Syöminen ei kannata

(Yuki tänne Hiron kanssa! : D otsikko on vähän kökkö, kun en muuta keksinyt : D)

Kello oli jotain neljä tai jopa viisi nuttura pää ei ollut yhtään varma paljonko se todellisuudessa oli. Emina oli yksin Belmont Parkissa. Hän seikkaili keskellä ihmis joukkoa ja mietti mihin seuraavaksi menisi. Hän osui Chaosin kohdalle. Siinä hän ei ollut ikinä ollut. Tyttö meni pitkähkön jonon päätteeksi ja jäi odottamaan että jono hupenisi. Jonkin aikaa hän joutui odottelemaan ja loppujen lopuksi hän pääsi laitteeseen. Hänen viereensä tuli istumaan joku nuori mies. Laite alkoi käynnistyä ja tytölle tuli jo siinä vaiheessa paha olo, kun laite alkoi pyöriä ympäri ja muuta.
Sen jonkin aikaa laite pyöritti tyttö, niin että hänelle tuli vielä pahempi olo. Laitteen vauhti alkoi hiipua ja Em sai huokaistua helpotuksesta että pääsisi laitteesta pois. Kun hän sai turva valjaat irti, hän lähti juoksien pois laitteesta matkalla napaten laukkunsa mukaan. Hän kerkesi juosta yhden pusikon kohdalle äskeisen laitteen lähettyville. Tyttö ei pystynyt pitämää ruokaa sisällään vaan oksensi ne kaikki ulos. Chaosiin meno ei ollut järkevä teko ruuan syönnin jälkeen. Emillä oli epämiellyttävä olo, kun kaikki ruoat tulivat ylös ja sen jälkeen ulos. Häntä alkoi huimaamaan kun nousi pystympään. Hän otti vieressään olevasta seinästä tukea ja meinasi lähteä kävelemään eteenpäin, mutta melkein kaatui maahan polvilleen.
"Voi hemmetti..." Em mumisi itsekseen seinään nojaten. Hän piti silmiään kiinni ja pyyhki suupieliään pitkä hihaisensa hihaan.

(tökstöks... : D)

Hiro hymyili itsekseen ja istuskeli penkillä, toisessa kädessä salaattipaketti ja toisessa syömäpuikot. Poika ei ollut jaksanut mennä kotiin suoraan joten oli käynyt kaupasta ostamassa valmis kana salaatin ja mennyt sitten Belmont Parkkiin istumaan ja syömään. Poika halusi myös käydä joissain laitteissa. Hän katseli pitkiä jonoja ja iloisia, nauravia lapsia, hattarat käsissään. Poika naurahti ja nappasi kanan palan puikkojen väliin ja pisti suuhunsa. Blondi poika katseli vieressää olevassa karusellissä olevia lapsia. Niin viattomia ja suloisia. Varmasti alle viisi vuotiaita. Poika muisteli omaa lapsuuttaan. Kun hän muutti San Diegoon äitinsä kanssa. Kun hän itse oli ollut noin viiden, hän asui vielä äitinsä kanssa kahden, hänen äitinsä vasta tapaili Naoa. Silloin Nao osteli Hirolle kaikenmaailman krääsää, lelula ja vaatteita vain jotta Hiron äiti rakastuihin mieheen enemmän. Ilmeisesti se olikin toiminut. Hiroya tuhahti hiljaa, häntä puistatti ajatella isäpuoltaan. Hän nappasi vähän salaattia puikkojen väliin ja oli juuri laittamassa suuhun..
Hiroya sattui juuri katsomaan kohti Emiä. Tyttö ilmeisesti oli oksentanut juuri kaiken ruuan ylös. Poika nousi seisomaan, pisti salaattipaketin kannen kiinni ja puikot ja paketin laukkuunsa ja käveli tytön luokse. "hei. et näytä voivan kovin hyvin." poika totesi hiukan ehkä tyhmänä. Hän katseli tyttöä katseellaan ja otti sitten laukustaan vesipullon ja ojensi tytölle. "tässä. juo vähän. se auttaa varmasti edes vähäsen." Hiroya hymyili toiselle lempeästi. "voin auttaa sinut istumaan." poika sitten ehdotti herrasmiesmäisesti.

// tökstöks kanssa. .DD ja otsikko on hyvä. .3 //

Emina nojasi seinään ja avasi silämsä kun joku avasi suunsa ja sanoi: "Hei, et näytä voivan kovin hyvin." Tyttö näki häntä jonkin verran vanhemman nuoren miehen. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne uudelleen. "Tässä. Juo vähän, se auttaa varmasti edes vähäsen." Toinen jatkoi ja ojensi Emille jotain. Se oli vesipullo.
"Kiitos!" Em sanoi pienesti hymyillen. Tyttö otti pullon käteensä vähän vapisevin käsin ja avasi sen. Hän joi jonkin verran ja sulki pullon. "Voin auttaa sinut istumaan." Toinen sanoi hänelle. Kun hän tuota poikaa - tai no miestä - katsoi, hänelle tuli mieleen että hän oli nähnyt tuon jossain aikaisemmin. Hän ei kyllä saanut päähänsä että missä.
"Enköhän minä itsekin pääse..." Emi mumisi ja päätti lähteä kävelemään itse, yksin penkille päin. Hän oli tänään aika itsepäisellä päällä. Hän sai otettua muutaman askeleen ja silloin polvet pettivät.
"Voi hemmetin hemmetti..." Tyttö mumisi kun istui maassa. Hänen paljas oikea polvensa oli verillä, ei kyllä kovinkaan pahasti mutta selvästi kuitenkin. Hän painoi kätensä polven päälle ja puri alahuultaan.

