Tosi sexyltä näytät kaukaa, sua kattellessa stondaa. Mut kun soman suus sä avaat ja pari tavua tavaat...

- Jersey & Jerry ~ otsikko on sitten sitä normaalia Klamydiaa, että ei puhuta siitä <; -

Yleisen, vaikkeikaan virallisen tupakkapaikan seinään nojaili neito punaiset hiukset vapaina roikkuen verkkosukkiin ja piikkikorkoihin sonnustautuneena. Mustassa käärmeennahka hameessa, kokoa minimi. Paita oli tumman violetti toobi toppi ja verkkokankaasta tuolla oli myös mustat irtohihat alkaen kyynerpäiltä alaspäin. Tatuoinnit tavanmukaisesti esillä, kynnet violetit, samaa sävyä myös huulet. Nuori nainen oli kapinallisella tavalla uskomattoman kaunis. Joskaan tuskin miellytti kliseiseen kauneuteen tottunutta silmää.

Tupakka paloi neidin maalatuilla huulilla, toinen oli asetettu siististi korvan taa. Tämä päivä oli kuin luotu ketjupoltolle, eikä Jamie lainkaan aikonut päästää sitä hukkaan. Taitavasti sormet käärivät uutta sätkää. Vieno vittuuntuneisuus saattoi tarkkaan katsottuna kuvastua kasvoilta, punapäältä saattaisi tänään odottaa ihan mitä vaan. Mila kun ei aina jaksanut esittää niin helvetin kilttiä ja mukavaa tyttöstä. Eikä hän sitä kyllä ollutkaan, mikä tuskin tuli kenellekään minkäänlaisena yllätyksenä. Mila oli maineensa veroinen, kissanainen. Astonin hankalimpia naiskapinallisia, suoranainen kuningatar. Pahatar. Ja jos jollakin oli vasta väitteitä, ei neiti pelännyt niitä kohdata. Hän voisi kyllä todistaa pikkulikoille, että hän oli pahataren nimikkeen ansainnut eikä millään huomiota kerjäävillä pennuilla ollut siihen mitään nokan koputtelua.

"Vittu", kissamainen, ärtynyt ääni sähähti erittäin tuohtuneena. Niin tuohtuneena, että nuoremman, huomattavasti samannäköisen mustatukkaisen pojan ruskea katse kohosi vihreäsilmäiseen, tatuoituun neitoon. "Snake, heitä mulle paperi, ole hyvä", Mila tokaisi siirtäen käärimänsä tupakin huulilleen tiputtaen edellisen natsan maahan tallaten sen saappaansa kärjellä. Irvistäen vuotta nuorempi poika ojensi taskustaan hieman rypistyneen paperin siskolleen, jotta tuo saisi kääntää itselleen edes vielä yhden. Nopeasti rottapoika liukeni paikalta, jotta säästyisi suuremmilta menetyksiltä.
Osittain tyytyneenä Mila nojaili seinään jo hieman rennommin kääntäen jälleen uutta tupakkaa sormissaan.

Jerry istui tupakkanurkkauksen lähellä olevalla rotvallin reunalla. Hän oli vielä sen verran uusi, ettei uskaltanut mennä muiden mukaan polttamaan. Vaikkapa tuolla näytti olevan monen eri klikin porukkaa, silti. Esimerkiksi hyvin kapinallisesti pukeutunut neitokainen, joka sähähti voimakkaasti kirosanan saaden ei tätä lähelläkään olevan Jerryn hätkähtämään. Poika kääri itselleen savukkeen, joka sisältä itsekasvatettua kannabista. Taas olisi kisat viikonloppuja ja huominen matematiikan koekin painoi JDn mieltä.

Jerry heilui eestaas kankuiltaan jaloille näyttäen enempi narkkarilta kuin ahkeralta opiskelijalta. Ehkä hän olikin, jollain asteella. Poika vilkuili yhä sivusilmällä tyttöä, joka näytti vittuuntuneelta ja suoraan sanottuna pelottavalta. Jollain tavalla punapää oli kuitenkin kiehtova ja kaunis. Samassa tämä totesi Jerryn korvissa epäystävällisellä äänellä jollekin Snakelle käskyn, jonka perään oli lisätty pyyntö. JD säpsähti taas tämän äänensävyä.

