Remember, I promised you nothing

// jonna Stacynsä kanssa voisi raahautua tänne! Jatkoa rannalta siis, hehe.

San Diegon yö oli kaunis ja elävä. Joka puolella oli ihmisiä matkalla jonnekin tai vain istumassa terasseilla - viileä yö sykki musiikin tahdissa kahden nuoren ohittaessa baarikadun vilinän. Ihan ydinkeskustassa kohosi neljän tähden hotelli nimeltään Halton (Dustyn isän, isoisän ja niin edelleen sukunimen mukaan). Sen yksinkertaisen mutta kauniin puutarhan läpi mustatukka johdatti seuralaisensa. Hän ei ollut ollenkaan varma, tiesikö Stacy tämän asuvan hotellissa, eikä oikeastaan välittänytkään; aika eksoottinen yllätys ainakin, jos ei muuta.

Respassa Dusty huikkasi tervehdyksen tutulle työntekijälle (mies katsahti hieman omituisesti paidatonta mustatukkaa) ja suunnisti sitten hissille päin. Se oli sopivasti samassa kerroksessa, ja ovien avautuessa rokkari kumarsi ritarillisesti. "Teidän jälkeenne, kääpiöprinsessa", kuului jämäkällä äänensävyllä lausuttu toive ja heti perään rento naurahdus. Ovet sulkeutuivat kaksikon perässä ja kuljettivat heidät ylimpään kerrokseen.

Hotellin kattohuoneistotaso oli jaettu seitsemään huoneeseen, joihin kaikkiin kuljettiin heti hissien edessä olevan eteisen kautta. Dusty suuntasi tottuneesti oikealla sijaitsevan, tummasta puusta valmistetun oven luo ja avasi sen potkaisten samalla kengät jalastaan. "Welcome to my house, honey", tuo virnisti ja viittoi Stacyä käymään peremmälle.

Huone oli moderni ja todella tilava - se oli sisustettu kuten hotellin tavalliset huoneet, ja rokkari rakasti sitä. Dusty käveli suoraan sängylle ja virnisti toiselle. "No, mitä pidät?"

Heidän kulkiessaan kohti hotellia, Stacy oli jo kysymässä missä pojan talo olisi - hän hämmästyi hieman heidän mentyään hotelliin sisään. Tyttönen kuitenkin piti suunsa kiinni ja hymyili vain astuessaan sisälle hotellin ulko-ovista, tämä nojasi Dustyyn ja hymyili suloista hymyään, kun Dusty tervehti hotellin työntekijöitä.

Hissin tultua ja heidän astuessa sen sisäpuolella Stacy melkein jo hyppi, koska oli niin täpinöissään kun saisi nähdä missä poika asustelisi. Hissin pysähdyttyä ja ovien avauduttua Stacy oli kävelemässä ulos, ellei olisi kiinnittänyt huomiota Dustyyn joka "kumarsi" ritarillisesti. Stacy katsoi poikaa hieman murhaavasti, tämän sanoessaan kääpiö ja pah.

Stacy seurasi tottumuksesta edessä kävelevää Dustya ja katsoi ympärilleen hämillään, hän ei ollut yhtään tajunnut että Dusty asuisi hotellissa - eikä tavallisessa talossa, mikä kylläkin teki neitiin jonkunmoisen vaikutuksen. Dustyn avattua huoneen oven Stacy käveli sisään ja katsoi huonetta suu ammollaan (sisäisesti). "No joo! Ei sit yhtään hieno paikka", Stacy sanoi hymyillen. "Ja miks mun pitää jakaa huone siskon kanssa?" Hän virnisti kärsivästi ja kengät jätettyään oven puoleen, neiti suunnisti sängylle ja istahti - tai lösähti - siihen.

"Täähän on sika makee", Stacy sanoi katsoen ympärilleen ja oli edelleen hämmästynyt. Miksei hän voinut asua missään näinkin hienossa paikassa? Kateuden olisi voinut nähdä neidin kasvoilta, jos tarkkaan katsoi. "Miten sä tänne päädyit asumaan? Tai siis omistaaks sun vanhemmat tän hotellin vai?" Stacylla oli vaikka miten kysymyksiä, mutta antoi asian edetä omaa vauhtiaan.

