Lost children with dirty faces today

// Tein tommosen tosi scheissen pohjapiirros tost kämpäst >< Eli heti ku ovesta tulee ulkoo, nii ollaan olohuonees ja siel ei normaalisti ookkaa mitään muuta tavaraa ku tv, kaks nojatuolia ja sohva. Nyt ei niit istumapaikkoikaa oo, ku ne on kiskottu tonne makkariin. (joka on kuvas alhaal. Se on sen mutsin xD) Ja siit olkkarist pääsee tohon olemattomaan keittiökomeroon ja sit vessa olikin tos alhaal ja Mattin huone on sit tuol reunas ^^ (Ja siit tulee viel kuva muistutukset myöhemmin) Aattelin tehä selon tähän alkuun, kun oon laiska ja en jaksa kuvailla sitä erikseen xD Se on semmone vähä rämä kämppä, jossa haisee rööki >< Kuva on tässäJa on muuten vitun pieni xD Yrittäkää tihrustaa ><

Matt joi olutta pullostaan ja katseli virnuillen ympärilleen. Pitkästä aikaa hänen luonaan oli bileet. Kolmisenkymmentä ihmistä oli ahtautunut pieneen asuntoon ja punkmusiikki soi täysillä stereoista. Tutuille ja vähemmän tutuille moikkailtiin, kun oma tie yritettiin viedä keittiöön. Tietenkin siinäkin pienessä tilassa oli vitusti porukkaa. Punkkaria vain nauratti koko tilanne. Hän oli kutsunut Vinin tänne. Toivottavasti tuo ei pahemmin järkyttyisi. Eipä Matt kyllä meinaisikaan päästää toista silmistään mihinkään tänään. Jos toinen edes tulisi paikalle.
"Kivat bileet, Matt." Pörröhiuksinen Marya huikkasi sitten. Katsetta käännettiin hieman ja tyttö bongattiin istumasta pienen pöydän päältä keittiön nurkasta.
"Säkin pääsit. Hyvä vaan sen edellisen katastrofin jälkeen." Pahis virnisti ja rokkityttö yritti huitaista tuota kädellään nauraen.

Poika heitti tyhjän kaljapullon avoimesta ikkunasta pihalle ja kaivoi taskumattinsa. Siitä juotiin. Ihmiset vain pomppivat musiikin tahdissa. Se oli heidän tapansa nauttia siitä. Eihän tällaista voinut tanssia. Ihmiset vain riehuivat. Tällaiseen elämään Matt oli tottunut. Kunhan ei tulisi ongelmia. Niitä tosin tuppasi aina tulemaan. Punkkari ei vain tahtoisi joutua tappeluun Vincentin nähden. Tosin, olihan hän yritänyt vihjailla toiselle, ettei todellakaan ollut mikään kunnon poika. Että kaipa tuo sen ymmärtäisi. Poika sulki taksumattinsa korkin ja laittoi tupakan tulille. Kun oli bileet, sisälläkin sai polttaa. Se oli tällaisissa kemuissa paras asia. Ei tarvinnut minnekään pihalle raahautua.

//Niin ja noi bileet on meininingiltään samanlaiset kun tässä Mattin videossa näkyy tossa kohdassa 0:40-0:50. Paitsi et siel on enemmän porukkaa xD //

// tämän näköisenä humpukka on sitten liikenteessä :-----D

Jaycee ei ollut yhtään varma, oliko Mattin kotibileisiin järkevä mennä vai ei? Hän ei ollut maininnut sanallakaan STOPille siitä, että isäntä sattui olemaan hänen entisensä, ja kaiken lisäksi vielä hänen lapsensa isä. Tosin lapsesta ei varmaan tarvinnut kertoakkaan, eihän sehän oli annettu adoptoitavaksi, eikä vaikuttanut Jayceen elämään millään tavalla. Viimeaikoina tyttö ei ollut kuullut Mattista mitään, aivan kuin toinen olisi jollain tavalla kadonnut kokonaan. Asiaan oli vaikuttanut sekin, että hän ei itsekkään ollut pahemmin pyörinyt tapojensa mukaan öisin pitkin San Diegon katuja. Mescalineen liittymisen jälkeen rutiinit olivat suurimmaksi osaksi vaihtuneet uusiin, niinkuin seurakin. Jaycee ei ollut muutoksesta yhtään huolissaan, vaikka STOP oli yksi arvaamattomimmista ihmisistä, joihin tyttö oli elämänsä aikana tutustunut. Myös muiden jengiläisten kanssa oli tultava toimeen, ja se aiheutti etenkin alkuaikoina valtavia paineita, mutta Jay onnistui siinä mielestään ihan hyvin. Parhaiten hän tuli tällä hetkellä toimeen Destinin kanssa, ehkä johtuen huumetaustoista, kuka ties?

"Mitä me edes mennään tekemään tonne?" Jaycee kysyi Shaynelta mahdollisimman väliinpitämättömään sävyyn, yrittäen antaa miehelle sellaisen käsityksen, ettei häntä olisi voinut kiinnostaa paskan vertaa ketkä siinä tutussa talossa sattuivat juomaan päätään sekaisin. Blondi haroi ja pöyhi hiuksiaan ennen talon sisälle kävelemistä ja vilkaisi vielä sivusilmällä seuraansa ennenkuin astui avoimesta ovesta sisään tupakansavuiseen ja äänekkääseen ilmapiiriin. "Just joo", Jay naurahti heti eteisessä törmättyään huonovointisen näköiseen rokkaripoikaan ja käveli tuon ohitse sisemmäs taloon, ja suunnisti kuin vanha tekijä suoraan keittiöön. Ensimmäisenä käteen tarttui muutama kalja ja täyteen lastattu boolimuki, hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, mitä STOP ja muut jengiläiset ajattelivat hänen juomatavoistaan. Mutta pitihän sitä hyödyntää ilmaiset viinat, eikö vain? Jaycee tutkaili ympärilleen itsevarmasti, seinustoilla notkui ties kuin monta pariskuntaa kiinni toisissaan, ja näky sai tytön irvistämään inhoavasti. "Nää onkin ilmeisesti jotkut orgiat, moro" blondi ärähti ja lykkäsi vajaaksi jääneen kaljansa jonkun aivan satunnaisen juhlijan käteen. "Pidä hauskaa ja muista ehkäsy", tuo toivotti kaljan vastaan saaneelle tytölle, joka näytti oksentavan hetkenä minä hyvänsä mutta kuitenkin ryhtyi kiljumaan ja toivottelemaan hyviä iltoja. Juuri niin.

tuossa STOPin asustetta~ Ja yritin tuoda esille noitten jengiläisten luonteita, jotta Jayceella olis helpompaa :---D Eli STOPin jengistä mukana: STOP itse, Jaycee, Destin, Dennin ja Peter

STOP

”Destin, hillitse vähän tota polttoos. Haisee pahalta”, hattunsa lippaa hypistelevä Dennis puuskahti närkästyneenä vierellään astelevalle blondille miehelle, joka rennosti poltteli pilveään ja ivallisesti virnuillen puhalsi paksun pilven päin lyhyemmän miehen kasvoja.
”Älä urputa Dennisliini, hittoako mua sun marmatukset kiinnostaa. Nyt on bileet~”, mies nauroi hilpeänä jo nosteli käsiään pimeää taivasta kohden, jolle parit tähdet olivat jo uskaltautuneet syttymään. Keskenään ärisevän kaksikon edellä käveli käsiään rennosti housujensa taskussa pitelevä Shayne uusin jengiläisensä vasemmalla puolellaan ja vähemmän hilpeältä näyttävä Peter toisella puolellaan. STOP vilkaisi Jayceehen ja kohautti virnuillen olkapäitään, naisen kysyttyä erittäin hyvän kysymyksen. Mitä hän ja hänen jenginsä tekivät, kun olivat menossa joihinkin täysin randomeihin kotibileisiin, jotka olivat kaiken lisäksi järjestetty by: ei hajuakaan kuka ne oli järjestänyt. Pirullinen pilke nousi miehen silmiin. Hän ei kyllä tulollaan kovin montaa ilahduttaisi.

”Peter~Peter~”, tyytyväisenä hymisevä Destin toisteli ja sai mustahiuksiselta mieheltä kylmän katseen palkaksi hyväntuulisuudestaan. Peter käveli kumarrassa, eikä jaksanut huomioida ketään vastaantulevaa, vaikka hän näyttikin pahasti siltä, että olisi voinut hakata jokaisen tielleen vahingossa kävelevän ihmisen kuoliaaksi. Peter ei tosiaan pitänyt siitä että hän oli tullut mukaan, hän ei myöskään pitänyt siitä, että hänen piti oleilla samassa tilassa räkäisten teinien kanssa, jotka nuoleskelisivat toisiaan ja laattaisivat ympäriinsä. Hän ei---no hän ei pitänyt mistään. Yksinkertaisesti hän oli aina vihainen ja vihasi kaikkea. Kaikki oli rumaa, tylsää ja ärsyttävää.
Jengi asteli sisälle ja Peterin ainainen riitapukari Destin hymyili iloisena, kun pääsi juuri sellaiseen ympäristöön josta piti. Kaikki olivat sekaisin ja kaikilla oli hauskaa. Destin ja Peter olivat aina olleet toistensa täydellisiä vastakohtia, joten oliko ihmekään että Peter oli jatkuvasti blondin miehen kurkussa.
STOP kohotti kulmiaan ja iski hetkessä katseensa sohvaan, jolla pyöri ainakin kymmenen henkeä, toinen toisensa päällä.

Destin selitti innoissaan jonkin huumeen vaikutuksesta Dennikselle, joka silmiään pyöritellen koetti hymyillä ja päästä tunnelmaan. Jokaisen katse kuitenkin kääntyi Jayceehen, kun tuo jo ilmoitti poistuvansa.
”Ehei~ Ihan sama mitkä nää on, koita nyt pitää hauskaa meidän kaa, ei sun tartte näiden räkästen pentujen tasolle alentua”, Destin nauroi ja tarttui Jayn käsivarresta, lähtien jengin nokassa viemään tyttöä sohvalle.
STOP virnisti ja asteli rivakasti perässä, kunnes sohvalle päästyään ryhtyi yksinkertaisesti repimään porukkaa sohvalta ja heitteli imisiä lattioille istumaan. Peterkin tuntui vihdoin sulavan hieman paremmalle tuulelle, kun hän pääsi auttamaan pomoaan ipanoiden heittelemisessä. Lopulta sohva oli tyhjä ja Destin painoi Jayn istumaan, istahtaen sitten itse naisen viereen.
”Koita piristyy, saat mitä tahansa kamaa”, Destin virnuili ja avasi nahkatakkiaan, paljastaen sen sisällön. Takin sisus oli täynnä erilaisia taskuja ja pusseja, jotka kaikki sisälsivät vaikka minkälaisia pillereitä, jauho- ja ruohonlehtipusseja.
” Heroiini, kokaiini, barbituraatit, metadoni, alkoholi, ketamiini, bentsodiatsepiini, amfetamiini, psilosybiini, tupakka, buprenorfiini, kannabis~”, Destin hymisi ja muu jengi istahti sohvalle, Shaynen tottuneena vieden kätensä sohvan nojalle.

