so lost, so without anyone

/// ketä vaan saa tulla Ellsin seuraksi ^^

Ellinor Writt asteli laahustavin askelin kohti ränsistyneen näköistä tenniskenttää. Kuluneet kangastossut kärsivät vielä enemmän kun Ells käveli painavin askelin. Sora rahisi kenkien alla ja tyttö liikkui töksähdellen, kuin robotti. Tullessaan kentälle, Ells kapusi ylös katsomoon ja jäi toiselle riville istumaan. Tuuli sivalsi ilkeästi tämän kasvoja, leikitellen tytön hiuksilla. Ells kaivoi ison harmaa-valkoraidallisen hupparinsa taskusta tupakka-askin, marlboron punaista. Ells asetti tupakan kevyesti huuliensa väliin ja etsi sytkäriään vaaleiden, rikottujen farkkujensa taskusta. Hetken etsimisen jälkeen sytkäri löytyi ja Ells sytytti syöpäkääryleensä. Yksi henkonen, sitä seurasi toinen ja vielä kolmas. Poikatyttö laski käden nojaamaan polveansa vasten ja tarkkaili ympäristöä. Kenttä oli rapistuneen näköinen, siellä tuskin käytiin usein, ainakaan tenniksen merkeissä. Nyt tyttö oli siirtänyt katseensa alas katsomon viereen, katsomon vierustaa komisti monen monta tupakantumppia. "Kai tätä paikkaa käytetään enemmän röökipaikkana" Ells tuumi ja otti vielä viimeiset henkoset tupakastaan. Tuuli osui ilkeästi silmiin, jotka nyt vuosivat vettä. Hän oli valmiiksi jo flunssainen eikä ulkona kököttäminen auttanut asiaa, mutta kouluun sisälle häntä ei huvittanut lähteä.

Ells hyräili hiljaa, hiukan jopa laulaen, suosikkibiisejään joita ihmelaite iPod hänelle antoi kuunneltaviksi. Tytön pää nyökytti ja jalka potki tahtia. Kylmä ilma alkoi päästä hupparin alle ja Ells veti huppariaan enemmän kiinni. Dekki lojui houkuttelevasti tämän vierellä, voisi vähän lämmitellä rullatessa. Valkoinen luuranko mustalla taustalla katseli Ellsiä silmiin dekin pohjasta, Ells nyökkäsi ja hyppi portaat alas ja meni tenniskentälle. Lauta tipahti nopeasti maahan ja Ells astui päälle ja potki vauhtia. Tyttö teki muutamia temppuja vaihtelevalla menestyksellä ja käänsi musiikkia kovempaa sekä heitti reppunsa sivuun. Laulujen sanat hyppivät tytön punaisilla huulilla kun Ells hiljaa lauleskeli. Ells mietti samalla, jos koulusta löytyisi pahemmin muita skeittareita, koska uutta porukkaa olisi kiva löytää koulustakin, samanhenkistä porukkaa.

>Jes! Seuraa! *riemumieli*<

Jopas oli.. tuulista. Pidemmillä hiuksilla olisi säätila voinut olla hitusen kehno, mutta lyhyeksi leikattu malli ei juurikaan piitannut ilmavirrasta, joka toisinaan nappasi tuntuvastikin hentoa kehoa. Piti siristellä silmiä, jotteivat ne pääsisi vuotamaan ja sekoittaisi niitä vähäisiäkin meikkejä, jotka aamulla kiireessä oli ehtinny laittaa ennen pesäkolosta poistumista. Oli kuitenkin melko typerää lähtä niin kiireellä, varsinkin, kun mitään asiallista tekemistä ei ollut vielä pitkään aikaan. Siinä vaiheessa, kun asunnon ahdistavuus alkaa olla kivuliasta, pitää pois päästä niin nopeasti kuin suinkin. Ei ole aikaa miettiä, minne menisi, vaan jalat kantavat siihen ainoaan rakennukseen, jonne joka päivä joutuu itsensä kantamaan: koululle.

