Hey, how are ya, mr. Romeo?

Varmaan joo, ei hän nyt tuolle tytönheitukalle häviäisi, ei ikinä. Tai sitten hänen imagonsa ja katu-uskottavuutensa kärsisi kovan kolauksen, jos hän toden totta häviäisi juomakilpailussa tytölle.. Vieläpä tuollaiselle rimppanalle, joka painoi ehkä juuri ja juuri sen viisikymmentä kiloa, jonka päähän pitäisi nousta jo ne kaksi ensimmäistä hörppyä...
Nuorukainen toppuutteli itseään mielessään, ei hän nyt tätä häviäisi.

Brandon kurtisti kulmiaan ja muisteli. Tai ainakin yritti muistella, muttei siitä oikein mitään tahtonut tulla. Helvetti, eikö hän muka tosiaan ollut koskaan ennen sisäistänyt Phoeben läsnäoloa esimerkiksi musiikin tunneilla?
"Jaa-a... Syytetään tästä vaikka viinaa", tokaistiin sitten olankohautuksen kera, jätkän kumotessa viimeisetkin tuopin pohjalla olevat olutpisarat suuhunsa.

Asentoa kohennettiin tuolilla ja Brandon vilkaisi Phoebea, mutta viittasi sitten baarimikolle ja hetken kuluttua tiskille ilmestyi pari shottilasia.
"Eihän tästä tuu mitään jos me vaan lipitetään tunnissa yks tuoppi", naurahdettiin siniharmaiden silmien kiinnittyessä tyttöön.
"Juomakisojen ideahan on paljon, nopeasti ja lyhyessä ajassa, right?" jatkettiin vielä jätkän kumotessa toisen shoteista kurkkuunsa.

Phoebe ei vastannut tälle mitään. Ainahan kaikesta syytettiin alkoholia. Mutta eihän sitäkään syytöstä ollut niin vain tuulesta temmattu, vaan koko väitöshän oli täyttä faktaa. Mutta ei siitä sen enempää. Ei Phoebea olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä haittoja alkoholista oli hänelle itselleen. Kun hän kerta oli leikkiin lähtenyt, oli hänen kannettava myös sen seuraukset, joka oli ihan järkeenkäypää.
Aasialainen tyttö kippasi loput oluet kurkusta alas ja laski tuopin pöydälle. Ja taas hän alkoi olla asteen hilpeämpi ja maailma alkoi näyttää värikkäämmältä ja hauskemmalta.

"Shi-de", vastasi Phoebe tälle kiinaksi huomaamattaan. Vasta parin sekunnin kuluttua hän tajusi, mitä oli sanonut. Eihän toinen nyt voisi ymmärtää kiinaa. Mitä helvettiä hän oli taas ajatellut?
"Tarkotin jep..." hän kertoi hieman nolona. Miksi ihmeessä kiinan kieli -vaihde oli siirtynyt off-nappulasta on-nappulaan hänen päässään?
Tummaverikkö joi yhdellä kulauksella shotinsa ja juoksutti baarimikkoa tuomaan lisää. Varmasti hyvin stressaava työ, varsinkin, kun joutuu jatkuvasti tarjoamaan yhä enemmän je enemmän alkoholia nuorille, jotka eivät tunnu olevan moksiskaan moisista annoksista.

Juomalaseja tyhjennettiin sitä mukaa kuin niitä baaritiskille ilmestyi ja sitä mukaa Brandonin silmät alkoivat heittää ja pää alkoi sumentua mukavaa vauhtia. Mutta ei hän oikeasti voinut hävitä Phoebelle, häpeä olisi liian suuri.

