Maitokahvi, kiitti, pidä loput

//Rige ja Angel tänne :'D//

Satoi, satoi ja satoi. Mitään muuta taivas ei jaksanut tehdä kuin itkeä suuria pisaroita. Kaduille oli kertynyt vesilätäköitä, joita koulun kerman tytöt väistelivät inhoten. Jopa Phoebe sortui siihen suunnistaessaan Dusty'sin kahvilaan ostamaan rakastamaansa maitokahvia. Tyttö käveli katoksen alle ja sulki sateenvarjonsa pudistaen siitä turhat vedet maahan. Hän astui sisään kahvilaan, joka oli täynnä Astonin opiskelijoita, erityisesti kermaan kuuluvia.
"Hienoa, nuo tästä vielä puuttuivatkin..." ajatteli neiti huomatessaan ikkunapaikoille levittäytyneet cheerleaderit, joilla oli kova juoruilu käynnissä.
Phoebe ei ollut koskaan pitänyt cheerleadereista. Jokainen heistä oli vain itseään ajatteleva bimbo blondi -enemmän tai vähemmän-, jonka ainut ihanuus oli ulkonäkö, jota he palvoivat. Tosin ei tummaverikkö pitänyt koko koulun kermasta. Hänen mielestään kermaan kuuluvilla oli noussut raha päähän, jolla he sitten mahtailivat ja ostivat toisilleen lahjoja, mukamas ystävyyden kunniaksi. Ja pyh!

Phoebs meni tiskille ja tilasi yhden maitokahvin. Hän kaivoi taskustaan setelin, jonka antoi maitokahvia vastaan.
"Kiitti, pidä loput", sanoi Phoebe hymyillen minimaalisen pienesti ja vakavoitti sitten ilmeensä peruslukemille. Hän käveli tyhjän pöydän luokse, joka oli viimeinen pöytä ikkunoiden vieressä ennen kivistä seinää. Tummaverikkö istahti alas ja laittoi sateenvarjonsa nojaamaan ikkunaa vasten. Hän hörppäsi pienen kulauksen maitokahvistaan ja siirsi sitten pitkät, avonaiset hiuksensa selkäänsä.
Phoebe ei todellakaan ollut ainoa, jolla oli vähän vaatetta yllään. Aamulla kun oli aurinko paistanut ja oltiin jo hivuttauduttu hellelukemille, ja säätiedotus oli vielä luvannut kaunista säätä koko päiväksi. Mutta säätiedotuskaan ei aina voinut olla oikeassa. Tytön yllä oli nimittäin valkoinen napapaita, jonka hihat olivat kuin topin olkaimet, ja perinteiset minishortsit, jotka rutistivat tytön reisiä ja takamusta. Kenkinä tämän asun kanssa toimivat valkomustat laatulenkkarit, jotka hän oli ostanut pari päivää sitten isänsä antamilla rahoilla. Kokonaisuuden kruunasi navassa koreileva napalävistys, joka sopi sävysävyyn Phoeben korvakorujen kanssa.

//Tan tan taaa~
Angelin look

Kahvilaan astui sisään kastunut nuori nainen, johon luotiin useita kiinnostuneita katseita. Vaaleista, lainehtivista hiuksista norui vettä kasvoille ja lattialle. Vaaleaverikkö kiitti onneaan, että oli nakannut aamulla ylleen tumman takkinsa, sillä sen alla oleva valkoinen paita näkyisi nyt läpi ja paljastaisi neidon tummanpunaiset rintaliivit kaikkien nähtäväksi. Jaloissaan tytöllä oli tummansiniset farkut ja mustat saappaat koroilla varustettuna.

