Lost children with dirty faces today

Melkein myötätuntoinen irvistys häilyi Jayceen kasvoilla tuon katsellessa miten Peter mäiski pentulaumaa päi näköä, hän ei koskaan... Siis missään nimessä haluaisi joutua tuon miehen mukiloitavaksi, ei ikinä. Ennemmin Jaycee ampuisi itseltään aivot pihalle kuin kituisi Peterin nyrkiniskujen kohteena, se oli aivan varma.
Yllättynyt säpsähdys ravisteli vaaleaverikön kehoa parin sekunnin ajan, kun ikkuna räsähti rikki ja pihalle lensi räkänokista se, joka oli joutunut Shaynen hampaisiin. Siinä toinen mies jonka vihan kohteeksi ei halunnut joutua.
Mustahiuksisen miehen kysymys kiinnitti Jayceen huomion siinä vaiheessa, kun tuo kiskoi naisenalkua lähemmäs itseään. Oli edelleen yhtä imartelevaa ja itsevarmuutta ruokkivaa saada huomiota etenkin Shaynen suunnalta, koska yleensä kaikki huomio miehen suunnalta täytyi jakaa muiden jengiläisten kanssa.
"Joo, kaikki on ookoo", Jay vastasi hymähtäen ja tutkaili huomattavasti pidemmän miehen kasvoja ja silmiä, "Paitsi että show on ohi ja mulla ei ole tekemistä", naisenalku jatkoi ja puraisi alahuultaan. Tälläisissäkö bileissä hän oli ennen viihtynyt? Kun Mescaline oli tupsahtanut kuvioihin, olivat Jayceelta jääneet lähes kaikki tälläiset sekavat kotibileet öykkäröivine känniääliöineen väliin.

Siniharmaat silmät lähes tulkoon söivät Shaynen kasvoja ja piirteitä pala palalta, eikä vaaleaverikköä häirinnyt ollenkaan vaikka moinen tuijottaminen saattoi tuntua röyhkeältä ja ahdistavalta.
Mitäs toinen sattui olemaan silmää miellyttävä, ja vielä kaikkine sairaine luonteenpiirteineen sellainen persoona, joka suoraan sanoen veti Jayceeta puoleensa kuin magneetti. "Mennään tutkiin Mattien huone", Jaycee ehdotti huvittuneena ja tarttui keittiötasolla norkoilevaan kaljapulloon. Punkkari kyllä suuttuisi ikkunasta, mutta sen se olikin ansainnut... Kunnon koston.
Eikä naisenalkua edes hävettänyt myöntää sitä, että hän oli katkera.
Helvetin katkera ja vihainen siitä, että Matt rupesi kiinnostumaan hänen - heidän - lapsestaan vasta siinä vaiheessa, kun koko äpärästä oltiin päästy eroon. Adoptio ei olisi ollut ainut vaihtoehto... Hän... He olisivatkin voinet pitää sen kakaran, jos Matt olisi vaivautunut olemaan Jayceen tukena, eikä olisi juoksennellut panemassa muita kuin mikäkin renttu.

Moiset ajatukset saivat väistyä vaaleaverikön pään sisältä, "No niin, nyt tehdään jotain", tuo murahti STOPIlle ja tarttui miestä kädestä ryhtyen raahaamaan tuota olohuoneen puolelle. "Jos Mattin huoneesta ei löydy mitään niin mä voin vaikka stripata keskellä olohuoneen mattoa", Jaycee lausui värittömästi ja johdatteli toista olohuoneesta eteenpäin punkkarin
huonetta kohti. Ovessa oli vanhan tavan mukaan kasa lukkoja... Niidenkin lukkojen takana hän oli joskus ollut... Mattin kanssa. Silloin. Ei enään, ei nyt, eikä koskaan. Jaycee kaiveli hetken aikaa taskujaan, kunnes kiskoi pienen neulan esiin aikeinaan tiirikoida jokainen lukko yksi kerrallaan auki.

--- laatu 10

Todella paskaa laatua luvassa<2

Punertavien huulten veikeä hymy ei kadonnut minnekään ennen kuin punkkarin huulet olivat tukevasti bruneten omilla. Lähes tyytyväisyyttä kehräten Vincent vastasi mustatukan suudelmaan pojan käsien puristaessa punkkarin paidan kangasta. Mattin lämpimät sormet vallattomien hiussuortuvien seassa tuntuivat hyviltä, kuten kaikki tähänastinen mitä skeittari oli saanut punkkarin seurassa kokea. Skeittarin harmaa ja unien täyteinen arki oli saanut hauskasti uutta väriä bruneten sattumalta tutustuttua punkkariin, joka oli viettänyt iltaa Vinin parhaan ystävän Remuksen kanssa. Eipä tuo olisi silloin uskonut päätyvänsä tekemään Mattin seurassa mitään sellaista mitä he... no sattuivat nyt tekemään. Olihan Matt villillä ja kurittomalla luonteellaan sekä ulkonäöllään vetänyt Vincentiä puoleensa heti ensisilmäyksellä. Kaipa tuurilla tai jollain sen suuntaisella oli ollut osuutta asiassa silloin, kun Vincent oli päättänyt lähteä illalla muuten vain skeittaamaan ja oli löytänyt itsensä Remuksen ja Mattin seurasta puistossa.