Vincent

Mennäkö vai eikö mennä? Eriparisilmät tuijottivat tummien lasien takana kysyvinä tuttua, ränsistyneen oloista taloa. Ruskeita hiuksia harottiin ja jo sadatta kertaa Vincent oli kääntyä ympäri ja harppoa takaisin kotiinsa. Huulille nostettu tupakka savusi hiljaisena taivasta kohden, ennen kuin se tylysti hylättiin katukivetykseen. Narkoleptikko huokaisi raskaasti ja kohteliaasta väisteli ohitseen pyrkivää kaksikkoa, jotka käsi kädessä hekin suunnistivat taloon, jonne Vincekin oli luvannut saapuvansa. Niin, hän oli tosiaan luvannut tulevansa erään itselleen hyvinkin tutuksi tulleen punkkarin bileisiin, mutta jokin itsesuojeluvaistoksi kutsuttu asia jumputti jossain pojan pääkopan sisällä ja yksinkertaisesti sai hänet niin epävarmaksi, ettei hän ollut kymmeneen minuuttiin liikahtanutkaan asfalttiselta tieltä.

”Ahmm…”, Vincent mumisi ja lopulta pää hieman painuksissa suunnisti sisään ja nöyrästi väisteli kaikkia, toisinkuin hetki sitten sisään painellut jengi, jota kaikki olivat väistelleet tai heidät oli tuupittu tieltä. Sisälle päästyään poika oli jo nukahtaa ovenkarmia vasten pelkästään sen vuoksi, miten kovan päänsäryn tupakan ja oksennuksen sekainen haju oli tuottanut. Katse lasien takana etsi turvaa, itse asiassa turvaksi luettavaa miestä. Ilme kirkastui kummasti, kun tuttu pörröpää paikannettiin ja ihmisiä väistellen skeittari lopulta tavoitti tutun hahmon ja virne punertavilla huulillaan taputti tuon selkää.
”Moi Matt”

Mattia ei pahemmin kiinnostanut ketä sisälle taloon tunki ja lähti pois. Pääasia että oli bileet ja silloin sai pitää hauskaa. Oman huoneen ovi oli tosin lukittu kolmella munalukolla ja yhdellä numerosarjalukolla. Yksikään mulkku ei sinne menisi. Ja jos joku yrittäisi, oven tiirikoimiseen menisi sen verran aikaa, että joku tuttu tulisi kyllä Mattille siitä ilmoittamaan. Tupakkaa polteltiin tyytyväisenä, mutta se tippui vahingossa huulilta, kun joku hyppäsi hänen reppuselkäänsä.
"Suakaan mulkku ei oo pahemmin näkynyt!" Selässä oleva tyttö kiljahti ja pomppasi alas toisen selästä. Matt hymyili.
"Cassie... Sinäkin tänne eksyit. En oo enää oikein... No, sen sortin poika." Punkkari virnisti ja katsoi kun tyttö asetti kätensä sumppuun.
"Ai et vai? Meillä päin on tapana ilmottaa toiselle osapuolelle kun tahtoo erota." Tyttö tivahti ja paineli sitten vihaisena vessan ovelle. Ilmeisesti siellä oli joku, sillä ovi vaikutti olevan lukossa. Yllätysyllätys. Jotkut piripäät siellä mömmöjä olivat jo vetämässä.

Jälleen yllättävä kosketus tuntui ja pahis oli jo miltei vihaisena kääntymässä ympäri, mutta musiikin yli kuuluva ääni oli tuttu ja sai hymyn pojan huulille.
"Vin! Sä tulit!" Hän hihkaisi vähän turhankin innokkaana ja kietoi kätensä halaukseen. Se kesti tosin vain pari minuuttia, kunnes hieman nolona hän irrottautui.
"Tai siis... Kun en uskonut että tulet." Matt selvensi näkemis reaktiotaan pojalle. Ympärillä olevia ihmisiä vilkaistiin pienesti. Pari kaveria virnistivät ja näyttivät sormillaan pyörivää liikettä ohimoillaan.
"En mä ny nii tuutis viel oo." Punkkari naurahti vain takaisin ja nappasi sitten skeittaria kädestä ja veti hieman sivummalle.

Matt oli avaamassa suutaan, mutta erään tytön tutut kasvot osuivat hänen silmiinsä ennen kuin ääni pääsi ulos.
"Ei vittu..." Punkkari hengähti ja kurtisti hieman kulmiaan. Tästä ei seuraisi hyvää. Hän oli parhaansa mukaan yrittänyt vältellä Jayceetä ja nyt tuo tyttö oli hänen kotonaan. Aivan kuin ennen vanhaan. Voi perkeleenperkeleensaatana.
"JAYCEE! Mitä vittua sä täällä teet?" Hän huusi sitten sen verran lujempaa tytön nimen, että tuo ei voinut erehtyä huutajasta ja suunnasta.

Jaycee ei oikeasti ollut missään vaiheessa ihan tosissaan lähdössä, kunhan vain vitsaili muuten vaan. Tyttö suostui istumaan sohvalle Destinin johdateltua hänet, ja koko muun porukan perässään, olohuoneen puolelle. STOP ja Peter pääsivät mielipuuhinsa, kun tehtäväksi osottautui sohvan tyhjentäminen, homma näytti kelpaavan hyvin. Ei moinen käytös häirinnyt Jayceeta ollenkaan, päinvastoin. Destinin huumearsenaali oli enemmän kuin keskiverto venäläisellä diilerillä = paljon ja perkeleesti liikaa, Jaycee ei edes halunnut miettiä mitä tuolle hölmölle kävisi jos poliisit sattuisivat vahingossakin ratsaamaan Destinin kesken bisnesten. Tosin oli erittäin epätodennäköistä, että niin kävisi. "Jotain piristävää", Jay virnisti ja tutkaili diileriä huvittunut ilme kasvoillaan. Meno oli sellaista perus-kotibile-meininkiä, ja sekös olikin tuttua, musiikin tahtiin oli mahdoton tanssia ja teinitytöt paljastelivat rintojaan kilpaa. Blondi piti ympäristöään silmällä, antaen katseensa valua aina välillä STOPiin.

Tuttu ääni kuului jostain sellaisesta paikasta, jota Jaycee ei heti tajunnut. Sitten hän tunnisti äänen omistajan, mutta jäi silti istumaan muiden viereen. "Vittu! Mä arvasin" blondi ärähti kovaäänisesti ja heitti tyhjäksi juodun boolimukin lattialle. Tämä tästä vielä puuttuikin, Matt oikein änkesi juttusille? Ja tätä tilannetta Jaycee oli ajatellut välttää, koko illan ajan. "Mitä vittua? Kai mä saan tulla ja mennä miten haluan?!" blondi huusi takaisin, aggressiivisemmin ja uhkaavammin kuin oli ajatellut muttei kuitenkaan pahoitellut sanomisiaan ollenkaan. "Keskity itsees!" tyttö jatkoi tehden selväksi ettei sen enempää tarvinnut juttusille ilmestyä jos asenne pysyisi samana niinkuin silloin koululla, ja nyt. Kyllä hän tiesi että olisi viimeisenä tervetullut mustapään kotiin, mutta nyt hän ei ollutkaan yksin.

"Noniin siinä meni viimenenkin syy olla täällä", Jaycee murahti vittuuntuneena osoittaen puheensalähinnä Shaynelle ja Destinille, Peteristä hän ei oikein välittänyt. Toisen ajatukset eivät olleet auenneet hänelle ollenkaan, eikä mies varmaan liiemmin hänestäkään pitänyt. Mutta toimeen ainakin tultiin, se oli pääasia. Blondi nousi sohvalta ylös ja lähti kävelemään ihmisjoukon läpi keittiötä kohti, nappasi lähinnä olevat avaamattomat kaljapullot ja palasi takaisin seurueeseen pullot mukanaan istahtaen takaisin paikalleen. Jay avasi kaljapullon korkin hampaillaan, teki hiukan kipeää mutta viimeisenä tässä kehdattiin pullonavaajaa mankua. Pullo tyhjeni nopeasti, ne kaikki tyhjenivät. Täällä ei kestäisi olla täysin selvinpäin, ei alkuunkaan. Kolme kaljaa eivät nyt pahemmin tuntuneet missään mutta... parempi sekin kuin ei mitään. "Joo.. siis Matt on mun entinen ja mä en oo sen kanssa oikein väleissä, se on vähän katkera mulle", Jaycee valaisi asiaa muille sohvalla istujille väliinpitämätön sävy äänessään. Vittuakos tässä sitten.

Seuraavassa voin varmaa yhistää. :---)

Vincent

Reaktio, joka Mattista lähti kun tuo bruneten huomasi, tuntui palkinnolta ja kaikki se epävarmuus siitä viihtyikö Vincent paikassa vai ei, katosi. Paikka tuntui hetkessä kodilta ja pelkästään toisen hymy sai rohkeutta lyhyemmän pojan mieleen. Halaus tuli hieman puun takaa, mutta se ei estänyt lyhyempää punehtumasta tai hymyilemästä jokseenkin tyytyväisesti.
”Mähän lupasin”, poika naurahti virkeästi, kun punkkari oli päättänyt halauksen jossa Vince pystyi onnessaan kuvittelemaan päänsä yläpuolelle kukkasia. Kuulosti pelleltä, mutta sitähän narkoleptikko aurinkolasit päässään hieman oli.

”Eikä mul oo tapana luvata asioita joita en voi pitää”, hän lisäsi huomauttavalla äänensävyllä ja kiltisti sipsuttaen seurasi punkkaria, joka oli ottanut tehtäväkseen siirtää hänet sivummalle. Kysyvinä silmät katsoivat pidempää lasien takaa ja odottivat toisen sanoja, jotka kuitenkin keskeytyivät vakavanpuoleiseen kiroamiseen. Matt karjaisi nimen, joka särähti ikävästi Vincentin korvissa. Jaycee, siis se tyttö johon hän oli tutustunut ja jonka kanssa oli hengaillut, ja joka oli vaikuttanut todella mukavalta? Katse lasien takaa kääntyi samaan suuntaan kuin Mattinkin.
”Jaycee?” lasipäinen toisti hämmentyneenä.

