Smoking drinking broken breaking

// Eli Aimee Jojosensa kanssa tänne ja Mickeyn tyyli on tälläkertaa tämmöinen

Mickey Barrett oli ollut virittelemässä vanhempiensa autotallissa yhtä moottoripyöristään ja kuluttanut useamman tunnin tuunatessaan rakastaan. Vihdoin kaiken saatua valmiiksi ja viimeisetkin öljytahrat puhdistettyä kiiltävästä pinnasta oli aika lähteä koeajolle taas kertaalleen. Päälleen nuorukainen puki t-paidan, sillä hänelle oli tullut virittäessä kuuma, joten oli ottanut paidan jossain välissä pois päältään. T-paita oli sininen ja siinä oli sopivasti tasku tupakka-askille ja sytkärille, jotka olivat aina mukana. Niskaan heitettiin kuitenkin vielä kevyt ja kulunut ruskea nahkatakki, sillä tänään ei ajeltaisi hiljaa. Jaloissa olivat samat kuluneet farkut, joita Mike käytti aina moottoripyöriensä kanssa leikkiessä. Muutama öljytahra siellä täällä ja reiät polvissa. Mutta ei se haitannut, pikemminkin vain puki muutenkin tätä rujoa miestä. Kenkinä toimivat myöskin kuluneet maiharit, jotka olivat täydelliset kengät ainakin Mickeyn mielestä. Hiukset sojottivat suuntaan jos toiseen, mutta siitä ei välitetty. Olihan tarkoitus lähteä vain ajelemaan, ilman mitään häiriötekijöitä.

Autotallin ovi käytiin avaamassa ja pyörä nostettiin pois jalaltaan. Kypärä asetettiin päähän ja aurinkolaski laitettiin vielä odottamaan nahkatakin taskuun. Moottoripyörän säilytyslokeroon oli laitettu pari olutta, sillä kyllähän sitä jossain tulisi pysähdyttyä hetkeksi tupakalle. Ja yhden oluen jos toisenkin sai vielä ottaa, ilman että promillet nousisivat liikaa. Kaikki oli täydellistä ja ilta-aurinko paistoi mukavasti vielä. Niin tosiaan, oli jo ilta, sillä päivä oli kulunut autotallissa.

Moottoripyörän moottori pärähti käyntiin ja nuorukainen kaarsi pois kaupungista. Kauemmaksi, maanteille ja kauemmaksi poliiseista sekä kaupungin vilinästä. Hanat auki ja sitä rataa. Hetken tämä miehen alku ehti ajella vauhdilla tyhjää maantietä pitki, kunnes pyörä alkoi pitää outoa ääntä. Bensaa riitti, sillä olihan Mickey tankannut sn juuri ennen lähtöään, joten nyt oli jotain vikana. Pyörä pysäytettiin tien laitaan ja nuori mies nousi pois kyydistä, ottaen kypärän pois ja asettaen sen maahan. Mickey kierteli pitkin pyörää ja tutki, ei mitään pitäisi olla vialla. Mutta seuraavaksi kun moottoripyörää yritettiin käynnistää, ei se enää startannutkaan!
"VOI HELVETIN PERKELE SAATANA!!", kaikui autiolla tiellä. Mickey koitti etsiä vikaa, muttei keksinyt mikä nyt voisi olla rikki. Ja niin sitä oltiin, keskellä ei mitään, hyvä jos ohi kulki auto tai pari tunnissa, joten olisi parempi soittaa vaikka Milolle. Mutta Milopa ei vastannut puhelimeen ja Mickeyn kännykästä loppui akku. Tämähän tästä vielä puuttuikin. Moottoripyörää potkaistiin vihoissaan ja nuorukainen ärähti itsekseen useamman kertaa. Pyörästä otettiin avaimet pois ja yksi olutpullo otettiin esiin, se avattiin hampailla ja vittuuntunut nuori mies istahti tien pientareelle olutpullo kädessään ja taskusta kaivettiin tupakka huulille ja se sytytettiin. Nyt olisi hyvä aika miettiä, miten sitä pääsisi takaisin ihmistenilmoille ja miten moottoripyörän saisi korjaamolle. Pilottilasit asetettiin silmille, sillä aurinko häikäisi vielä ikävästi horisontista ja nahkatakki heitettiin vierelle, sillä se oli paikallaan olessa vielä liian hiostava.

// sekava ja venähtänyt kenties ?

Jojo oli aamusta lähtien viihtynyt kaverinsa tyhjillään olevassa autotallissa, jonne hän oli mustan kawasaki ninjansa kärrännyt. Koko aamupäivä oli kulutettu pyörää laittaessa, pestessä, huoltaessa ja tekemällä kaiken näköistä pientä hienosäätöä vempaimeen. Loppujen lopuksi auringon alkaessa jo laskea, oli moottoripyörä saatu täydellisesti kuntoon ja käynnistäessä moottori kehräsi kuin unelma, uusitun maalipinnan kiiltäessä nätisti auringonvalossa. Brunette pyyhkäisi öljytahroin koristeltuja käsiään vaaleansinisiin pillifarkkuihin, jotka olivat jo valmiiksi aavistuksen rikkonaiset ja siellä täällä oli niin rasva- kuin öljytahrojakin. Ylävartaloa peitti valkea toppi sekä vaaleanharmaa lyhyt huppari, jonka hihat oli kääritty kyynärtaipeisiin. Punertavan ruskeat, lainehtivat hiukset oli sutaistu sotkuiselle nutturalle niskaan ja suortuvia oli karannut enemmän kuin pari.