Kia paransi laukkua olallaan paremmin ja kulki pitkin, liitävin askelin eteenpäin pihaa pitkin. Hän ei ajatellut suuntaansa, vaan katse maahan kohdistettuna kulki kulkemisen riemusta. Päänsä sisällä soivat tuhannet sävelet, sanoitukset ja kuvitelmat, joiden avulla nainen yritti sysätä pois kuiskivan pahuuden, joka kiusasi hänen mielessään. Lyhyttukkainen nuori oli pukeutunut farkkuihin ja kauluspaitaan, mustaan väriltään, jonka harteille samaa värisävyä oleva huppari oli sitaistu. Jostain syystä kylmyys ei purrut ruotsalaissyntyisen kehoa: hän oli kuitenkin tottunut lumisiin talviin, eikä pikku tuulenkuiskaus häntä vähällä karkoittaisi ulkoilmasta.

Hieman Kia hätkähti, kun tajusi määränpäänsä. Hänet herätti unelmistaan ääni, jonka varmasti jokainen tunnisti pienen matkan päästä: skeittilauta, joka onnistuneen tempun jälkeen pamahti renkaat edellä maata vasten. Nuorikko seurasi tummilla silmillään vierasta tyttöä, joka taidokkaasti laudallaan temppuili, joskus hieman epäonnistuenkin. Täysi-ikäinen vilkaisi nopeasti olkansa ylitse taakse jäänyttä koulurakennusta, mielessään kuitenkin todeten, ettei kiirettä tosiaan ollut. Oli vain aikaa.
Niimpä Kia kipusi katsomoon, suunnilleen sille paikalle, jolla skeittaava tyttö oli äskettäin itse istunut. Katse herkeämättä tarkkaili Kia vieraan temppuilua, pienen hymynväreen kaunistaessa sen kuulaita kasvoja.

Ells sitoi hiuksensa sekaiseen nutturaan ja jatkoi yrittämistä. Tytöllä oli lyhyt pinna ja kun temppu ei onnistunut niin kuin toivottu, paloi käpy nopeasti. Viimeisen yrityksen jälkeen tämä veti kuulokkeet pois korvista ja potkaisi lautaansa raivokkaasti. Nopein ottein Ells nappasi savukkeen ja sytytti sen. "Voi saatanan saatana" tämä kirosi ja sylkäisi vielä halveksuvasti lautansa suuntaan. Nopein askelin Ells kuitenkin haki lautansa ja rullasi katsomoa kohti, yllättyen että suurinpiirtein samalla paikalla missä hän oli aikaisemmin istunut, istui nyt lyhyttukkainen tyttö. Tai oikeastaan naisenalku. Hymy huulillaan ja tupakka kädessä Ells rullasi katsomoa kohti ja kiipeili rappusia hyppien ylös. Ells koetti luoda katsekontaktia tuntemattomaan tyttöön, koska seurahan ei todellakaan olisi pahasta. Ehkä tuo mietti samaa?

Liian tunkeileva ei saa olla, tyttö muistutti itseään juuri ennenkuin avasi sanaisen arkkunsa. "Heey, mitäs täällä?" Ells kysyi hymyillen leveästi suloista hymyään jota usein kehuttu. Ells avasi nopeasti sekaisen nutturansa ja heilutti hiukan päätään jotta hiukset asettuisivat kasvojen ympärille. Dekki alkoi vieriä alas rappusia mutta Ells vain katsoi sen perään, ollen vieläkin pettynyt epäonnistuneesta tempusta. Hän otti viimeiset henkoset tupakastaan ja nippasi sen sitten alas. Aurinko hiipi hiukan esille, ainakin hetkeksi ennenkuin tuulet puhalsivat lisää tummia, roikkuvia pilviä taivallaa möllöttävän tulipallon eteen. Ellsin katse seikkaili ympäristössä, kunnes taas kohdisti sen vieraaseen tyttöön, jääden odottaen vastausta kysymykseen joka oli jäänyt roikkumaan ilmaan.

