Hello, hello

Nuorukainen käveli rauhallisesti eteenpäin kantaen yhä kaunista tyttöä käsivarsillaan, mutta heidän tullessaan sopivan välimatkan päähän, Yas kumartui laskemaan tytön maahan varovasti, irrottamatta otettaan tuosta ennen kuin Gisele sai tasapainonsa kunnolla toimimaan. Hän ei ymmärtänyt miksi tyttöjen piti kiikkua tuollaisten.. tikkukenkien (lue: korkokenkien) päällä. Tokihan korkkarit olivat seksikkäät, mutta silti..

Yas kohotti mietteliään katseensa tytön jaloista tuon kasvoihin ja virnisti hivenen hämillään.
”Perillä ollaan, prinsessa..”
Todettiin, pojan kurottautuessa avaamaan oven tytölle.

Hän vilkaisi ympärilleen ja hieraisi niskaansa ennen kuin asteli tytön perästä sisälle. Paikka oli tuttu ja turvallinen, mutta Yas ei pitänyt siitä, miten muutama koulun oppilas, joita istui pöydissään, käänsivät katseensa kaksikon suuntaan kuiskutellen. Kerrankin Yas oli iloinen siitä, ettei kermaan kuuluvia näkynyt, vain muutama nörtti ja tavis.

//lilco ja Gisele//

Gisele hieman hämmästyi toisen päättäessä toteuttaa kantamisuhkauksensa, mutta ei tyttö vastaan pistänyt. Itseasiassa toisen sylissä oli ihan mukavaa, turvallista. Gisele nyökkäsi, ensin kiittääkseen kyydistä ja sitten toistamiseen toisen avatessa ovea. Kahvilassa istuville kuiskuttelijoille tyttö soi viileän katseen, joka sai nuo hiljenemään, pari nörttiä jopa nielaisi. Kukapa nyt haluaisi käydä aukomaan yhdelle suosituista, joka ei sitä paitsi ollut edes yksin.

"Perällä on ihana loosi", Gisele sanoi lämpimään sävyyn, ikään kuin ei olisi äskettäin keskeyttänyt parin luuserin juoruamisyritystä yhdellä katseella. Tyttö oli kiitollinen siitä, että sekä hän että Yas puhuivat koreaa, joten ei sanojaan ei tarvinnut varoa. Tekemisiä ehkä, mutta ei sanomisia. Gisele nimittäin muisteli että Gemma oli hyvissä väleissä ainakin sen yhden pizzerian tarjoilijoiden kanssa - piti toivoa etteivät Dusty'sin tarjoilijat kuuluneet puolipikkusiskon tuttavapiiriin.

"Sieltä näkee mutta sinne ei näe", tyttö jatkoi hetken kuluttua, mainitsemastaan loosista edelleen puhuen. Hän nyökkäsi kahvilan takaosaan, toinen kulma kysyvästi koholla.

//jee kun ei ajatus nyt kulje T__T//

Yas nyökkäsi hitaasti ja antoi kylmän katseen kiertää nuo tyypit, jotka tyttö oli hiljentänyt katseellaan. Kätevää, että oli suosittu mukana, Yas olisi muuten joutunut käyttämään kovempia keinoja noiden taltuttamiseen..
Hän vilkaisi kaunista tyttöä ja kiinnitti huomionsa nyt paikan valikoimaan kuin ei tietäisi mitä ottaisi. Hän kuitenkin päätyisi siihen tavalliseen kahviin, mutta ainakin hän voisi miettiä ottaisiko tummaa vai vaaleaa paahtoa ja joisiko kahvinsa maidolla vai ilman. Tosin tämäkin asia oli päivänselvä, sillä hän joi hyvin harvoin kahvinsa muuta kuin mustana ja piti enemmän tummasta paahdosta. Siinä oli pehmeämpi maku..

Hän virnisti tytön sanoille tuota rauhallisesta paikasta. Se toi pieniä ei niin kilttejä ajatuksia kundin mieleen, mutta mitä hän niille mahtoi mies kun oli. Kuitenkin ilme vakavoitui, Yasun rykäistessä pienesti.
”Mennään sitten sinne istumaan. Mitä otat?”
Kysyttiin, kundin huomion kiinnittyen nyt tyttöön.