Oma kaikkea muuta kuin huolitellun näköinen ulkonäkö ei kuitenkaan vaivannut Joania, joka keskittyi nyt ihailemaan merensinisillä silmillään kättensä jälkeä. Moottipyörät olivat mukavaa ajanvietettä ja juuri sitä, mitä Jojo hyvin usein turhautuessaan tai muuten vain vittuuntuessaan kaipasi – vauhtia ja mahdollisesti myös vaarallisia tilanteita. Ajelusta oli viime aikoina tullut yksi korvike viinanjuonnille, vaikka alkoholia kuluikin lähes entiseen malliin, mutta vähentämään päin oltiin menossa.
Farkkujen taskusta kaivettiin tupakka-aski ja tyttö pisti savukkeen palamaan tummanpunaisella huulipunalla maalattujen huultensa väliin, kun moottoripyörään luotiin vielä muutama silmäys, ennen kuin neitokainen katosi takaisin autotalliin haeskelemaan takkiaan ja kypäräänsä.

Etsimänsä löydettyään oli topin päälle vedetty musta nahkatakki, jossa näkyi siellä täällä niin ikään kulumia, mutta kaikennäköiset reiät ja kulumat vaatteissa oikeastaan vain kuuluivat Jojon arkipäiväiseen tyyliin, eikä niihin koskaan kukaan kiinnittänyt mitään sen kummempaa huomiota.
Tupakkaa ei edes ehditty loppuun polttaa, mutta brunette oli liian malttamaton lähtemään polttaakseen edes röökiään loppuun. Päähän vedettiin musta, peilivisiirillinen kypärä, jonka alta pilkisti punertavia laineita sieltä täältä, jotka auringonvalo lähestulkoon punaisiksi maalaili.
Tyttö nousi uljaan ratsunsa selkään, moottoripyörän käynnistyessä Jon alla. Hän oli aiemmin jo päättänyt suuntaavansa kauemmas San Diegon varsinaisesta keskustasta, saadakseen todella testata, paljonko tämä kone nyt todella kulkikaan. Nopeasti kiihtyvä vauhti sai adrenaliinin kohisemaan neitokaisen suonissa – tämä tunnehan alkoi olla verrattavissa jo huumeiden aiheuttamaan euforiaan…
Vauhti kiintyi entisestään, ja Jojo ehti ajaa jo hyvän tovin, ennen kuin kauempana maantien varressa yksinäinen tumma hahmo kiinnitti hänen huomionsa. Lähes reaktiomaisesti tummaverikkö alkoi hiljentää vauhtia, liu’utellen pyörällään paikalle. Muutaman sadan metrin päästä hahmo osoittautui moottoripyöräksi. Kuka nyt jättäisi tuollaisen kaunokaisen maantien poskeen? Jon uteliaisuus oli herätetty, ja tyttö liu’utteli omalla moottoripyörällään paikalle, pysähtyen tien viereen.

Vähän matkan päähän pysähdyttyään tyttö kävi tutkimaan lähemmin pyörää, ja tajusi vasta sitten, että sen vieressä istui joku. Nuori mies ilmeisesti, tupakkaa poltellen. Pitikö se huvikseen piknikkiä tässä tien poskessa?
"Pidätkö sä jotain evästaukoo vai onko sulla jotain ongelmia ton pyörän kanssa?" Jojo huikkasi moottoripyöränsä selästä, sammuttaen vielä äsken hiljaa kehränneen moottorin kokonaan, käymättä kuitenkaan riisumaan kypäräänsä. Mitä sitä turhaan, jos toinen vain todella paistatteli päivää täällä keskellä ei-mitään, hän voisi yhtä hyvin jatkaa matkaansa.

//Pyh, hyvä se oli : D

Mickey kuuli jo kaukaa, että joku moottorilla kulkeva ajoneuvo lähestyi häntä, kuitenkaan nuorukainen ei jaksanut tehdä elettäkään noustakseen ja liftatakseen. Ehkä seuraavan kulkiessa ohitse. Kuitenkin tuo ääni läheni, mutta hitaasti, joten se jokin oli ilmeisesti hiljentänyt vauhtiaan ja lopulta pysähtyikin tielle. Mike ei vitutuksessaan jaksanut kääntää päätänsä äänen suuntaan ennen kuin se jokin avasi suunsa ja kysyi nuorukaisen tekemisiä. Mitähän helvettiä se tuolle kuului? Ainiin Mickeyhän istui tien pientareella ja keskellä ei mitään, joten ihmekös jos joku ihmetteli. Kuitenkin ärsytys vei voiton järjen käytöstä.

Katse kääntyi olan yli kysyjään ja huomattiin, että toinen kulki myös kaksipyöräisellä ja itseasiassa pirun hienolla sellaisella. Kaunis yksilö, siis pyörä. Seuraavaksi katse harhaili oikeasti kysyjään ja toinen tunnistettiin naiseksi, tietenkin äänestäkin olisi voinut päätellä, mutta eihän Mickey juurikaan keskittänyt aivokapasiteettiaan tuollaiseen. Nuorukainen ei toisen kypärän alta tunnistanut, että kysyjä oli vanha tuttu Jojo.
"Joo, ihan aina mä tällein keskellä ei mitään pidän taukoja ja tuijottelen metikköön. Mitäs luulisit?", Mickey vastasi tuhahtaen ja käänsi päänsä taas katsomaan eteenpäin. Tupakasta otettiin savut ja niiden päälle kaadettiin suuri kulaus olutta. Edelleen vitutti, mutta onneksi näistä kahdesta oli jo hyväksi lääkkeeksi.
"En tiiä mikä tohon paskaan tuli, simahti koko rakkine, vaikka koko päivän käytin aikaa sen tuunaamiseen ja puunaamiseen, susi taitaa olla", Mickey päätyi sitten vielä jatkamaan, muttei kääntänyt katsettaan. Vain aurinkolasit nostettiin päälaelle tupakasta samalla vetäen viimeiset henkoset ja loppunatsa heitettiin metikköön.
"Ja perkele kännykästäkin loppui akku, joten ajattelin jäädä tähän asumaan siksi aikaa, että joku kulkee ohi. On mulla olutta ja tupakkaa, niillä pärjää hyvin, voin metsästää pupuja metästä ja tehdä nuotion", Mickey naurahti vittuuntuneeseen sävyyn yhä ja katseli nyt olutpulloaan mielenkiinnottomana.