Kia ei värähtänytkään, kun säpäkkäsanainen nuori karjaisi halveksivasti laudalleen epäonnistuneen tempun jälkeen. Hänen mielenkiintonsa seurasi vierasta, joka sylkäisikin materialle kuin ihmisille, joka olisi verisesti häntä loukannut. Kevyt hymähdys pakeni ruotsalaissyntyisen huulilta, ja sormet hakeutuivat taskulle, jossa Kia itse säilytti tupakkarasiaansa. Hän oli vähentänyt, rispektit ja olantaputukset siitä, mutta viiden vuoden tapa ei kulunut naisesta enää pois. Hän onnistuisi kyllä halutessaan ,mutta tahto ei riittänyt niin vaativaan suoritukseen.
Kun nainen oli noukkinut tupakan sormiinsa, näytti vieras jo havainneen ilmestyneen seuralaisensa. Kiihtymys oli toisessa tasoittunut ja kaunispiirteinen hymykin koristi tytön kasvoja, tuon heittäessä ilmaan kysymyksen, johon Kia vastasi ensin pehmeän täyteläisellä hymyllä.
"Voisin kysyä neidiltä samaa", Kia totesi, antaessaan jalkojensa liikahtaa hieman puutumisen estämiseksi. Ne lepäsivät molemmat alustaa vasten tukevasti. Käsi kosketteli taskua, mutta karvas oli toteamus neidin tajutessa, että kiireessä sytkäri oli unohtunut kotipöydälle. Onneksi vieras näytti nauttivan omasta tupakasta, joka kertoi tulta olevan tarjolla.
"Viitsisitkö?.." Kia kysyikin alun, ojentaen röökiään tyttöä kohden. Kuka sitä tupakkaa polttelisi, josta ei savu nousisi.

Tuttavallisesti vieras asettui viettämään aikaa Kian kanss, mikä omalla tavallaan tuntui hyvältä. Nuorikko ei tiennyt edes toisen nimeä, mutta tutki kiinnostuneena tämän kehoa ja kasvoja, jotka miellyttivät suuresti kolmasluokkalaista. Kuitenkin mielensä tämä pyrki pitämään varsin peruslukemilla, sävelten hiljentyessä alitajunnassa, demoninkin unohtuessa, kun Kia avasi huulensa puhuakseen.
"Toimit aika näppärästi lautasi kanssa", hän aloitti, hymähtäen kuitenkin pehmeästi sanojensa perään. "Vaikka lopuksi se taisi puraista sinua, kun niin suutahdit."
Puheen taso oli pehmeää ja ystävällistä, eikä Kia todellakaan sanonut sanojaan piikittelyn merkeissä. Hänen ei tarvinnut edes pelätä, että seuralainen olisi helposti nokkiinsa ottava diiva: ylemmät klikkiläiset eivät tulleet hänen seuraansa, eivätkä varsinkaan harrastaneet skeittaamista.
"Minä korkeintaan kaatuisin tuollaisella heti, kun nousisin sen päälle."

Ellinor hymähti, jonka jälkeen naurahti kevyesti uudelle tuttavuudelle. Tyttö kaivoi sytkärinsä ja sytytti vieraan tupakan ja vastasi samalla tämän kysymyksiin. "Kunhan kulutan aikaani, ensimmäinen koulupäivä täällä Astonissa eikä mitään karyä missä mikäkin on, joten tulin tähän rämäselle kentälle rullaamaan" Ells selitti kädet heiluen ja hymyillen. "Ja muuten, oon Ellinor mutta sano mielummin Ells" Ells sanoi hymyillen toiselle tytölle. Aurinko alkoi pilkistää enemmän pilvien takaata, jotka kuitenkin näyttivät uhkaavilta. Ilma alkoi olla vähä painostava, ehkä kunnon ukkoskuuro syttyisi myöhemmin päivällä. Ells katsahti tähän vieraaseen tyttöön ja kajautti ilmoille kysymyksensä uudelleen "niin, nyt sun vuoros vastailla, mitäs täällä?" Ells kysyi ja virnisti leveästi.

"Toimit aika näppärästi lautasi kanssa, vaikka lopuksi se taisi puraista sinua, kun niin suutahdit." tyttö jatkoi. Ells nauroi hiljaa helisevää nauruaan. "Toi piru ei suostunu yhteistyöhön!" Ells puoliksi huudahti ja nauroi perään. Hän siirsi katseensa lautaansa joka makoili katsomon alapuolella väärinpäin. "Minä korkeintaan kaatuisin tuollaisella heti, kun nousisin sen päälle." toinen sanoi ja Ells käänsi huomionsa takaisin vieraaseen. Hymy huulillaan hän tutkaili tyttöä, joka luultavimmin oli jo kolmannella luokalla. "Höö, ethän! Helppo hommahan tuo on, alussa tosin tosi rasittavaa kun mikään ei tunnu onnistuvan" Ells selitti taas kädet heiluen ja silmät hymyillen. Tyttö kaivoi purkkapussin repustaan ja otti kaksi palaa suuhunsa. "Haluuksä sun röökin jälkeen?" Ells kysyi ja ojensi purkkapussia tyttöä kohti. Hymy kaareili Ellsin huulilla kääntäen suunpielet korviin ja silmät säihkyvät.

