Some after school fun

Angel oli nyt vain hiljaa ja aivan paikoillaan tuijottaen hyvää vauhtia jäähtyvää teetään. Hän pohti yhä edellisiä sanojaan. Voi, miksi hän olikaan sanonut ne ääneen. Hän ei halunnut, että kenellekään paljastuisi tytöstä mitään sellaista, mikä kertoisi tytön olevan heikko. Neitokainen halusi ylläpitää sen pahisroolin, jolla hän sai pidettyä ihmiset kaukana itsestään. Angel ei missään nimessä halunnut sitä, että ihmiset yrittäisivät muka ymmärtää, mitä tytön menneisyydessä oli tapahtunut. Ei kukaan koskaan voisi laskeutua hänen ajatusmaailmaansa, kukaan ei koskaan ymmärtää Angelin tuskaa.

Kaunis kirous?
Tytön katse nousti latesta poikaan ja tyttö tuijotti toista hyvän tovin.
"... Asiasta voidaan olla eri mieltä", Angel kuiskasi ja tarttui latteensa kuitenkaan nostamatta sitä pöydästä. Vaaleaverikkö inhosi itseään, yritti kuihduttaa itsensä syömättä, jotta hänestä tulisi ruma. Luuranko ollessaan miehet eivät roikkuisi hänen perässään. Toivottavasti.
Ja taas tyttö hiljeni täysin.

Tytön katse kertoi kaiken. Vitsi ei ollut uponnut Evangelinaan aivan samalla tavalla kuin Donnieen. Poika hymähti jotenkin epämääräisesti ja mutisi itsekseen hiljaa jotain siitä, että ensi kerralla kannattaisi miettiä kahdesti ennen kuin päästäisi tuollaisia suustaan. Donnien sanat kun eivät näyttäneet saavan tyttöä paremmalle tuulelle, päinvastoin.

Kerrankin vaaleatukka oli hiljaa pidemmän hetken. Hän käytti kahvikuppiaan huulillaan ja hörppäisi ällöttävän viileäksi päässyttä kahviaan. Kylmä kahvi maistui pahalta, joten Donnie sysäsi kupin kauemmas itsestään katsellen hetken sitä ennen kuin taas uskaltautui kohottamaan katseensa vastapäisellä paikalla istuvaan neitokaiseen.

"Ehkei se vika ole sussa, vaan niissä miehissä, jotka roikkuvat sun perässä vaan sen yhden takia," Donnie sanoi varovasti katsoen toista kulmiensa alta. Jalka naputti lattiaa hiljalleen pöydän alla ehkä aavistuksen hermostuneestikin. Toista kertaa pellavapää ei haluaisi sanoa jotain niin typerää kuin ne sanat kauniista kirouksesta.

"Nehän voi olla vaikka mitä kahjoja," poju lisäsi nyt jo hiukan hymyillen.

Angel tunsi, että hän oli saanut tarpeekseen. Lattekin oli melkein juotu loppuun, tosin ei hän enää pohjalitkuja halunnut juoda. Hän ei enää halunnut sanoa uudelle 'tuttavalleen' enää mitään, sillä pelkäsi taas paljastavansa liikaa henkilökohtaisia asioitaan.
"Kahjoja kaikki", vaaleaverikkö tyytyi lopulta toteamaan Donnielle ja siirsi tuoliaan taaemmas pöydästä noustakseen ylös. Hän nappasi takkinsa ja kaulahuivinsa tuolin selkänojalta ja nousi ylös. Pahis asetti takin takaisin päälleen ja kiersi huivin kerran kaulansa ympäri. Laukku nostettiin lattialta ja Angel oli valmis poistumaan kahvilasta. Sitä ennen hän kuitenkin siirsi katseensa vaaleahiuksiseen poikaan ja katsoi tätä Angelmaiseen tapaan, eli kylmästi.
"Ihan kiva kahvila", tyttö sanoi sitten yllättäen, sillä katseesta olisi voinut päätellä, että tytön suusta tulisi jotain tylyä.
"Täytyy useamminkin käydä", Angel sanoi sitten ja lähti sitten lampsimaan ulos kahvilasta. Hän ei jäänyt odottamaan, mitä Donnie aikoisi tehdä.

