Don't try to fix me, I'm not broken (k18)

+ rtw ja Nessu tänne yllärihahmojen kera! Otsikko Evanescencen biisistä Hello. +

Kirjaston ovista kaikista kauimmaisessa nurkassa kyyhötti tärisevä, reilusti alipainoinen tyttö. Ei kun hetkinen, ei se olekaan tyttö, paljastuu kun näkee vahvasti meikatut kasvot valtavan karttakirjan takaa. Tämä poika on ykkösluokkalainen friikki, Kitty Cooke. Hänellä on mustavalkoisella luomivärillä ja eyelinerillä voimakkaasti meikatut silmät joita koristavat tutut suuret tekoripset sekä valkoiset piilolinssit mustalla reunalla. Syy jonka takia häntä luullaan usein tytöksi, kasvonpiirteiden lisäksi, on hänen vaatetuksensa; tänäänkin hänellä on yllään vaalea, jonkun verran kehoa myötäilevä mekko jossa on suuri kaula-aukko, ja jolla on pituutta vain hiukan polvien yläpuolelle. Jaloissaan Kittyllä oli erikoiset korkokengät jotka hän oli itseasiassa vasta pöllinyt kaupasta.

Miksi hän sitten oli kirjastossa tärisemässä? Noh, paniikkikohtaus oli iskenyt kesken tunnin ja hän oli käynyt hiukan riehumaan pelätessään että joku repii häneltä pään irti, ja poika oli viskattu pihalle. Kirjasto oli ollut lähinnä, joten sinne hän oli paennut ja napannut suurimman kirjan mitä oli löytänyt, toiveenaan ettei kukaan huomaisi häntä. Mutta silmäillessään nyt eri maiden karttoja, Kitty rauhottui hiljalleen eikä pian enää edes muistanut saaneensa paniikkikohtausta äsken.
Hän oli silti yhä hautautunut kirjan taakse nurkkaan autiossa kirjastossa, sillä kukapa sinne nyt eksyisi, saatika kesken tuntien?

//jajajajajajajaja yllätyshahmoni on.... 8D (ps nora nuo kengät mitä linkissä oli on ihanat ;____;) tämä on aika huono vastaus kyllä mut no joo//

Alphonse tunsi itsensä oikeasti jo kirjastomyyräksi eksyttyään sinne varmaan miljoonannen kerran. Lintsasi, kyllä, oltuaan liian saamaton ja epäviitseliäs menemään tunnille. Tummatukkainen poika vaelteli päämäärättömänä ympäriinsä pukeutuneena siniseen ruutupaitaan ja parilla sentillä kavennettuihin sammareihin. Hihat oli kääritty kyynärpään korkeudelle ja jalassa hänellä oli kovia kokeneet tennarit.

Pöljäiltyään hetken aikaa edestakaisin hän huomasi nurkassa valtavan karttakirjan, jonka takana kirjan reunoja pitelevistä käsistä päätellen oli joku. Al jäi kauemmas vilkuilemaan tätä toista elävää sielua, joka paikalle oli sattunut. Hän oli yllättynyt, aika positiivisestikin oikeastaan, ettei ollut aivan yksin.

Tuttavuutta hän ei heti ryhtynyt tekemään. Alphonse jäi hieman kauemmaksi hypistellen käsiään, hän oli tavanomaisen levoton ja ajatukset kulkivat omia teitään, mutta aina välillä katse palasi nurkassa istujaan, ja hän lopulta hymyili, tietämättä kylläkään huomasiko toinen sitä. Tuskin tuon kirjan takaa, ajatteli Al, mutta eihän siitä voi tietää.

Viimeaikoina oli alkanut pahasti näyttää siltä, että Vivianin elämäntehtävä oli laahustaa kirjastossa mahdollisimman hiljaa ärsyttävän äänekkäissä varusteissa. Tälläkertaa punamustissa skottiruutuisissa bondagehousuissa vetoketju, remmi ja ketju koristuksella. Hakaneuloja suinkaan unohtamatta. Niiden kanssa pitkän hihainen, siis todellakin pitkänhihainen, punainen paita ja sen päälle vedetty löysä musta T-paita, jossa selässä luki neonvihreällä "KABOOM!" ja edestä se oli raadeltu täyteen poikittaisia viiltoja.
Pojan pitkät, ruskeat hiukset olivat edestä auki ja takaa kiinni vaaleanpunaisella ponnarilla.
Pojan ylähuulen vasemmasta sivusta oli tökätty läpi hakaneula. Pysyvästihän se ei siinä ollut, Vivian oli vain saanut järkyttävän tarpeen tökätä sen läpi huulestaan. Hieman punotti ja pieni turpoaminen siinä oli, mutta eipä se haitannut. Mitään pysyvää ei todellakaan jäänyt, pieni huomaamaton arpi ehkä, mutta niitä nyt oli muuallakin goottipunkaarin useasti lävistetyssä nahassa. Mitään tuo ei vain jaksanut pitää pysyvästi. Ei sillä, etteivätkö ne olisi olleet kivoja ja niin.

Mitään suurempaa syytä pojalla ei ollut kirjastoon tulla, muuta paikkaa vain ei keksitty. Ulkona sitäpaitsi helotti raivostuttavan lämmin ja kirkas auringonvalo, jota poika ei vain jaksanut juuri nyt. Tuon ruskeat, vahvasti rajatut, nappisilmät seurailivat hiljaisuutta. Korvat rekisteröivät äänet, joita pääasiassa lähti vain hänen omasta kilinästään. Tuo sulki silmänsä ja pyörähti ympäri. Mitään ei tippunut, joten Vivian naurahti ja pujahti hyllyjen välistä. Silmänsä tuo oli saanut jo auki, mikä oli hyvä. Hän ei nimittäin ollut kirjastossa yksin.
"Häiritsenkö mä jotain salaista tapaamista? Mä meen pois nyt", poika puhui ja silmäili molempia. Ei, toinen kyräili toista. Toinen taas... Taas tytönnäköinen poika kirjastossa. Näitä riitti. Ei sillä, että pitkätukka olisi valittanut.
"En menekkään", poika muutti mieltään ja virnisti piikkihampaillaan. Nappisilmät katselivat ruutupaitaista, ei niin tyttömäistä, poikaa hetken. Mitään sanomatta pitkätukka nojautui hyllyn päätyyn ja hänen teki mieli sytyttää tupakka. Oli jotenkin taas ylikierroksinen olo...

Askeleita. Kittyn ajatukset harhailivat hetken kartoissa, kunnes hän keskittyi kuuntelemaan. Kuka tulee? Hän kurkisti kirjan reunan yli niin että vain piilolinssien peittämät ja pörheiden tekoripsien koristamat silmät näkyivät. Ihminen, poika joka liikahteli levottomasti ja oli kertakaikkiaan harmittoman näköinen. Hän tarkkaili toista kirjan yli, sanaakaan sanomatta ja väistäen katsetta pikaisesti kirjansa taakse.
Ennen kuin KC kerkesi nousemaan ylemmäs ja kyttäämään paikalle tullutta poikaa, hän kuuli taas askeleita. Lisäksi kuului lumoavaa kilinää. Kling, kling, kling... Ketjuja.
Kling. Kilinä lakkasi, ja Kitty kurkisti taas kirjan takaa. Hmm, tummanpuhuvat vaatteet, revityt housut ja hakaneula huulessa. Hän tarkasti pojan koko ulkonäön ihan samalla tavoin kuin edellisenkin, uteliaana mutta katsekontaktia vältellen.
Ei niin harmittoman näköinen tapaus. Loistavaa!

