Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.



 
PääsivuPääsivu  PortaaliPortaali  Latest imagesLatest images  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Tämä ei ole koti. Tämä on paikka, jossa asun

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija




Tämä ei ole koti. Tämä on paikka, jossa asun Empty
ViestiAihe: Tämä ei ole koti. Tämä on paikka, jossa asun   Tämä ei ole koti. Tämä on paikka, jossa asun Icon_minitime1/11/2009, 11:27

//Yksinpeli
Sorry, en jaksanu oikolukea. Saattaa olla virheitä, who knows

Abigail Bailey

Tämä ei ole koti. Paikka, jossa olet asunut koko ikäsi ilman vanhempiasi, ei ole koti. Oikeassa kodissa sinulla on perhe, johon yleensä kuuluu äiti ja isä ja mahdollisesti sisaruksia. Tämä ei ole koti, jos ympärilläsi on lapsia ja varhaisnuoria, jotka eivät ole sinulle mitään sukua. He saattavat tuntua läheisiltä, mutta he eivät ole perhettäsi. Eivätkä he ole vanhempiasi, jotka käskevät sinua syömään, tekemään läksyjä ja nukkumaan. He eivät ole vanhempiasi, koska he ovat oikeasti tuntemattomia ihmisiä, joilla on omat perheensä kotona.
Mikä minä olen? Miksi olen yksin? Missä perheeni on? Perheeni, jonka piti huolehtia minusta, mutta huolehtimisen sijaan he hylkäsivät minut?

Annoin silmieni katsella ympärilleni, kun istuin omalla sängylläni. Huone oli täynnä ikäisiäni ja parisen vuotta nuorempia nuoria. He olivat kaikki tulleet myös hylätyiksi lapsina. Tunnen heidät jokaisen niin hyvin kuin perhe tuntee toisensa. Jackilla on syntymäpäivä ensi kuussa ja hän täyttää 18 vuotta. Hän lähtee silloin täältä. Jackilla on paha tapa varastaa kaupoista karkkia. Mitchie taas täytti vasta 17 vuotta. Hän ilmestyi tänne minun olessa 6-vuotias. Hän ehti jo elää oikean perheensä kanssa, mutta he hylkäsivät hänet lopulta sen takia, koska vanhemmilla ei ollut varaa elättää lastaansa saatika sitten itseään. Aika ikävä syy joutua tänne, mutta parempi se on kuin minun.

Minut hylättiin pari viikkoa syntymäni jälkeen. Olin kuolla pakkaseen, mutta minut ehdittiin pelastaa. Joskus olin toivonut kuolevani. Mitä järkeä olisi elää, jos sinä et saa elää oikean perheesi kanssa? Et tunne edes sukulaisiasi, koska en edes tiedä oikeaa nimeäni. Sukunimeni, Bailey, ei ole oikea sukunimeni. Se vain annettiin minulle. Etunimeni, Abigail, minulle antoi joku sosiaaliviranomainen.
Olisiko hienoa elää minun kengissäni? Kun et tiedä, kuka oikeasti olet, mihin kuulut ja kuka sinusta välittäisi, jos joudut onnettomuuteen?

"Hei, Abby!" kuulin jonkun kutsuvan minua, joten käänsin katseeni tyttöön, joka oli ilmestynyt istumaan vierelleni sängylleni. Alueelle, joka kuului vain ja ainoastaan minulle. Tämä sänky oli ainoa asia, jonka oikeasti omistin täällä, tila, joka oli pyhitetty vain minulle.
"Nouse sängyltäni, Miranda", pyysin ja hymyilin hänelle piikittelevästi. Onneksi Miranda tiesi minun inhoavan sitä, jos joku istuutui sängylleni, joten hän nousi nopeasti ylös ja hymyili suuresti. Hänellä oli jotain mielessään.
"Oisko sulla lainata mulle 40 dollaria? Pliis, Abby! Mä menisin Jacksonin kanssa treffeille. Tiedäthän, sen kuvaajapojan Astonissa? Mun täytyy käydä ostaa itselleni uusi paita. Joten pliis Abby, tän kerran! Mä maksan takasin, mä lupaan sen", Miranda anoi kädet ristissä ja katsoi minuun niin säälivästi kuin osasi. Minulla oli kylmä pää, minuun ei tehonnut keinot, joita Miranda käytti. Raha oli minulle tärkeä. Oikeastaan se oli minulle tärkeintä maailmassa, sillä elämässä ei pärjäisi ilman sitä. Täällä olevat nuoret tiesivät, että minulla oli tavallista enemmän rahaa, joten he tulivat aina välillä kysymään, lainaisinko minä rahaa. Miksi minä lainaisin heille rahaa, noille nuorille, jotka käyttäisivät rahan tuosta noin vain välittämättä siitä, että sen voisi myös säästää tulevaisuutta varten. Muut eivät tainneet ajatella tulevaisuutta. Se on heidän oma vikansa, turha alkaa ruikuttaa rahapulasta silloin, kun heidät potkaistaan täältä pihalle. Sentään minulla olisi omat keinot selviytyä.
"Sä tiedät, Miranda, että en lainaa rahaa. Mua ei saa ylipuhuttua", vastasin kirkkaalla äänellä ja hymyilin hänelle ilkeästi. Miranda tuhahti ja näytti lannistuvan huomattavasti.
"Hemmetin Abby. Sä oot niin pihi. Kuin Roope Ankka!" Miranda sähähti, näytti keskisormea ja istuutui omalle sängylleen, joka onneksi sijaitsi omasta sängystäni todella kaukana.

