Ihminen tarvitsee omaa aikaa

- Rige jos pääsee. Jos ei pääse niin joku muu. Mielellään tyttö :'') -

Auto pysähtyi parkkipaikalle. Kiihtynyt nuori mies istui sen ratissa painaen päänsä sitä vasten ja kiroten raskaasti kaikkea mikä liittyi perheeseen. Vaaleat silmät tuijottivat farkkujen polvia. Kengät potkivat penkkiä. "Olet kuin pikkupoika!" Kaikuivat äidin sanat kirkuen hänen mielessään. "Et sinä voi noin tehdä! Hyvänen aika!" Oli sisko kirkunut. Poika ei tiennyt mitä pahaa oli taas tehnyt. Yleensä heillä oli hyvät välit perheensä kanssa. Ovien paukkeeseen oli taas totuttu vaikka vanhemmat kuinka sanoivat rakastavansa toisiaan yhtä paljon kuin mennessään naimisiin. Välit tulehtuivat koko perheessä yhä enemmän ja enemmän. Eihän sitä ulospäin näytetty. Sisko oli oikea ilopilleri, mutta pukeutui nykyisin mielenosoituksellisesti pikkumustiin vaatteisiin. Äiti vietti aikaa muualla. Töissä hän viihtyi kaksi tuntia kauemmin. Mitä lie teki kaksi tuntia. Isä istui tietokoneella kovassa kiirressä ja tykkäsi nukkua rannalla. Kuulemma virkisti. Fredin käsi puristui nyrkkiin j käsi siirtyi kahvalle. Vasta sitten hän katsoi kunnolla minne oli ajanut. Kauas kotoa. Sen hän tiesi. Balboa park näkyi vähän matkan päässä.

Fred avasi oven ja lampsi kädet taskuissa puistoon. Kengät potkivat soraa. Ilta oli jo pimeä. Kännykkä soi. Äiti. Fred painoi punaista. Mitään asiaa ei ollut. Rojahtaessaan penkille poika manasi mielessään. Kumpa olisi jotain juotavaa. Kännykkä soi taas, mutta Fred painoi punaista. Jatkaessaan kävelyä tämä törmäsi melkein johonkin - tai johonkuhun. "anteeksi." Poika tokaisi.

//Kaipa minä nyt jonkun tänne tungen :,DDD
Tungen Eileenin, koska sillä on vähiten pelejä ja se rakastaa blondeja~

Maantienruskeat hiuskset oli sidottu ylös tiukalle nutturalle ja pari etuhiusta heiluivat kasvojen edessä nuoren neitosen hölkätessä hidasta tahtia pitkin puiston katua. Pirteä ja energinen musiikki (tai no ei se nyt kovin pirteää ja energistä voinut olla, kun kuulokeissa soi Sex Pistols, punkbändi rivoine sanoineen, mutta tytölle se oli hilpeää musiikkia) kantautui kuulokkeista ja tyttö jammaili välillä juostessaan musiikin tahtiin. Välillä brunette jopa uskalsi sulkea hetkeksi silmänsä pystyäkseen nauttimaan musiikista enemmän. Hämärän aikaan oli virkistävä käydä lenkillä ja silloin ihmisiä oli tuskin liikkeellä. Pystyi siis tekemään vaikka mitä nolaamatta itseään. Ei kukaan kuitenkaan näkisi.

Oli meneillään jo toinen viikko tässä uudessa kaupungissa, uudella mantereella. Eileen Von Hussle oli käynyt jo viime viikolla katselemassa ympärilleen ja oli huomannut tämän puiston. Tämä puistohan oli loistava lenkkipaikka! Se piti toki testata ja nyt Eileen siis hölkötteli rennosti eteenpäin. Pitihän sitä nyt kunnosta pitää huolta, jotta tenniskisoissa pärjäisi. Oli myönnettävä, että viime viikkoina oli tullut vahingossa pari lisäkiloa, joten nyt ne piti karistaa pois. Tytöllä oli maantienvihreässä vyölaukussa kiinni juomapullo, sillä eihän sitä uskaltanut lähteä lenkille ilman vettä, kun tyttö ei ikinä tiennyt, kuinka pitkän lenkin tekisi. Eileenillä oli yllään tummanpunainen huppari ja jaloissaan mustat kaprit sekä valkoiset lenkkarit.