Siniharmaat silmät tuijottivat hetken tyttöä kuin vähäjärkistä, ennen kuin toinen selitti sanansa. Jaa.
"Mitä sä selvität?" kysyttiin kuitenkin ilkikurisen virnistyksen kera, vaikka toinen olikin jo kertonut mitä oli sanonut. Jotain kiina-japani-korea-aasiaa? Siansaksaa? Ei noista naisista nyt ikinä ottanut selvää, kaikkein vähiten silloin, kun ne olivat vähän humalassa. Tai vähän enemmän kuin vähän. Tai ainakin Brandon todella toivoi, että Phoebe olisi humalassa, sillä hetken päästä jätkä itse olisi varmasti totaalisessa sammumispisteessä ja joku saisi soittaa hänelle taksin tai kuskata kotiin. Ja silloinkin hän todennäköisesti sammuisi matkalla, hah.

Kamala olo alkoi velloa Phoeben vatsassa. Hän OLI juonut aivan liikaa yhteen putkeen. Helvetin Brandon! Ei, HELVETTI PHOEBE! Miksi oli pitänyt suostua tällaiseen? Hän oli kyllä koko ajan tiennyt, että pahaolo tulisi ennemmin tai myöhemmin. Mutta tämä pahaolo ei ollut sitä samaa, jota hän oli kokenut ennen kuin oksentaisi kaiken ulos. Tämä oli aivan jotain muuta. Itsepintaisesti aasialaispiirteinen tyttö jatkoi alkoholin kippaamista alas kurkustaan jauhaen itselleen, ettei voisi hävitä blondille. Aivan niin, BLONDILLE.

"Ihan kiinaa kuule." hän totesi lyhyesti ja käänsi katseensa toiseen. Päässä alkoi jo huipata mukavasti. Jos hän nyt nousisi seisomaan, hän todennäköisesti kaatuisi rähmälleen maahan. Kävelemiseen lähdettäessä tuli aina muistaa se, että hitaasti hyvä tulee. Mutta ei tyttö ollut vielä nousemassa yhtään mihinkään.
".... Mä luovutan... Haluun pystyy viel kävelemää..." sanottiin uppuneella, alistuneella äänellä. Tekosyy Phoebe! Oikeasti hän oli vain liian kännissä nauttiakseen enää pisaraakaan alkoholia.
Tyttö kaivoi lompakkonsa esiin ja alkoi laskea rahojaan. Paljonko se nyt tekikään? Oliko tämä minkä dollarin seteli?

// hi-hi-hittiääää muokkaus on keksitty.

Brandon kaatoi viimeisenkin baaritiskillä levänneen shotin kurkustaan alas, ja totesi, että hän keikahtaisi ihan kohta penkiltä. Pää nojautui viileältä tuntuvaa pöydän pintaa vasten, ei helvetti.
Onneksi Phoebe kuitenkin ilmoitti haluavansa vielä kävellä ja että tuo luovuttaisi. Hitaasti pää kääntyi tummaverikön puoleen, kävelemään? Tuossa kunnossa? Tuskin.
"Lhuuletko mhuka pyshyväsi pyshtyssä?" mutistiin toiselle äänen sammaltaessa niin, että siitä pystyi kyllä erottamaan selvästi, että oli tullut juotua liian monta viimeistä.

Jätkä kumartui lähemmäs tytön lompakkoa ja joutui ottamaan tukea baaritiskistä pysyäkseen tuolilla.
"Eh.. Shulla ei oo tarpeeksh rahaa..." mutistiin kun farkkujen taskusta kaivettiin lompakkoa esiin.
"... Eikä oo mhullakaan..." todettiin sitten kun lompakon sisältöä tutkailtiin puolihuolimattomasti.
"Phitää mhaksaa phuoliksi jos rhiittää sillonkaan..."
Brandon virnisti toiselle hyväntuulisesti ja kääntyi katsomaan tiskin takaa mulkoilevaa baarimikkoa, joka ei näyttänyt kovinkaan hyväntuuliselta… Toivoa sopi, ettei se ollut kuullut Brandonin äskeisiä sanoja ja tullut siihen johtopäätökseen, että juomat jäisivät maksamatta.

Ja ne jäisivätkin, jos Phoebe ei taikoisi jostakin lisää rahaa.

"... Kyl mä ainakin paremmin pystyn kävelemään ku sä", tokaisi Phoebe. Hän kiitti suorastaan onneaan siitä, että pystyi vielä puhumaan suhkoht selvästi, joten hän uskoi, että pystyisi kävelemään moitteettomasti kotiin.