Evangelinan kirkkaansiniset silmät siirtyivät kikatteleviin cheerleadereihin, jotka selvästikin tirskuivat nähtyään kastuneen tytön. Vaaleaverikön tarvitsi vain mulkaista heitä uhkaavasti ja koko sakki hiljeni sen sileän tien. Paitsi yksi.
"Hei muija! Tiesiks, että tuijottaminen on rumaa!" tuo tekoblondi (Muhahaha, Mary-Ann ;-D) tokaisi ja sai puolelleen vain pari hiljaista naurahdusta. Muut osasivat pelätä.
Angelin toiselle huulenpielelle kohosi pieni virne, kun tyttö sulki takkinsa ja käveli kädet taskussa cheerleadereiden luokse. Hän katsoi jokaista tyttöä yksitellen ja katse pysähtyi lopulta katsomaan hänelle huutanutta blondia.
"Tiesiks sä, että sun meikit on levinnyt?" Angel kysyi jäätävällä äänellä.
"Eikä oo", tyttö intti nopeasti vastaan ja oli kaivamassa peiliään laukustaan. Silloin Angel kasteli toisen kasvot märillä hiuksillaan ja levitti käsillään toisen meikit pilalle.
"Noin, nyt ne on", pahis tokaisi ja potkaisi tuolin toisen alta. Tyttö sai jonkin ihmeellisen itkuparku kohtauksen ja katosi kahvilasta niin nopeasti kuin pääsi suurien ostoskassiensa kanssa, mitkä muut cheerleaderit joutuivat kantamaan.
"Vitun ämmät saatana", kirottiin kovaäänisesti ja heilautettiin hiukset selälle. Että tuollaiset saivatkin Angelin raivon partaalle. No, ainakin nyt ikkunapaikat vapautuivat.

//Hoo! Nätti~<3 Mä ajattelin, että Phoebsilla on tällanen vaatekokonaisuus :d//

Phoebe hörppi maitokahviaan ja sulki kahvilan hälyn mielestään saadakseen mielenrauhan, sillä hänen päivänsä oli mennyt päin persettä, joka johti aina nyrkkitappeluun, joita hänen oli vältettävä. Mutta ei tyttö sille voinut mitään, että nyrkkitappelut vain syntyivät kuin tyhjästä. Sitä paitsi, ne olivat toisinaan rentouttavia ja hän pääsi purkamaan aggressiotaan paremmin niissä, kuin esimerkiksi parkourissa. Hän kävisi mielellään ampumaradalla joka päivä, mutta Phoeben isä oli kieltänyt sen. Isä kun pelkäsi, että tytöstä voisi tulla rikollisliigan pomo aseenkäsittelytaidoillaan, jos saisi treenata liikaa.

Cheerleaderit alkoivat siinä samassa kikatella keskenään, jolloin Phoebe laskeutui takaisin maanpinnalle ja siirsi katseensa näihin. Mitä nuo huorat nyt olivat keksineet?
Kun tekoblondi avasi suunsa, Phoebe tunnisti puhujan heti. Mary-Ann, kukas muukaan. Hän oli jo pitkään halunnut antaa kunnon löylytyksen tuolle tekopyhälle noita-akalle, joka oli aina onnistunut välttelemään häntä oleskelemalla urheilijoiden kanssa. Eivät urheilijat Phoebea pelottaneet, mutta hän oli aina huomannut joutuvansa alakynteen, jos edes harkitsi lähtevänsä sotaan lihaskimppujen kanssa. Ongelmana ei olisi ollut, jos liha-Kalleja olisi ollut pari, mutta kun niitä oli aina ollut ainakin viisi.

Phoebe katsoi Mary-Annen murtunutta ilmettä, joka sai hänet virnuilemaan ilkeästi. Ihan oikein hänelle. Mitäs alkoi aukomaan päätään meikäläiselle. Toivottavasti kuitenkin Mary-Ann pysyttelisi poissa, eikä mene itkemään urheilijoille, jotka saattoivat luulla voivansa tulla uhkailemaan tuota mahtavaa blondia, joka pisti luulot pois tekoblondilta.
Tyttö tarkkaili Evangelinaa hetken, sillä ei ole ennen törmännyt tähän. Kyllähän Phoebe tunnisti pahiksen säässä kuin säässä, mutta mietti, miksei ollut törmännyt tuohon. Varmasti tuo blondi oli heidän koulussaan. Hän mietti hetken, kunnes muisti Evangelina nimisen tytön, josta pari hänen kaveriaan olivat puhuneet. Oliko tuo ilmestys mahdollisesti hän?

