Hello, hello

"Okei", Gisele totesi lyhyesti, ehkä vähän tylystikin. Ei hän varmaankaan voisi itse häipyä ennen kuin cheerleaderit lähtisivät ja tie olisi selvä. Tyttö laski katseensa laukkuunsa, kännykkään oikeastaan, ja totesi harmikseen että ei ollut saanut mitään muuta kuin tekstiviestin äidiltään. Tekstari käski kastelemaan kukat. Höh. Hänen pitäisi sittenkin varmaan lähteä, jotteivat äidin rakkaat kukkaset nuupahtaisi... hemmetti, miksei heillä ollut kotiapulaista hoitamaan tuollaisia juttuja? Ja missä hitossa äiti itse oli?

Tyttö veti laukun kiinni ja nosti katseensa takaisin seuralaiseensa.
"Äitini käski kastelemaan kukkia", Gisele hymähti kuivasti, "joten varmaan, no, nähdään joskus? Tai jotakin."

"... paitsi tietysti jos haluat tulla puutarhuriksi", tyttö lisäsi ilkikurisesti. Mnjaaha, hän alkoi sitten olla taas oma itsensä, ilmeisesti.

Piikkitukkainen nuorukainen ei antanut ilmeensä värähtää kuullessaan tytön sanoista läpi pistävän tylyyden. Hänen teki mieli huokaista, mutta hän jätti sen tekemättä kundin lysähtäen nojaamaan selkänojaansa kuin pieni poika, joka ei saanut haluamaansa tikkaria. Tummat silmät pysyivät tytössä Yasin kuunnellessa tuon sanoja, joiden sävy ei ollut enää niin tyly. Toinen alkoi selvästi kuulostaa jo omalta itseltään eikä Yas tiennyt oliko se loppujen lopuksi niinkään hyvä asia.

Siispä kundi tyytyi humähtämään Giselen sanoille pehmeästi. Tummat silmät yrittivät etsiä toisesta jotakin merkkiä mitä tuo tahtoi hänen tekevän. Hän epäili vahvasti, että Gisele tahtoi viedä häntä kotiinsa tuota.. kastelemaan kukkiaan. Tai jos haluaisikin niin siinä olisi luultavasti koira haudattuna. Hän oli jo nyt antanut edessään istuvalle prinsessalle enemmän omasta maailmastaan ja itsestään kuin kenellekään muulle kermaan kuuluvalle ja jossakin määrin jopa pelkäsikin sitä, että tyttö saattaisi kertoa hänen asioitaan muille. Vaikka toisaalta hän ei uskonut prinsessan olevan sellainen. Ja olihan hänellä jo pahan pojan maine koulussa, mutta...

"...mitä sinä tahdot minun tekevän?"
Sanat kuuluivat kundin huulilta ennen kuin piikkitukkainen edes ajatteli mitä sanoi.

Niin, mitäpä Gisele tahtoi? Toisaalta hän tahtoi päästä pois tästä kahvilasta, pois cheerleaderien läheltä ja luultavasti pois seuralaisensa läheltä. Toisaalta hän olisi tosiaankin voinut raahata Yasin mukaansa, huutosakin kauhistuneiden katseiden ohitse, kotiinsa... kastelemaan kukkia. Ja kuuntelemaan Gemman mäkätystä? Kuinka houkuttelevaa, kerrassaan. No ehkä se kukkienkasteluosuus yhdistettynä Gemmaan ei ollut houkuttelevaa, mutta muu, mikä tytön mieleen näin äkkiseltään tuli, oli hiukan houkuttelevampaa...

Mietiskellessään fiksua vastausta Gisele etsi kenkänsä takaisin jalkaansa. Tosin kaikki vastaukset, jotka hänen päähänsä tulivat, kuulostivat tylyltä tai torjuvalta tai sitten liian innokkaalta tai päällekäyvältä.
"Totta puhuen", Gisele sanoi sitten, hymyn noustessa hänen kasvoilleen, ikään kuin pehmentämään sanoja, "luulen että taidan lähteä... ja, tuota, yksin."
Ennen kuin hän edes pääsi lauseensa loppuun hän nousi penkiltään, napaten laukkunsa samalla mukaan. No niin, siinä sitä oltiin, hän tosiaankin pelkäsi kuulostaneensa tylyltä, eikä hän olisi halunnut olla toiselle tyly.

Tyttö puri huultaan tutkaillessaan toista katseellaan hetken, mutta siirsi silmänsä sitten muuhun kahvilaan, oikeastaan sinne johonkin missä cheerleaderit istuivat. Ne blondit kuikuilivat tähän suuntaan, yrittäen nähdä mitä tapahtui. Bimbot.
"Nähdään kai toivottavasti, siis, joskus?" Giselen huulilta pääsi. Hänen katseensa pysyi cheerleaderissa, ja äänensävy yritti olla kepeä. Jep, yritti, tosin huutosakkilaisten aiheuttama kireys kuulsi selvästi läpi.

