Mun koti on täällä

//Wrai tänne Sugitan kanssa!//

Kaksikerroksinen kivitalo avautui edessä päin ja se näytti melko aateliselta.
Talon edessä oli erilaisia kukka puskia ja kivi laatoitus, ja talon vieressä oli autotalli, minne mahtuisi isän sekä äidin auto vierekkäin, sujuvasti. Porukoilla oli niin erilaiset työajat, että oli pakko ostaa omat autot käyttöön, mutta eihän se Tealle kuulunut, kuinka paljon bensaa kaksi autoa kuluttaa.
"tässä se on" Tea sanoi ja käveli etukuistille ja etsi housujensa taskuista avaimen ja työnsi sen lukkoon.
"toivottavasti et järkyty" Tea sanoi vielä vitsaillen, ennenkuin avasi oven, jonka takaa paljastui käytävä värikkäineen tapetteineen ja mattoineen.
Tea riisui kengät ja laittoi kengä ritilökköön, ennenkuin käveli avojalon peremmälle, että Sugitakin mahtuisi.

"kaikkien huoneet on yläkerrassa, ja siellä on myös toinen vessa. Alakerrassa on vessa, olkkari, keittiö ja työhuone vanhemmille" Tea selitti ja kohotti katseensa kattoon, kun yläkerrasta kuului musiikkia.
"Casey on kotona" tyttö sanoi nyrpistellen nenää. Kunhan veikka ei kiusaisi heitä.
Sitten Chili ryntäsi jostain kieli suusta roikkuen, ja heilutteli häntäänsä ja yritti hyppiä Teaa vasten.
"stop!" Tea sanoi kyykistyen koiran eteen ja taputti sitä pari kertaa.
"ole nätisti, on vieraita" tyttö sanoi ja osoitti Sugitaa.
Koira käveli häntä iloisesti heiluen Sugitan luokse ja nuuski tätä, ennenkuin haukahti ystävällisesti ja lähti kamalaan raviin, kohti olohuonetta.
"haluatko sä jotain juotavaa? voitais ottaa mun huoneeseen mukaan" Tea sanoi Sugitaan päin kääntyen.

Sugita katsoi Tean kotia jo ulkona hieman suu auki. Se näytti niin hienolta! Suu pysyi edelleen hieman raollaan, kun he astelivat sisälle.
"Tämä vaikuttaa tosi hienolta." Scene totesi hymyillen ja kyykistyi hieman. Hän alkoi näperrellä pinkkien tennareittensa naruja auki. Hän ei ollut pukenut mitään kovinkaan radikaalia sinä päivänä ylleen. Vaikka eihän hänen vaatteensa koskaan olleet mitään miehekkäimpiä, mutta se nyt oli vain hänen tyylinsä. Nytkin paita oli värikäs ja naisten mallia. Miesten paidat olivat aina kamalan isoja ja useimmat vielä rumiakin. Miksi kukaan tahtoi pitää rumia vaatteita päällä? Housut olivat taasen valkoiset. Ne olivat itse asiassa punk-mallistoa, mutta kun Sugilla ei omistanut muita valkoisia housuja, niin täll kertaa oli pitänyt yhdistellä hieman erilaisia tyylejä.

Kengät saatiin viimein pois ja tarkkaavaisena kuunneltiin Tean selitystä missä oli mitäkin huoneita. Katse käännettiin tytön lailla yläkertaan. Sieltä kuului musiikkia. Sugita ei kerennyt kommentoida mitään toisen veljestä, kun jostain säntäsi koira. Ensin tuo kiinnitti huomiota lähinnä vain tyttöön, mutta pian tuo tuli nuuhkimaan sceneäkin. Poikakin oli kyykistynyt lattialle. Hän silitti hieman koiraa, mutta sitten tuo säntäsikin jo toiseen huoneeseen. Ylös noustiin.
"Voisin minä vaikka ihan vettä ottaa, kiitos." Sugi hymyili ja katseli iloisena ympärilleen. Täällä oli niin siistiä!
"Onko sinunkin huone siis yläkerrassa?"