Ihmiset, jotka olivat kahvilassa ja hetki sitten katsoneet silmät suurina pahiksen nöyryyttäessä cheerleaderia, olivat nopeasti kääntäneet katseensa omiin juomiinsa tai syömisiinsä, jotta eivät joutuisi kohtaamaan tämän vaaleaverikön katsetta. Tosin yksi, joka pisti Angelin silmään, ei siirtänyt katsettaan muualle, vaan katsoi Angeliä yhä. Ja Angel katsoi toista takaisin.
"No, oliko viihdyttävää kateltavaa?" tyttö kysyi toiselta (siis Phoebelta) ivallisella ja kuuluvalla äänensävyllä. Angel asteli samalla korot kopisten tiskille ja tilasi itselleen kuuman kaakaon. Sen enempää miettimättä tai odottamatta toisen kutsua pöytäänsä (mitä ei varmasti olisi edes saanut) vaaleaverikkö laahusti toisen pöydän luo ja istahti pokkana toista vastapäätä olevalle tuolille. Angel tarkkaili hetken aikaa tuota aasialaispiirteistä tyttöä, kunnes hörppäsi hitusen kuumaa juomaansa suuhunsa.
"Toivottavasti niillä ei oo sateenvarjoja mukanaan", pahis toivoi ilkeästi. Niinpä, saisivat kastua oikein kunnolla, kun olivat sillä lailla menneet ärsyttämään Angelia.
"Vitun lehmät.." Angel kirosi taas ja hörppäsi juomastaan nyt enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

Phoebe ei viitsinyt vastata Angelin kysymykseen. Aivan varmasti tuo tyttö liittyisi hänen seuraansa pyytämättäkin, jos tällä oli yhtään luonnetta. Sen vuoksi Phoebs oli katsonut tätä pitkään. Se kun oli hänen tapansa kutsua jotakuta liittymään seuraansa.
Tyttö joi maitokahviaan ja antoi blondin istuutua häntä vastapäätä. Tummaverikkö ei pistänyt pahakseen, kun Angel tutkiskeli häntä hetken aikaa.
"Ei oo. Ne juoksi kauhuissaan tänne sateensuojaan, kun ostokset meinas ilmeisesti kastua", kertoi Phoebs ja laski kahvikuppinsa pöydälle. Sitten hän nosti syvän tummansiniset silmänsä tähän ja hymyili pienesti tämän kiroamiselle.
"Ainahan ne cheerleaderit on tollasii huoria. Mary-Ann olis kyllä kiva passittaa pariks viikoks sairaalaan teholle", totesi Phoebe ja jatkoi, "oppispahan olemaan vittuilematta vahvemmilleen."

Angel kohautti kulmiaan tyytyväisenä kuullessaan toiselta tytöltä, että cheerleadereilla ei ollut sateenvaroja mukanaan. Siitäs saivat, kastuisivat aivan likomäriksi tuolla ulkona. Hyrr.
"Ei se muija oo sen arvonen", vaaleaverikkö vastasi toisen teho tokaisulle ja maisteli kaakaota suussaan.
"Se, mitä se tarttis, ois kunnon nöyryytys", Angel sanoi sitten oman mielipiteensä asiasta ja nosti katseensa kaakaomukistaan Phoebeen.
"Sellane nöyryytys, joka saa sen katoamaan maan pinnalta. Ainakin hetkeks", pahis jatkoi ja virnisti katalasti. Niin, mikä olisi hyvä nöyryytys sille lehmälle, joka todellakin tarvitsi sitä? Olihan vaihtoehtoja monia, mutta niistä täytyi valita vain suurimman nöyryytyksen antama vaihtoehto.

"Oon Evangelina", Angel esittäytyi ja hieraisi niskaansa.
"Angel riittää", tyttö lisäsi nopeasti ja pudisteli päätään huvittuneena. Hänen teki mieli nauraa itselleen ja käyttäytymiselleen. Yleensä Angel käyttäytyi kylmästi ja tunteettomasti, mutta nyt hänen olonsa oli melko... Hilpeä? No, se varmasti johtui siitä, että Angel oli päässyt nöyryyttämään sitä cheerleadermuijaa koko kahvilan nähden.