Ihmiset supisivat keskenään ja pitivät selvää turvaväliä Mescalinen jäseniin. Sohvalla nukkunut Dennis kohautti olkapäitään johtajan ja tuon luottomiehen mekastukselle ja vasemmalla kädellään laski hattuaan alemmas, jatkaen uniaan lähes tyhjällä sohvalla. Hän tiesi tasan tarkkaan, ettei bileissä ollut yhtäkään ihmistä, joka pystyisi olemaan vaaraksi yhdellekään heistä. Kukaan vähääkään järkevä ihminen ei uskaltanut edes yrittää istuutua sohvalle kahden jengiläisen seuraan. Destin hyräili jokseenkin huvittuneena juuri keksimäänsä melodiaa, kunnes sai ikävän läpsäisyn takaraivoonsa sohvalle paluuta tekevältä Peteriltä. Happamana takaraivoaan hieroen blondi tuijotti ilmeettömänä sohvalle istuutunutta mustatukkaa. Destin olisi varmasti sanonut jotain ilkkuvaa, ellei hän olisi tiennyt Peterin olevan juuri sillä hetkellä todella hyvätuulinen. Ei se mihinkään suuntaan näkynyt, mutta kaikki jotka tunsivat Peteriä edes jonkin verran tiesivät tuon olevan aina hyvällä tuulella pienenkin faitin jälkeen. Huumemies ei todellakaan tahtonut tuhota tuon hyväntuulisuutta juuri kun tuo oli sen tavoittanut. Peter salli itsensä laskea katseensa Jayceesta. Hänen tehtävä turvamiehenä oli toistaiseksi ohitse. Paremmin pomo naista osasi suojella kuin hän ja koska nuo nyt olivat kaksin, ei häntä tarvittu.

Mescalinen johtajahahmon huulilla viivähti tyytyväinen hymy Jayceen kertoessa olevansa kunnossa. Jos naisessa olisi ollut naarmukin, olisi Shayne marssinut oikopäätä pihalle ja hakannut henkihieveriin juuri ikkunasta heitetyt pennut. Se äskeinen show oli ollut vain pientä läksytystä. Mustatukka virnisti blondin ehdotukselle lähteä tutkimaan naisen eksän huonetta.
"Hmmmn", mies mumisi mietteliäänä ja lähti kulkemaan naisen perässä kohti Mattin huonetta. Eipä miestä suoranaisesti Jayceen eksät kiinnostaneet, mutta jos nainen niin kovin tahtoi, niin mikäs siinä. Ilkikurinen hymy kohosi huulille Jayceen luvatessa stripata jos huoneesta ei löytyisi mitään. Mies tosiaan toivoi ettei huoneesta löytyisi mitään. Pohtivana mies katseli Jayceen tiirkointia ja kumartui tuon korvanjuurelle. "Kelpaako apu?" mies kysyi, ennen kuin nappasi yhden lukoista sormiinsa ja lähes äänettömästi väänsi lukon rikki. Jotkut käyttivät avaimia, jotkut tiirikoivat. Shayne murskasi lukkoja ja pääsi näin sisälle. Yksi kerrallaan lukot väännettiin rikki ja laskettiin kärsineen näköisinä lattialle. "Teidän jälkeenne", mies kuiskasi virnistäen.

Sillä hetkellä Mattille oli tärkeintä että Vincent oli hänen kanssaan. Ei hän jaksanut välittää bileistä hänen kotinsa olohuoneessa. Tai niistä epämääräisistä äänistä mitä sieltä kuului. Mikään ei tuntunut nyt oleelliselta kun poika oli hänen kanssaan. He olivat hyvin erilaisia, mutta ehkäpä se oli juuri se asia, mikä skeittarissa veti Mattia puoleensa. Toinen oli jotenkin niin viaton hänen rinnallaan. Punkkari pelkäsi vetävänsä toisen huonoille teille. Vetävänsä mukanaan ongelmiin. Sitä hän ei todellakaan tahtonut. Valitettavasti Mattin läheisille tuntui käyvän vähän väkisin niin. Olisiko asiat toisin, jos hän eläisi muualla? Tai jos hänellä olisi normaali perhe? Sitä ei voinut tietää.

Poika vei varovasti kätensä Vinin paidan alle ja koski paljasta ihoa. Hän oli kaivannut toista paljon, vaikkei ollut sitä edes itselleen myöntänyt. Eiväthän he olleet kuin suudelleet. Mutta silti... Koko tilanne oli niin epäuskottava. Hän oli ajatellut selvinpäin poikaa. Tahtonut toista selvinpäin? Oli tuottanut paljon ongelmia olla kävelemättä Vinin oven taa ja olla ilmoittamatta asiasta. Ovelta kuului ääniä, mutta niihinkään ei reagoitu. Eihän kukaan ovesta läpi pääsisi? Damyan oli sulkenut lukot uudelleen. ((Kirjotin nyt näin, kun ei ne niitä ovia ite lukkoon voinu laittaa ja noi ny availi niit xD)) Eikä Damyan ollut luopio, vaikka sekaisin olikin.

//On vähän lyhyt >

--- ahh, ihanaa tää Jayceen ylireagointi<3

Jayceen surkeista tiirikointitaidoista ei tainnut Shaynen voimien rinnalla olla hyötyä, mies näytti aukovan lukkoja raa'alla voimalla, eikä näemmä arvostanut hiuspinneillä tiirikointia sen enempää kuin kasaa paskaa.
Ovi aukesi ja vaaleaverikkö astui toisen edeltä huoneeseen, niin hiljaa kuin kykeni, varoen aiheuttamasta huomionherättäviä ääniä. Huonetta silmäiltiin varovaisesti, ja Jayceella oli vaikeuksia olla hihittämättä pikkutyttömäisesti, olihan tälläinenkin harmiton kiusanteko hauskempaa kuin hän edes muisti.
Jaycee käyskenteli edelleen muutaman askeleen päässä oven suusta ja vilkuili Shaynea olkansa yli, ennen kuin kurkkasi oikealle puolelleen, sille puolelle johon ei oven suusta nähnyt.
Ulkopuolisen silmin pahistyttö olisi saattanut näyttää pelästyneeltä, järkyttyneeltä, sydänkohtauksen saaneelta... Adjektiiveja riitti. Tunnetilaa kuvasi lähinnä järkytys, johon reagoitiin hallitsemattomalla naurunremakalla, tätä Jaycee olisi viimeksi osannut odottaa. Matt toisen pojan, Vincentin, kimpussa?
Vaaleaverikön oli kaikessa huvittuneisuuden ja järkytyksen myllerryksessään otettava seinästä tukea, ei hän muuten olisi kyennyt pysymään edes pystyssä. Toinen käsi piteli vatsaa, jota suoraan sanoen koski jo pelkän nauramisen takia. Tyttö pudisteli epäuskoisena päätään ja jatkoi nauramista edelleen, katse käännettiin Shayneen, ja uusi naurunpärskähdys kimposi punaisiksi maalattujen huulien takaa.