STOP

”Eli ambrosia”, Destin virnisti ja kaivoi runsaasta kätköstään valkoisen jauhepussukan, jonka sitten ojensi Jayceelle. STOP ja Dennis katsoivat hieman kummissaan kaksikon touhua. Kenellekään ei oikein ollut selvää mistä Destin huumeensa sai, silti ne eivät mieheltä koskaan loppuneet ja hänellä tuntui olevan kaikkea. Kyllähän tuo jotakin kämpillä viljeli, mutta siitä kasvihuoneesta ei saisi sellaisia määriä mitä mies piti kotonaan tai mukanaan. Toisinkuin Dennis ja Shayne, ei Peter ollut kiinnostunut. Häntä ei luonnollisesti kiinnostanut Destinin toimet, hän vihasi koko jätkää tuon ainaisen positiivisuuden ja rentouden vuoksi. Tummanruskeiden, lähes mustien silmien katse viivähti jengin uusimmassa tulokkaassa. Eikä Peter pitänyt Jayceestakaan, nainen oli uhka koska tuntui olevan hyvää pataa pomon kanssa. Asemastaan Peter oli tarkka, eikä hän pitänyt siitä jos joku jatkuvasti sai pomon huomion itseensä. Asiaa onneksi helpotti se, että tuosta tytöstä ei olisi hyötyä kenttätöissä, joissa Peter oli aina STOPin oikea käsi ja se johon luotettiin. Synkkä, eli Peterille normaali katse vietiin jonnekin ihmisiin. Ei sillä että ihmisissä olisi ollut jotain kiinnostavaa.

Shayne haukotteli ja nappasi sohvan ohitse astelevan punkkarin näpeistä avaamattoman viinapullon ja näppärästi sormillaan avaten sitten vei pullonsuun huulelleen. Dennis ja Destin tulivat toimeen Jayceen kanssa, toisinkuin Peter. Ei miehestä kuitenkaan uhkaa ollut, sen STOP tiesi. Jokaisen jengiläisen katse kääntyi Jayceeta kahti tuon kiljaistessa, Destin oli vetänyt takkinsa salamana kiinni, Dennis hapuili käsiasettaan ja Peter oli valmiina hyökkäämään kenen tahansa kimppuun. STOP vain tuijotti ja mielessään nauroi sille, miten ihmeen hyvät refleksit hänen alaisillaan oli. Pullo laskettiin huulilta ja kulmat kohollaan mies vilkaisi jotain tuntematonta punkkari ja tämän vierellä kykkivää aurinkolasipäistä poikaa kohti.
"Pff. Kuka juntti pitää laseja sisätiloissa ja vielä yöllä?" Shayne nauroi. Pian punkkarin nimi saatiin selville ja tavaroista aina huolehtiva Destin oli jo ehtinyt jostain taikoa viinapullot kullekin, Jay oli jo ehtinyt noutaa juotavaa itselleen.
”Joo ei näytä olevan kovin hyvät välit”, Shayne hymähti ja kuulosti lähinnä huvittuneelta. Nokkaansa nyrpistäen Peter otti oman pullonsa ja Dennis availi jo hymisten omaansa.

Johtajan katse pysyi silti punkkarissa, johon Peterinkin kylmät silmät yhä useammin kääntyivät. Hän ei pitänyt tuosta miehestä, mutta mistäpä hän muka pitäisi? Ei tuo mustatukka ollut poikkeus.

"Älä saatana esitä ettet tienny tullees mun asuntoon!!" Matt huusi tytölle takaisin, mutta hiljeni kuitenkin. Ei hän jaksanut nyt riidellä tytön kanssa, vaikka tuon pelkä olemus ärsyttikin. Tähän hän oli vielä vähemmin osannut varautua. Että exä olisi hänen talossaan yli puolen vuoden tauon jälkeen. Päätä pyöritettiin hieman.
"Mä en ymmärrä miks teet ihan uhallas tästä vaikeeta..." Hän tuhahti ja kääntyi sitten Vinin puoleen ja huokaisi syvään.
"Sori toi. Ei tulla Jayceen kanssa oikein toimeen." Punkkari ilmoitti ja hymyili sitten pojalle. Tämän illan hän keskittyisi vain Vincenttiin. Se oli varma!...Ja joisi vähän ja polttelisi pilveä. Mutta olisi koko ajan pojan kanssa!
"Tahotko jotain juotavaa?" Hän kysyi sitten ja painoi kätensä pojan olkapäälle.
"Mul on huoneessa vähän kaikkee. Iha limppariiki ostin, jos vaik et tahokaa juua mitään."

Marya norkoili tylsistyneenä keittiönpöydällä ja katseli ihmisten menoa. Pieni tuhahdus ja tyttö pomppasi alas. Teki mieli tupakkaa... Niinpä lyhyt tyttö puikkelehti ihmisten läpi ja nappasi Mattia olkapäästä kiinni.
"Hei kultasein? Onks heittää yks savuke?" Marya kysyi ja räpsytti silmiään muka viattomana. Hän oli aina ollut hyvää pataa punkkarin kanssa. Kai he olivat ihan hyviä ystäviä. Matt naurahti.
"No otahan prinsessa takataskusta massi ja muut. Saat ihan omilla pienillä kätösilläs kiepata sen." Punkkari huomautti ja tunsi miten tyttö otti tarpeet hänen taskustaan. Hetken oli hiljaista. Matt katsoi Vincenttiä ja sitten Maryaa.
"Tota... Marya? Täs on Vincent..." Hän aloitti hieman vaikeana, koska ei yksinkertaisesti tiennyt miten skeittari olisi pitänyt esitellä. Peikkotyttö kuitenkin naurahti ja oli kiepannut jo tupakkansa. Massi työnnettiin takaisin pahiksen takataskuun.
"Minä kuule tiedän jo."

//Mulle tuli mieleen, jos se Jaycee luulis kato eka, etä Marya ois se Mattin uus xD Saahaan kunnon sekasorto tonne >< (Ja mä Maryallekin jotain elämää tuolla) //

Jaycee nauroi, hän ei oikein osannut reagoida tilanteeseen muuten. "Vittu sanoinko mä että mä en tiennyt minne oon tulossa?" hän selitti kuin vähä-älyiselle ja puristi kätensä nyrkkiin. Matt voisi painua vittuun, vaikka kotonaan olikin. Ja veisi vaikka kaikki muut hoitonsa mukanaan. "Lähe vaan karkuun, raukka!" blondi jatkoi provosoimistaan ja tajusi sen olleen täysin hyödytöntä Mattien jatkaessa matkaansa Vincentin kanssa keittiöön. Ja kuka helvetti se muija oli kun niin aurinkoinen virne naamallaan kopeloi punkkarin takataskuja? Vaikka pojan asiat eivät hänelle enään kuuluneetkaan, kyllä näky silti suututti, ja niin vietävästi suututtikin. Jaycee istui sohvalle paremmin ja kaivoi Destinin aiemmin antaman kamapussin käteensä, ja kaatoi jauhetta hiukan sohvan käsinojalle nokittaen sitten koko viivan sieraimeensa. "Ja varokkin jos tää on jotain leivinjauhetta", blondi naurahti ja muksaisi Destiniä leikillään olkapäähän.

Aineen vaikutus tuntui alkavan nopeasti ja sai aikaan mukavan pirteän olon yhdistettynä energisyyteen ja pienesti läpi puskevaan aggressiivisiuuteen. Jaycee nousi sohvalta ylös aikeinaan käydä jututtamassa Mattin kimpussa pyörivää naikkosta, tiedä sitten tarvittaisiinko siinä nyrkkihippasia vai ei. "Mä käyn juttelemassa", hän ilmoitti jengin muille jäsenille ja jäi seisomaan paikalleen kuin odottaen jonkun antavan luvan poistua. Katse jäi tutkailemaan STOPia, hänhän niistä asioista päätti, mutta kyllä Jaycee olisi omin lupineenkin lähdössä. Lopuksi blondi tyytyi lähtemään ärsyyntyneisyyttä uhkuen keittiötä kohti ja tönäisi Mattieta selän takaa pienesti, "Toiko se sun uusi horo on?", tuo kysyi ivallinen sävy äänessään ja tutkaili keittiön pöydällä istuvaa tyttöä mittalevasti.

"Sun tasos on kyllä kieltämättä laskenut, Matt", Jaycee jatkoi vinoiluaan ja nojasi seinään pitäen silmänsä edelleen pörröpäisessä tytössä. Katseiden kohdatessa blondi loihti kasvoilleen vittumaisimman virneensä ja kohotti kaljapullon huulilleen, "Ootko ämmä koskaan kuullut että tuijottaminen on rumaa?", Jay naurahti toruvasti ja kumosi nopean huikan kaljastaan alas.

Destin virnuili ja kuvitteli hetkeksi itsensä jakamassa leivinjauhepurkkeja ihmisille. Hänellä oli liian hyvä mielikuvitus ja siksi hänellä oli tapana uppoutua omaan maailmaansa ja sitä tietenkin pahensi hänen jatkuva huumeiden käyttö. Jälleen mies upposi omaan maailmaansa ja kulmat kohollaan STOP silmäili Jayceeta ja hörppäsi tyytyväisenä hymisten viinastaan, Jayn ilmoittaessa poistuvansa. Mies oli rauhallinen ja se johtui tunnelmasta ja osittain myös siitä, että hänen kiinnostuksensa oli herännyt tähän punkkariin ja aurinkolasipäiseen. Jos nämä kerta olivat Jaylle tuttuja, olisi STOPista vallan hauskaa tutustua heihin. Paitsi suhteet eivät vaikuttaneet kovin lämpimiltä, joten toistaiseksi mies päätti pysyä sivussa ja arvioida tilannetta. Lyhyesti johtaja nyökähti luvan antavasti ja pian Jay olikin jo kipittänyt tiehensä. Miehen katse lujittui ja Destin, joka rallatteli itsekseen aineissa, ei huomannut mitään muutosta, toisinkuin Dennis ja Peter, jotka molemmat tuijottivat pomoaan odottavina.
”……………Menenkö?” Peter kysyi matalasti ja Shayne pysyi hiljaa. Dennis antoi kohteliaasti Peterille vallan ja rentoutui sohvaa vasten. ”Tarkkaile, jos Jaycee näyttää vähinki tarvitsevan taustatukea, kiduta sen exä ja sen seura sairaalakuntoon”, STOP ilmoitti painokkaasti ja kenttävastaavan, eli Peterin katse kääntyi suuntaan johon Jay oli hetki sitten mennyt. Dennis ei olut ihmeissään, oli Shaynelle vain luonnollista huolehtia jengiläisitään kuin perheenjäsenistään. Siinä yksi hyvä puoli STOPista, hän ei koskaan jättänyt jengiläisiään pulaan. Peteriä tuskin Jayceen laita kiinnosti, mutta pomon tahtoa kunnioittaen hän oli hetkessä omaksunut henkivartijan pestin ja varmasti katsoisi tuoreen jäsenen hengen perään kuin toinen varjo.