Tyttö ei todellakaan näyttänyt voivan hyvin. Pyöriminen, heti ruuan jälkeen tuskin tekisi hyvää kenellekkään. Hiorya hymyili pienesti ja otti vesipullonsa takaisin ja pisti pullon laukkuunsa. Toinen sanoi pääsevänsä itse istumaan ja lähtikin mutta kaatui pian. "hupsis." Poika naurahti ja tuli toisen eteen kyykkyyn. "sano mitä sanot, minä autan sinut penkille." Hän virnisti ja joutui nostamaan toisen syliinsä jotta saisi tuon penkille turvallisesti. Ei toinen Hiroyalle paljoa painanut. Poika käveli penkin luokse ja laski Emin sille. Hän katsoi toisen polvea, otti paperia ja vesipullonsa. Poika avasi pullon, kaatoi vähän paperille vettä. "tämä kirvelee vähän." hän varoitti ja putsasi haavan. Sitten hän pisti siihen laastarin ja pullon takaisin kiinni ja laukkuun ja paperin Hiro nakkasi roskiin. "näytät tutulta. saanko kysyä.. Käytkö Aston High Rebornia? jos käyt, olen varmaan nähnyt sinut siellä. Olen Hiroya Deguchi, Astonissa kolmatta, viimeistä vuotta." Poika esittäytyi ja istui sitten toisen vierelle.
"näytät myös aikalailla japanilaiselle. Olenko oikeassa kun veikkaan että olet japanista?" Hiroya kysäisi. "itse nimittäin olen japanista. Osakasta." poika kertoi. Siinä se taas nähtiin kuinka puhelias Hiroya osasikaan olla... Juttua tuli ja tuli eikä näyttänyt loppuvan millään. Vaikka hän ei edes tuntenut tyttöä yhtään..

Emina katsoi tuota vaaleahiuksista nuorta miestä, kun tuo kyykistyi hänen eteensä. Tuo sanoi auttavansa hänet penkille ja nosti hänet syliinsä. Sitä Em ei ollut odottanut, mutta mielummin hän oli kannettavana kuin kävelisi ja kaatuilisi. Hän pelkäsi että oli liian painava ja toinen ei jaksaisi kantaa häntä ja pudottaisi hänet maahan. Hän kietoi kätensä toisen kaulan ympärille ja punastui pienesti. Ohi kulkiat katsoivat heitä ja se toi punaa enemmän tytön poskille. Hiro laski tytön penkille ja katsoi hänen haavaansa polvessa. Poika kaiveli paperia ja vesipullon laukustaan. Nuorukainen kostutti paperia. Tuo varoitti että se saattaisi kirvellä ja niin se kirvelikin, vähän. Emina puri ajahuultaan ja katsoi kun toinen puhdisti hänen haavansa ja laittoi siihen laastarin. Tyttö alkoi miettiä miten toinen oli osunut näkemään hänen oksentelun ja tullut auttamaan häntä. Tuollaisia miehiä oli vain harvassa. Ei häntä ollut ikinä tullut kukaan auttamaan paitsi jotkut vanhat ihmiset... Hiro keskeytti hänen ajatuksensa kysymällä kävikö hän Aston High Rebornia ja samalla esitteli itsensä.
"Öh... Juu käyn minä. Emina Hashiyama, ensimmäiselle tulin tänä vuonna." Hän vastasi ja katsoi poikaa pienesti hymyillen. Puna alkoi hälventyä pikku hiljaa hänen poskistaan. Toinen istuutui hänen viereensä ja alkoi taas puhua. Tuo kysyi häneltä oliko hän japanilainen ja selitti että oli itsekin Japanista. Em nyökkäsi Hirolle.
"Olet oikeassa. Olen syntynyt Mitossa ja muutimme vähäksi aikaa Tokioon ja sitten tänne tai no Palm Springsiin ja nyt muutin tänne." Hän sanoi ja katsoi polveaan jossa oli laastari. Hän nosti jalkansa suoraksi ja katsoi jalkojaan jonkin aikaa ja huokaisi samalla kun laski jalkansa maahan. Hänen mahassaan velloi taas ja tuntui että kaikki vedet jotka oli vasta juonut tulisi ylös. Hän nosti kätensä suulleen, toisen vatsalleen ja sulki silmänsä. Hänellä oli paha olo ja kohta kaikki tulikin ulos. Tällä kertaa se oli vain nestettä. Nyt Emina oli mahallaan penkillä, kun oli oksentanut penkin päädyn yli. Hän piti silmiään kiinni ja hengitti raskaasti. Hän makasi siinä vähän aikaa ja nousi istumaan, mutta piti silmiään vielä kiinni. Hän nojasi penkin selkänojaan ja oli todella lötkö.