"Oottekste jätkät ihan tosissanne? Matt!", Jaycee hihitteli ja pyyhki toisella kädellä silmäkulmiaan, joihin oli kohonnut pari naurunsekaista kyyneltä. Hetken henkeä haukottuaan pahis suoristautui ja katseli Viniä ja Mattia vuoron perään, "Ihan oikeesti", Jaycee murahti kulmiaan kohottaen ja äskettäin huvittunut katse muuttui arvostelevaksi, äskettäin nauranut ilme muuttui happamaksi, melkein ylimieliseksi.
Jaycee piti Vincentiä melkein petturina, tai no, eihän toinen edes tiennyt hänen ja Mattin väleistä... Mutta silti se tuntui petturuudelta.
Selkäänpuukotukselta, kaksinaamaisuudelta... Tuskin Matt ja Vin ihan yöstä olisivat toistensa kimppuun käyneet, tälläistä oli varmasti jatkunut pidempään.
"Matt, tätäkö sä tarkoitit? Viniä?", blondi kysyi tiukkaan sävyyn ja osoitti skeittaria sormellaan. Hän otti muutaman askeleen lähemmäs kaksikkoa ja mittaili kumpaakin katseellaan, hän ei kyennyt edes muuttamaan järkytyksensekaista raivoaan sanoiksi.
"Vin, mä en olis susta uskonut... Vitun petturi", Jaycee tiuskaisi jäätävästi.
Katse vieraili Shaynessa, oikeastaan Jaycee olisi voinut vaikka anella miestä pieksemään Mattin ja Vincentin helvettiin asti, pidemällekkin jos tarve olisi vaatinut.
"Mahtavaa, Matt... Mä kun luulin, että saisin edes yhden kaverin pitää itselläni, niin ei kun sun on pakko mennä pikimmiten oikeen naimaan sitä!", blondi korotti ääntään ja huitaisi kädellään kirjoituspöydällä notkuneen kaljapullon lattialle. (Oletin nyt et Mattin huoneessa ois kirjotuspöytä)

Hetkessä Vincent oli jo unohtanut missä oli. Tunnelmaa olisi varmaankin syönyt ajatus siitä, että hän oli jossain räkäbileissä, jotka ehkä useille sopivat, mutteivät hänelle. Mutta brunette tunsi viihtyvänsä sielläkin, kuten varmaan hän olisi helvetissäkin viihtynyt, koska Matt oli seurana. Kaikki paikat tuntuivat mukavilta ja kutsuvilta, jos varmaa oli se, että mukana olisi tämä skeittarin ajatukset sekaisin saava pahis. Narkoleptikko vastasi suudelmaan omilla pehmeillä huulillaan ja nojautui lähemmäs, nauttien lämpimistä väreistä, jotka paidan alle ihoa kokeilemaan hivuttautunut käsi oli saanut aikaan. Ruskeatukan muutenkin valikoiva kuulo jätti huomiotta kaikki ovelta lähtevät rapinat, eikä skeittari keskittynyt muuhun kuin ihastukseensa ja tekemiseen, joka oli hänestä uskomattoman mieluisaa hälinästä ja muusta metelistä huolimatta. Mustahapsinen miekkonen astahteli vaaleaverikön perässä sisälle ja tuon kasvoilla viivähti ensin hämmästynyt ilme, jota seurasi ivallinen virnistys. Siinä se punkkari ja aurinkolasipoika olivat, asetelmassa, jossa jengipomo ei olisi noita uskonut näkevänsä. Eikä ollut ilmeisesti Jayceekaan uskonut. Jengipomo käänsi katseensa suloiseen alaiseensa, jota kohti myös suudelman keskeyttänyt brunette oli silmät pyöreinä kääntynyt. Tuokin näytti melko hämmentyneeltä ja vilkaisi lyhyesti Shaynen puoleen, joka puolestaan tuijotti eriparisilmiin omia silmiään yllättyneenä räpsyttäen. Jengipomo ymmärsi jälleen vain vähemmän. Oikeasti, miksi aurinkolasit? Vaikka mustatukka olikin kiinnostunut tuijottamaan eripari silmiä, vei huomion lopulta kuitenkin se tärkeämpi, eli hänen alaisensa. Shayne nojautui kädet puuskassa ovenkarmiin ja jäi mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta. Hän ei itse kokenut tarpeelliseksi sanoa mitään juuri sillä hetkellä. Jaycee taas nauroi niin, että joutui ottamaan tukea seinästä. Vahingonilolta tuo lähinnä kuulosti, ainakin STOP'n korviin. Virne jengipomon vaaleilla kasvoilla kohosi kirkkaansinisiin silmiin asti.
"Eeeeeeh.....?" Vincent, joka oli hivuttautunut melko eksyneenä näköisenä kauemmas punkkarista sopersi vaivaantuneena kohottaen toisen kätensä hiustensa sekaan.

