Let's get lost

Ruokatunti. Oppilaat olivat täyttäneet ruokalan melkein joka pöydän ja puhuivat innoissaan kuluneesta viikonlopusta. Opettajienkin suut kävivät tiuhaan tahtia, kun he keskustelivat keskenään omassa pöydässään. Puheensorina oli varsin kovaäänistä ja muutenkin ruokalassa oli melko meluista, joten ei siellä pystynyt oikein lepäämään saatika nukkumaan.
Tai no, eräs tyttö kyllä pystyi torkahtamaan helpostikin.

Abigail Bailey oli jälleen ollut viikonlopun töissä ja oli viime yönä nukkunut vain kolme tuntia. Hän oli jaksanut ensimmäiset kaksi tuntia niin ja näin, mutta nyt ruokatunnin aikana väsymys oli ottanut hänet valtaansa. Abby oli ennenkin torkahtanut ruokalaan, se ei ollut siis juttu tai mikään. Hän pystyi helposti sulkemaan mielensä ulkopuoliselta melulta, joten sen takia torkahtaminen onnistui. Yksinkertaisesti Abbya ei vain kiinnostanut pätkääkään, mistä muut puhuivat. Tärkeintä oli vain lepo. Hän halusi vain lepuuttaa hieman silmiään, jotta jaksaisi loppupäivän edes jotenkin.

Nyt hiukset olivat muuttaneet väriä punaisesta tummanruskeiksi. Hänellä oli tänään yllään punainen mekko, jossa oli leopardikuviointia. Mekossa oli etupuolella napit. Mekko oli hyvä valinta, koska se peitti hänen syntymämerkkinsä oikean rinnan yläpuolella. Mustat pitkävartiset sukat ylettyivät puoleen reiteen ja paljastivat vähän ihoa yläpuoleltaan, koska mekko ei ollut niin pitkä. Punaiset korkokengät sopivat punaiseen mekkoon, joten tietenkin ne oli valittu jalkaa. Nyt Abby oli siis 180 senttimetrin paremmalla puolella. Hän oli muutenkin pitkä tyttö ja korkokengät jalassa hän oli yhä pidempi. Suurin osa pojista oli häntä lyhyempiä, mutta se ei Abbya kiinnostanut. Hän oli tyytyväinen saamasta pituudestaan.

Abby nukkui käsiensä päällä pöytää vasten. Hänen musta laukkunsa lepäsi jalkojen lomassa lattialla. Hän ehtisi nukkua vielä 20 minuuttia, ennen kuin kello pirahtaisi oppitunnin alkamisen merkiksi. Rokkarin pöydässä ei istunut ketään muita kuin hän, joten ainakin hänen lähellä oli hiljaista.

//Vlip, tää siis tapahtuu heti sillä seuraavalla viikolla, kun Abby ja Hugo tapas siellä klubilla : D

Hugo Miller oli saapunut ruokalaan, muttei syömään. Ei hänellä ollut juuri nyt nälkä. Sen sijaan ruokalasta sai kahvia, josta tämä nuorukainen oli riippuvainen. Itseasiassa kofeiinista, mutta kahvistahan sitä sai parhaiten. Teestäkin jonkun verran, mutta Hugon mielestä tee maistui laimealta kuselta suoraan sanottuna, joten siihen ei edes koskettu. Hyi, ajatuskin ällötti tätä nuorukaista. Hugo käveli tiskille ja maksoi viimeisillä kolikoillaan kahvikupposen. Seuraavaksi katse kiinnittyi tutkimaan vapaita pöytiä. Niitä ei ollut, mutta yksi pöytä oli muuten tyhjä, paitsi että siinä torkkui joku tyttö.

"Böö, en ees kysy saako tähän istua", Hugo virnisti kovaan ääneen, herättäen tuota nukkuvaa tyttöä ihan kiusallaan. Vielä Hugo ei tiennyt, että tuo neitokainen oli hänelle tuttu. Mutta eiköhän se kohta selviäisi. Tai no, jos nuorukainen mitään muistaisi siitä strippiklubi reissusta. Hugo kyllä muisti, että neito oli ollut punatukkainen ja sillä oli ollut syntymämerkki rinnan päällä. Mutta muuten olikin hieman mustaa ja hämää muistissa. Liikaa tequilaa sinä iltana.

