Who are you today?

// Vlip och Justin villkommen

Dani retkotti keinussa piirrellen varpaillaan kuvia maahan. Tytöllä oli huono päivä, eikä häntä oikeastaan kiinnostanut kohdata ketään. Leikkikenttä oli onneksi autio, eivätkä huutavat lapset tai tupakoivat kovikset olleet lisäämässä ärsykettä naisen päivään. Koulupäivä oli tappava, ja olisi varmasti ollut sitä ilman päässä jyskyttävää krapulaakin. Jälleen kerran tyttö oli saanut kuulla pään aukomista eräältä tietyltä rikkaalta pennulta. Tällä kertaa Dani ei edes yrittänyt saada sanotuksi mitään ivaavaa, vaan otti käyttöön kansainvälisimmän kielen ja humautti muijaa suoraan naamariin, avokämmenellä tosin onneksi. Tämä johti tietysti puhutteluun ja tyttö sai kuulemma olla onnellinen, ettei häntä erotettu määräajaksi. Lisäksi nainen sai varmasti kymmeniä uusia vihamiehiä tempullaan, vaikka se ei oikeastaan kiinnostanutkaan häntä. Dani vain pelkäsi oikeastaan muiden puolesta käyvänsä jonkun päälle vielä pahemmin, sillä aina hän ei kyennyt hillitsemään itseään.

Ja jotta tytön hilpeys ei suotta pääsisi nousemaan päätti isäpuoli, aa-kerhonvetäjä Roy soittaa ja yrittää kääntää Danin elämää paremmille raiteille. Tyttö kun oli erehtynyt soittamaan äidilleen ja pyytänyt tätä kanssaan syömään ja lasilliselle. Oli kuulemma erittäin huolestuttavaa, että Dani itse joi "niin paljon", ja vielä huolestuttavampaa oli tytön tarve saada äitinsä yhtä huonoon kuntoon. Roy yritti kovasti saada tyttöä käymään vetämissään tapaamisissa ja tarjoutui myös tytön tukihenkilöksi. Dani kuitenkin ilmoitti ei-niin-ystävällisesti, että isäpuoli voisi pitää huolen omista asioistaan ja pitää näppinsä erossa tytön ja tämän äidin välisistä asioista.

Päivä oli siis kaiken kaikkiaan surkea. Oli tosin yksi ihminen joka pystyi aina piristämään tytön esiintymällä sitten missä persoonassaan tahansa. Pelkkä Justinin näkeminen sai hänet aina voimaan paremmin ja tuntemaan olonsa elinvoimaisemmaksi. Dania ei usein häirinnyt vaikka "Ralph" häntä loukkaisikin, sillä tiesi kuitenkin ettei poika sisimmässään halunnut tehdä niin, sille ei vain voinut mitään.
Pian tytön päivän paisteen pitäisikin saapua paikalle, sillä he olivat sopineet tapaavansa puistossa. Ajatus siitä sai tyttöä vähän piristymään ja huomaamaan kuinka kivalta näytti kun ilta aurinko laski jonnekin puiden ja talojen taakse.

//Justin omana itsenään saapuu, non persoonia nyt

Justin oli saanut tekstiviestin parhaalta ystävältään, että tavattaisiin. Tai oikeastaan se oli itsestäänselvyys, että nämä tapaisivat. Sillä Justinilla ei juurikaan muita ystäviä ollut ja Danikin oli niinsanottu 'outolintu', joten tämä parivaljakko oli hyvä yhdistelmä. Nuorukainen laahusti pitkin katuja saapuen autiolle leikkikentälle, jossa oli vain yksi ihminen, Dani. Justinilla oli päällään violetti t-paita, jonka päälle nuorukainen oli heittänyt ruudullisen hupparin. Huppari siksi, että aurinko oli alkanut jo vähitellen laskeutumaan horisonttiin. Mustat pillifarkut toimivat housuina ja jalassa oli tavalliset mustat kengät. Hiukset tällä herralla oli viimeisen päälle laitetut suoriksi ja kuosiin.

Justinilla oli mukanaan tämän 3v chihuahua Tinker, joka samalla ovelasti sai iltalenkin kun Justin tapaisi Danin. Tinker nuuhki hajuja ja merkkaili reviiriään välillä.
"Dani!", kuului pieni huudahdus nuorukaisen suusta ja Justin syöksyi takaapäin Danin niskaan, joka istui keinussa. Justin kuitenkin kiinnitti heti huomiota, ettei kaikki ollut hyvin.
"Mikä on?", Justin kysyi sitten huolestuneena ja nosti samalla Tinkerin syliinsä rapsutellen tätä. Tinker nuuhki häntä heiluen tuttuaan ja nuolaisi Danin poskea.
"Höpsö koira", Justin naurahti sitten tälle ja laski takaisin maahan. Koira sai nuuhkia leikkikentän tuoksuja, kun poika itse siirtyi tytön takaa istumaan viereiseen keinuun.