Ruskeatukka naurahti ja silmäili hetken mustahiuksista lasiensa takaa.
”Tuskin mä tänne limuu tulin lipittää”, poika huomautti hyväntuulisena ja kohotti etusormellaan lasejaan, vilkaistakseen Mattia ilman tummentavia esteitä. Kimeä, tyttömäinen ääni kuitenkin vei huomion muualle ja katse kääntyi melko räväkän näköiseen tyttöön, joka oli heidän seuraansa porhaltanut.
Hämillään Vincent tapitti pörröhiuksista tyttöä, jonka Matt lyhyesti esitteli.
”Vincent ja joo iltaa…ja silleen?” hän esittäytyi kysyvällä äänensävyllä, mutta hymyili tytölle ystävällisesti. Hän mahtoi kuulostaa eksyneeltä ja hieman nolona naurahtaen skeittari haroi ruskeita hiuksiaan. Tämä tyttö taisi olla Mattin kavereita, ainakin niin eriparisilmä oletti. Seuraan liittyi tuttu blondi, joka narkoleptikon yllätykseksi taisi tuntea Mattin? Silmiään lasiensa takana räpsytellen Vin vilkuili Jayta ja Mattia vuoronperään.
”Moi Jay”, Vince lopulta tervehti, vaikkei ollut ollenkaan varma kannattiko hänen siinä tilanteessa sanoa sanaakaan. Oli itse asiassa aika hassua, että Matt ja Jaycee tunsivat toisensa, ilman että Vincent oli kummaltakaan sanaa toisesta kuullut.

Matt nytkähti hieman, kun joku tönäisi häntä selkään. Ympäri käännyttiin kuitenkin vasta kun hän tunsi Jayceen äänen.
"Täh? Kuka?" Hän kysyi hieman ihmeissään, kunnes tajusi ketä blondi tuijotti. Maryaa. Matt alkoi nauraa, mutta hiljeni, kun Jaycee puhui Maryalle ja peikkotyttö pomppasi alas.
"Sinuna huora olisin kyllä ihan hiljaa!" Tyttö huusi ja Matt nappasi samantien tytön lantiosta kiinni. Sillä tavalla sai yllättävän helposti syömishäiriöisen tytön pysymään paikoillaan. Eihän tuolla ollut yhtään massaa vastustaa häntä.
"Älä Jaycee jaksa. Marya ei oo ekanakaan horo tai ämmä. Mutta ei varsinkaan mikään muu kuin ystäväni." Punkkari selitti ja piteli pienestä tytöstä tiukkaa kiinni. Kumpa tuo nyt tajuaisi pitää suunsa kiinni. Rokkarityttö oli tempperamenttinen ja osaisi tapella, mutta jäisi kepeästi alakynteen Jayceen kanssa.

Sitten tapahtui täysin olettamanton käänne ja täydestä yllätyksestä Matt päästi jopa tytön lantiosta irti.
"Täh?! Tunnet sä Vin Jayceen?" Pahis älähti yllättyneenä ja osoitti exäänsä edessään. Miten toiset tunsivat? Mitä tyttö oli hänestä kertonut? Voi helvetinhelvetti. Mitä tästä nyt tulisi? Marya naurahti toisten vierellä.
"Tästä tulikin mielenkiintosta. Jatkakaa olkaa hyvät." Hän ilmoitti ja mulkaisi vielä pienesti Jayceetä, ennen kuin talsi takaisin olohuoneen puolelle. Hyvää paikkaa etsittiin ja lopulta tyttö istahti sohvalle. (samaiselle paikalle, mistä Jaycee oli äsken noussut, mutta sitäpä Marya ei tiennyt.)Tupakka sytytettiin ja nikotiinia vedettiin keuhkoihin. Mitäköhän tuostakin kolmiodraamasta tulisi? Verta ja kyyneliä varmasti, koska Matt oli mukana. Luojalle kiitos ettei hän koskaan sotkeutunut pahoihin poikiin. Niistä ei seurannut koskaan mitään hyvää.

"Oho älä nyt hengelläs leiki!" Jaycee huudahti virne kasvoillaan Maryaksi ilmenneen tytön hypättyä pöydältä alas, häntä aidosti suretti Mattin puututtua tilanteeseen ja seuraavassa hetkessä langanlaiha kimittäjä olikin jo kadonnut olohuoneeseen päin. "Lausu viimeset toivees!" blondi huusi tuon perään huumori äänestä kuultaen ja kääntyi sitten Vincentin puoleen, "Ja hei, Vin, ei ole suakaan näkynyt", tuo tervehti huomattavasti ystävällisempään äänensävyyn ennenkuin käänsi kaksikolle selkänsä ja tuijotti hetken aikaa mietteliäänä sohvalle päin. "Sä et anna mun haukkua tota mutta silti mä olen huora?" kysymys oli osoitettu Mattielle mutta Jay ei silti kääntynyt katsomaan poikaa. Kyllähän tässä täytyi nyt joku olla kerta punkkari ei ollut laittanut sitä lehmääkään kuriin, "Sä oot huono valehtelemaan", blondi totesi kylmästi ja nappasi pöydältä mukaansa jonkun hylkäämän viskipullon, menisi paremman puutteessa. Helvetin pahaa se ainakin oli, mutta väkisin ja nopeasti juodessa makukaan ei haitannut. Paljoa sitä myrkkyä ei pystynyt kumoamaan, ammattijuopollakin olisi kestämistä maun suhteen. Jaycee kaivoi jälleen huumepussukan esiin ja kaatoi sitä pöydälle muotoillen itselleen jälleen uuden viivan nokittaen sen sitten, jättämättä pöydälle lähes yhtään jauhetta.

Matka jatkui takaisin olohuoneeseen, Jaycee antaisi Maryalle takaisin, huorittelu oli hiukan loukkaavampaa kuin ämmäksi kutsuminen, ja olihan tuo yrittänyt käydä hänen kimppuunsa mutta Matt oli "ritarillisesti" ängennyt väliin. Blondi pysähtyi sohvan eteen ja iski silmänsä peikkotyttöön samantein, hetken aikaa tuota tuijoteltuaan kasvoille kohosi halveksuva virne ja olemus huokui huumeen pönkittämää itsevarmuutta. "Anna tulla sitten", Jaycee yllytti sohvalla istuvaa tyttöä naurunsärähdys äänessään ja nappasi savukkeen toisen kädestä tiputtaen sen lattialle. "Mä en odota koko iltaa", hän jatkoi ivallista maanitteluaan ja tarttui Maryan käsivarteen kiskaisten tuon ylös sohvalta. "Ja ootko koskaan kuullut ettei toisten paikkoja sovi viedä?" Jaycee ärähti tällä kertaa uhkaavammin pitäen toista edelleen otteessaan.

- - - sori hitit, voin muoksia jos ei sovi:3

Hieman kummissaan Vincent nyökähti Jayceelle ja hypisteli vaaleilla sormillaan tummansinisen hupparinsa paidanhelmoja. Eriparisilmät viivähtivät Mattissa, tuon ihmetellessä sitä, että Vin ja Jay tunsivat toisensa.
”Joo. Ollaan hengailtu ja silleen”, brunette kertoi ja jos aurinkolaseja ei olisi ollut, olisi kuka vain huomannut pojan silmissä lähes loistavan uteliaisuuden. Jaycee ja Matt eivät tulleet keskenään juttuun, ainakin siltä oli tähän asti pahasti vaikuttanut. Eriparisten silmien katse vietiin sohvalle ja kylmät väreet juoksivat miehen selkärankaa pitkin. Joku tuijotti suoraan häneen, joka vähemmän mukavalta näyttävä mies. Ajoittain toinen vilkuili Jayceehen ja näytti pyörittävän odottavasti peukaloitaan. Vin räpsytti silmiään ja vei nopeasti katseensa takaisin blondiin, joka oli lähtenyt Marya-nimisen tytön perään. Vincent oli saanutkin Jaysta melko tuliluonteisen ja taisteluhenkisen kuvan, mutta ei kai tästä nyt oikeasti kissatappelua tulisi?
”Ja tekin tunnette”, Vincent sanoi värittömästi ja koitti piilottaa sen mieltänsä riivaavan uteliaisuuden jonnekin, vaikka hänen tosiaan teki mieli kysyä; mistä he toisensa tunsivat, kauan he olivat tunteneet ja niin edespäin.

Peterin silmät, STOPin silmät ja Denniksen silmät tuijottivat kaikki pörröhiuksiseen tyttöön, mutta kukaan ei sanonut sanaakaan. Normaalisti Shayne olisi potkaissut tytön Jayceen paikalta, mutta koska blondi näytti itse pitävän jonkinlaista kuritusta langanlaihalle tytölle, päätti pomo tällä kertaa vain virnuilla ja katsella sivusta. Destin poltti kolmea tupakkaa yhtä aikaa, eikä tuon rallatuksesta saanut mitään selvää. Oli ilmeisesti ottanut liikaa jotain rentouttavaa ja päätynyt sitten uppoamaan omaan maailmaansa. Silmät sumuisina ja suu virneessä mies luetteli Disney-prinsessoja ja Peterin teki todella mieli käydä mokoman imbesillin kimppuun sillä sekunnilla. Tehtävä kuitenkin piti miehen paikoillaan ja arvioiva pilke silmissään hän katseli tilannetta, vahtien että Jaycee pärjäisi. Mies ei ehkä välittänythenkilökohtaisesti Jayn kunnosta, mutta kun käsky kävi, oli hän samassa kuin vuosia koulutettu henkivartija. Mutta ei hän turhaan väliin astuisi ja Jayceekin vaikutti sen verran tomeralta, että tuskin heti alakynteen jäisi.
”Kissatappelu?” Destin lopulta puhui yhden ainoan sanan selkokieltä ja myhäillen tuijotti pörröhiuksista tyttöä.