(tökstöks... en voi muutakaan sanoa! : D)

Hiroya nyökkäili toiselle. "Emina." poika toisti kuin maistellen toisen nimeä suussaan. Hänestä oli hauska kuunnella EMinan suloista ääntä. Toisella oli kauniit silmät ja Hiro ei voinut kuin hymyillä niitä katsoessaan. Ya naurahti pienesti, ei edes tiennyt miksi. Pian poika huomasi että toista alkoi taas oksettaa. Pian toinen jo roikkui penkin päädyn yli ja oksensi kaikki nesteet ulos. "et ole todellakaan hyvässä kunnossa." poika totesi ja teki toiselle hiukan enemmän tilaa maata penkillä. "hmm." Hän mumisi omiaan ja katsoi kun toinen istui taas. "kannattaisi olla makuuasennossa." hän neuvoi ja nousi penkiltä jotta toinen pääsisi kunnolla makaamaan. "anteeksi muuten että tällä tavalla tunkeudun auttamaan. Kuuluu luonteeseen.. autan mielelläni kaikkia." Hän naurahti. Hiro halusi puhua jostain. Joten hän päätti selittää menneisyyttään. "Minun pitäisi tällä hetkellä olla japanissa. isäni luona. vanhempani erosivat kun olin kolme. Äitini otti minut ja muutinne tänne San Diegoon. Hän meni uusiin naiminiin ja blaa blaa blaa. Isäpuoli ei tykkää musta joten äiti aikoi pistää mut takaisin japaniin. Kuitenkin just ennen lähtöpäivää.. äiti sai soiton japanin sairaalasta. Joku hullu känniläinen oli teurastanut isäni ja hänet oltiin saatu liian myöhään sairaalaan. Jouduin siis jäämään tänne." Hiroya kertoi.
"en kyllä tiedä onko se niinkään.. joutumista." Poika mumisi japaniksi, unohti että toinenkin osasi tietenkin sitä. Ya katseli hetken aikaa vain maata. Sitten hän katsoi taas toisen kasvoja. "Sua tuskin kiinnostaa." hän sitten totesi kohauttaen pienesti olkiaan ja hymyili sitten pienesti. "hmm." Hiroya mietti mitä seuraavaksi sanoisi. "0nko sinulla sisaruksia?" Hiroya kysyi. Poika halusi nyt lyödä itseään.. Eikö hän tosiaankaan parempaa aihetta keksinyt. Niin puhelias Hiroya. Miksi hän ei nyt osannut muodostaa mitään kysymyksiä tai lauseita kunnolla ? yleensä hän keksi kunnon aiheita. Nyt ei. Poika katseli hetken aikaa taivasta, kädet taskuissaan. "sulle tulee varmaan kohta nälkä. tai. olet nyt oksentanut kaiken ulos. Mulla on salaattia mukana. Jos tulee nälkä, sano. Toivottavasti osaat syödä syömäpuikoilla." hän virnuili katsoen toista silmiin.

// ihan kuin hiroya, mäkää en keksi mtn järkevää. XD heimuuten. .3 pistän hiron sivulle nyt et sil on ihastus. .D ei näistä paria tarvi tulla, mutta ihastuksen Hiro nyt kyl on saanu. >3 //

Emina istui niin pitkään kunnes toinen sanoi että hänen pitäisi olla makuuasennossa. Hän katsoi Hiroa kun tuo nousi seisomaan penkin viereen. Hän laittoi laukkunsa penkin reunalle ja laski päänsä sen päälle. Hän nosti jalkansa penkille koukkuun ja sulki silmänsä. Toinen pyyteli anteeksi kun auttoi häntä ja selitti että se johtui hänen luonteestaan.
"Ei se haittaa, musta on kiva kun joku huolehtii..." Hän sanoi hymyillen silmät kiinni. Hirosta alkoi varmaan olla tylsää joten tuo auvasi suunsa ja kertoi menneisyydestään. Kun tuo sanoi että hänen isänsä teurastettiin, tytön silmät rävähtivät auki ja hän katsoi poikaa oikeastaan aika järkyttyneenä.
"Otan osaa kai tässä pitäisi sanoa..." Em sanoi hiljaa ja katsoi poikaa. "en kyllä tiedä onko se niinkään.. joutumista." poika mumisi ja oli näköjään unohtanut että hän ymmärsi joka sanan mitä tuo puhui. Hän hymyili pienesti toisen unohtamiselle. "Sua tuskin kiinnostaa." Hiro sanoi ja katsoi häntä. No tuo oli kyllä aika raakaa ja... yksityistä. Tyttö ajatteli että hänen paha olonsa olisi jo poissa ja päätti nousta istumaan. Poika kysyi häneltä oliko hänellä saisaruksia.
"On, kaksi isoveljeä jotka asuu isän luona." Emi sanoi ja siirtyi laidempaan tehden toiselle tilaa penkillä. Hän kietoi kätensä koukussa olevien jalkojensa ympärille. "sulle tulee varmaan kohta nälkä. tai. olet nyt oksentanut kaiken ulos. Mulla on salaattia mukana. Jos tulee nälkä, sano. Toivottavasti osaat syödä syömäpuikoilla." Hiro sanoi ja virnuili.
"Ai luuletko sinä etten osaisi?" Hän sanoi ja suoristi selkänsä eetä olisi vähän isomman näköinen ja hymyili. Hän katoi Hiroa ja sitten ympärillä olevia ihmisiä. Ihmisiä ei ollut enää niin paljoa kuin jokin aika sitten aurinkokaan ei paistanut niin hyvin. Hänen oli pakko katsoa paljonko kello oli. Tyttö kaivoi puhelimensa laukustaan ja katsoi sitä. Kello oli jo puoli seitsemän!
"Miten kello voi olla jo noin paljon!" Emina sanoi yllättyneenä.