Eriparisilmät tuijottivat blondia neitokaista, eikä brunette poika voinut kuin ihmetellä mitä oli juuri tapahtunut.
"Ehh, kun mä---", narkoleptikko takelteli Jayceen haukuttua häntä petturiksi. Mitä hän muka oli tehnyt? Mitä hän muka oli pettänyt? Brunette ei käsittänyt ollenkaan, eikä voinut kuin pää hieman kallellaan tuijottaa blondia ymmärtämättä ollenkaan mitä tuo tarkoitti. Eriparisilmät laajenivat asteen ja Vincent haroi hiuksiaan pyöritellen sanoja suussaan.
"Mä en tajuu nyt yhtään. Mitä mä oon tehny?" brunette lopulta kysyi niin Mattilta, kuin Jayceeltakin. Hänestä tuntui nyt pahasti siltä, ettei hän tiennyt kaikkea, mitä hänen olisi pitänyt tietää. Shayne naurahti taka-alalta ja astahteli blondin vierelle, silmäillen punkkaria ja skeittaria tarkoin. "Frendin eksiä ei kannata naida, muru", jengipomo naurahti vahingoniloisena nauttien hämmentyneestä ilmeestä ja vaaleaksi valahtaneesta kasvonväristä, joka oli tuon eriparisilmän kasvot vallannut.

Mattin ja Vinin hempeän hetken keskeytti nauru. Jayceen nauru. Hetken tuo vain nauroi ja Vincent pakeni punkkarin viereltä kauemmas. Ei Mattkään oikein tajunnut mitä oli tapahtunut. exä oli tullut huoneeseen sen kusipään näköisen jätkän kanssa ja nauroi nyt vedet silmissään. Mitä vittua?! Perus Jayceen ailahteleva luonne kuitenkin iski jälleen esiin, kun äskeinen nauru vaihtui arvostelevaksi. Tyttö kysyi oliko hän tarkoittanut Viniä aiemmin kertoessaan, että hänellä oli toinen. Matt olisi punastunut, ellei olisi ollut humalassa.
"Entäs jos tarkoitin?" Poika sanoi takaisin näpäkästi ja vilkaisi hieman Viniin. Tuo oli selvästi ihan kujalla koko tapahtumasta.

Vaaleatyttö haukkui Vincenttiä petturiksi ja Matt kurtisti kulmiaan. Mitä ihmettä toinen tarkoitti? Sitten hän saikin jo taas osansa exästään. Pahis nousi vihaisena sängystään, mutta pysytteli edelleen Vinin lähellä.
"Mitä vittua sinä nyt äpätät? Te siis tunnette ennestään vai? Okei, mä en sitä tienny, et turha on kitistä et sulta kaverin oon vieny, Jaycee." Matt älähti ja vilkaisi Viniä, muttei vihaisena. Hän tahtoi suojella toista. Tuo ei selvästi ymmärtänyt tytön reaktiota.
"Äläkä lehmä hauku Viniä petturiks. Etkö sä nää perkele että se ei tajua mitä sä ees räyhäät!" Matt lisäsi vielä huutaen, kunnes hiljeni. Koko tilanne oli ihan pimeä ja Jaycee oli huitaissut hänen kaljapullonsa maahan.

"Mun elämä ei kuulu pätkääkään enää sulle Jaycee. Etkä sä oo mikään mua arvostelemaan."

Jayceen yllättynyt ilme ei tuntunut katoavan helposti. Blondi tuijotti Mattia sen näköisenä, ettei ollut ymmärtänyt - tai edes halunnut ymmärtää - sanaakaan, mitä punkkari hänelle puhui. Tyttö kaivoi Destiniltä aiemmin saamansa minigrip-pussin taskustaan ja karisteli valkoista jauhetta entisen poikaystävänsä kirjoituspöydän pinnalle, humalassa annostelu oli hieman vaikeaa, mutta hän uskoi sen sujuneen ihan hyvin. Sormet muotoilivat vinon ja hieman mutkittelevan lainin, joka sniffattiin toiseen sieraimeen älähtäen kirvelystä, jonka aine aiheutti limakalvon pinnalle päästyään. "Vittu!", Jaycee ärähti ja tunki huomattavasti tyhjentyneen huumepussukan takaisin taskuunsa. Hiuksia harottiin vaikutuksia odotellessa, samalla kun uusia, soinnuttomampia naurunpärskähdyksiä rupesi kimpoilemaan punaisiksi maalatuilta huulilta.
"Mä vihaan sua, Matt", pahis naurahti ja nojasi käsillään kirjoituspöytään. Rehellisesti sanottuna hän yllättyi aineen nopeista, voimakkaista vaikutuksista, joiden vuoksi kaikki asiat tuntuivat merkittömiltä, kuten ihmisetkin. Mutta samaan aikaan mikään ei vaivannut tai tuntunut häiritsevältä. "Mä en oo ikinä rakastanu sua", Jaycee mumisi sekavana ja katsoi Mattia kasvoilleen valahtaneiden hiusten takaa. Vittu hän olisi voinut kuristaa koko jätkän, mutta niinhän sitä sanottiin; ne jotka rakastavat, satuttavat eniten. Mutta juurihan Jaycee oli julistanut kovaan ääneen, ettei rakastanut poikaa ollenkaan.
Hitaasti kasvot käännettiin Shaynen suuntaan, joka näytti upottaneen oman lusikkansa soppaan. Vaikka aivot eivät raksuttaneet, aivosolut olivat koomassa ja mitä vielä, Jaycee osasi pomon kanssa varoa sanomisiaan. Tai ei nyt varoa, mutta ei halunnut myöskään tahallaan ja ilman syytä saada tuota ärsyyntymään.

