Oh gosh, why exactly today raining?

// joku Naten kanssa tänne ;---s

Koripallokentällä ei ollut juurikaan ketään vaikka vain hieman pisaroita tippui alas. Yksi nuori herra kuitenkin yritti epätoivoisesti saada palloaan koriin. Nuori herra O'Malley. 18-vuotias poika. Välillä kuului muutama kirosana, ja ärähdys perään. Jostain syystä tänään ei onnistunut. Koreja vain ei tullut. "Voi jumalauta miksei tää nyt voi yksinkertasesti mennä tonne koriin?" kuului tuon suusta. Juuri tämän repliikin jälkeen vettä alkoi tulla taivaalta oikein kunnolla. Mutta Nathan oli päättänyt ettei menisi kentältä minnekkään ennen kuin saisi edes kymmenen koria.

Taas huti. "Mitä tää nyt on?" Nate karjaisi jälleen ja viskaisi pallon kohti koria. Nyt se ihme ja kumma meni. "Nonii", hän huokaisi ja haki pallonsa. Uudestaan yritettiin, mutta ei se sitten tietenkään mennyt. "Ei tää voi olla totta", nuorukainen ärähti ja lähti kuljettamaan palloa ympäri kenttää. Jos pallon saisi paremmin ottamalla ensin hieman vauhtia. Yksi... Kaksi... Kolme... Heitto! Ja huti... Eihän hän ikinä epäonnistunut näin.

Nathan oli saanut vain yhden korin, mutta silti hän oli täysin läpimärkä. Sekä hiestä että vedestä. Sade ei ollut millään loppuakseen. Niin. Ehkä kyseessä olikin sade, eikä hänen taidot. Sade nimittäin ärsytti poikaa suunnattomasti. "Hiton sade", tämä mutisi ja otti pallon kainaloonsa. Pieni breikki olisi paikallaan. Onneksi eväät oli otettu mukaan. Hän kaivoi ensin eväät ja istahti sitten maahan reppunsa päälle ettei housut kastuisi. Hänellä oli yllään aivan tavalliset farkut sekä sininen Wescin paita.

[jos liityn seuraan ? (:]

Alicia Shepard käveli verkaalleen koulun ovista ulos. Tämän päivän tunnit olivat loppuneet tytön onneksi jo yhdeltä, sillä Alicia ei olisi kestänyt biologian opettajan kämätystä tuskin enää sekuntiakaan.
Vaikka ulkona satoi lähes kaatamalla, se ei vaikuttanut tytön kävelynopeuteen yhtään. Alicia piti sateesta. Siis ei kastumisesta, sillä olihan hänellä sateenvarjo, mutta sateesta. Ei hän osannut sanoa miksi, mutta toisaalta ei sitä kukaan ollut koskaan kysynytkään. Ei hän ollut edes pahemmin ajatellut sitä ennen.
Alicia kaivoi harmaiden pillifarkkujensa taskusta kännykän ja vilkaisi kelloa - kymmenen yli yksi. Hänellä olisi reilusti aikaa hipsia vaikka Dusty'siin, juoda siellä kuppi kuumaa lattea ja tulla sitten takaisin koululle cheerleader harkkoja varten.

Alicia päätti siis mennä Dusty'siin. Lyhin reitti sinne olisi koripallokentän ohi, joten tyttö suuntasi sinne. Kentän laidalle päästyään hän kuitenkin kuuli kentältä ääntä. Kiroilua. Ajattelematta asiaa enempää tyttö käänsi askeleensa tuota hahmoa, poikaa, kohti. Poika oli kentällä yksin, ja Alicia toivoi, ettei tuo pistäisi pahakseen tytön paikalle saapumista.

"Moi" Alicia huikkasi päästessään lähemmäs poikaa. "Mitä sä täällä yksin ja tälläsellä sateella?" tyttö sitten kysäisi, vaikka näkihän sen. Poika - luultavasti urheilija - istui maassa koripallo kainalossa. Alicia tutkaili pojan olemusta pistävän sinisillä silmillään, ja huomasi että tuo oli aika lihaksikas, joten melko varmasti urheilijapoika.

Nathan avasi foliopaperin, ja sen alta putkahti esiin ruisleipä. Mitään raskasta ei voisi syödä, sillä muuten voisi tulla aivan turhia kiloja, eikä välttämättä jaksaisi enää yrittää koreja. Nate yritti olla välittämättä sateesta, mutta epäonnistuneesti. Ärsyttävät pikku pisarat valuivat pitkin hänen kasvojaan. Haukkaus. Totta puhuen Nate ei pitänyt ruisleivästä, mutta se oli ollut ainoa leipä mitä häneltä oli löytynyt. Äkkiä kuitenkin nuorukainen kuuli äänen joka tervehti häntä. Nathan käänsi katseensa tervehtiään, ja huomasi hyvin kauniin ilmestyksen. Päivän pelastus. Poika nielaisi leivän palasen ja virnisti tytölle. "Moi", tämäkin tervehti ja nousi ylös. "Mitä sä täällä yksin ja tälläsellä sateella?"tyttö kysyi. "Yritän saada koreja, mut ei oikeen onnistu. Taitaa johtuu sateesta", Nate vastasi ja katsahti taivaalle. "Mitäs sä sitten? Matkalla jonkun prinssin luokse vai?" hän kysyi ja naurahti hieman.