(Jeps : D Miekin oon miettinyt että voisi laittaa Emillekin ihastuksen :3)

"tykkään huolehtia ihmisistä. Omaa sisko puoltakin tykkäsin hoitaa. Kunnes isäpuoli päätti että tappaisin hänen tyttärensä jos edes koskisin häntä." poika huokaisi surkeana. Sitten Hiroya huomasi, että Emina selvästi oli pelästynyt tai säikähtänyt Hiron menneisyyttä. "siis.. ei kirjaimellisesti teurastettu. Känniläinen sohi vain vähän puukolla. Anteeksi jos pelästytin." Poika huokaisi ja istui toisen vierelle kun tuo teki tilaa. Hiro katsoi kohti aurinkoa. Kaunis auringon lasku.. Hän jäi tuijottamaan sitä kunnes toinen ilmoitti kellon. "mitä? niin paljon." hiro naurahti. Poika vilkaisi omaa kännykkäänsä. Pari viestiä äidiltä. "vaikeaa kun asun vielä äitini ja isäpuolen ja siskon kanssa." hän naurahti vaivautuneesti. "Olen kyllä säästänyt omaan asuntoon ja äiti ja isäpuoli lupaili maksaa suurimman osan siitä. Isäpuoli varmaan ostaisi vaikka kartanon mulle vain jotta pääsisi musta eroon." Hiro naureskeli.
"asut ilmeisesti omassa talossa?" hän kysyi ja hymyili katsoen tuota. "kumpa asuisin itsekkin jo yksin. En jaksa asua kotona." Hiroya naurahti pienesti ja katsoi sitten aurinkoa. "kaunis auringon lasku.." hän hymähti hiljaa japaniksi.

// tökkkkks D: sry et tuli näi lyhyt. :'''< //

Eminan ilme lempeni kun toinen selitti ettei hänen isäänsä teurastettu mitenkään oikeasti. Hirokin oli yllättänyt kun hän sai tietää kellon ajan. "vaikeaa kun asun vielä äitini ja isäpuolen ja siskon kanssa." Poika sanoi ja Emin ei ollut vaikea arvata että häntä oltiin kotoa kaivattu. "Olen kyllä säästänyt omaan asuntoon ja äiti ja isäpuoli lupaili maksaa suurimman osan siitä. Isäpuoli varmaan ostaisi vaikka kartanon mulle vain jotta pääsisi musta eroon." Hiro sanoi ja nauroi. "asut ilmeisesti omassa talossa?" Hiro kysyi.
"Juu, niin asun. Isä osti talon keskustasta." Tyttö sanoi ja hymyili. Toinen toivoi asuvansa jo yksin kun ei jaksanut asua enää kotonaan. Eminaa hymyilytti kun poika sanoi sen.
"Usko tai älä, kun muuttaa kotoa pois ehkä sen viikon on että en enää ikinä mene takasin sinne, mutta sen jälkeen haluu takasin!" Hän naureskeli ja muisteli ensimmäisiä viikkoja omassa kodissaan. Hiro kommentoi japaniksi auringon kauneudesta. Em katsoi aurinkoa ja tuossa hiljaisuudessa hänen mahansa murahti. Hän punastui heti ja kietoi kätensä vatsansa ympärille ja katsoi jalkojaan. Hän oli punainen kuin tomaatti ja häntä hävetti kauheasti. Tyttö kirosi mahaansa, kun se oli pettänyt hänet tuolla äännähdyksellään.

(Ei tuo mitään :3 mullaki tuli aikas lyhyt : D)

// hirosta ja emistahän ei sit tuu paria ? .o ( lupailin vähä hiroa yhdelle toiselle ) //

"haluaa vai? No äidin tekemää koti ruokaa ei voita mikään!" blondi nauroi. Hänen oli niin helppo puhua toiselle. Toinen oli aikalailla samoilla aaltopituuksilla hänen kanssaan, toiselle oli rento ja helppo puhua. Hiroya huokaisi syvään, katsoi aurinkoa kohden ja antoi tuulen heilauttaa hiuksiaan. Hän nurahti pienesti toisen vatsan äännähdykselle. "hei, ei se mitään." Ya naurahti. "nälkä? vai oksettaako vielä?" poika kysyi ja katsoi toista. Hiroya Huomasi kuinka joku lapsi, noin kolme vuotias ehkä, juoksi heidän edestään hattara kädessä, iloisesti nauraen. Mutta sitten tuo pienokainen kaatui, hattarahan siinä tärveltyi. Lapsi alkoi itkemään, varmasti hiekatte kaatuminen sattui. Ja kun oli menettänyt hattaran jota ei ollut ehtinyt edes puraista vielä. Hiro nousi ja käveli lapsen luokse, nosti tuon ylös ja putsasi polvet ja kädet. Hän kaivoi taskuaan, otti sieltä vähän rahaa. "tässä. osta uusi hattara." Poika hymyili ja lapsikin naurahti iloisesti ja juoksi takaisin hattara kojulle.
Hiroya nousi seisomaan ja katsoi hymyillen pojan perään ja tuli takaisin Emin viereen istumaan. "kuten sanoin. luonteeseeni kuuluu auttaminen. Ihan täysin tuntemattomienkin.." hän naurahti ja hieroi hetken aikaa niskaansa vaivautuneesti.