Dusty oli kieltämättä tyytyväinen, kun hänen matala majansa teki Stacyyn niin suuren vaikutuksen. "Haha, joo, isä peri tän omalta isältään ja tää on remontoitu tässä aika vasta", mustatukka selitteli samalla, kun avasi suuret peilikaapit ja veti esiin puhtaan t-paidan. Violetissa kankaassa oli oransseja ja valkoisia "maalinroiskeita" - tyytyväisenä Dusty veti sen päällensä ja pörrötti vieläkin kosteita hiuksiaan.

"Tee olos mukavaks, käyn katsoon onko ketään kotona", mustatukka sanoi ja virnisti. Vielä ennen ovesta poistumista tuo kääntyi ympäri ja vinkkasi silmää. "Saat miettiä kato rauhassa sitä, miten hyvität mun hypotermiakuoleman."

Dusty tassutteli pitkin marmorilattiaa moderniin keittiöön, joka ammotti tyhjyyttään. Olohuoneesta kuului silti telkkarin pauhu - hyvin mahdollista, että jompi kumpi pojan kotona asuvista siskoista oli katsomassa saippuasarjojaan. Poika pysytteli hiljaa, ja nappasi hetken mielijohteesta kaapista kaksi pulloa olutta. Pitäähän sitä vieraille jotain tarjota. Rokkari selvisi takaisin huoneeseensa kenenkään huomaamatta, mutta lukitsi silti varan vuoksi ovensa sisään päästyään.

Dusty törkkäsi olutpullon Stacyn käteen ja pomppasi poikittain sängylle. "Kengät pois vaan ja liity seuraan", tuo virnisti ja korkkasi pullon avaajalla, joka roikkui hänen avaimissaan. (Oikeastaan "avain" oli kortti, kuten hotellissa kuuluukin.)

// Dustyn sivuilla on nyt lisää kuvia sen hulppeasta pytingistä! XD

Toisen kertoessaan vastausta miten pojan isä peri sen isältään ja niin edelleen. Hän avasi punaista hupparia ja muisti pian sen olleen Dustyn eikä hänen, eihän neidillä edes ollut sen väristä hupparia. Avattuaan hupparin vetoketjun, Stacy muisti, että hänellä oli vain rintsikat alla - muttei antanut sen häiritä vaan jätti hupparin aukinaisena päälleen.

"Juu okei", Stacy hymyili kun tuo lähti etsimään muita talossa asuvia. "Ahaa, hmm.. täytyypä siis heti ryhtyä miettimään tarpeeksi hyvää hyvitystä", Stacy virnisti ja pojan kadotessa kulman taa, hän kaatui kokonaan makaamaan sängylle jalat päädyssä roikkuen. Dustyllä siis oli taka-ajatuskin kun hän lähti metsästämään muita pojan perheejäseniä - suunniteltuko juttu?

Stacy mietti asioita sen aikaa kun Dusty oli jossain ties missä. Pian hän nousi istualteen ja taskusta putosikin lattialle tytön kännykkä. "Hupsista, mites se tuolla oli?" Neiti kysyi lähinnä itseltään ja nosti kännykän sängylle, hän laittoi äänettömän tilan ja näppäilukon. Ihan varmuuden vuoksi vain. Stacyn kurkkua alkoi kalvaa jano, toivoi että jostain saisi ihan mitä vain juomaa ja pian Dusty tulikin takaisin.

"No oliko muita kotona?" Stacy kysyi uteliaisuudestaan ja otti hänelle tarjotun olutpullon käteensä ja hörppäsi siitä pienen hörpyn. Neiti teki työtä käskettyä ja siirtyi Dustyn viereen sängyllä, kuitenkin katsoen tätä yhä ja arvioivan poikaa. Pystyisikö tuo yllättämään tyttöä enää tämän enempää? Sitten Stacy hörppäsi taas pullosta. "Taidan tietää miten hyvitän sen että melkein palelluit siellä rannalla mun takia", Stacy naurahti ja siirtyi lähemmäs poikaa, jotta pystyisi antamaan pusun tuon poskelle ja niinkuin neiti oli ajatellutkin, tämä moiskautti pusun Dustyn poskelle.

// hahah, meempä kattoo ='D ja sori tästä tarinasta.... yh ehkä myöhemmin on enemmän inspistä

"Mä en itseasiassa oo ihan varma", Dusty vastasi naurahtaen, "varmaan isosiskot olohuoneessa. Mutta ei ne meitä häiritse", tuo totesi silmää iskien ja otti samalla hörpyn oluestaan. Mustatukka hymyili toiselle ovelasti Stacyn tullessa hänen viereensä ja laski pullonsa lattialle sängyn viereen.

