Some after school fun

[[ Rige & Angel seuraan ]]

Vaaleatukkainen poika rullasi hiljalleen laudallaan ostoskeskuksen käytävällä, vaikka tiesi sen olevan ankarasti kiellettyä. Donnie oli onnistunut pari kertaa välttämään pojan silmätikukseen ottanutta vartijaa, jonka elämäntehtäväksi oli muodostunut estää tuota kuritonta skeittaria lautailemasta sisällä ostarilla. Poika sai osakseen vihaisia katseita muiltakin, sillä varsinkin vanhempi väestö katsoi erittäin pahasti aina kun Donnie ohitti heidät niin läheltä, että yhtään lähempänä poju olisi jo törmännyt muihin.

Näyteikkunat eivät poikaa jaksaneet kiinnostaa. Hän ei perustanut materialismista, joten kauniit tavarat, kalliit vaatteet ja turhat roinat saivat jäädä näyteikkunoita koristamaan. Eiköhän kohta joku San Diegon rikkaimmista teineistä mennyt ne sieltä ostamaan, joten Donnien ei tarvinnut. Poika pysäytti itsensä yhden näyteikkunan eteen ja nosti lautansa kainaloonsa. Ehkä hän voisi hetken aikaa kävellä kuten normaalit ihmiset. Sillä tavalla ainakin saisi vartijoiden hiillostuksen pois niskasta.

Poika asteli laiskasti eteenpäin väistellen vastaantulevia ihmisiä, jotka luulivat omistavansa koko käytävän, eivätkä suostuneet väistämään ennen kuin joku oli jo törmännyt heihin. Donnie ei selvästikään osannut enää kävellä, sillä ennen kuin hän oikeastaan huomasikaan lauta oli jälleen pojan jalkojen alla ja matka jatkui hiukan vauhdikkaammin.

Ihmisiä tuntui ilmestyneen kuin tyhjästä äskeistä enemmän, joten kaikkien väisteleminen alkoi olla jo hankalaa. Itse asiassa niin hankalaa, että kun Donnien keskittyminen vastaantuleviin ihmisiin herpaantui hetkeksi, hän huomasi olevansa aivan liian lähellä yhtä käytävää reunustavista penkeistä. Ennen kuin Donnie ehti kääntää lautaansa, pyörä kolahti penkin jalkaan ja laudan matka tyssäsi siihen. Valitettavasti sen päällä ollut poika jatkoi matkaansa ja lensi rähmälleen jonkun jalkoihin.
"Auts," sanoi Donnie vaistomaisesti. Tuo sattui.

//Comiiiing~ (:

Angelin lookki

Ostoskeskus oli tähän aikaan yleensä täynnä ihmisiä, varsinkin nuoria sellaisia. Keskipäivä oli yleensä sitä suosituimpaa aikaa viettää aikaansa ostoskeskuksella, sillä silloin ihmiset näkivät ystäviään koulun jälkeen ja jäivät hengailemaan ostarin penkeille kikattelemaan.
Yhtä neitokaista ei sellainen touhu kiinnostanut.

Evangelina Dolly veti ohutta kaulahuiviaan enemmän suunsa eteen ja käveli ostoskeskuksen käytävällä viiden sentin vaaleanruskeilla korkokengillään, jotka kopisivat mukavasti kaakelilattiaa vasten. Neidon vaaleat hiukset olivat jääneet hieman kaulahuivin alle, joten niillä ei ollut mahdollisuus liikkua paljon Angelin kävellessä eteenpäin. Hänen tumman harmaat kireät farkut myötäilivät hänen ohuita, sairaanloisen laihoja jalkoja ja käsivarressa roikkui tummanruskea laukku, joka oli maksanut... No, jonkin verran.. Laukku oli sillä hetkellä Angelin aarre ja hän aikoi pitää siitä hyvää huolta. Hän sai kerran kuussa isältään kivan summan rahaa, jolloin tyttö oikeutti siitä pienen summan itsensä hellimiseen. Yleensä rahat tuhlattiin kenkiin, sillä Angel rakasti kenkiä yli kaiken! Nyt hänen käsiinsä ei ollut sattunut hyvännäköisiä kenkiä, joten nyt piti tyytyä tähän laukkuun.

Angel katseli maailmaa rusehtavien aurinkolasien kautta. Hän katseli ilmeettömästi ohitse kulkevia ihmisiä, eikä ikinä väistänyt ihmisiä. Se sitten päätyi aina niin, että jotkut törmäsivät Angeliin ja loivat tähän suivaantuneita katseita. Niistä Angel ei välittänyt tippaakaan, jatkoi vain tunteettomasti matkaansa. Hän aikoi suunnata nyt kotiin. Hänen teki kyllä mieli kahvia, mutta ei jaksanut pysähtyä mihinkään kahvilaan sen takia, koska ne olivat täynnä kikattavia teinejä, jotka saivat Angelin yleensä raivon partaalle. Ehkä nyt olisi mielummin tupakkahetki kuin kahvihetki.