Istuttuaan penkille kahvikuppi nostettiin huulille. Musta, kuuma kahvi poltti hieman suuta, mutta siitä ei erityisemmin välitetty. Valkoiseen t-paitaan ja farkkuihin, jotka pidettiin mustalla nahkavyöllä, pukeutunut poika irvisti kuumuudesta hieman ja nielaisi höyryävää nestettä alas. Hugo yskäisi pienesti ja vilkuili hetken ympärilleen, katseen kuitenkin siirtyessä torkkuvaan tyttöön.
"Rankka ilta ja yö vai?", Hugo naurahti vitsaillen ja virnisti.

Abby hätkähti hieman kuullessaan miehen äänen läheltään, mutta ei vaivautunut kuitenkaan avaamaan silmiään. Joku kiusasi häntä tahallaan, aivan sama. Abby tahtoi vain nukkua, that's it. Jätkä saisi nopeasti sen selville, ettei tummatukasta ollut tällä hetkellä juttukaveria.
Sama jätkä kuitenkin kysyi sitten Abbyn illasta, jolloin rokkari vetäisi syvään henkeä. Pian pitkä huokaisu karkaisi hänen huuliltaan ja tyttö nosti päätään. Hän alkoi nojata toisen kyynärpään varaansa ja hieroi nyt väsyneitä silmiään samalla haukotellen makeasti. "Jotkut tekee töitä elääkseen", Abby vastasi silmät edelleen kiinni ja alkoi availla niitä sitten hitaasti. Hänen silmänsä joutuivat hetken aikaa totuttelemaan ruokalassa olevaan valoon.

Sitten katse tarkentui vieressä istuvaan poikaan, jota tyttö tuijotti happamana smaragdinvihreillä silmillään. No todella kiva, kun toinen oli tullut hänet herättämään. Miksei jätkä vain voinut istuutua johonkin sellaiseen pöytään, jossa olisi innostuneempia tyttöä kuin Abby sillä hetkellä.
Abigail ei tosiaankaan tunnistanut tätä miehenalkua yhdeksi asiakkaaksi, jota hän oli tyydyttänyt eräänä iltana. Abbylla sattui vain olemaan huono kasvomuisti, eikä hän yleensä tunnistanut kerran nähtyjä naamoja. Joten rokkari ei osannut vielä pelätä yhtään mitään. Nimittäin jos tyttö olisi toisen tunnistanut yhdeksi asiakkaaksi, Abby olisi jo lähtenyt lipettiin.

"Piti sitten tulla herättää", Abby mutisi närkästyneenä ja haroi hiuksiaan tuuheimmiksi.

Juuri kun Hugo ehti hörpätä nosti tyttö kasvonsa pöydästä ja vastasi jotakin töistä. Samassa Hugo nielaisi nopeasti nesteet kurkkuunsa ja köhäisi. Hetkinen! Tuohan.. tuossa tytössä on jotain tuttua. Mutta ei Hugo ole ollut tietääkseen niin päissään kuin tuon erään illan, ja muut kumppaninsa hän kyllä muistin kasvoiltakin, paitsi sitä yhtä. Mutta se tyttö oli punatukkainen, ihan varmasti! Tuo taas oli brunette. Mutta.. ei, eihän se tyttö voisi käydä Astonissa? Tai no olihan Hugokin muita vanhempi, joten miksipäs ei. Toisaalta olisi outoa, että joku Astonilainen olisi strippari työkseen? Vai oliko. Hugo ehti hetken miettiä, kunnes nosti taas kupin huulilleen ja sen jälkeen naurahti.
"Voi niitä töitä tehdä muutenkin kun yötä myöten", nuorukainen virnisti, yhä miettien, että jotakin tuttua tuossa tytössä kuitenkin oli.