"Jaycee?!" Matt älähti, kun tyttö lähti painelemaan olohuoneeseen päin. Vincent huomautti, että hekin tunsivat ja punkkari virnisti toiselle.
"Se on kuule pitkä ja tylsä tarina." Hän ilmoitti ja paineli sitten olohuoneeseen nähden juuri sopivasti, miten Marya riuhtaistiin ylös sohvalta.

Pörröpäinen tyttö ei ollut kerennyt kuin yhdet savut vetämään, kun blondi jo ilmestyi hänen eteensä.
"Mitä vittua sä selität?" Marya kysyi ärsyyntyneenä, mutta pian Jaycee riuhtaisikin hänet väkisin ylös sohvalta. Tupakkakin oli viskattu maahan.
"Voi kuule vitut siinä akka sun nimees on poltettuna kylkeen!" Marya älähti, kun tyttö puhui jotain paikan viemisestä. Ainakin niin hän ymmärsi. Ehkä toinen oli sitten aikaisemmin istunut sohvalla. Vitun sama rokkarille. Marya yritti riuhtaista kättään irti väkivaltaisesti, mutta Matt ilmestyikin jo heidän luokseen.
"Ette vittu nyt tappele. Jaycee?! Irti Maryasta!" Poika huusi ja väänsi blondin sormet irti tummemman kädestä. Marya yritti samantien hyökätä Jayceen kimppuun, mutta Matt tönäisi tuon takaisin sohvalle istumaan vähemmän hellästi. Hän oli todella harvoin tässä tilanteessa. Estämässä tappelua.
"Sä et Jaycee satuta mun kavereita ja Marya?!" Matt huusi jälkimmäisen nimen kovempaa kuin exänsä Hän oli ensin katsonut Jayceetä kunnes käänsi nyt katseensa aliravitun tytön puoleen, joka nousi juuri sohvalta.
"Mä lupasin sun veljilles, että sä tuut tänään kotiin niin ku normaalit teinit. Ei mustia silmiä tai poiketa vatsahuuhtelun kautta." Hän ilmoitti ja vihaisena Marya läimäisi Mattia poskelle ja paineli sitten ihmis joukon läpi ja ulko-ovesta pihalle.

Punkkari tuhahti hieman. Kyllä hän tiesi, ettei Marya pois lähtisi. Menisi vain rauhoittumaan viileämpään. Katse käännettiin takaisin Jayceehen.
"Etkä sä oo huora. Mut voisit silti yrittää käyttäytyä. Ees ihtes takia jos et mun." Matt sanoi sitten yllättävän normaalilla äänellä.

Yllätys sinänsä, että Matt saapui jälleen paikalle estämään sen ainoan huvin minkä bileistä näytti saavan irti. "Huora", Jaycee yskäisi nyrkkiinsä Maryan häivyttyä paikalta jälleen, sitähän saa mitä tilaa? Huomio kiinnitettiin Mattiin ja tyttö oli tällä hetkellä kyllästynyt pojan ritarilliseen asenteeseen, toinen pitäköön Vincentille seuraa, poika näytti niin eksyneeltä muutenkin. "Mene pois, jooko?" tyttö pyysi rauhallisesti ja istui takaisin sohvalle. Katse kiersi muissa sohvalla olijoissa ja Jayceeta vitutti koko tilanne, kyllä hän kykeni päättelemään Maryan ja Mattien väleistä paljonkin, eikä häntä kiinnostanut paskaakaan pitikö päätelmät paikkaansa. "Voisitko nyt vain poistua mun silmistä? Vai haluatko sä kertoa mulle jotakin?" Jaycee kysyi asiallisesti ja koitti pitää kasvonsa peruslukemilla, ei ollut ihan oikea hetki purskahtaa nauramaan. Tällä hetkellä hän ei halunnut tehdä mitään muuta kuin yrittää viettää mukavan illan, ja kostaa sille pörröpäiselle humpukalle aiemmin tapahtunut välikohtaus. Okei, koston syy ei rehellisesti ottaen ollut sanasota, vaan se että tyttö taisi oikeasti olla se Mattien mainitsema rakkauden kohde. Just joo.

Jaycee käänsi katseensa Destiniin ja virnuili huvittuneesti miehen rallatuksille, tosiaan kaveri taisi olla ihan toisessa ulottuvuudessa. Moinen tila kelpaisi hyvin hänelle itselleenkin, näky sai tytön tuntemaan itsensä hiukan rennommaksi. Jos Destin kykenisi tuohon olotilaan, ei se Jayceelta mikään mahdottomuus olisi, luultavastikkaan. Amberin läsnäolo olisi latistanut fiilikset lopullisesti ja pilannut koko illan, ainakin hänen osaltaan, joten tyttö kiitteli mielessään ettei se päätään aukova vastarannan kiiski ollut ängennyt mukaan. Jay oli melkein tylsistynyt, enään ei huvittanut riehua muiden mukana vaikka tappelu olisikin ollut hyvä aktiviteetti purkaa viime päivinä kertyneitä paineita. Tällä hetkellä näytti siltä ettei koko bileissä näyttänyt tapahtuvan yhtään mitään, kello ei kuitenkaan ollut niin paljoa etteikö porukka olisi enään jaksanut pitää meininkiä yllä. Ilmeisesti ilmassa leijui jonkinlainen välikuolema. "Hautausmaallakin on vilkkaampaa", Jaycee kommentoi meininkiä surusävyisesti, häntä oikeasti harmitti meiningin yhtäkkinen laantuminen.

"Stop..." blondi aloitti varovasti, viimeisenä hän halusi pilata miehen illan, mutta asia oli todellakin tupsahtanut ajatuksiin jäädäkseen. "Mitä vittua me täällä enään tehdään?" jatkettiin kärsimättömästi ja silmät hakeutuivat Shaynen kasvoihin, Jay aikoisi kuitenkin pysyä porukan mukana lähtemättä omille teilleen, mutta perkele...

Kun Jaycee oli liittynyt muiden seuraan, oli Peter jälleen rentoutunut ja tuijotti eteensä, kuten STOP ja Denniskin. Dennin tuntui olevan perusfiiliksillä mukana ja Destin oli pilvessä, kuten aina muulloinkin. Peter taas kirosi päässään sitä, ettei kunnon tappelua ollut syntynyt, ja hän ei ollut päässyt rääkkäämään ketään.
Pörröpää iski litsarin punkkarin poskelle ja Destin vihelsi voitonriemuiseen sävyyn Denniksen pyöräyttäessä silmiään. Koko homma alkoi lipsua draaman puolelle ja sitä mukaa kun ihmisten kasvoilla nähtiin ärsyyntyneitä ja vaivaantuneita ilmeitä, kohosi yhden koko joukon kusipäisimmän miehen huulet ivalliseen hymyyn. Pirullinen hymy loisti STOPin silmistä ja tämä ylimielinen loiste levisi jokaiseen soluun miehen kehossa. Erilaista viihdettä, mukavaa viihdettä, kelpasi Shaynelle. Katse viivähti Jayceessa ja koska STOP ei mielellään sekaantunut alaistensa tuttuihin, ellei hätää ollut, tyytyi mies virnuillen silmäilemään tilannetta.

Kirkkaansiniset silmät viivähtivät tummansiniseen huppariin pukeutuneessa, aurinkolasipäisessä pojassa. Poika toi rajusti mieleen Fridon, koska tuo näytti melko eksyneeltä ja ilme jatkuvasti kysyvinä tuo seurasi punkkaria. Brunette ilmeisesti huomasi jengipomon katseen lasiensa takaa, koska kasvojen suunta kääntyi toisaalle. Jayceen kysymys oli hyvä ja ne jotka STOPin tunsivat, eivät odottaneet jännityksellä vastausta, jonka jo osasivat arvata.
”Hyaha haha hah”, STOP purskahti huvittuneeseen nauruun ja sipaisi hiilenmustia hiuksiaan. Hänen naurunsa osasi olla karmiva, silloin kun hän ei nauranut hyvälle jutulle tai jollekin tietylle ihmiselle. Nyt hän nauroi silkasta kusipäisyydestään kylmää, mutta tyytyväistä nauruaan, joka helposti sai heikkohermoisemmat varpailleen. ”Erittäin hyvä kysymys, Jay”, mies myönsi ja tuijotti hetken punkkaria kohden ja silmäili reippaasti häntä itseään lyhyemmiltä näyttäviä miehiä. Omalla, ylimielisyyttä uhkuvalla katseellaan mies tuijotti punkkaria ja sitten Jayceeta.
”Tää siis Matt? Ja tää toinen…”, STOP aloitti osoittamalla Mattiin, kunnes vei katseensa hieman taaempana seisovaan aurinkolasipäiseen. ”Miks sul pentu on lasit päässä?” mies kysyi huvittuneena.

Mattin takana, hieman viistossa tilannetta seuraava Vincent vei katseensa kirkkaansinisiin silmiin ja haroi hiuksiaan.
”Ihan…muuten vaan”, hän lopulta jupisi. Okei, tämä…. pelottavalta näyttävä tyyppi oli Jayn tuttuja? Itse asiassa kaikki sohvalla istuvat taisivat tuntea Jayceen, tällaisen kuvan narkoleptikko oli saanut. Kaikki vaikuttivat enemmän tai vähemmän sellaiselta seuralta, jossa skeittari ei ollut tottunut olemaan. Kirkkaansinisilmäinen vei katseensa blondiin ja kiersi kätensä tuon niskan takaa, heittäen punkkarille pilkkaavan vilkaisun. Vincent ei oikein tiennyt miten reagoida ja vähemmän hellästi tuo sinisilmäinen mies oli vetänyt Jayta lähemmäs itseään. Okei, nyt Vince oli täysin ulapalla. Keitä nämä sohvatyypit olivat ja mistä Jay ja Matt tunsivat..?

