Dearly Beloved, Are You Listening?

Adrien hymisi jotain Ronnyn sanoille, kuten Wing oli arvannutkin. Toisaalta ei hän ollut niin jalo, että olisi suudellut toista vain piristääkseen. Ja ei ollut pettynyt, hän piti siitä itsekin. Hän piti siitä niin paljon, ettei olisi lainkaan mahdoton ajatus, että hillitty ja hallittu Adrien ottaisi emopojan tässä ja nyt. Keskellä koulupäivää lukion uima-altaalla, tyttöjen pukuhuoneissa... Eipä kuulostanut kovinkaan hehkeältä idealta, mutta paremman puutteessa kävisi hyvin.
Poika tunsi kädet vyötäröllään, ne kiertyivät hänen ympärilleen. Pituusero oli hieman hamkala, joten kepeästi Wing nosti toisen puoliksi syliinsä ja puoliksi istumaan lavuaarin reunalle.

Monkeyn suudelmiin tuntui tulevan varmuutta, toinen ujuttikin jo kieltään Adrienin suuhun. Ja poika otti sen vastaan raottamalla kunnolla huuliaan ja leikitteli kielellään vasten toisen kieltä. Ronnyn vyötäröllä levännyt käsi ujutti muutaman sormen sisään vyötärönauhasta.

Ronny tunsi miten Adrien nosti hänet istumaan osittain lavuaarin reunalle ja osittain pojan syliin. Jalat kiedottiin varovasti toisen ympärille, ettei altaaseen onnistuttaisi kaatumaan. Kielisuudelma vaihdettiin. Ronny oli aina rakastanut kielillä leikkimistä! Hän suuteli miltei aina kieltä käyttäen. Poika sai pian värähtää hieman, kun Adrienin muutama sormi oli siirtynyt vyötärönauhan alle. Monkeyn sydän jyskytti varmasti yli viittä sataa ja hän suuteli toista miltei intohimoisesti. tätä hän kaipasi! Milloinkohan hän oli viimeksi suudellut edes ketään? Oli siitä ainakin kolme kuukautta! Ehkä jopa enemmänkin. Ronny ei ollut aivan varma.
"Ollaanko me vähän hölmöjä? Adrien, me ollaan tyttöjen pukuhuoneessa." Poika kuiskasi sitten toisen huulia vasten ja näykkäsi hampaillaan hennosti toisen alahuulta.

Monkey kietoi jalkansa hänen ympärilleen, käsi tuon rintakehältä kiertyi selän puolelle tukemaan asentoa. Adrienin kieli tutustui villinsi jokaiseen kolkkaan toisen suussa.
Wing vastasi Ronnyn intohimoon suudelmassaan säästelemättä mitään. Hän oli mukana tilanteessa, häntä olisi huvittanut tehdä paljon enemmänkin.
Ronnyn kommentti huvitti poikaa hieman.
"Mietin just samaa", poika totesi laskien toisen lattialle. "Mutta ainahan me löydetään jostain joku muukin paikka..." Pojan sormet koskettivat kevyesti toisen rintakehää, Adrien kiskaisi Ronnyn vyötärönauhasta vielä kiinni itseensä suudellakseen.

"Mihin me sitten voidaan mennä? Meille?", poika jatkoi ja katseli Ronnya jo tummenneilla silmillään.

Ronny laskeutui toisen avustamana lattialle ja veti henkeä kunnolla. Se oli ikään kuin unohtunut viimeisen parin minuutin aikana. Adrien pohti minne he menisivät ja vetikin hänet sitten suutelemaan jälleen toista. Monkey suuteli ahnaasti takaisin ja irrottautui sitten. Käsiä kuitenkin pidettiin toisen perseen päällä. Poika puri ala huultaan.
"Ammm... Asutko kaukana?" Hän kysyi sitten ja virnisti hieman.

Poika huomasi vasta sitten, miten paljon heillä todella oli pituuseroa. Tästähän pitäisi päästä makuuasentoon, niin suutelukin helpottuisi kummasti.
"Tai sitten voidaan mennä meillekin." Hän ehdotti viattomana.