"Tottakai, sitä paitsi, ei täällä oo muita penkkejä vapaana", Hugo vastasi sitten hymyillen pienesti ja pyöritteli lusikkaa kahvikupissa.
"Hmm.. näytät jotenkin tutulta? Mut et siis koulusta, ootko kenties juhlinut viime aikoina paljon?", Hugo kysyi sitten. Eihän hän voisi olla tässä epätietoisuudessa, ihan varmasti Hugo oli tuon tytön kanssa ollut sillä tavalla tässä lähiaikoina. Mutta ainoa jota hän ei kunnolla muistanut oli se Hannah Egerton. Ja sillä tytöllä oli syntymämerkki. Pitäisiköhän vaan törkeästi kysäistä? No jaa olihan Hugo aina suorasanainen.
"... Ootko sä kenties Hannah? Se joka uhkasi vielä saada ne rahansa?", Hugo kysyi sitten suoraan ja joi taas kupistaan kulauksen kahvia. Harmikseen kahvi alkoi kohta loppumaan.

Hugo kuitenkin pohti, ettei tuo tyttö varmaan paljastaisi mitään. Kukapa haluaisi paljastua koulussa strippariksi? Mutta Hugo ei nyt luovuttaisi, hän vaikka tarkistaisi sen syntymämerkki asian. Ihan sama, vaikka täällä olikin porukkaa. Kaikki tämän ikäiset olivat varmasti tytön nähneet pelkissä rintaliiveissä. Sitä paitsi tuolla ehkä-Hannahilla oli sopivasti edessä napit.. joten, mikä olisi ongelma?

"Niin, jos vaan oliski muita töitä", Abby totesi vittuuntuneena takaisin ja haukotteli jälleen suuresti. Hän pyyhkäisi silmäkulmistaan vedet sormenpäihinsä ja mulkoili vieressä istuvaa poikaa ilkeästi. Rokkari ei tosiaankaan pitänyt siitä, että toinen oli tullut herättämään hänet typerän syyn takia. 'Muita penkkejä ei ole vapaana'. Mikä helvetin syy se muka oli tulla herättämään?
"Haista paska", Tummatukka kirosi ja käänsi katseensa pois miehenalusta. Hän ei enää kyllä vaivautuisi puhumaan toisen kanssa.

Miehenalku sanoi sitten Abbyn näyttävän tutulta. Abby, joka oli äsken vannonut itselleen ettei puhuisi toisen kanssa, käänsi epäilevästi katseensa takaisin toiseen. "No ei oo kyllä viime aikoina tullut juhlittua", tyttö tokaisi edelleen happamesti ja asetti kätensä puuskaan. Abby ei nähnyt nuorukaisessa mitään tuttua, joten toinen vain sekoitti Abbyn luultavasti johonkuhun toiseen.
... Paitsi että miehenalku mainitsi sitten hänen valenimensä.
Smaragdinvihreät silmät suurenivat hetkellisesti, mutta muuten Abbyn kasvot pysyivät ilmeettöminä, astetta verran kylminä. Miten helvetissä toinen tiesi hänen valenimensä? Toisen oli siis pakko olla joku Abbyn entisistä asiakkaista. Äh, miksei Abby sitten muistanut toista lainkaan?
Mutta nyt liikuttiin vaarallisilla vesillä. Miehenalku oli melkein tunnistaa hänet, joten tehtävissä ei ollut enää muuta kuin pakeneminen paikalta. Abby ei antaisi toisen vaarantaa uraansa.
"Kuka hemmetin Hannah?" rokkari kysyi ivallisesti ja nousi ylös pöydästä. "Vittu lähen menee", Abby supisi, nappasi laukkunsa jalkojensa juurelta ja oli aikeissa poistua nopeasti ruokalasta.