Hakaneulahuuli puhuikin, sanoi jotakin salaisesta tapaamisesta ja poislähtemisestä. Hm. Mutta eipä mennytkään, siihen jäi katsomaan jotakin.
Kitty sulki valtavan karttakirjan hiljaa, vilkaisi kumpaakin poikaa ja nousi ylös lattialta. Sitten hän käveli ruutupaitaisen ohi, korkokengät kopisten ja katse tiiviisti kirjahyllyssä jonne vei kirjan. Sitten hän kaivoi hetken pientä laukkuaan, ja otti tupakan huuliensa väliin sytyttäen sen. Ei sisätiloissa polttaminen ollut ennenkään haitannut, eikä haittaisi nytkään. KC pörrötti tukkaansa niskasta, josta löytyi myös kaksi lävistystä, ja hiukan alempaa suuren kaula-aukon takia näkyi myös osa korsettilävistystä nauhoineen. Hän nykäisi mekkonsa helmaa alemmas ja tuijotti hakaneulahuulta ja ruutupaitaista ääneti. Eipä hän vapaaehtoisesti kävisi mitään puhumaan, ehkä saattaisi vastata kysyttäessä mutta tarpeeksi houkutellessa hänestä saisi hyvinkin puheliaan ja sosiaalisen. Uudet ihmiset ujostuttivat, mutta ei hän kyllä mihinkään haluaisi lähteäkään.

+ Kitty on hieman hiljasempi tapaus :'''D +

Jostakin alkoi kuulua kilinään, ja ovensuusta käveli joku joulukuusi jolla oli hakaneula huulessa.
"Ei, et häiritse", vastasi Alphonse tulijan kysyessä oliko meneillään joku salainen tapaaminen. Hän istui lähellä olevan pöydän päälle ja veti jalat ristiin, ja pikku hetken kuluttua nousi kirjan takana ollut henkilö ja sytytti tupakan vietyään kirjansa hyllyyn. Alin silmät osuivat väljästä kaula-aukosta vilkkuvaan korsettilävistykseen.
"Hei vähän jännä tuo lävistys sun selässä", hän sanoi todettuaan mielessään, että tuskin siitä oli haittaakaan. Ja kommentti oli ainoastaan positiivinen. Väläytettiin hymy.
"Tai siis silleen positiivisessa mielessä. Sattuiko sen laittaminen paljon?"

Käsien levoton hypistely jatkui Alin antaessa katseensa kierrellä liiankin tutuksi tulleessa kirjastossa, välillä hän vilkuili kahta muuta (joista toisen sukupuolta hän ei kyennyt määrittämään) mutta enimmäkseen ajatteli sitä sun tätä enemmän ja vähemmän tärkeää. Mihinhän hän oli tavaransa jättänyt, poika yritti hetken muistella mutta pian päähän pälkähti jotakin uutta. Tyypillistä.

Mekkoon pukeutunut oli hirveän laiha, nyt Alphonse sen noteerasi. Brunetti ei kuitenkaan jäänyt tuijottelemaan, vaan vaikutti (ja olikin) leijailevan aivan omissa maailmoissaan. Vähän väliä vaihtoi asentoa ja pyöriskeli paikallaan.

Tyttöpoika ei puhunut, käyttäytyi itseasiassa hyvinkin ärsyttävästi. Eli oli vain hiljaa. Ruutupaitainen taas puheli, kertoi ettei Vivian häirinnyt ja sai pitkätukkaiselta pienen varovaisen virnistyksen. Varovaisen, jotta hampaat eivät turhaan toista säikyttelisi.
Ruutupaitainen huomautti tupakan sytyttäneen lävistyksestä ja nappisilmissä välähti. Lävistys, mikä taikasana. Nappisilmät vain tuijottivat kauluksesta paljastuvaa paljasta ihoa, sen lävistettyä nahkaa. Kaksihaarainen kieli nuolaisi huulia ja tahattomasti pitkätukka irrottautui hyllystä jä otti muutaman kilahtelevan askelen itseään lyhyemmän vaaleaverikön taakse ja lupaa kysymättä, edes varoittamatta antoi pitkäkyntisten sormiensa sivellä nahkaa.
"Kaunis", poika lausui käheällä äänellä irroittamatta katsettaan. "Ei se satu, se tuntuu", Vivian vastasi vaalean pojan puolesta hymyillen pienesti ruutupaitaiselle. "Jos sen ottaa mieltymyksestä se ei satu, vain tuntuu", poika toisti. Kesti hetki, ennen kuin pitkätukka tajusi irrottaa sormensa toisen yläselältä, katse karkasi samaan aikaan toisaalle. Turhaan Vivian ei ollut friikki, hänellä oli omituisia tapoja.
"Mikään ei oikeasti satu, jos kivun osaa ajatella toisin", goottipunkkari puheli. Hän osasi ihan tahattomasti antaa itsestään tuntemattomille täydellisen omituisenhihhulin mielikuvan. Varsinkin, kun univajetta oli kertynyt kiitettävästi.

Röökin tuoksu vain pahensi Vivianin tupakanhimoa.Eikä pojalla ollut vieläkään aikomusta sytyttää itselleen savuketta. Miksikö? Tiedä sitä, kaipa tuo vain oli kiduttavinaan itseään sadistisimmilla tavoilla mitä koskaan vain keksi. Ja miksikö olla sadistinen masokistista itseeän kohtaan? Ei niin mitään käsitystä.

Kitty poltteli tupakkaansa hiukan omiin maailmoihinsa syventyneenä, tosin koko ajan varautuneena ja tarkkaillen paikalla olevia poikia. Häntä kiinnosti tietysti uudet ihmiset, mutta ujona tapauksena ei tyttöpoika uskaltanut sanoa mitään.
Ruutupaitainen poika kommentoi hänen korsettilävistystään, ja valkoisin piilolinssein koristettujen silmien katse napsahti refleksinomaisesti toiseen, mutta silmiin hän ei toista katsonut vaan väisti katsekontaktia. Hänen pitäisi varmaan puhua jotain, pälkähti KC:n mieleen.

Mutta sanaakaan hän ei kerennyt sanoa, kun hakaneulahuuli jo otti muutamia askelia päästäkseen hänen lähelleen, ja ei hetkeäkään kun Kitty tunsi kosketuksen selällään. Tyttöpoika jännittyi heti, ja hän puristi kevyesti käsiään nyrkkiin niin että pitkät, naisellisiksi lakatut ja koristellut kynnet painautuivat kämmeneen. Hän ei pitänyt siitä että tuntemattomat koskettivat häntä, tuskin kukaan siitä piti. Vaikka, paraskin hän oli puhumaan; hieman jos solisluu tai vastaava vilahti hänen näkyvilleen, vaaleaverikkö hyökkäsi heti ihastelemaan lumoutuneena ihmisluiden kauneudesta.