"En, ihan muutama kilometri, mulla on auto", poika vastasi vinkaten kohtuullisen kesysti silmää. Ronny kertoi, että heillekin voisi kyllä mennä, Adrien nyökkäsi. "Käy sekin, mä en ainakaan ole varma onko porukat kotona vai ei..."
Adrien irrottautui Monkeystä ja otti muutaman harppauksen vaatteidensa luo. Eiväthän ne olleet kerenneet kuivua lainkaan, mutta Wingin oli hieman pakko vetää kylmä, märkä paita päälleen ja samaten hieman kitsahtaneet, ihoon liimautuvat housut. Märät tietenkin nuokin, eikä Adrien voinut mitään vilunväreille, jotka kylmyys aiheutti. Vaatteet kun imivät kuivumiseen tarvitsemansa lämmön pojan iholta.

"Tarvii tosin hakea kamat kaapista", Adrien huomautti kääntyen katsomaan Monkeya.

Apinapoika katseli miten toinen puki päälleen. Ei ollut kiva katsella kun poika puki päälleen, eikä riisui. Katse kuitenkin pysyi niin tiukasti toisessa, että kysymykseen unohdettiin vastata heti. Tai eihän se kysymys ollut ollut. Adrien oli vain kertonut, että hänellä oli auto.
"Meillä ei ole ketään kotona, mutta en kyllä omista autoakaan. Mutta meille on kilsan matka." Ronny kertoi sitten, kun sai itsensä herätettyä transsista. hän hymyili pojalle veikeästi.

"Tulenko kaapillesi mukaan? Vai menenkö pihalle edeltä?" Hän kysyi. emo kun ei tiennyt kuinka tarkka asia maine oli Adrienille. Urheilijapojilla kun luulisi olevan tarkkatkin säännöt. Emot ja futarit eivät yleensä kauheasti hengailleet keskenään. Ronny kaivoi sitten laukkuaan ja otti sieltä mustanpaidan esiin. hän veti sen päälleen ja varmisti että kuva ja teksti näkyivät kokonaan.

"Mennään sit sun luo", Adrien vahvisti varmalla äänellä. Porukoiden poissa olo oli tietenkin se ratkaiseva tekijä. Adrya ei ainakaan kiinnostanut esittäytyä kenenkään vanhemmille, joille oli ihan selvää mitä tuo tuntematon poika oli tehdyt heidän omansa kanssa... No, sitäkin oli koettu, muttei siitä koskaan ollut tullut nautittua.
Poika käveli Monkeyn eteen ja sipaisi tuon kasvoja suudellen nopeasti huulia.

"Jos sä haluat tulla, niin tule. Mut voit sä mennä pihallekin", Wing sanoi ja hymähti. "Auto on luonnollisesti parkkipaikalla", poika heitti. Sanoja ei ollut tarkoitettu käskyksi mennä ulos, vaikka siltä saattoi vaikuttaa, vaan ihan tiedoksi jos toinen päättäisi odottaa ulkona. Adrien oli melko välitön klikkien suhteen, Ronny saisi tietenkin tulla mukaan kaapillekin jos tahtoi.
Katsahtaen vielä kysyvästi Ronnyn suuntaan Adrien meni ovesta Uima-altaan puolelle ja lähti jatkamaan kohti käytävää ja kaappeja.

Apinapoika nyökkäsi, kun Adrien sanoi ,että he menisivät heille. Heillä ei tosissaan vanhempien pitäisi olla kotona. Zack meni normaalisti suoraan koulusta töihin, mutta Michin lukujärjestyksestä Ronny ei oikein viellä tiennyt. Tosin, oli uuden veljen opittava tietämään mihin puoleen emon pääkääntyi kadulla. Hän vastasi sitten nopeaan suudelmaan. Katse kääntyi sitten peiliin ja kampausta paranneltiin hieman ja hieman levinneet meikit pyyhkäistiin varovasti sormella pois. Sitten hän kääntyi futariin päin.
"No jos menen edeltä parkkipaikalle? En tiedä mitään autoista, joten on turha kertoa millainen se on." Emo naurahti sitten hieman. Kyllä hän erotti kalliit ja halvat autot, mutta kun tämänkin koulun parkkipaikalla oli hieman enemmän kalliita autoja.

