It's raining men

//jersey fiit jeremy~ ja Monan vaatteet + kengät :'D

"Voi helvetin helvetti!" kirottiin mielessä ja katsottiin ulos ikkunasta, joka paljasti kaatosateisen maiseman ukkosen jyrähtelyn kera. Dusty's ei ollut Moniquen lempipaikka. Ei tosiaankaan. Mutta ei hänellä ollut varaa nirsoilla sateensuojan kanssa, sillä hän ei ollut varautunut koko hemmetin sateeseen! Olisi vain pitänyt kuuliaisesti katsoa säätiedotus ja lähteä vasta sitten ostamaan uutta motocross kypärää, mutta ei! Hän vain ryntäsi suinpäin matkaan ajattelematta sen pidemmälle.
Pahistyttö istui yksikseen kahden istuttavan pöydän ääressä ja joi juuri tilaamaansa kamomillateetä, joka rauhoitti kummasti hänen sekaista mielentilaansa. Tosin tupakka olisi hoitanut sen vieläkin paremmin, mutta tupakointi oli sisällä kielletty, eikä neiti halunnut mennä ulos kaatosateeseen sauhujen takia. Jotain rajaa sentään.

Mona katseli hieman syrjemmällä istuvia urheilija poikia, joiden pelkkä näkeminen sai jo hänet pahoinvoivaksi. Hän NIIN vihasi noita lihaskimppuja, itseään täynnä olevia ällötyksiä, jotka luulivat olevansa jotain suurta lihastensa ja ulkonäkönsä takia. Eivät nuo nyt loppujen lopuksi niin hyvän näköisiä olleet.
Kaikenlisäksi nuo harrastivat jotain saamarin tennistä, koripalloa tai amerikkalaista jalkapalloa. Voisiko tylsempiä lajeja olla?
Brunette vilkaisi jalkoihinsa, joiden suojissa lepäsi mukavan kokoinen pussi, joka sisälsi hänen uuden motocross kypäränsä. Hitto sinunkin kanssasi...!

Apuapuapua. Apua-sana oli ainoa, mikä pyöri Jerryn päässä tämän väistellessä enemmän tai vähemmän laittomasti autoja kaatosateissa pisaroiden iskiessä mustin collegehousujen läpi mukavasti ihoon. Oli sentään kunnon ajotakki päällä, mutta lasit alkoivat ikävästi huurtua ja samentua. Jerry veti vesipostin jälkeen pyöränsä kävelytielle saaden peräänsä vihaisia huutoja ja pari kiljahdusta. Kun vastaan tuli lämpimän oloin Dusty's, poika painoi jarrua, jolloin mopo nojasi hetken ajan eturenkaalle kunnes takaosa laskeutui. Vehje sammui kun avain käännettiin ja vedettiin pois virtalukosta.

JD jätti mopedin markiisin suojiin ikkunan viereen ja nosti kypärän ohimolleen pyyhkäistyään laseja hihalla. Tummenetuilla ajolaseilla oli mukava ajella pitkin synkkiä katuja kaatosateen aikana.. Poika vilkuili kahvilan porukkaa nyrpeä ilme kasvoillaan, urheilijoiden jengistä sai heti tervehdyksiä ja huutoja, joihin Jerry vastasi nyökkäyksellä. Kahvila oli täynnä sadetta pakoilevia ihmisiä, niin taisi olla myös nurkkapöydässä istuva neiti, jonka jalkojen juuresta Jerry bongasi tutun moottoripyöräliikkeen muovikassin.

Jerry asteli jonoon, jossa oli enemmän tai vähemmän märkiä ihmisiä ravistelemassa sateenvarjojaan tai nauramassa toisten kastumiselle. Hän ei voinut olla vilkuilemassa nurkkapöydän neitiä. Tuo ei saisi kadota, harvemmin täälläkään näki tyttöä, joka olisi käynyt jotain mopokamaa ostamassa. Tai ehkä se oli neitokaisen veljelle? Tai pahimmassa tapauksessa poikaystävälle. JD ei pystynyt pitämään katsettaan yli puolta minuuttia poissa hänestä. Jonokin eteni tuskastuttavan hitaasti.