Olisihan sitä tietenkin voinut vaikka pyytää apua, muttei nuorukaisen ego kestänyt naiselta avun pyytämistä. Ei todellakaan. Mies jos olisi tullut, olisi asia ehkä ollut jo eri tilanteessa. Mutta ei naiselta, eihän ne tienneet moottorivehkeistä mitään? Vaikkakin tuon naikkosen pyörä oli kyllä hieno, mitä oli vilkaisulla ehtinyt huomata.

Kun hän oli heittänyt kysymyksensä ilmoille, Jojo ei ollut sen kummemmin pysähtynyt miettimään, kuka tuo jätkä oikein oli. Mutta vittuuntuneesta äänensävystä ja näsäviisastelevasta lauseesta ei yksinkertaisesti vain voinut erehtyä, ja nyt kun nuori nainen jo oli äänen perusteella tunnistanut toisen, ei kestänyt kauaakaan, kun olemuskin jo osattiin yhdistää tuttuun nimeen.
Ei helvetin helvetin helvetti, oli ensimmäinen ajatus, joka pamahti tytön päähän.

Mickey Barrett.
Se helvetin Mickey Barrett. Oliko tämä nyt jotain sairasta pilaa kohtalolta? Oliko hänellä kerääntynyt niin paljon paskaa karmaa, että häntä oikein kidutettiin tällä tavalla aina vaan palauttamalla tuo jätkä takaisin hänen elämäänsä, vaikkei hän enää ikinä halunnut nähdä tuon kusipään naaman? Ja hän kun vielä varta vasten oli viime aikoina pysytellyt kaukana siitä baarista, jossa oli viimeksi sattunut Mickeyn näkemään. Siitä syntynyt välikohtauskin oli vielä tuoreessa muistissa, ja ei liene edes tarpeellista mainita, ettei Jojo mitenkään erityisen lämmöllä tuota kohtaamista muistellut?

Jätkä ei selvästikään tunnistanut häntä. Parempi niin, hän voisi vain sanoa hyvät päivän jatkot ja kaasuttaa äkkiä auringonlaskuun, ennen kuin toinen ehtisi tunnistaa hänet. Mutta toisaalta, herra Barrett sattui istumaan sellaisen tien varressa, josta kulki ehkä hyvällä tuurilla kahdessa tunnissa yksi auto ohi, ja sekin sellaisella parinsadan kilometrin tuntivauhdilla. Ja kuulemma kännykästäkin loppunut akku. Eikä toisella näyttänyt olevan yritystäkään korjata pyöräänsä. Siinä se istui ojanpientareella kaljapullo toisessa kädessä ja toisessa kädessä sätkä. Niillähän sitä elämässä pärjäsi, vielä kun olisi telkkari mistä katsoa futista.... Vittu mikä hulttio.

Kuiva naurahdus kumpuili kypärän visiirin takaa Jojon pyöritellessä silmiään toisen sanoille. Varsinainen herra aurinkoinen... Hän ei kerta kaikkiaan käsittänyt, miten tuo edes sai naista. Vai kiukutteliko tuo sen takia, että oli puutteessa? Jojo ei oikeastaan halunnut tietää. Ja hän itse tietysti oli paras puhumaan tästä aiheesta, viimeksi näyttänyt iloista naamaa ehkä vuonna 95?
"Ympäri mennään, yhteen tullaan", olivat ensimmäiset sanat mitä sinisilmä sanoi, vetäessään loppujen lopuksi kypäränsä pois, heilauttaen punertavia hiuksia hienoisesti väreilevässä tuulessa.
"Mickey Barrett, susta ei näköjään pääse eroon, vaikka varta vasten yrittäis." Tyttö huokaisi, hymyillen sitten viileästi pitäessään kypärää kainalossaan.

Nuorukainen oli keskittynyt olutpullon sisällön tyhjentämiseen enemmän kuin esimerkiksi juttelemiseen tuon auttajan kanssa. Olisihan sitä tietenkin voinut olla kohtelias ja katsoa tarkemmin tulijaa, tai kenties esitellä itsensä, mutta ei. Ei Mickey Barrett sellaista tässä tilanteessa tekisi. Ja vaikka tuo nainen olisi ollut nyt kuinka hyvännäköinen tahansa ja haluttava, ei Mickey olisi vitutukseltaan edes yrittänyt. Sai sitä naista muualtakin kuin keskeltä ei mitään. Kaljat kaadettiinkin kitusiin ja pullo viskattiin muinamiehinä metsikköön, tästä herrasta ei kierrättäjää saisi. Turhaa sellainen.