Mutta se hyvä puoli ketjuhousuisen lähestymisessä oli, että tuo vastasi hänen puolestaan. Mikään ei satu, jos kivun osaa ajatella toisin. Kittylle kipu oli nautintoa, ja siksi hän lävisti itseään välillä ihan huvin vuoksikin, ja saattoi pitää korua vähän aikaa paikallaan mutta otti sen sitten pois ja antoi lävistyksen kasvaa umpeen. Kipu on rakkautta, rakkaus on kipua.
"Kipu on hyväksi", KC sanoi pehmeästi. Hänen äänensä oli neutraali, ei kovin miehekkään matala tai tyttömäisen korkea, vain siltä väliltä ja hieman kehräävä. Nyt hän uskalsi nopeasti vilkaista ruutupaitaa silmiin, sen jälkeen pitkätukkaista hakaneulahuulta. Vaaleaverikkö poltti viimeiset sauhunsa tupakastaan, jonka jälkeen painoi sen hitaasti kämmeneensä, seuraten hiljaisena kuinka savuke sammui. Eikä ollut ensimmäinen kerta, sen huomasi haaleina erottuvista arvista joita friikin kämmenistä löytyi.

Hakaneulahuuli käveli vaalean luokse koskettelemaan tämän selkää, lävistystä ehkä. Joku fetisisti ehkäpä? Alphonsekin piti kyllä lävistyksestä omalla tavallaan, kovin oli persoonallinen ja noin. Mutta oikeasti ihan hieno. Itselleen ei brunetti sellaista olisi missään nimessä edes harkinnut, mutta nyt hän sai itsensä moniakin kertoja kiinni vilkuilemassa korsettia.

Joulukuusi alkoi selostaa tupakkaa polttavan henkilön puolesta, mutta Al kuunteli, ainakin toisella korvalla. Eipä hän vaikuttanut kuuntelevan lainkaan, mutta välillä harhaileva katse käväisi kahdessa muussa. Pöydällä istuva poika ei tuntenut itseään yhtään sen viihdyttyneemmäksi kuin tunnillakaan, mutta nyt ainakin keskustelumahdollisuudet olivat vapaat.
"Kai se vaan riippuu siitä miten sen kivun ottaa", hän totesi pian.

Eipä Vivian tajunnut koskettelujaan pyytää anteeksi, ei edes huomannut vaalean pojan varautuneisuutta. Tuokin kertoi ruutupaitaiselle kivun olevan hyväksi, mikä sai Vivin virnistämään. Aikalaillla samoilla linjoilla tässä siis liikkuttiin. Pojan ääni oli kiva, siitä jos mistään ei sukupuolta osannut sanoa. Tyyppi taisi olla aika androgyyni tapaus.
Ruutupaitainen brunettekin myönsi, että riippui siitä miten kivun otti. Vivian virnisti pienesti. "Ymmärsit perimmäisen kysymyksen", Vivian tokaisi tajuamatta itsekään mistä sanat olivat suuhun tunkeneet.
Ruutupaitainen näytti tylsistyneeltä, eikä tuon tuijotteleminenkaan mitään inspiroivinta puuhaa ollut. Se kai saikin pitkätukkaisen nappisilmät kääntymään häntä lähempänä olevan puoleen. Tuo tumppasi tupakan kämmeneensä.
"Mutta tuo on jo puhdasta masokismiä", Vivian tokaisi. Ääni ei suinkaan kuvastanut inhoa tai epäkunnioitusta, vain puhdasta mielenkiintoa ja huvittuneisuutta. Blondi oli juuri onnistunut saamaan sadistisen Vivianin huomion itseensä. Tuollainen, joka näytti siltä että menisi rikki pienimmästäkin väkivaltaisuudesta masokististen ajatusten kera vaikutti varsin kiintoisalta. Mutta Vivian ei saisi koskea. Hän ei tahtonut tai saanut himoita itselleen ketään vain, jotta saisi satuttaa. Se ei ollut inhimillistä tai edes kivaa. Tai olihan se, mutta... Niin. Tiesihän pitkätukka itsekkin, että kaikki estyneisyys riisuttaisiin muutamalla drinkillä. Hän ei silti tahtonut ajatella asiaa.

Poika otti askeleen kauemmas ja siirtyi taas tuijottelemaan brunettea. "Onko sulla lävistyksiä?", friikki kysyi, kun ei muutakaan keksinyt. Sitäpaitsi kyseinen aihe oli hänelle itselleen helpoin.

+ kiitos itselles <; ja harmi kun jouduit nyt häippäsemään :l +

Kittyltä meni aikalailla ohi ruutupaitaisen ja hakaneulahuulen puheet, mutta silti hän oli yhä erityisen tietoinen siitä että tuo ketjuhousupoika oli koskettanut häntä. Ei sillä että se olisi tuntunut pahalta, mutta se teki tyttöpojan olosta levottoman. Ikäänkuin hän olisi suden hampaissa, eikä ajatus ollut lainkaan luotaantyöntävä. Lähinnä houkutteleva, vaarallinen.
Mutta sitten tuo ketjuhousupoika kiinnitti takaisin huomionsa Kittyyn, kun hän tumppasi tupakan käteensä. Katse kohosi ilmeettömänä toiseen, tavoitti tuon silmät sekunnin sadasosaksi kunnes vaihtoivat kohdetta. KC:n oli vain hyvin vaikea katsoa ketään kauan silmiin, ainakaan tuntemattomia. Tutumpien kanssa hän sitten uskalsikin ottaa jo vähän katsekontaktia, ja kaivelemalla hänestä saisi kyllä puheliaan ja nauravaisenkin.

Friikki huomasi sitten että jossakin vaiheessa ruutupaitapoika lähti paikalta, tiedä sitten minkä vuoksi. Ei se Kittyä paljoakaan kiinnostanut, hän vain seurasi tuon lähtöä katseellaan ja käytti tilaisuuden hyväkseen tutkaillen tuon päästä varpaisiin. Oli mukavaa kun ihmiset kääntyivät, olivat selkä kohti häntä, niin KC:kin pääsi tarkastamaan muiden ulkonäön.
Hontelo poika puri kevyesti huultaan, vilkaisten aluksi nopeasti jäljelle jääneen pojan huulta, katsoen sitten uudelleen ja pidempään. Sitten viimein hän jäi tuijottamaan hakaneulaa.
"Sulla on hakaneula huulessa", Kitty ilmoitti hiljaisella, kehräävällä äänellään. Ihmeellistä että hän uskalsi jotakin sanoakin, mutta toteamus oli ollut aivan pakollinen. Ja sanojen takana häilyi vielä kysymys, miksi. Miksi kummassa tuo poika oli tökännyt hakaneulan huuleensa?

- Kiitos rtwlle peliseurasta~ (: Ja sori Ruoska, Viv nyt on mitä on XD -

Ruutupaitainen lähti lätkimään ja jäljelle jäi vain tyttömäisellä tapaa näyttävän näköinen poika. Ainakin ivian oli suhteellisen varma siitä, että toinen oli miespuolinen olento. Toinen vilkuili Vivianin suuntaan varovaisesti, toisin kuin pitkätukkainen goottipunkkari, joka suorastaan nuoli toista katseellaan. Niin, lävistykset olivat tietenkin se ratkaiseva tekijä, Vivian rakasti niitä käsittämättömän paljon. Vaalea poika huomautti jotain Vivianin hakaneulasta ja sai pojan naurahtamaan ja kohauttamaan olkiaan. Näppärät sormet avasivat hakaneulan ja poika otti sen pois laittaen sen paitansa helmaan.
"Kuvittelet", poika tokaisi ja virnisti tahattomasti hieman liiankin leveästi paljastaen siinä petomaiset hampaansa. Viv piti toisen persoonallisesta äänestä, se oli jotain sellaista, jonka Vivian olisi niin mielellään kuullut rajun ja eläimellisen seksin jälkeen maanittelevan ja puhuvan kauniita asioita Vivianin itsensä maatessa raukeana silmät suljettuina. Mielikuva oli niin täydellinen pojan verkkokalvolla, että tuon oli pakko pudistaa päätään. Niin, hän ei olisi saanut ajatella mitään sellaista. Sitäpaitsi hän ei tahtonut, että kukaan sanoi mitään tunnelman latistajia hyvän seksin jälkeen. Mutta tuolla äänellä ja jotain harkittua taas... Ei helvetti mihin ajatukset taas karkailivat. Vivian oli jo kysyä ääneen voisiko toinen sanoa jotain kaunista hänelle sen jälkeen kuin pidempi olisi nainut toisen aivot pellolle. Helvetin helvetti! Ja kaikki tämä sekoilu vain koska toinen oli avannut suunsa sanoakseen jotain yksinkertaista ja merkityksetöntä.