Tyttö hörppäsi pienesti teestään ja antoi sen ihanan, lempeän maun hyväillä suutaan. Hän laski pienen nautiskelun jälkeen teekupin takaisin sievälle lautaselleen, joka kilahti hiljaa vastalauseeksi. Jokin tuntui olevan nyt hullusti. Aivan kuin jokin tai joku olisi katsellut häntä hieman kauempaa. Monique nosti katseensa teekupistaan ja antoi sen käydä koko kahvilan läpi, kunnes päätyi katsomaan Jeremyä. Siinä toinen seisoi jonossa ja katseli häntä häpeilemättä näyttää sitä.
Monique nosti pienesti kulmaansa ja antoi katseensa siirtyä pojan kasvoista tämän märkään takkiin, joka ei näyttänyt samanlaiselta kuin muilla tavallisilla kulkijoilla. Kyllähän Mona nyt tunnisti prätkätakin! Harrastaahan hän sentään motocrossia melkein joka toinen päivä.

Neito päätti kääntää katseensa pois tästä ja ottaa jälleen kulauksen viilenevästä teestään, sillä halusi juoda sen vielä lämpimänä. Normaalisti hän olisi mulkaissut toista jäätävästi tai jopa huutanut "Mitä mulkkaat?!", mutta tällä kertaa hän antoi sen anteeksi. Toisellahan oli prätkätakki, joka kertoi tämän omistavan moottoripyörän, joita Mona sitten rakasti kuollakseen. Hän olikin monesti miettinyt, jos menisikin naimisiin moottoripyörän kanssa, ei kenenkään itsekkään miehen. Mutta moottoripyörän takia toiselle annettiin tuijottelu anteeksi. Tällä kertaa.

Jerryn kasvoille nousi vino hymy kun nurkkapyödän neiti nosti katseensa häneen. Saman tien poika käänsi katseensa ylemmäs hinnastoja katsomaan ja sai kuin saikin oman tilausvuoronsa pienikokoisen aasialaistytön jälkeen. "Kaakao ja toooosi lämpimänä kiitos", JD tokaisi nopeasti ja kaivoi taskujensa pohjalta märän dollarin setelin. "Umm..", poika näytti hyvin harmistuneelta, mutta kassaneiti hymyili leveästi ja nosti dollarin varovasti pöydältä. Vastalahjaksi Jerry sai höyryävän kaakaomukin kermavaahdolla.

Sitä varovasti kannatellen jäykät suojakäsineet kainalossaan Jerry pujotteli nurkkapöydän luo. "Hyvää iltaa, nurkkapöydän neiti", poika virnisti ja laski kaakaonsa pöydälle sen suurempia kysymättä. "Suonette anteeksi, mutta mua kiehtoo kovasti toi muovikassi sun jalkojen juuressa", JD jatkoi hymyillen. Hän piti suhteellisen painavan kypärän päässään, hiukset olivat varmasti sekaisin enemmän kuin liikaa.

Kämmenet laitettiin lämmittelemään teekupin ympärille, joka huokui miellyttävää lämpöä. Hän olisi kyllä voinut ottaa vielä sämpylän tai vaikka pullan, mutta ei hänen oikeastaan tehnyt mieli. Tavallaan hän halusi ja tavallaan ei. Päätä nyt siitäkin, mitä haluat. Monique kääntyi melkeinpä vahingossa katsomaan Jeremyn ja kassaneidin pientä kommunikointia. Olipa tuo kassaneiti ystävällinen tuolle. Jos hän olisi lyönyt märän setelin tiskiin, ei hän olisi saanut sitten mitään. Noh, ehkä tuokin poika pelasi ulkonäöllään.

Pahistyttö nosti ärsyyntyneen katseensa Jeremyyn, kun tämä omine lupineen laski kaakaonsa pöydälle, joka tarkoitti sitä, ettei hän pääsisi tuosta eroon sitten millään.
"Jaa tää?" kysyttiin välinpitämättömästi ja kumarruttiin pienesti napauttamaan muovikassia.
"Miksikäs se herraa niin kovasti kiinnostaa?" hän esitti sitten vielä yhden kysymyksen epäystävällisellä äänensävyllä, joka viesti sitä, ettei hän halunnut toisen seuraa.

Jerry nojasi rennosti taaksepäin tuolissaan, jolloin asennosta tuli niin perusurheilijamainen - haarat levällään toinen käsivarsi tuolin selkänojalla virnuillen. "Anteeksi, harvemmin näkee mopomimmejä", poika hymyili vinosti. "Plus se, että neiti istuu yksin nurkkapöydässä täpötäydessä kahvilassa tällaisella säällä on aika harvinaista. Tai se yksinolo-osio. Tai emmä tiiä", JD alkoi selittelemään tapansa mukaan.