Sitten tuo vielä tunnistamaton nainen naurahti kuivasti, jolloin nuorukainen kääntyi paremmin katsomaan tulijaa. Erittäin kylmästi, sillä eihän tälle nuorukaiselle naurettaisi! Mutta sitten.. sitten tuon kypärän alta paljastui tutut kasvot. Jojo. Ei helvetin helvetti, se nainen jota Mickey vähiten olisi odottanut tähän tilanteeseen. Vitutuksen määrää ei nyt voinut edes kuvailla ja kasvot olivat vääntyneet epätoivoiseen ilmeeseen hetkeksi.
"Sinä", pääsi Miken suusta ja miehen alku nousi ylös seisomaan. Vaatteita puhdisteltiin roskista ja käsi eksyi raapimaan niskaa miettien. Toisen sanat kirvoittivat kylmän naurahduksen tämän huulilta.
"Se on tää mun maskuliininen testosteronin tuoksu, joka teidät naiset aina houkuttelee mun luokse. Näköjään säkään et voi sitä vastustaa ja ihan tänne asti jouduit villejä halujasi seuraamaan", nuorukainen vastasi sitten virnistäen, mutta vieläkin vittuuntuneella äänensävyllä.

Mickey käveli hieman lähemmäksi Jojoa ja kiersi tytön moottoripyörää hitaasti ympäri. Hieno kapistus, pakko sanoa. Vaikka eihän se vetänyt vertaa nuorukaisnen omalle rakkaalle, joka kyllä nyt oli tehnyt tenät. Onneksi tuttu korjaamo hoitaisi asian tai sitten olisi hyvä syy ostaa taas uusi moottoripyörä, ehkä isä suostuisi kustantamaan taas.
"Hyvännäköinen vehje", pääsi pieni lausahdus tämän herran suusta ja Mike käveli takaisin oman pyöränsä luo hieman kauemmaksi Jojosta. Naisesta, joka sai tämän nuorukaisen käyttäytymään välillä miten sattui ja ajattelemaan mitä sattui. Vaarallinen nainen Mickeyn luonteelle siis.
"Mitäs tommonen hienoneiti täällä keskellä ei mitään ajelee?", karkasi kysymys vielä huulilta ja samalla käytiin nahkatakki nostamassa maasta ja laskettiin pyörän istuimen päälle, kun aurinkolasit laskettiin takaisin silmille, auringon häikäistessä taas horisontista.

Merensiniset silmät lukivat selvästi nuoren miehen kasvoilta kuvastuvan vitutuksen määrän ja samaisen epätoivon, joka oli myös naisessa itsessään välähtänyt, kun hän oli tajunnut puhuvansa nimenomaan Mickey Barrettille, eikä kenelle tahansa motoristille. Jätkä tervehti häntä hyvin hilpeään sävyyn ja ah-niin-kohteliaasti, kuten tavallista.
"Ainakaan sun käytöstavat ei oo parantunu sitten viime näkemän", Jojo tuhahti pyöräyttäen silmiään. Miken ego oli kyllä päässyt kieltämättä paisumaan vähän turhan suuriin mittoihin, sitä pitäisi varmaan hieman kutistaa... Tai sitten tuo kuvitteli vain olevansa helvetillisen hauska.

Jojo seisoi paikallaan, vaihtaen vain painoa jalalta toiselle seuraten katse tiiviisti Mikessä toisen kiertäessä hänen moottoripyöränsä ympäri. Neitokainen kohotti kulmaansa, mutta lopulta kylmät kasvot sulivat hetkeksi nopeaan hymyyn.
"Kerrankin puhut asiaa", tyttö vastasi hymyillen vinosti toiselle. Joan käänsi hetkeksi katseensa toisen moottoripyörään, joka oli hyytynyt tienposkeen – ainakin ulkonäössä ei ollut valittamista, mutta ilmeisesti moottorissa tai jossain muualla... Kivan näköinen pyörä joka tapauksessa, mutta asiaa ei mainittu ääneen – tummaverikkö ei halunnut antaa yhden ainutta aihetta Mickeylle, joka pönkittäisi tuon ylimitoitettua itsetuntoa entisestään.

Uusi tuhahdus, ja toinen silmien pyöräytys. Vai hieno neiti, niin varmaan. Jojo saattoi suorastaan tuntea ivan, mikä toisen sanoista tihkui. Tai ehkä hän vain kuvitteli kuulevansa, mutta ei se käynyt tytön mielessäkään.
"Pitihän se lähteä testaamaan, paljonko koneesta irtoaa", vastattiin hetken hiljaisuuden jälkeen, "ja täällä saa ajaa rauhassa." Neitokainen siristi silmiään mietteliäästi, ennen kuin naurahti lyhyesti. "Tai ainakin ennen on saanut."

Kainalossa lojunut kypärä laskettiin moottoripyörän sarveen, tytön vetäessä nahkatakin vetoketjun auki. Takki oli kyllä kieltämättä auringonlaskussa aivan liikaa, kun pysytteli paikallaan.
"Meinasitko sä siihen jäädä koko loppu illaks istumaan?" kysyttiin sitten katseen pysyessä edelleen kiinnittyneenä taivaan rannassa.

Mickey naurahti taas vähättelevästi toisen sanoille, samaa pystyi sanomaan Jojosta. Ei tarvitsisi aina Mickeytä mollata vaan voisi muka niin täydellinen nainen katsoa itsekin peiliin joskus, jos siellä vaikka näkyisi jotain muutakin välillä.
"Etkä sä oo yhtään sen mukavampi viime näkemän", nuorukainen vastasi takaisin ja pyöräytti itsekin silmiään. Että toinen saattoi olla raivostuttava välillä. Miksi hän silloin joskus olikaan tarjonnut apua tuollaisella, piikki persuksessa jos suoraan sanoisi. Niin, ei Mike tosiaan ollut katkera niistä pakeista sellissä? Ei toki, kuka niin väitti? Itsehän nuorukainen ei tätä tiedostanut, mutta oikeasti tuo kalvoi mieltä. Eihän kukaan nainen kieltäytynyt tämännäköisestä nuorukaisesta.