Tea virnisti pienesti toisen hieman hämmästyneelle ilmeelle. Oliko Sugita luullut, että hän asuisi... erilaisemmassa talossa? Useammat luulivat, että kun hän sanoi koti, hän tarkoitti skeitti puistoa, vitsikästä.
Selässään roikkuvan repun Tea heitti eteisen nurkkaan: ehkäpä hän kävisi myöhemmin tänään uimassa tai heti huomen aamulla. Ei sitä kannattaisi purkaa nyt.
Tea kuunteli kuinka yläkerran musiikki tuntui voimistuvan, ainakin hetkeksi, ennenkuin se sammui kokonaan ja Tea arvasi veljensä vaihtaneen toisen levyn soittimeen, ja sen kuulikin, koska musiikki vaihtui ihan erilaiseksi.

"okei, mennään ensin keittiöön, niin näät samalla vähän paikkoja" Tea sanoi, pyytäen sitten Sugitaa seuraamaan ja lähti kävelemään pidemmälle taloon.
"jooh, munkin huone on siellä. Mä voisin esitellä sit yläkertaan mentäessä sut Caseylle, ettei se tule möläyttelemään mitään, mitä se yleensä tekee, jos oon yksin. Parempi sen on tietää, et mulla on seuraa, kun et annan sen nolata ihtesä ja mut" Tea sanoi virnuillen iloisesti.
Olkkarista päästiin olohuoneeseen, jossa oli iso taulu tv, sen alla erilaisia peli koneita, hänelle ja Caseylle, he olivat olleet pienenä niin vallattomia ja peli oli purkanut usein enimmät voimat heistä.
Pari mustaa nahkasohvaa, piano yhdessä nurkassa, jolla äiti soitti yleensä. Kirjahylly erilaisine kirjoineen ja molemmin puolin sitä oli mukavan näköiset nojatuolit. Seinillä oli kamalasti kuvia kehyksineen: muutamissa oli koko perhe yhdessä, sukukokouksia, lapsi kuvia hänestä ja Caseystä ja muutama kuva pelkistä vanhemmista. Äitillä oli kuvassa pitkät hiukset, mutta nyt hän oli leikannut kastanjan ruskeat hiuksensa lyhyiksi ja ruskeat silmät katsoivat unelmoivasti miestä vieressään, Tean ja Caseyn isää, jolla oli lyhyt mutta kiva tukka ja tämän hazzel pähkinän väriset silmät tuikkivat iloisesti kameraan päin. Yhdessä olkkarin nurkassa oli Chilin oma nurkkaus, missä sillä oli sänky ja erilaisia leluja ja nytkin se vinkutti jotain kumiluuta iloisena ja näytti virnuilevan heille heidän jatkaessa matkaa keittiöön.

Keittiö oli modermi, mustavalko lattia, kerman väriset kaakelit seinässä, hellat ja levyt kiiltelivät kuin olisivat uusia. Äiti harvoin kokkasi, ja yleensä Teakin koulun jälkeen tilasi hänelle ja veljelleen jotain noutoruokapaikasta.
Tamminen pöytä oli keskellä huonetta ja kuusi tuolia sen ympärillä. Keittiö oli melko siisti, paitsi revitty lehti kertoi Chilin taas riehuneen ja että Casey ei ollut vaivaantunut siivoamaan, jos oli käynyt siellä.
"voi Chili" Tea sanoi huokaisten ja alkoi raivaamaan lehti silppua, samalla kun osoitti yhtä kaappia altaan päällä.
"siellä on laseja ja jos et halua hanavettä, meillä on pullotettua jääkaapissa" tyttö sanoi osoittaen isoa harmaata möhkälettä hellojen vieressä.

Sugita seuraili hieman hämillään Teaa ja pian he olivatkin jo keittiössä. Sieltä löytyikin paperinen yllätys, joka varmasti oli koiran tekemä. Scene naurahti hieman ja asteli Tean ohi kaapille, missä kuulemma olisi laseja. Varovasti hän avasi sen ja otti lasin.
"Teille on oikeasti tosi hieno talo. Ihan erilainen missä minä asun." Sugita huomautti rehellisesti ja avasi hanan ja täytti lasinsa vedellä. Hänelle ei ollut väliä oliko vesi hanasta vai pullosta. Ei niissä eroa huomattu. Varovaisesti poika joi vettä ja pian lasi olikin jo tyhjä.