Phoebs nosti kulmiaan ja hymähti pienesti.
"Voihan se niinkin olla." sanoi tyttö ja hörppäisi taas kaakotaan. Ah, se tuntui rauhoittavalta ja mukavan lämpimältä näin koleassa säässä.
"Nöyryytys, joka sais sen katoamaan hetkeks maanpinnalta.." maisteli Phoebe hetken ajatusta katsoen kattoa ja laski sitten katseensa Angeliin. Hän piti siitä. Piti todella paljon. Maailma olisi paljon ihanampi paikka, jos Mary-Ann katoaisi edes hetkeksi.

"Hauska tutustua, Angel. Oon Phoebe, mutta kutsu vaan Phoebs", sanoi tummaverikkö esittäytyen toiselle. Phoebe huomasi, että Angel oli varsin hilpeällä päällä, joka oli tarttua häneenkin. Kuitenkin tyttö torjui hilpeyden ja piti naamataulunsa vakavana. Hän otti kulauksen kahvistaan ja alkoi napittaa Angelia silmiin arvoituksellisesti.
"Millainen nöyryytys olis tarpeeks väkevä jopa Mary-Annelle?" hän kysyi uteliaasti ja hymyili ilkeästi, joka kertoi hänen kiinnostuneen Mary-Annen nöyryyttämisestä. Ehkä Phoebe voisi toteuttaa sen Angelin kanssa?

Angel nyökäytti pari kertaa päätään, kun aasialaispiirteinen tyttö näytti hyväksyvän nöyryytysideasta. Kuka nyt ei olisi hyväksynyt sellaista? Nöyryyttäminen oli ehkä ilkeintä ja katalinta, mitä toiselle voisi ikinä tehdä. Ainakin kermalaiselle. Angel ei varmaan itse piittaisi ollenkaan, jos häntä yritettäisiin jollakin tavalla nöyryyttää. Miten häntä muka edes voisi nöyryyttää, kun tyttö ei piitannut muiden mielipiteistä pätkänkään vertaa?

Tyttö esittäyty Phoebeksi. Angel nyökkäsi kerran ja hörppäsi taas kuumaa kaakaotaan. Niin, mikä olisikaan tarpeeksi suuri nöyryytys Mary-Annen kaltaiselle ihmiselle?
"Hmm.." Angel aloitti hiljaisen pohtimisen ja antoi katseensa vaeltaa ympäri kahvilaa.
"Ensiks täytyis selvittää, mitä se rakastaa eniten. Rakastaako se vaatteitaan, jolloin me voitas sotkea ja rikkoa ne. Onko sillä jokin jätkä, jota kohtaan se tuntee hieman enemmän kiinnostusta kuin muihin, jotta voitas tuhota niiden suhde. Just jotain tollasia asioita. Ja ai niin, kaikki täytyis tehdä suuren yleisön edessä", Angel puhui sitten, kohautti olkiaan ja pysäytti katseensa toiseen.

Phoebe vaipui hetkeksi ajatuksiinsa. Hän ei saisi tehdä mitään typerää, sillä saisi huudot isältään, mutta ehkei hänen isänsä koskaan saisi tietääkään siitä?
Tyttö kuunteli tarkkaavaisesti Angelia ja nyökkäsi lopulta tälle. Phoebs laittoi rennosti kädet puuskaan ja nojasi enemmän tuoliin, jonka edemmät jalat nousivat ilmaan.
"Ei paha", hän totesi ja jatkoi, "Meidän pitää varmaankin ettiä käsiimme Mary-Annen paras ystävä, joka tietää siitä kaiken. Voidaan kiristää sitä kertomaan."
Phoebe hymyili omahyväisesti ja nosti laukkunsa lattialta. Hän kaivoi sitä hetken ja varmisti, ettei kukaan katsonut.
"Jos se ei suostu kertomaan millään, niin voidaan käyttää tätä." Phoebe sanoi virnuillen ja nosti laukusta aseensa, jonka piilotti sitten takaisin laukkuun, "Mulla on aseenkantolupa ja treenaan säännöllisesti faijan mieliks. Se kun on huolissaan mun turvallisuudesta."