Donnie katsoi toista yllätettynä. Ei kai tyttö nyt noin vain aikonut lähteä? Poika oli aikeissa sanoa jotain, mutta ei siinä tilanteessa keksinyt mitään järkevää tai sellaista, joka olisi saanut Evangelinan vielä jäämään hänen kanssaan kahvittelemaan. Ilmeisesti tyttö oli päättänyt lähteä ja sen tekisi.

Kun tyttö oli päässyt jo muutaman askeleen päähän Donniesta ja pöydästä, poika tajusi vihdoinkin nousta. Hän kääntyi nopeasti ja asteli toisen perään, ei kuitenkaan niin, että olisi ottanut Evangelinan kiinni.
"Evange..." Donnie ehti huikata kunnes sulki suunsa. Mitä hän tytölle sanoisi? Pyytäisi jäämään vielä vähäksi aikaa vai kysyisi haluaisiko tyttö mennä joskus toistekin kahville? Nuo tuskin saisivat toivottua vastaanottoa. Evangelina luulisi vielä, että Donnie olisi yksi niistä kahjoista, joista he olivat puhuneet.

Pudistettuaan päätään Donnie oli tehnyt päätöksensä. Hän hölkkäsi tytön kiinni ja tarttui tätä mahdollisimman kevyesti ja mahdollisimman ahdistelemattomasti käsivarresta kiinni pysäyttääkseen toisen matkan.
"Jos joskus haluat lähteä vaikka kahville tai vaan jutella, soittele tai jotain," Donnie sanoi kaivelemalla taskustaan paperinpalan ja kynän (pojan taskuista löytyi vaikka mitä), joilla raapustettiin puhelinnumero ja ojennettiin sitten tytölle. Donnie jäi hiukan kauhullakin odottamaan saisiko litsarin kasvoilleen vai suhtautuisiko Evangelina asiaan toisella tavalla.

Pahis oletti, kun oli jo jonkin matkan päässä kahvilasta, että Donnie ei lähtisi tytön perään. Ainakaan kukaan täysjärkinen ei lähtisi, eikö niin? Angelin käytöksessä oli paljon parantamisen varaa, jos hän halusi luoda uusia ihmissuhteita. Mutta kun tyttö ei halunnut niitä luoda, niin hänen käytöksensä poikaa kohtaan oli oikein sopivaa neitokaisen mielestä.
Donnien huikkaus jäi huomiotta, sillä Angel ei ollut kuullut sitä. Hän oli keskittynyt täysin toisiin asioihin, kuten siihen, missä voisi tänään ryypätä itsensä tiedottomaksi. Kotona ryyppääminen alkoi olla jo hieman turhauttavaa.

Kun Donnie oli vasta asettamassa sormiaan tytön käsivarren ympärille, kylmät väreet lähtivät kulkemaan niskassa. Otteen tiukentuessa sen verran, että Angel saatiin pysähtymään, vaaleaverikkö kääntyi katsomaan poikaa kauhusta kankein silmin, joista samalla paistoi suunnaton inho. Nuorukainen kuitenkin ehdotti uutta kahvilla käyntiä tai soittoa, mikä sai Angelin kauhusta kankeiksi muuttuneet silmät muuttumaan hivenen neutraaleiksi. Vaaleaverikkö veti kätensä vierelleen ja katsahti ympärilleen epämukavan oloisena. Hänen silmänsä harhailivat nopeasti ostoskeskuksessa sekä Donniessa, ja viimein tyttö sitten nappasi pojan kädestä tämän numeron.
"Tyytyväinen?" pahis kysyi turhautuneesti, kun Donnie oli onnistunut saamaan antamaan Angelille numeronsa. Miksi poika halusi antaa numeronsa hänelle?
"Mut älä enää... Koske muhun ilman mun lupaa", sanottiin varoittavasti hiljemmalla äänellä. Neito ei todellakaan pitänyt siitä, kun häneen koskettiin yllättäen. Jo toisen lähellä olo sai tytön yleensä varuilleen. Ei mikään ihme, eihän, kun otti huomioon tytön menneisyyden.