Mickey tuhahti toisen sanoille, vaikkakin hämmentyi pienestä hymystä joka käväisi Jojon kasvoilla. Harvemmin tuollaista niinkutsuttua aitoa hymyä tuon naikkosen kasvoilla nähtiin. Ilmeisesti siis tyttö oli moottoripyöräfriikkejä, aivan kuten Mickeykin. Edes jotakin hyvää siis tuossakin naisessa. Pieni kuiva naurahdus pääsi nuorukaisen suusta, kun toinen puhui yksin ajelemisesta. Tosiaan, tie oli aika hiljainen ja mikä parasta, Mickey ei koskaan ollut tällä pätkällä poliiseja nähnyt joten saattoi kaasutella menemään mikä moottorista lähti. Vauhdin huuma oli parasta heti seksin jälkeen. Ainakin Mickey Barrettin mielestä.
"No paljonko ehti irrota?", pääsi odottamaton kysymys kuitenkin tämän herran suusta. Mitä, oliko poika muka ollut kiinnostunut kysymään jotain?

Katse harhautui tuijottamaan horisonttiin, kunnes Jojo esitti kysymyksen. Tyhmän kysymyksen, jonka ansiosta taas kylmä naurahdus karkasi ilmoille.
"Niin pitkäks aikaa, että jotenkin ihmeessä kännykkä latautuisi, tai toi alkaisi toimimaan itsestään tai että joku ajaisi ohi ja lainaisi puhelinta tai jotain", nuorukainen vastasi näsäviisaasti ja virnisti lasiensa takaa toiselle.
"Mikäs hätä tässä on ku tupakkaa riittää ja tuolla on vielä kaks oluttakin, evästä ei oo, mutta on sitä ennenkin paastottu oluella ja tupakalla", Mickey jatkoi naureskellen ja katseli hetken Jojoa peilipilottiensa takaa.

Brunette, jonka hiukset tosin muuttuivat lähestulkoon punaisen värisiksi auringonlaskussa, nojautui moottoripyöräänsä ja kohotti kulmiaan, pienen närkästyksen ollessa havaittavissa sinisissä silmissä. Jätkä ei välttämättä ollut paras puhumaan siitä, kuka oli mukava ja kuka ei.
Neiti Pommierilla kun ei käynyt mielessäkään, että Mike ärsytti häntä lähinnä siksi, että he olivat niin samanlaisia – ja vaikka se olisi mielessä pyörähtänytkin ja asia olisi sisäistetty, ei sitä kyllä ikinä olisi ääneen mainittu, kun eihän tuota edes itselle olisi myönnetty, kaikkea muuta.

Yleensähän Jo näytti lähinnä joko vihaiselta, tylsistyneeltä, närkästyneeltä, kiukkuiselta tai muuten vain jäätävältä, mutta sillä hetkellä, kun Mike esitti kysymyksen, josta olisi voinut jopa kuvitella toisen olevan kiinnostunut: ja se hämmensi hetkellisesti bruneten, mutta nopeasti tuo asiasta tointui, hymähtäen kevyesti.
"Vähän päälle parisataa, eikä ollut edes kaasu ihan pohjassa", tyttö vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen ripaus ylpeyttä äänessään. Hän piti moottoripyöräilystä, siinä saattoi tuntea itsensä vapaaksi ja selvitellä ajatuksiaan ja jollakin tapaa paeta todellisuudesta, missä neitokainen ei järin hyvin muutenkaan viihtynyt. Ja pyörästään oli ylpeä, olihan sitä tullut tovi jos toinenkin laitettua.

Kun nuorukainen luetteli liudan asioita, joita hän odotteli siinä tienposkessa tapahtuvan, ei Jojo voinut muuta kuin huokaista. Missä tuo jätkä oli ollut silloin kun älyä oltiin jakamassa, ryyppäämässä?
Tyttö tuhahti ja suki vaaleiden kasvojen eteen valahtaneita hiuksia sivulle, hapuillen samalla nahkatakkinsa taskusta tupakka-askia.
"No, pärjäähän sitä niilläkin", neitokainen sanoi vetäessään askinsa esiin, napaten yhden savukkeen ja asettaessaan sen huuliensa väliin. Hopea sytkäri löytyi farkkujen taskusta ja pian tupakan päästä savukiehkurat kiemurtelivat kohti auringon värjäämää taivasta.

"Voisin lainata puhelinta, jos se sattuis olemaan mukana", Jo sanoi hitaasti pysyttyään hetken täysin hiljaa, poltellen vain tupakkaansa.

Mickey huomasi pienen närkästyksen toisen silmistä, mutta sekös vain sai tämän nuorukaisen hyvilleen. Tästähän Mike piti, Jojon härnäämisestä. Tyttöä oli niin helppo ärsyttää, että se oli jo kivaa. Ne bimboblondit kun eivät naiviudeltaan tajunneet edes koskaan Mickeyn juttuja, siksi niiden kanssa ei hengailtu, niitä vain käytettiin tarpeiden täyttämiseen. Esimerkiksi ne cheerleaderit olivat todella helppoa kauraa. Mutta vielä helpompia olivat luusereiden klikissä roikkuvat pissikset. Ne vasta eivät mitään tajunnetkaan, paitsi antamisen ihanuuden. Etenkin muutaman pienen siiderin jälkeen nuo pissikset olivat melkein valmiita mihin vain ja Mickeyn ulkonäöllä hommat olivat liiankin helppoja. Jojo taas oli tyttö, jolla oli jotain älliä päässä. Ehkä sen näki jo siinä, ettei Mickey ollut onnistunut Jojoa nappaamaan ja sekös oli pieni kolaus egolle. Siksi piti aina vähän yritää, ehkä joskus Jojokin lämpenisi Mikelle. Ehkä. Sitten olisi voittajafiilis, pitäisihän sitä vähän tehdä välillä töitäkin.