Motocrossaaja ei itsekään tiennyt miksi pelkäsi räväköitä naisia tai oli ylipäätän vastakkaisen sukupuolen kanssa epävarma. Hänen oman muistinsa mukaan ei ollut lapsuuden traumoja tai muutakaan vastaavaa. Jerry vain oli epävarma. Ja tuskinpa tämän tyttösen vitutus johtui yhtään Jerrystä itsestään, rauhoitu hyvä mies.

Mila huokaisi syvään imien tupakkiaan aggressiivisesti. Se helpotti vitutusta tietyssä määrin, vaikkakin nikotiini riippuvuus kiristi omalla tavallaan neidon hermoja entisestään. Lopettamista oli joskus tullut harkittua, mutta sillekin idealle oli muutamien kymmenien minuuttejen jälkeen vain naurettu räkäisesti ja käyty hakemassa tupakkaa lähimmältä kioskilta. Elämä nyt vain oli sellaista, sille ei mahtanut tasan mitään.
Vihreisiin silmiin osui kauempana jointtia poltteleva poika, toinen kulma kohosi hieman. Mitä se tuolla istui, vaikka itse epävirallisella ja silti jo totutulla tupakkapaikalla oli muita? Turha tytön oli yrittää kieltää, etteikö olisi kiinnostunut tuosta pojasta jo nyt. Jos se olisi käyttäytynyt normaalisti Mila olisi tuskin koko jätkää edes huomannut. Eikä tuo näyttänyt edes tutulta... No, neiti päätti ottaa kundista selvää ja tehdä tuttavuutta tuon kanssa.

"Hei, kaunispoika, sun sielä tarvi yksin kyyhöttää, ku tuut tänne", kissanainen käskytti nyt jo enemmän kehottavaan sävyyn kuin veljensä kanssa. Muutama utelias katse kääntyi tyttöön ja sitten tuohon poikaan, jolle pahataren sanat olivat osoitetut. Jokunen rokkari pudisti vain pienesti päätään, yksi pahispoju sähähti jotain urheilijoista niskakarvat pystyssä, jotkut jättivät asian omaan arvoonsa.

Jerryn polvella lepäävältä sätkäpaperilta tippui hiukan oreganomaista kannabista maahan Milan avattua suunsa. Poika ei edes katsonut taaksepäin, mutta tiesi aivan hyvin olevansa tuo kaunispoika, josta likka puhui. Jumalauta, kaveri oli lähes 190-senttinen köriläs, jolla oli lihasta vaikka muille jakaa ja puhe suurta kuin mikä - silti tämä nyt pelkäsi tällaista. Kuitenkin kaikessa rauhassa Jerry kääri sätkänsä loppuun huolella ja laittoi sen suunpieleen.

Nuorimies nousi ylös täyteen mittaansa ja katsahti porukkaa Milan ympärillä. Ihan sama keitä siinä olisi, tuo tyttöhän häntä oli sinne pyytänyt. Niinpä Jerry käveli lähes puolen metrin päähän tatuoidusta kaunottaresta. "Heruisko tulta?" tämä kysyi sätkä suunpielessään vino hymy kasvoillaan. Kulma kohosi samaa tahtia ylös tämän katsoessa hiukan alaspäin kymmenen senttiä lyhyempää tyttöä, jonka tämä uskalsi veikata pahisten muijaksi.

Sitä paitsi, edellinen savuke, joka oli poltettu salaa parin muun urheilukaverin kera viime tunnin aikana, oli tehnyt tehtävänsä - Jerryn olo oli huomattavasti rennompi kuin aiemmin. Kuvataiteen vanha opettaja oli niin likinäköinen ja herttainen mummeli, joka ei huomaisi vaikka luokassa syttyisi tulipalo.