Ikävä kyllä, Brandon oli oikeassa. Phoeben käteisvarat eivät riittäneet kattamaan heidän juomaansa alkoholin määrää.
Sameaksi muuttunut katse siirrettiin lompakkoaan penkovaan Brandoniin.
"Ei, kyllä mä maksan tän", sanoi pahis päättäväisesti ja alkoi hamuilla lompakkonsa lokerosta luottokorttiaan, jota hän kantoi aina mukanaan. Hänen käteensä ei kuitenkaan osunut tuttua korttia, vaan erään vaatekaupan kanta-asiakaskortti. Mitä helvettiä hän muka sillä tekisi tässä tilanteessa?
Tyttö alkoi penkoa lompakkonsa muita lokeroita ja tuli siihen tulokseen, ettei hänellä ollut luottokorttia mukanaan.
"Ei helvetti..!" parkaisi Phoebe ja yritti vielä uudestaan etsiä luottokorttiaan, kuitenkin tuloksetta. Miten hän oli voinut unohtaa sen kotiin? Eihän se ollut edes hänen tapaistaan jättää isän vastiketta kotiin lomalle. Silloin hän kuitenkin muisti, että oli vaihtanut lompakkonsa uudempaan edellisenä päivänä ja oli päättänyt jättää luottokorttinsa vanhaan aikeena siirtää se myöhemmin uuteen.
Neiti käänsi katseensa Brandoniin ja naurahti pieni pelko paistaen äänestään.
"Ei mulla oo mukana ees luottokorttia."

// sori kun on vähän kestänyt :---(

Brandon loi Phoebeen murhaavan silmäyksen, ei tarvinnut piikitellä hänen sanomisiaan. Minkä hän sille voi, että ässät tuntuivat humalassa korostuvan vähän liiankin kanssa… Mutta kävelemään hän silti pystyi varmasti, ainakin paremmin kuin tuo neiti vinosilmä.
"Thuskimpa", tyydyttiin vain vastaamaan kun siniharmaat silmät tutkivat sitten kiinnostuneina vieressä istuvaa nuorta naista. Toinenhan oli ihan hyvännäköinen.... Ja pikku pienissään. Pitäisiköhän...? No, ehkä hän ei jaksaisi tällä kertaa yrittää. Tai no jaksaisi hän, mutta ensin pitäisi hoitaa tämä juomalasku pois alta.

Toista kulmaa kohotettiin sekä kysyvään että epäilevään sävyyn tytön ilmoittaessa, että tuo maksaisi. Mistä muka meinasi rahaa repiä, taivaasta vai puusta vai oliko tuolla kenties taikurien ominaisuuksia?
Jätkä seurasi lievästi kiinnostuneena toisen hätäilyä, ei luottokorttia? No mitäs sitä sillä teki, ei yhtään mitään. Brandon vain kohautti olkapäitään ladellen sitten lompakossaan olevat setelit pöydälle.
"Aukashe paitaa vhähän enemmän nhiin shaadaan alennusta", mutistiin pirullisen virnistyksen kera Brandonin koputtaessa pari kertaa baaritiskiä ja yrittäessä miettiä, mitä kaikkea hän oli juonut. Ainakin liian paljon viskiä. Pari… No muutama… Ehkä kymmenen shottia… Kalja. Voi helvetti sentään, huomenna voisi olla hieman heikko olo. Mutta se oli vasta huomista, tällä hetkellä jätkällä oli varsin hilpeä olo, huomioon ottaen, että kaksikolla oli kohtuu suuri lasku maksettavanaan eivätkä käteisvarat riittäneet, turha nyt edes mainita, että Brandonilla sellainen hienous kuin luottokortti olisi ollut mukana, ei todellakaan.

