The mood? Irritable!

Neiti Rodriguez katsoi suorastaan ylimielisesti ruipelon perään ja seurasi tämän pinkomista niin kauan, kunnes onnistui katoamaan hänen näköpiiristään.
"Tollaset ihmiset on sitten ärsyttävii, kun ne muka vaivihkaa mulkoilee muita", kivahti Lizbeth pienesti ja käänsi sitten huomionsa Elijahiin.
"Mitä?" kysyi tyttö aidosti hämmästyneenä ja räpäytti pari kertaa ripsiään, "Mistä sä tollasta sait päähäs?"
Oliko hänestä taas lähtenyt jokin älytön juoru liikkeelle? Ja vielä tyhjästä! Jos joku ikinä haukkuisi hänen asuaan, olisi se hänelle yksi ja sama. Mitä väliä muiden mielipiteillä on, jos itse pitää siitä? Ja varsinkin alempien klikkien naljailu meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän ei jaksanut välittää. Nuo olivat vain kateellisia hänelle, jolle hän ei itse mahtanut mitään.

Brunette naurahti toisen kommentille ja nyökkäsi sitten.
"Joo, ehkä se on niin parasta. Pitää alkaa jo varomaan, etten suutuspäissäni pistä koko kirjastoa maantasalle", vitsailtiin ja lähdettiin suunnistamaan kirjastonhoitajan luokse lainaamaan jo kauan kainalossa levännyttä kirjaa, jota tyttö jo suorastaan halusi päästä lukemaan. Hän rakasti ranskaa, joten minkäs sille voi, että kirja nyt oli pakko lainata.
Lizbeth laittoi kirjan tiskille ja jäi odottamaan, että kirjastonhoitaja nostaisi kateensa hänen korkeuteensa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
"Mä lainaisin tän kirjan", sanoi Lizbeth ystävällisesti ja naputti tiskillä olevaa kirjaa.
"Selvä", mumisi kirjastonhoitaja ojentaen kirjasen, johon tyttö kirjoitti näyttävän kauniilla käsialallaan nimensä, lainaamansa kirjan nimen ja päivämäärän. Sitten hän otti kirjan tiskiltä ja laittoi sen laukkuunsa turvaan.

//Haluutko tehdä viimeisen vuoron? vaiii

Elijah kuunteli tytön kivahtelua, katsellen tuota ja samalla kosketellen leukaansa. Ei parran sänkeäkään.
"No jotain tollasta joskus kuulin, vai olitkohan se sinä vai joku muu cheerleaderi? No mut ei se mikään iso juttu ollu", Elijah mutisi, edelleen hivellen leukaansa.

Lizbeth onneksi ymmärsi pojan huumoria, jotkut tytöt olivat liian kuivia kestämään minkäänlaista läpän heittoa itsestään. Siinä sai olla varovainen, ettei saanut avokämmentä poskelle. Elijah seurasi Liziä, kohti kirjaston lainaustiskiä. Katse saattoi käydä alempana, kuin minne tytön hiukset ylsivät. Poika saapui tiskin luo, nojaten siihen ja katsellen toimitusta.

Elijah asteli muutaman askeleen kohti ovea, muttei aukaissut sitä vielä.
"Mulla on varmaan sun numero, niin mä soittelen sulle sitten siitä elokuvasta", poika sanoi ja astui nopeasti pois tieltä kun kirjastoon tuli lisää porukkaa. Kun ihmiset olivat menneet, tuo katsahti uudestaan Lizbethiin.
"Pääset säkin nyt ruokkimaan sitä koiraas", Elijah tokaisi vielä ennen kuin kiskaisi oven auki ja jäi sitä pitelemään.

Lizbeth katsoi toista hieman närkästyneesti, mutta loihti ärtyneisyytensä pois kasvoiltaan luoden pienen hymyn huulilleen. Luuliko Elijah tosiaankin, että hän suuttuisi tuollaisesta? Tai noh, ehkä hän suuttuisikin, mutta ei oikea Lizbeth tekisi niin. Vain ulkokuori-Lizbeth SAATTOI käyttäytyä niin. Sisäinen puolestaan antoi koko asian olla. Vaatteet olivat vain aineellista hupia, ne voisi aina korvata uusilla, toisin kuin käden tai hiukset.

Tyttö oli mielissään, kun pääsisi vihdoin ja viimein pois tästä pölyisestä kirjastosta. Eihän pöly häntä haitannut, vaan liian monet silmäparit, jotka tarkkailivat heitä koko ajan. Ei kai se nyt niin suuri yllätys voinut olla nähdä, että cheerleader kävisi kirjastossa lainaamassa ranskan kirjan? Eivät hänen aikeensa olleet mitenkään sopimattomat tai mitään. Hän vain rakasti ranskaa ja halusi oppia sitä lisää, jotta jonain päivänä pääsisi Ranskaan hurmaamaan komeita ranskalaisia miehiä.

"Selvä", vastattiin lyhyesti ja hillitysti. Kun toinen piti ovea auki, Lizbeth loihti hurmaavimman hymyn huulilleen ja kiitti siirappisella äänellään herrasmiestä.
"Älä anna mun odottaa liian pitkään", tyttö vinkkaisi vielä ja lähetti toiselle pienen lentosuukon (tapa, joka oli jäänyt hänen parhaimmalta ystävältään). Sitten hän käänsi selkänsä Elijahille lähtien suunnistamaan kohti koulun ulko-ovia korkokengät klonksuen lattialaattoja vasten.
Tosiaankin. Elijah ei saisi olettaa, että tarjous olisi vielä parin kuukauden päästä voimassa, sillä silloin brunetella olisi jo aivan uudet metkut mielessään.

//Oon pahoillani, että vastaaminen kesti näin kauan... Oon ollu tosi laiskasti koneella nytten ja ei ole paljoa inspinyt. Mutta, kiitos pelistä! <3 Otetaan pian uusiksi~