Toivoin banaanipirtelöä, mutta sainkin sinut

// Rtw med Kaiden, tack. Ei, älkää luulko että osaa ruotsia. Ja ajatelkaa tuo otsikko ihan viattomasti, ei mitään vertauskuvallista x3 //

Drakella oli tylsää. Hänellä oli hyppytunti, ja sen jälkeen, kappas vain, toinen hyppytunti. Kotiin ei jaksanut lähteä, eikä mennä koulun käytäville seisoskelemaan. Piha oli siis place to be. Mies käveli hetken katse taivaissa, kunnes spottasi puun. Ja mitä puilla tehtiin, hä? No niihin kiivettiin.

Drake lähti askeltamaan kohti puuta. Puu oli hieman suurempi, mitä mies oli aluksi luullut. Ensimmäiset oksat olivat kuitenkin tarpeeksi alhaalla, että niiden päälle saisi helposti jalkansa. Mies lähti kiipeämään, oksa oksalta, melko hitaasti. Muutaman oksan jälkeen hän olikin jo lehtien keskellä. Sieltä hän näki kaiken, eikä kukaan nähnyt häntä. Loistavaa. Kunnes Drake yritti päästä paremmin oksalle istumaan, ja kappas, hän horjahti ja löysi itsensä maasta.

Mies makasi maassa hämmästyneenä. Puusta putoaminen oli aika rankkaa, ainakin se sai ilmat pihalle. Hetken Drake haukkoi henkeään, saaden keuhkonsa taas hieman normaalimman tuntuisiksi. Ylös mies ei kuitenkaan noussut, vaan jäi maahan makaamaan, katsellen ylöspäin, puun lehtiä.

Hieman kummallinen ajatus nousi Draken mieleen. Hänen teki aivan hirveästi mieli banaanipirtelöä. Hän oli ehkä kerran aiemmin juonut banaanipirtelöä, joten tämä mieliteko oli hyvin outo. Ehkä sillä oli jotain tekemistä puusta putoamisen kanssa.

//du skrivade det rätt, min vän ♥//

Kaiden ihmetteli, miten ihmeessä tässä koulussa oli näin paljon hyppytunteja. Niin, sellaistahan rokkaripoika parhaillaan vietti tutkiskelemalla lukion pihaa. Tosin, tämä hypäri oli ylimääräinen, opettajilla kai oli jokin palaveri. Ei Kaiden ollut täysin varma. Tai sitten heidän opettajansa ei vain ollut jaksanut. Ex-temporee hyppytunti. Ei sillä, etteikö se olisi pörröpäälle kelvannut.

Pihalla kasvoi puu. Jossa kiipeili joku jätkä. Kaiden katseli mustatukkaa, joka siellä kiipeili. Sitten tämä horjahti, ja tippui alas. Aika kipeän näköistä. Välittävänä ihmisenä käveli Kaiden tämän luo.
"Sattuiko suhun pahasti?" hän kysyi kyykistyttyään toisen viereen.

Kuten tavallista, oli Kaiden erittäin hyvällä tuulella. Sää oli kovin aurinkoinen ja lämmin, mikä kai olikin Kalifornialle ominaista, mutta hiukan painostavaa oli. Floridassa tällainen ilma olisi voinut merkitä tuhoisaa ukkosmyrskyä, ehkä täälläkin, mutta Kaiden ei uskonut, että mahdollinen ukkonen olisi ollut niin tuhoisa. Kerran oli viikon aikana 11 myrskyä.

Drake katseli suu auki tuota jotakuta, joka loi varjon hänen kasvoilleen. Niin, aurinko oli paistanut siihen, missä mies makoili. Aurinko ei nimittäin paistanut suoraan ylhäältä, vaan hieman vinosti. Kuitenkin, tuo joku oli saapunut Draken näkökenttään, ja kysyi tämän vointia.
"Mä en itse asiassa tiedä. Koska en ole liikkunut tästä mihinkään vielä", mies vastasi. Eikä liikkunut vieläkään.

"Kuka sä olet?" Drake kysyi kiinnostuneena, ja yritti erottaa toisen kasvot auringonvalon keskeltä. Eipä onnistunut kovin hyvin. Mutta sen hän näki, että tuolla toisella oli isot hiukset. Jotka olivat kuin pallo, piikkipallo.