Tummaverikkö oli valmis tekemään melkein mitä tahansa saadakseen nöyryytettyä Mary-Annea niin pahasti, ettei tämä unohtaisi sitä ikinä. Ajatus oli ihana, houkutteleva, jonka tieltä tervejärki sai luvan väistyä.

"Tai kuka tahansa Mary-Annen ystäväpiiristä. Sillähän on sellane lehmälauma ympärillään, että varmasti jokainen niistä tietää jotain tärkeetä siitä", Angel totesi ja hörppäsi taas kaakaotaan. Hän oli alkanut pohtia, keitä Mary-Annen ympärillä liikkui. Oli ainakin se yksi aasialaispiirteinen muija, sitten oli se joku brunette... Oliko niitä muitakin? Ja mistä hemmetistä Angel nyt voisi sen lehmän ystäväpiiriä tietää? Ihme, että nuokin kaksi tiesi.

Angel kohottautui hieman katsomaan, mitä toisella oikein laukussa oli. Nähtyään aseen tytön silmät suurenivat hitusen, mutta kasvot palautuivat nopeasti tyyniksi.
"Ehkä toi menee jo liian pitkälle", neito puhui sitten ja katsahti toista silmiin.
"Sä et haluu tulla tuomituks uhkailusta", Angel sanoi yrittäen saada toiselle hieman enemmän järkeä päähän. Aseella leikkimisellä oli aina riskinsä.
"Ehkä me vaan tyydytään uhkailemaan... Sanoin", vaaleaverikkö totesi vielä. Niin, Angel uskoi, että sanoillakin uhkailu sai kermalaiset aivan sekaisin. Aseen nähdessään he saattaisivat pyörtyä.

"Joo totta. Se on oleviaan joku mehiläiskuningatar työläisineen." tuhahti Phoebs ja otti jälleen hörpyn maitokahvistaan.
"Mä oon nähny yhden bruneten pyörivän sen kanssa. Tais olla Lizbeth nimeltään", kertoi tummaverikkö mietteliäänä katsoessaan ikkunasta ulos, jonka sateinen maisema ei ollut kadonnut minnekään. Helvetin sade! Hän olisi nytkin voinut jo maata kotona ja auttaa pikkusiskoaan kotitehtävissä, mutta toisaalta sen ansiosta hän tapasi Angelin, jonka avulla Mary-Ann pystyttäisiin nöyryyttämään.

Neito naurahti huvittuneesti ja paransi istumasentoaan tuolissa. Angel tosiaankin uskoi, että hän menisi niin pitkälle, joka saattoi olla hyvä asia.
"Älä huoli. En mä niin tyhmä oo, että aiheuttasin itelleni enempää ongelmia ja sitä kautta mun asianajaja faijalle." rauhoitteli Phoebs pienesti blondia hymyillen nyt ystävällisesti.
"Sanoin", hän vielä toisti viestiäkseen, että piti ideaa tarpeeksi hyvänä.

Mehiläiskuningatar tosiaan... Mutta kuitenkin sitä lehmää ylempänä olivat vielä se suosittu nelikko, jotka olivat kuitenkin käyttäytyneet paljon hillitymmin ja asiallisemmin kuin Mary-Ann. Ainakin Angel oli sen kuvan saanut.
Lizbeth nimi oli vaaleaverikölle aivan hepreaa. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan sen nimisestä tytöstä. Noh, eihän Angel halunnutkaan oppia kermalaisten nimiä.
"Saisko sen paljastaa jotain juttuu siitä lehmästä?" Angel pohti enemmän itsekseen kuin toiselle. Olikohan tämä Lizbeth samanlainen kuin muut bimbot eli vähän uhkaamalla pilata vaatteet toinen jo paljastaisi syvimmät salaisuutensa?