Danin ryhti kohosi kun Justin hyppäsi hänen niskaansa. Tyttö koitti jotenkin nurinkurisesti vänkyrässä halata poikaa. Hän naurahti vielä Tinkerille joka antoi tälle innokaasti pusuja. "Heii", hän tokaisi naurahdusten välissä väistellessään naamallaan koiraa. Justinin istuessa alas ja laskiessa koiransa Danin ilme kuitenkin vakavoitui hieman. Hän ei olisi halunnut puuduttaa poikaa kertomalla surkeasta päivästään, joten päätti lyhentää sen muutamaan lauseeseen.

"Äh, tää päivä vaan on tähän asti ollu vähän hanurista. Aamupäivällä läimäsin jotain tyttöö koulussa. Ei se oikeestaan edes paina mua, vaikka se vähän häirittee etten näköjään pysty kontrolloimaan aina itseeni, mutta Roy soitti kun olin päässy koulusta", Danin otsa kurtistui hänen mainitessaan isäpuolensa nimen, "se tarjos apua mun 'alkoholiongelmaan' ja kun kieltäydyin, niin sain kuulla ettei mun tarvi tavata äitiäni". Asia sai tytön aina tuskastumaan, mielummin hän kestäisi koko koulun haukut, kuin yhden puhelinsoiton isäpuoleltaan, tai oikeastaan tyttö ei suostunut sanomaan häntä isäpuolekseen, sillä niin tekemällä hän ikäänkuin hyväksyisi äijän perheeseensä, no way. "Tää on jotenki monimutkasta. Tekis mieli sanoo,et kaikki oli paljon paremmin ennen ku toi ukko saapu meidän elämään, mut ei se oo niin. Äiti on nyt paljon ilosempi, mut kyllä silläkin on mua ikävä. Se ei vaan uskalla uhmata sitä terapeutti-ohjaaja-alkoholijeesustaan", tyttö nosti hädet turhautuneena hiuksiinsa "mieti mun oma äiti joutuu soittaan mulle salaa, se on vittu mun äiti", hän melkein huusi ja läimäytti kädet reisilleen.

Tytön oli pakko sulkea silmänsä hetkeksi ja hengittää syvään rauhoittuakseen. Riehuminen ei kuitenkaan auttaisi mitään vaan siitä tulisi vain pahempi olo. Hetken tasoituttuaan tyttö sai koottua itsensä ja käänsi sitten katseensa Justinin silmiin. "Puhutaan jostain kivemmasta, miten sun päivä on mennyt", Dani sanoi saaden aidon pikku hymyn kasvoilleen.

Justin kuunteli Dania kiinnostuneesti ja nyökkäili tytölle tämän puhuessa. Danin isäpuoli vaikutti idiootilta, ainakin näin tytön kertomana ja poikaa olisi tehnyt tältä istumalta mieli mennä sanomaan suorat sanat tälle Roylle.
"Vittu mikä jeesustelija. Eiks se tajuu, että alkoholisti on vähän eri asia.. Tai siis et sä musta mikään alkoholisti ole", Justin totesi tytölle ja katsoi tätä. Nuorukaista sapetti toisen perheongelmat. Poika kaivoi taskustaan tupakka-askinsa ja sytkärinsä ja laittoi sitten savukkeen huulillensa. Nuorukainen sytytti tupakkansa ja tarjosi sitten askiaan Danille.
"Ota, se helpottaa", tämä sanoi naurahtaen ystävällisesti. Samalla Justin sauhutteli jo omaa syöpäkäärylettään nauttien.

"Ei erityisemmin. Aika normaalia. Tosin koulussa yks urheilija poika välttelee mua. Epäilen, että se on saanut kohdata Ericin..", Justin sanoi hajamielisesti, "..vittu ku en muista tapahtuneista. En oikeesti ikinä voi tietää, että mitä oon tehnyt. Tai siis mitä muut persoonat on tehny.."
Sitten poika loi katseensa Tinkeriin, joka oli istahtanut keinujen vierelle.
"Mut onneks eilen, eikä tänään oo ollu persoonat kehissä. Oikeesti, et voi uskoa kuinka ahdistavaa on, kun tietää, muttei voi mitenkään vaikuttaa. Enkä tiedä toimiiks toi terapia oikeesti. Mitä jos jäänki tälläseks hulluks?", Justin jatkoi vielä ja käänsi katseensa Daniin. Tytön näkeminen onneksi piristi ja poika päätti unohtaa hetkeksi sairautensa.
"Mut ei puhuta tästäkään, keksitään jotain kivaa tekemistä", nuorukainen sanoi ja heitti tytölle pienen hymyn.