Kiltisti ja mitään sanomatta poika nousi ja tuli Milan luo, tytön maalatuille huulille kaartui tyytyväinen hymy. Mikään ei ärsyttänyt vittuuntunutta enempää kun se, ettei tuon sanoja kuunneltu tai otettu tosissaan. Mieliala alkoi pikkuhiljaa kuitenkin kohota ylemmäs.

"Toki", tyttö hymähti iskien liekin stendariin, jonka tuo kaivoi häpeilemättä rintsikoistaan. Mikäs sen kätevämpi paikka säilyttää pieniä esineitä, jos ei sattunut taskuja omistamaan? Tulta ojennettiin poikaa kohti punapään kallistaessa hieman päätään antaen savujen karata nenästään.
"Mistä johtuu, että mä en ole nähnyt sua aiemmin?", tyttö kysäisi mieltään askarruttavan kysymyksen turhia kiertelemättä. Hän osasi olla tarpeen vaatiessa hyvinkin suorasanainen ja suoraan asiaan menevä muija.

Vihreät silmät selasivat katseellaan pojan päästä varpaisiin, eikä tytöllä ollut mitään syytä peitellä avointa uteliaisuuttaan. Tuo poika kiinnosti häntä, eikä hän kysyttäessä kiistäisi asiaa.

Jerry nojautui eteenpäin saadakseen liekin osumaan epämääräiseen sätkäänsä ja hymyili vienosti tytöllä. "Thanx", poika totesi nojautuessaan taaksepäin samalla, kun toisen nenästä tulvi savua. JD ei varsinaisesti ollut tupakansavun - tai tupakan ylipäätään - suuri ystävä, joten tämä oli osasyy. Tokihan hänen omat savukkeet kuluttivat keuhkoja ja hermoja yhtä tehokkaasti kuin nikotiini. Mutta kannabis oli viisisataa kertaa mukavampi huume kuin tupakka.

"Saattaa johtua siitä, että a) vietät suurimman osan ajasta täällä tai b) et kiinnittä kaunispoikiin huomiota tai c) tulin vasta puoltoist viikkoo sit", Jerry totesi virne lausahduksen perässä. Oikea käsi eksyi laskemaan savukkeen hetkeksi huulilta päästäkseen puhaltamaan mietoa, mutta miellyttävää tuoksua ilmoilla. Vasen sen sijaan raapi niskaa.

Mila kohautti pienesti olkiaan toisen kiitokselle ja ujutti sytkän kätevästi takaisin rintaliiveihin. Tietenkin tyttö oli tajunnut, ettei tuo outo poika polttanut tupakkaa, mutta siihen oli saanut 'epämääräisissä' piireissä tottua. Itsekin tyttö poltteli joskus kannabista, mutta oopiumtee oli jotain uskomatonta. Niin, perinteisiä sieniä suinkaan unohtamatta.

"Ensinnäkin, aa ei pidä paikkaansa, sillä tuo penkki tuola on huomattavasti parempi tupakkapaikka", Mila ilmoitti osoittaen penkkiä parinsadan metrin päässä. Se oli se samainen penkki, jolla Mila tapasi istua tupoakalla Oxin ja Acidin seurassa. "Bee ei todellakaan pidä paikkaansa. Ja cee taas kuulostaa täysin mahdolliselta. Tervetuloa vaan siinä tapauksessa", Jamie hymähti. Tyttö sipaisi punaisen suortuvan korvansa taa tatuoidulla kädellään ja katseli poikaa. "Mua saat kutsua ihan miksi tahdot, siihen on totuttu. Paras reagointi tosin silloin kun käytetään Milaa tai Jamiea."

Helppohan se oli käyttään tissientukijoita taskuna, Jerry mietiskeli jo hieman tokkuroissaan ja katsahti mietteliäästi yläviistoon. Hän oli todeta tämän myös ääneen, mutta olisi varmasti saanut nokkiinsa.. Poika laski katseensa takaisin Milaan, mutta sattuipa siinä vilkuilemaan muistakin - hei, nuori poikamieshän Jerry vain oli. Motocrossaajan kasvoille oli jäänyt viettelevä vino hymy kannabiksen jäljiltä ja poitsu alkoi olla jo hiukan hukassa.