Emina oli kauttaltaan kasvoista punainen ja häntä hävetti vähän mahansa. Hiro naurahti sille ja kysyi oliko hänellä nälkä vai oksettiko vielä. Tyttö puri huultaan.
"Ei okseta, mutta on vähän nälkä..." Em vastasi ja vilkaisi tuota nopeasti. Hän näki kun joku pieni poika juoksi heidän ohi ja seuraavaksi hän kuuli vain kun joku kaatui ja lapsen itkua. Tyttö käänsi katseensa poikaan ja silloin Hiro nousi ja meni tuon itkevän pojan luokse. Hiro auttoi pojan ylös ja puhdisti tuon. Em seurasi tilannetta suu auki vierestä. Hän näki kun tuo nuori mies kaiveli taskustaan rahaa ja antoi ne pienelle pojalle.
Emina ei voinut uskoa silmiään. Mistä tuollaisia miehiä oikein tuli? Ei hän itse ollut ikinä törmännyt tälläiseen yksilöön. Hänen vatsaansa väänsi taas, mutta se ei johtunut siitä että häntä olisi oksettanut. Hänen vatsassaan lenteli perhosia ja sellainen tunne hänellä oli sillon kun oli puhunut entisen ihastuksensa kanssa. Puna nousi taas tytön kasvoille kun älysi mistä tuo tunne johtui.
Hiro ruli hänen vireensä istumaan ja sanoi: "Kuten sanoin, luonteeseeni kuuluu auttaminen. Ihan täysin tuntemattomienkin.."
"Sen kyllä huomasin..." Emina sanoi hymyillen ja katsoi jalkojaan. Tyttö ei kehdannut katsoa poikaa kasvoihin, kun olisi pamahtunut kuitenkin aivan punaiseksi.

(Minä laitan Emille nyt ihastuksen! :3)

"mutta kuten sanotaan.. kohtele muita miten toivot itseäsi kohdeltavan. mulle on opetettu se jo pienestä asti." Hitoya huokaisi. Sitten toinen sanoi että hänellä oli nälkä. Hiro alkoi kaivaa laukkuaan, ja ojensi sitten puikot ja salaatin toiselle. "siinä. toivottavasti et pelkää pöpöjä." poika totesi vaivautuneesti. Hän katsoi kun se pieni poika osti uuden hattaran ja käveli nyt varoen sen kanssa. Hän katsoi kohti hiroyaa ja hymyili, meinasi kompastua.. mutta piti tasapainon ja nauroi. Hiroya naurahti. "suloinen." hän huokaisi.
"asutko kaukana täältä?" hän sitten kysäisi Emiltä. "itsellä menee kävellen sellaiset.. puoli tuntia. Ehkä ylikin." Hän huokaisi. "sitten pitäisi tehdä läksyt ja plaa plaa plaa.." hän naurahti. "tuliko sulle paljon läksyä?" se pölpötys taas alkoi. "sori että puhun niin paljon. kuuluu luonteeseen sekin." hän naurahti ja hieroi vauvaantuneena niskaansa ja katseli kohti taivasta. Hän sulki silmänsä pariksi sekunniksi ja avasi taas. Taivas oli värjäytynyt punertavaksi. Romanttista.. Kaunista.. Hiro punehtui itsekkin hiukan ja katsoi taas kohti Eminaa.. Miksi hänen sydämmensä sykki sellaista hyvän olon, rentouden tunnetta hänen katsoessa tuon tytön silmiä ? olenko ihastunut... Ya ajatteli ja käänsi katseensa muualle ja kiristi huivia päässään.

Emina nyökkäsi hiljaa toiselle kun tuo selitti mitä tuolle oltiin opetettu. Tuo kaiveli laukustaan puikot ja salaatin, ja ojensi ne tytölle. Hän otti ne vastaan ja avasi salaatti astian. Hän laittoi jalkansa ristiin ja laski salaatti astian jalkojen päälle. Hän hymyili toisen sanoille ja alkoi syödä salaattia. Hän sai aika paljon salaattia puikkojen väliin, mutta tunki paljoudesta huolimatta suuhunsa. Hänen poskensa pullottivat ja ruoka meinasi tulla ulos hänen suustaan.
Em katsoi Hiroa kun tuo sanoi sitä pientä poikaa suloiseksi. Hänenkin piti vilkaista tuota. Totta se oli. "asutko kaukana täältä?" Hiro kysyi jatkoi hetken päästä. "itsellä menee kävellen sellaiset.. puoli tuntia. Ehkä ylikin." Tytöllä oli suu täynnä joten hän söi ne loppuun.
"Ihan tuossa melkein keskustassa." Hän vastasi ja laittoi salaattia taas suuhunsa. "sitten pitäisi tehdä läksyt ja plaa plaa plaa... tuliko sulle paljon läksyä?" Poika puhui taas.
"Eipä tuota niin kamalasti tullut..." Em vastasi ruokaa suussaan. Hiro pahoitteli taas kun puhui niin paljon. Tyttö nieli ruuat ja naurahti.
"Enköhän minä sen osaa ilmaista jos puhut liikaa!" Hän sanoi nauraen ja katsoi toista hymyillen. Hän otti vielä viimeiset salaatin rippeet purkista ja laittoi ne suuhunsa. Hän sai syötyä kaiken ja huokaisi täyden olon tunteesta.