"Sulla taas on korsetti selässä. Mitä muuta? Mä näkisin mielelläni", poika ilmoitti. Hän oli jo jatkaa lausettaan ilmoittamalla, että voisi itsekkin esitellä lävistyksiään toiselle, mutta se enkeli chibi-Vivian pojan oikealla olalla iski tuota poskelle suurella kampelalla. Niinpä, ehkä olisi parempi olla ehdottelematta mitään tuntemattomilla ja vielä missään niin tilanteeseen sopimattomassa paikassa kuin kirjasto.

+ viv on ihana pikkupervo♥ on kittykin aika......erikoinen ajattelija XD +

Friikki tarkkaili kissamaisen tarkkaan kun hakaneulahuuli näperteli huultansa koristavaa hakaneulaa, joka löysi sitten paikkansa tuon paidanhelmasta. Kitty jäi tuijottamaan hakaneulaa vähäksi aikaa, kunnes uskaltautui vilkaisemaan paikalle jääneen pojan silmiä.
"Enhän. Miksi sä olit pistänyt hakaneulan huuleen?" hän kysyi yhä hiljaisesti, mutta pikkiriikkisen vaativalla äänensävyllä. Poikaa yksinkertaisesti vain kiinnosti toisen syy, ei muuta.
Sitten huomio kiinnittyi pitkätukkaisen pedonvirneeseen, Kittyn jäädessä tuijottamaan lumoutuneena toisen teräviä hampaita. Mielessä vilisi ajatuksia, tunteita siitä kuinka sudenhampaat uppoutuisivat hänen nahkaansa, läpäisisivät tyttöpojan kalpean, ohuen ihon, metallisen veren tuoksun ollessa niin voimakas että Kitty maistaisi sen omassakin suussaan. Ajatus sai friikin nuolaisemaan huuliaan, katseeseen oli tullut kevyt polte.

Yhä nimetön poika halusi nähdä lisää. Noh, tokihan hän olisi kaunokaisiaan esitellyt jos ei olisi juuri tänään pukenut mekkoa. Okei, hän käytti mekkoa lähes joka päivä, tai vaihtoehtoisesti hametta.
"Mut on lävistetty 59 kertaa. Saat itse päätellä mistähän kohdista", Kitty kehräsi, luku kuulosti tietysti aika monelta. Mutta jos omisti kolme korsettilävistystä, niin pakosti lävistetyn nahan määrä lisääntyi. Ja sitäpaitsi, hän oli ottanut useat lävistyksistään ihan vain huvin vuoksi, eli kivun, vaikka kyllä kissapoika oli todella viehtynyt lävistyksiin. Omiinsa että muidenkin, vaikka muissa viehättivät eniten varmaan solisluut, joita Kitty joka kerta nähdessään halusi näykkiä ja nuolla.

Vivian kohautti olkiaan kun toinen ei luovuttanut hakaneulan pois ottoon. Pieni virne toisen sanoille, tuo ääni, oikeasti... Niin, pitäisi olla mainitsematta siitä niin mitään ääneen.
"Huvikseen", poika vastasi hymyillen. "Musta vaan tuntui siltä, ei muuta."
Pojan sai sulkemaan suunsa se, kun toinen oli jäänyt tuijottamaan hampaita. Pupillitonta katsetta oli vaikea tulkita, ties vaikka saisi Vivian hampaineen toisen säikytettyä pois. Ja sitähän tuo ei tahtonut. Nappisilmät tarkkailivat toista uteliaina, huulten nuolaisu nyki toista suupieltä ylemmäs. Olisi ollut hyvin mielenkiintoista tietää mitä toisen mielessä oikein liikkui.

Toinen kertoi, että hänet oli lävistetty 59 kertaa. Nappisilmiin syttyi innostunut pilke. Vuorostaan pitkätukkainen sai nuolaista huuliaan. Kaksihaaraisella, lävistetyllä kielellään. "Kuulostaa hyvälle", poika totesi käheästi. Poika ei yksinkertaisesti voinut sillo mitään, mutta pitkäkyntiset sormet hipaisivat hallitsematta toisen kuulasta ihoa. Vivian olisi tahtonut saada repiä vaatteet toisen yltä ja lähdä joka ikisen tuon lävistyksistä. Niiden määrä oli saanut likaisen mielen innosta sekaisin. Vivian tahtoi! Helvetti hän tahtoi! Nähdä, koskea, purra tuon hänet lumonneen pojan vaaleaa ihoa ja saada sen merkeillä omakseen. Hampaan jäljillä, raapima jäljillä, mustelmilla. Hieman poika pudisti päätään. Eihän hän voinut ajatella näin tuntemattomista? Oikeastaan hän ajatteli näin jokaisesta, joka oli erehtynyt mainitsemaan jotain lävistyksistään tai tatuoinneistaan... No, vaikka Viv piti itseään huomattavasti terveempänä kuin mitä hänen veljensä olivat oli täysin mielipide kysymys pitikö moinen luulo lainkaan paikkansa.

"Sä et näytä mulle?", poika kysyi hieman pettyneenä nappisilmiään toisesta irrottamatta. Hän niin tahtoi nähdä... Vasen käsi sipaisi suortuvia korvan taa, poika virnuili jälleen hampaat paljastaen.

+ btw, Kittyn silmäthän on periaatteessa ihan 'tavalliset', se värillinen osa vaan on valkonen ja sen ympärillä tuo musta rengas. Joten, ei kai siinä mitään sen kummempaa tulkitsemista ole ku normaaleissakaan silmissä? ;> tuli vaan mieleen♥ +

Kitty ei enää kommentoinut asiaa kun sai siihen vastauksen, vaan tuijotti nyt toista ehkä hiukan häiritsevästikin sillä katse ei meinannut väistyä millään. Hän oli reipastunut, eikä ujostellut enää toisen katsetta, joten meni päinvastaiseksi ja koitti ilmeisesti porautua katseellaan pojan päähän.
Hän huomioi että toisen kasvoilla oli hymy, mutta hampaat oli piilossa. Mutta sitten tuli jotakin parempaa, nimittäin kieli! Ja minkälainen kieli vieläpä! Kaksihaarainen kuin käärmeellä, kahdesti lävistetty. Hän ei edes huomannut että ketjuhousuinen kosketti häntä, sillä tyttöpoika astui lähemmäs toista ja tarttui kevyesti poikaa paidanrintamuksesta kädellään jossa oli kauniin manikyyrin saaneet, lakatut pitkät kynnet.