Ronny asteli kuitenkin toisen perässä ulos pukuhuoneesta ja käytävää pitkin.
"Tai tulen sinun mukaasi suosiolla." Hän nauroi sitten ja katsoi ylös toiseen.
"Onko sinun kaappisi missä?"

Adrien naurahti kepeästi Ronnyn kommentoidessa autotietouttaan. Adryn auto oli muutenkin niin normaali, että toinen sitä tuskin muiden seasta osaisi paikantaa. "Kyllä mä siihen parkkipaikalle sitten osaan", Adrien totesi nyökäyttäen päätään nopeasti. Monkey päättikin sitten lähteä hänen mukaansa kaapille, eikä Wing tyrmännyt ideaa vaikka nopea mielenmuuttaminen hiukan jalkapalloilijaa huvittikin.
"Ei sinne pitkä matka ole, ei siis pitäisi olla raskasta edes sun lyhyille jaloillesi", Wing virnisti, joskaan ei lainkaan ilkeästi. Sanoja ei suoranaisesti loukkauksena tarkoitettu, vaikka ne niin kykeni ajattelemaankin. No, Adrienilla kahtakymmentä senttiä pidempänä oli varaa kuittailla toiselle pituudesta.

Pian poika pysähtyi kaappinsa eteen ja kaivoi märkien housujensa taskusta avaimen tunkien sen lukkoon. Hiukan aikaa ovea piti ryskyttää, ennen kuin se aukesi. Sen verran lommoilla kyseinen kaappi kuitenkin oli. Eikä epäilystäkään mistähän kyseinen juttu mahtoi johtua. Enempää aikaansa kaapilleen tuhlaamatta poika nappasi mukaan laukkunsa ja heitti sen olalleen. Siellä hänellä sitten olikin kaikki tarpeellinen.
"Mennäänkö?"

Poika seuraili Adrienia käytävällä ja tuon kaapille.
"Minun kaappini on ihan tämän käytävän toisessa päässä. Aika hassua, etten muista ikinä nähneeni sinua." Ronny virnisti ja mutristi sitten huuliaan jälleen muka vihaisena.
" Minun jalat kestää ihan yhtä paljon kuin sinun." Hän älähti ja vaikeni sitten. Apinapoika katsoi toisen jalkoja ja purskahti sitten nauruun.
"Tai ei ehkä! Sinä olet kuitenkin sporttinen!" Ronny kikatti.

Adrien kysyi menisivätkö he jo ja toinen nyökkäsi. Ronny lähti astelemaan ulko-ovia kohti, mutta tarrasikin sitten eräästä japanilaista olkapäästä, joka käveli vastaan. Tuo vaikutti säikähtäneeltä.
"Hei, Michi! Oletko milloin kotiin menossa?" Ronny kysyi sitten toiselta hymyillen. Oranssipää katsoi ensin toista hetken tyhmänä, kunnes tajusi itsekin hymyillä. Tuo nyökkäsi hieman.
"Minulla on tänään pitkään koulua. Ajattelin käydä viimeisen tunnin jälkeen Espanjan opettajan kanssa juttelemassa." Poika selitti. Ronny katsoi uutta veljeään kuin idioottia ja näytti sitten kieltään ja kallisti päätän merkkinä, ettei idea ollut hänen mieleensä.
"Miten vaan. Aherra koulussa minunkin puolestani. Soita kuitenkin ennen kun tulet kotiin. Minulle tulee...Vieras. Ja tahdomme olla rauhassa." Emo selitti ja japanilainen kurtisti kysyvänä kulmiaan ja bongasi sitten Adrienin.
"Oi? Hänkö?"