Hiro katsoi kun toinen alkoi syömään. "hyvää?" hän kysäisi. Ainakin toinen näytti tykkäävän. Toinen oli ilmeisesti, kuten myös Hiroya, syönyt ihan pienestä asti puikoilla. Poika katseli vähän ympärilleen. Ihmisiä ei ollut enää paljoa. Pari siivoojaa lakaisi maasta roskia ja joitain asiakkaista. Pari lasta, vähän enemmän teinejä ja muutama aikuinen. "niin. no kai osaat." Hiroya sitten naurahti toiselle. "osa vain ei viitsi sanoa jos puhun liikaa. Sitten vain jatkan ja jatkan ja muut haluaa vain paeta kun ei jaksa kuunnella." poika naurahti vaivaantuneesti.
"hmm. mimmoista musiikkia kuuntelet?" Hiroya päätti kysyä. Ei hän parempaakaan keksinyt.. Poika mietti että pian pitäisi painella kotiinkin. Hän vain oli varsin laiskalla tuulella, ei jaksanut nousta siitä. Ja olihan hänellä hyvää seuraa. Hiroya lähtisi vasta jos äiti alkaisi soitella. Tuskin silloinkaan heti. Olihan Hiro jo kahdeksantoista.
Poika nosti toisen jalkansa toisen päälle ja nojautui selkänojaa vasten ja laittoi kätensä päänsä taakse ja katsoi taasen taivasta.

// lyhyt. //

Emina nyökkäsi toiselle kun tuo kysyi oliko salaatti hyvää. Hän laski puikot salaatti purkin päälle ja venytteli vähän nostaen kätensä ylös. Hän laski ne penkille taakseen jotta pystyisi nojaamaan niihin. "niin. no kai osaat. osa vain ei viitsi sanoa jos puhun liikaa. Sitten vain jatkan ja jatkan ja muut haluaa vain paeta kun ei jaksa kuunnella." Hiro naureskeli. Em hymyili ja naurahti pienesti toisen sanoille. Pojan kysymys sai hänet pohtimaan mitä hän kuunteli.
"No... Poppia, rokkia, japanilaisia, espanjalaisia ja muitakin. Se vähän riippuu päivästä ja millä tuulella on." Tyttö vastasi ja katsoi Hiroa hymyillen. Hän käänsi katseensa punertavalle taivaalle ja huokaisi pienesti. Hänen mahassaan alkoi taas myllertää ja se ei taaskaan johtunut siitä että häntä olisis oksettanut. Perhosia vatsassa oli oikea lause siihen tunteeseen.
Pieni tuulen vire heilautti tytön pitkiä tummia hiuksia. Hän sulki silmänsä ja veti raitista ilmaa keuhkoihinsa. Em avasi silmänsä ja katsoi Hiroa silmiin. Hän käänsi katseensa jalkoihinsa ja sitten muihin ihmisiin joita ei juurikaan mennyt ohi. Yksi siivooja lakaisi maata ja siinä se oli. Hän kaiveli puhelimensa laukustaan ja katsoi sitä. Aika oli taas kulunut niin nopeasti. Hän ei ymmärtänyt miten hän oli sen kuluttanut. Kohta hänen pitäisi lähteä kotiin ja tehdä läksyjä ja muuta sellaista. Tyttö henkäisi kuuluvasti ja pyöritteli puhelinta käsissään. Ei hän jaksaisi vielä mennä "tyhjään" asuntoonsa, eikä hän oikeastaan halunnutkaan vielä. Sitä hän ei tiennyt itsekkään että miksi, mutta ei vain halunnut.

vihdoin vastaan .D //

Hiroya otti puikot ja tyhjän salaatti kulhon. Puikot hän pisti laukkuunsa, salaatti laatikon taas roskikseen joka oli vieressä.
Poika nyökkäili toiselle. "itse kuuntelen melkein mitä vain. Pidän eri kielistä ja kulttuureista." Hiro kertoi ja pörrötti hiuksiaan. Poika katsoi sitä siivoojaa. Siivooja oli vanhan näköinen, nainen. Se hymyili kaksikolle ja heilautti kättään. Hiro naurahti ja heilautti kättään takaisin.
"täällä asuu mukavia ihmisiä." poika sitten huokaisi ja vilkaisi toista. "pitäisi kai olla onnellinen etten lähtenyt japaniin. Japanissa ei aina olla niin onnellisia. Kuten kai tiedät." Hiro naurahti. Oli vaikeaa kun osa puhui ja tunsi japanin ja osa ei. Aamullahan hän oli jutellut Nickyn kanssa, tuohan ei osannut japania, tuskin tiesikään paljoakaan siitä. Silti Nicky oli ollut todella mukana. Hiroya katsoi Eminaa ja huomasi hiukan Nickymäisiä piirteitä toisessa.

"hmmh. Paljonko kello?" Poika kysyi, ei jaksanut itse vilkaista kännykkää. Ja Eminahan oli juuri vilkaissut omaansa. Kai toinen kellon voisi kertoa ?