Kissapoika veti tummatukkaista hieman lähemmäs, niin että hänen rintakehänsä hipoi toista, tuijottaen toista suoraan tummiin silmiin.
"Suu auki", Kitty kehräsi vaativasti. Hän halusi nähdä uudelleen, tarkemmin, sillä kielenhalkaisu oli totta kai kiinnostava masokistisesta, lävistyksiin rakastuneesta kissapojasta. Niin lyhyen aikaa hän oli saanut ihastella toisen kieltä, nähnyt vain vilaukselta. Ujous oli hävinnyt sille tielleen, vaikka ei hän yhä paljoa puhunut. Mutta uteliaisuus oli vain liian suuri. Käsi piteli poikaa yhä kiinni, mutta hänen voimansa olivat niin onnettomat että pidempi saisi irroitettua hänet paidastaan vähäsen vetämällä.

"Mulla on mekko. Pitäisikö mun käydä riisuutumaan keskellä kirjastoa?" Kitty kysyi katse yhä tiiviisti toisen silmissä. Hmm, tiedä sitten mitä tuohonkin vastattaisiin, friikki oli sen verran kummallinen tapaus että saattaisi melkein käydäkin riisuutumaan siinä jos toinen sanoisi. Tai jos ei siinä niin raahaisi toisen johonkin nurkan taa ettei olisi niin suuri vaara jäädä kiinni.
Kitty sihisi hiljaa tyytyväisyydestä kun toinen paljasti terävät hampaansa taas, ja hän tuijottikin niitä avoimesti.

- Hoho, ymmärsin varmaan jotenki kierosti XD sori~ -

Toinen sai Vivianin jopa sävähtämään tullen lähemmäs tarttuen paitaan ja vain ollen siinä vasten pitkätukan rintaa. Vaativa pyyntö sai pojan naurahtamaan, mukisematta tuo avasi suunsa. Toinen vaikutti goottipunkkarin mielestä yhä vain kiinnostavammalta tapaukselta. Pian poika sulki suunsa nuolaistuaan ensin huuliaan. Virneen kera nappisilmät katselivat toista.
Blondi huomautti mekostaan ja kysyi sitten pitäisikö se riisua keskellä kirjastoa. Se sai pervon virneen pitkätukkaisen huulille, eikä tuo voinut vastustaa kiusausta antaa omankin kätensä pitkien sormien kiertyä toisen mekon kankaan ympärille.
"En mä pistäisi sitä pahaksikaan", poika vastasi matalalla, käheällä äänellä vinon hymyn sanoja saattaen. Brunette kallisti hieman päätään virnuillen niin, että terävät hampaat näkyivät huulten raosta. "Itseasiassa, mä voisin jopa vaatia sua riisuuntumaan", poika jatkoi painaen toisen väkivaltaisesti vasten lähimmän hyllyn päätyä käyden itse toisen eteen vieden huulensä toisen korvalle. "Näytä", poika töksäytti käskevästi. Hän ei tiennyt miten toinen häneen reagoisi, mutta hallinta oli jo menetetty. vivianin sadistinen puoli oli ottanut vallan pojan mielessä ja sitä ei miellytetty kuin tottelemalla, vaikka se olisikin ollut kuinka vastentahtoista tottelua ikinä.

Käsi valui toisen lantiolle, kasvot vietiin hieman kauemmas, niin että Vivian saattoi katsella toista. Lähes mustat nappisilmät katselivat viilenneellä katseellaan toista, huulilla koreili yhä vaativa, mutta ilkeähkö hymy. Mikään tuskin saisi Viviania rauhoittumaan. tai sitten pitäisi kaataa kylmää vettä niskaan ja ämpäri kaupalla. Tai sitten toisen pitäisi tosissaan kieltäytyä ja ruveta huutamaan. Se saisi ehkä jotenkin Vivianinkin peruuttamaan muutaman askeleen. Tai sitten tukkimaan toisen suun.

+ ei mitään, inhimillinen erehdys♥ +

Kitty ei toisen pojan sävähdyksestä välittänyt, vaan tuijotti toista vaativasti kunnes sai tahtonsa läpi ja toinen aukaisi leipäläpensä. Tyttöpojan katse siirtyi välittömästi tummatukan suuhun, ja hän ihasteli lumoutuneena toisen kaksihaaraista, lävistettyä kieltä. Liian pian hän kuitenkin joutui irrottamaan katseensa kun suu sulkeutui, ja pettymys loisti blondin kasvoilta kun tuo katsahti toisen tummia silmiä.
Hänen sanojen aiheuttaessa kieron virneen ketjuhousuisen kasvoille, Kitty osasi arvella vastauksen. Mutta kun toinen tarttui hänen mekkoonsa niin että sen entisestäänkin suhteellisen lyhyt helma nousi, säpsähti hän hieman. Ei pelosta että häntä satutetaan, vaan refleksinomaisesti.

Hänet painettiin väkivaltaisesti kirjahyllyn päätyä vasten, tyttöpojan sihahtaessa hiljaa. Muuten friikki tuskin olisi paljoakaan välittänyt, mutta koska siinä oli mukana sana "väkivaltainen", sai hän kylmiä väreitä eikä tosiaankaan inhosta tai pelosta, vaan päinvastoin mielihyvästä. Pitkätukkainen toi huulensa lähelle hänen korvaansa, käski häntä. Ja sellaisestahan Kitty piti, alistamisesta, dominoivasta käytöksestä tietyissä rajoissa. Liiallisuuksiin mennessä se ei ollut enää lainkaan mukavaa, mutta liiallisuuden raja oli aika kaukana.
"Make me", blondi sähähti toisen korvaan, ensimmäinen hymy huulillaan; se oli nautinnollinen ja hivenen kiero, mutta sopi hänen kasvoilleen hyvin. Sitten yhtäkkiä Kitty iski käärmemäisen nopealla näykkäisyllä hampaansa ketjuhousuisen hartiaan, ja siihen vain koska se sattui olemaan tarpeeksi lähellä.

Sitten hän katsoi toista silmiin aluksi hieman lasittuneen zombiemaisesti, kunnes katseeseen tuli kieroa leikkisyyttä, ja siitä huomasi että hän selvästikin nautti tämänlaisista leikeistä.
Kitty tunsi kuinka pitkän pojan käsi siirtyi hänen lantiolleen, ja hän ihan kiusallaan painoi lantiotaan lähemmäs poikaa. Hänen hento otteensa irtautui toisen paidasta, mutta saman käden kapeat sormet liukuivat tummasilmäisen kaula-aukolle, vetivät sitä sen verran alemmas että hän pääsi käsiksi jätkän solisluihin. Kittyltä pääsi tyytyväinen, terävä henkäys kun hän sai sormenpäidensä alle selkeästi erottuvat luut, hänen suosikkinsa. Kissapojan sormenpäät liukuivat toisen solisluiden päällä, mutta katse ei irronnut siltikään tämän edelleen nimettömän herran silmistä.