Hän yritti kammeta itsensä ylös, mutta parahti kivusta melkein heti, ja lysähti takaisin maahan. Se sattui vielä enemmän. Draken selkään sattui aivan julmetusti.
"Ai helvetti", mies tuhahti. Onneksi kipu vaikutti sellaiselta, joka ei kestä kovin kauaa. Vain mustelmia ja vastaavaa.

Rokkaripoika kävi maahan istumaan, tuon makoilijan viereen.
"Kokeile liikkua", ehdotti Kaiden hymyillen ja tarkasteli uutta tuttavuuttaan. Jännittävää, hyvin jännittävää. Toisaalta hänen tuli poikaa sääli, koska puusta putoaminen ei ollut kovinkaan mukava harrastus.

"Mä oon Kaiden", pörröpää esittäytyi toisen kysellessä (tämä vaikutti kiinnostuneelta), "Way. Entäs sä?" Sukunimi kerrottiin hetken viiveellä, olihan mahdollista että koulussa oli useampia Kaideneita. Ja kaipa oli sekin kerrottava.

Sitten toinen yritti nousta. Se näytti hyvin kivuliaalta touhulta, näin rokkari päätteli tuon parkaisusta ja siitä, että tämä läsähti takaisin maahan.
"Sattuuko paljon?" hän kysyi vilpittömän huolissaan, "toivottavasti sä et ole murtanut mitään."

Tuo toinen istui Draken vierelle. Ja kehotti häntä liikkumaan. Ehkä pitäisi liikkua, vaikka se luultavasti sattuisikin. Se riski nyt oli otettava.
"Niin, voisin kokeilla", Drake nyökkäsi.

Drake ei kuitenkaan aivan vielä halunnut liikkua. Olihan se mukavaa, että heti kun vain putosi puusta, tuli joku kyselemään vointia selvästi huolestuneena. Ja se joku nyt sattui vielä olemaan mukava, ja, Draken oli pakko myöntää, kovin hyvännäköinenkin.
"Jännä nimi", mies nyökkäsi. "Mä olen Drake. Clapp."

Liikkuminen ei ehkä ollutkaan ollut se paras idea. No, ainakin nyt hän tiesi, minne sattui. Eli lähes joka paikkaan. Onneksi, Drake ajatteli uudemman kerran, kipu vaikutti hetkelliseltä.
"Sattuu paljon, mutta en mä usko murtaneeni mitään", Drake vastasi, ja hymyili hieman. Tosin sekin hymy vaihtui irvistykseksi miehen yrittäessä nousta uudemman kerran.

"Olen mä aiemminkin pudonnut puusta, enkä silloinkaan murtanut mitään", Drake kertoi. Hän tosiaan oli, tosin reilut kuusi vuotta sitten. Silti, silti. Puusta putoaminen ei ollut mukavaa. Se taas oli mukavaa, että tuo Kaiden vaikutti oikeasti huolestuneelta.

Drake, kertoi toinen. Kiva nimi. Kaiden soi hänelle säteilevän hymyn. Häntä todellakin säälitti, että toiseen sattui. Kipu ei ollut lainkaan mukava asia.
"Sulla on kiva nimi."

Toinen ei uskonut murtaneensa mitään, ja se oli Kaidenista ihan hyvä juttu, se merkitsi että Drake oli kunnossa. Hän hymyili uudestaan Drakelle, kannustavasti kun tämä jälleen yritti nousta.
"Kyllä sä siitä vielä ylös pääset muru, ennemmin tai myöhemmin."

"Mäkin olen tippunut puusta, useita kertoja", sanoi Kaiden ja nyökkäsi kuin tehostaakseen lausettaan, "yhdessä vaiheessa se oli varmaan joku mun harrastus. Ja on siinä paikkoja murrettu", hän totesi virnistäen.

"Sulla on kiva hymy", Drake sanoi, samalla omalla tavallaan kiittäen nimensä kehumisesta. Vastakehu kun oli tulkittavissa kiitokseksi. Mies hymyili tavalla, jonka vain hän osaa. Se tapa hymyillä oli yhtä aikaa hyvin pikkupoikamainen ja suloinen, mutta myös hurmaava, ettei sanoisi seksikäs. Mutta niinhän ei sanota.