"Aika hyvin siis, hyvä vehje sulla siis alla", Mickey vastasi kuunneltuaan. Mitäs siinä valehtelemaankaankaan. Jojolla oli hieno peli ja kyllä sen pystyi ääneenkin sanomaan. Moottoripyörät kiinnostivat Mickeytä ja oli aina seksikästä, jos nainenkin ymmärsi niiden päälle jotain. Jojo näköjään enemmänkin kuin vain jotain. Sitten miehen alku kaivoi itselleen toisen tupakan, vaikka juuri oli polttanut edellisenkin. Tupakka laitettiin huulille ja sytettiin palamaan. Hieman tylsyyksissään nuorukainen puhalteli muutaman savurenkaan ilmaan.

"Harmi, joudun siis varmaan odottelemaan seuraavaa ohiajelijaa", Mickey totesi Jojon sanoille ja katseli taivaanrantaa, aurinkolasit nostettiin sitten pois silmiltä kun aurinko ei taas häikäissyt. Silmät katselivat hetken ohimennen Jojoa, joka kieltämättä näytti hyvältä tuossa moottoripyörän kanssa ja tupakka suussa. Kyllä tuollainen oli paljon seksikkäämpää kuin esimerkiksi se blondi tukka ja minihame ja siideripullo. Tupakasta vedettiin nauttien savuja ja katse siirtyi sitten taas edessä olevaan tiehen tuijottamaan. Mickeyllä ei edelleenkään ollut aikomustakaan kysyä kyytiä tuolta. Liian alentavaa.
"Mitäs meinasit ajelun jälkeen sitten tehdä? Parannella vielä menopeliä?", Mickey kysyi yhtäkkiä ja käänsi katseensa neidon suuntaan.

Jojo hymyili toisella suupielellään pienesti toisen sanoille, nyökäyttäen samalla päätään. Kyllähän tuo hyvä pyörä oli, sitä nyt ei käynyt kiistäminen – olihan brunette itsensä kipeäksi siitä joutunut maksamaankin, kaverin kaveri kun oli pyytänyt varsinaista kiskurihintaa, mutta ainakin kauppa oli maksanut itsensä vuosien saatossa jo monin kertaisena takaisin.

Vapaana oleva käsi kävi sipaisemassa hiuksia korvan taakse, toisen käden kuljettaessa savukkeen pienen matkan päähän punaisista huulista, neitokaisen puhaltaessa savut ulos. Merensiniset silmät käväisivät nopeasti tien pientareella istuvassa Mickeyssä, joka oli näemmä jo kaivanut uuden tupakan suuhunsa. Eikä toinen ruma ollut, ei helvetissä. Ei vika toisen ulkonäössä ollut, vaan siinä luonnepuolessa. Minkä lisäksi Joan ei liiemmin pitänyt tavasta, jolla nuorukainen katsoi häntä – milloin mitenkin, joka tapauksessa tavalla, joka sai lähestulkoon savun nousemaan tummaverikön korvista. Miten kukaan saattoi edes aiheuttaa niinkin mittavan tunnemylläkän pienellä teolla, kuten tuo nuori herra Barrett kykeni kovinkin helposti tekemään?

Pieni, huvittunut tuhahdus karkasi neitokaiselta, kun jätkä ilmoitti odottelevansa seuraavaa vastaantulijaa.
"Sitä sä saatat joutua odottelemaan tovin jos toisenkin", Jojo tokaisi sitten varistellessaan savukkeen päässä olevat tuhkat tummalle asfaltille. Päätä käännettiin ensin vasemmalle, sitten oikealle kuin korostamaan äskeisiä sanoja, ketään ei näkynyt missään. Pelkkää pitkälle jatkuvaa asfalttitietä, plus mukaan luettuna hän itse ja tuo jätkä.
Asia, mikä ärsytti Mikessä myös Jojoa, oli se, että nuorukainen yllätti hänet turhan usein. Ja nuori nainen kun vieläpä piti yleensä kaikkia kovinkin ennalta arvattavina – ja silti hän ei olisi arvannut, että jätkä kysyisi, mitä hän aikoi ajelun jälkeen tehdä. C’moon, hänen tekemisensä pitäisi kiinnostaa tuota yhtä paljon kuin ämpärillinen paskaa.
"Niin kai", oli Jon lyhyt vastaus toisen kysymykseen, "ei mulla kummempaakaan tekemistä ole." Paitsi ehkä ryyppäys ja polttaminen, mutta molemmat tulivat turhan kalliiksi tummaverikön jo ennestäänkin pienelle lompakolle. Minkä lisäksi Jojo oli päättänyt koskevansa alkoholiin seuraavan kerran joskus kolmentoista vuoden päästä, hän heittäytyi liian holtittomaksi ollessaan kyseisen aineen vaikutuksen alaisena. Ja se huume-episodikin kirveli vähän liian tuoreessa muistissa, miten hän edes oli pystynyt ratkeamaan?

Mickey vilkuili hieman tylsistyneenä ympärilleen hiljaisuuden vallitessa parin välillä. Mitäpä tässä juttelemaan, kun ilmeisesti tuo nainen aikoi kokoajan olla yhtä jäätävä. Eikä Mikekään kyllä ollut mikään puhelahjan omaaja, etenkään ihan selvinpäin, vaikka kyllä halutessaan juttuakin lensi. Nyt Jojo vain oli saanut tunnelmat laskemaan pamahtaessa paikalle. Vaikka eihän tuossa sinällään mitään valittamista ollut, hieman vain lämpimämpää vastaanottoa olisi kiva tuoltakin naiselta joskus saada. Silloin aineiden alaisena Jojo oli ollut aika mukava itseasiassa, vaikka eihän näin saisi ajatella. Mutta sekös ei kiinnostanut Mickey Barrettia, mikä oli oikein ja mikä ei.