"Vähärasvainen café au lait", Gisele vastasi automaattisesti. Vähärasvaisen hän joi aina, joskus nyt tilatun café au laitin ja joskus espresson. Oikeastaan ikinä hän ei syönyt kahvinsa kanssa mitään, sillä hän ihan oikeasti pelkäsi lihomista. Ja koska hän ei erityisemmin liikkunut, paitsi tietysti koulun liikuntatunneilla ja joskus tarmonpuuskassa kävi ehkä kahden kilsan lenkillä, saattoi lihomispelko olla ihan aiheellinen.

Gisele vilkaisi nopeasti taas ympärilleen, ikään kuin varmistaakseen että oli vielä turvassa. Hän meinasi jo huokaista helpotuksesta, mutta Astonin cheerleaderien univormuihin pukeutunut tyttölauma kiinnitti hänen huomionsa. Kyseiset huutosakkilaiset näkyivät erittäin selkeästi Dusty'sin korkeista ikkunoista. Gisele vilkaisi huultaan purren Yasia, ja toivoi ettei toinen ajattelisi tytön olevan kamalan pinnallinen tai jotain yhtä kamalaa.
"Jos vaikka tilaat ja tulet perässä pöytään?" tyttö kysyi väläyttäen hymyn. Vastausta odottamatta hän asteli nopeasti osoittamaansa loosiin, päätään pudistellen ja istuutui miettimään tilannettaan. Okei. Minkä tahansa muun hän kestäisi, paitsi cheerleaderit. Nuo juoruilevat, asemastaan liian tietoiset blondit, jotka saattoivat peitota ilkeydessään ja uteliaisuudessaan jopa Gemman. Ai niin ja olihan Cat tietenkin cheerleadereita, ja jos huutosakki saisi selville, Cat saisi selville ja sitä kautta Cherie saisi selville ja sitten Giselelle kävisi luultavasti aika erityisen huonosti... paitsi jos keksisi jonkun sopivan peitetarinan...

Yas nyökkäsi pienesti tytön lähtiessä hänen luontaan kuin tuli hännän alla. Gisele ei tosin omistanut häntää, joten..
Syykin selvisi piikkitukalle melko pian kun lauma iloisesti kälkättäviä, huiskuja heiluttavia kanoja kaakatti sisään kahvilaan. Yas kurtisti kulmiaan noille ja kundin olemus muuttui kylmäksi ja jokseenkin uhkaavaksi, sen pehmentyessä kuitenkin kun hänen vuoronsa tuli ja kundi tilasi sekä Giselen juoman, että omansa. Tummapaahto mustana.

Sillä aikaa cheerleaderit olivat jonkin verran rauhoittuneet ja mittailivat nyt kundia katseellaan odottaessaan milloin tulisi heidän vuoronsa. Yas maksoi ostoksensa, nappasi tarjottimen, jolle kupit oli asetettu ja loi noihin hyvin kylmän katseen, saaden koko lauman hätkähtämään ja kääntämään huomionsa muualle. Nyt hän saattoi rauhassa kävellä sen salaisen loosin luo, laski tarjottimen alas ja istuutui sanaakaan sanomatta toista vastapäätä. Ilma kundin ympärillä tuntui kylmenneen muutamalla asteella tuon kohottaen oman kuppinsa huulilleen, siemaisten hivenen.

Kundi tunsi olonsa rentoutuvan taas pikku hiljaa.

"Et kai puhunut kassalla liian kovaa?" Gisele tivasi eteenpäin nojautuen kun Yas pääsi istumaan. "Ne nimittäin tietävät että tätä pas... kahvia eivät juo ketkään muut kuin me." Meillä tyttö tarkoitti suosittuja ja muita linjoistaan alituiseen huolissaan olevia rikkaita tyttöjä. Kahviaan hän taas meinasi vahingossa sanoa paskaksi, koska vähärasvainen ei ollut niin erityisen ihanaa kun sitä vertasi siihen normaaliin, mutta ei hän kuitenkaan viitsinyt sitä siten nimittää jo ihan vain kunnioittaakseen toista ja toisen rahoja joilla tämäkin kuppi oli maksettu.