Stacyn pussatessa rokkaria poskelle Dusty naurahti ja näytti muka pettyneeltä. "Luuletko sä että toi oli riittävä korvaus", mustatukka valitti ja vei kätensä bruneten selälle vetäen toisen kiinni itseensä. Dusty ei antanut katsekontaktin katketa, hymyili vähän ja kurouttautui painamaan kokeilevan suudelman Stacyn huulille.

Huulet koskettivat toisiaan vain hetken, ennenkuin Dusty veti kasvonsa jälleen kauemmas - ei hän halunnut säikyttää toista pois, jos vaikka Stacy ei halunnutkaan sen lähempää kontaktia. Dusty avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta silloin hän tunsi puhelimen tärisevän tämän farkkujen taskussa; pahoittelevan näköisenä hän onki sen käteensä ja vastasi.
"Haloo? Ai, hei äiti. Oon kotona. En mä tiedä missä se on. Mulla on yks kaveri täällä. Oon syönyt. Joojoo. Aina. Heippa."
Silmiään pyöritellen mustatukka heitti kännykän kauemmas ja katsoi sitten Stacyä kysyvästi silmiin.

// Aika köyhää ja vähän hittasinkin hehe.

Stacy vain virnisti tuon pettyneen näköiselle ilmeelle, eikä pannut pahakseen vaikka toinen suutelikin vähän pidempään häntä. Neiti kuitenkin joutui pettymään kun Dustyn kännykkä soi ja pojan huulet erkanenivat kauemmas. Stacy avasi silmänsä ja palasi arkeen pienestä haavemaailmastaan, ja odotti kunnes Dusty lopettaisi puhelun.

"Äitikö?" Stacy nyökkäsi ja ymmärsi miten huolehtivaisia he joskus olivat. Omakin äitinsä osasi passata tyttöä kuin jotain sairasta, olihan äiti sairaanhoitaja. Mutta liika huolehtiminen kävi välillä hermoille. Neiti huomasi Dustyn katsovan häntä ja Stacy kiinni katseensa samalla tavalla poikaan, kunnes hänen kännykkänsä tärisi. Stacyn katse herpaantui ja tyttö noukki kännykkänsä missä se nyt olikaan ja katsoi siihen tuleen viestin. Joo en nyt pääse, hän ajatteli lukiessaan äidiltään tullutta viestiä. Ja vaikka kello olikon jo paljon, ei Stacyllä ollut mikään kiire lähteä.

Hän heitti kännykkänsä taas ties minne, luultavasti lattialle - sillä sieltä kuului ääni kännykän tippuessa. Stacy katsoi taas miettivästi Dustya ja yritti selvittää pojan ajatuksia, mutta enempiä ajatuksia selvittämättä, Stacy tuli lähemmäs poikaa ja suuteli tätä uudestaan. Välittämättä mitä mieltä poika olisi tai ei olisi, ihan sama, Stacy ajatteli.

Hän lopetti ja ajatteli että Dusty saisi itse päättää mitä haluaisi, mutta ainakin nyt hän tietäisi mitä neiti itse haluaisi. Stacy kääntyi selälleen sängylle katse kohti kattoa ja odotti pojan seuraavaa liikettä.

// vastailen huomenna jos kirjotat jtn =D ja laatukin on mitä on, kun kelloa katsoo! tänään heränny kuudelta että on kai jo lupa vähän väsyttää. ;''D

"Äiti, kukas muukaan", Dusty sanoi ja haroi hiuksiaan vinosti hymyillen. Mustatukka tuli äitinsä kanssa toimeen todella hyvin, ja jos isän viileitä välejä poikaan ei laskettu, Haltoneiden perhe oli todella tiivis ja lämminhenkinen. Silti höösääminen otti toisinaan todella aivoon - nytkin hyväntahtoinen onko kaikki hyvin -puhelu oli keskeyttänyt aika tiiviin hetken. Dusty oli jo aikeissa jatkaa siihen mihin jäätiin, mutta Stacykin sai silloin huomiota puhelimensa kautta. "Ollaanpas me tänään suosittuja", rokkari virnisti ja katseli tyttöä sen ajan, mitä toiselta meni viestin lukemiseen ja kännykän poisheittämiseen.