"Abigail!"
Miehen ääni kuitenkin pysäytti Abbyn aloilleen ja nyt katse hakeutui opettaja Willisiin, koulun musiikkiopettajaan. Mies viittoi Abbya luokseen opettajien pöydän äärelle, joten Abby suunnisti miehen luokse mukisematta.
Morty otti puheeksi Abbyn viime viikkoisen laulukokeen ja kehui tietenkin tummatukan matalaa ja syvää ääntä. Abby alkoi hymyillä tyytyväisenä itsekseen, kun hän kuunteli Mortyn kehuja ja sitä, mitä parantamisen varaa tytöllä oli. Rokkari oli ehtinyt unohtaa jo koko äskeisen episodin sen miehenalun kanssa, joka tunnisti hänet valenimeltä.

Hugo hörppäsi loput kahvistaan ja laski kupin pöydälle naurahtaen samalla toisen kiroilulle. Kovis vai? Nuorukaista lähinnä huvitti toisen tyyli ja tämä vain virnuili ärsyttävästi tuolle tytölle. Mutta kun Hugo oli maininnut sanan Hannah, oli poika huomannut toisen reaktion. Selkeästi tuo nimi herätti jotain tytössä, kerta noin tuo käyttäytyi. Oletettavasti toinen kuitenkin kielsi tietävänsä mitään, joten pitäisi ottaa rajummat keinot käsiin. Pitihän sitä selvittää kuka tuo tyttö oikeasti oli. Hugo nousi nopeasti toisen perässä ja aikoi lähteä seuraamaan sitä. Kunnes opettaja Willis huusi tyttöä nimeltä. Vai että Abigail.. Ei kovin yleinen nimi, joten salapoliisina hän saisi sukunimen helposti koulussa selville. Ja ilmeisesti tyttö oli musiikin kursseilla ainakin ollut, joten sieltäkin saisi tietoa. Vaikka Hugo oli eri kursseilla, tunsi hän alempien luokkien oppilaita myös.

Hugo asteli sitten Abigailiksi kutsutun tytön luokse ja vetäisi tyttöä lähemmäksi itseään ja kauemmaksi Mortystä.
"Sori Morty, lainaan hetkeksi Abigailia, saat kohta jatkaa juttuas", Hugo vain totesi ja virnisti opettajille. Eihän hänestä paljoa pidetty, ainakaan osa opettajista, mutta Willis oli ihan hyvää pataa pojan kanssa. Sitten Hugo teki jotain odottamatonta ja repäisi sen verran tytön mekkoa auki, että toisen rintaliivit paljastuivat ja paljastivat samalla syntymämerkin.
"TIESIN, Se oot sä", Hugo virnisti ja samalla koulun vararehtori Bethany Hamshire nousi ulos.
"Nuori herra Miller! Mitä sinä oikein teet! Tästä hyvästä kyllä saat nyt jälki-istuntoa!", Hamshire huudahti ja käveli tomerasti tämän episodin henkilöiden välille, peittäen Abbyn ja astuen suoraan Hugon eteen. Sen sijaan muut oppilaat hurrasivat (paitsi nörtit) ruokalassa tapahtuneelle ja Mortykin vain virnisteli vararehtorin takana. Muutama muu naisopettaja oli hieman hämmästyneitä, mutteivat sanoneet asiaan mitään.
"Hugo Miller, ole hyvä. Jälki-istunto tänään heti koulun jälkeen", Bethany ojensi keltaisen lapun, kun oli sen kirjoittanut. Hugo vain naurahti matalasti ja katsahti Abigailiin.

"Vai että Abigail.. Arvelinkin, ettei se Hannah oo oikea nimi", Hugo naurahti sitten ja heilautti kättään Mortylle, ignooraten muut opettajat tyystin.
"Abigail on nyt taas vapaa", Hugo totesi vielä ja lähti hitaasti pieni virne naamallaan lampsimaan kohti ruokalan ovea. Muutama pahis vislasi tämän rokkarin teolle ja nauroivat huvittuneena. Kuului sieltä huutoja "hieno tempaus!" ja "Hienoa Miller!" Niin tunsihan Hugo monia kolmasluokkalaisia.