Taas El päätti sulkea silmänsä, hetkeksi aikaa. Hänen suunsa rupesi laulamaan äänettömästi kappaleen sanoja ja pää jammaili sivulta toiselle.
Sitten tapahtui jotain. Johonkuhun törmättiin. Ja sen seurauksena Eileen rysähti polvilleen maahan ja ähkäisi pienestä kivusta polvissaan.
"Helvetti!" kirottiin peittelemättä ja kömmittiin istumaan takapuolelle. Tyttö veti mustia kaprejaan hieman ylemmäs ja huomasi polviensa auenneen. Nyt polvet olivat täynnä hiekkaa ja veripilkkuja, joista alkoi hiljalleen tihkua verta.
Brunette oli täysin unohtanut pojan läsnöolon.

Fred kavahti pari askelta taaksepäin säikähtänyt ilme naamalla. Ensimmäiseksi meinasi päästä hupsis tai jotain vastaavaa. "Sattuiko?" No tottakai sattui. Polvet verillä ja housut rikki. Hyvin menee Fred. Todella hyvin. Alkaen kaivaa taskujaan poika vilkaisee ruskeahiuksista tyttöä. Sisua tässä ainakin on. Se on varma. Löytäen nenäliinan - puhtaan onneksi - ja ojentaen sen nimettömälle neidolla Fred kysyy "Tarviitko apua? Puhdista polvesi ja nouse"

Olo oli kurja, sen Fred myönsi. Paha päivä ja piti vielä tönäistä tyttö kumoon. No onneksi ei ollut poika. Siinä tapauksessa Fred olisi vain märkäläntti. "Kuka olet?" Fred päätti kysyä. Muka rohkeasti. "Mä olen Fred. Käytkös muuten astonia?" Poika päätti lisätä "Näytit vain tutulta." Paitsi että aston oli täynnä saman näköisiä tyttöjä - paitsi eräs vaaleahiuksinen prinsessa. Onneksi oli pimeä eikä Fredin kasvojen yhtäkkistä punaa huomannut.

Eileen ehti tuijottaa polveaan kiroten jonkin aikaa, kun kuuli äänen yläpuolellaan. Brunette kohotti katseensa ylemmäs ja tavoitti vaaleahiuksisen nuorukaisen kasvot. Vaaleahiuksinen...
Tyttö toljotti toista hetken aikaa aivan typeränä, mutta pudisti hitusen päätään saadakseen ajatuksensa takaisin raiteilleen ja nappasi toiselta nenäliinan alkaen puhdistaa haavaansa.
"No sattuu", Eileen mutisi ja väänteli kasvojaan kivusta, kun puhdisti haavaansa nenäliinalla. Sitten tyttö tajusi juomapullonsa ja nappasi sen käteensä kostuttaen samalla ppolviaan. Nyt tyttö inahti suurentuneesta kivusta, mutta puri hampaitaan tiukasti yhteen.
"Yyyyyyyy", El parkaisi, kun polvia kirveli niin kovasti.
"En mä pysty nousee", tyttö mumisi ja ojensi käsiään toisen suuntaan.
"Auta mut ylös", hän sanoi suoraan ja katsoi toista silmiin nostaen katseensa kuitenkin melko nopeasti toisen vaaleisiin hiuksiin, joita Eileen halusi päästä näpertämään.

"Oon Eileen. Kiva törmätä, Fred", tyttö vinoili ja virnisti toiselle.
"No, kai sen koulun nimi oli joku Aston? Mä nimittäin muutin parisen viikkoo sitte tänne. Irlannista", El kertoi ja kohautti olkiaan. Hänelle oli ihan sama, mitä koulua hän kävi. Hän olisi halunnut jäädä Irlantiin, mutta pakko oli muuttaa vanhempien perässä. Ainoa hyvä puoli täällä olivat nuo vaaleahiuksiset pojat, joita Eileen ihasteli salaa.
"Mutta mä jatkan mun matkaani. Täytyy hölkätä ittensä kuntoon, kun sitä on tullut popsittua ties mitä ruokaa. Harrastan katos tennistä ja on hyvä pysyä hyvässä kunnossa", El totesi pirteästi ja nyrpisti kasvojaansa ottaessaan askelia eteenpäin. Jep, polviin kirveli niin kovasti, mutta kyllä tyttö rohkeasti kotiin asti pääsisi.
"Joo.. Moikka", brunette hyvästeli, antoi katseensa eksyä vielä kerran pojan vaaleisiin hiuksiin, kunnes lähti vaikeanoloisesti jatkamaan hölkkäilyään.