Emina katsoi poikaa ja sitten sitä samaa siivoojaa jota toinenkin katsoi. Tyttö hymyili pienesti siivoojalle ja katsoi poikaa. Hän punastui ja käänsi katseensa käsiinsä jotka hipelisvät hänen paidan ala reunaa. "täällä asuu mukavia ihmisiä. pitäisi kai olla onnellinen etten lähtenyt japaniin. Japanissa ei aina olla niin onnellisia. Kuten kai tiedät." Hiroya selitti ja nauroi. Em hymyili pienesti toisen jutuille ja katsoi vain käsiin, koska tiesi olevansa punainen.

Toinen kysyi paljonko kello on, kun hänellä oli ollut vähän aikaa sitten puhelin kädessä.
"Noin puoli yhdeksän, vähän päälle." Hän sanoi ja vilkaisi Hiroa.

(Kävin lukemassa Jaken tiedot ja se on ihana! Syötävän sulonen! <3 :3 Jossain vaiheessa voitas pelata joku ns. sisar peli : D Jos se sulle käy.)

// aww ! .DD kiitti ^^ ja joo sisaruspeliä ! .D oonki lueskellu ahkerasti judin ja jakobin peliä :''D ihana <3 etsin Jakelle nyt muutenkin seuraa. :''3
ja muute. vois tän pelittää lopettaa ellei tähä sit keksi jtn ku nyt vähä.. jummaa paikoillaa ? :''3 //

Kello alkoi olla paljon. Vaikka Hiroya olikin 18 hänen äitinsä kuitenkin soitteli poikansa perään, viimeistään kymmeneltä tuo alkaisi soitella, sen Hiroya tiesi. Olihan huomenna koulu aamu, läksyt tekemättä.. Hiro huokaisi ja hieroi niskaansa, jälleen kerran. Poika huomasi itsekkin että hieroi niskaansa kumman paljon. Häntä alkoi naurattaa, miksi hän sellaisia ajatteli. Omaa niskansa hieromista..
"hmmh. pitäisi lohta lähteä." hän totesi. Paikka menisi yhdeksän aikaan kiinni, heidän häädettäisiin pian kuitenkin pois. Hirolla alkoi olla nälkä, poikahan oli lahjoittanut salaattinsa Eminan syötäväksi.

(Jeah! : D Nii... Ne vois lähtee kotia päin kävelemään yhdessä ja oon miettiny kun ne lähtee eriteille mitä tuo mun neitokaiseni tekee! :3 Nii ja siitä sisaruspelistä et jos vaikka alotettas se jossain vaiheessa kohta! : D)

Emina vilkaisi Hiroa ja huokaisi. Hän ei ehkä halunnutkaan lähteä tuon puheliaan pojan seurasta. Hän ei tiennyt miksi, mutta niin se nyt vain oli. Toinen sanoi että kohta pitäisi lähteä. Tyttö nyökkäsi ja puri alahuultaan.
Hän päätti käyttää viimeisetkin aikansa pojan kanssa. Hän punastui ajatuksiensa takia ja katsoi tiiviisti käsiään.

"Kehtaatko kävellä minun kanssani jonkin matkaa?" Em kysyi yhtä äkkiä. Hän ei tiennyt mistä se tuli ja punastui entistä enemmän. Hän vilkaisi poikaa vastapäätään ja puri alahuultaan. Kohta siihen tulisi varmasti reikä kun hän puri sitä koko ajan.

// haluan pelaamaan Jakella prkl. XD //

Hiro uppoutui ajatuksiinsa. Mietti koko päivän tapahtumia. Ensin tapaamistaan Nickyn kanssa. Jonka oli onnistunut pyytämään treffeille. Poika hymyili pienesti ja mietti sitten tapaamistaan Eminan kanssa. Kaksi kaunokaista samana päivänä ja Hiro tunsi olevansa ihastunut molempiin, joten hymy katosi. Emina tosin oli nuorempi, toiselle se varmaan olisi vaikeampaa.. ehkä.
Hiro kuuli toisen kysymyksen ja katsoi toista. "ehm. Joo. Kehtaan." Hiro virnisti. "miksipäs en." hän lausahti japaniksi ja virnsiti omalla suloisella tavallaan, nousten sitten seisomaan ja heittäen laukun olkapäälleen. Hän ojensi kätensä toiselle kuin herras mies ja virnisti. "neiti." hän lausahti japaniksi jälleen ja iski silmää.

(Noo.. voithan sinä alkoittaa pelin jonnekin jonnekin ja lähettää minulle sitten linkin sitä : D, kun minun pitää päästää veli koneelle... En haluuu... : ()

Emina huomasi pidättäneen hengitystä, kun odotti toisen vastausta. Toinen vastasi myöntävästi ja virnisti suloisesti. Tuo nousi seisomaan ja ojensi hänelle kätensä. Hiro neiditteli häntä joka sai sen punan (joka oli vasta hänen kasvoillaan ollut) palaamaan hänen kasvoilleen. Kuitenkin hän otti laukkunsa toiseen käteen ja toisella otti pojan kädestä hellästi kiinni ja nousi seisomaan.