Vihdoin Drake sai kammettua itsensä pystyyn, istumaan jotakuinkin suorassa toisen vieressä. Mies oikoi niskaansa, saaden sen naksahtamaan kivuliaasti. Suolainen, lämmin tunne levisi niskasta suuhun. Se oli kummallinen tunne, totta tosiaan.

Toinen kutsui häntä muruksi. Kummallista, mutta eipä asiassa mitään valittamista ollut. Nimitys mikä nimitys. Ei Drakea oltu koskaan kauheasti muruteltu.
"Pääsin ylös, ennemmin, en myöhemmin", Drake tokaisi, ja sipaisi hiuksiaan pois silmiltään, jonne ne olivat valahtaneet.

Drake nyökkäili, kun toinen kertoi puustaputoamisistaan, ja loukkaantumisistaan. Häntä sattui yhä, mutta ei enää niin paljon. Se oli hyvä.
"Tänne asti olet kuitenkin selvinnyt."

Ja kohta sai Drake noustua istumaan, Kaiden hymyili aurinkoisesti.
"Sattuuko kovasti?" hän kysyi varmuuden vuoksi Drakelta, joka istui hieman kasassa. Rokkari kuunteli naurahtaen toisen kommentin, ennemmin, ei myöhemmin. Toden totta, niinhän oli käynyt.

Pörröpää venytteli käsiään raukeasti, aurinko porotti niin lämpimänä että se sittenkin sai olon hieman väsyneeksi. Mutta siitä viis, nyt Kaiden halusi jutella Draken kanssa.
"Joo, täällä asti ollaan ja ihan hengissä vielä", hän naurahti, "millä luokalla sä olet?"

Hän risti jalkansa intiaaniasentoon, jota piti mukavana. Vaikka pillifarkut pistivätkin hieman vastaan, ei Kaiden ollut moksiskaan. Hän oli liiankin tottunut siihen.

"Ei, ei kovasti, aika paljon vain", Drake vitsaili. Mies heilautti päänsä takakenoon ja katsoi jälleen taivaalle. Se kuitenkin sattui niskaan, joten ei hän kovin kauaa jaksanut sinne tiirailla. Drake katsoi toisen kasvoja ja yritti painaa ne mieleensä.

"Mä olen kolmannella, entä sä?" Drake vastasi luokka-asteesta kysyttäessä. "Onko plan sellainen, että me jäädään tähän istumaan?" Mies hymyili taas. Jotenkin Kaidenin länsäolo hymyilytti häntä.

Drake vaihtoi istuma-asentoaan paremmaksi. Aurinko paistoi kirkkaasti ja alla oleva ruoho oli pehmeä istuma-alusta.
"Sun hiuksista tulee mieleen se, miten rautajauhe asettuu magneetin ympärille. Älä ota loukkauksena, koska en sitä niin tarkoittanut", mies sanoi.

// Anteeksi lyhyt //

Kaidenista Draken vitsi oli kovin hauska ja hän nauroi sille iloisesti. Hänen naurunsa oli hieman hakkaava, jotkut ihmiset kommentoivat sitä kammottavaksi, mutta Kaiden itse ei koskaan ollut kiinnittänyt huomiota nauruunsa. Ei hänestä ollut lainkaan tarvis, kun sitä ei kuitenkaan pystyisi itse muuttamaan. Muut sitten kommentoivat jos halusivat. Kritiikistäkin huolimatta Kaiden oli aina kovin valoisa ja itsevarma.

"Kakkosella", kertoi Kaiden toisen kysyessä, "ja kyllä me voidaan mennä muuallekin, mutta tässä on kiva. Aurinko paistaa tähän tosi mukavasti. Sitten Drake kommentoi hänen hiuksiaan, Kaiden naurahti.
"Kiitos", hän kiitti hymysuin, "mä en ole ennen kuullut tuollaista kommenttia. Palmuksi on kyllä sanottu."

Drakea huvitti kovasti kuulla toisen nauravan. Kaidenin nauru oli mukavankuuloinen, hieman uniikki. Drake virnisti leveästi, mutat ei häntä silti suuremmin naurattanut. Ei hänen vitsinsä niin hauska ollut.