Lasi laskettiin varovasti tiskialtaan viereen, sillä poika ei bongannut katseellaan tiskikonetta.
"Voinko jättää tämän tähän, vai?" Hän kysyi sitten ja kohotti hieman toista kulmaansa. Tea näytti hirveän nätiltä. Miltei hävetti liikkua toisen seurassa. Sugi tiesi olevansa itsekin todella tyttömäinen, mutta hän piti ajatuksesta, että saattaisi joskus olla yhtä nätti kuin jotkut tytöt.
"Mennäänkö me ylös? Saanko tavata veljesi?" Sinihiuksinen kysyi sitten uteliaana. Hänellä oli niin vähän kavereita, että uusian tapaaminen olisi mukavaa! Ja varsinkin kun hän ei uskaltanut yksin tehdä tuttavuutta. Tea taas oli niin mukava ja tuntui nyt jo ystävältä. Ja tuo taisi olla sosiaalinenkin. Ehkä Sugi saisi lisää ystäviä Tean kautta.

Tyttö alkoi raivailemaan lehtiä ja saikin pian kaikki silput käsiinsä, työntäen ne roskiin. Kukaan ei lukisi nyt päivänlehteä. Mutta kyllä varmaan vanhemmat ymmärsivät sen, koska yleensä jompikumpi kävi vielä töiden jälkeen ostamassa toisen lehden, mikä ei ehkä ollut yhtä luotettava, mutta saatiin pää asiat selville.
"minkäslaisessa talossa sä asut?" Tea kysyi nojaten pöytään ja risti kätensä leppoisasti rinnan päälle ja heilautti päätään, jotta hiukset menisivät taakse.
Toinen oli saanut lasinsa tyhjäksi ja laski sen tiskialtaaseen.
"jätä vain" Tea sanoi nyökäten ja virnisti.

"mennään vain... mut mä varotan hieman Caseystä, se saattaa vihjailla jotain pervoa. Se on välillä melko ärsyttävä skeittariks" Tea sanoi pyöräyttäen leikkisästi silmiään, ennenkuin koukisti sormiaan, että Sugita seurais ja lähti takaisin eteiseen, mistä johti portaat ylös.
Heidän kiivetessä portaita ylös, kuului popin ja rokin sekaista musiikkia ja heidän mentyään erään oven taakse, jossa luki "Caseyn huone", Tea koputti ja musiikki hiljentyi melko paljon.
"sisään" Casey huusi ja Tea avasi oven virnistellen hieman kaksoisveljelleen, jonka kanssa hänellä ei hirveästi yhtäläisyyksiä ulkonäköön koskien.

Huone oli tip top. Suuri sänky sinisine peittoineen ja tyynyineen oli läjässä, lattialla ei ollut mitään merkkiä siitä että huoneessa asui terroristin kaltainen tyyppi. Seinillä oli erilaisia julisteita ja seinälippuja, ja saivat aikaan sen, että huone näytti siltä, että se tosissaan kuuluisi nuorelle miehelle. Eräässä nurkassa oli pikkuinen pehmeä tuoli ja sen vieressä kirjahylly ja Casey istui nyt itse tietokonene ääressä, toinen käsi rennosti tuolin yli ja katsoi hämmästellen Sugitaa. Ymmärsi sentään moikata.
"tässä on Sugita, Sugita, tässä on mun veli Casey" Tea esitteli ja Cas virnisti.
"Kiva nimi" poika sanoi hymyillen, mutta ääni ei ollut pilkallinen.
Tea katsoi Sugitaa hymyillen.
"eihän meitä uskois kaksosiks?" Tea kysyi ja katsoi Caseyä hymyillen, joka taas virnuili takaisin.
"mähän on sun isoveikka!" Casey väitti, ja irvisti, kun ea mulkoili tätä pahasti.
Pari minuuttia synnytysten välissä ei tarkoittanut, että Casey olisi hänen ISOveikkansa.

Sugita katsoi hieman nolona kaikkialle muualle paitsi tyttöön, kun tuo kysyi hänen kodistaan.
"Asun tätini kanssa, niin se ei ole mikään suuri. Vain keittiö/olohuone ja yksi makuuhuone." Hän selitti sitten ja jätti mainitsematta, ettei omistanut oikeaa huonetta itse. Sitten Scene kuitenkin naurahti hieman, kun Tea varoitti veljestään.
"Minä saan kuulla kaikenlaisia juttuja aika paljon päivisin. Minä kun en ole mikään poikamaisin henkilö. Minulle sitten nälvitäänkin aika paljon." Sugi selvensi ja asteli sitten tytön perään. Portaat mentiin ylös ja matkalla poika mietitkin, pääsikö pieni koira itse portaita kiipeämään?