"Kiitos!" Hän sanoi hymyillen ja laski kätensä alas. Em katsoi sitä samaa siivoojaa joka oli vähän aikaa sitten vilkuttanut heille. Tuo hymyili heille ja oli varmaan katsellut koko ajan heitä. Tyttö punastui vähän ja siirsi katseensa hymyillen maahan.
"Mennäänkö?" Hän kysyi ja otti yhden pienen askeleen eteenpäin. Hän katsoi hymyillen Hiroyaa.

Hiro nyökkäsi ja hymyili toiselle. "mennään." hän naurahti japanisti ja lähti kulkemaan kohti portteja. Hän katsoi toista ja hymyili. "saatanko sut sun kämpälle ?" hän kysyi, kyllä hän sen mielellään tekisikin. Poikahan oli luonnostaan aika herras mies. Hiroya vain mietti olisiko toisen kämpälle pitkä matka, blondi ei halunnut että tämän äiti alkaisi saarnaamaan hänelle kuinka hän tulee niin myöhään kotiin.

Toisalta hän voisi sanoa että saattoi erään tytön kotiin, äiti varmasti innostuisi ja kyselisi siitä sitten koko illan, ehkä koko loppu viikon.

// en keksi .< //

Emina hymyili toiselle takaisin ja lähti kävelemään toisen vieressä. Hän piteli laukkuaan oikeassa kädessä ja heilutteli sitä pienesti. Tyttö katsoi maahan eteensä. "saatanko sut sun kämpälle?" Hiro kysyi häneltä ja katsoi häntä. Hän siirsi katseensa poikaan suu pienesti auki.
"Öh... No jos sinä haluat, mutta ei ole mikään pakko!" Hän vastasi ja loppua kohden se meni aika ns. hätäiseksi. Hän punastui ja siirsi katseensa maahan. Häntä ei ollut ikinä, koskaan, kukaan saattanut kotiin, joten hän ei osannut olla sen kanssa että joku halusi tai kysyi että saattaisiko tuo hänet kotiin.
"Ei tästä ole kauhean pitkä matka sinne..." Hän selitti vielä jatkoksi. Kyllä hän oikeastaan ehkä halusi että tuo saattaisi hänet kotiin, mutta ei halunnut että tuo joutuisi kävelemään yksin kotiinsa. Tytön sydän tykytti aika nopeasti ja se häiritsi häntä.
He olivat jo ehkä puolessa välissä kävelemässä.
"Hiroya, ei sinun ihan oikeasti tarvitse minua saattaa kotiin asti..." Em sanoi ja katsoi Hiroa ruskeilla suurilla silmillään. Kun hän toista katsoi hän punastui ja joutui siirtämään katseensa pois ettei toinen sitä huomaisi.

(Kehkeh... Kyllä keksit!)

Hiroya katseli ympärilleen, kaupunki alkoi näyttää synkältä ja pimeältä. Ainoa vaan että kuun sirppi oli ehtinyt nousta taivaalle ja katu lamput olivat päällä. "voin minä sinut saattaa ihan koti ovellesi asti." poika virnisti ja pörrötti toisen hiuksia. "ei mulla ole muutakaan tekemistä ja hyvä seura kelpaa aina." blondi lisäsi hymyillen. Hiroya katseli taas ympärilleen. Jonkin sortin romanttiset biisit alkoivat soida pojan päässä, eikä Hiro edes tiennyt miksi. Häntä alkoi yht äkkiä naurattaa, mutta hän piti pokkansa ja katsoi vain eteensä. Välillä katse harhaili taivaassa, maassa, oikealla, vasemmalla.. Välillä hän vilkaisi Eminaakin.
Hiroya mietti kovasti mistä voisi puhua. Vaikka matka olisikin lyhyt, se olisi tylsä kulkea hiljaa. Ja jotenkin jäisi paha maku suuhun erota vain moikkaamalla, olivathan he parin tunnin ajat pitäneet toisilleen seuraa. Poika huokaisi hiljaa ja katsoi sitten toista. "millainen päivä sulla on huomenna ?" poika kysyi, lähinnä tarkoittaen koulua, mitä aineita, monelta pääsisi..

Emina hymyili toiselle, kun tuo sanoi että voisi saattaa hänet hänen koti ovelleen asti ja että tuolla ei ollut mitään tekemistä ja hyvä seura kelpasi. Kesken puheita tuo oli pörröttänyt hänen hiuksiaan. Tyttö veti hiuksensa etuhiuksia myöten taakse. Etuhiukset valahtivat silti takaisin eteen.

He kävelivät taas hiljaisuudessa. Em katseli pimeähköä kaupunkia. Siellä täällä oli pareja käsi kädessä kävelemässä ja jossain oli joku isompi porukka. Hän katsoi vähän aikaa Hiroyaa joka käveli hänen vieressään. Hänen oli pakko siirtää katseensa taas pois päin kun punastus palasi taas hänen kasvoilleen. Hiro kysyi häneltä, millainen päivä hänellä huomenna oli.
"No ööh... Huomenna koulu alkaa kahdeksalta jaa... Päivä on todella tylsä!" Tyttö naurahti pienesti ja jatkoi. "Jaa... Sitten koulu loppuu kolmelta ja sitten menen kouluun ja iltapäivästä en tiedä" Hän selitti ja hymyili pienesti. "Entäs sulla?" Hän kysyi puolestaan ja katsoi Hiroa. Välillä hänen oli pakko katsoa maatakin ettei vain kompastuisi mihinkään.