Aluksi neito ei kiinnittänyt mitään huomita kovaan ääneen, joka kuului aivan hänen läheltään. Hän oli tottunut kuulemaan kovempiakin ääniä ja oli oppinut jättämään ne huomiotta. Kuitenkin, nyt hänen oli pakko kiinnittää huomionsa uuteen ääneen, joka kuului aivan liian läheltä ja Angel ehti astua uuden askeleen eteenpäin, mutta hänen jalkansa ei koskaan päässyt maahan asti.
Tytön kenkä oli pojan selällä ja Angel laski katseensa maahan. Hänen jaloissaan makasi joku tuntematon poika. Angel katsahti ylös ja teki nopeasti johtopäätöksen lähellä olevasta rullalaudasta, että poika oli juuri lentänyt sen kyydistä. Mitäs hurjasteli sillä tavalla. Ei ollut Angelin vika.
Angel ei meinannut sanoa mitään, aikoi vain jatkaa matkaansa, niin kuin hän teki melkein aina vastakkaisen sukupuolen kohdalla. Hän nosti jalkansa pois toisen selästä, mutta hän jäikin paikoilleen tuijottamaan tätä kaatunutta nuorukaista.
"Eiks sulle oo opetettu, että ostareilla ei saa hurjastella", kuului kylmä, ivallinen lausahdus vaaleaverikön vaaleanpunaisten huulten välistä.

Donnie sai hiukan liiankin hyvin huomata, että jotkut ihmiset olivat niin välinpitämättömiä, että eivät juurikaan huomioineet ympäristöään. Joku huomioi sitä niin vähän, että jo melkein polkaisi pojan selkään. Miten joku ei voinut huomata maassa makaavaa poikaa? Ei Donnie nyt sentään niin huomaamaton ollut. Poika kohotti katseensa lattianrajasta pitkin hänen päälleen astuneen tyypin, joka osoittautui lopulta tytöksi, jalkoja aina sinne kasvojen korkeudelle asti. Tyttö näytti kumman tutulta ja Donnie oli melko varma, että oli nähnyt toisen samassa koulussa kanssaan.

Poika nousi nopeasti ylös ja hieroi kyynärpäätään, jonka Donnie oli onnistunut kolauttamaan ostarin lattiaan sellaisessa kulmassa, että nyt kyynärpäätä jomotti ikävästi. Pellavatukkainen poju suuntasi katseensa hänen päälleen kävelleeseen tyttöön.
"On, mutta hurjastelu on paljon hauskempaa kuin matelu," Donnie sanoi leveän virnistyksen kera. Hän osasi ottaa tuollaisenkin ivallisen kommentin varsin leppoisasti, eikö juurikaan loukkaantunut tytön jääkylmästä kohtelusta.

"Eiks sulle ole opetettu, että olis hyvä vähän ystävällisempi jos on just kävellyt jonkun päälle?" blondipoika kysyi kohottaen kulmiaan. Selvästikään tuollaiselle jääprinsessalle ei moista oltu opetettu äskeisistä sanoista päätellen.

Angel kuunteli vaitonaisena toisen puolustuksen hurjastelusta. Vai että tällainen nuorukainen, joka harrasti hurjastelua. Mahtoikohan toinen harrastaa hurjastelun lisäksi typeriä iskurepliikkejä, jolla hurmasi naisia?
Niin, totta kai vaaleaverikkö meni aina heti varuilleen kohdatessaan vastakkaista sukupuolta olevia ihmisiä ja hän tietenkin ajatteli vain sitä kaikista pahinta jokaisesta miehestä. Eikä tämä poika ollut poikkeus, vaikka ei naisten kaatajalta kummemmin näyttänytkään.

Pojan seuraaville sanoille oli pakko tuhahtaa tunteettomasti.Ystävällisempi? Angel ei koskaan ollut ystävällinen, varsinkaan tuntemattomille.
"Sä se kaaduit mun jalkoihin, mun eteen", tyttö vastasti kärkkäästi toiselle ja siirsi aurinkolasit silmiltään päälaelleen. Kirkkaansiniset, tummalla ripsivärillä reunustetut silmät tarkkailivat poikaa ilmeettömästi.
"Sun pitäis pyytää anteeks", Angel jatkoi tasapaksulla kirkkaalla äänellään ja kallisti hitusen päätään. Miksi tyttö oli jäänyt 'juttelemaan' tämän pojan kanssa, kun voisi vain lähteä kävelemään? Välillä vaaleaverikkö ei todellakaan hallinnut tekojaan, halusiko hän sitten muka tulla paremmin juttuun vastakkaisen sukupuolen kanssa? Ei, vastaus oli ei todellakaan.

Donnie ei voinut uskoa korviaan. Oliko poika nyt kuullut ihan oikein tytön sanat?
"Mä kaaduin sun eteen? Kyllä, tunnustan. Tuossa ilmalennon aikana tähtäsin just sun jalkoihin laskeutumisen," Donnie puuskahti pyöräyttäen silmiään. Ei hän tietenkään ollut tähdännyt itseään juuri tuon tytön eteen. Se olisi ollut vähän vaikeaa kun ei poika ollut kunnolla edes ehtinyt tajua lentäneensä lautansa kyydistä ennen kuin oli jo iskeytynyt lattiaan. Donniella kun oli tapana kaatuilla ihmisten eteen ihan vain näitä ärsyttääkseen.

"Mä en pyydä anteeksi mitään mikä oli vahinko," blonditukka totesi virnistäen. Hänen katseensa etsi lähettyviltä lautaa. Donnien kauhukuvissa joku pitkäkyntinen oli jo ehtinyt varastaa laudan sinä aikana kun hän joutui kinastelemaan tuon typykän kanssa, mutta onneksi lauta näytti olevan vielä siellä mihin sen matka oli tyssännyt. Donnie asteli ripeästi muutaman askeleen päähän tytöstä, nappasi lautansa kainaloonsa ja palasi kumma kyllä takaisin siihen kohtaan missä oli äsken ollut.

"Miks se sua edes häiritsee olinko mä edessä vai ei kun et kuitenkaan kaatunut tai mitään muuta sellaista?" Donnie kysäisi pörröttäen vaaleita kutrejaan, jotka olivat tapansa mukaan taas silmillä ja mahdollisimman sotkuisesti.