"Mila siis. Jerry tai JD, päätä sinä, arvon neiti", Jerry virnisti.

"Kieltämättä ihan hyvä vaihtoehto", tyttö tokaisi hymähtäen. Jerryksi esittäytyneellä kauniillapojalla näytti olevan nättikin hymy. Viattomaksi jamie ei sitä kuitenkaan mennyt sanomaan, ehei sitä se ei todellakaan ollut. Mila poltteli hetken taivaalle tuijottaen tupakkaansa sulkien hetkeksi myös vihreät silmänsä. Hän hahmotti mieleensä uutta tatuointia, jota oli jo pidemmän aikaa suunnitellut. Oikeastaan hän voisi yrittää vangita kuvajaista paperillekin, saattaisihan se näyttää jopa hyvältä itsepiirrettynä.

"Mitä olet mieltä, hopeinen tankki mustalla tribaalilla vai musta tankki kultapunaisella liekkikuvioinnilla?", tyttö kysäisi mielipidettä Jerryltä ihan vain kuullakseen mielipiteen. Hän ei tullut ajatelleeksi, ettei poika välttämättä ymmärtäisi tarkoitus periä, mutta se oli se ja sama kissanaiselle juuri nyt. Hänen uusimman, keskeneräisen prätkänsä tankki oli nimenomaan musta punakultaisella liekkikuviolla. Haaveissa olisi hopeaksi maalattu mustalla koristeellisella tribaalilla. Tatuointiin se voisi toisaalta olla melko tylsähkö...

Jerry katseli pää kallellaan Milaa. Mielenkiintoinen ja kiehtova tapaus. Pää kallellaan poika näytti koiralta, suloiselta sellaiselta. Tämä tutkaili mielenkiinnolla Milan tatuointeja, kunnes tyttö kysyi häneltä tankeista, liekeistä, tribaaleista ja tankeista. "Tankk.. Mitä? Ai, hopeinen mustalla liekk... tribaalilla?" poika raapi niskaansa ja antoi jälleen tuulelle mietoa savua mukanaan vietäväksi.

"Puhutko tatuoinneista vai moottoripyöristä, u know? Harrastatko paljonkin moottoriajoneuvoja?" Jerry kysyi ja kysymyksen jälkeen asetti sätkän takaisin suunpieleensä.

Mila naurahti pojan sopertelulle vilkaisten tuon koiramaisesti kallistettuun päähän, kasvoihin. Jerry ei todellakaan ollut liian kaunis ollakseen jo liian neiti. Juuri sopivan kaunispoju ollakseen Milan mieleen. Tai komeaksihan tuollaista varmaan olisi pitänyt osata kutsua.

"Moottoripyörästä tatuointina, en yksittäin vaan liiteetyä. Sovellettuna sillätavoin, että se sopii kollaasiin", tyttö tokaisi puhaltaen ulos tupakan savua keuhkoistaan. "Ja harrastan moottoriajoneuvoja. Nopeat ja näyttävät on hyvä, eikä kuskin lompakonpaksuus tai huomattava ulkonäkökään pahitteeksi ole. Mieluiten kuitenkin ajan itse", tyttö kertoi vihreät silmät Jerryyn suunnattuina. Mielenkiinnon pilke oli niissä silmissä vain syventynyt, saattoiko olla että poitsuakin kAksipyöräiset kiinnostivat..?

Mila puhui tooooooodella nopeasti Jerryn aivoille. Hän poimi ensimmäisestä puheenvuorosta sanat moottoripyörä, sovellettuna, kollaasi. Eikä hän osannut muodostaa niistä lausetta. Toisaalta Jerryä ei kiinnostunut. Hän oli rentoutunut - seisoi hieman lysyssä toisen jalan varassa, lagasi pahasti ja antoi välillä savun tulvia nenästään, käsi oli liian laiska nousemaan ylös ja takaisin alas. Sitä paitsi, mitä suotta kun se näinkin onnistui ja hauiskin oli senkokoinen, että turha sitä oli treenata ellei halunnut kehonrakentajaksi tai himourheilijaksi. Jerrykin oli vain loppujenlopuksi tavallinen pulliainen.

"Joo. Motocrossi on oikein mukavaa", Jerry vastasi hiukan käheästi ja yskäisi, jolloin savuke tippui maahan. "Vittusaatana", poika kirosi ja nosti sätkän ylös. "Juu moro", tämä totesi samaan sössöön ja heitti savukkeen olkansa yli summan mutikassa.

Kissanainen nauroi heleästi mustatukan sekoiluille, niin hän omisti huumeriippivaisen pikkuveljen, jonka käytös oli välillä tuollaista kun se päättikin rysähtää kotiin aamuyöstä. Ja siitähän isä tykkäsi, puhumattakaan siitä naikkosesta jota nuoremmat Leet kutsuivat äidikseen.
"Ai sä olet se mopopoika, jota Ox naureskeli", Mila tokaisi kirkkalla äänellä virnistäen kaikkea muuta kuin todistaakseen, että ne puheet olisivat olleet kunnioittavia. Maddox kuitenkin oli myös enemmän prätkiin kuin mopoihin suuntautunut...

"Eipä siinä mitään, käyhän se pienemmilläkin vehkeillä", tyytö tokaisi kääntäen taas kauniit silmänsä taivaalle. Yleensä jotain vetäneillä miehillä oli taipumusta tuijottaa, yleensä myös yrittää kosketella neidon rintavarustusta, jonka tuo kuulemma tahallaan asetti tarjolle. Sitä punapää ei jaksaisi nyt. Yleensä se oli lähes se ja sama, jos tyyppi oli edes jotenkuten siedettävä, tänään vitutustaso oli kuitenkin hieman enemmän koholla. Tupakin natsa tiputettiin maahan ja uusi heitettiin huulille korvan takaa. Taas tyttö pääsi kaivamaan stendarinsa rintaliiveistä sytyttääkseen uuden syöpäkääryleen.

Jerry oli käyttänyt omaa rentoutumismetodiaan jos vuosia, muttei osannut vieläkään pitää itseään kasassa sen vaikutuksen alaisena. Too bad, mutta ajatukset vain harhailivat ja sanat sekosivat. Jerrystä tuli yksinkertaisesti tyhmä. Poika katseli hetken mietteliäästi maahan tippunutta sätkää kunnes kuuli Milan sanat.

"Ei mua kiinnosta isommat vehkeet", JD kohautti olkiaan ja katsoi kuinka Mila katseli taivaalle. Tämä poltti edellisen savukkeensa loppuun ja tempaisi korvan takaa uuden. Jerry seurasi käden liikettä korvan takaa miehustalle ja siitä suun tienoille. Lopulta tämä kaivoi vastakäärimänsä savukkeen vyönsä lomasta ja katsahti Milaan pääkallellaan tulta pyytäen. Pitäisi hankkia oma sytkäri tai ainakin tulitikkuja..

"Isällä oli moottoripyörä. Mut sit se tajus olevansa homo ja jätti ne", Jerry totesi välinpitämättömästi. Yksi syy miksei moottoripyörät kiinnostaneet Jerryä, oli isä - intohimoinen moottoriharrastaja, kunnes jätti sekä Jerryn että tämän äidin. JDn mielessä kyti ajatus, että hänelle itselleenki voisi käydä samanlain.

Mila nauroi Jerrylle. Vai ei kiinnostaneet isommat vehkeet... Ihan vapaasti, eipä se häntä häirinnyt.
"Ei väkisin. Toisilla mopoikä menee ohi, toisilla se jää päälle. Ja pitäähän lapsella harrastus olla", Mila hymähti sytyttäen sen syöpäkääryleen tarjoten sytkää nyt pojalle, jonka silmät näyttivät sitä himoavan.
"Aina sitä ollaan vonkaamassa", Jamie tuhahti pyöräyttäen vihreitä silmiään. Ei se periaatteessa haitannut, toisinaan vonkaajille annettiin, joskus turpaan joskus muuta.