Kun puhelin oli saanut seuraa lattiamatosta ja Dustyn huulet toisista, uskaltautui poika jo vähän syventämään suudelmaa - ilmeisesti Stacy ei pistänyt pahakseen, että Dusty käyttäytyi aluksi aika hyökkäävästi. Kun brunette irrouttautui suudelmasta ja heittäytyi selälleen sängylle, Dusty virnisti lähinnä itsekseen ja kierähti sitten toisen viereen katsoen tätä yläviistosta. "Vieläkö kissalla on kylmä?" Dusty kysyi ja nuolaisi huuliaan virnistäen. Nyt kun tarkemmin katsoi, Stacyllähän oli alusvaatteiden lisäksi päällään vain hame ja avonainen huppari - mustatukka antoi katseensa kiertää toisen vatsalla, ennenkuin suuntasi ne takaisin Stacyn silmiin. Käsiensä varaan kumartuen tuo suuteli brunettea, tälläkertaa hieman syvemmin. Tahti oli edelleen rauhallinen, mutta Dusty päätti ottaa riskin; tuon kieli kosketti varovasti toisen alahuulta, kuin lupaa kysyen.

// Haha, okei, huomiseen! :---D Ymmärrän kyllä jos väsyttää.

"Joo todellakin", Stacy vain naurahti eikä häntä haitannut vaikka hetken aikaa olisikin ollut suosittu. Neiti vain virnisti kun Dusty tuli tytön viereen. Hän ei panisi pahakseen vaikka mitä tapahtuisi, yhden illan jututhan olivat nykyään in. Stacyn katse kiinnittyi rokkari poikaan ja tämän kasvoille nousi söpö pieni hymy.

Stacy hymähti tuon kysymykseen oliko tällä kylmä, neiti virnisti sievästi. "Eei, ei ainakaa enää", hän sanoi arvoituksellisesti ja toisen kumartuessaan Stacyn ylle, tämä venytti kätensä pitkiksi ja nosti ne pojan kaulalle, kuin vetäen toisen vieläkin lähemmäs. Voin olla pieni, mutta älä anna sen hämätä, Stacy ajatteli ja pieni virne tytön kasvoilla riitti kertomaan tämän sen hetkisen mielialan.

Vetäen toisen vieläkin lähemmäs Stacy tunsi tuon kielen koskettavan tytön huulia ja tämä sulki silmänsä nauttiakseen siitä. Kehräten kuin kissa. "Älä viitti", Stacy sanoi pienesti nauraen ja neidin huulet koskettivat pojan huulia, pidempää suudelmaa odotellen.

// hihhoh laatu on mitä parhain<3 XD toivottavasti saat jotaiin irti

Dusty hymyili toisen huulia vasten lähes voitonriemuisena - mutta niinhän se pojan mielestä oli, sitä saa mitä tilaa. Kevyesti tuo kiepautti itsensä kokonaan Stacyn päälle, varoen silti liiskaamasta hentoa brunettea alleen. Mustatukka nojasi kehollaan tytön omaan, mutta piti silti painonsa jalkojensa ja Stacyn kasvojen kummallekin puolelle koukistettujen käsivarsien varassa.

Kun brunette vei kätensä rokkipojan niskan taakse, Dusty virnisti keskeyttäen suudelman hetkeksi. "Viitsi mitä?" tuo esitti viatonta ja räpytteli silmiään viekkaasti hymyillen, mutta painoi kuitenkin jälleen huulensa toisen omille. Suudelma oli jo edellistä agressiivisempi - Dusty raotti toisen huulia kielellään ja painoi lantiotaan aavistuksen Stacyn omaa vasten.

Samalla Dusty mietti, kuinka pitkälle olisi valmis menemään. Kello oli jo paljon, ja mitä ilmeisemmin hänen isänsä tulisi kohta kotiin. Poika irvisti sisäisesti ja vei suudellessaan toisen kätensä Stacyn vyötärölle. Haltoneiden perheen isäntä ei tykännyt vieraista naisista poikansa sängyssä. Eikä tykännyt oikein pojastakaan. No, sitä mietittäisiin sitten, Dusty mietti ja vei kätensä toisen avonaisen hupparin alle.

// Hei joooo jos nää ei nyt kuitenkaan ihan loppuun menis? XD Jos ne nyt tuossa aikansa kähmii ja pussailee ja sit se isä tulee kotiin ja Dusty joutuu häätään Stacyn pois. Se ois kans hyvä tekosyy ottaa uusiks joskus!

// jooo ei tietenkää X''DD. mä nyt vähän hittailen XD

Stacy vain hymyili ja nautti tilanteesta, hän suuteli poikaa takaisin hellästi ja piti käsiään yhä Dustyn kaulalla. Samalla neiti mietti miten pitkälle olisi valmis menemään, kuten varmaan toinenkin. Eihän he olleet tunteneet kuin muutaman tunnin, jos sitäkään. Stacy kuitenkin otti siitä pienestäkin ilosta kaiken irti ja vastasi tuon suudelmiin.