//sekavuuden huipentuma o_o//

Kundin kasvot ja silmät olivat ilmeettömät tuon vastatessa miltei automaattisesti prinsessan sanoihin.
”Tottakai.. Itse asiassa minullakin on kiireellisiä asioita hoidettavina”
Kuitenkaan piikkitukkainen ei voinut estää pientä pistoa sydämessään, sillä hän jollakin tasolla koki toisen torjuneen hänet. Tai niinhän tuo olikin, mutta hänen ei oikeasti pitäisi siitä välittää. Mutta mitä muuta Giseleltä voisikaan odottaa? Siis olihan tuo täysin eri maailmasta kun hän itse eikä Yas totta puhuen edes tahtonut, että kermaan kuuluva kaunokainen joutuisi koskaan putoamaan pilvistä. Vaikka tuokin tuntemus oli melko ristiin hänen käsityksestään kermasta yleensä. Hän halveksi useimmiten noita ”ylempiä”, mutta Giselessä oli… sitä jotain. Kenties se oli tuo, kundin näkökulmaan, viaton tapa, jolla tyttö maailmaa tulkitsi. Tuohon oli elänyt koko elämänsä pumpulissa kun kundi itse oli saanut oppia kaikki kantapään kautta. Hänen elämänsä oli ollut kovaa ja karua aina tähän asti, se luultavasti jatkuisikin samanlaisena.

Yasi tyytyi nyökkäämään tytön sanoille, nousten itsekin seisomaan ja suoristaen pitkän vartensa ennen kuin loi tummien silmien katseen tyttöön, jonka kasvot olivat paljon alempana.
”Kumpi meistä menee ensin..?”
Kysyttiin, kireyden ja kenties jonkinasteisen katkeruuden puhkiessa sanoista läpi. Oikeastaan kundi ei edes tiennyt miksi edes välitti toisen maineesta näinkin paljoa. Klikkinsä mukaan kun Yas teki mitä tahtoi…

Gisele hymyili toisen sanoille pienesti peittäen näin erinomaisesti sen hämmentävän tunteen, jonka toisen äänensävy oli pintaan puskenut. Tyttö nosti laukkunsa paremmin olalleen ja päästi sitten hiuksensa vapaaksi. Nopeasti hän pöyhäisi niitä hieman, vaikka tiesikin että niitä ei pelkällä pöyhimisellä ojennukseen saanut.

"Jos vaikka menisin", tyttö sitten ilmoitti nostaen katseensa toiseen ja hymyillen jälleen. Joo, hyvä nyt oli käydä niitä vahinkoja hymyilemällä paikkailemaan jotka oli töykeydellä aiheuttanut... mutta ei hän nyt jaksanut sitä ajatella. Jonkun pitäisi nimittäin nyt lähteä ovea kohti tai he seisoisivat tässä vielä ensi vuonnakin! Gisele otti pari pientä askelta, ja pysähtyi Yasun viereen.
"Nähdään", lyhyempi kahdesta sanoi hiljaa ja hipaisi toisen sormia omillaan hyväkstiksi, ja antoi sitten askeleidensa kuljettaa itsensä pois tuosta nurkkauksesta. Cheerleaderien supinat Giselen onnistui jättää omaan arvoonsa; jotenkin niistä ei juuri nyt jaksanut sittenkään välittää.

Tyttö sekä soimasi että onnitteli itseään astellessaan ripeästi, mutta itsevarmasti koulun suuntaan, ja arveli että tästä kuultaisiin vielä.

//tyttöni poistuu :3 ...vihdoin ja viimein xD//

Yas piti katseensa poissa tytöstä, tuntien tuon sormien hipaisevan kevyesti omiaan. Hän ei kääntynyt katsomaan neitokaisen perään vaan näki sielunsa silmin kuinka toinen sirosti asteli pois. Ollessaan varma, että Gisele oli päässyt jo ulos, nahkatakkinen piikkitukka kääntyi ja asteli rennosti uloskäyntiä kohden. Hän nyökkäsi tarjoilijalle, välittämättä cheerleadereista ja kundi pujahti ulos erään nörttipojan jäljessä.
Pihalla tuo nosti katseensa ja kohtasi prinsessan loittonevan hahmon. Hän itse ei menisi kouluun enää vaan kotiin. Sormien etsiessä jotakin takin taskusta, kundin löytäen etsimänsä ja sätkä nostettiin huulille. Tuo vilkaisi vielä koulun suuntaan, lähtien itse poispäin rakennuksesta. Niin, hän menisi kotiin..

//Yasukin. Kiitos pelistä //