Yhtäkkiä joku jo kiskaisi Abbyn kauemmas Mortyn läheltä ja pian vetäjä selvisikin. Helvetin helvetti, mitä tuolla jätkällä oli mielessään! Abby oli jo avannut suunsa ja pian sieltä olisi tullut melkoinen kirosanalitanja, mutta miehenalun seuraava teko mykisti hänet. Ainakin hetkeksi aikaa.
Jätkä oli riuhtaissut Abigailin mekon yläosan auki ja nyt hänen mustat rintaliivinsä olivat jokaisen silmäparin nähtävissä. Ensiksi tyttö ehti kuvitella, että miehenalku oli näköjään kovassakin puutteessa, mutta kuultuaan mitä toinen seuraavaksi suustaan päästi, muuttuivat Abbyn ajatukset täysin. 'Se oot sä.'
Voi helvetti.
Smaragdinvihreät silmät katsoivat nyt alas ja tyttö tajusi heti siltä samalta istumalta, että jätkä oli nähnyt hänen syntymämerkkinsä. Hetki, hetki! Kuka tämä nuorukainen nyt oli, miten toinen oli onnistunut näkemään Abbyn syntymämerkin aikaisemmin?

Miller.
VITTU.

Abigailin huomio ei riittänyt siihen, että hän olisi tajunnut napittaa mekkonsa yläosan kiinni. Hänen silmänsä katsoivat nyt vaarallisina edessä olevaa jätkää, jonka nimi oli palautunut tytön mieleen. Hugo Miller, se viime lauantai-illan saalis, joka oli jättänyt hänelle maksamatta koko summaa. Helvetin helvetti, nyt jätkä oli hänet tunnistanut.
"Vitun kusipää saatana", Abby kirosi kovaan ääneen ja katsoi silmät vihasta leiskuen Hugoa. Hän ei piitannut rouva Hamshiren syyttävästä ilmeestä, kun tyttö oli päässänyt kirosanoja suustaan. "Mä vittu kostan tän sulle, sä et helvetti pääse tästä vähällä, mulkku!" Abby huusi vihasta sokaisemana ja hänen teki mieli hyökätä Hugon kimppuun. Hänen vihansa todellakin oli huipussaan sillä hetkellä.
"Sä oot mulle velkaa!" rokkari ehti sähähtää, ennen kuin Hugo lähti kävelemään kohti ruokalan ovia. Vasta hiljalleen Abby alkoi tajuta tilanteen vakavuuden. Hän napitti nopeasti mekkonsa yläosan kiinni ja poistui nyrpeä ilme kasvoillaan ruokalasta. Hänen uransa strippaajana ja maksullisena oli lopussa, jos Hugo levittelisi tätä ympäriinsä. Hugo ei saisi levitellä tätä ympäriinsä, Abigail pitäisi siitä huolen. Jos Hugo kuitenkin joskus paljastaisi hänet, Abigail ei vastaisi teoistaan.
Rokkari potkaisi kiukkuisena yksinäistä tuolia jalallaan ja tuoli kaatui maahan selälleen. Muut opiskelijat olivat hetken aikaa Abbyn lähtemisen jälkeen hiljaa, kunnes se tavallinen puheensorina täytti jälleen ruokalan. Jälleen yksi tavallinen ruokatunti Aston Highssa.

"Älä vittu karkaa!" Abby käski närkästyneellä ja vihaisella äänellä, kun oli onnistunut tavoittamaan Hugon koulun käytävällä. Käytävällä oli myös ihmisiä, jotka olivat katsoneet huutavaa Abbya ihmeissään.
Rokkari tarttui Hugon paidan selkämyksestä kiinni, käänsi tämän itseään päin ja työnsi nuorukaisen vasten seinää. Hänen kätensä oli asettunut miehenalun rintakehälle pitelemään tätä paikoillaan.
"Sä et saa kertoo tätä kenellekään", Abby mutisi vihaisesti ja katsoi Hugoa suoraan silmiin. "Muuten mä vannon tappavani sut."