Helvetti! Juuri, kun sitä kirotun korttia tarvittaisi, se ei totta kai satu olemaan mukana!
"Hah-hah-hah", tokaisi Phoebe kuivasti toisen kommentille. Hän ei ollut yhtään vitsailutuulella, eikä kyllä ihmekään, kun heidän pitäisi saada maksettua laskunsa.
".... Mitä kaikkee me juotiinkaa... Ja paljon...?" kysyttiin sitten epäröivästi ja siristettiin silmiä toista katsoessa. Phoebella ei nimittäin ollut aavistustakaan, kuinka paljon ja monta he olivat ottaneet, mikä ei yhtään helpottanut asiaa. Päinvastoin, sehän vain pahensi sitä entisestään!
Tyttö painoi kätensä ohimoilleen puristaen silmänsä kiinni ja hieroi niitä yrittäen muistella, mitä kaikkea oli juonut. Tuloksetta.
Tummaverikkö aukaisi sitten silmänsä annettuaan periksi ja loi katseensa baarimikkoon, joka odotti tiskin takana maksua. Tuo näytti malttamattomalta ja piti puuskassa paksuja käsivarsiaan ja räpylän kokoisia kämmeniään, jotka liikahtelivat pienesti.
Aivoissa sumeni jälleen enemmän.

"Khai mun shitten thäytyy avata paithaa vähän enemmän", todettiin äänen alkaessa sammaltaa. Ei hätä nyt niin suuri ollutkaan, vai mitä? Kyllä he nyt jollain konstilla saisivat laskunsa maksettua.
Phoebe alkoi laskea kangertelevasti heidän rahojaan yhteen keskiverto matematiikantaitojensa avulla, jotka tosin olivat humalassa aivan surkeat, ja kysyi sitten baarimikolta, paljonko näiden juomat olivat maksaneet yhteensä.
Huh huh, mikä hinta!
Tyttö räpäytti laiskanpuoleisesti silmiään ja käänsi sitten katseensa Brandoniin.
"Njoh? Mithä me tehdään?" hän kysyi toiselta ja sipaisi hiuksiaan.

Brandon kohautteli vain olkapäitään tytön sanoille, mistä hän voisi muistaa mitä hän oli juonut ja kuinka paljon.
"Vähän shitä sun thätä ja aika phaljon", vastattiin ympäripyöreästi Phoeben sanoihin nuoren miehen yrittäessä laittaa hitaalla tuulella olevia aivosolujaan liikkeelle. Jätkä kiskoi nahkatakkinsa kaulusta paremmin ja vilkuili kulmiensa alta äreän näköistä baarimikkoa. Hups...

"Antaiskohan thuo lhuotolle?" mongerrettiin Phoeben korvaan kun jätkä oli kumartunut lähemmäs tyttöä. Siniharmaat silmät kääntyivät tiskin takana olevaan miekkoseen, pään pysytellessä kuitenkin lähempänä Phoebea. Ei hyvältä ainakaan tässä vaiheessa näyttänyt.
"Nhyt tehdään shitä, että käydään thupakilla", sammallettiin tytölle Brandonin laskeutuessa baarijakkaralta jaloilleen. Kävely kulki vielä ainakin jotenkuten, vähän heikosti, mutta siinähän tämä meni. Kieroon kyllä, mutta ainakaan hän ei lentänyt nurin heti kättelyssä.

Nuorukainen ei jäänyt odottelemaan Phoebea, vaan suuntasi takaovelle, josta pääsi syrjäisemmälle kujalle, jossa ihmiset yleensä tupakalla kävivät. Askeleet menivät kieroon ja vähän väliä Brandon joutui mongertamaan anteeksipyyntöjä, kun törmäili vähintäänkin yhtä päissään oleviin ihmisiin.

Brandon vastaus ei paljoa pelastanut, eikä sen varmaan kuulunutkaan. Oli se meinaa aika epätarkka, mutta turhaan Phoebe olisi häntä alkanut nälvimään, olihan hän itsekin aivan yhtä pihalla ja mennyt jo ajat sitten sekaisin laskuissa. Jos nyt edes oli koskaan alkanutkaan laskemaan heidän juomaansa alkoholin määrää. Aasialainen tyttö ei edes uskaltanutkaan harkita katsovansa baarimikkoa, joka oli aivan varmasti vähintäänkin ärsyyntynyt heidän kangertelevaan "maksutyyliinsä". Mitä hittoa he oikein voivat tässä tilanteessa enää tehdä?