/// anteeks tällänen tönkkö teksti mutta ollut ikuisuuden tauko + tä kellonaika x____x

> Mitään anteeksi pyydellä siellä! : ) <

Avuliaasti tyttö sytytti Kian tupakan, jotta nainen saattoi kiskoa henkeensä tappavaa myrkkyä, joka vielä jonain päivänä tuli jouduttamaan kuolemanenkelin vainoavaa saapumista. Silti tuo pahanhajuinen, omalla tavallaan myös -makuinen aine oli asia, joka sai nuoren hurisemaan mielessään mielihyvästä ja rauhasta. Kuin jokin valtavan suuri rauhanaalto kiirisi koko kehon ylitse, tarttuen hermoihin, napaten koko olemuksen tiukkaan syleilyyn.
Ajatuksiinsa sekunniksi painunut nuorikko kohotti maahan vaipuneen katseensa varsin iloiseen ja energiseen juttukaveriinsa, joka elehti kovasti kertoillessaan. Se hymyilytti Kiaa, joka itse oli melko vakava ja vähäeleinen keskustelija.
"Ensimmäinen päivä? Jännää", Kia virnisti pehmeästi, napauttaessaan tupakkaansa hieman istumatasoaan vasten. "Opit tähän paikkaan vielä nopeasti. Avunantajia on joka puolella. Varo hienostoväkeä: he eivät kaipaa meidänlaisiamme alempiarvoisia lähelleen."
Kia oli oppinut oikein kantapäänsä kautta, millaista oli elää tässä koulussa. Hän oli saapunut kesken lukuvuoden, mutta lyhyessäkin ajassa koulunkäänteiden oppiminen ei ollut mahdotonta.

Ellsiksi esittäytynyt tyttö oli sisukas, ja halusi Kialta vastauksen olotilasta. Pehmeästi hymähtäen, myrkkyä keuhkoihinsa vetäisten nuori mietti, mitä vastaisi. Hän puhalsi pyöreäksi huuliillaan muotoilevan savukiehkuran leijumaan ilmaan, ja pikku temppunsa jälkeen kohdisti mielenkiintonsa skeittariin.
"Saavuin vähän etuajassa. Kotona.. ei ollut mitään tähdellistä tehtävää."
Uusi maistaminen tupakan lumoavaa ihanuutta, jonka jälkeen palaneen osan kopautus pois häiritsemästä. Tummat silmät liikkuivat paljon: ne seurasivat ympäristöä, mutta yhä uudestaan palasivat kauniskasvoiseen seuralaiseen, jonka piirteiden tutkiminen oli mukavampaa kuin yhdenkään televisiosarjan kuluttaminen.

Lautakeskustelulle Kia ei voinut kuin naurahtaa. Hänen tasapainonsa ei ollut kummoinen, ja joskus pelkästään pystyssä käveleminen tuotti ongelmia. Tyttö pyyhkäisi sormillaan lyhyeksi leikattua kuontaloaan, ja virne kasvojaan koristaen puisteli päätään.
"Ei, ei se voi olla niin helppoa", hän kielsi.
"Te vain saatte sen näyttämään yksinkertaiselta. Olen jo niin vanha, että luuni katkeaisivat helposti."
Tuntui hyvin luontevalta puhua, eikä Kian olotilakaan ollut hassumpi. Onneksi, koska olisi ollut ikävä järkyttää uutta tulokasta tiuskien.

"A, unohdin kertoa nimeni. Kia."