"Haluutko sä, että mä soitan sulle joskus?" Evangelina kysyi sitten uudella äänellä, joka kuulosti epäuskoiselta ja hivenen loukkaantuneelta. Neitokainen nimittäin ajatteli, että tämän täytyi olla jonkin sortin vitsi.

Poika otti vaistomaisesti puoli askelta taaksepäin. Tytön katse oli jotenkin pelottava, joten hetkisen Donnie jo oletti saavansa sen litsarin tai muuta, mutta sitten Evangelina ottikin paperilapun häneltä. Varovainen hymynkare ilmestyi heti pojan kasvoille.
"Okei. Sori. Olisi ehkä pitänyt pysäyttää sut muulla tavalla," Donnie pyysi anteeksi virnistäen toispuoleisesti. Viimeistään tuolla äänensävyllä sanottujen sanojen jälkeen blondipoika älyäisi olla koskematta Evangelinaan ilman tämän lupaa.

"No ei sun tietenkään pakko ole, mutta ajattelin vaan jos joskus tarvitset juttuseuraa tai muuta," Donnie sanoi hiukan vaivautuneena, sillä ei oikein tiennyt miten tytön sanat tulisi tulkita. Hänestä tuntui, että Evangelina piti koko juttua jotenkin vitsinä ja leikkinä, vaikka Donnie oli kyllä täysin tosissaan. Pojusta tyttö vaikutti ihan mukavalta tyypiltä, vaikka ehkä hiukan vaikealtakin, joten hän oli esittänyt asiansa tosissaan. Ei hänellä ollut tapana vitsailla tällaisista asioista.

Donnie pörrötti tukkaansa ja vaihtoi levottomana painoa jalalta toiselle. Olikohan tämä nyt ihan viisas idea?
"Tai sitten sä voit vain repiä koko lapun jos haluat," pellavapää vielä sanoi. Hän toivoi, ettei tyttönen rupeaisi sitä hänen edessään repimään, sillä Donnie varmasti loukkaantuisi siitä vaikka muuta ehkä sanoikin.

Donnie vaikutti niin kovasti yrittävän saada edes jotain lähempää kontaktia Angeliin, joka vieroksui läheistä kontaktia. Toisen pahoittelut Angelin pysäyttämisestä saivat ilmeettömät kasvot muuttumaan pieneksi hetkeksi hivenen hämmentyneiksi, mutta vain pienen hetken. Nopeasti kasvoille kehittyi sama suojanaamari, mikä koristi vaaleaverikön kasvoja melkein aina ollessaan ihmisten ilmoilla.

Juttuseuraa tai muuta?
Poika ehti jo puhua jotain lapun repimisestä, mutta pahis oli yhä keskittynyt tuohon edelliseen lauseeseen.
"Ryyppyseura kelpais", sanottiin sitten vakavin ilmein ja tytön kirkkaansiniset silmät tarkastelivat Donnien kasvoja tarkasti. Angelhan oli äskettäin pohtinut, että kotona ryyppääminen alkoi tuntua turhauttavalta, mutta se muuttuisi heti erilaiseksi, jos oli seuraa.

Angel ei tosin tiennyt, miten radikaalisti hänen käytöksensä aina muuttui juodessaan pään niin täyteen kuin vain kykeni. Voisi sanoa, että hänestä kuortui aivan päinvastainen henkilö luonteeltaan, mitä hän nyt oli.