Ja sitten Gisele tajusi kenelle puhui, lysähti kasaan ja näytti hieman hämmentyneeltä. Kulmiaan kurtistaen tyttö nappasi kuppinsa tarjottimelta, ja siemaisi höyryävää juomaansa nopeasti, miettien mitä nyt sitten sanoisi.
"Anteeksi", tyttö pihahti, kunnes sai suoristettua itsensä ja vaikutti taas hyvin pitkälle siltä itsevarmalta itseltään. "Anteeksi että olen näin hirvittävän pinnallinen ja anteeksi kun en voi tuntea oloani mukavaksi tuon lehmälauman ollessa paikalla..."

Päässä tuntui napsahtavan pienesti, Yasun luoden närkästyneen katseen vastapäätä istuvaan tyttöön. Ai siis mitä? Oliko hän puhunut liian kovaa? Mitä ihmettä naisia vaivasi? Kundi kohotti hivenen toista kulmakarvaansa Giselen sanoille ja tajusi mitä tuo oli oikein ollut sanomassa. Hän hymähti tytölle ja laski kuppinsa rauhallisesti alas, katsoen rennosti toista silmiin.
”Jos tuo on sinusta paskaa ja jos kaikki tietävät vain teidän tilaavan tuon rasvattomana, niin miksi et huijaa systeemiä ja tilaa sitä tavalliseen maitoon? Tai opettele juomaan tavan kahvia ilman sokeria ja maitoa?”

Hän laittoi merkille toisen reaktion ja virnisti näköisekseen kaveriksi varsin aidosti ja ymmärtäväisestikin.
”Hei, ei se mitään… Et sinä ole pinnallinen, prinsessa. ”
Kuppi kohotettiin taas rennosti huulille ja kundi käänsi katseensa toisaalle tytöstä.
”Jos puhun ihan totta, niin jossakin määrin ihailenkin sinua. Sinussa on hurjasti sisua vaikka oletkin ilkeä ja hankala nainen”
sanottiin, kundin vilkaistessa Giselea sivusilmällä. Silmissä pilkehti ilkikurisuutta, joka mielsi sanat vitsillä heitetyiksi.

Gisele mietti sopivaa vastalausetta toisen juo-tavallista-maitoa tai älä-ota-sokeria-tai-maitoa heittoihin. Tavallinen maito lihottaa! Tilaan aina tälläisen! Ei, ei kelvannut. Helkkarin aivot kun eivät keksineet mitään älykästä ja tarpeeksi nasevaa...

Jahas, ai että ei ollut pinnallinen! Gisele pudisti päätään pienesti ja käänsi itsekin katseensa poispäin, lusikkaansa poissaolevasti kahvissaan pyöritellen. Yasin avatessa taas suunsa tyttö vilkaisi tuota hieman epäilevästi, toinen hyvinmutoiltu kulma koholla. Oliko tuo tosissaan? Ilmeisesti ei. Tyttö pudisti taas päätään, tällä kertaa vähän suureleisemmin.
"Sisukas ja hankala", hän mutisi hieman ärtyneeseen sävyyn. Hetken siinä ajatuksissaan istuttuaan likka potkaisi korkkarinsa jalastaan (ne olivat alkaneet kiristää aavistuksen, vaikka eivät erityisen uudet olleetkaan) ja nosti ne alleen pehmustetulle penkille, jossa näkyi pari kahvitahraa.

"Lisää tuohon listaan vielä äkkipikainen ja hurmaava", Gisele totesi hymähtäen pienesti. Katseensa tyttö piti nyt Yasissa, jopa hörpätessään sitä paskakahviaan.

Yas kohotti kupin huulilleen, ei siemaistakseen kahviaan vaan peittääkseen hymynsä, joka pyrki ilmoille tytön vastatessa. Hän siemaisi sitten kahviaan. laskien sen pöydälle.
Tummat silmät tuijottivat tytön miltei yhtä tummiin, Kundin nojaten käsivarsiaan pöytään. Hänen ilmeensä oli vakava, tuon pitäen pokkansa.
"Ah, niin aivan. Myös äkkipikainen ja hyvin hurmaava.."
Sanottiin.

"Mutta ehkä joskus turhankin prinsessamainen prinsessa..."
Todettiin, piikkitukkaisen kundin huulien vääntyessä väkisinkin poikamaiseen hymyyn.