"Älä viitti nipottaa", Jerry mutisi nojautuen eteenpäin ja hieroi niskaansa. Lopulta poika otti kypärän päästään ja oli laskemassa sen pöydälle, kunnes huomasi tytön katseen, jonka JD luokitteli pahaksi katseeksi. Toisaalta se saattoi olla toisen luonnollinen katse, miten tämä katsoi kaikkia. Mutta Jerry oli epävarma, kuten aina.

Hän ei varsinaisesti ollut ikinä seurustellut tai ylipäätään sen kummempia tyttöjä deittaillut, eikä osannut käyttäytyä itsepäisten ja vaikeiden tapausten kanssa - Jerry kun oli ihmissuhdteiden kanssa enempi luovuttajatyyppiä. Jos kaikki olisivat vain kuten mopot, tekisivät sen mitä pyydetään kun oikeista napeista painetaan. Poika pörrötti hiuksiaan, jotka eivät - kumma kyllä - olleet lainkaan märät ja kosteat, ne olivat säilyttäneet aamuisen muotonsa hiukan pystyssä.

Pahis nosti pienesti kulmaansa toisen selityksille. Olipa tuo urheilijapoika kova selittämään, tai ainakin sekoilemaan sanoissaan.
"Jaa", hän totesi kasvot vakavina, "Kuka nyt pahiksen kanssa istuis samassa pöydässä?"
Pieni hymynhäivä käväisi tytön huulilla tuon sanoessaan. Miksi juuri tuon piti ängetä istumaan hänen kanssaan samaan pöytään? Jos Jeremy olisi ollut kuka tahansa muu, olisi Moniquen tarvinnut vain parilla ilkeällä lausahduksella karkottaa tämä luotaan. Urheilijat, hyi! Koko koulun kerma oli aivan perseestä suoraan sanotusti!

Mona otti kiinni teekupistaan ja otti siitä kulauksen. Hän laski sen takaisin paikoilleen ja nosti harmaanvihreät silmänsä toiseen.
"Oliko vielä jotain muuta?" kysyttiin äänen saadessa ystävällisemmän sävyn, josta erottui selvä ristiriitaisuus. Loppujen lopuksi hänkin vain kaipasi seuraa, aivan kuten kuka tahansa muukin tyttö, vaikka osoitti sen sangen erikoisella ja häijyllä tavalla.

"Emmä katso klikkejä. Ei mua kiinnosta, kuka on luokiteltu mihinki klikkiin erinäisten asioiden takia. Itekin oon muka noiden porukassa, mutta arvaa onko mulla siellä kavereita? Ei, koska mun laji on motocross, jota noi paskiaiset ei laske urheilulajiks", Jerry totesi närkästyneesti. Hänelle oli yks hailee mihin klikkiin tyttö kuului ja mihin hän itse kuului. Miksi mokomat klikit rajoittaisivat elämää ja ystävyyssuhteita?

"Ei muuta", Jerry oli hetken hiljaa saarnansa jälkeen ja otti kaakaostaan kulauksen. Pojan ylähuuleen jäi kermavaahtoa, jota hän itse ei huomannut.

Tyttö räpäytti pari kertaa pitkiä ripsiään selvä hämmästys paistaen kasvoilta ärtyneisyyden kadottua äkisti tiehensä.
"Mitä? Harrastatko säkin motocrossia?" kysyttiin puoliääneen.
Mitä? Voiko se olla edes mahdollista? Monique, pahis ja huono-onnisuuden perikuva (lähinnä ihmissuhteissa) sattuisi muka törmäämään samaisen lajin harrastajaan? Älkää nyt naurattako! Varmasti hän oli vain kuullut väärin toisen sanat kuunnellessaan tätä ja miettiessään samalla, miten voisi häätää tuon pois.

Harmahtavanvihreät silmät seurasivat nyt kiinnostuneempina toisen liikkeitä ja tarkastelivat toisen kasvoja. Hän nosti huvittuneesti kulmaansa huomatessaan Jeremyn ylähuuleen jääneet kermavaahtoviikset. Tyttö tyrskähti pienesti ja rykäisi sitten hiljaa vakavoittaakseen itensä.
"Sulle jäi kermavaahtoviikset", todettiin ja nostettiin oman kuppilautasen vierestä puhdasta paperia, joka ojennettiin ystävällisesti toiselle.
Tällaista ei pääsekään näkemään joka päivä; Mona, urheilijoiden vihaaja, istuu samassa pöydässä urheilijan kanssa.

//anteeks kun vastauksessa kesti :s