Hugo naurahteli itsekseen, kun kuuli toisen kiroilun ja veloista huutamisen. Mutta Hugo ei pysähtynyt, eihän hänellä enää olisi mitään tuolle tytölle. Paitsi se, että hän nyt tiesi kuka oli lauantai-illan viihdyttäjä. Toisaalta hieman ärsytti, että hän oli maksanut lukiolaistytöstä! Olisihan hän saanut tuon vaikka ilman rahaakin, jos olisi halunnut. Tai niin ainakin Hugo pienessä mielessään ajatteli. Pitikin mennä maksamaan silloin, onneksi ei koko summaa. Eikä hän tämän jälkeen aikoisi edes koskaan loppusummaa maksaakaan tuolle lukiolaislikalle.

Kuitenkin käytävällä tuo Kitty, Abigail, Hannah mikälie nyt oikeasti olikaan, tarttui poikaa paidasta ja työnsi seinää vasten. Hugo virnisteli huvittuneena ja naurahti kylmästi toisen uhkailuille. Kauaa ei poika pysynyt tässä asetelmassa vaan nappasi toisen kädestä kiinni, joka oli Hugon rintakehällä ja työnsi nyt tytön vastaavasti seinää vasten. Korkokengät jalassa tyttö ei ollut paljoa lyhyempi kuin Hugo Miller, mutta vähän kuitenkin, joten poika sai ahdistettua toista niin, että pystyi katsomaan alaspäin.
"Sinä? Sinäkö pystyisit tappamaan mut? Millähän tavalla?", Hugo kysyi sitten hieman ärsyyntyneenä. Ei kannattaisi ärsyttää tätä skorpioninuorukaista. Sillä jos Hugon vihamieheksi joutuisi, niin siitä ei noustaisi enää ylös.
"Joten sinä pikkulikka, älä ala mulle isottelemaan, tai se jää sun viimeseks teoks", Hugo murahti ja otti sitten askeleen taakse päin ja naurahti ilkeästi.

Sitten Hugo nappasi tiukasti kiinni toisen ranteista ja katsoi Abigailia tiukasti syvälle tuon smaragdinvihreisiin silmiin. Hetken hiljaa tuijotettuaan, nousi kasvoille pieni virne. Hän oli keksinyt mielestään maailman mahtavimman idean.
"Mä en lavertele susta yhdellä ehdolla...", Hugo aloitti hiljaa ja vilkaisi nopeasti olkansa yli, kukaan ei juurikaan kiinnitänyt näihin nyt huomiota, "... sä oot ainakin kerran viikossa mun kanssa, ilman mitään maksuja, ja jos pyydän, oot useamminkin.. deal?" Sitten Hugo puristi pienesti vielä käsillään toisen ranteista, päästäen niistä nopeasti irti.
"Ja jos sä et suostu... niin... sä tiedät kyllä mitä mä voin tehdä, Hannah Egertonille tai Kittylle", Miller naurahti kylmästi ja käänsi sitten selkänsä tuolle tytölle lähtien kävelemään käytävää eteenpäin, odottelematta edes toisen puheita. Tyttö saisi juosta tämän kiinni, jos olisi vastaan sanomista.

Abby olikin sangen voimaton Hugon rinnalla, sillä jätkä ottikin kiinni hänen ranteestaan ja työnsi tytön vasten seinää. Abby kurtisti kulmiaan ja hänen kasvoillaan oli hyvin kiukkuinen ilme, kun hän katsoi edessä olevaa poikaa. Ai millä tavalla Hugon tappaminen onnistuisi? Hah, toinen tosiaan puhui nyt väärälle tytölle vääriä asioita.
"Tämä pikkulikka kuuluu sattumoisin STOPin jengiin, että mietippä seuraavaksi, mitä suustas oikein päästelet. Ja voisit kans miettii sitä, miten käsittelet mua, senkin kusipää", rokkari räyhäsi hiljaisemmalla äänellä. Jos hän tosiaankin tarvitsi apua jonkun vaikean tapauksen kanssa, muut jengiläiset seisoisivat hänen takanaan. Ja kyllä, Abby saisi mahdollisesti jopa ihan oikean aseenkin käsiinsä, jos sellaiseen olisi tarvetta.