"Eihän sitä koskaan tiedä, mikä on suunniteltua ja mikä ei", vastattiin taas tunteettomalla äänensävyllä ja nostettiin laukku kyynärtaipeesta olkapäälle.
Poika sanoi, että ei pyytäisi anteeksi. Angel katsoi toisen virnistystä ilmeettömästi ja huokaisi sitten kyllästyneesti ristien samalla kätensä. Vai ei aikonut toinen pyytää anteeksi, vaikka Angel olisi ihan hyvin voinut kompastua toiseen. Nyt hän ei ollut onnekseen kompastunut, sillä silloinpa olisi soppa syntynyt.

Pojan seuraavaan kysymykseen tyttö ei todellakaan ollut aikeissa vastata. Nyt olisi kai parasta jatkaa matkaa, jotta ei tarvitsisi enää puhua toisen kanssa.
"Miten vaa", tuhahdettiin epämääräisesti, pudistettiin nopeasti päätä, jolloin tytön vaaleat hiukset pääsivät pois kaulahuivin alta ja tyttö käveli vaaleahiuksisen pojan ohi.
"Vitun sähläri.." tuhistiin ärsyyntyneenä sellaiseen ääneen, että poika varmasti kuuli sen omiin korviinsa.

"Ehkä sitten kannattaisi kysyä ensin ennen kuin tekee omia johtopäätöksiään," Donnie kommentoi tytön sanoja siitä, että ei koskaan voinut tietää mikä oli vahinkoa ja mikä ei. Toinen oli varmaankin vain halunnut ilkeillä pojalle kun ei ollut edes jaksanut ryhtyä selvittämään oliko Donnie tahallaan vai vahingossa lentänyt tämän jalkojen juureen. Ehkä jos toinen olisi vaivautunut kysymään edes sen, inhottavalta sananvaihdolta olisi vältytty.

Donnie pyöräytti silmiään tytön sanoille. Tämähän olikin varsin jääkylmä tapaus. Poika kääntyi ympäri katsoakseen toisen perään tämän kävellessä hänen ohitseen. Hän pudisti päätään tytön huomautukselle, joka sanottiin varmasti niin kovaa, että pellavapää sen varmasti kuuli.
"Kannattaisi ehkä joskus laittaa se sydän vaikka mikroon, ettei se olis aina niin jäässä," Donnie huikkasi tytön perään edelleen pudistellen päätään. Hän ei ollut tehnyt toiselle mitään, mutta silti poika sai osakseen noin kylmää kohtelua. Tytöllä oli varmasti jotain ongelmia pääkoppansa sisällä, siitä Donnie oli varma.

[[ siitä tulikin nyt lyhyt, pahoitteluni ]]

//... Niin mikä oli lyhyt? x,DD sori, en tajunnu, yhyy

Angel pysähtyi paikoilleen, kun kuuli pojan sanomiset sydämen lämmittämisestä mikrossa. Hitaasti vaaleaverikkö kääntyi ympäri ja käveli aivan nuorukaisen eteen. Angel oli jonkin verran poikaa pidempi, mutta pituus ei haitannut yhtään, kun hän katsoi toista syvälle silmiin omilla kirkkaansinisillä silmillään, joista oikein hehkui suunnatonta vihaa. Varmasti poika ihmetteli, mistä Angel oli noin kovasti muka suuttunut, mutta toinenhan ei tiennyt Angelin elämästä mitään. Eikä saisikaan tietää, jos se olisi tästä pahiksesta kiinni.
"Sä et tiedä mitään", Angel kuiskasi iuhkaavasti toisen kasvojen edessä.
"Sulla ei oo siis mikään oikeus alkaa valittaa mulle mun 'kylmyydestä', kun sä et tiedä mitään!" viimeiset sanat sihahdettiin kuin vihaisena kissana.

Sitten pahis värähti tajutessaan, että oli liian lähellä toista. Vetäessään jalkansa taakse yriten perääntyä mahdollisimman nopeasti hän kompastui omiin jalkoihinsa ja seuraavaksi Angel olikin maassa takapuolellaan.

[[ tuo viesti. tai no se oikeastaan näytti lyhyeltä vaan kirjoittaessa. ]]

Donnie hämmentyi siitä, että hänen sanansa aiheuttivat noin voimakkaan reaktion tytössä. Poika ei ollut tarkoittanut sanojaan mitenkään pahalla ja oli olettanut, että toinen vain jättäisi ne huomiotta ja jatkaisi kävelemistään. Senpä takia Donnie katsoi ihmeissään tyttöä tämän palatessa hänen eteensä. Toinen näytti raivokkaalta, aavistuksen pelottavaltakin.

"Okei, en ehkä tiedäkään, mutta ei sullakaan ole oikeutta kutsua mua sähläriksi," blondipoika puolustautui. Hän ei pitänyt siitä, että jopa tuo tyttö oli Donnieta pidempi. Se ei auttanut yhtään siihen, että poika yritti nyt antaa itsestään mahdollisimman itsevarman vaikutelman jouduttuaan ensin toisen haukkumaksi ja nyt uhkailemaksi.

Poika säpsähti nähdessään tytön kaatuvan takapuolelleen lattialle. Hän ei oikein ymmärtänyt miten tässä oli noin käynyt, mutta Donnie ei ollut pitkävihainen, joten poju ei voinut olla auttamatta toista.
"Anna mä autan. Ei kai sattunut?" Donnie kysyi ojentaen tytölle kätensä auttaakseen tämän ylös lattialta. Se oli vähintä mitä poika voisi tehdä kun oli ensin sanoillaan saanut aikaiseksi sen, että tyttö niin vihaisena kompastunut jalkoihinsa ja kaatunut.