Matt pyöritti hieman turhautuneena päätään. Ja asteli Vincentin luo, kun Jaycee pyysi häntä jättämään hänet rauhaan. Se olisi ehkä parempi vaihtoehto. Vaikkakin pojan olisi tehnyt mieli sopia tytön kanssa. Mutta taaskaan punkkari ei kerennyt sanoa mitään Vincentille, kun jo yksi sohvalla olijoista osoitti häneen ja sanoi hänen nimensä ja ivasi Vinin laseja. Toinen mutisikin epämääräisen jonkin vastauksen tapaisen.
"Joo. Mä oon Matt ja tää on Vin ja te saatte olla ihan ketä tahotte, kuha ette hanki kyttii tänne." Pahis ilmoitti ja otti sitten Vincenttiä kädestä ja veti olohuoneen poikki ja omanhuoneensa ovelle.
"Luoja minua vituttaa tuommoset tyypit..." Tuo mumisi ja kaiveli farkkujensa taskuja ja löysikin sieltä avain-nipun. Lukkoja availtiin hetkinen, kunnes ovi avautui. Skeittaripoika vedettiin mukana sinne ja ovi pamautettiin kiinni.

Punkkaripoika veti syvään henkeä ja kääntyi sitten Vincenttiin päin.
"Sori ku väkisin sut tänne vedin. Mä en vaa voinu sietää noit tyyppei... Tai varsinkaan Jayceetä." Hän selvensi pojalle ja tajusi pitävänsä edelleen toista kädestä, joten irroitti otteensa nopeasti. Poika yskäisi käteensä hieman nolona.
"Tota..."Matt naurahti sitten. Hienoa! Tähän hän ei ollut osannut nyt varautua yhtään. Koko viikon hän oli miettinyt miten tahtoisi nähdä Vincentin, mutta nyt kun he olivat vimein kahden... Mitä vittua hänen kuuluisi sanoa?!

Pörröhiuksinen Marya seisoskeli nyt Mattin kodin pihalla tupakka huulessaan. Saatanan blondihuora... Nikotiiniä imettiin ja ympärille katseltiin hieman. Muutamia punkkari ja rokkari ryhmiä oli ryhmä röökeillä, mutta Maryaa ei huvittanut tunkea kenenkään seuraan. Kyllähän hän tunsi miltei jokaisen, mutta harvatpa hänen seurassaan viihtyivät. Ehkä pitäisi opetella käyttäytymään hieman, niin kuin Chris oli kehottanut pari päivää sitten kaupassa. Tyttö tuhahti itsekseen. Nyt tarvittaisiin joko seuraa tai lisää viinaa.

//Vähä kökkö, mut saahaan ainki etenemään johonki suuntaan xD//

Jaycee rentoutui huomattavasti Mattien ja Vincen poistuttua paikalta, parempi niin. Silti tuntui, ettei tästä illasta seuraisi mitään hyvää, eikä hän taatusti pystyisi pitämään kunnolla hauskaa. Vähemmästäkin vitutti, ärtyneisyys paistoi olemuksesta ja kasvoista, ja niitä kahta tunnetta tuskin pystyisi Destininkää kemikaalit poistamaan. "Vittu", blondi ärähti ja pöyhi hetken aikaa hiuksiaan. Tuntui paskalta nähdä Matt jonkun muun kanssa, pakkohan se oli myöntää... itselleen, mutta ei muille. Ja viimeisenä punkkarille itselleen. Jayceelle riitti se järjetön ja turha tappelu koululla, hänellä oli nyt uudet kuviot ja tällä hetkellä Matt ei mahtunut niihin. "Mä haluaisin tappaa jonkun", tyttö puuskahti ja huitaisi kädellään pöydällä notkuvaa kaljapulloa, joka tipahti iskun voimasta kolahtaen lattialle. Miten Vincent viihtyi nykyään noin hyvin hänen entisensä kanssa? Kuka vittu se pörröpäinen muija oli? Blondi tunsi itsensä vähemmästäkin vainoharhaiseksi, eikä asiaa auttaneet yhtään lukuiset ajatukset valtaavat kysymykset.

"Destin...", Jay aloitti ystävälliseen sävyyn ja käännähti diilerin puoleen koiranpentuilme kasvoillaan, "... jotain millä saa sellaisen ruumiistairtautumis-fiiliksen... eli pään pahaan kuntoon", tuo jatkoi ja katsoi mieheen mielestään suloisesti ja anelevasti hymyillen. Hän ei taatusti viettäisi enään hetkeäkään tälläisessä paikassa, tälläisellä mielentilalla ja piste. Asia taisi olla loppuun käsitelty, "Ja te ette saa jättää mua tänne", tyttö lisäsi pyytävästi muille ja nojasi paremmin sohvaan. Hän tuskin kykenisi ihan hetkeen selviytymään omin neuvoin kämpille, tai sinne missä lienikin yönsä viettämään.

Narkoleptikon ajatukset seilailivat jossain tuntemattomilla vesillä ja hämmentyneenä Vincent katseli vuoroin kaikkia paikalla olijoita. Pojan ajatukset heräilivät pikkuhiljaa, kun hän huomasi miten häntä jo kuljetettiin muualle. Utelias katse lasien takana vilkuili vielä olohuoneen puolelle, mutta pian eriparisilmät kääntyivät Mattin selkää kohden. Vincentiä vietiin, eikä poika ymmärtänyt sanoa mitään oikeastaan missään välissä. Vasta kun hänet oli vedetty Mattin huoneeseen, poika päästi huultensa lomasta pienen pihahduksen ja pörrötti sitten kummastuneena ruskeita hiuksiaan.
”Joo ei haittaa, mä oon vähän pihalla mutta ei siin mitää”, poika saneli, Mattin pahoitellessa sitä, että oli vienyt hänet muualle varsinaisista juhlista. Ei se haitannut, itse asiassa se oli mukavaa, sillä Vince oli tullut juhliin nimenomaan Mattin vuoksi, eikä bliettämisen vuoksi. Lisäksi paikalla oli sen verran outoa porukkaa... ettei narkoleptikolla ollut varsinaisia haluja tuhlata aikaansa tuntemattomien parissa, kun sai vaihtoehtoisesti olla punkkarin seurassa.
”Ja sunhan takii mä tänne tulin, et ei se haittaa ettei mun tartte tuolla metelissä hengailla”, Vincent naurahti tuoden julki ajatuksesa, hymyillen samalla pehmeästi. Eriparisilmät kiiluivat aurinkolasien takana ja naurahtaen poika peruutti vasten seinää ja hapuili tupakka-askiaan takataskustaan.

Peter tunsi ensimmäistä kertaa jotain myötätunnon tapaista Jayceeta kohtaan, kun tuo puuskahti haluavansa tappaa jonkun. Tämä pikkuinen myötätunnon hipunen oli syttynyt siitä syystä, että Peter tunsi sillä hetkellä aivan samoin. Nyt todella vahvana. Kyllähän hän tahtoi ihmisiä tappaa muulloinkin, ellei jatkuvasti. Hän vihasi kaikkea ja sellaisia asioita joita vihasi, oli helppo satuttaa.
Dennis haroi hiuksiaan ja silmäili pomoaan, joka ilkikurinen hymy huulillaan katseli jonnekin Mattin ja Vinin perään.
”Jopas on kumma tapaus”, STOP hymähti, tarkoittaen sanoillaan sekä Mattia että Vincentiä. Ihme exä ja kuka pelle oikeasti piti aurinkolaseja sisällä? Pellejä molemmat. Destin sauhutteli rennosti savukkeitaan ja nappasi ohitse kävelleeltä pojalta viskipullon, jonka hymyillen rekisteröi omakseen.
Katse vietiin Jayceehen, joka oli juuri blondin nimeä kutsunut. Miehen silmät kirkastuivat asteen ja takin sisällön penkominen jatkui.
”Ahhaa- tässä. Toimii varmasti”, mies virnuili ojentaen tytölle pussia, jonka sisällä oli paljon kevyen näköistä, harmaata jauhoa. STOP puuskahti jotain ja näytti hetken muka loukkaantuneelta.
”Ihanku me sua tänne jätettäis, sä oot yks meistä”, STOP huomatti ja Dennis hymyili jonkinsorttista lempeää hymyään lakkinsa alla.

Matt naurahti jälleen hieman vaivautuneena. Oli aika...No, söpöä, että Vin sanoi tulleensa paikalle vain hänen takiaan.
"Se on hyvä se. Voidaan hengaan täällä. Se on hyvä." Punkkari selitti ja pakitti sitten istumaan sängylleen. Hän naurahti itsekseen ja katsoi sitten skeittariin.
"Sori, mä oon vähän humalassa jo. Tuu istumaan tänne." Hän ilmoitti sitten ja taputti sänkyä vierellään. He olisivat nyt kahden. Ajatus kutkutti pojan humalaista mieltä.

Mustahiuksinen yksilö imaisi hieman alahuultaan ja tuijotti Green Dayn julistetta vastakkaisella seinällä. Tällainen jännittämisen tunne oli omituista. Kyllähän hän ennenkin oli jännittänyt. Mutta tappelua, tai kiinni jäämistä jännittäminen tuntui ihan erilaiselta. Tosin, siinä oli yleensä mukana myös pientä pelkoa. Tämä tilanne ei pelottanut.Tai tavallaan ehkä pelottikin. Kyllähän hän oli sen myöntänyt jo itselleen. Hän oli ihastunut ja poikaan. Voi helvetti sentään... Mitähän tästäkin tulisi...

//Sori kun on kestänyt =_= Ihan hirveesti kaikkee ollu =_= Ja lyhytki viel tuli//

Jayee otti Destinin ojentaman pussin ja tunki sen taskuunsa, ihan heti hän ei sitä ottaisi, ilta oli vielä nuori ja olisi mukavaa muistaa edes joitain tapahtumia illan kulusta. Stop näytti hetken aikaa närkästyneeltä, ja se sai vaaleaverikön kasvoille kohoamaan kyselevän ja huvittuneen hymyn, "Mikäs sua kiukuttaa?", Jay naurahti ja laski kätensä miehen reidelle kasvoja koristavan hymyn muuttuessa melkeinpä röyhkeän vihjailevaksi. Häntä kiinnosti sillä hetkellä kuitenkin se, mihin helvettiin Matt oli hävinnyt Vincent mukanaan? Vaikka oli vaikeaa myöntää, niin silti Jaycee oli ensirakkaudestaan mustasukkainen jopa Vinille, vaikka pojat olivat keskenään vain hyviä kavereita. Tosin harvoin tyttö oli törmännyt niin läheiseen ystävyyteen, mutta kaippa pojat vain viihtyivät niin hyvin keskenään. "Täällä on vähän kuollutta", Jaycee kommentoi tilannetta ilmeettömänä ja silmäili tanssivia ja horjuvia ihmisiä, jotka kukin olivat enemmän tai vähemmän päissään tai muissa aineissa. Ilmeisesti ihmiset eivät vaivautuneet edes kärhämöimään keskenään, mikä oli sinällään harmi, koska silloin Stop tai Peter eivät saaneet tekemistä. Nyt he joutuivat vain seuraamaan vierestä räkäisten ja sammaltaen huutavien nuorien sähellystä.