Sitten Hugo vain tiukensi otetta Abbyn ranteesta, jolloin tytön kasvoille kohosi lievä kivulias ilme. Hemmetti, jätkähän osasi satuttaa, jos vain tahtoi. Abby tunsi olevan aivan mitätön sillä hetkellä, kun ei saanut käsiään irrotetuksi Hugon käsistä. Täytyisi kohta ottaa käyttään potku haaroväliin, jos toisen ote ei pian hellittäisi.
Mutta silloin Hugo avasi jälleen suunsa ja Abby nosti katseensa tämän silmiin epäilevästi. Yhdellä ehdolla, mikähän sekin mahtaisi sitten olla. Milläköhän tavoin Hugo oli keksinyt kiristää tyttöä.
"Haista vittu", rokkari puuskahti pöyristyneesti toisen ehdotukselle siitä, että Abby viettäisi kerran viikossa aikaa Hugon kanssa. Tai useamminkin. "Ihan ilmaseks muka ajattelit mua käyttää? Vitun mulkku", tyttö jatkoi kiroamislinjaa ja hieraisi rannettaan toisella kädellään, kun miehenalku oli päästänyt hänestä irti. Hugo lähti kävelemään poispäin, mutta Abby juoksi toisen kiinni ja pysäytti toisen etenmisen pysähtymällä tämän eteen.
"Vaan yks kerta viikossa, tunnin ajan. Ota tai jätä", Abby tiukkasi sitten ja mulkoili Hugoa murhaavasti. Enempää toinen ei hänestä saisi. Jos Hugo kehtaisi enempää pyytää, niin Abby kyllä kääntyisi STOPin jengin puoleen.
Abby oli suostunut vaihtokauppaan vain sen takia, koska hän oli oikeasti seksiaddikti ja kaipasi seksiä. Hugolta saisi nuorekasta seksiä, joten... Niin, niin se vain meni.

Hugo naurahti taas kylmästi. Ei häntä kiinnostanut ensinnäkään tuo jengi, vaikka siitä puhuttiinkin. Toisekseen, oliko tuohon naiseen edes uskomista kaiken tämän jälkeen? Ei. Ja jos tuo totta puhuisi, niin ajoipa taas itseään paremmin pussiin. Poliisia saattaisi kiinnostaa nuori, itseään myyvä tyttö, joka kuului vielä tuttuun jengiin. Hugolta ei paljoa vaadittaisi kertomiseen. Muutahan hän ei tietäisi STOP:in jengistä ja täten poliisit eivät saisi mitään muuta irti, joten itse jengihän ei oikeastaan vahingoittuisi ja täten tuskin edes välittäisivät Hugosta. Tuskin Abigail mikään tärkeä jäsen porukassa oli. Ja jos Hugo joutuisi silmätikuksi, niin ei sekään haitannut. Eihän hän kauaa enää San Diegossa aikonut asua, heti kun koulu olisi saatu päätökseen, hän aikoisi muuttaa jonnekkin kauas. Todennäköisesti pois Amerikasta.
"Hui, ku mua nyt pelottaa ihan hirveesti. Luuletko, että mua kiinnostaa, mihin sä kuulut tai mukamas kuulut", Hugo sanoi vakavalla naamalla ja väläytti nopeasti virnistäen hampaitaan.

"Voin haistaakin, jos tuut mun vaunulle", Hugo vitsaili ja oli edelleen hyvin huvittunut tästä tilanteesta. Abby koitti olla niin kovaa, niin kovaa, mutta aika epäonnekkaasti ainakin Hugon silmiin. Sitten nuorukainen nyökkäsi toisen sanoille ja venytteli raukeana. Käsi pörrötti sekaisin olevia hiuksia ja kohta Abby olikin saanut taas pojan kiinni.
"Hmm.. yks tunti viikossa...", Hugo mutisi ja mietiskeli. Oikeastaan se kuullosti ihan kelvolliselta, siihen nähden, että tuo olisi vain lisä muihin tyttöihin, keitä hän asuntovaunuunsa aina vei mukanaan.
"Sovittu", Hugo sanoi sitten ja pysähtyi äkillisesti. Nuorukainen käännähti sitten Abigailiin päin ja naurahti matalasti.
"Annappas oma puhelinnumeros, niin saan sut sitten kiinni tarvittaessa. Mut mitä jos sovitaan, et joka torstai-ilta joskus ysin aikaan tuut mun vaunulle?", Hugo ehdotti sitten ja hymyili lipevästi.