Sitten he olivatkin jo Tean veljen ovella ja avasivatkin sen. Sugita hymyili hieman ujona pojalle, joka ei hänen mielestään paljoa siskolleen näyttänyt. Toiselle nyökättiin hieman tervehdykseksi. Tämän perheen lapsilla taisi olla todellakin hyvät geenit. Molemmat olivat hyvännäköisiä. Tea esitteli sitten Sugitan ja Casey kehui hänen nimeään.
"Kiitos..." Hän vastasi kohteliaana ja omaan tapaansa ujona. Jälleen uusi henkilö ja automaattinen ujostelu alkoi. Se oli hankalaa! Onneksi Tea varmasti ymmärsi sen jo. Olihan tuokin niin tyylikkäästi hänen kilpensä murtanut.

Hetken Sugita katseli vain pojan huonetta, kunnes käänsi katseensa Tean kautta Caseyhin.
"Ei teitä kyllä ulkoisesti uskoisi, mutta ehkä teillä on samoja luonteenpiirteitä ja periaatteita." Scene ehdotti ja hymyili hieman molemmille.
"Kun minä ja isoveljeni näytimme aivan samoilta, mutta olimme muuten aivan eri maailmoista. Se oli aika omituista. Eikä meillä ollut kuin kaksi vuotta ikäeroa." Poika selitti paremmin mitä tarkoitti ja värähti hieman tahtomattaan. Joskus veljen muistelu teki pahaa.

"aah... se on varmaan kivan näkönen? jos ja kun muutan pois kotoa, mä haluaisin pikkusen asunnon.. tää tuntu pentuna ihan labyrintiltä isoine huoneineen, kun itse oli vaahtosammuttimen kokoinen" Tea sanoi virnuillen mutta mietti, että jos Sugita asui tätinsä kanssa, nukkuivatko he samassa huoneessa, vai jompikumpi olohuoneessa? Ja Sugita näytti nololta hieman, ja Teaa hävetti nyt iso kotinsa, kun toinen kertoi omasta pienestä talostaan. Mutta Tea ei sanonut asiasta enää mitään.
Tean kyllä teki mieli kysyä, että eikö olisi kivempi omistaa oma asunto, mutta kaikilla ei ollut varaa, joten kysymys jäi pään sisälle.
"ei hän kiusaa sinua kauneudesta, mutta hän saattaa...nooh, hän saattaa sanoa meistä jotain pervoa tai kysellä seksi elämästäsi, jos hän on sillä tuulella" Tea sanoi pienesti virnuillen, joka kertoi, että jos Cas kysyisi sellaisia, hän pelastaisi pojan tilanteelta.

Casey kallisti päätään toisen ujolle nyökkäykselle ja pieni virnistys kohosi huulille mutta hän katsoi Teaa, joka näytti siltä, että voisi repiä Casin sisälmykset ulos, jos hän kysyisi sopimattomia, joten Casey otti toverillisen asenteen päälle. Eikä hänelle tullut mielenkään kiusata Tean kavereita, paitsi niitä tyttöpuolisia tekotissi blondeja.
Tea hymyili rohkaisevasti Sugitalle ja kääntyi Caseyn puoleen.
"mitä sä teet muuten?" Tea kyseli ja antoi Sugitan katsoa huonetta hetken.
"mä imuroin musaa" Cas sanoi suoraan, eikä pelännyt että Sugita menee ekana poliisi laitokselle ja kertoo laittomasta imuroinnista.
Tea naurahti ja kääntyi Sugitan puoleen.

"en usko... me ollaan kuin... kuu ja aurinko.. tai noh, on kai meillä samanlaisia luonteen piirteitä... kukaan koulussa ei tiiä, paitsi meidän kaverit, että me ollaan kaksosia" Tea sanoi ja katsoi Caseya joka irvisti aina, kun hän sanoi heitä kaksosiks.
"ai sulla on isoveikka?" Tea kysyi mutta katsoi sitten ihmeissään kun toinen värähti. Oliko Sugita tulossa kipeäksi vai oliko puheen aihe arka?
"hei, mitä sä koulussa teet Sugita? en oo tainut nähä sua siellä" Casey kysyi yhtäkkiä ja jätti tietokoneen räpläämisen hetkeksi ja käänsi katseensa scene poikaan, joka oli tyttömäisen nätti pojaksi.