"Vai väitätkö et noin kauniilla neidolla ei oo seuraa?" Nate sanoi ja otti reppunsa maasta. Hän kääri leipänsä takaisin folioon ja sen tunki takaisin reppuun. Poika pompautti palloaan kerran maassa kunnes otti sen taas kainaloonsa. "Hm. Taidat käydä Aston Highiä?" tämä kysäisi ja virnisti. Osasipa tämä tyttö piristää päivää vain olemalla. No jaa. Naten päivä piristyy aika monta kertaa jos vastaan tulee joku oikein kaunis tyttö. Ja tällä oli jopa tummat hiukset. Unelmien täyttymys.

Alicia sipaisi sateenvarjosta vapaalla kädellään kasvoille kutittamaan karanneet ruskeat hiukset korvan taakse. Pojan kertoessa, ettei korinteko oikein sujunut, tyttö kallisti päätään hieman. "Juu, sateesta se varmaan" tuo naurahti hieman ja jätti kasvoilleen sen normaalin pirteän virneen.
Pojan kysyessä häneltä ja lisäessä vielä prinssi osuuden, Alicia tuhahti huvittuneena.
"Olen menossa Dusty'siin." tyttö kertoili sitten "- ja ilman prinssiä" Alicia lisäsi ja naurahti. Yhtäkään prinssiä Alicia ei ollut oikestaan vielä edes tavannut, melko uusi kun kerran oli.

"Ja kyllä väitän, ei mulla mitään seuraa ole", hän vastaili jälleen. Tytön kavoille tuntui tarttuneen kestohymy, mutta mikäs siinä, tämä poika oli ensimmäinen jolle hän oikeasti hymyili täällä. Oli hän toki muiden cheerleadereiden kanssa jutellut ja kikattanut, mutta tämä oli silti erilaista.
"Juu, Astonistahan mä. Säkin ilmeisesti, ethään sä muuten täällä olis?" likka hymähti. Sade tuntui loppuneen joten Alicia sulki sateenvarjonsa. "Ootko korisjoukkueessa?" tuo kysäisi vielä, sillä yleensähän ne koripalloilijat tulivat tänne harjoittelemaan.

Dustysiin. Sinne tämä nuori tyttönen kertoi menevänsä. Myös tämä kertoi että ilam nmitään seuraa. "Hmm... Toivottavasti en tunnu liian tungettelevalta, mut kelpaiskos seura?" Nate kysäisi ja hymyili hieman. Seuraavaksi tyttönen kertoi että kävi Astonia ja arveli myös pojan olevan sieltä. Hän tietysti nyökkäsi. Neiti kysyi myös oliko hän korisjoukkueessa. "Kyllä", Nathan vastasi lyhyesti ja katsoi hymyilevää neitoa. Vielä poika ei tiennyt tämän nimeä joten siitä olisi otettava selvää. "Mikäs mahtaa olla nimes?" hän kysyi ja pörrötti hieman aivan littanaksi valahtaneita ja märkiä hiuksiaan.

Pieni yskäisy ja katsahdus taivaalle. Sade vain yltyi. "Pian täältä pitää kyl päästä pois", Nate huokaisi kunnes välähti. Salama. Sitten vain pari sekuntia myöhemmin jyrähti. "Voi hitto, se on ihan täs päällä", nuorukainen älähti ja katsahti taivaalle. Taas välähti ja jyrähti. "Oikeesti tää ei oo enää turvallista", Nate sanoi ja vilkaisi tyttöön.

//lyhytt...

[[ei ollut ;oo

Alicia hymähti pojan sanoille. Tähän astisista tytön tapaamista ihmisistä täällä ehkä huomaavaisin. Ja ehdottomasti eniten puhuvin - että hän olikin osannut joutua sellaiseen seuraan jossa puhuminen aina tuntui jotenkin hieman väkinäiseltä.
"Ei toki tunnu tungetteelevalta. Kaipaankin seuraa." tyttö virnisti vinosti ja kallisti päätään hieman vasemmalle. Vakio ele, myönnetään. Aina se sama virne, sitten pään kallistus.

Alician saaden edelleen kasvoilleen sadepisaroita tuo avasi sateenvarjonsa uudestaan - ja selvästi oikealla hetkellä, sillä sade yltyi välittömästi. Poika kysyi tytöltä tuon nimeä.
"Alicia" tyttö puhalsi muutaman kasvoilla kutittelevan hiuksen pois ennen kuin jatkoi "Shepard." Hän nyppäsi topin helmaa hieman alaas päin. "Sinun nimesi?" tuo sitten kysäisi tapellen samalla yhdellä kädellä toppinsa kanssa - toinen käsi kun oli varattu sateenvarjolle.

Salama. Jyrinä. Alicia jännittyi. Hän todella, todella vihasi ukkosta. Noo, ehkä pelkäsi, muttei hän sitä ainakaan myöntänyt. "Juu, en usko kans et olis enää niin turvallista." tyttö myönsi katsoen taivaalle. Alicia siirsi sinisten silmiensä katseen pojan omiin. "Joten siis, mennäänkö?"

// Siirrytään Dustysiin ?