Kaiden kartoi olevansa toisella luokalla, ja Drake nyökkäsi vastaukseksi.
"Niin on, tässä on kiva", Drake nyökkäsi. "Ei sun hiukset mun mielestä palmulta näytä. Palmussa on sellaisia osia, siis lehdet, että jos hiuksia verrattaisiin palmuun, niiden pitäisi olla paksuissa osioissa. Rautajauhe sen sijaan on pienemmissä osioissa, joten hiuksiasi voi verrata siihen." Drake puhui nopeasti, ja tuli vasta lopetettuaan ajatelleeksi, että ehkä toinen ei ollut pysynyt mukana.

"Mikä sun horoskooppimerkki muuten on? Luetko sä horoskooppeja, entä uskotko niihin jos luet, tai vaikka et lukisikaan?" Drake kyseli. Hän kallisti päätään hieman sivulle päin, ja katsoi Kaidenia kysyvästi. Hän vaihtoi asentoaan, se oli hänelle ominaista. Oikean istuma-asennon löytäminen oli vaikeata. Miehen selkään sattui hieman, mutta se kuitattiin pienellä irvistyksellä.

"Niin, palmun lehdet on just sellaset, ja mun mielestä jokainen joka mun tukkaa sanoo palmuksi on oikeesti sokea, koska ei se näytä palmulta", vastasi Kaiden toiselle virnistäen leveästi, "kiva kun joku kerrankin tajuaa sen. Sulla ei oo aavistustakaan, muru, miten ärsyttävää on kuulla niitä ihmekommentteja."

"Ja mun horoskooppi on rapu", hän jälleen vastasi Drakelle, "mut mä en usko niihin. Joskus luen kun on tylsää mut en mä vaan osaa uskoa niihin, vähän ku Raamatun kertomuksiin ja Jumalaan, en mä usko siihenkään. Tuntuu jotenkin tyhmältä edes yrittää ajatella kaiken sen olevan totta, kun se kuitenkin on niin mahdotonta. Mikä sun horoskooppi on?" pörröpää kysyi lopuksi ollakseen kohtelias. Ja oikeastaan hän oli oikeasti kiinnostunut.

Leikkisästi hymyillen ja kieputellen hiuksiaan Kaiden heitti Drakeen pitkän katseen.

Kaiden oli samaa mieltä Draken kanssa palmuista, ja siitä, miten toisen hiukset eivät todellakaan näyttäneet palmulta. Drake oli ollut oikeassa, tietenkin.
"Sovitaan niin, että mulla ei ole aavistustakaan", mies nyökkäsi. Hän kuitenkin virnisti leveästi, eikä ollut sanonut edellistä kommenttiaan tosissaan. Sellainen hän vähän oli.

Drake nyökkäsi. Rapu. Hän itse uskoi horoskooppeihin vain silloin, jos jokin niiden onnustama oikeasti tapahtui. Ei kovin usein siis.
"Mun horoskooppi on jousimies", Drake vastasi. Hän katseli hieman vinosti hymyillen Kaidenin leikkiessä hiuksillaan, ja tarttui tämän heittämään katseeseen.

"Milloin sulla alkaa taas tunnit? Vai onko sulla mahdollisesti jo loppunut koulu tältä päivältä?" Drake kysyi. Hänellä itsellään olisi vielä lähes puolitoista tuntia aikaa. Jos toinen lähtisi, hän jäisi aivan yksin. Toisaalta, yksinhän hän oli ollut ennen Kaidenin saapumistakin. Mutta nyt jos tuo lähtisi, tuntuisi yksinäisemmältä kuin jos toinen ei olisi koskaa ollut Draken seurassa.

"Joo, sovitaan niin", pörröpää myöntyi ja hymyili lämpimästi toisen virnistäessä. Kaiden heitti hiuksensa selkäpuolelle ja oikaisi selkäänsä mentyään hieman kasaan.

Horoskooppikeskustelu oli varmaankin päättänyt, näin Kaiden otaksui, mutta päätti silti jatkaa vielä aiheesta.
"Eihän ne edes kovin usein toteudu, mutta täytyy kai ottaa siltä kannalta että jotkuthan ansaitsee elantonsa kirjottamalla niitä. Että kai niitäkin on pakko olla olemassa", hän sanoi nauraen.

"Sattuuko sun selkään vielä, muru?" hän vaihtoi pienen taidepaussin jälkeen sujuvasti aihetta ja antoi katseensa kiertää hieman huolestuneenakin Drakessa.
"Ja mulla on tämä tunti hypäri, sitten tunnin päästä alkaa taas oppitunnit", hän kertoi toiselle kysyttäessä, "entä sulla?"

"Niin, ja kyllähän jotku ihmiset uskovat horoskooppeihin kokonaan. Se on vähän typerää, kun ihmisethän niitä kuitenkin kirjoittavat, eivät ne mistään taivaasta tipahda", Drake sanoi. "Sehän on oikeastaan sama kuin joku uskonto, siis että uskoo johonkin jumalaan. Kyllä se on verrattavissa."

Kaiden kysyi hänen selästään, ja murutteli häntä taas. Ei siinä mitään.
"Mun selkä on ihan ok jo", Drake ilmoitti ja hymyili hieman. "Melkein kuin en olisi ollenkaan pudonnut", mies naurahti.

"Mulla on tän tunnin jälkeen vielä toinen hypäri, ja se on aika inhottavaa. Sitten kun säkin lähdet, mulla ei ole enää edes seuraa. Tosin, voisin lintsata viimeiset tunnit, ei mitään kiinnostavaa niissä. Mutta en oikein tiedä silti", Drake sanoi. "Sä olet muuten aika hyvää seuraa."

"Mitä tunteja sulla tänään vielä on?" Drake kysyi silkasta uteliaisuudesta.

"Niinpä", totesi Kaiden, "sehän on verrattavissa uskontoihin. Uskonnot on outo juttu. Ootko sä ylipäänsä ikinä miettiny minkä takia jotku uskoo? Että kaipaako ne vaan johtajaa itselleen tai jotain ylempää tahoa? Vai sitten onko se vain siksi ettei ihmisistä tuntuis niin pahalta kuolla?" hän mietti puolittain ei-kenellekään puhuttuna mutta katseli koko ajan tiiviisti Drakea.

"Hei sehän on hyvä", vastasi pörröpää toiselle hymyillen (hymyssä oli havaittavissa pientä flirttiä, mutta ei todellakaan liian paljoa), "ettei sulle mitään selkäydinvaurioita ainakaan tullu. Ei ois ollu kivaa jos sä oisit halvaantunu tai jotain."

"Voi, ikävää", sanoi Kaiden oikeasti pahoillaan, "olenko? Niin säkin. Mulla on vielä.. öö.. joo, kun muistais vielä", hän vastaili toiselle naurahtaen, "taisi olla että yks tunti matikkaa ja sitten vielä jotakin, en kyllä millään saa päähäni että mitä. Mitä sulla ois?"

"Olen mä miettinyt. Mun täti, tai joku sellainen, on himouskovainen. Se soittaa joka aamu jonnekkin linjalle, mistä sille kerrotaan, että mitä sen kannattaa tänään tehdä ja mitä ei. Se on siis joku uskontojuttu. Ja maksaa kauheasti, tietenkin", Drake kertoi. Hän sipaisi hiussuortuvan lähemmäs korvaaansa, kun se sieltä oli karannut.

"Eipä ois ollut kivaa, ei", Drake sanoi. "Onko sun mielestä kauheampaa halvaantua kokonaan ja viettää loppuelämänsä sairaalassa vai kuolla? Jos saisin tuollaisessa tilanteessa valita, kuolisin mielummin." Drake katoi Kaidenia pää aavistuksen kallellaan ja hymyili kuin olisi puhunut kovinkin iloisesta asiasta.

"Olet olet, ja kiitos", Drake sanoi hymyillen kauniisti. "Mulla on vielä maantietoa ja matikkaa. Monelta sulla loppuu?" Mies vaihtoi taas asentoaan, sillä hänen jalkansa oli alkanut puutua. Ei ollut järin mukavaa kävellä, jos jalka oli puutunut.

"Pälliä", sanoi rokkari naurahtaen, "aika kivat puhelinlaskut sillä sitten varmaan." Hän hymyili säteilevästi, kuten nyt lähes aina, mutta joka tapauksessa.