Nyökkäillen Ells kuunteli mitä Kiaksi esittäytyneellä tytöllä oli sanottavana. Ells naurahti kovaan ääneen ja peitti suunsa kädellään jottei paljastaisi tupakan ja kahvin kellastuttamaa hammasrivistöä. "Vai että vanha, paskat!" Ells sanoi ja hymähti. Hymyillen tyttö tutkaili ympäristöään ja Kiaa, uutta tuttavaa joka tosiaankin vaikutti hyvinkin mukavalta. "Ja kyllä se itseasiassa on helppoa, kun oppii sen jujun millä pitää tasapainonsa" Ells selitti innoissaan, hirveän moni kun ei aina jaksanut tämän puheripuleita kuunnella. Ei tämä kuitenkaan uskaltanut hirmuisesti vielä jutunjuurta väsätä kun Kia oli niin tuore tuttavuus, muuten Ells olisi varmasti selittänyt tuon "jujun" alusta loppuun ja lopusta alkuun ja vielä kerran siihen päälle. Tyttö vain sattui olemaan kovin puhelias, monet eivät vain sitä jaksaneet kuunnella ja eihän Ellsillä loppujenlopuksi oikein mitään asiaa koskaan olekaan, kunhan vain juttelee aikaa tappaakseen.

Haukotus pääsi Ellsin suusta ja tyttö siveli pitkiä hiuksiaan. Tuuli iski kovaa kasvoja päin ja silmät vuosivat pahemman kerran. Tälläkin kertaa tämä pystyi olla iloinen siitä ettei käytä meikkiä, koska muuten ripsivärit olisivat valuneet pitkin poskia. "Milläs luokalla muuten oot, toinen? kolmas?" Ells heitti uuden kysymyksen hetken hiljaisuuden jälkeen. Suunpielet kääntyivät jo alaspäin kun tuuli piiskasi ilkeästi tytön kasvoja, heitellen tämän hiukset täydellisiin solmuihin.

"No, no. 18-vuotta, siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä."
Kia paransi hieman istuma-asentoaansa ryhdikkäämmäksi, ja antoi tuulen piestä kasvojaan. Hänellä oli meikkiä, valitettavasti, ja siksi silmien kostumista tuli varoa laittamalla käsi kasvojen suojaksi tuulenhalkojan tehtävää toteuttamaan. Hänen ripsensä olivat värjätyt mustalla, ja kapealla rajalla nuori nainen oli katsettaan korostanut mustalla värillä. Huulet saivat olla omat, luonnolliset itsensä, mutta myös ihoa nainen korjaili puuterin voimin, vaikkei siinä vikaa luonnollisena ollutkaan. Jos jotain hyvää Kia oli perinyt äidiltään, niin ihonsa. Siinä ei ollut koskaan valittamista.

Puheripulit eivät pelottaneet Kiaa, vaikka hän itse ei ollutkaan yhtä jutteleva. Nainen kuitenkin kuunteli mielellään, ja nytkin hän tupakan nauttimisen sivusta kuunteli kiinnostuneena Ellsin ääntä, lausumia sanoja ja osoittamia merkkejä. Naisen elehdintä oli aina yhtä mukavaa katsottavaa. Liikkeet olivat nopeinakin kevyen ja vaivattoman oloisia, jotenkin taiteellisia ja klassisia, kun miehet taas riuskoivat kuin taistoon käyvät gorillat. Niistä puuttui taiteellinen, luova pistoke. Kia hymähti jälleen typerälle ajatuksenjuoksulleen, liiskasi tupakkansa istumapaikkaansa vasten ja yskäisi hyvin hiljaisesti.

"Joo, kuullostaa tosi simppeliltä. Mustahan voisi tulla oikea guru yhdessä päivässä", tyttö napautti huvittuneena, silmien pilkahtaessa kuin ovelalla kissalla hänen vilkaistessaan Ellsin suuntaan.
"Jätän ton homman kuitenkin sulle, niin hienolta kuin se näyttääkin."
Tupakan koettua kuoleman puista istuinta vasten oli aika naisen taas palauttaa ryhtinsä ja kääntää täydellinen keskittymisensä skeittaavaan puhenaiseen. Toinen tiedusteli luokkaa, jolla Kia opiskeli, ja vasta silloin nainen tajusi, ettei tosiaan ollut tästä vihjannut. Epäkohteliasta.
"Kolmosella. Loppu häämöttää jo."

Onneksi.