// Ah, Rige-täti saa pitää sullekin pienen saarnan viestien pituudesta <3
Mun kanssa pelattaessa pituudella ei ole mitään väliä, kunhan vain peli etenee (: Eli ei tartte pyydellä anteeksi tai mitään sellaista. Minä en välitä pituudesta yhtään! (:

Angel kurtisti hivenen kulmiaan kivusta, jonka kaatuminen oli aiheuttanut hänen takapuoleensa. Nyt laihuutta osasi kirota, kun ei ollut mitään pehmeää missään vartalossa.
Tyttö kuuli pojan kysymyksen ja silmät nostettiin katsomaan poikaa. Hänen katseensa oli aluksi hämmentynyt, ihmeissään, mutta nopeasti katse muuttui jäätäväksi ja katkeraksi. Angel läimäytti omalla kädellään pojan käden pois läheltään.
"Älä yritäkään koskea muhun", tyttö sihahti varoittavasti, vaikka olikin itse jo koskettanut pojan kättä. Raivoissaan ja hieman peloissaan ollessaan ei voinut ajatella järkevästi.
Niin, Angel oli hieman peloissaan. Totta kai hän nyt oli peloissaan, hän ei usein ollut tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, jos ei ollut pakko.

Pahis kompuroi ylös maasta ja pudisti vaatteitaan liasta, jota kaakelilattialta oli tarttunut hänen vaatteisiin.
"Voi helvetti.." tyttö kirosi itsekseen ja pudisteli päätään. Miten hän joutuikaan aina tällaisiin tilanteisiin miespuolisten kanssa? Tässä täytyi olla jokin kirous, joka tulisi vainoamaan Angelin hänen koko elämänsä, jos hän ei muuttaisi suhtautumistaan miespuolisiin? Voihan...
Vaaleaverikkö kääntyi taas katsomaan poikaa ja veti syvään henkeä.
"Kuka sä oot", Angel tokaisi, ei lainkaan kysyvästi. Kai hänellä oli oikeus tietää, kuka hänen jalkoihinsa oli kaatunut...

Donnie nosti kätensä ylös ikään kuin puolustelevasti. Okei, ei sitten auteta jos toinen ei apua omasta mielestään kaivannut. Ties mitä tyttö olisikaan tehnyt jos Donnie olisi ryhtynyt väkisin auttamaan toista ylös lattialta. Tyttö ei vaikuttanut olevan kovinkaan hyvässä kunnossa, siis mieleltään. Donnie ei ollut varma olisiko hänen kannattanut olla huolissaan tästä tuntemattomasta jääprinsessasta, mutta ainakin toistaiseksi poika pysyttelisi turvallisen välimatkan päässä, ettei toinen vain saisi päähänsä luulla Donnie yrittävän lähennellä tai koskettaa. Sellaista poju ei ikimaailmassa tekisi.

Poika seurasi vierestä kun vaaleaverikkö nousi ylös lattialta kun ei mitään muutakaan osannut tehdä.
"Donnie. Mukava vaan tutustua," poika esittäytyi hymyillen pienesti, kokeillen millaisen vastaanoton ystävällinen hymy saisi aikaan. Donnie ei uskonut tulevansa kovin tutuiksi toisen kanssa, mutta olihan se vain ystävällistä esittäytyä kun toinen nimeä kyseli.

"Uskaltaako sulta kysyä kuka sä olet?" pellavapäinen poika kysäisi kohottaen kulmiaan kysyvänä. Hän oli melko varpaisillaan sanojensa kanssa ettei suututtaisi tyttöä enempää.

Mukava tutustua. Ja paskat. Angelin ilme ei värähtänytkään, kun toinen hymyili hänelle. Eihän neitokainen hymyillyt melkein kenellekään, sillä ei halunnut antaa ihmisille mukavaa kuvaa itsestään. Etteivät ihmiset vain lähestyisi häntä.
Vai että Donnie oli toisen nimi. Ehkä Angel uskaltaisi kertoa nimensä toiselle... Tosin lempinimeään hän ei todellakaan kertoisi, sillä toinen alkaisi varmasti naljailla tytön lempinimestä.
"... Evangelina", vaaleaverikkö paljasti nimensä ja katsahti poikaa ohimennen.
"Oot Astonista?" tyttö kysyi sitten, mikä ei todellakaan ollut hänen tapaistaan, sillä Angel ei yleensä kysynyt toisilta mitään. Hän oli tuppisuu, hiljainen. Muut yleensä hoitivat puhumispuolen, jos saivat siihen mahdollisuuden.

Tytöllä oli kaunis nimi ja olihan tuo kaunis ulkomuodoltaan. Tuota huomiota Donnie ei kuitenkaan uskaltanut ääneen sanoa. Ihan vain sen takia, että se olisi varmasti saanut tyttösen pillastumaan. Tuollainen kommentti kun olisi voitu tulkita verbaaliseksi lähentelyksi.

Kysymys Astonista sai vastaukseksi ensiksi vain päännyökäytyksen, sitten myös sanoja.
"Joo, oikein arvattu," Donnie totesi lyhyesti haroen hiuksiaan. Hän ei tiennyt olisiko viisaampaa hyvästellä toinen vai jutella tämän kanssa lisää. Ainakaan tämä Evangelina ei vaikuttanut kovinkaan halukkaalta pidempään keskusteluun, mutta onneksi Donnie osasi kannatella keskustelua yksinkin.