"Vin, kertoko Matt sulle koskaan, että me seurusteltiin? Kertoiko?!" bloni kysyi kivahtaen ja astui muutaman askeleen lähemmäs toista ja Mattia. "Kertoko se sulle koskaan, että mitä se teki mulle? Jätti mut yksin ja juoksi panemaan muita, kun mä odotin vittu sen lasta!", huudahdettiin hysteerisenä käsien tarttuessa lähdempänä seisoskelevan Mattin käsivarteen. "Sä oot lapsellinen, Matt... Äitis on oikeessa, sä et oo mitään", Jaycee lausui sävyttömästi katsoessaan punkkaria silmiin. Toista tönäistiin huterasti pahiksen astuessa askelia taaksepäin, STOPin vierelle. "Mä haluan pois täältä", tyttö mumisi anelevasti ja kosketti päätään käsillään. Olo oli kamala, sekava ja hallinta tuntui kadonneen. "Mennään pois", lisättiin tuon painaessa päänsä mustahiuksisen miehen rintakehää vasten. Shayne tuntui tällä hetkellä ainoalta ihmiseltä, jonka Jaycee edes halusi lähelleen.
Tyttö tarttui kevyesti miehen paitaan ja ummisti silmänsä kasvojen painuessa raskaammin toista vasten. Hänestä tuntui siltä, että iholla vaeltelisi tuhansia torakoita, ympäri kehoa. Eikä voitu sanoa, että se tunne olisi ollut mukava, saatika saanut Jayceeta tuntemaan itseään rauhalliseksi. Hengitys oli kiivasta, toinen käsi irrotti otteensa Shaynen paidasta, sormet koskettivat hiuksia katseen kääntyessä sitten kättä kohti, joka laskettiin hiusten tutkimisen jälkeen näköetäisyydelle. "Onko mussa jotain?", blondi kysyi hämmentyneenä ja oli varma siitä, että hänen hiuksensa vilisivät epämääräisiä ötököitä.

Tilanne olisi ollut vahingoniloisen jengipomon mielestä herkullisempi, jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin Jaycee. Hän ei pitänyt siitä, että hänen jengiläisiään loukattiin. Tämä punkkari ei näyttänyt yhtään sen ilahtuneemmalta kuin Jayceekaan, eriparisilmäinen poika taas näytti lähinnä siltä, kun häneltä olisi mennyt hyvä vitsi ohitse. Eriparisilmät seilailivat vuorotellen jokaisessa ihmisessä huoneessa ja tuo haroi suklaanruskeita hiuksiaan hämmentyneenä huuliaan raotellen. Vincent ei tosiaan tajunnut sillä hetkellä mistään mitään. Miten niin hän oli petturi? Poika oli täysin jumahtanut paikoilleen, eikä saanut sisältään sanotuksi kuin epämääräisiä äännähdyksiä. Jaycee ei näyttänyt olevan kunnossa, eikä tuon vierellä seisoskeleva mies näyttänyt ollenkaan sellaiselta, jota Vin lähtisi ärsyttämään. Onneksi Matt toi turvaa, eikä poistunut viereltä vaikka tilanne olikin jollain tasolla uhkaava. Hyvältähän se tuntui, kun toinen oli turvana, mutta ei se silti ajanut pois narkoleptikon kasvoilla loistavaa kysymysmerkkiä.
"Ehh?" Vin kuiskasi ymmällään, Jayceen julistaessa ettei ollut ikinä rakastanut Mattia. M-miten niin rakastanut? Katse Jayceessa poika nousi seisomaan ja valahti asteittain kalpeammaksi blondin kysyessä tiesikö hän Mattin ja Jayceen seurustelleen. "Ahmm....", Vincent mumisi ääni väristen ja kohotti molemmat kädet hiustensa sekaan. S-seurustelivat? Ja mitä? Matt jätti Jayceen, kun tuo odotti hänen lastaan? Vin ei saanut sanaakaan sanotuksi ja hämmentyneenä hän tuijotti Jayceeta ja tuon liikkuvia huulia sanoja kuuntelematta. Kaikki meni hänen korviensa ohitse mutta refleksistä Vincent huomasi tarttuvansa Jayceen ranteeseen, tuon tarttuessa Mattia käsivarresta. Kulmiaan kurtistaen Shayne liikahti lähemmäs vapauttaen kätensä puuskasta.

Vincent päästi Jayceesta irti, kun tuokin päästi Mattista ja hermostuneena narkoleptikko vei vaaleat sormensa otsalleen. "Sori Jay", poika mumisi vaikeasti ja tuijotti hievahtamatta lattiatasoa. Shayne tuijotti vuorin punkkaria ja tuon seuralaista, vieden sitten katseensa blondiin naiseen. Sinisilmän ilme oli vakaa, kun tuo kohotti toisen kätensä vaaleiden hiusten sekaan ja mulkaisi punkkaria murhaavasti. ".....Hyvä on", Shayne kuiskasi, vieden sitten toisen kätensä Jayceen selän taakse. Helposti mies nosti kevyen tytön syliinsä ja käänsi huoneen muille asukkaille selkänsä. Destin ja Peter astahtelivat kohti huonetta ja molempien kasvoilla viivähti enemmän tai vähemmän kummastunut ilme. Sanaakaan sanomatta Shayne ohitti heidät ja jätti vastaamatta Destinin uteluihin siitä mitä oli tapahtunut. Peter sitä vasten jäi hetkeksi paikoilleen tuijottamaan huoneeseen tummilla silmillään. "Sana vain ja mä menen", Peter sanoi viileästi ja sai pomonsa pysähtymään. Shayne raotti huuliaan ja vilkaisi Jayceen vaaleita kasvoja. "........myöhemmin", mies murahti ja jatkoi matkaansa Peterin lopulta kääntyessä heidän peräänsä kätensä takkinsa taskuihin piilottaen. Destin kulki nelikon edellä ja tarpeen vaatiessa heitteli tielle eksyneitä viinapäitä sivuun, kunnes he olivat päässeet talon ulko-ovesta ulos viileään yöilmaan.