Donnie kohotti kulmiaan yllättyneenä toisen sanoista. Hän ei ollut ihan varma oliko kuullut oikein toisen sanovan jotain ryyppyseurasta, mutta ilmeisesti Evangelina oli ihan tosissaan kun katsoi poikaa niin vakavalla ilmeellä.
"Sori, mutta sitten sun pitää etsiä jotain muuta seuraa," Donnie sanoi hiukan pettyneenä ja hänen hymynsä oli hälvennyt melkein kokonaan. Suupielet olivat enää vain vähän kääntyneet ylöspäin, tuskin näkyvään hymynpoikaseen.

"Mä en juo. Se ei tee hyvää kropalle," poika lisäsi upottaen käden hiuksiinsa ja haroen niitä hetken. Donnie halusi pysyä terveenä vielä monen monta vuotta, eikä alkoholi sopinut hänen keholleen. Donniella oli aivan liian monta kokemusta siitä, miksi absolutismi oli paljon parempi vaihtoehto hänelle kuin juominen. Pojan keho ei yksinkertaisesti pitänyt alkoholista, mikä oli ilmennyt järkyttävinä krapuloina jokaisen alkoholin nauttimiskerran jälkeen. Jokunen aika sitten Donnie oli sitten päättänyt jättää kaikki päihteet pois. Ei tupakkaa, ei alkoholia, ei huumeita, kaiken kaikkiaan kirkkaampi ja parempi elämä.

Angelin kuullessa, että Donnie ei juonut, tytön huulet raottuivat hivenen ihmetyksestä. Hän ei ollut koskaan tavannut ihmistä, joka ei koskenut alkoholiin. Kaikki pahikset 'tutut' olivat aika pahemman luokan juojia ja tässäkö olisi ensimmäinen, joka ei juonut?
"Absolutisti", vaaleaverikkö totesi halveksivasti ääneen ja pyöräytti silmiään.
"Ite vittu sitä seuraa tarjosit", Angel totesi vihoissaan ja kääntyi kannoillaan. Nyt siis Donnie ei aikonutkaan tarjota seuraansa, vaikka äsken sitä oli oikein ilomielin tarjoamassa!
Tyttö lähti jatkamaan kulkuaan jo hivenen painavemmin askelin. Nyt olisi tupakkatauko.

Näytti siis siltä, että Angel saisi jälleen kerran juoda yksin. Ah, niin hienoa. Nojaa, mitäs hän nyt muita tarvitsi ympärilleen. Hän pärjäsi hyvin itsenäänkin.

Donnie huokaisi lyötynä. Toisen äänensävystä saattoi päätellä, että hänen suhtautumisensa juomiseen ei selvästikään ollut toivottu tai miellyttänyt tyttöä. Poika laski katseensa alas, mutta se nousi sieltä melko nopeasti Evangelinan sähähtäessä seurantarjoamisesta. Donnie kurtisti kulmiaan puolustelevasti. Kyllä hän oli seuraansa tarjonnut, mutta ei välttämättä juuri ryypiskelyyn. Evangelinahan itse oli päättänyt sitten kysäistä häntä juuri ryyppyseuraksi.

"Ihan sama," Donnie puuskahti pudistellen hiukan lannistuneena päätään katsellessaan tytön etääntyvää selkää. Jos hänen seuransa ei kelvannut esimerkiksi kahvittelun merkeissä, oli varmasti parempi, että sitä seuraa ei hyödynnettäisi ollenkaan. Pojan hartiat olivat lysähtäneet aavistuksen kasaan, mutta ei mennyt kauaakaan kun Donnie oli jo löytänyt jotain hyvää tästä kaikesta ja sai ryhtinsä korjattua.

Hän kääntyi ympäri ja lähti tallustelemaan kahvilaa päin. Pitäisi hakea sieltä lauta ja muut kamat ennen kuin voisi häippäistä jonnekin muualle.

Evangelina ei selvästikään tiennyt mitä menetti kun ei kelpuuttanut Donnieta seurakseen.