"Oletko säkin Astonista? Muistan, että olisin ehkä nähnyt sut joskus siellä," poika huomautti kysyvän katseen kera. Ei hän ollut tyttöön sen kummempaa huomiota kiinnittänyt, mutta jokin toisen olemuksessa vaikutti hyvin tutulta.

Tytön toinen kulma kohosi hieman, kun Donnie kertoi olevansa Astonista. Niinhän Angel olikin arvellut. Varmasti myös moni muu ostarin teineistä opiskeli Astonissa, mutta ei Angel heitä kaikkia tunnistanut. Hän ei pahemmin tarkkaillut ihmisiä tai pistänyt heitä koulussa muistiinsa.
"Mistäs muualtakaan.." vaaleaverikkö vastasi toiselle ja sipaisi hiuksensa korvansa taakse. Hänen jalkapöytänsä alkoi taputtaa ostarin lattiaa vasten, mikä kertoi sen, että Angel oli selvästikin hieman jännittynyt. Tai sitten hän tarvitsi tupakkaa. Nyt hän oli hieman molempiin päin. Hän toki oli jo pidemmän ajan kaivannut edes jotakuta juttuseuraksi, mutta... Niin, nyt kun hänellä olisi ollut mahdollisuus vaihtaa toisen kanssa enemmänkin kuin vain pari sanaa, toisen täytyi sitten olla miespuolinen. Hitto.

Angel liikkui paikallaan siihen malliin, mikä kertoi, että hän selvästikin mietti, mitä ihmettä hän muka voisi enää puhua toiselle. Miten tämä tästä jatkuisi? Ärh!
"Hitto.." tyttö sähähti hiljaa itselleen ja huokaisi nopeasti.
"Ooks sä kauanki harrastanu... Tota... Skeittaamista..." aloitettiin ensiksi kovemmalla äänellä, mutta ääni tuntui katoavan koko ajan loppuun edetessään. Voi elämä, olipa todella hieno kysymys.

Donnie vilkaisi lattianrajaan ja näki tytön naputtavan jalallaan lattiaa melko hermostuneesti.
"Olet sä ihan kunnossa? Vaikutat vähän hermostuneelta," Donnie sanoi kurtistaen kulmiaan. Kasvoille ilmestyi hetkeksi melko huolestunut ilme. Tietenkään pojan ei olisi pitänyt olla huolestunut hänelle täysin tuntemattomasta henkilöstä, mutta jotenkin Donniesta tuntui, että tässä tapauksessa hänen piti. Poika uskoi, että hän oli syy toisen kummalliseen käytökseen. Se miksi Donnien seura toista ehkä hermostuttaisi tai ahdistaisi, oli täysi mysteeri pojalle.

"Kymmenisen vuotta. En sen pidempään," Donnie vastasi kysymykseen sitten kohauttaen olkiaan. Hän vaihtoi skeittilautansa kainalosta toiseen ja paino jalalta toiselle. Käsi sukelsi pellavanvaaleisiin hiuksiin niitä hiukan sotkemaan. Se oli ele, jota Donnie huomaamattaan teki aina kun oli jotenkin hermostunut tai muuten piti keksiä jotain tekemistä käsille.

"Oletko koskaan kokeillut?" blondi kysyi viitaten skeittaamiseen. Vaikkei tyttö skeittarilta näyttänytkään, ei sitä koskaan tiennyt oliko toinen joskus kokeilumielessä ollut laudan päällä.

"Ei kuulu sulle", tuhahdettiin jäätävästi, kun Donnie kyseli tytön vointia. Angelin vointi ei kuulunut kenellekään, ei varsinkaan miespuolisille.
Hän tarvitsisi nyt kyllä sitä tupakkaa... Tai edes kahvin. Kahvi kuulosti nyt paremmalta kuin tupakka, jostakin kumman syystä.

Toinen vastasi hänen harrastuskysymykseensä ja Angel siirsi katseensa eräästä näyteikkunasta taas poikaan.
".. Aika pitkään.." vaaleaverikkö totesi hiljaa ja puri hennosti huultaansa. Donnien seuraava kysymys sai Angelin pasmat aivan sekaisin ja pahis katsoikin toista hyvin hölmistyneen näköisenä.
"Näytänks mä muka skeittarilta", sanottiin hivenen loukkaantuneen kuuloisena ja tyttö pudisteli päätään.
"Vittu mä tartten sen kahvin.." Angel totesi vahingossa ääneen ajatuksensa ja etsi katseellaan kahvilaa, missä ei olisi paljoa porukkaa.

Tässä vaiheessa Donnien olisi pitänyt jo tajuta, että Evangelina ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Siispä poika tyytyi vain nyökkäämään pienesti tytön tuhahdukselle. Toinen oli oikeassa. Tytön vointi ei kuulunut hänelle, eikä Donnie uskaltanut enää ryhtyä sen enempää sitä utelemaan.

"En mä sitä tarkoittanut. Ei tarvitse näyttää skeittarilta, että olisi joskus kokeillut," Donnie puolusteli sanojaan. Häntä hiukan ärsytti se, että skeittarilta näyttämisessä oli selvästikin jotain pahaa tytön mielestä. Poika itse tykkäsi pukeutua juuri näin, eikä häntä vaivannut se jos joku sen takia leimaisi pojan skeittariksi. Sitähän Donnie oli muutenkin, niin mieleltään kuin ulkonäöltäänkin.