Poika kurtisti kulmiaan, kun Jaycee tiuski Vinille.
"Et puhu saatana Vinille tuolla sävyllä." Poika totesi sitten tiukasti hampaittensa välistä. Hän ei kuuntelisi mikäli Jaycee jatkaisi tuolla linjalla toista kohtaan. Tietenkin hän tiesi, ettei hänen kannattaisi nostaa rähinää päälle, kun tytön rinnalla oli poika, joka oli jengillä liikenteessä. Vaikka kyllähän Mattkin saisi helposti puolet talon asukkaista tappelemaan puolelleen, mutta ei. Hän ei tekisi sitä Vincentin tähden. Matt puristi kätensä nyrkkeihin, kun Jaycee sanoi hänen äitinsä olevan oikeassa. Ne sanat jäivät ikävästi soimaan punkkarin korviin. Olihan hän kuullut tuota samaa koko elämänsä ajan, mutta se, että lause kuultiin jonkun muun kuin äidin suusta.
"Mielummin olen tällainen mitä olen, kun samanlainen mitä sinä." Hän totesi sitten hiljaa. Normaalisti hän olisi samantien syöksynyt tyttöön kiinni. Repinyt hiuksista ja vaatinut väkivalloin toista perumaan sanansa, mutta ei nyt. Nyt hänellä oli joku jonka perään katsoa.

"Minä sanoin sinulle jo silloin aiemmin, etten rakasta sinua ja mikä olit minulle. Se asia ei ole muuttunut." Hän ilmoitti sitten vielä ja katsoi miten Jaycee ja poika astelivat ulos huoneesta. Matt astui vasta nyt ensimmäisen kerra pois Vinin luota ja pamautti huoneensa oven kiinni.
"Vittu tuon huoran kanssa..." Hän mutisi ja alkoi kaivella tupakoita taskuistaan. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Katse nostettiinkin siis suoraan Vincentiin.
"Tota...Mä en oikein tiedä mitä mun pitäis sanoa nyt. Oletko sinä ok?"

Marya norkoili olohuoneessa ja seuraili tilannetta Mattin huoneessa. Kyllähän hän kuuli toisten huudot ja varmasti muutama muukin lähettyvillä oleva. Tyttö ei kuitenkaan mennyt väliin. Ei kukaan tahtonut työntää lusikkaansa tuollaiseen soppaan. Ei edes avunaunto mielessä. Muutamia minuutteja tuon sopan hämmentäminen kestikin, kunnes Jaycee ja Shayne tulivat ulos. Nuo vaihtoivat muutaman sanan ystäviensä kanssa ja Mattin huoneen ovi pamahti. Ensin kevyt hymy nousi Maryan kasvoille, mutta samantien se katosi, kun hän kuuli Jayceen sanat. Silmät seurasivat kapeina kaksikon etenemistä huoneen poikki ja ulko-ovelle. Äsken hän oli vihannut tuota tyttöä sydämmensä kyllyydestä, mutta tuon eleet ja sanat...
"Voi helvetti." Peikkotyttö tuhahti lopulta ja asteli noiden perään. Ehkä hän saisi turpaansa tai ehkä joutuisi samantien hautaan, mutta ei hän voinut olla tekemättä mitään.

Pihalla hän asteli Jayceen ja Shaynen eteen.
"Mä tiiän että me tutustuttiin vähän huonol alul, mutta se mitä äsken sanoit jäi painamaan. Sul saattaa olla yliannostus alkamassa. Mulla se alko koko kehon kihelmöintinä." Peikkotyttö ilmoitti ja vilkaisi hieman Shayneen, mutta katsoi sitten taas tyttöön.
"Aattelin...No, huolehtia. Vaikka vihaatkin Mattia, niin ootte silti ollu läheisiä...Oot edelleen tärkee sille ja sen perusteella aattelin huomauttaa."

Jaycee ei ollut koskaan vetänyt huumeiden kanssa överiksi, annostelussa oltiin aina tarkkoja ja yliannostuksia varottiin. Nyt hänellä ei ollut havainnon palaa olotilastaan, kaikki tuntui sumealta ja painostavalta. Edes viileä ulkoilma ei saanut oloa paranemaan, henkeä ahdisti ja sekava olo sai Jayceen hätääntymään. Siniset silmät tutkivat vuorollaan kunkin jengiläisen kasvoja, vaikka niitä tuskin tunnistettiin, saatika nähtiin selkeästi. Piirteet sumentuivat ja värit tuntuivat sekaantuneen keskenään.
"Mä... Mä k-kuolen", vaaleaverikkö yritti ilmaista oloaan ja painoi kätensä rintakehäänsä vasten. Hän ei löytänyt edes sanoja kuvaamaan oloaan, lausuminen oli hankalaa ja kenelle hän ylipäätänsä edes puhui? Itselleen?
Jaycee haukkoi henkeä keuhkoihinsa, eikä välittänyt pyyhkiä poskille valuneita kyyneleitä, jotka levittivät ripsivärin poskipäille. Välillä hänen oli aivan pakko pidellä vatsaansa, kumartua maata kohti, ikäänkuin koko ruumis olisi painunut kaksinkerroin kasaan. "Mä kuolen... Mä kuolen... Mä kuolen", pahis toisti samaa lausetta kerta toisensa jälkeen ja tuijotti katse mitäänsanomattomana eteensä. Sormet painettiin hiusten sekaan, takkuisia kutreja pideltiin tiukasti otteessa punertavien silmien kääntyessä puheen suuntaan, vaikka puhujaa ei tunnistettu.