Abby ei varmaan ollut ikinä ollut näin kiukkuinen kuin hän nyt oli. Hän tunsi kuumotusta kasvoillaan, kuin tulivuori voisi pian purkautua hänen päästään. Rokkari puri kovaa hampaitaan yhteen ja välillä hänen hampaiden välistä kantautui hiljaista sähinää kuin vihaiselta kissalta konsanaan, joka oli valmiina hyökkäämään tuntemattoman kissan kimppuun. Hugo selvästi pilaili tytön kustannuksella, kohteli Abbya kuin jotakuta roskaa! Sitä Abbyn oli vaikea sietää. Hänen sietokykyään hallita vihaansa oli kulutettu loppuun ja kohta tummatukka ei todellakaan vastaisi teoistaan. Jos tuo helvetin Hugo kehtaisi vielä hyppiä Abbyn nenille, niin toinen saisi kuulla kunniansa. Abbyahän kukaan ei aliarvioinut tai pitänyt pilkkaan!
Muristen Abby sitten otti kynän laukustaan ja kirjoitti Hugon käteen oman puhelinnumeronsa. Hän ei voinut puhua mitään, koska yksinkertaisesti hän ei vihansa lomasta pystynyt puhumaan. Hän oli jo suostunut yhteen tuntiin viikossa. Ja siitä yhdestä tunnista hän ei saisi rahaa. Vitun vitut ja saatana. Niin, eiköhän se tullut jo kenelle tahansa selviksi, että Abigailia tosiaan kiukutti?

"Nähdään torstaina, kulta", Abigail lausui sanat kuin kirosanat ja potkaisi Hugoa silloin korkokengän kärjellä sääreen. "Toivottavasti sattui", tyttö lausahti sitten heleästi ja lähti painavin askelin kävelemään poispäin tuosta saatanan rasittavasta jätkästä, joka oli juuri pilannyt Abbyn vapaan elämän.

Hugo katseli virnuillen kun Abby oli selvästi vihainen ja ärsyyntynyt. Mikä sekopää Hugokin oli, kun itseasiassa nautti tästä tilanteesta? No itsehän Abigail oli tähän tilanteeseen itsensä ajanut ja sai nyt kärsiä siitä. Hugon kanssa ei kannattaisi alkaa pelleilemään. Ehei. Poika katseli vielä kun tyttö kirjoitti puhelinnumeronsa tämän käteen ja lievästi se tuntuikin, taisi tuo Kitty painaa kynällä tavallista enemmän. Mutta ei se haitannut tätä rokkaripoikaa, joka olisi paremminkin kohta luokiteltava jo pahiksiin. Onneksi klikit ei kiinnostaneet häntä.

Seuraava liike toiselta olikin yllättävä. Nimittäin Abigail potkaisi nuorukaista sääreen samalla kun lähti. Hugo älähti ja murahti toisen sanoille. Perkeleen nainen! Hetken kyyryssä oltuaan ja pidettyään säärtään, sai poika noustua kunnolla seisomaan. Tuohon kyllä tulisi mustelma ja se olisi kipeä vielä tovin.
"Torstaihin hani, ja tää kostetaan", Hugo huudahti vielä Abbyn perään lähtien itse linkuttamaan toiseen suuntaan. No ainakin Hugolla oli nyt tiedossa varmaa seksiä joka ikinen torstai vielä niin pitkään kun tiesi. Hienoa. Pieni särky siitä hinnasta voitaisiin jo maksaa.

Theee end