Vivian virnisti ja painoi kroppaansa vasten toista ahdistaen siten tuon yhä tiiviimmin kirjahyllyä vasten, yhä tiiviimmin itseään vasten. Toinen hymyili tavalla, joka miellytti entisestäänkin tummuneita nappisilmiä. Kirjastostahan löytyi varsin mukavia yllätyksiä, vaikkei sellaisia todellakaan oltu osattu odottaa. Toinen iski hampaillaan Vivianiin ja sai pojan naurahtamaan. Toinen kohotti katseensa silmiin ja sai Vivianin virnuilemaan vaan entistäkin pirullisemmin. Tuo haastoi selvästi Vivianin katseellaan ja pitkätukkainen oli hetkessä leikissä mukana.
Toinen painoi lantionsa lähemmäs, brunette murahti ja veti toisen kokonaan itseään vasten. Toinen veti Vivin paitaa ja rupesi sitten hivelemään tuon solisluita. Pitkätukka naurahti, mutta nappasi toisen käden omaansa.
"Näytä mulle", Vivian käski jo varmemmalla ännellä, joka antoi ymmärtää, ettei vaihtoehtoja ollut. Tai tietenkin oli, mutta eri asia sitten olivatko ne mieluisia. Pitkätukka saattaisi innostuessaan jopa kirjaimellisesti repiä toisen vaatteet tuon yltä.

"Voidaan me muuallekin mennä, jos sä et tässä kehtaa", poika mainitsi virnistäen jälleen. "Mut mä tahdon nähdä. Kaikki", poika ilmoitti vuorostaan hän etsien kohteekseen toisen kaulanahan, jolle huulensa painoi. Ensin huulensa, sitten lipaisi kaksihaaraisella kielellään ja sitten puri. Nimenomaan puri, ei näykkinyt tai hipaissut hampaillaan, vaan puri kunnolla.

Nimettömän pojan vetäessä murahtaen hänet vasten itseään, Kitty henkäisi terävästi. Hän ei pystynyt enää hallitsemaan spontaaneja tekojaan, vaan antautui niiden vietäväksi. Ujous ja muut estot olivat hävinneet, mutta ei hänen silti paljoa tarvitsisi puhua.
Anorektinen keho liikahteli kerjäävästi toista vasten, kynnet painuivat pojan solisluiden päältä löytyvään ohueen ihoon. Vaalea kuitenkin siristi silmiään ärtyneenä, kun toinen nappasi hänen kädestään ja esti solisluiden koskettelun. Kitty olisi halunnut upottaa hampaansa uudelleen toiseen, niin että maistaisi tuon veren kielellään.

Ketjuhousuinen käski häntä varmalla äänellä, ja kissapoika vaistosi uhan sanojen takana. Hän olisi halunnut ihan ärsyttääkseen olla tottelematta, mutta kun toinen sanoi että he voisivat mennä muuallekin jos hän ei tässä kehtaisi. Kitty paljasti hiukan hampaitaan, sihisten, mutta seuraavana tapahtui sellaista mikä sai olon heikoksi ja veteläksi; tumman pojan hampaat pureutuivat lujaa hänen kaulan ihoonsa. Häntä ei paljoa tarvinnut pureskella että sai verta esiin, ja niinpä hän tunsi hetken kuluttua kuinka huumaavan kivunpistoksen takaa lämmintä nestettä valui pari pisaraa kaulan vaalealle iholle.
Friikin kaula oli paljastettu, ja silmät hurmiosta lähes suljetut. Vaaleanpunaiset huulet olivat raollaan, ja Kitty hengitys katkeili välillä. Kipu sai hänet ymmärtämään että hän halusi tummasilmäisen upottavan terävät pedonhampaansa joka puolelle tyttöpojan kehoa. Kirjaimellisesti joka puolelle.

Pojan purressa häntä, KC:n käsi hapuili mekon sivussa olevaa vetoketjua. Sen aukaistuaan yllään oleva mekko löystyi niin paljon, että se suuren kaula-aukkonsa vuoksi valahti välittömästi hänen yltään. Mekon alta löytyi, intiimin alueen peittävät, naisten leopardikuvioiset hipsterit, jotka saattaisivat aiheuttaa naurua hänen seuralaisessaan. Keho oli hyvin laiha, kylkiluutkin pystyi erottamaan hyvin. Kalpeassa ihossa erottui runsaasti haaleita, vanhoja arpia, ja hiukan tuoreempiakin tapauksia sisäreisistä. Mutta suurimman huomion vei kummaltakin kyljeltä löytyvät korsettilävistykset, joissa oli suloisen vaaleanpunaiset satiininauhat, selän lävistyksessä taas kiiltävän mustat. Vatsasta löytyi navan yltä neljä surfacea, kaksi alapuolelta kolmen microdermalin kera. Itse napakin oli lävistetty.

Vaalea poika kynsi Viviania saaden ruskeaverikön nauramaan. Ja silti poika oli estänyt toisen yritykset tuottaa kipua pitkähiuksiselle. Ja siitä huolimatta Vivian sadistisena persoonana antaisi toiselle aiheen välittaa. Tosin hän saisi mennä pitkälle, olihan poika jo saanut huomata toisessa vahvaakin masokismia. Vaalea iho rikkoutui Vivianin hampaissa, punainen, raudan tuoksuinen hurme valui noroina kalpealla nahalla. Susipojan kaksihaarainen kieli lipoi toisen ihoa pyydystäen joka ikisen pisaran lämmintä, punaista nestettä.

Nähtävästi goottipoika oli saanut tahtonsa läpi, sillä hän tunsi kuinka toisen heiveröistä kehoa peittävä kangas valahti toisen nilkkoihin. Vivian vei vartalonsa kauemmas vain katsellakseen toista. Tuo oli aivan liian laiha, jos kysyttiin Vivianilta joka mieltyi liiankin helposti miehisiin, vähintäänkin jänteviin kehoihin. Ja silti poika ei voinut olla nuolematta tuota kehoa tummien nappisilmiensä kiihkeällä katseella. Kyse oli tietenkin lävistyksistä, niitä todellakin löytyi. Löytyi niin paljon, että kesti hetki ennen kuin katse havaitsi sen ainoan vaatekappaleen, joka kehoa enää verhosi. Ja se todellakin irrotti naurahduksen. Toisen kehosta erottui myös arpia, mutta Viviania eniten kiinnostivat juuri nuo lävistykset, eikä poika mitään sille mahtanut että pitkäkyntiset sormet siirtyivät lupaa utelematta koskettelemaan terästä. Pojan huulilla koreili virne, joka antoi piikkihampaiden näkyä. Nappisilmät olivat niin keskittyneet seuraamaan jokaista lävistystä. Poika jopa laski ne, mikä sai huulet kaartumaan leveään hymyyn. Edes selässä ollut korsetti ei täyttänyt väitettyä lukua.
"Ei ole viittäkymmentäyhdeksää", varma ääni totesi käheänä, nappisilmät olivat siirtyneet toisen silmiin. Virne leveni, kädet siirtyivät toisen lantiolle, oikea käsi nyppäsi merkitsevästi hipstereitä, virne leveni entisestään.
"Mä pidän erityisesti suu- ja genitaalilävistyksistä", poika ilmoitti virnistäen varsin leveästi. Kaksihaarainen, lävistetty, kieli nuolaisi huulia. Vivian todellakin tahtoi nähdä joka ikisen.

Kissapoika päästi vastustelevan, ärtyneen yninän kun toinen poika vetäytyi kauemmas hänestä. Ensinnäkin siksi, että hän kun oli nyt lähes alaston, tuntui että hän paleltuisi. Ja toisekseen, hän halusi tummatukkaisen hampaat takaisin kaulalleen sillä tunne siitä oli saanut hänen polvensa tärisemään ja miellyttävän, kutkuttavan tunteen kaikkialle vartaloon. Ja oli Kitty tuntenut, ja suuresti nauttinut siitäkin kun pojan kiinnostava, kaksihaarainen kieli oli liponut kaulan ohutta ihoa ilmeisesti verta pyydystäen.