Prinsessamainen! Giselen huulille nousi pieni hymy kun hänen korvansa tuon rekisteröivät. Tyttö avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta päätti sitten vain pudistaa päätään, hymyillen edelleen. Hymy pysyi tytön huulilla kun hän simaisi kahviaan, ja silmät taas pysyivät vastapäisessä jätkässä. Tuon hymyssä. Hymyssä.
"Mitä luulet", Gisele sitten kysyi astetettuaan kuppinsa takaisin pöydälle, "onko tämä prinsessamainen prinsessa tarpeeksi hurmaava?"

Tytön silmiin nousi kiusoitteleva katse, kun hän jatkoi: "Tarpeeksi hurmaava sinulle?"

//joo tääkin jäi lyhyeks :-----D hyvin mä vedän.//

Yas tarkkailin toista, tuon kohottaen hivenen kumakarvaansa neitokaisen ensimmäisille sanoille, tuon ilmeen ja katseen kuitenkin jähmettyessä hetkeksi kun toinen sanoi viimeiset sanansa. Hän antoi katseensa vaeltaa tytön kasvoissa ja olemuksessa, sen palatessa tuon silmiin.

Piikkitukkainen kundi ei hetkeen tiennyt mitä sanoisi, tuon hymyillen vaisusti.

"Hän saattaisi olla, mutta sen prinsessamaisen prinsessan täytyy ensin itse ottaa siitä selvää.."
Yas totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, pitäen katseensa edelleen tytön kasvoissa ja silmissä. Hän ei oikeastaan tiennyt miten hänen olisi pitänyt reagoida paremmin toisen sanoihin.

//No ei mullakaan kovin pitkää tule :'D //

Gisele hieman hämmästyi toisen reaktiota, mutta tajusi sitten taas ettei puhunut sellaisen tyhmän urheilijapojun kanssa joka lähti innokkaasti leikkiin mukaan. Sitä aina tuppasi unohtamaan että ihmiset olivat erilaisia. Toiset hyvällä tavalla erilaisia, toiset huonommalla. Jotenkin tytön ajatukset kallistuivat sille kannalle, että tämä tuttavuus oli ehkä liian erilainen. Väärästä maailmasta.

Gisele mutristi suutaan aavistuksen ja siemaisi jälleen kahviaan, ajatuksissaan, miettien miten jatkaisi. Hänen katseensa pysyi kahvissa, kun hän varovasti kysyi: "Miten haluaisit prinsessan ottavan selvää?"

//... pirteämpää musaa... *mutin*//

Yas irrotti katseensa tytöstä, tuntien olonsa pitkästä aikaa hermostuneeksi. Ulkoa hän näytti samalta kuin aina ennenkin, mutta sisällä myllersivät sellaiset tunteet, että kundi ei uskonut voivansa selvittää päätään kunnolla pitkään aikaan. Hän huomasi pitävänsä edessä olevasta tytöstä, vaikka toinen olikin osa sellaista maailmaa, jota hän itse ei koskaan tulisi olemaan osa ja se.. sai hänet tuntemaan olonsa jollakin tasolla surulliseksi vaikka kundi kuinka yritti haudata sen puolen itsestään, joka tunsi näin.

Tummien silmien katse nostettiin tyttöön nopeasti, pojan nostaen nopeasti kahvikuppinsa huulilleen toivoen, että se olisi sisältänyt jotakin vahvempaa, joka olisi auttanut ainakin jollakin tasolla. Hän ei ollut valmis kohtaamaan tytön sanoja, vaikka tiesikin, että tuo suosittuihin ja koulun kermaan kuuluva tyttö suurella todennäköisyydellä vain liekitteli hänellä. Tuskin tuo koskaan olisi tosissaan ainakaan hänen suhteensa. Yas olisi vain uusi nukke, uusi nimi tuon kokoelmiin.
Heidän maailmansa olivat kuin yö ja päivä ja piikkitukka huomasi pelkäävänsä, että ajaisi tytön sellaiseen tilanteeseen, jossa tuon ympärille luodut kulissit särkyisivät niin, että Gisele joutuisi kohtaamaan sen todellisuuden, jossa hän itse oli jengiaikoinaan elänyt.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Yas oli melko varma, että pystyisi kohtaamaan toisen, nostaen mietteliään katseensa tyttöön.
”Jos..”
Hän aloitti ja selvitti kurkkuaan. Ääni kuulosti hänen korviinsa tavallista matalammalta.
”Jos olen rehellinen niin, en usko, että sinun kannattaa ottaa minusta millään tavalla selvää, Gisele.. Tai edes.. olla minun lähelläni tai.. niin..”