Adrien hymähti hillitysti, oli tosiaan kumma. Wing kun ei ihan huomaamaton uskonut olevansa. Oikeastaan kyllä tuon kroppa huomiota keräsi, eikä valitettavasti aina miessukupuolen edustajilta. No, naisilla oli lupa katsoa, vaikkeikaan koskea saati tulla edes lähelle. No, muutamat kaverit kyllä sieti, mutta muoviset ja pinnalliset nuket eivät saaneet huomiota kyseiseltä futarilta lainkaan. Missään tapauksessa ainakaan positiivisessa mielessä.
"Ei varmasti kestä", nuorukainen totesi varmana kannastaan. Ronny nauroi ja myönsi lopulta, että Adrien olisi kestävämpi. Poika hymyili tyytyväisenä. "Hyvä poika", Adry tokaisi suudellen keviesti toisen otsaa. Adrienia ei tuntunut liikuttavan, vaikka joku olisikin tilanteen nähnyt.

Adrien saapasteli Monkeyn perässä kohti ovia laukku olalleen heitettynä. Ronny kuitenkin nappasi kiinni jonku npienikokoisen pojan, aasialaisen. Sanoista päätellen Ronny asui oranssitukkaisen kanssa, Adryn toinen kulma kohosi hieman. Että näin... No, samapa tuo saattoihan tuo Michiksi kutsuttu olla veli tai kämppis. Ja eipä Wingiä olisi estänyt, vaikka tuo poitsu olisi ollut poikaystävä tai jopa kihlattu... Ne luulot kitkettiin nopeasti pois.
Tilannetta tuskin olisi kumppanille vihjattu noin selkeästi. Adrien hymyili pienesti aasialaispiirteiselle. Hän ei vastannut Ronnylle suunnattuun kysymykseen, vaikkakin otti katsekontaktin toiseen poikaan.

Ronny virnisti hieman Michille ja taputti toista päähän, vaikka tuo olikin häntä pidempi.
"Kiltti poika. Juuri hän. Hänen nimensä on A-d-r-i-e-n. Adrien." Hän luetteli ja pyyhkäisi tyytyväisenä otsaa, mitä kyseinen poika oli aikaisemmin suudellut. Japanilainen hymyili ja kumarsi pienesti pojalle Ronnyn vierellä.
"Hei Adrien. Olen Michi. Asun Ronnyn perheen kanssa." Hän selitti ja katsoi sitten veljeään.
"Ja kyllä minä ymmärrän nimet ja asiat ilman kirjaimittamista." Japanlainen virnisti ja vilkutti sitten pojille ja kertoi lähtevänsä tunnille. Apinapoika pyöritti epäuskoisena päätään ja katsoi Adrieniin hymyillen.
"Se on vähän hassu. Tosin, eikös ne vaihto-oppilaat aina ole. Jatketaanko matkaa?" Hän kysyi sitten ja kumartyi ylös päin ja pussasi toisen kaulaa. Ei hän otsaan asti ylettyisi, vaikka kuinka pomppisi! Maailma oli julma paikka.

Apinapoika mietti vielä päänsä sisällä. Eihän heillä varmasti ollut ketään kotona? Äiti olisi ihan ok. Isä meinasi pitää olla hiljaa ja isoveli... Täydellinen hiljaisuus. Onneksi Ronny oli miltei 100% varma, että koti oli tyhjillään ja avaimet kilisivät laukussa.

Wing nauroi Ronnien tavatessa hänen nimeään Michille kirjain kerrallaan, huvittavia poikia kerrassaan. Japanilaispoika esittäytyi oikein kumarruksen kanssa, hieman kulmat kohonneena Adry nyökkäsi toiselle. "Adrien, kuten jo sanottu", poika lausui hymyn saattelemana. Toinen kertoi asuvansa Ronnyn perheen kanssa, mikä sitten selvitti ajatukset Adryn päässä täydellisesti.
Michi katosi lähes yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, mikä sopi Adrienille paremmin kuin hyvin. Ei sillä, ettäkö hänellä mikään kiire olisi Ronnyn luo ollut... Mitä pikemmin, sen parempi. Kärsivällisyyttä nyt tuskin ikuisesti kestäisi, Adrienilla kun oli taipumusta hoppuiluun hillitystä olemuksestaan huolimatta.

"On ne melko usein. Joo, jatketaan." Ronny suuteli Adrienin kaulaa, jolle tuntui ylettyvän juuri ja juuri, kerrassaan huvittavaa. Adrien kumartui sen verran, että sai huulensa kiinni toisen lävistetyille yksilöille.