Kia kertoi olevansa viimeisellä luokalla Astonissa. Nyökytellen Ells katsoi naista ja hymähti hieman pettyneesti saamaansa vastaukseen, hän ei siis olisi samoilla tunneilla Kian kanssa. Noh, eihän tuo niinkään tyttöä haitannut, saattoihan hän Kian kanssa hengailla muutenkin kuin tunneilla. "Ite oon toisella, eli vielä vuosi edessä" Ells totesi ja hengitti syvään. Ells harkitsi vielä yhden tupakan polttamista, muttei kuitenkaan tohtinut ketjuttaa niin paljoa. Pitkät ruskeat hiukset olivat täysin takkuiset ja Ells sitoi ne kiinni hyvin sotkuiselle poninhännälle. Irtonaiset hiussuortuvat tanssivat tuulessa, joka oli yltynyt entisestään. Skeittarityttö vaihtoi asentoaan paremmaksi ja suoristi huppariaan syvän huokauksen saattamana. Jotenkin tämä sää sai tämän hyvin masentuneelle mielialalle ja tytön aikaisempi pirteä ja iloinen olemus alkoi hiipua. Ells käänsi katseensa kohti Kiaa ja avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sitten hitaasti suunsa ja tyytyi hymähtämään ja katsomaan koululle kohti. Pihalla pyöri ihmisiä juttelemassa ja Ells onnistui bongaamaan pienen skeittariporukankin pihalta. Kuitenkaan tytön ei tehnyt mieli mennä ihmismassan keskelle, vaan pysyttelisi vielä ainakin tovin Kian seurassa.

Ihmisiä kerääntyi yhä enemmän koulun eteen ja Ells vilkuili sinne suuntaan vähän väliä. Katse kuitenkin kääntyi yhtä nopeasti takaisin tytön juttukaveriin kuin se oli kääntynyt poiskin. Ells pyöritteli sinisen iPodinsa kuulokkeita sormiensa ympärille, täysin tietoisena siitä etteivät kuulokkeet tykänneet siitä hyvää. Nopeasti Ells käänsi katseensa Kiaan ja hymy kaareili taas tytön huulilla. "Mihin aikaan tunnit alkavat, en viitsisi ensimmäisenä päivänä myöhästellä kamalammin" Ells kysyi kevyesti naurahtaen kysymyksensä perään. Ei tyttöä oikeasti kiinnostanut tunneille ehtiminen tai mikään muukaan, kylmä hiljaisuus vaan oli päässyt vaivaamaan turhan kauan.

Hiljaisuus oli Kialle tuttua. Joskus jopa toivottua. Se ei turhan herkästi ahdistunut sanattomuudesta, vaan ennemminkin sulki silmänsä ja kurkisti ajatuksiin, joita hänen mielessään pyörähteli. Nyt olo oli melko autuas, rauhallinen ja tyyni, eikä mielen sotkutkaan paistaneet esiin. Tuuli oli kuitenkin kylmä, ja unelmointi piti jättää sikseen. Kia nappasi mustan hupparin harteiltaan ja puki sen päälleen, jottei vietävän viima saisi häntä pian kananlihalle ja tutisemaan luokkahuoneen perällä.
"Koita kestää", tyttö kannusti kakkosluokkalaista virnistäen pehmeästi. Hän piti mielellään hymyn omanaan, mutta nyt oli olo niin auvoisa, ettei iloisetkaan ilmeet tuottanet vaikeuksia rokkaritytölle. Suussa maistui äskeisen tupakan maku, ja tuuli, joka tuntui vain kiristyvän, sai käden nousemaan uudestaan kasvojen suojaksi. Wou, jos tämä tästä yltyisi, saisi pian totisesti tehdä töitä pystyssä pysymisen kanssa.

Ells näytti luovan haikeita katseita rakennukselle, ja lyhyt vilkaisu olan ylitse paljasti nuorelle naiselle, että katseita luotiin pienelle skeittiporukalle. Vanhempi hymähti hieman, muttei itse jaksanut tutkiskella muita. Samoja naamoja hän oli tuijottanut jo useaan otteeseen, vaikkakin uudessa koulussa tuntui löytyvän joka päivä joku, jota ei aiemmin oltu bongattu.
"Senkun meet niiden luo, jos haluat", tyttö totesi ja iski silmäänsä hieman. Kevyt, lempeä hymähdyskin karkasi huomaamatta ruotsalaissyntyisen huulilta.
"Ja mitä oppitunteihin tulee.. jotkut tunnit alkaa vartin päästä. Mulla on enemmän aikaa."