Mutta kun toisen tummien nappisilmien katse nuoli hänen vartaloaan, Kittyn valkea katse pysyi tiiviisti toisen kasvoissa. Toisen katse hänen laihalla kehollaan oli pelottavan kiihottava, mutta friikki mutristi suutaan äkämystyneenä kun toinen naurahti ja hän tiesi tasan tarkkaan mikä se tässä nauratti.
"Älä naura mulle, anonyymi", Kitty totesi vaativasti, mutta hän sävähti huomattavasti kun pojan kädet siirtyivät tunnustelemaan lävistyksiä. Platinablondi kuitenkin tuijotti lumoutuneena pojan pedonhampaita miettiessään kuinka ne olivat äsken pureutuneet hänen ihoonsa aivan kuin hän oli toivonutkin. Mutta friikkipoika janosi lisää, ja sitäpaitsi häntä palelsi.

Tummaverikkö totesi ettei luku pitänyt paikkaansa, ja hetken aikaa Kitty ihmetteli että mistä oli kyse. Sitten hän muisti että tottahan toinen puhui, ja hän aukaisi suunsa ja nosti sen verran kieltään että tonguewebin, vilautti ranteitaan jos tuo ei ollut vielä niiden surfaceja laskenut mukaan.
Kitty vain tuijotti toista vaativasti kun poika ilmoitti pitävänsä suu- ja genitaalilävistyksistä.
"Mä pidän erityisesti sun hampaista. Ja kielestä. Ja mua paleltaa", blondi sihisi vihjaavasti, tismalleen samanlainen virne kasvoillaan, ohittaen täysin hipstereiden nyppimisen ja muun vinkkailun.

Vaalean pojan äännähdykset huvittivat tummaa poikaa, mutta eipä tuo niihin sen suuremmin huomiotaan vaivautunut kiinnittämään. Vaaleaverikkö kielsi nauramasta, mikä sai pitkähiuksisen goottipunkaarin vain nauramaan hieman lisää. “Vivian, jos se nimi niin tärkeälle tuntuu, kisu.”
Tummat nappisilmät kiinnittivät katseensa toisen huulille, jotka avattiin ja koruja vilautettiin, tyytyväinen hymy pojan huulilla kertoi paljon. Ranteet koeteltiin sormilla, kun poika harvinaisen hellästi liu’utti käsiään toisen käsivarsia pitkin. Sormet kuitenkin kiertyvät tiukemmin toisen ranteiden ympärille ja vaaleaverikön miltei alaston vartalo painettiin Vivianin elopainon ja hyllyn väliin.
Toinen vihjaili sanoillaan, Vivian nauroi. “Ja mä pidän siitä, että mä saan tyydyttää omat tykkäämiseni ennen kuin vaivaudun ajattelemaankaan sitä mistä muut pitää”, tummapoika hymähti. “Ja mä haluan kokeilla joka ikistä korua, tuntea ne.”
Sanat päätettiin, toista likistettiin enemmän vasten hyllyä ja Viv kumartui suudellakseen voimalla toisen huulia, kaksihaarainen kieli ujutettiin väkisin huulten välistä sisään, se koetti vaalean pojan kieltä ja jännettä kielen alla.

Ei Vivian ei vielä ollut unohtanut sitä, että tahtoi toisen täysin alastomana eteensä. Hän tahtoi ja se tahto oli yhtä vahva kuin pojan tahto noin muutenkin. Kevyesti tummapoika tönäisi hennomman kahden hyllyn välikköön. Hänen onnekseen ne päättyivät seinään ja olivat sopivasti etäällä kaikesta elämästä, pienempi mahdollisuus jäädä mistään kiinni.
“Housut pois kaunispoika, ettei mun tarvi auttaa”, Vivian käskytti leveä petomainen virne huulillaan. Kuin sanojensa vakuudeksi poika kiskaisi oman päällimmäisen paitansa lattialle paljastaen kapeaa, mutta silti jonkin verran jäntevää ylävartaloa verhoavan punaisen ja ihonmyötäisen pitkähihaisen kokonaan.
Vivian seisoi koko pituudessaan korkeiden pohjiensa päällä vaalean kissapojan pakoreitin edessä virnuillen pahaenteisesti. Hän tahtoi nähdä kaiken mitä toisella oli näyttää hänelle, eikä tästä päätöksestä livettäisi. Muutaman uhkaavan askeleen lähemmäs toista pitkätukka kuitenkin otti tarttuen kädestä ja nuolaisten kaksiosaisella kielellään huuliaan.

+ pitäskö muuten heittää joku varotus tonne otsikkoon ja ekaan postaukseen? :''D siis jos nää nyt meinaa käydä sekstaileen keskellä kirjastoa niin.... +

Kitty mutristi naisellisesti huuliaan kun poika vain jatkoi nauramistaan, hänen hipsterinsä olivat kauniit! Ei niille saisi nauraa. Tunne kuitenkin hävisi kun poika kertoi nimensä, ja kutsui häntä kisuksi. Vivian, tyttöpoika maisteli nimeä. Miten tuo Vivian oikein tiesi millä nimellä häntä kutsua?
"Mistä sä tiedät mun nimen?" platinablondi kysyi uteliaana, samalla kun poika tunnusteli hänen ranteitaan ja hänet painettiin sitten takaisin kirjahyllyn päädyn ja tämän Vivianin väliin. Kitty käyttäytyi kuin ei olisi ollutkaan puolialaston, sillä nyt häntä ei enää paleltanut niin paljoa kun hän oli lähellä toisen kehoa. Kissapoika ei kerennyt vastata toiselle siitä tuo tahtoi nähdä ja tuntea kaikki hänen korunsa, kun pojan suu painautui voimakkaana hänen huuliaan vasten.

Ei ollut puhettakaan siitä että friikki olisi voinut estää tuota huomattavasti kookkaampaa ja vahvempaa poikaa huulineen ja kaksihaaraisine kielineen suutelemasta häntä, mutta ei Kitty sitä halunnutkaan. Tyttöpoika vain takertui tiiviimmin Vivianiin, nyki kätensä irti tuon otteesta ja upotti kapoisat, kalpeat sormensa toisen pitkiin hiuksiin ja vastasi suudelmaan innokkaasti, antaen pojan kielen tutkia hänen lävistetyn kielenjänteensä. Kitty ei ollut koskaan ennen suudellut tonguesplitin tehnyttä, joten kokemus oli ainoa laatuaan ja se sai hänet yhä uteliaammaksi.
Mutta liian nopeasti suudelma päättyi, eikä Kitty voinut estää huuliensa mutristumista taas. Tuo tummaverikkö eteni aivan liian nopeasti, hän olisi itse voinut keskittyä toisen kieleen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta eihän hänellä mitään sananvaltaa ollutkaan. Tosin, se oli helvetin kiihottavaa.