Epäilys kasvoi Giselen sisällä koko sen ajan kun toinen oli hiljaa. Ja kun tuo avasi suunsa, Gisele ensin loukkaantui. Sitten hän kauhistui ja suuttui ja sitten - hämmästyttävää kyllä - hän tunsi itsensä petetyksi, huijatuksi. Tyttö yritti naurahtaa epäuskoisesti, mutta epäonnistui ja naurahdus kuulosti vain joltakin karhealta kurkkuäännähdykseltä. Giselen katse nousi kahvista, ja pysyi epävarmana hetken Yasissa, mutta kääntyi sitten pois. Tyttö yritti nostaa suojamuuria takaisin pystyyn, mutta se ei tuntunut onnistuvan. Yleensä kun näin kävi, hän naurahti pahanilkisesti, julmasti suorastaan ja käveli paikalta pois niskojaan nakellen... niin, mutta nyt Gisele ei ollut se itsetietoinen ja hurmaava suosittu tyttö; hän oli epävarma ja tunsi itsensä niin julmetun petetyksi.

Tuntematta itseään erityisen vahvemmaksi Gisele kuitenkin sitten pakotti itseään kääntämään kasvonsa takaisin toista kohden. Hetken hän mietti mitä Yas oli sanoillaan tarkoittanut, mutta teki helpoimman mahdollisen johotpäätkösen, johotpäätöksen, johon kuka tahansa olisi päätynyt.
"Luulet, että leikin, etkö luulekin?" tyttö kysyi yrittäen pitää äänensä tasaisena, mutta onnistui tässäkin aika surkeasti. "Tiedätkö - luulet väärin."

Tosiasiassa hän ei tiennyt itsekään mitä ajatteli toisesta. Sen hän kyllä tiesi, että toisen sanat olivat satuttaneet, ja tunne oli yllättävä ja uusi.

Piikkitukkainen kundi tarkasteli toisen reaktiota ja mitä kauemmin hän toista katsoi sitä typerämmäksi hän tunsi itsensä. Miksi hän oli sanonut noin, jokin osa hänestä kysyi kun taas toinen kertoi hänelle kundin tehneen oikein. Mutta miksi hän silti epäili?

Yas nosti kättään hieraisemaan niskaansa vaivaantuneena samalla kun erotti pettymyksen häivähdyksen tytön kireissä sanoissa. Hän oli toki luullut noin kuin tyttö sanoin, ei kundi voinut kieltää sitä, mutta hän oli tarkoittanut sanoillaan toista tytön sanoihin ja oletukseen liittymätöntä juttua, joten.. Puhuisiko hän nyt totta vai myöntelisi. Myöntämällä hän pääsisi tytöstä eroon täysin, mutta hän ei halunnut..

Siispä kundi huokasi raskaasti, pitäen tummien silmien hivenen ahdistuneeksi muuttuneen katseen toisessa.
”…. ehkä jokin osa minussa uskoo, että pidät minua vain lelunasi mutta uskon, että se on vain osa puolustustani. Koska se, mitä tarkoitan..”
Yas keskeytti ja mietti miten jatkaisi, miksi tämän piti olla niin vaikeaa?
”..sinä et tiedä mitä olen joutunut kokemaan. Parisen vuotta sitten kun liikuin vielä jengissä, olin vähällä menettää henkeni luotiin. Niin, luoti miltei läpäisi sydämeni, minulla on yhä arpi siitä. En tahdo.. En halua vetää sinua osaksi sitä elämää, sillä ne kaverit, joiden kanssa silloin liikuin eivät tule antamaan periksi. Tiedän liikaa jengin sisäisiä asioita, jotka voivat vahingoittaa sitä mikäli ne vuotavat julkisuuteen ja sen vuoksi tiedän, että minua tarkkaillaan luultavasti täälläkin. ”
Kundi käänsi hetkeksi katseen ulos ikkunasta, kääntäen sen sitten kuitenkin tyttöön.
”..ja jos teen jonkin virheen, tiedän, että ne ihmiset jotka ovat minulla rakkaimpia tulevat kärsimään eniten. Siksi en halua, että…”

Yas nojautui kauemmas tytöstä, puraisten alahuultaan. Tämä oli taas liian monimutkaista
”..koska minä tunnen sinua kohtaan jotakin.. syvempää..”