Kun Ells oli saanut tiedon oppitunneista, hän otti mukavamman asennon ja risti jalkansa tokaisten jotain siihen suuntaan että hänelläkin on kyllä aikaa eikä kiire minnekkään. Hymy heittäytyi tytön huulille kun tämä selitti nopeaan tahtiin Kialle. Ruskeat hiukset olivat edelleen sotkuisella poninhännällä ja Ells päätti avata ne nyt kun tuulikin oli lopettanut sään raiskaamisen. Pitkät, keskiruskeat hiukset asettuivat vähän sekaisina skeittarin selkään ja rinnan päälle. Aurinko oli jo hiipinyt enemmän esiin ja tuuli tosiaan oli jo melkein loppunut, päivä alkoi jo näyttää positiivisemmalta.

"Mitäs se Kia tekee vapaa-ajallaan?" Ells uteli ja tutkaili hymyillen lyhyt tukkaista tyttöä vieressään. Ellsin jalka naputti olemattoman musiikin tahtiin, samoin kädet rummuttivat polvia. Tälle Ells ei vain voinut mitään, jalka alkoi hyppiä heti kun tyttö istui kauemmin paikallaan. Auringonpaiste lämmitti mukavasti kylmettyneitä kasvoja ja Ells käänsikin kasvonsa kokonaan eteenpäin, auringon lämpöä kohti. Tytön mieleen tulivat lämpimät kesäpäivät isosiskon kanssa joskus pienempinä, Cass oli kuljeskellut äidin korkokengissä ja kanniskellut tuon kallista, uutta olkalaukkua. Ells oli vain juossut pikkuhousuissaan pihalla ja riehunut ja lopuksi ajautunut Cassin kanssa riitaan ja purrut käsilaukun olkahihnan poikki. Ells hymähti muistolle ja suunpielet nousivat entisestään.

// anteeks tosi kökkö teksti, inspiksen puute tosiaan ;<

Ellsin rentoutuminen kertoi, ettei kiire painanut toisen mieltä, ja se sai asiallisesti käyttäytyvän Kian hymähtämään lempeästi. Hän kaivoi uutta tupakkaa taskustaan, mutta samalla ehti tutkia vähän toisen ulkomuotoa paremmin. Kaiken kiltteyden alla oli kuitenkin rietas homo, joka nautti naisen kauneudesta ja elehdinnästä. Hän ei ollut suorapuheisen pervo, eikä muutenkaan ylistänyt seksuaalisuuttaan kuten monet homot tekivät, vaan toimi samalla tavoin, kuin heterokin: hiljaa katseleminen ei satuttanut ketään. Kun toinen avasi ilkikuriset, ruskeat suortuvansa, sai Kia hieman lisää näköä, jota ihastella lämpimästi. Naisella itsellään oli ollut pitkät hiukset viimeksi lapsuudessaan, ja joskus hän hieman kaipasi niitä. Ellsin siro, urheilullinen rakenne, hymyilevät, sirot kasvot ja kauniit kädet ja sormet saivat lyhythiuksisen hymyilemään hieman leveämmin, ja lopulta kääntämään katseen pois. Liika tuijottaminen oli lähinnä röyhkeää, ja epäkohteliaaksihan nuori ei tahtonut heittäytyä.

"Vapaa-ajalla harrastan lähinnä vain musiikkia", Kia kertoi, kun Ells asiaa tiedusteli. Hän havaitsi nuoren sormien liikkeet ja yritti päässään arvuutella, mikähän kappale mahtoi mielessä pyöriä. Se oli huvittavaa hommaa, ja luultavasti aina arvaukset menivät pieleen, sillä varmuuttahan asiaa ei koskaan saatu. Ajatuksia kun Kia ei, valitettavasti, kyennyt lukemaan.
"Enon pojalla on pieni bändi, jossa laulan. Ja pari biisiä sävelsin ja sanoitin heille. Kaikella kunnioituksella, en ymmärrä kuinka he pärjäsivät ennen minua", nuori nainen kertoi ja naurahti huvittuneena, kun vihdoin muisti keskenjääneen tupakan tonkimisen. Nyt rööki napattiin sormiin, ja käännettiin kohti Ellsiä - se sytkäri kun puuttui edelleen. Pyytävä katse varmasti riitti kertomaan tulenkaipuun, eikä Kia siksi vaivautunut siihen sanojaan käyttämään.
"Sun vapaa-ajan harrastukset taidan jo tietääkin", nuori virnisti kevyesti.