Phoebe nojautui hieman lähemmäs Brandonia tämän esittäessä kysymyksen, joka ei hänen korvissaan kuulostanut yhtään hassumalta, tosin sitten, kun tyttö nosti katseensa baaritiskistä baarimikkoon, hän joutui tyrmäämään koko ehdotuksen.
"En mä ushko... She näytthää aikash juosthamatthomalta thyypiltä..." vastattiin toiselle epäileväisenä.
Tyttö katsoi Brandonin laskeutumista alas baarijakkaralta ja päätti sitten itsekin lähteä valumaan tupakalle ulos.
Phoebe liukui alas baarijakkaralta ja lähti hoipertelemaan toisen perään korkokengillään, joilla tuntui olevan turhankin vaikeaa kävellä. Hän meinasi vähänväliä kaatua jonkun päälle ja tönäisi tuon tuostakin liian lähellä olevia ihmisiä, jotka ehtivät aina luoda häneen vihaisen katseen, ennen kuin hän sopersi anteeksi ja jatkoi vaivalloista matkaansa kohti takaovea.

Tytön onnekseen hän pääsi takaovelta johtavalle kujalle ja sai Brandonin kiinni, sillä ei mistään hinnasta halunnut jäädä jälkeen. Toihan toinen tavallaan turvaa, vaikka olikin aivan umpikännissä, mutta ei hänenkään olotilassaan ollut yhtään sen enempää kehumista. Phoebe laittoi kätensä Brandonin olkapäälle ja yritti sen avulla pysyä pystyssä kävellessään tämän vierellä, joka onnistuikin joten kuten, vaikka Brandon törmäilikin vähän väliä muihin yhtä kännissä oleviin ihmisiin.

// lalalalaadukasta ja pitkä kestoista.

Ulkoilma tuntui mukavan virkistävältä baarin tunkkaisen ilman jälkeen, jätkä vetikin sitä oikein antaumuksella keuhkoihinsa ja oli lennähtää nurin. Tällä kertaa hänen oli pakko myöntää, että ne pari viimeistä olisi voinut jättää ottamatta… As usual. Brandon rupeaisi absolutistiksi tästä hetkestä lähtien.
... Niin hän on sanonut varmaan joka toisella kerralla kun on ollut ryyppäämässä, ja sitä päivää edelleen odotellessa, kun jätkä todella rupeaisi absolutistiksi.

Phoeben käsi nuorukaisen olkapäällä ei sen suurempaa kummastusta herättänyt, vaikka sen olisi pitänyt – tyttöhän oli ollut niin jäinen, kylmä ja kalsea kun he olivat tavanneet, ja nyt tuo jo nojaili tuttavalliseen tapaan Brandonia vasten. No mutta, kuningas alkoholi oli oikeastaan aika mainio kaveri, sillä sai yleensä naista.
Huolettomasti Brandon sujautti kätensä aasialaisen neitokaisen lantion ympärille ja veti lähemmäs itseään, näin olisi ainakin tytön helpompi pysyä pystyssä, ja sitten tuo voisi kiitellä häntä kuinka mukava ihminen hän taas olikaan, kun auttoi nuorta neitoa hädässä.

Vapaalla kädellään Brandon kaivoi takkinsa taskusta tupakka-askin ja heitti savukkeen suuhunsa, iskien tulta sen päähän. Savu kiemurteli hitaasti taivaalle kundin imiessä savuja keuhkoihinsa, silmäillen baarin takakujalla olevia paria hämärän näköistä tyyppiä. Siniharmaat silmät siirtyivät hitaasti paikasta toiseen, kääntyen lopulta katsomaan vieressä olevaa Phoebea.
"Poltatko shä?" kysäistiin Brandonin virnistäessä toispuoleisesti jätkän tarjotessa sytyttämäänsä tupakkaa toiselle.