Gisele ei aivan käsittänyt mistä toinen puhui. Jengeistä ja asioista, jotka olivat vaarallisia ja tarkkailusta ja ties mistä muusta. Tyttö tunsi itsensä vähän typeräksi, kokemattomaksi, sillä nuo jutut mistä toinen puhui… ne kuuluivat televisioon; kello kymmenen poliisisarjoihin ja leffoihin, jotka eivät ikinä päässeet elokuvateatteriin asti. Ei niitä tapahtunut oikeasti, ei ainakaan tytön aurinkoisessa ja huolettomassa San Diegossa eikä varsinkaan tytölle itselleen. Pahin mitä hänelle voisi sattua oli se, että luottokorttia ei hyväksyttykään tai että kengän korko katkeaisi. Ja noissakin tapauksissa voisi aina käyttää toista luottokorttia tai ostaa uudet kengät… ja tietysti jos sekään kortti ei toimisi niin voisi soittaa isälle, isäpuolelle siis, ja vaatia selitystä. Helppoa. Mutta ilmeisesti oikea elämä ei ollutkaan niin helppoa.

”En ajatellutkaan että olet häviäjä”, Gisele tokaisi. Hän oli saanut hiukan itsevarmuuttaan takaisin, etenkin toisen viimeiset sanat olivat auttaneet. ”En nimittäin itse aio antaa yhtä helposti periksi.”

Gisele työnsi kuppinsa syrjään ja nojautui pöydän yli kyynerpäihinsä nojaten lähemmäs Yasia, vastapainoksi tuon kauemmas pakenemiselle. Tyttö tuijotti toisen silmiin tiukasti.
”Haluatko antaa periksi? Jos oikeasti haluat, niin voin kävellä poiskin ja… unohtaa.”
Viimeisen sanan kohdalla Giselen varma ääni värähti hieman, mutta silmät pysyivät tiukkana. Tiukkana ja vaativana.

Yas tajusi tuijottavansa tyttöä suoraan silmiin. Hän huomasi ihailevansa tytön rohkeutta, periksi antamattomuutta. Kundin katse pehmeni hivenen tytön nojautuessa lähemmäs.

”Ei.. en anna periksi.. Haluan vain sinun tietävän millaista elämäni on.”
Kundi totesi tytölle.

Piikkitukkainen nojautui hivenen lähemmäs tyttöä, heidän kasvojensa välille jäi kuitenkin pieni välimatka, mutta ulkopuolisen silmissä hän ehkä ylitti ystävien välisen etäisyyden. Yas siristi hivenen silmiään, katsoen tytön piirteitä mietteliäänä.
”..jos et sitten leiki minun kanssani niin mitä tahdot minusta, prinsessa?”
Kundi kysyi palauttaen mietteliäänä toisen kasvoissa kiertäneen katseensa takaisin tytön silmiin. Matalassa äänessä kuulsi läpi jonkinlainen vaativuus eikä kundin katsekaan päästäisi Giseleä otteestaan.

Niin, mitä hän tahtoi? Kyllähän Gisele tavallaan tiesikin, mutta ei hän suostunut itselleen sitä myöntämään, joten miten hän voisi toisellekaan sanoa… mutta eikö sanottu, että teot ylittävät sanat?
”Anteeksi, jos tämä ei käykään sinulle”, tyttö kuiskasi ja nojautui eteenpäin, ja sitten sitä pientä välimatkaa kaksikon välillä ei enää ollutkaan. Gisele epäröi nanosekunnin (eipä siinä pidempää aikaa epäröintiin ollutkaan!) ja sen tuloksena painoi huulensa toisen suupieleen vain pieneksi hetkeksi, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkäksi saadakseen viestinsä perille.

Ja sitten hän vetäytyi hiukan kauemmas, ja toisti hiljaa: ”Anteeksi.”