Oli olemassa yksi asia, jota en ymmärtänyt. Se sai ihmiset unelmoimaan ja leijailemaan pilvissä. Se sai ihmiset sekaisin ja tuhlaamaan rahaa typeryyksiin.
Rakkaus.
Se oli minulle kuin kirosana, ja aina sen kuullessani minun teki mieli oksentaa. Oliko pahempaa asiaa olemassakaan kuin rakkaus? Hah! Rakkaus oli asia, jonka mainostoimisto oli keksinyt ja sen avulla ihmisiltä ryövättiin rahaa. Rahaa voisi käyttää paljon järkevämminkin kuin lahjoihin, joita ihmiset ostavat toisilleen, kun he ovat niin rakastuneita. Onneksi olen järjissäni. Minuun mainostoimistot eivät ole iskeneet, minä osaan nähdä maailman oikein silmin. Rakkaus sokaisee ihmiset, minua se ei ole sokaissut. Ei rakkautta voinut olla olemassa, katsokaa esimerkiksi meitäkin! Nuoria, jotka joutuvat asumaan samassa pienessä huoneessa siihen saakka, kunnes me täytämme 18 vuotta, jolloin meidän heitetään pihalle. Meidät kirjaimellisesti hylätään, meidät jätetään oman onnemme nojaan! Emme olisi täällä, jos vanhempamme olisivat rakastaneet meitä. Joten rakkautta ei voinut olla olemassa, jos olisi, me emme olisi täällä.
Mutta miksi muut ihmisiset eivät ymmärrä tätä? Olenko minä oikeasti ainoa, joka tietää rakkauden olevan vain huuhaa touhua? Miksi esimerkiksi Miranda ei näe rakkautta samoin silmin kuin minä, miksi hän jaksaa roikkua siinä hemmetin Jacksonissa, vaikka on asunut samoissa oloissa kuin minä jo liian monta vuotta!

No okei, ainakin yksi osa rakkaudessa piti paikkansa. Seksuaalinen kanssakäyminen. Ihmiset eivät voi elää ilman sitä, ihmiset ovat siitä riippuvaisia. Minäkin olen. Eikä se minusta ole kovin ihmeellistä olla tuollaisessa läheisyydessä joidenkin kanssa. Se on vain osa ihmisluonnetta, ihmiset ovat petollisia ja nautinnonhaluisia. Minä en välitä, kenen kanssa olen ja mitä teen, minun täytyy tyydyttää tarpeeni. Ja se tuo minulle rahaa, raha on aina tervetullut. Voiko oikeasti helpompaa työtä olla kuin tämä? Panet paria vanhempaa miestä ja he saattavat antaa sinulle tuhansiakin dollareita, riippuen siitä, kuinka hyvin työni teen. Minä pyrin aina täydellisyyteen kenen tahansa kanssa ja sen 'uhrini' saavat kyllä kokea. Kyllä, olen sitä mieltä, että olen hyvä sängyssä. Mitä minä sitä aikoisin salata. Sänkykumppani eivät tule koskaan pettymään kanssani. Olen itse täydellisyys sängyssä.

"Hei, nyt ne pistää ruokaa pöytään!" Michael ryntäsi huoneeseen ja sai muut innostuvaan. Minä en jaksanut innostua asiasta sen enempää, vatsani tosin halusi mielellään saada ruokaa. Nousin ylös sängystäni, kun muut olivat poistuneet ripeästi huoneesta. En lähtenyt vielä muiden perään, vaan työnsin käteni taskuuni ja kaivoin esille satoja dollareita, jotka olin tienannut parin päivän sisällä. Piilotin se patjani alle, jossa minua odotti jo monia tuhansia dollareita. Se oli oikeasti sellainen näky, mikä saisi kenet tahansa hymyilemään samalla lailla kuin minut.

Tyytyväisin mielin lähdin laahustamaan kohti keittiötä. Oli hienoa, kun minulla oli työ, jossa tiesin olevani loistava, parempi kuin paikan muut tytöt. Oli ihanaa, kun minua palvottiin ja minua pyydettiin melkein kaikkialle. Minusta saivat nauttia vain ja ainoastaan he, jotka maksoivat eniten. Tiedän olevani kallis, enkä aio todellakaan laskea hintaani. Olen arvokas, edes jossakin. Vanhempieni silmissä saatoin olla vain pelkkä nolla, mutta työssäni minä olen aarre.

Minulla ei ole kotia, jonne voisin mennä. Mutta minulla on haave, jota kurkottelen. Se pitää minut voimissani. En tarvitse vanhempiani, kun he eivät tarvinneet minua. Minä pärjään hyvin yksinkin, minut on luotu yksin. Yksin olen voimakkaimmillani. Kukaan ei koskaan tule tietämään minusta kaikkea, minä pidän kaiken tiedon itselläni. Olen ainutlaatuinen, enkä halua jakaa itseäni kenellekään muulle.
Olen Abigail Bailey, orpokodin kasvatti. Tämä on paikka, jossa asun.
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Tämä ei ole koti. Tämä on paikka, jossa asun
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1
 Similar topics
-
» Mun koti on täällä
» Kirjasto on pelottava paikka, kun valot ovat poissa

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: San Diego :: Muualla-
Siirry: