Vaimenna mut, alista mut

Jupiter istuutui hänen vastapäätä ja oli sitä mieltä, että vain puolentunnin päästä he olisivat Jazzin luona ja ... mitä? He söisivät ja sitten siitä mentäisiin edemmäksi vai sitten Jupiter kiittäisi, pyytäisi kyydin kotiin ja hän veisi?
Vaikka, Jupiter ei millään ollut vihjannut, että ruoan jälkeen haluaisi kotiin vaan oli antanut ymmärtää kiehnäilyillään ja pervoilla kommentoinnilla, että he menisivät pitkälle eikä siitä olisi paluuta.
Kumpikohan olisi päällä? Älyttyään ajatuksensa Jazz alkoi nauramaan ja läimäisi kätensä kasvoilleen lempeästi.
Hän ajatteli jo sellaisia asioita tässä vaiheessa!

Toisen hiljainen aloitus, lausuessa hänen nimensä, sai Jazzin kääntämään katseensa tähän ja kylmänväreet kulkemaan pitkin raajoja. Ja ihme kyllä, se vaikutti myös SINNE. ÄÄni oli ollut pelottavan maanitteleva ja sellainen jollaisen haluaisi joka kundi kuulla. Huh. Eikä Jupoterin seuraavatkaan sanat saaneet häntä kylmäksi vaan hetken ajan hänen silmissään paistoi alkukantainen voima, joka kertoi kaiken, mitä pitikin.
"toivottavasti noi kiirehtii" Jazz sanoi katsoen suoraan Jupiteriin.
Hän olisi valmis riisumaan Jupin tässä, jos keittiönpuolella kukaan ei alkaisi toimittaa heille ruokaa viiden minuutin sisällä.

Jazz naureskeli itsekseen, Jupiter katseli toista hieman kummastuneena vihrein silmin, kunnes antoi huulilleen sulaa pienen hymyn. Ei hän käsittänyt, mutta ei kysynytkään. Jazz totesi toivovansa keittiön kiirehtivän, hymy pienemmän kasvoilla syveni hiukan. Häneltä ei jäänyt huomaamatta katse ja se mitä se viesti. Jupiter leikitteli ja pyöritteli hiuksiaan sormissaan varoen katsomasta toista. Viimein heitä kohti kiikutettiin tilausta. Nuorempi syttyi jälleen hymyyn siirtäen puhtaan vihreiden silmiensä paljon puhuvan katseen Jazziin.

Ihan hetken päästä he pääsisivät toisen kämpille... syömään. Jupiter hymähti itsekseen. Niinpä niin...
"Syömään", Jupiter hymisi ja naurahti perään.

Onneksi Jupi ei kysynyt miksi hän nauroi, koska jazz ei ollut varma, olisiko osannut selittää ajatuksensa sillä hetkellä. Ehkä myöhemmin, kun he lepäisivät sylikkäin ja juttelisivat... stop! Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan, Jazz mietti ja hymyili pienesti nähdessään Jupiterin katsovan häntä vihreillä silmillään, muta sitten tämä laski katseensa ja alkoi leikittelemään hiuksillaan.
Ne olivat aika kivat, pojalle. Vähän ehkä tyttömäiset, mutta entäs sitten? Ei hänelläkään mikään paras kampaus ollut.. kaverit sanoivat sitä usein "homo-kampaukseksi" mutta hän piti siitä, eikä kavereilla olisi siihen mitään sanottavaa, elleivät haluaisi turpaan. Joten hänenkään ei varmaan kannattaisi alkaa kommentoimaan toisen neitimäisiä, silkkisiä hiuksia.

Tilaukset tulivat pöytään ja Jazz otti ne.
"kiitti" poika sanoi vielä tytölle, joka lähti pois kiireen vilkkaan ja sitten poika käänsi katseensa Jupiteriin.
"mennäänks sit?" Jazz kysyi, nyökäytti päätään ovea kohti ja lähti lampsimaan sinne, avaten oven Jupiterille.
Syömään. He menisivät syömänä ja sitten... sitten leikittäisiin.

Jazz vastaanotti tilaukset tyttöseltä ja kiinnitti taas huomiota Jupiteriin. Pojan teki mieli lohkaista jotain siitä, että taas hänet huomattiin kun nätit tytöt katosivat näköpiiristä. Mitään ei kuitenkaan ääneen sanottu.
"Mennään", poika vastasi kehräten. Jupiterpa pääsi jälleen kiusaamaan Jazzia painautuen vasten tuon selkää prätkän kyydissä. Poika osaisi olla kyllä varsin pirullinen tapaus tahtoessaan. Kiduttava, mutta se varmasti oli Jazzille jo selväksi käynytkin.

Friikkipoju hyppäsi alas tuoliltaan ja kipitti Jazzia odottelematta suoraan ulos, jossa vasta pysähtyi hymy huulillaan toista odottelemaan. Jupiter alkoi olla jo hieman kärsimätön ja suorastaan paloi halusta päästä urheilijapojan kimppuun.

- siirtyy Jazzin kämpille? <; -

// tein tonne alotuksen //