"Mä mieluummin kuolisin myöskin", myönsi Kaiden, "olis ihan kamalaa vaan maata koko loppuelämänsä niin että vaan suunnilleen kasvot toimii. Mun käy kamalasti sääliksi niitä jotka joutuu sillain olemaan. Se olisi ihan hirveää", hän kertoi oman kantansa ja huokaisi.

"Muistaakseni kolmelta", vastasi Kaiden, "ja moneltako sä pääset? Olisi kiva jos voitaisiin mennä johonkin koulun jälkeen, tutustua paremmin."

"Niin, mutta ei sillä ole muuta elämää niin johonkinhan sen pitää rahansa käyttää", Drake virnisti. Mies tahtomattaankin huomasi, että Kaidenilla oli aivan upea hymy. Se nyt vain oli sellainen tosiasia, jota ei voinut olla kohtaamatta.

Drake nyökkäili osoittaakseen olevansa samaa mieltä asiasta.
"Ja jos on halvaantunut, ei välttämättä voi mitenkään kertoa niille hoitajille että haluaisi kuolla. Se on varmasti tosi turhauttavaa."

Kaiden sanoi, että hänellä loppuisi kolmelta. Ja että olisi kiva tutustua lisää. Drake hymyili kaunista, omanlaista hymyään, ja sipaisi taas hiuksiaan. Hän oli huomannut tekevänsä niin kun oli hermostunut. Hän ei vain aivan itse tinnyt, miksi oli nyt hermostunut. Hänelle oli yleensä helppoa tutustua uusiin ihmisiin, joten miksi hän nyt hermoili?
"Mulla loppuisi neljältä, mutta ei ne mua kaipaa sinä viimeisenä tuntina. Minne me mentäisiin sitten?" mies kysyi.

"Aika kurja elämä", totesi Kaiden yhtyen Draken virneeseen, "niin muuten. Eihän sillä ole, etenkään jos se vielä sokeasti noudattaa mitä sille siellä linjalla sanotaan!" hän vielä puoliksi hihkaisi hyvin huvittuneesti (mikä ahaa-elämys) ja purskahti nauruun.

Pörröpää kuunteli pää aavistuksen kallistettuna Drakea.
"Niin, aivan. Sen on pakko olla kamalaa. Eikä ne hoitajat voisi edes auttaa."

"Mitä sulla olisi vikalla tunnilla?" kysyi Kaiden, "niin, ei ne varmaan sua kaipaa. Ois paljon kivempi pitää sut itselläni sen aikaa, muru, kun päästää sut tunnille", hän sanoi ja vasta sitten tajusi miten hänen sanomansa olisi voinut ajatella. No, väliäkös tuolla. Hän hymyili nätisti.

Drake yhtyi Kaidenin nauruun, ja meinasi tikahtua muistellessaan vierailujaan tätinsä luona. Täti ei voinut tehdä mitään päätöksiä soittamatta ensin linjalle. Hänen oli pakko saada kysyä neuvoa 'asijantuntijoilta'. Kuten sanottu, Draken nauru oli mitä kummallisin. Lisäksi hänen silmänsä alkoivat vuotaa heti kun hän vähänkin nauroi.

Kun mies vihdoin sai naurunsa loppumaan, hänen poskensa olivat aivan märät, ja näytti aivan siltä että hän olisi itkenyt. Drake virnisti leveästi ja pyyhkäisi silmiään.

"Mun viimeinen tunti on matikkaa. Ei mitään tärkeää tämänpäiväisellä tunnilla, muistaakseni", Drake sanoi. Hän kuunteli mitä Kaiden vielä sanoi. Taas tuo murutteli. Drake nosti toista kulmakarvaansa ja hymyili vinosti Kaidenille.
"Minne me siis mentäisiin tutustumaan?" mies kysyi ja vaihtoi taas asentoaan.

// Anteeksi lyhyt :< //

"Vähänkö sulla on suloinen nauru", ihasteli rokkaripoika nauramasta herettyään, "aww ihana!" Tapansa mukaan Kaiden hymyili jatkuvasti, hän oikaisi selkäänsä uudemman kerran.
"Sun posket on ihan märät", hän huomautti, ojensi kätensä ja kuivasi kämmenselkäänsä märän vanan Draken toiselta poskelta.