Toinen otti uuden tupakan ja katseli Ellsiä, skeittari tajusi Kian tarvitsevan tulta tupakkaansa. Virnuillen tyttö sytytti tuon tupakan ja kuunteli kun tuo kertoi musiikkiharrastuksestaan. "Millasta musiikkia teijän bändi soittaa?" Ells kyseli ja hymyili toiselle pehmeästi. Skeittari kyseli mielenkiinnosta, ei siksi että oli pakko jotain puhuttavaa keksiä. Ellsin pikkuiset ja hintelät kädet vetäytivät reisien alle hakemaan lämpöä ja tyttö istui taas melkein kyyryssä, mutta hymyn korostaen tämän siroja kasvoja.

"Sun vapaa-ajan harrastukset taidan jo tietääkin" Kia totesi Ellsille. Pehmeästi naurahtaen skeittari nyökytteli, olihan tuo aika selvä juttu että Ells skeittasi kun täälläkin oli rullannut. "Skeittaamisen lisäksi mä tanssin, en tunneilla tai mitään kyl. Tanssin sillon kun huvittaa ja sillon paikalla tai ajalla ei oo väliä" Ells pälätti ja hymyili kilpaa auringon kanssa. Oli mukava jutella jonkun kanssa, ainakin kun juttuseura oli näinkin mukavaa. Tytön sirot kädet hakeutuivat reisien alta syliin ja hupparin hihojen sisälle, vaikka aurinko oli päässyt pois pilvien takaata oli tuuli vielä pistävän kylmä. Kylmät väreet viilsivät tytön selkärankaa pitkin, merkki siitä että tämä alkoi tosiaan olla kylmissään. Skeittarin hoikka jalka alkoi taas pomppia olemattoman musiikin tahtiin, tämä pitäisi lämpöä yllä, ainakin vielä hetken.

/// pari vuoroa vielä ni sitte o pakko lopettaa ku mun osalta tulee nii tönkköä tekstiä ^^' pahotteluni.

Kia nyökäytti päätään. Musiikki oli hänen elinehtonsa. Ilman musiikkia Kiaa ei ollut, vaikka musiikki kyllä pärjäsi ilman häntäkin. Rokkari kiitti saamastaan tulesta ja asetti tupakan huulilleen. Keyt veto myrkkyö keuhkoihin, katse kohti aurinkoa ja pieni hymy nautinnolle. Tuuli oli mukavasti laantunut, pikku puhuri oli tiessään. Kia tervehti tyytyväisenä lämpöä ja mietti, josko hänkin saisi vähän rusketusta kalpealle iholleen. Tuskinpa tuo onnistuisi, Kia oli valkoinen kesät talvet, mutta ajatus oli oikein kaunis.
"Lähinnä rokkia", Kia vastasi Ellsin kysymykseen, katsahtaen tähän ystävällisesti. "Mutta silloin tällöin kokeillaan jotain muutakin. Covereita, tai mun omia sävellyksiä. Ei me missään esiinnytä, lähinnä omaksi riemuksi", nuori nainen kertoili, ja hänen tupakkansa savu leijaili kiemurrellen kohti taivaan pumpulimaisia pilviä.

Ells kertoi harrastavansa skeittailun lisäksi tanssia. Jälleen ruotsalaistytön oli pakko käydä varoen läpi toisen kaunista kroppaa, vain todetakseen, että se oli kuin mittatilaustyönä tehty kyseiselle lajille. Kia puhalsi uuden, täydellisen savurenkulan ilmaan, lipaisten sitten hieman huuliaan.
"Voisin kuvitella, että oot hyvä siinä", naurahti nuorikko hieman. Hän ei itse tanssista perustanut, oli kuin lauta parketilla, mutta onneksi häntä ei sellaiseen vaadittukaan. Nainen nautiskeli tupakastaan ja mukavasta auringosta, vilu ei häntä onneksi kiusannut, nyt kun hupparikin oli päässä. Kello tikitti, mutta Kialla aikaa oli vielä.. tunti. Ainakin.
"Mikä oppitunti olis sulla luvassa?" tyttö tiedusteli.