

"Niin, varmaan parasta", Lucas totesi hiljaa ja vilkaisi nopeasti Akemia, ennen kuin kääntyi ovelle ja painoi kahvan alas.
"Nähdään", nuorukainen sanoi pujahtaessaan oven raosta ulos ja sulkien sen sitten perässään. Lucas toivoi, ettei matkallaan törmäisi Akioon, se ei varmaan olisi kovin hyvä juttu.

Onnekseen skeittari hiippaili portaat alas vain älytön päänsärky seuranaan. Eteisestä mukaan napattiin sinne eilen jätetty takki ja kännykkä kaivettiin sen taskusta. Muutama näppäily ja Lucas oli soittanut veljensä hakemaan hänet pois – hän ehtisi kuitenkin kävellä läheiselle bussiasemalle odottamaan, että Tomas saisi perseensä laahattua tänne asti.

Hetken kävelyn jälkeen Lucas tunsi olonsa hieman pirteämmäksi – ehkä se oli raitis ulkoilma tai jotain. Päähän sattui silti ja oksetti yhä, mutta se kyllä kaikkoaisi päivän myötä, ainakin toivottavasti.
Tomasta odotellessaan Lucaksella oli hyvää aikaa ajatella Akemia ja tätä yhtä helvetin suurta sotkua, jonka he olivat saaneet aikaan.

Ehkä se selviäisi vielä joskus. Toivottavasti.

// loppu.