Vaaleaverikkö pyöräytti nopeasti silmiään, kun toinen sanoi, ettei aikoisi käyttää asetta. Hyvä, ettei toinen ollutkaan niin typerä kuin Angel oli jo ehtinyt luulla.
"Täytyy vaa saada ajettuu Mary-Annen muut lehmät ojaan, niin ne on helppo 'teurastaa' ", Angel puhui ja hymähti omille sanoilleen. Mary-Annen lehmillä Angel tarkoitti sen blondin ystäväpiiriä.

Oliko se varmasti Lizbeth? Ei, kyllä sen oli pakko olla, sillä Phoebe muisti, että muijan nimi alkoi L -kirjaimella ja nimi kuulosti muutenkin ei-niin-yleiseltä. Mutta sukunimeä hän ei muistanut. Olihan hän kuullut vain etunimen mainittavan kerran.
"En oikeen tiiä... Oon törmänny siihen pari kertaa vapaa-ajalla, me kun asutaan samalla kadulla, niin se on sillon lenkkeilly helkkarin kokosen dobermanninsa kanssa. Vielä ilman meikkejä. Se tuntuu olevan aika eri maata noiden muiden bimbojen kanssa, mitä nyt oon äidiltä kuullu. Sillä on kamalan kokoinen verkosto ystäviä, varsinkin meidän kadulla", kertoi Phoebs vaivaantunut ilme kasvoillaa ja laittoi kätensä pöydälle nojaten niihin. Joskus hän niin häpesi äitiään, joka tyrkytti ystäviensä lapsia hänelle. Ei Phoebsia kiinnostanut alkaa kaveeraamaan cheerleaderin tai kenenkään muun koulun kermaan kuuluvan kanssa. Tosin eihän Miyoung ollut hänen oikea äitinsä, mutta tyttö tykkäsi käyttää äiti-nimitystä tästä.

"Tästä taitaakin tulla pitkä ja malttia tartteva tehtävä." totesi tummaverikkö ja otti suuren kulauksen maitokahvistaan, jonka joi loppuun. Hitto, tämänkin piti vielä loppua. Phoebsin olisi tehnyt mieli mennä hakemaan lisää, mutta häntä laiskotti oikein kunnolla. Hänen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja pakottaa hakemaan lisää kahvia. Noh, eiköhän hän pärjäisi tämän päivän yhdellä kupillisella.

Dobermanni? Eli sitä tyttöä ei varmaankaan voisi ahdistella, jos toinen liikkui koiransa kanssa. Angelilla saattoi olla pieni inho/pelko koiria kohtaan, sillä ollessaan vasta lapsi yksi koira puri rikki Angelin uudet kengät, joiden perään tyttö itki hillittömästi. Sen jälkeen hän alkoi vältellä koiria, jotka näyttivät julmilta, ja dobermannit näyttivät juuri sellaisilta, joita Angel ei ihan mielellään lähestynyt.

"Mmm.." vaaleaverikkö vastasi toisen toteamukselle ja hörppäsi kuumaa kaakaotaan, jota oli vielä jäljellä mukissa.
"Ehkä me ekaks vaan tarkkaillaan sen bimbon touhuja ja katsotaan sitten tulevaisuudessa, mitä tehdään", Angel totesi sitten hiljaa ja alkoi miettiä enemmän sanottuja sanojaan. Mitä hän oli oikein sanonut? 'katsotaan sitten tulevaisuudessa'? Tuohan viittasi siihen, että Angel aikoisi tavata toisen vielä uudemman kerran. Angel ei ollut sen tyyppinen. Hän ei halunnut tavata ihmisiä toiseen kertaan, sillä yleensä se vain toi enemmän lähemmäs ihmisiä. Angel ei halunnut ystäviä, ei todellakaan halunnut. Hänhän saattaisi vahingossa kertoa omasta menneisyydestä toiselle ja siitä vasta ongelmat lähtisivätkin liikenteeseen.