"Matikkaa", toisti Kaiden, "matikka on ihan hirveää. Me voitaisiin mennä tutustumaan... no en mä oikeestaan tiedä, mennään vaan johonkin. Jos ei muuta keksitä niin kävellään ympäriinsä. Mietitään sitä sitten."
Ja hän virnisti Drakelle iloisesti laskien kädet syliinsä lepäämään.

"Ai suloinen? Aika friikki minusta", Drake sanoi. "Mutta kiitos kuitenkin." Mies hymyili kauniisti ja vaihtoi taas kerran istuma-asentoaan. Kaiden huomautti, että hänen poskensa olivat märät. Niin ne olivat, kiitos vuolaasti vuotavien kyynelkanavien. Kieltämättä Drake hieman säikähti toisen kosketusta, ja jopa punastui hieman. Mutta mitenkään suuremmin hän ei hätkähtänyt, eikä poskienkaan väri mikään kirkkaanpinkki ollut, vain hieman punertava. Mies pyyhkäisi itse toista poskeaan hihallaan.

"Höh, ei se nyt niin kauheaa ole", Drake sanoi matikasta puhuttaessa. Hän itseasiassa piti matikasta, mutta tällä hetkellä Kaiden vaikutti paljon kiinnostavammalta.
"Siis vain johonkin. Missä me nähdään sitten kun sulla loppuu koulu?" Drake kysyi. "Mä haluan jäätelöä, niin jos mentäisiin sitten jonnekkin mistä sitä saa?" mies kysyi kovin suloisesti, ehkä tarkoituksellakin. Hän kyllä tiesi olevansa halutessaan parinkin awwin arvoinen. Hän huomasi oikein hyvin Kaidenin flirtin, ja oli hyvin otettu.

"Matikka on kauheaa mun mielestä, etenkään koska en osaa sitä. Enkä kyllä tajua fysiikkaa enkä kemiaakaan", totesi Kaiden toisen sanoessa, että ei matikka nyt niin kamalaa ollut. "Mut on kiva että toiset osaa laskeakin, mun matikkapää riittää laskemaan yhteen niinku jotain pieniä lukuja. Ootko sä hyväkin matikassa muru?"

Pörröpää kohotti kulmiaan toisen kysyessä, tiesikö hän mistä sai jäätelöä.
"Mä en kyl oo ihan varma, koska muutin tänne aika vasta. Mut eiköhän sellanen paikka pian löydy." Ja miten suloinen Drake hänestä olikaan, kuulostikin oikein söpöltä pikku namupalalta. Mutta niinhän ei saa sanoa, että joku on namupala, e-ei.

"Haluutko sä olla tässä vielä, vai miten tehdään? Musta tässä on kiva, mut päätä sä vain."

//ne voi mennä vaikka johonkin sinne ostoskeskukseen koska ostoskeskuksista saa usein jäätelöä//

"Olen mä ihan hyvä matikassa", Drake myönsi. Hän jopa vähätteli itseään hieman, koska ei hänellä ollut koskaan mitään ongelmia ollut kyseisessä aineessa.
"Onko sulla siis tän hyppytuntis jälkeen matikkaa?" mies kysyi, koska ei ollut varma oliko ymmärtänyt oikein, kun he olivat puhuneet tämän päivän jäljellä olevista tunneista.

"Mistä sä muutit? Mä olen asunut täällä tosi kauan, mutta en ole pitkään aikaan syönyt jäätelöä muualla kuin kotona", Drake kertoi. Hän hymyili taas hieman omalaatuista hymyään. Hetken päästä mies vaihtoi taas kerran asentoaan. Hän oli (kenties) ovelasti liikkunut koko ajan hieman lähemmäs Kaidenia, ja oli nyt ehkä puolen sentin päässä tuosta.

"Ollaan tässä vaan", Drake vastasi. "Kaipaako ne sua kauheasti sinne seuraavalle tunnille?" Mies hymyili niin suloisesti kuin osasi. Pienet hymykuopat ilmestyivät kummallekkin poskelle, jos hän hymyili niin leveästi miten nyt.
"Koska musta ei ole kauhean kivaa jäädä yksin", Drake valitti, nyt jo aivan tahallaan suloisesti.