Hänellä oli paha olo, samanlainen kuin humalassa sen viimeisen paukun jälkeen. Vaaleaverikköä oksetti, mutta hän uskoi vahvasti tukehtuvansa, jos hän nyt oksentaisi. Kädet tärisivät ja jalat tuntuivat veltoilta ja voimattomilta, vaikka yhtä voimaton oli muukin kroppa. Jayceen oli pakko istua kuistille, hengen haukkominen jatkui edelleen. Vaikka ympärillä oli tuttuja ihmisiä, hänellä oli silti käsittämättömällä tavalla yksinäinen olo. Ehkä tunteella oli jotakin tekemistä välikohtaukseen Mattin kanssa, mutta koko ihminen oli tästä päivästä eteenpäin pahikselle yhtä kuin kuollut.
"Matt ei välitä mistään muusta kuin i-itsestään", Jaycee murahteli sekavana ja tuijotti edelleen samaa kohtaa, johon hän oli muutamaa minuuttia aikaisemmin katseensa kääntänyt. "Mulle se on jo kuollut", hän lisäsi vakavana ja nyökäytteli päätään, katsetta ei vieläkään nostettu.
Oksennus tuntui nousevan kurkkuun, mutta edelleenkin Jaycee uskoi tukehtuvansa, eikä hän halunnut oksentaa. Ei, vaikka se parantaisi hänen oloaan.

// laatu ja draamaaaa;----(

Ovi läimähti kiinni ja Vincent tuijotti yhä hämmentyneenä lattiatasoa, haroen toisella kädellä ruskeita hiuksiaan. Hän oli ihminen, joka piti ystäviään arvossa. Sen vuoksi hänen oli vaikeaa sulattaa vihaa, jonka oli saanut Jayceelta kerralla niskaansa. Hän ei pitänyt siitä, kun ei ymmärtänyt lainkaan mitä tapahtui. Tai mitä oli tapahtunut. Tällaisilla hetkillä hän toivoi nukahtavansa tunniksi tai pariksi. Mutta hän ei ollut vihainen Jayceelle, eikä Mattillekaan. Eivät nuo olleet kertaakaan toisistaan kertoneet tai maininneet sanallakaan yhteisestä menneisyydestä. Mutta ei Vincent siitä voinut ottaa itseensä. Eihän hän voinut olettaa ihmisen, joka ei tiennyt Vincentin olevan yhteydessä ihmisen eksään, kertovan kipeistä muistoistaan ihan noin vain. Silti Vin olisi toivonut kuulevansa asiasta jollakin muulla tavoin. Asialle ei voinut tehdä mitään, vaikka se kirpaisikin syvältä.
"Joo...", narkoleptikko mumisi hiljaisena paljon ponnettomammin miten olisi tahtonut, Mattin tiedustellessa hänen kuntoaan. "Mä... Sori", poika jatkoi ja istahti mustatukan sängynreunalle. "Tää on aika kiusallista, juhlafiilikset tais mennä siinä", erivärisilmäinen huokaisi ja painoi etusormensa otsaansa vasten. "Olisnpa tienny tästä niin kenenkään ei olis tarvinnu pahoittaa mieltään", mies mumisi, vaikkei pitänytkään marttyyri-asenteesta. Olo oli kuitenkin melko kurja, joten tällä kertaa hän pani sanansa sen piikkiin.

Ulkona Shayne laski Jayceen seisomaan, pidellen kuitenkin yhä tuosta kiinni siltä varalta jos tuo ei pysyisi pystyssä. Vaalea nainen istahti kuistille ja Shayne jäi silmäilemään tuota tietämättä oikein mitä tehdä. "Destin, mitä sä annoit tälle?" mies kysyi viileästi ja Destin näytti hetken loukkaantuneelta. "En mitään, se ei itse osannut annostella oikein", blondi tuhahti ja murjottaen vei katseensa toisaalle. Peter tuijotti naisen tärisevää kehoa, eikä muistanut vielä koskaan nähneensä tuota noin kehnossa kunnossa. Kaikki se voima, jääräpäisyys ja kettumaisuus oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Eikä mustatukka voinut väittää pitävänsä siitä. Hän ei pitänyt siitä, jos joku ihminen oli niin hölmö, että altisti itsensä vaaralle noin vain ja tuotti muille päänvaivaa. Hän ei ollut huomaavainen ihminen, eikö tuntenut ketään kohtaan sääliä. Kukaan ei ollut hänelle niin tärkeä, että hän voisi olla huolissaan tuon hengen vuoksi. Shayne tuijotti peikkotyttöä hieman epäuskoisesti, mutta antoi tuon rauhassa vaihtaa pari sanaa Jayceen kanssa. "Mitä tehdään?" Shayne kysyi peikkotytöltä ja kumartui hieman Jayceeta kohti. "Ota iisisti, et sä mihinkään kuole. Peter pieksii helvetin herrankin jos se yrittää liian lähelle", Shayne lohdutteli parhaansa mukaan ja virnisti rohkaisevasti perään. Peter vain hymähti säyseästi ja heitteli liian uteliaita känniteinejä pois terassilta, jos nuo sattuivat eksymään liian lähelle.

Matt kurtisti hieman kulmiaan ja kuunteli mitä Vincent puhui. Oli ärsyttävää, miten toinen syytti itseään tapahtuneesta. Punkkari kun itse ei ollut koskaan ymmärtänyt martyyrihenkistä ajattelu tapaa. Mutta silti...
"Ei tämä nyt sinuun mitenkään liity. Jaycee on aina ollu tommonen piru. Mä en kertonu sulle, kun en uskonut sen vaikuttavan mitenkään mihinkään ja eiköhän likka ajatellu samoin. Mulla ei oo tapana puhua siitä muutenkaan. Pyrin unohtamaan koko naisen." Matt selitti ja kaiveli taskujaan. Tupakat kaivettiin esille ja vaikka aiemmin huoneessa oli ollut sääntö, että ikkunan edessä poltettiin, se kumottiin nyt. Rööki asetettiin huulille ja sytytettiin. Nikotiinia vedettiin keuhkot täyteen ja puhallettiin suun ja nenän kautta ulos.
"Ei sun silti ois tarvinnu tätä kokea. Sori siitä." Pahis ilmoitti sitten painaen katseensa maahan. Miten vitussa Jaycee pystyi pilaamaan edelleen kaiken?!? Tyttö saisi kuulla jälkikäteen asiasta. Eikä missään nätissä muodossa.