Nuorukainen tyytyi hymähtämään toisen sanoille odottelemisesta. No se ehkä oli totta, mutta olihan Jojokin sattunut juuri nyt paikalle, joten miksei joku muukin ihminen? Eihän se nyt kovin suuri ongelma ollut, vai mitä? Okei, ehkä se oli iso ongelma. Kävelymatkaakin kun nyt olisi melko paljon lähimmälle huoltoasemallekkaan. Savuketta polteltiin auringon valaistessa jo puiden latvoja ja valmistautuessa laskeutumaan horisonttiin. Sitten vasta täällä pimeällä metsätiellä olisikin seikkailemista. Mutta eihän tätä nuorta miestä mikään luonnonvoima pelottanut, saati mikään muukaan. Olihan hänellä voimia suurempaankin kamppailuun.

"Arvelinkin..", Mickey vastasi sitten hiljaisuuden jälkeen toisen sanoihin ja kävi nappaamassa mopedistaan ne kaksi olutta. Hmm.. pitäisiköhän toista tarjota kohteliaisuudeksi Jojolle? Vai ei? No, ehkä Mickey voisi leikkiä hetken herrasmiestä. Vain hetken, ei sen kauempaa.
"Kelpaako yks olut?", Mickey kysyi lyhyesti ja ojensi kaljatölkkiä Jojoa kohden samalla avaten omansa ja kulauttaen suuren kulauksen kitusiinsa ja ottaen savuja tupakastaan, joka taas läheni kohta loppuaan. Tuhkia naputeltiin pois maahan ja katse kävi äkkiä Jojon silmissä, jonka jälkeen silmät harhautuivat taas toisen menopeliä tutkailemaan.

Brunette kyllä hätkähti hivenen Miken esittämää kysymystä, sillä hänen huomionsa oli suunnattu täysin taivaanrannan tuijottamiseen. Heidän välillään ei oikein ollut sellaista kykeneväisyyttä small talkiin, vaikka Barrett olikin jätkä, jonka kaveri Jojo olisi voinut kuvitella olevansa – siis siinä tapauksessa, ellei tuo olisi juoksemassa jokaisen vastaantulevan naisen perässä ja ellei tuo siirtyisi sängystä sänkyyn lämmitellen niitä hetken ja siirtyen sitten seuraavan.

"Eipä oo ollu tapana kieltäytyä ilmaisista juomista", Jo vastasi ykskantaan ottaen kaljatölkin vastaan vapaalla kädellään nuorukaiselta, joka näytti oikeastaan huvittavalta tuijotellessaan jonnekin kaukaisuuteen ja samalla ojentaessaan juomaa hänelle.
"Ootko ihan varma ratkaisustas, sun juomavarastos kutistu juuri yhdellä?" tyttö naurahti, odottelematta kuitenkaan jätkän vastausta. Edelleen palava tupakka jätettiin huulien väliin tytön avatessa kaljatölkin, joka päästi turvallisen ja tutun kuuloisen sihahduksen avautuessaan. Savuke napattiin kahden sormen väliin, kun juoma kohotettiin käymään huulilla. Ihmeen viileää, vaikka ilma olikin lämmin – tai pikemminkin kuuma – ja ei ollut tietoakaan, kuinka kauan Mickey oli jo ehtinyt istuskella tienposkessa.

Hiljaisuus valtasi jälleen ilmapiirin, Jojon siemaillessa hitaasti oluttaan, tupakan tipahtaessa asfaltille.
"Tahotko sä kyydin kaupunkiin?" pamautettiin hetken kuluttua keskelle hiljaisuutta, tytön nipistäessä saman tien huulensa kiinni, katuen sekunti sitten lausumiaan sanojaan enemmän kuin mitään muuta koko elämänsä aikana. Okei, ehkä hivenen dramatisoitua, mutta voi helvetti, oliko hän juuri tosissaan tarjonnut kyytiään Mickeylle? Jätkä ajattelisi varmaan helteen pehmentäneen hänen aivonsa. Tai sitten tuo kuvittelisi sen olevan joku vihjaileva kommentti. Tai sitten...
No, asian voisi ymmärtää tuhansilla erilaisilla väärillä tavoilla. Vaikkei Jojo edes tiennyt itse, mikä oli se oikea tapa, jolla sanat pitäisi ymmärtää. Hän oli yksinkertaisesti idiootti, kun oli jäänyt kauemmaksi aikaa, eikä ollut vain ajanut tiehensä tajuttuaan kuka jätkä oikein oli.
"Ehkä et halua jäädä suden syömäks", tyttö mutisi loppujen lopuksi, siirtäen merensinisten silmien pistävän katseen Mikeen.

Ainakin hän pääsisi kuittaamaan tällä ne pari kertaa, joina jätkä oli vähän niin kuin pelastanut hänet. Toisella kerralla pikemminkin saattanut vain pahempaan pulaan, mutta silti. Tässähän se syy oli – hän pääsisi kuittaamaan velkojaan pois. Näinhän se oli.

Mickey nyökkäsi Jojolle, kukapa kieltäytyisi ilmaisista juomista, tuskinpa kukaan. Ehkä joku absolutisti, muttei tietenkään Mickeyn tuttuihin sellaiset edes kuuluneet. Olisi hieman outoa, että tällä alkoholiin taipuvalla nuorukaisella, olisi joku alkoholia juomaton kaveri. Mickeyhän kuitenkin aina sopivan ajan tullen meni yhdelle tai kahdelle oluelle. Bilettäminen ei ollut ehkä niin usein kohteena, mutta sitäkin harrastettiin sopivissa määrin.
"No jaa, saahan tota olutta aina lisää", Mike totesi viileästi ja joi taas kulauksen ohrapirtelöstään.