Sugita vilkaisi hieman Teaan, kun tuo kysyi hänen isoveljestään. Hän ei ollut oikein puhunut asiasta kenellekään. Vaikka asia ei enää pyörinytkään entisenlailla mielessä, niin silti...
"Oli. Hän kuoli vähän ennen kuin jouduin muuttamaan tänne Tampasta." Scene kuitenkin kertoi ja yritti hymyillä, vaikka asia ei ollutkaan hänelle helpoin käsiteltävä.
"Niin kuin muu perheenikin. Olin ainoa joka selvisi hengissä. Huonoin tuloksin tosin minäkin... Mutta jos ei vaikka puhuta siitä?" Sugi puhui nopeasti. Ei häntä haittaisi keskustella asiasta, mutta kun häntä aina rupesi itkettämään.

Scene oli todella herkkä luonteeltaan ja sekin oli punastumisen lisäksi yksi häpeän aihe. Kuka teini-ikäinen poika muka itki katsoessa piirrettyjä? Nii'n. Sugin katse kääntyi sitten Caseyyn.
"Teen?" Hän toisti hieman typeränä. Olipas hassu kysymys.
"Opiskelen? En ole mikää kovaääninen tai...No...Tuota...En voi sanoa värikäs, koska tyylini on värikäs, mutta...No. Tiedätte mitä tarkoitan. En ole niin huomiota herättävä." Poika selitti hieman hassusti ja huitoi pienesti käsillään. Useat olivat sanoneet hänelle, että niin kauan kun Sugi ei avannut suutaan, häntä pystyi luulla kovaääniseksi ja vilkkaaksi persoonaksi. Olikohan hänessä mennyt sitten jokin pieleen?

"Minä olen ehkä nähnyt sinut koululla. Mutta en ole varma." Scene lisäsi sitten ja puhui Caseylle. Pojalla oli yleensä hyvä kasvomuisti ja jotenkin Tean veli näytti tutulta.

Tea henkähti pienesti, toisen sanoessa että tämän veli ja koko muu perhe oli kuollut ja että tämä oli ainut eloon jäänyt. Kamalaa!
Miltäköhän se tuntuisi? Mitä jos äiti, isä ja Casey kuolisi ja hän jäisi yksin? Hän saattaisi tehdä jotain harkitsematonta! Perhe oli tärkeä hänelle eikä Tea uskonut, että pystyisi elämään ilman kovaäänistä veljeään tai kiireisiä, mutta rakastavaisia vanhempiaan.
"hyvä on" Tea myöntyi nopeasti. Jos hän olisi tiennyt, hän ei olisi ottanut asiaa puheeksi... voi Sugita parkaa...
Onneksi Casey pelasti päivän kysymyksellään joka kuulosti jopa Tean korvissa hieman oudolta.

Casey kuunteli toisen pojan selitystä ennenkuin naurahti.
"tarkotin siis sun kaveri poppoota ja sun valinnaisia" Casey selvensi ja näytti iloiselta, että toinen oli saattanut nähdä hänet koulussa. Edes joku oli huomioinut tarkemmin tämän hurrikaanin.
"aah... itse en paljon ympärilleni katso, ellei tyttöjä ole lähettyvillä" Casey sanoi virnuillen pervosti, koska pääsi puhumaan yhdestä tärkeimmistä asioistaan: tytöistä.
Tea pyöräytti silmiään leikkisästi.
"joo Cas. En usko että Sugitaa kiinnostaa sun "valloitukset" ja hm... tavoitteet koulussa" Tea sanoi hymyillen veljelleen hieman, koska kuuli usein Caseyltä, että tytöt pitivät tätä enemmän kaverina kuin poika ystävä kandinaattina.
Yhtäkkiä portaista alkoi kuulumaan kompuroinnin ääniä ja pian ovesta saapui Chili, joka hyppäsi iloisesti Caseyn syliin ja näytti virnuilevan tyytyväisenä. Eikä kumpikaan heistä sanonut mitään, koska vaikka Chili oli Tean koira, kaikki rakastivat, huolimatta sen tuhotöistä.
"onko sulla elukoita, Sugi?" Cas sanoi lyhentäen toisen nimen, joka kuulosti aika pahasti kondomi merkiltä, mutta entäs sitten?
Tea yritti pidätellä naurua.