Yhtäkkiä tyttö kuuli oven paiskauksen ja hätkähti niin, että keskeytti suuteluhetken työntäen Dustyn sivummalle ja nousi istumaan. Stacy kuuli jämeriä askelia kohti pojan huonetta ja huomasi sieltä tulevan hieman vanhemman näköisen miehen jolla ei ollut mitenkään ystävällinen ilme. Brunette ei saanut muuta sanotuksi kuin; "Öö.. ehkä mun pitäis lähtee?" Hän sanoi rikottuaan hiljaisuuden ja huomasi miten mies katsoi Dustya.

Stacy katsoi vuorotellen Dustya ja miestä, jonka oli arvellut pojan isäksi - ehkäpä. Tyttö otti samalla toppinsa lattialta, kännykkänsä ja nuosi seisomaan. "Joo osaan kyllä itsekin ulos", Stacy sanoi ehkä enemmän itselleen keskeyttäen jälleen hiljaisuuden ja ehkä pikkuriikkisen odottaen että Dusty tulisi saattamaan neitiä ovelle.

// sit se dustyn huppari jäis stacylle ja sillai X----D

Dustynkin kuuli oven pamahtavan, ja jo ennenkuin Stacy työnsi tämän syrjään, poika tiesi tulijan olevan isänsä. Kukaan muu ei saa hotellin kevyesti liukuvia ovia pitämään tuollaista meteliä... Mustatukka sulki hetkeksi silmänsä irvistäen ja kun ovi sitten aukesikin (Miksi helvetissä se tulee ensimmäiseksi mun huoneeseen? Dusty mietti karvaasti), Stacy tilannetajuisena tyttönä ehdotti poistumista. Rokkari ei sanonut mitään, nyökkäsi vain ja nousi samalla bruneten kanssa ylös tarttuen tätä omistavasti lantiolta. Mulkaisten erittäin närkästyneen näköistä isäänsä poika talutti Stacyn ulos huoneistosta sanomatta sanaakaan ja vasta hissin ovien sulkeuduttua näiden takana antoi suustaan valua muutaman tarkkaan valitun kirosanan.

"Joo sori tosta", Dusty mutisi hieman nolona haroen hiuksiaan. Herra Haltonilla oli todellakin jonkinlainen taito pilata kaikki hyvät hetket... Hissi pysähtyi ja ovet aukenivat aulakerrokseen.

"Mulla ei oo kenkiä, joten..." Dusty sai perusilmeensä (se ilkikurinen virne, tiedäthän) takaisin yllättävän nopeasti, ja tuo veti Stacyn lantiosta lähelleen. "Otetaan joskus uusiksi paremmalla ajalla?" poika kysyi ja painoi pienen suudelman ensin bruneten korvanjuureen ja sitten suulle. Hän viittasi tytölle vielä oven suunnan ja hymyillen peruutti takaisin hissiin heilauttaen vielä kättään hyvästiksi.

[size=]// Juu eli tee nyt joku lyhyehkö lopetusrooli tohon niin sittenhän tää on niinku finito! Se huppari jäis siis Stacylle mut nää ei tajuu vaihtaa puhelinnumeroita = saavat sitten etsiä toisensa käsiinsä jollain tapaa myöhemmin. XD Hei mut kiitti seurasta, sun kanssa oli kiva pelata![/size]

"Eipä mitään, sellasia ne isukit on", Stacy virnisti. Neiti nyökkäsi tuon virnistäessään tuttua virnettään, ettei herralla ollut kenkiä. Tyttö antoi tuolle suudelman suulle vielä ennen kuin poistui. "Joo, toki. Et sä musta näin nopeesti eroon pääse", brunette virnuili ja poistui hotellista. Ennen kuin Dusty oli peruuttanut hissiin, tämä vilkaisi tätä ja heilautti pienesti kättään. Poistuttuaan hotellista, tämä laittoi hupparin (mikä ei ollut hänen) taskuun paitansa ja kännykkänsä, ja hipsi punainen huppari päällään ritsikat sen alla kotia kohti. Huomatessaan pian, että huppari ei ollutkaan hänen. "Ohops, no saa sen sitten koulussa", jos tietty löydän sen jostain sieltä sekasorrosta, Stacy ajatteli.

// juups :'D kiitos pelistä. ^^