Phoeben puhelin alkoi soida. Hän vastasi siihen kääntäen katseensa Angelista märkään maisemaan.
"Ai. Etkö sä osaa ite tehdä niitä läksyjä?" kysyi Phoebs kurtistaen pienesti kulmiaan puhuessaan puhelimeen. Puhelimen toiseen päähän laskeutui hiljaisuus.
"Tai siis... Totta kai mä autan sua!" lisäsi Phoebs äkkiä puhelimeen, josta alkoi jälleen kuulua pienen tytön puhetta. Tummaverikkö vilkaisi nopeasti Angelia ja piteli puhelinta korvaansa vasten. Hän näytti harkitsevalta.
"En mä vielä voi tulla kotiin. Mä autan sitten myöhemmin." sanoi vielä Phoebe ja lopetti sitten puhelun sanottuaan jotain koreaksi.

Neiti kuunteli toisen ehdotuksen ja katsoi tätä sitten hetken mietteliäänä. Katsotaan sitten tulevaisuudessa. Sehän tarkoittaisi, että he näkisivät uudestaan ja useammin tämän jälkeen. Phoebsin huulille kohosi hymy.
"Kyllä se mulle käy. Olis kiva saada enemmän porukkaa ystäväpiiriin, varsinkin sut, kun annoit Mary-Annelle pienen oppitunnin", sanoi tummaverikkö blondille ystävällisesti.

Angel kuuli puhelimen alkavan soivan ja paljastuikin aika pian, että kyse oli Phoeben puhelimesta. Vaaleaverikkö sulki korvansa toisen keskustelulta, sillä olihan se melko törkeää kuunnella toisten puheluita. Tosin joitain sanoja jäi mieleen ja tyttö yritti laskea yksi plus yksi, että puhelimen toisessa päässä oli aasialaispiirteisen tytön pikkusisko tai veli.
Angel kohtasi toisen katseen ja toinen sanoi puhelimeen, ettei tulisi vielä kotiin. Ei kai toinen nyt Angelin takia jäänyt tänne?
Se tuntui hyvin hämmentävältä. Siis... Eiväthän he edes tunteneet? Angel ainakin olisi lähtenyt sen sileän tien paikalta, jos joku olisi pyytänyt auttamaan läksyissä kuin olla Angelin kaltaisen naisen seurana kahvilassa.

Tyttö lopetti puhelunsa ja vastasi Angelin kommenttiin. Mitä toinen sanoikaan?
"Anteeks mitä?" Angel töksäytti ääneen ja katsoi toista kulmat hivenen kurtussa. Onneksi hän tajusi muuttaa kasvonsa nopeasti ilmeettömiksi ja laskea katseensa kaakaomukiin, jossa oli enää vähän kaakaota jäljellä.
"Tai siis ihan sama.." tyttö päätyi korjaamaan lauseensa ja hörppäsi viimeisetkin juomansa mukin pohjalta. Kaakao ei ollut enää niin lämmintä kuin aluksi, mutta kuitenkin yhtä hyvää.

Miksi Yoonakin onnistui aina soittamaan huonoon aikaan? Ehkä hän oli perinyt sen ominaisuuden äidiltä, joka kyllä soittaa vieläkin huonompiin aikoihin. Mutta hetkinen, eikös hänen pitänyt tehdä jotain muutakin ennen kotiin menoa?
Phoebe mietti hetken.
Ei kai? Noh, kyllä se tulisi jossain vaiheessa mieleen. Ainakin toivottavasti.

Phoebs laittoi merkille Angelin reaktion, joka oli kaikkea muuta, mitä hän oli olettanut. Ei kai blondi pistänyt pahakseen tuosta äskeisestä?
"Ei sun tietysti tartte alkaa mun kaveriks, jos et haluu. Voidaan vaan olla..." sanoi tummaverikkö ja alkoi miettiä oikeaa sanaa.
"... Hyvän päivän tuttuja", sanottiin lopulta.

Angel tunsi kolahduksen sisällään katsoessaan Phoebea, joka alkoi miettiä sopivaa sanaa. Jokin tässä yhtälössä ei mennyt oikein, sillä eihän sitä muuten tällaistä epämukavuutta tuntisi, eihän?
Vaaleaverikkö meni kertakaikkiaan hiljaiseksi ja alkoi katsella ympärillä olevia asioita muka kiinnostuneena. Miten toisen kommenttiin nyt pystyisi vastaamaan jotenkin etäisesti, mutta ei kuitenkaan kylmästi? Hienoa Angel, oletpa todella taitava sosiaalisissa tilanteissa...
"Miten vaan", Angel tokaisi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja siirsi katseensa takaisin aasialaistyttöön.