"Mä voisin tarjota sulle kahvin, jos haluat. Täällä ostarilla on se yks pikkukuppila, jossa ei melkein kukaan käy, mutta saa sieltä silti hyvää kahvia," Donnie tarjoutu, vaikka ajatuskin tuolle neitokaiselle kahvin tarjoamisesta tuntui turhalta. Kuitenkin toinen ampuisi alas hänen ystävällisen ehdotuksensa, mutta ainahan voisi koettaa kepillä jäätä.

Angel päätyi taas tavanomaisesti tuhahtamaan pojan sanoille. No mutta silti, ei Angelissa ollut ulkoisesti varmastikaan mitään, mikä olisi mitenkään, edes vähän, viitannut skeittaamiseen. Tällaiselle tikulle, kuin Angel oli, ei varmasti edes suositeltaisi skeittaamista, sillä kaatumisesta saattaisi jopa murtua luu. Donniella taisi olla kestävät luut, kun näytti olevan melko kunnossa kaatumisensa jälkeen.
Ja miten tuo Angeliä muka kiinnosti? Ei tippakaan, ei ei.

Kirkkaansinisiin silmiin nousi heti valpas katse, kun toinen tarjoutui tarjoamaan kahvit hänelle. Siis Angelille kahvit. Siis korjaan, ilkeälle, jäätävälle ja hyvin julmalle ihmiselle kahvit.
"Sä varmaa löit pääs aika kovaa, kun uskallat tollasta ehdottaa", kuului turhautuneet lauseet Angelin suusta. Missähän sellainen kahvila oli, jossa ei käynyt paljoa ihmisiä?
Angel pohti hetken aikaa vaihtoehtojaan. Hän ei itse tosiaankaan tiennyt, mistä kahvilasta Donnie puhui, ja nyt olisi hyvä tilaisuus saada selville autio kahvila, jossa oli varmasti mukavaa ilman kikattavia teinityttöjä. Ehkä Angel antaisi pojan johdattaa hänet tuon kahvilan luokse ja lempata toinen sitten sinne?
Hyvä suunnitelma.
"Sä johdat", vaaleaverikkö totesi vakavalla naamalla ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse.

"Ehkä se johtuu siitä, että mä olen jo luonnostani vähän hullu," Donnie kommentoi päänkolautus kommenttia hymyn kera. Nyt poika oli hyvillään, että oli uskaltanut tuollaista ehdottaa. Jos vastaanotto olisi ollut aivan toinen, sitten häntä kaduttaisi ja pahasti.

Donnie odotti kärsivällisesti toisen vastausta ja sen ollessa myönteinen ensin aivan pienenä pysynyt hymy muuttui leveämmäksi ja iloisemmaksi. Hän nyökkäsi ja viittoili kädellään, että tuohon suuntaan. Tottumuksesta Donnie oli jo hyppäämässä laudalle, mutta päätti kuitenkin ihan vain kävellä, että ei vahingossakaan tulisi samanlaista onnettomuutta kuin hetki sitten. Siitä vaaleatukkainen tyttö tuskin pitäisi.

Ostoskeskus oli valtava, joten sellainen laatukahvila kuin Donnien mainitsema jäi helposti huomaamatta kun paikka oli survottu kahden suuren kahvilaketjun liikkeiden väliin. Matkakaan ei ollut pitkä, joten kaksikko oli melko nopeasti kahvilan ovien tuntumassa.
"Tässä tämä on. Paikka on oikea helmi, mutta harmi vaan, että ihmiset menevät mieluummin joko tuonne tai tuonne," Donnie totesi heilauttaen käsiään suurempien kahviloiden suuntaan.

Donnie tallusteli tuttuun tapaansa hiukan laiskoin askelin tiskin suuntaan.
"Mitä sä haluaisit? Mä voin tarjota," poika tarjoutui. Kasvoilla oli edelleen sellainen sopivan ystävällinen, mutta ei liian tuttavallinen hymy. Donnie joutui vieläkin olemaan hiukan varpaisillaan, ettei sanoisi mitään väärää. Evangelina kun vaikutti melko räjähdysalttiilta.

"Hullu tosiaankin..." vaaleaverikkö supisi hiljaa itsekseen ja lähti kävelemään toisen perään. Angel katsahti nopeasti ympärilleen kuin varmistaen, että heitä ei katsottaisi. Mitä väliä sillä edes olisi ollut, katsottaisiko heitä vai ei, kun Angel ei edelleenkään välittänyt tippaakaan muiden mielipiteistä. Selustan vahtiminen oli kuitenkin tullut Angelille tutuksi, sillä hän teki sitä aika usein. Eihän hän halunnut tulla ahdistelluksi tai mitään.

Kahvila, josta Donnie oli kertonut, ei ollut pitkän matkan päässä ja tosiaankin sellaisella paikalla, mikä ei ollut vielä tähän päivään mennessä mahtunut neitokaisen silmiin. Tyttö katseli kahvilaa hetken aikaa tutkien. Se vaikutti mukavalta, tosin hiljaiselta. No, olihan se kahden suuren kahvilan väliin ängetty, eikä Angel enää miettinyt sitä, miksi tässä kahvilassa ei käynyt ihmisiä. Kahvilan nimi oli tuntematon, kun taas lähellä olevat muut kahvilat olivat todella tunnettuja myös ulkomaailmalla.