Mustahiuksinen poika imi lisää tupakkaansa ja katsoi Viniä. Äsken he olivat olleet niin läheisissä tunnelmissa ja nyt näin? Poika tuhahti hieman. Hän oli edelleen humalassa... Niin kuin yleensä, mutta silti hän ajatteli näin paljon?
"Vincent? Mitä mieltä sinä olet tästä meidän jutusta? Minä en oikein ymmärrä tätä."

Marya pyöräytti ensin hieman silmiään Shaynelle, kun tuo katsoi häntä epäuskoisena.
"Äläs kato mua tolleen, kun kerrankin yritän jotain reilua tehä jollekulle..." Tuolle mutistiin ja Jayceetä katsottiin uudelleen.
"Toi on ihan kamala tunne mikä sillä on...Tai vähintään tulee. Ihan ku joku kiduttas. Kannattaa viedä suoraan sairaalaan. Joko se lakkaa ajan kuluessa, tai sitten sillä on pahempi myrkytys." Peikkotyttö selitteli ja hymyili pienesti ja katsoi sitten Shayneen.
"Mä tiedän sut Shayne ja sä pidät omistas huolta. Älä anna sille käydä mitään."

Jaycee tunsi olonsa kymmenesti pahoinpidellyksi ja senkin jälkeen hän unsi olonsa vielä Eiffel-tornista alasheitetyksi. Eikä yksi kerta olisi riittänyt mitenkään.
Epäselviä ja merkityksettömiä lauseita, joilla ei ollut päätä eikä häntää, kimpolivat ulos pahiksen punaisiksi maalattujen huulten välistä. Tärisevät kädet pitelivät vaaleiden ja takkuisten hiusten peittämää päätä ja silmiä ummistettiin kiinni, hetken aikaa Jaycee luuli elämänsä päättyvän tähän. Ehkä hän oli nyt turhan teatraalinen ja panikoi turhaan - siis jos minulta kysytään, mutta minkä sille mahtoi, jos säikähti pahanpäiväisesti. Nämä olivat kuitenkin hänen ensimäiset kunnon överinsä, jolloin olo muuttui sietämättömän tuskallisesti ja mieli piinasi pientä naisenalkua, aivan kuten painajaiset pikkulapsia.
Paitsi että Jaycee kävi läpi mielessään painajaisia jatkuvasti ja hetkittäin hän sekoitti ne todellisuuteen, näkien ympärillään ihmisiä ja asioita, joita ei oikeasti ollut edes olemassa tai joita ei ollut tapahtunut.
Refleksistä tai mistä ikinä johtuenkaan, Jaycee nousi seisomaan ja katseli ympärilleen näyttäen siltä, että hänellä ei ollut aavistustakaan sen hetkisestä olinpaikastaan. Mitään blondi ei kuitenkaan kysynyt, koska hän ei yksinkertaisesti tunnistanut ympärillään olevia ihmisiä.
Kasvot tuntuivat vaihtuneen ja meteli tuntui korvissa matalalta ja hitaalta, aivan kuin päällä olisi jokin slow motion-toiminto ja elämä pysähtyisi siihen. Oikeastaan Jayceeta ei enään pelottanut, mutta hänellä oli kummallinen ja hirveä olo edelleen. Todellisuuden ja epätodellisuuden raja oli hämärtynyt toistaiseksi ja se tuntui samaan aikaan suorastaan nautinnolliselta, mutta myös petolliselta. Ihan kuin jokin yrittäisi ohjailla häntä, ilman että Jayceella olisi minkäänlaista sananvaltaa omiin tekoihinsa tai sanoihinsa.

Siniharmaissa silmissä tuntui sumenevan ja yhtäkkiä kaikki voima katosi vaaleaverikön kehosta, mutta hän seisoi paikoillaan edelleen. Ainakin omasta mielestään, tiedä sitten, miltä näyttää selväpäisen ihmisen silmin, kun joku kaatuu jokainen lihas jännittyneenä suoraan selälleen kuistille, ilmekään värähtämättä.
Jayceen mielestä maisemat vain vaihtuivat, mutta hän oli edelleen ihan järjissään ja tietoinen ympäröivästä maailmasta. Hiljalleen blondi tajusi oikeasti kaatuneensa, vaikka sen myöntäminen ärsytti häntä suunnattomasti. Eikä hän edelleen sanonut halaistua sanaakaan, ennen kuin onnistui kömpimään takaisin jaloilleen.
Ensimmäiseksi katse kohdistettiin Shayneen, joka ei kyllä näyttänyt yhtään itseltään. Vaaleat hiukset eivät sopineet tuolle ja muutenkin olemus oli jotenkin rähjäisempi, mutta Jaycee näki vain omiaan.
"Sun pitäisi värjätä noi hiukset", hän lausahti itseään pidemmälle miehelle ja taputti tuota lohduttavasti olkapäälle. Samalla tavalla Peter oli oudon näköinen, mutta tällä kertaa naisenalku mietti kahteen kertaan, uskaltaisiko hän huomauttaa asiasta.

"Mä sitten niin vihaan teitä kaik-", Jaycee aloitti, eikä päässyt edes loppuun asti, kun vatsan sisältö tuntui puskevan raivokkaasti ulos.