"Se muija tarvitsee kuitenkin sen opetuksen", palattiin takaisin aikaisempaan aiheeseen ja pieni pahaenteinen virne kipuili Angelin toiselle huulenpielelle.
"Mehän voitais pöllii sen vaatteet, kun se on liikkatunnilla tai jotain sellasta", tyttö ehdotti kuin ohimennen.

Angelin välinpitämätön vastaus huvittui Phoebsia, joka kuitenkin piti kasvonsa peruslukemilla, sillä ei halunnut loukata tätä. Mutta se tuntui hyvin vaikealta. Oikeastaan sietämättömän vaikealta. Tyttö ei mahtanut sille mitään, hänen suupielensä kohosivat huvittuneeseen hymyyn, jota hän ei saanut pyyhittyä pois kasvoiltaan.

"Joo niinhän me voitas. Mut me voitas myös vähän "parannella" sen vaatteita esimerkiks rakkaiden saksien kanssa", ehdotti Phoebe. Angelilta tosiaankin löytyi hyviä ideoita, joka oli todella, todella hyvä asia. Ehkä tästä tulisi sittenkin oiva "rikoskumppani"?

Angel kohotti hivenen kulmaansa Phoeben ehdotukselle M.A: vaatteiden parentelua saksien avulla. Mikäs siinä, sekin olisi varmasti melko noloa sille muijalle. Hemmetin lehmä, saisi ottaa jo opikseen, että toisten härnääminen aiheuttaisi vain itselleen harmia. Sen Angel ja Phoebe olivat takaamassa.
"Kuulostaa hyvältä", tyttö myötäili toisen sanoihin ja jätti kaakaomukinsa rauhaan, jota oli pyöritellyt käsissään.

Vaaleaverikkö vilkaisi ulos ikkunasta ja huomasi sateen hiljalleen vähenevän. Se oli Angelin tilaisuus liueta paikalta, ennen kuin alkaisi enemmän tuttavallisemmaksi tämän aasialaispiirteisen naisen kanssa.
"Mä häivyn", todettiin karkeasti ja neito nousi nopeasti ylös tuoliltaan. Hän sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja pudisteli takistaan sadepisarat pois, jotka olivat jääneet siihen ensimmäisen sateen jälkeen.
Jäänsiniset silmät tarkkailivat toista hetken aikaa ja tyttö käänsi Phoebelle selkänsä.
"Moro", Angel lausui hiljaa ja lähti rauhallisin askelin kohti ulko-ovia.

//Angel poistuuu~ :-) kiitos pelistä <3

"Hienoa", sanoi Phoebe ehkä liian kankealla äänensävyllä, josta sai sellaisen mielikuvan, että hän ei ollut yhtään innoissaan. Päin vastoin! Hänhän oikein kihisi innostuksesta kun vain ajatteli, että pääsisi nöyryyttämään Mary-Annea!

Kun Angel nousi ylös tuoliltaan, päätti Phoebekin alkaa lähtemään kotiinsa, sillä pikkusisko odotteli jo varmasti aivan malttamattomana siskoaan kotiin auttamaan läksyjen teossa. Tyttö kuitenkin päätti lähteä hieman Angelin jälkeen, sillä tämä halusi istua vielä hetken ja rentoutua.
"Joo, moro", vastasi Phoebs ja katsoi toisen loittonevaa selkää, joka pian katosi ovesta.
Nyt hänkin voisi lähteä. Tummaverikkö nousi ylös ja otti sateenvarjon kainaloonsa lähtien kävelemään ulko-ovea kohti, luoden vielä pari jäätävää katsetta urheilijapoikiin, jotka vihelsivät tälle. Miten nuokin jaksoivat? Tyttö avasi sateenvarjonsa ja lähti se suojanaan suunnistamaan kotiinsa käyden mielessään läpi Angelin kanssa käydyn keskustelun.

//Juh, kiitos myös sinulle <3//