Tummat silmät seurasivat värähtämättä tytön kasvojen tuloa lähemmäs, tuon epäröintiä ja huulten painumista kundin suupieleen. Giselen huulet olivat pehmeät, niiden hentoinen kosketus tuntui vielä senkin jälkeen kun tyttö oli palannut omalle puolelleen. Kundin mietteliäs katse seurasi toista, Yasin sitten pudistaen kevyesti päätään.

”..ei sinulla ole mitään anteeksi pyydettävää, prinsessa”
Kundi totesi tyynesti äänen kuulostaessa matalalta ja karkealta hänen korviinsa, kohottaen hermostuneesti kuppinsa huulilleen ja siemaisten kahviaan. Hän olisi mielellään tahtonut selvittää ajatuksensa, päästä niiden herraksi taas eikä tuntea oloaan näin hermostuneeksi seurassaan istuvan neitokaisen läheisyydessä.
Tummien silmien katse hakeutui Giseleen kupin tullessa lasketuksi pöydälle, vinon hymyn noustessa kundin huulille.

//sekavaa tekstiä incoming !//

Okei, Gisele nyökkäsi lyhyesti ja erittäin hiiitaasti. Hän ei ollut aivan varma mitä oli tehnyt äsken, mitä hänelle kävisi jos joku niistä lehmistä (cheerleadereiksikin kutsutaan) olisi nähnyt ja voi hyvänen aika, mitä tuo jätkä ajatteli. Ja mitä se nyt hymyili? Ei se nyt niin hauskaa voinut olla, helkkari soikoon. Gisele tajusi menevänsä hieman hysteeriseksi, oli tuo äskeinen nyt niin vastoin kaikkea mahdollista. Helkkarin helkkari, tosiaan.

Tyttö veti kerran syvään henkeä, nosti sitten katseensa Yasiin ja kysyi: "Mikä nyt hymyilyttää..?"
Giseleä ei nimittäin hymyilyttänyt yhtään - itse asiassa häntä pelotti että hän hyperventiloisi kohta. Mistä ihmeestä tämä tyhmä hysteerisyys johtui? Okei, oli hänellä parikin ideaa mahdollisiksi syiksi. Syy numero yksi: Yas. Yas ja tuo äskeinen. Yas, tuo äskeinen ja cheerleaderien läsnäolo. Syy numero kaksi… eikun. Ei hänellä ollut syy numero kakkosta, joten pitäisi tyytyä syy numero kakkoseen...

Gisele oli huomaamattaan alkanut naputtaa pöydänpintaa sormillaan hermostuneesti. Hän nimittäin ajatteli liikaa, eikä varmaan edes tajuaisi jos Yas päättäisi yhtäkkiä lähteä kävelemään.
Että olet tyhmä, rauhoitu, tyttö käski itseään, mutta ei osannut rauhoittua, ei niin alkuunkaan..

”Sinä..”
Vastattiin lyhyesti, kundin aikoen sanoa vielä jotakin, mutta jättäen sen sitten kuitenkin sanomatta. Hän joi kahvinsa sivistyneesti loppuun, siirtäen katseensa sitten Giselleen, tuon pöytää naputtaviin sormiin ja taas tytön kasvoihin. Kulmakarvat rypistyivät aavistuksen Yasin ollen miltei varma pystyvänsä aistimaan ilmasta tuon neitokaisesta leijuvan hermostuneisuuden.

Siispä tuon epäröimättä kurkotti pöydän yli, painaen suuremman kätensä Giselen siropiirteisemmälle, estäen tuota naputtamasta sormillaan. Tummien silmien katse pysyi tytön kasvoissa, hakien katsekontaktia.
”..oletko kunnossa?”
Kundi kysyi avuton pilke silmissään.

Hän pelkäsi, että tyttö saisi kohta jonkun kohtauksen tai jotakin.. Ainakin toinen näytti vähän siltä.

Toisen vastaus meni ihan täysin ohi Giseleltä. Tyttö vain mietti mitä tehdä. Pitäisikö lähteä? Niin, kätevintä olisi vain kävellä ovesta ulos, mutta hän ei voinut tehdä sitä ennen kuin nuo apinat (siis cheerleaderit, joita tyttö oli nimittänyt jo lehmiksi, pissislaumaksi ja bimboiksi) poistuisivat. Mutta miksi hänen pitäisikään taas lähteä? Niin, ei Gisele enää edes muistanut mistä hän oli saanut tuollaisen ajatuksen päähänsä...