Pojan esittäessä taas kysymys Angelille tyttö muisti, että hänenhän piti lempata poika tähän paikkaan. Katse siirtyi hitaasti tuijottamaan poikaa, toisen hymyä. Oli aika outoa, että tälle pahikselle edes hymyiltiin. Yleensä ihmiset olivat vakavia ja tuppisuita, sillä Angelin käytös oli melko tarttuvaa. Miksi se ei siis tarttunut tähän poikaan?
Katse siirtyi tutkimaan nyt valikointilistaa, jota tyttö tutkikin hetken aikaa. Ehkä hän antaisi pojan tarjota Angelilla latten, ehkä Angel ei siihen kuolisi.
"Latte", tyttö sanoi toiselle haluamansa juoman ja käveli sitten erään pöydän luo. Hän asettui istumaan tuolille ja otti takkinsa pois päältään, sillä siinä alkoi tulla kuuma, ja vielä kuumempi tulisi, kun tyttö joisi kuumaa juotavaa. Nahkatakin alta paljastui viininpunainen lyhythihainen paita, jonka kaula-aukko saattoi jonkun vierestä roikkua vaarallisen alhaalla, mutta Angelista se oli oikein hieno paita. Seuraavaksi hän pyöritti kaulahuivin pois kaulaltaan ja asetti sen tuolin selkänojalla lojuvan nahkatakin päälle. Sen jälkeen tyttö risti jalkansa ja odotti lattensa saapumista, sillä oletti Donnien tuovan sen pöytään asti.

Tytön valinnalle pelkästään nyökättiin ja Donnie asteli eteenpäin kohti tiskiä. Hän vilkaisi vielä olkansa yli katsoakseen minne Evangelina meni istumaan. Samalla katse kiersi muualla kahvilassa. Paikka oli todella autio. Heidän lisäkseen ei näkynyt muita kuin pari vanhempaa henkilöä nurkkapöydässä ja tiskin takana nuokkuva finninaamainen teini, joka näytti siltä kuin olisi nukahtanut siihen paikkaan. Oli todellinen ihme, että paikka oli enää pystyssä.

Donnie tilasi tiskiltä latten tytölle ja tavallisen kahvin maidolla ja kahdella sokeripalalla itselleen. Taskunpohjalta löytyi juuri sopiva määrä juomien maksamiseen, joten pojan ei tarvinnut kaivella lompakkoaan esille. Hän kiitti hymyn kera myyjää, joka näytti piristyneen aavistuksen uusien asiakkaiden myötä. Oli hiukan hankalaa saada kuljetettua kaksi kahvikuppia skeittilauta kainalossa, mutta Donnie onnistui siinä melko hyvin, vaikka hetken jo näytti siltä, että poika läikyttäisi kahvia lattialle pujotellessaan pöytien seassa Evangelinan luo.

"Tuossa. Ole hyvä," pellavapää sanoi asettaessaan latten Evangelinan eteen. Hän veti itselleen tuolin vastapäätä tyttöä ja istui alas. Siinä tuntui olevan sopivan neutraali paikka, ei ainakaan liian lähellä toista.

"Sulla ei taida olla kovinkaan hyvä päivä. Ensin mä lennän sun jalkoihin, sitten sä kaadut ja sellaista," Donnie sanoi ja hörppäsi nopeasti kahviaan. Hän ei ollut oikein varma mitä puhui, sillä oli hankalaa keksiä jotain sellaista sanottavaa, mitä ei voisi tulkita väärin millään tavalla.

Angel nappasi lattensa käsiensä suojaa. Latte lämmitti mukavasti hieman kohmeessa olevia käsiä. Hetken Angel mietti, pitäisikö hänen sanoa jotain, kuten esimerkiksi kiittää, mutta tyttö päätyi nyökkäämään päätään toisellen. Sai luvan kelvata, sillä enempää ei tästä pahiksesta saanut irti.

Donnien seuraavat sanat hyvästä päivästä saivat nyt tytön ensimmäistä kertaa naurahtamaan toisen seurassa. Nauru oli ollut pilkkaava ja luotaansa työntävä, kuinkas muutenkaan. Mutta nyt poika ainakin oli nähnyt Angelin huulenpielten kääntyvät hymyyn päin, mikä oli melko harvinaista.
"Jos toi oli sun mielestä esimerkki huonosta päivästä, niin sä oot kyllä niin hakoteilla mun suhteen", Angel totesi ja hörppäsi latteaan. Voi, kunpa Angelin päivät olisivatkin olleet tuollaista, mitä Donnie oli sanonut, mutta ei. Vaaleaverikön päivät olivat yleensä sitä, että hän vittuili opettajille, lensi ulos luokasta, oli yksin, ryyppäsi itsensä sellaiseen kuntoon, että ei tajunnut enää tekemisiään... Niitähän riitti.

Tyttö nojautui kyynärpäidensä varaan pöytää vasten. Latte jäi hänen käsiensä väliin ja pahis tiiraili edessä istuvaa poikaa ehkä liiankin läpitunkevasti kirkkaansinisillä silmillään. Kuin Angel olisi yrittänyt lukea toisen mieltä, mitä hän oikeasti yrittikin. Hän halusi tietää, mitä pojan mielessä liikkui, oliko toinen aivan kuten muutkin miehet, joilla oli vain yksi asia mielessä. Sellaisia piirteitä Angel ei ainakaan huomannut pojassa ulkoisesti, mutta sai nähdä, miten poika reagoisi Angelin kysymykseen.
"Haluutko sä seksiä mun kanssa?" tyttö kysyi. Hänen äänensä oli puhdas ja kirkas kuin enkelillä, joka oli tullut lausumaan viimeiset sanat ennen kuolemaa.