Sugita naurahti hieman nolona.
"Viihdyn yksin tai ystäväni Ronnyn kanssa. Ja valinnaiseni ovat musiikki, kuvaamataito ja draama." Hän vastasi nyt suoraan Caseyn kysymykseen, kun tuo oli tarkentanut sitä. Sitten katse käännettiin hieman ihmeissään Teaan, kun tuo puhui jotain veljensä valloituksista. Scene ei ymmärtänyt, mutta ei kysynytkään mitään. Jotenkin hänestä tuntui, että kuten tyttö oli sanonut... Hän ei haluaisi tietää.

Sitten huoneeseen säntäsikin Chili ja sinipää väisti hieman säikähtäneenä koiran edestä. Tuo pomppasi istuvan pojan syliin.
"Ei ole. Tätini ei halua mitään ylimääräistä minun lisäksi." Sugita naurahti hieman. Toinen kutsui häntä jo lempinimellä... Aika hassua! No, eipähän kutsunut ainakaan Sugariksi. Voi miten imelältä se lempinimi kuulosti. Tosin, kai se oikeasti vain sopi hänelle, niin kuin jokainen kaveri väitti.

Scene antoi katseensa kiertää Caseyn huoneessa. Se oli jotenkin mukavan oloinen. Tietenkin siitä huomasi että sen omistaja oli teini-ikäinen poika, mutta sellaista huonetta Sugita ei ollut nähnyt hyvin pitkään aikaan.

"aah... sä diggaat siis musiikista ja piirtämisestä? Draamasta mä en voi sanoa mitään, koska ei ole hajuakaan mitä siellä oikeastaan tehdään, muuta kuin kiljutaan ja leikitään Romeota ja Juliaa" Casey sanoi hieroen leukaansa mietteliäästi.
"itse mä olen psykologian, tietotekniikan ja journalismin kursseille eksynyt" poika sanoi ja virnisti valloittavasti, kuullessaan sitten sisarensa sanat.
"valloitukset? muaah? nyt olen syvästi loukkaantunut" Casey sanoi huultaan mutristaen, vaikka pilke silmäkulmassa kertoi muuta.
Mutta koska kukaan ei sanonut sen enempää aiheesta, se jätettiin siihen.

"harmi... koirat ja kissat on mukavia ja... saisit seuraa lemmikistä" Tea sanoi väliin ja hymyili hiukan.
Cas oli antanut Sugitalle lempinimen, mikä sopi pojalle hyvin. Mutta kyllä tälle varmaan lisää lempinimiä keksisi, kunhan ajan kanssa miettisi.
Chili oli innoissaan päästessään Caseyn syliin ja sen häntä vipatti vimmatusti.
Sugita katseli ympärilleen ja sillä välin Casey heitti kaikki tietävän katseen häneen. Poikaystävä? katse viestitti ja Tea pudisti päätään, ennenkuin Sugita käänsi katseensa.
"mennäänks mun huoneeseen sit?" Tea kysyi ja laittoi toisen käden lanteille ja katsoi Chiliä, joka näytti siltä, että sekin virnuili tietävänä.

Sugi nyökkäili hieman.
"Joo...Tykkään piirtää ja kuunnella musiikkia." Hän selvensi. Musiikintunneilla vain laulettiin kamalan usein ja siitä hän ei niinkään pitänyt. Sitten kuunneltiin taas pojan puheita. Hetken päästä Tea ehdottikin toisen huoneeseen menemistä ja scene nyökkäsi.
"Oli mukava tavata, Casey." Poika sanoi kohteliaana ja katsoi hieman koiraa.

Hän oli joskus pienenä Tampassa tahtonut itselleen kissanpentua, mutta ei ollut voinut saada sitä, koska isoveli oli ollut allerginen. Hän oli jopa kerran kantanut kotiin kadulta löytämänsä kulkukissan. Vanhemmat olivat kuitenkin pakottaneet hänet palauttamaan sen. Se olikin ollut yksi suuri murhe näytelmä.