Vasta kun tyttö tunsi jonkun käden omallaan, hän havahtui. Giselen katse laskeutui tuohon käteen ja nousi käsivartta pitkin käden omistajan kasvoihin, siitä silmiin.
"Mitä? Kunnossa?"
Sitten hän vasta oikeasti tajusi että toinen oli tosiaankin laskenut kätensä hänen kädelleen. Kummallisen suoraa Yasilta. Kerrassaan hämmentävän suoraa. Tunne- ja ajatusmyllerrys tuntui rauhoittuvan pikkuhiljaa, Gisele arveli että se oli käden ansiota.

Pieni hymy nousi tytön kasvoille.
"Kaipa olen... paremmassa kuin aikoihin."

Kundi katsoi toista tarkasti tummilla silmillään, siirtäen sitten kätensä ja katseensa pois. Hän hymähti ja katse kääntyi taas ulos ikkunasta.
”Hyvä.. Näytit jotenkin.. haavoittuvaiselta..”
todettiin, Yasin vilkaistessa tyttöä nopeasti. Tuo vilkaisi omaa kahvikuppiaan joka oli nyt tyhjä, katseen siirtyen tummasilmäiseen, kauniiseen tyttöön. Halusiko Gisele, että hän lähtisi pois? Voisiko hän kysyä moista tytöltä? olisiko se epäkohteliasta?

”Gisele..”
kuului kundin huulten välistä, tuon kuitenkaan jatkamatta lausettaan vaan pysähtyen tuijottamaan toisten ennen kuin vajosi nojaamaan selkäänsä tuolinselkämykseen pudistellen päätään. Mikä häntä oikein vaivasi.
”…haluatko sinä, että lähden?”
kysyttiin karheasti

"Ei kun, eh, luulen että ajatukseni kaipaavat hiukan selvittelyä", Gisele totesi hymyillen hiukan kuivasti. Ai että kaipasivat hiukan selvittelyä... tyttö oli viimeksi ollut näin sekaisin kun oli vetänyt päänsä täyteen jotain drinkkejä jonkun cheerleaderin bileissä. Ainut vain, että nyt hän ei ollut juonut mitään erikoisempaa, vain puolet vähärasvaisesta café au laitista.

Gisele nappasi laukkunsa penkiltä vierestään aikomuksenaan kaivaa kännykkä (vanha tottumus - piti tarkistaa oliko jäänyt vaikkapa puhelu huomaamatta) esiin, mutta toisen sanat keskeyttivät hänen tekemisensä. Hän nosti katseensa laukunsyövereistä hieman hämmentyneenä.

"Haluatko lähteä?" tyttö vastasi kysymyksellä hämmästyneenä (ja hämmentyneenä). Oliko hän nyt sitten antanut sellaisen vaikutelman että halusi toisen häipyvän? Gisele kun ei tiennyt milloin pääsisi seuraavan kerran toisen kanssa puhumaan ja miten hän voisi tuohon koulussa suhtautua... monimutkaista.

Tummat silmät tutkivat tytön hivenen hermostuneita liikkeitä, Yasin kääntäen katseensa tytöstä ulos, mutta katseen siirtyessä taas neitokaiseen tuon nostaessa tummien silmiensä katseen takaisin kundiin. Giselen silmät olivat lähes yhtä tummat kuin hänen, kauniit ja kiinnostavat.

Kundi mietti hetken toisen sanoja, pudistaen sitten hivenen päätään.
"En tahdo, mutta ajattelin, että jos tahdot selvittää ajatuksiasi niin ehkä olen vain haittana.."
Sanottiin todenmukaisesti.
Sitä paitsi hänenkin olisi pitänyt päästä pois tilanteesta. Polttamaan tupakka tai pari, mutta toisaalta hän ei tahtonut jättää tytön seuraa sillä hän viihtyi Giselen seurassa siitäkin huolimatta, että toinen kuului sekä suosittuihin että kermaan. Niin monimutkaista...