Mila kohotti kulmiaan Jerryn sanoille. "Mikäs siinä", tyttö hymähti olkiaan kohauttaen. "Mä en ite jättäis prätkiä naisen takia. En sen puoleen miehenkään", Jamie kertoi katsahtaen Jerryyn. "Otitko sä sen raskaasti? Sen, et sun isäs on homo?", tyttö kysäisi vetäen savua keuhkoihinsa hymähtäen.
Snake oli näemmä palannut rikospaikalle ja kääri toisessa nurkassa itselleen tupakkia, ei se velipoikakaan kauaa ilman pärjännyt. Nikotiiniriippuvaisia koko sakki.
"Snake, heitä paperi", tyttö huikkasi hymyillen nätisti huolimatta turhia vilautetusta keskisormesta. "Hanki huora omat", mustatukka sähähti takaisin ja mulkoili ruskeissa silmissään ärtynyt katse. Hän koki olonsa hyväksikäytetyksi. Jamie pyöräytti silmiään veljen kadotessa kopin taa. Ei sitten, neito kehittelisi kunnon kostosuunnitelman. Huomio kiinnitettiin jälleen Jerryyn.
"Ongelmallista", neiti naurahti kissamaisesti ujuttaen stendarin takaisin rintaliiveihin.

"Toisilla mopoikä menee ohi, toisilla se jää päälle. Ja pitäähän lapsella harrastus olla", tyttö nauroi. Jerry katsoi tätä mairea hymy kasvoillaan, kun tämä kysyi, miten isä oli vaikuttanut Jerryyn.
"Nääh, ei mitää. Ei siitä homosta ikinä ollut mihinkää", poika virnisti ja peitti haukotuksen nyrkillään. Oikeastaan isä oli ollut esikuva Jerrylle moottoripyörineen, mutta kun hänestä alkoi tulla esiin outoja piirteitä ja ennenkaikkea homous itsessään, se kaikki romahti.

Jerry heräsi ajatuksistaan kun Mila huikkasi jollekin, että heittäisi paperin. Vastaus oli lyhyt, mutta ytimekäs kun toinen katosi muualle. Jerry ehti vilkaista nopeasti taakseen, kunnes Mila kiinnitti hänen huomionsa naurahtamalla.
"Ongelmallistako?" Jerry kysäisi ja kaiveli hetken taskuaan, kunnes sai sormiinsa pienen muovipussukan, jossa oli yksinkertaisesti kaikki mitä hän koulussa tarvitsi. "Paperia?" hän kysyi Milalta pieni virne huulilla.

Mila nyökkäsi toisen sanoille. Onni, että tytöllä itsellään oli isänsä. Toisaalta mies oli ihan erilainen kuin tuo punapäinen pahistyttö. Robert Lee oli kuitenkin isä Milan lisäksi kahdelle pojalle ja kahdelle tytölle. Ja tuon uuden vaimon edellisen avioliiton lapsia oli kolme. Joten turha kai sitä oli sanoa, mutta Jamie ei koskaan pystyisi sellaiseen.
Jerry reagoi Milan sanaan ja kaivoi taskustaan tykötarpeet tarjoten paperia. Mila hymyili.
"Jerry, sä olet enkeli", punapää kehräsi nuolaisten huuliaan katse toisen käsistä silmiin kohoten.

Mila otti askelen lähemmäs toista ja nappasi tarvikkeet haltuunsa kaivaen itselleen tarvitsemansa ojentaen ne sitten takaisin toiselle. "Kiitos", tyttö lausui kiusoittelevan hymyn kera nojautuen takaisin seinään ruveten siinä sitten kääntämään itselleen tupakkia.

//peli on jumittanu jo jonkun aikaa, et jos pistetään suosiolla poikki~ Kiitos seurasta (;