Vivianin tönäistessä hänet kirjahyllyn päädystä kahden välikköön Kitty ei niinkään välittänyt paikanvaihdosta, vaan siitä että kylmä ilmavirta osui taas hänen iholleen joka nousi kananlihalle. Hän oli niin laiha, että vaikka olisi ollut enemmänkin lämmintä niin hän olisi paleltunut tässä vaatetuksessa. Minkäs hän sille mahtoi kun halusi yksinkertaisesti olla laiha ja kaunis, ja hallita itseään tarkkailemalla syömistään.
Taas tuli uusi käsky riisuutua kokonaan, ja viimeinkin kissapojalle iskeytyi päähän että jos hän ottaisi hipsterinsä pois, hän olisi täysin alasti kirjastossa, seuranaan poika jolla oli niin paljon vaatteita päällään että voisi sanoa tuon olevan pukeutunut.
"Jostain syystä tää vaatteiden riisunta ei mee nyt ihan reilusti", Kitty sanoi kohottaen kulmaansa ollen juuri silloin hyvin naisellisen näköinen; paino toisella jalalla, toinen käsi tomerasti lantiolla ja pelkät naisten hipsterit ja suloiset korkokengät jaloissaan.

"Ja kyllä sä saat auttaa jos välttämättä haluat", platinablondi sanoi suloisesti, ovelana taka-ajatuksenaan että niin hän saisi toisen lämpimän kehon taas lähelleen. Mutta vaikka hän halusikin oikeasti painautua kiinni Vivianiin, Kitty astuikin saman verran taaksepäin kun toinen oli tullut äsken lähemmäs, tuntien kylmän seinän selkäänsä vasten. Pelkkää leikkiähän tämä Kittylle oli, koko niinsanottu pakeneminen ja tottelemattomuus, pelkkää leikkiä.

+ blaaaaaa +

Toinen uteli mistä Vivian tuon nimen tiesi, poika pudisti hieman päätään tajuamatta lainkaan mitä toinen ajoi takaa. Pitkätukka jatkoi toisen alistamista hiljailleen käsittäen, että hän oli kutsunut toista hetki takaperin kisuksi… Kai se sitten oli toiselle jonkin sortin nimi. Sama se, eipä hän silläkään juuri nyt mitään tehnyt.
Kaksihaarainen kieli tunnusteli jokaisen korun, liikkui sulavasti toisen suussa, kietoutui vasten vaalean tyttöpojan kieltä. Ja sitä kaikkea kesti vain se lyhyt hetki, kunnes Vivian lopetti sen kuin seinään saadakseen toisen ja itsensä enemmän piiloon.

Käskyä ei toteltu, mikä vain huvitti Viviania. Kyllä hän pakottaa osasi ja tehdä sen väkivaltaisestikin, mutta mikään pahimman luokan sadismin ilmentymä hän ei todellakaan ollut. Toinen lohkaisi, ettei riisuutuminen mennyt kristillisen tasajaon mukaisesti, Vivian vain nauroi.
“Aina ei mee tasan, muru”, poika virnisti jopa hivenen ilkeä sävyisesti Voi helvetti toinen näytti naiselliselta… Ja silti oli jo sanomattakin selvää, ettei tuo vaaleaverikkö nainen ollut. Ainakaan fyysisesti, jos vaikka henkisesti sattuikin olemaan.
Sitten pitkätukalle myönnettiin lupa auttaa hipsterit toisen yltä, mikä sai pedonhymyn pojan huulille. Hampaat vilkkuivat huulten raosta. Toinen oli vasten seinää, Vivianilla oli niin vallantuntuinen olo, hän oli suorastaan humalassa alistajan asemastaan. Poika astui askelen lähemmäs, toisen ja niin monta muuta, kunnes oli aivan toisen edessä. Hymy kohosi hitaasti vinoksi ja pirulliseksi, kädet vietiin toisen vyötäisille ja kynnet painettiin jopa hieman liiankin ikävästi toisen nahkaan. Kankaaseen tartuttiin tiukasti, mutta hipstereitä ei hivutettukaan pois toisen jalasta, vaan poika iski toisen vasten seinää hamuten taas hampaillaan tuon kaulaa merkiten.
“Jos nyt vain otat itse”, Viv käski riuhtaisten oman ylävartalonsa alastomaksi tiputtaen riisumansa paidan lattialle.

Vivianin pedonhymy sai Kittyssä olevan vaistomaisen, alkukantaisen pakenemisvaiston kiihtymään, ja sen vastustaminen sai uskomattoman nautinnollisen tunteen aikaan. Hän yksinkertaisesti rakasti että joku alisti häntä, käski ja komensi ja tietyissä rajoissa väkivaltaakin käyttäen. Tyttöpojan tunteitakaan ei aina tarvinnut säästellä, vaikka niitä olikin helpompi haavoittaa ja satuttaa kuin Kittyä fyysisesti, niin ettei tunne olisi enää nautinnollinen. Mutta nyt hän ei välittänyt lainkaan Vivianin ilkeähköstä sävystä, vaan painautui yhä taaemmas toisen lähestyessä ja ollen nyt niin kiinni seinässä kuin pystyi. Sydän löi kiihtymyksestä, pakenemisvaisto hakkasi hänen päätään ja yritti pakottaa kissapojan juoksemaan tilanteesta, mutta hän ei todellakaan ollut menossa mihinkään. Mitä kovempaa sydän hakkasi ja vaisto käski häntä, sitä kiihkeämmäksi muuttui anorektisen lintupojan olemus. Valkeat silmät tuijottivat toista kiihtyneesti.

Pakenemisenhalu kuitenkin väistyi kun Vivian pääsi kosketusetäisyydelle, ja tuon kynnet painautuivat hänen vyötäisilleen eikä Kitty kiihkosta huumaantuneena tuntenut kipua kipuna, se oli sulaa nautintoa hänen masokistiselle mielelleen.
Hän oli painautunut kiinni seinään, ja hapuili kevyesti tummaverikön kehoa pitkäkyntisillä sormillaan. Kitty henkäisi terävästi kun Vivianin pedonhampaat pureutuivat taas hänen kaulalleen, ja leukaansa kohottaen hän antoi toiselle vapaata tilaa tehdä hänen kaulansa kanssa aivan mitä ikinä tahtoikaan.
Friikki olisi saattanut jopa vastustella ja leikitellä vielä toisen kanssa, mutta kun ketjuhousuinen riisui ylävartalonsa paljaaksi menivät hänen pasmansa aivan sekaisin. Kissapoika hyökkäsi välittömästi hampaidensa kera toisen solisluille, tipauttaen samalla hipsterit yltään edes tajuamatta mitä teki. Veri kohisi korvissa kun sen viimeisimmätkin pisarat tuntuivat valuvan kiivasta tahtia alueelle joita tuo naisten alusvaatekappale oli hetki sitten peittänyt.

Kitty sihisi hiljaa, mielissään, ja piti huolen että hän kävi huuliensa, kielensä ja hampaidensa kanssa läpi jokaikisen kohdan Vivianin solisluilta. Ei tyttöpojan ajatuksissa enää ollut se että hän oli alasti kirjastossa, kaikki muu oli sumentunut ympäriltä paitsi tuo tumma, tuntematon poika joka sai hänet haluamaan itseään laittoman paljon. Hän puristi tiiviisti kynsiään toisen nahkaan, näykkien ja suudellen pojan kaulan ihoa merkattuaan toisen solisluita päällystävän ihon omakseen, saapuen sitten huulille. Kitty suuteli Viviania kiihkonsa vallassa, näykkien kevyesti tuon alahuultakin, langanohuiden sormien näpertäessä tummaverikön housuja auki.