Illan saatossa muutama pariskuntakin oli ehtinyt muodostua, Jaycee katseli inhoten toisiaan kuolaavia pareja, oikeasti hänen teki mieli tehdä jotain hyvin epäinhimillistä saadakseen nuo pois silmistään. Tyttö silmäili ympärilleen koittaakseen tavoittaa Mattin ja Vinin ihmisjoukon seasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Matt piti yleensä huoneensa oven lukittuna bileiden ajan, vaaleaverikkö tiesi sen. Kyllä hän Mattin tunsi, ovessa olisi taas muutama painava lukko ja tiedossa oli turpakäräjät jos joku edes yritti tiirikoida tietään punkkarin huoneeseen. "Mä käyn hakeen juotavaa, haluuko joku muu jotain?", Jaycee ilmoitti tylsistyneesti ja nousi sohvalta ylös vilkuillen keittiöön, ja pöydän luona remuavaan poikaporukkaan.

+ Vammaisevaa tekstiä, syytän kättäni D: +

Vaaleat sormet upotettiin ruskeiden hiussuortuvien sekaan niitä pörröttämään. Tupakka sytytettiin huulien väliin ja hieman hitaammalla tempolla Vincent muisti, että Mattin huoneessa oli tapana polttaa ikkunan luona. Tupakassa oli se ikävä puoli, että sen haju tarttui joka paikkaan. Narkoleptikkoa se ei haitannut. Mielelläänhän hän vaikka istuisi koko loppuelämänsä nikotiinipilven sisällä. Skeittari harppoi nopeasti ikkunan läheisyyteen ja avasi muitta mutkitta ikkunan. Eriparisilmät lasien takaa vilkaisivat mustatukkaan, joka oli pakittanut sängylleen istumaan. Selkä nojattiin seinää vasten ja tummien lasiensa takana piilossa Vin vilkuili punkkaria. Hymy nostettiin koristamaan huulia ja epäsuoraan nikotiinipilvi puhallettiin ikkunasta yöhön. Vince tumppasi tupakkansa kengänkärkeensä, jossa oli jo ennestään monta jälkeä kymmenistä edellisistä tumppausoperaatioista.
”Joo oot sä vähän”, Vin virnisti Mattin ilmoittaessa pienestä humalatilastaan ja käskystä Vincent kipitti toisen luokse ja istahti sängynreunalle. Silmät lasien takana kiiluen Vince silmäili punkkarin kasvoja, joihin oli pienessä hetkessä ehtinyt ihastua. Brunetella taisi olla tapana iskeä silmänsä pahoihin poikiin. Tai ainakin osittain pahoihin. Jaa-a.

STOP kohautti olkapäitään. Ei häntä varsinaisesti mikään vituttanut. Hänestä oli varsin hauskaa, miten jotkut bileiden vieraat olivat jengin huomatessaan tehneet täyden u-käännöksen ja häipyneet paikalta. Jotkut taas näyttivät siltä, etteivät uskaltaneet enää astua olohuoneen puolelle. Rohkeimmat uskalsivat olla sohvan läheisyydessä, mutta kukaan ei uskaltanut hipaista sohvaa sormenpäälläkään. Siihen Peter oli varsin tyytyväinen ja mies näyttikin siltä, kuin olisi tahtonut repiä ohitseen käveleviltä ihmisiltä päänahat irti.
”On joo, mut ilmanen viina käy mulle”, Destin huomautti Jayceen kommentoidessa tunnelmaa. Destin vain istui hattu silmillään niin rennosti, että joku olisi voinut luulla hänen nukkuvan. Yleensä Dennis ei yrittänytkään vetää torkkuja ympäristössä, joka ei ollut tuttua, mutta jos hän pääsi pomonsa ja Peterin väliin, oli täysin turvallista nukahtaa missä sitten ikinä olikin. STOP silmäili Jayceehen, joka vaikutti jollain tasolla melko poissaolevalta. Tai ehkä enemmänkin etsivältä. Jayceen ilmoittaessa poistuvansa hakemaan juomaa, jännittyi Peter saman tien ja sivusilmällä lähes mustasilmäinen mies vilkuili poikapoppoota keittiön suunnalla. Mies tosiaan toivoi jonkun järjestävän edes pienen kohtauksen, jotta hän pääsisi hieman kurittamaan ihmisiä. Pari nuoleskelevaa teiniä olivat ärsyttävästi katseen edessä. Jotkut ihmiset saattoivat olla puutteessa seksistä, mutta Peter ei moisen nuoleskelun päälle ymmärtänyt. Hän ei käsittänyt mitä hauskaa mokomassa pelleilyssä oli. Mutta jos hän jostain joskus puutteessa oli, niin tappelemisesta ja kiduttamisesta. Hän tosiaan muuttui vain ärtyneemmäksi, jos ei saanut säännöllisesti hakata tai kiduttaa ihmisiä.

Matt naurahti.
"Jos tahot, niin voin lopettaa juomisen tähän." Poika ilmoitti ja hämmentyi. Niin...Mitä?! Oliko hän todella sanonut noin? Että olisi valmis lopettamaan ryyppäämisen toisen takia?
"Huh...Tota en uskonut koskaan sanovani..." Punkkari myönsikin ääneen ja nosti katseensa lattiasta Vincenttiin Toisen lasit otettiin varovasti pois ja viskattiin sängylle.
"Sä et tarvii noita mun kanssa." Hän ilmoitti hiljaa ja tuijotti vain katsoa poikaa. Kurkkua kivisti. Ehkä se oli vain viinan puutetta, mutta jotenkin Mattistä tuntui, että tunteen sai aikaan vain ja ainoastaan Vin. Tämä tunne ei ollut koskaan ollut näin vahva. Ei edes Jayceen aikana. (Silloin tosin kaikki tunteet olivat olleet myös samaan aikaan sekaisin. Eihän niistä mitään oltu osattu erotella.)

Punkkari yskäisi hieman ja käänsi katseensa muualle. Puheensorina kuului ärsyttävän selvästi oven takaa. Oven, joka oli jätetty lukitsematta...Matt vilkaisi ovea. No, eipä kukaan uskaltaisi tänne tulla. Jayceekin kun oli ilmoittanut, ettei tahtonut nähdä häntä. Tuskinpa tuo varttavasten hänen huoneeseensa tunkisi. Liikaa muistoja. Niin ainakin Mattistä itsestään oli siltä tuntunut eron jälkeen. Huoneen nurkassa oli edelleen lattiassa palanut kohta valokuvien polton jäljiltä. Päätä ravistettiin hieman. Saatanan Jaycee kun puski väkisin ajatuksiin. Katse nostettiin taas Viniin ja ihme ja kumma pahiksen kasvoille nousi hymy.
"Saaks sua suudella?"

... tämä tietää draamaa, anteeksi, yli-innostuin

"Sen mä arvasinkin" Jaycee kommentoi Destinin sanomisia ja poistui olohuoneesta keittiön suuntaan, muutama nuoleskeleva pariskunta sai tytön suunnalta halveksuvan katseen tuon raivatessa tietänsä väkijoukon keskeltä määränpäähänsä päin. Ja kyllä, aivan kuten omin silmin havaitsitte, Jaycee flirttaili tarkoituksellisesti ja avoimesti keittiön pöydän luona notkuvalle poikaporukalle. Vaikka Peter ei ollut hänen lempi-ihmisiään, oli vittumaista nähdä toinen niin nyrpeänä ja sohvalla istumiseen kyllästyneenä, joten vaaleaverikkö otti ohjat omiin käsiinsä ja ajatteli järjestää toiselle mielekästä tekemistä. Tyttö nappasi keittiötasolta pari likööripulloa ja kahmi sylinsä täyteen kaljaa, tönäisten paria poikaa kauemmas tieltään jotta pääsi istumaan keittiön pöydän reunalle. Tuntui naurettavalta istua siinä 5 keskenkasvuisen machoilijan keskellä, joita tuskin oltiin sen pahemmin bileisiin kutsuttu. "Mitä jätkät?", Jaycee kehräsi teennäisyys äänensävyssä kuultaen ja avasi kaljapullon hampaillaan saaden muutaman pojan kulmakarvat kohoamaan jonnekkin hiusrajan tienoille. "Ei teistä sais seuraa tuonne...", hän jatkoi vihjaillen ja selvästi provosoiden, heti kun yksikin kävisi liian innokkaaksi tai ryhtyisi tekemään lähempää tuttavuutta, Jaycee antaisi jonkun merkin STOPille ja Peterille, että raja oli ylitetty ja tiedossa olisi turpakäräjät.

Voi kyllä, vaaleaverikkö osasi hyödyntää viehätysvoimaansa ja rohkeanpuoleista luonnettaan, käsi valui lähinpänä kärkkyvän pojankolttiaisen reidelle ja Jaycee ryhtyi pitämään tästä leikistä hetki hetkeltä enemmän. "Sä vaikuttaisit mukavalta", hän henkäisi skeittarihenkiselle pojalle ja puri huultaan, harmi vain että noin nätti kasvo saattaisi kohta saada osumaa. "Mitä sun kaltanen misu tekee tälläsissä bileissä yksin?", toinen, pulskamman puoleinen ja hammasraudat omaava lippispää kysyi naurahtaen. Eihän Jaycee ollut yksin? Mutta parempi niin, ettei poikapoppoo tietänyt hölkäsen pöläystäkään, kenen seurassa hän täällä oli. "Tulin etsimään seuraa... Kenties?" Jaycee vastasi sähähtäen ja ujutti kätensä skeittarihenkisen pojan niskaan, kiskaisten tuon lähemmäs itseään. Vaaleaverikkö oli nyt pojan kanssa kasvokkain, ja tuo näytti niiden ruskeiden kiharoidensa kanssa siltä, ettei naispuolisten kanssa toimiminen tainnut olla ihan hanskassa. "Sä voisit laittaa kätes vaikka tänne", Jay hykerteli ja siirsi pojan käden paitansa alle, seuraavaksi tyttö tajusi suutelevansa itseään varmasti nuorempaa poikaa ja tiesi oikean hetken tulleen.