"Sulla on sitten ollut huonompiakin?" Donnie tulkitsi tytön sanat ja kohotti hiukan kulmaansa hypistellen sormillaan kahvikuppinsa korvaa. Ehkä äskettäiset tapahtumat eivät kenenkään mittapuulla tehneet päivästä kovin huonoa, mutta ikävän ainakin. Onneksi Donnie osasi suhtautua asioihin rennosti ja huolettomasti, eikä antanut tuollaisten asioiden harmittaa itseään.

Pahaksi onnekseen Donnie oli juuri hörppäämässä kahviaan kun tyttö lausui sanansa seksistä. Poika tietenkin automaattisesti kahvia hengeen ja alkoi yskiä holtittomasti. Ei tuollaisia saanut kysyä jos joku oli juuri juomassa kahvia! Donnie joutui taputtamaan itseään rintaan ennen kuin sai yskinnän laantumaan. Voi hyvä luoja mikä kysymys.
"En. Eikö ihminen saa olla ystävällinen ilman, että pitäisi olla seksiä vonkaamassa?" Donnie kysyi näyttäen aavistuksen loukatulta, että hänen aidosti ystävälliset tekonsa tulkittiin heti tuolla tavalla. Vaalea poika ei ymmärtänyt miten Evangelina voi kysyä tuollaista noin kirkkaalla äänellä. Tytöllä ei todellakaan ollut kaikki ihan kotona jos kuvitteli Donniesta jotain tuollaista. Poika kun ei koskaan olisi ystävällinen vain siksi, että pääsisi vällyjen väliin.

"Sä olet tainnut törmätä vain kieroihin ihmisiin, jos tuollaista kuvittelet," poika päätteli. Hän nojautui taaksepäin tuolissaan. Kurkussa tuntui edelleenkin hiukan ikävältä sen väärään paikkaan menneen kahvin jäljiltä.

Donnien reaktio seksikysymykseen huvitti hivenen Angelia, mutta tyttö piti kasvonsa vakavina. Ei tuo poika tainnutkaan olla ihan samanlainen kuin muut Angelin tapaamat miehet, ja niinhän poikakin itseään puolusteli. Vaaleaverikkö kohotti kevyesti olkiaan ja vetäytyi takaisin alkuasentoonsa eli nojautui tuolin selkänojaa vasten ja otti laten käsiinsä.
"Mistä sitä koskaan tietää", pahis totesi ja hörppäsi lattestaan.
"Ulkonäkö pettää. Samoin teot", tyttö jatkoi ja asetti mukin takaisin pöydälle. Niin, ulkonäkö sekä teot olivat todella petollisia ja valitettavasti Angel oli päässyt ne todistamaan. Arvet vatsassa todistivat tuon ja ne tulisivat muistuttamaan ihmisten kataluudesta lopun ikää.

Poika teki omat päättelynsä, joihin neito ei aluksi vastannut. Hänen silmänsä tuijottivat vain pöydällä olevaa lattea ilmeettöminä. Törmännyt vääränlaisiin ihmisiin. Niinkö se muka vain oli? Mutta ihan varmasti jokaisella miespuolisella oli joskus mielessä seksi, sitä ei sovinnut kiistää. Ehkä Donnie ei tosiaankaan ajatellut nyt seksiä Angelin seurassa, mutta... Niin, epäilystä Angelin osalta oli ilmassa.

".. Jos ihminen on ystävällinen ilman, että vonkaisi seksiä, se on... Se on mulle uutta", tyttö myönsi sitten hiljaa ja nosti katseensa Donnieen. Hänen katseessaan välähti pieni hämmennys tätä uutta tilannetta kohtaan.
"Mä tiedän, että mun ulkonäkö vetää miespuolisia perääni. Ulkonäköni on mulle kirous", Angel puhui taas, mutta hiljeni sitten. Hän oli mennyt paljastamaan itsestään jotain sellaista, mitä ei olisi ihan tuntemattomalle ihmisille ehkä halunnut näin suoraan kertoa. Se oli vain lipsahtanut!

"Okei, ei kaikki ihmiset ehkä enkeleitä ole, mutta jos ajattelee vain pahaa ihmisistä, ei koskaan löydä mitään hyvää," pellavapää totesi katse kahvissaan, jonka musta pinta tuntui sillä hetkellä jonkin aikaa kiinnostavalta kunnes katse taas hakeutui ylemmäs, Angelin kasvojen tasolle.

Donnien kasvoilla häivähti hiukan hämmästynyt ilme kuullessaan tytön sanat. Toinen oli ollut niin kovapintainen, että tuollaisten sanojen kuuleminen oli odottamatonta. Donnie oli pikemminkin odottanut saavansa kuulla jotain vähemmän mukavaa toisen suunnalta.
"Onneks sä nyt törmäsit sellaiseen ihmiseen, joka ei ole vain sen yhden perässä niin tiedät, että meitäkin on," Donnie sanoi hymyillen rohkaisevasti ja oli melkein kokonaan unohtanut kahvinsa, joka höyrysi hänen edessään enää vain hiljalleen. Kohta se jo muuttuisi aivan liian kylmäksi, ellei Donnie älyäisi välillä hörppiä juomaansa.

Skeittaripoika ei voinut kieltää, etteikö Evangelina ollut kaunis, koska sitä tyttö oli.
"Hei, mutta ainakin se on kaunis kirous," Donnie naurahti yrittäen hiukan piristää tyttöä. Hän ei suoraan sanottuna tiennyt millaista olisi jos saisi kärsiä hyvästä ulkonäöstä. Vaikkei poika sitä varmaksi tiennyt, tytön oli saanut ajattelemaan tuolla tavalla varmasti jokin ikävä tapahtuma, joka oli johtunut hänen ulkonäöstään.