Jay huitaisi kädellään pöydän reunalla notkuvat kaljapullot alas lattialle, ne päästivät särkyessään korkean äänen, jota edes musiikin yli oli vaikea olla huomaamatta. "Mitä vittua? Lopeta!" vaaleaverikkö ärjyi teatraalisesti ja uskoi suorituksensa olleen Oscar-pystin arvoinen. "Auttakaa joku!", hän jatkoi hysteerisempään sävyyn ja yritti pysyä hennon pikkutytön roolissaan, vaikka samaan aikaan mieli teki tehdä jotain erittäin epäinhimillistä rintoja kourivalle skeittarille.

Kulmakarvat kohosivat väreiltään eriparisien silmien yllä, Mattin ilmoittaessa lopettavansa juomisen Vincentin halutessa. Moista hän ei olisi uskonut toisen suusta kuulevansa. Ihan mukavaahan se oli kuitenkin tietää, että mustatukka tosiaan lopettaisi jos Vin niin pyytäisi. Ei brunette kuitenkaan tahtonut evätä punkkarilta juomista tuon omissa bileissä. Hän ei tosin itse aikonut vetää päätään täyteen, joten olisihan se mukavaa jos Mattkin pysyisi selväjärkisenä. Mustatukkakin jatkoi itse, ettei olisi uskonut moista sanovansa. Vincentin huulille kohosi veikeä hymy ja naurahtaen hän nyökkäsi. Mattin ottaessa pojan laseja pois, oli Vincent jo melkeinpä refeleksistä työntämässä käsiään väliin. Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja antoi lasien kadota jonnekin päin sänkyä. Lasien pitäminen oli tosiaan kuin yksi hänen aisteistaan ja harvoin hän salli ihmisten riisuvan häntä rakkaista laseistaan. Rakkaita laseja hänellä tosin oli kymmenkunta. Uteliaana skeittari tapitti mustatukan silmiin, joka oli kääntänyt kasteensa toisaalle.
"Kiva tietää", Vincent huomasi ilmoittavansa, kuultuaan ettei tarvitsisi laseja punkkarin seurassa. Oli hän itsekin pikkuhiljaa huomannut, ettei Mattin seurassa tuntenut oloaan vaivaantuneeksi tai alastomaksi vaikka laseja ei olisikaan. Katse palautettiin skaittariin ja kevyesti naurahtaen brunette nyökähti Mattin kysymyksellä. Miksi ei saisi suudella? Salaahan hän itsekin tahtoi juuri sitä. Pieni voitontunne kirmasi vastanpohjalla juuri sen vuoksi, että hän pitkästä aikaa sai jtoain mitä kovasti tahtoi. Vaaleat sormet kohosivat punkkarin paidalle ja kiertyivät hennosti kankaan ympärille, bruneten tapittaessa punkkaria odottavasti pää kallellaan ja pehmoinen hymy huulillaan.

Destin virnuili ja heilutteli lapsenomaisesti jalkojaan kuin olisi keinussa istunut. Peter vilkaisi blondia miestä myrkyllisesti, kunnes palautti katseensa naiseen jota hänen tulisi suojella, halusi tai ei. Hän sitten vihasi muiden suojelemista. Vain pomoaan hän suojeli ilman käskyjä. Olihan Shayne kuitenkin häntä vahvempi ja siksi kunnioitettava. Tuo oli myös hänen rahojensa lähde ja sitä ei haluttu menettää. Shayne sytytti rentona tupakan huultensa väliin ja vilkaisi Dennistä, joka näytti siltä kuin olisi nukahtanut sohvalle. Ah-ha. Nukkua nyt bileissä. Mahtoi olla poika väsynyt tai omata helvetinmoiset unenlahjat. Dennisin silmät rävähtivät auki, särkyvän äänen katkaistessa musiikin lähes täysin. Peter ponkaisi pystyyn ja jossain sopukoissaan kiitti Jayceeta joka näytti olevan parin pennun ahdisteltavana. Mustatukka ravasi keittiötä kohti ja arkailematta heitteli tielleen astuneita bilettäjiä pitkin lattioita. STOP oli jäänyt paikoilleen, koska tiesi Peterin pärjäävän ja kaipaavan jotain mihin saattoi agressiotaan purkaa. Hän tiesi myös, että Jayceella tuskin olisi oikeasti hätää. Blondihan oli naiseksi erittäin vahvaluontoinen, eikä sortuisi huutamaan apua ilman että tilanne olisi todella paha. Kiero nainen. Tuo oli mitä ilmeisemmin päättänyt järjestää heille vähän puuhaa. Sitä Shayne osasi arvostaa. Kylmä katse silmissään Peter repäisi skeittarin etäälle Jayceeta ja juuri kun tuo onneton skeittipoika oli avaamassa suutaan, käytti Peter pituuttaan hyväksi ja esitteli skeittarille kengänpohjiaan iskien jalkansa suoraan päin pojan naamataulua. Tuskastuneena inahtava otus lensi selälleen ja ihmiset loikkivat pelästyneinä etäämmälle tappelusta. Pari ihmistä kuitenkin jäi mielenkiinnoilla tuijottamaan tapausta ja huutamaan riemunhuutoja joka kerta, kun Peterin nyrkki kävi jonkun räkänokan kasvoissa. Mescalinen johtajahahmo nousi tällä välin seisomaan ja lähti kädet rennosti taskuissa kohti kahta alaistaan. Miehen kasvoille nousi niin murhanhimoinen ja säälimätön hymy, että helvetin herrakin olisi varmasti säikähtänyt sen nähdessään. Peter sai rauhassa mukiloida kahta pojista, viskoen noita viinapulloilla, STOPin iskiessä siniset silmänsä suoraan yhden pennun niskaan.
"Ai-ai. Mun perheeseen kajoaminen on ehdoton tabu", Shayne virnisti ja nappasi kevyesti edessään seisovan naperoin paidasta. Nyrkki vietiin innostuneena vasten pojan vatsaa, ennen kuin tuon kasvot paiskattiin vasten rusahtelevaa keittiötasoa. Vain hetkeä myöhemmin kuului räsähdys ja Shaynen käsittelyssä ollut poika lensi ikkunan lävitse ulos. Lasinsirut lentelivät sateensa osittain ulos ja osittain sisään. Perässä seurasi kaksi verille hakattua ipanaa Peterin leikkiessä siivoojaa ja heittäessä roskia talosta ulos. Kun roskat oli hoidettu, pyyhkäisi Peter ilmeettömänä - mutta salaa erittäin tyytyväisenä - verisiä käsiään housuihinsa. "Kaikki ookoo?" STOP kysyi virnistäen Jayceelta, nojautuen rentona keittiötasoa vasten ja vetäisten neidon lähemmäs itseään.

Matt vei kätensä hitaasti Vinin hiuksiin ja painautui suutelemaan poikaa. Se tuntui hyvältä, vaikka jotenkin punkkarin päässä kuului edelleen ääni, jonka mielestä tällainen poikien välinen juttu oli väärin. Siitä ei kuitenkaan (jälleen) välitetty. Käsi valui skeittarin hiuksista pojan alaselälle ja suudelmaa jatkettiin. Vincentin suuteleminen oli erilaista. Hän todella tunsi samoja tunteita poikaa kohtaan, mitä oli aikoinaan tuntenut Jayceetä kohtaan. Ehkä näitä asioita olisi voinut ajatella selvinpäin. Humalatila ei ehkä ollut paras asia miettiä tunteita. Möläytäisi vielä jotain suustaan ja sehän ei sopisi pahiksen luonteelle ollenkaan...Maine menisi.

Aiemmin sinä päivänä Matt oli vienyt äitinsä tuon vanhan ystävän luo. Kyllä nainen siellä viihtyisi. Matt tiesi, ettei äitikään tahtonut olla enää sellainen mitä oli, muttei vain voinut asioille mitään. Toinen oli narkkari. Ollut koko ikänsä. Ihme että Matt oli...No, jotenkuten terve. Olihan hän selvästi muita herkempi päihteille, mutta omasi myös itsepäisen luonteen. Hän oli päättänyt jo lapsena, ettei rupeaisi käyttämään vahvoja aineita, eikä hän sitä ollut vielä tänä päivänäkään tehnyt. Mutta vaikka hän kuinka yrittikin viedä äitiä vieroitukseen, tuo karkasi joka kerta laitoksesta. Ei selvinnyt ensimmäisestä puhdistus viikosta läpi.

Marya viskasi tupakkansa maahan ja talsi sisälle juuri sopivasti kuullakseen Jayceen kiljunnan ja tappelun alkamisen. Tai no... tytön kaveri pieksivät ja toiset eivät pahemmin mitään kerenneet edes ajatella. Tyttö haki jemmastaan oluen ja avasi sen hampaillaan. Toisen jalan varaan nojattiin ja pieni virne päällään hän katsoi tappelua. Olihan tuo aika raakaa. Toiset hakattiin sairaala kuntoon, vaikka asian olisi voinut hoitaa vain yhdellä turpaan vedolla ja pihalle heittämisellä. Mutta Marya kyllä ymmärsi toisia. Läheisistä pidettiin huolta. Samanlaisia oli pörröpään omat isoveljet. Kun he olivat olleet vielä lapsia, isoveljet olivat leikkikentälläkin heittelleen lapsia ympäriinsä. Vain koska Maryaa oli Vampyyriksi.

Huvittuneena peikkotyttö pyöritti päätään ja hörppäsi oluttaan. Eräs lensi ikkunasta läpi ja tyttö irvisti hieman. Matt saisi raivarin rikotusta ikkunasta. Yleensä mitään ei heidän piirin bileissä hajonnut. Kaikki olivat rajuja persoonia, mutta arvostivat sitä, että edes joillakuilla oli koti. No, tuota poppoota Marya ei ollutkaan ennen tavannut. Jayceen kyllä luulisi tuntevan Mattin katupiirin kirjoittamattomat säännöt, mutta vaalea typykkä tasikin olla hieman vihoissa Mattille. Eipä Marya sitä yhtään ihmetellyt. Olihan Matt kertonut hänelle toisten suhteesta. Ei tyttö kuitenkaan tiennyt tiesikö Jaycee siitä, että bileissä oli yksi tyttö, jota Matt oli painanut tuon ollessa raskaana. Ja luojalle kiitos se tyttö ei ollut Marya itse. Mustahiuksisella tytöllä oli kuitenkin senverran järkeä päässä, ettei tuota asiaa otettaisi puheeksi. Tosin, tuskinpa hän Jayceen kanssa päätyisi enää juttelemaan. Toinen oli vaikuttanut vitun ärsyttävältä, mutta niinhän Marya itsekin usein oli. Vitun vaikea ja ärsyttävä.