Nuorukainen poltteli tupakkansa loppuun ja viskasi tumpin ojan pohjalle. Hiljaisuus oli taas hyvin selvänä parin välillä. Linnut laulelivat ainoat äänet ilmoille, sillä eihän tästä ohi ollut vieläkään muita ajelijoita kulkenut. Valitettavasti näin Mickeytä ajatellen. Kohta kuitenkin hieman yllättäväkin kysymys pääsi Jojon suusta rikkomaan hiljaisuuden.
".. Hä? .. Tai siis no mikä ettei", Mickey vastasi hieman hämillään ja vapaa käsi eksyi raapimaan niskaa. Sillä aina kun Mike yllätettiin, hän raapi niskaansa tai hiuksiaan. Toisaalta kertoiko tuo kysymys jotakin uutta? Taisi olla Jojo hieman jo lämmennyt Mickeylle. Ainakin jos parhaalla tavalla lukisi tuon asian, toinen asia olisi vain se, että Jojo tarjosi vastapalvelusta oluesta ja muutamasta edellisestä tapaamisesta. Hmm.. tuo ensimmäinen kuullosti Mickeyn mielestä houkuttelevammalta, pysyttiin siis siinä ajatuksessa.
"Mä söisin itte ne sudet", Mickey totesi vitsaillen ja laski kätensä alas ja hörppäsi oluttaan taas.

"Mutta täytyyhän mun jotenkin saada kiittää sua tästä avokätisyydestä.. Ehkä tuut mun luokse muutamalle vielä? Tilataan jotain mättöä ja no..", Mickey sanoi sitten hieman kiusaten tuota neitokaista. Tiesihän nuorukainen, ettei Jojo varamasti suostuisi montaa metriä lähemmäksi Mickeyn asuntoa. Mutta minkäs tämä pelimies luonteelleen mahtoi..

"Saahan sitä, mutta ei täällä erämaan keskellä, vai joko oot viettäny niin kauan aikaa tän kuuman auringon alla, että alat nähä kangastuksia?" Jojo heitti kuivasti virnistäen ivallisesti sanojensa perään. Oluttölkki kohotettiin takaisin huulille, otettiin pitkä siemaus ja pyyhkäistiin sitten suupieleen jääneet pisarat kämmenselkään.

Jojo näki kyllä jätkän ilmeestä, että tuo oli yllättynyt, ja kuulihan sen sanoistakin. Mutta kukapa ei olisi ollut, kun tummaverikkö itsekin hämmästyi – tai ehkä parempi sana oli pelästyi – omia sanojaan. Kai hänkin oli ehtinyt jo saada auringonpistoksen.
Käsi kävi haromaan lainehtivia hiuksia, tytön kohottaessa kulmaansa toisen sanoille.
"Niimpä niin, kyllähän sun kaltaises lihaksikas luolamies kaataa parikymmentä sutta vaikka paljain käsin ja paistelee ne sitten vartaassa iltapalaksi", nuori nainen sanoi kaataen sitten kaljasta lopun sisällön suuhunsa, tölkin lennähtäessä Jon kädestä ojan pohjalle, minne Mickeykin äsken oli tupakkansa heittänyt.

Joan ei voinut muuta kuin huokaista syvään ja turhautuneena, kun Mike selvästi tahallaan yritti ärsyttää häntä – ja jollain tasolla kyllä onnistuikin.
"Joo-o, varmasti tulen", brunette sanoi sarkastisimmalla äänellään minkä hän vain sattui omistamaan, hymyillen hunajaisesti nuorukaiselle.
"Joko sä joudut sieltä ojanpohjalta, ei mulla kuitenkaan oo koko päivää aikaa ootella sua", neitokainen tokaisi sitten vetäen kypärän päänsä suojaksi, kääntäen samalla selkänsä Mikelle. Totta puhuen hän halusi päästä vain toisesta mahdollisimman nopeasti eroon nyt, kun oli vielä luvannut kyyditä tuon kaupunkiin. Nahkatakin vetoketju vedettiin kiinni, neitokaisen noustessa istumaan moottoripyöränsä päälle.

Musta Kawasaki Ninja hurahti miellyttävän kuuloisesti käyntiin, tytön huulien kääntyessä hetkeksi pieneen hymyyn. Ehkä yksi maailman parhaita ääni maailmassa.
Huomio kääntyi kuitenkin pian muualle hänen rakkaasta moottoripyörästään, visiirin takana katseen kohdistuessa Mikeen odottavasti, vaikkei toinen sitä tietenkään nähnyt.

"Ai eiks toi keidas tuolla ookkaan totta?", Mickey vastasi tytön sanoihin ja virnisti yhtä ivallisesti takaisin toiselle. Nuorukaista ei ihan helposti saisi sanattomaksi, vaikka kuinka yrittäisi sarkasmia, ironiaa tai jotain muuta. Osasihan tämä itsekin tuon lajin. Mickey käveli sitten oman pyöränsä luokse ja nojautui siihen katselemaan Jojoa ja no.. muita maisemia?

"Oi, viehättääks sua sitten lihaksikkaat luolamiehet? Voisin tarjota siitä vartaasta pari palaa sullekkin, ellet sitten halua jotain pupun ruokaa mieluummin", Mike naurahti toiselle ja heitti lipevän hymyn perään, joka ei kyllä kauaa kestänyt kasvoilla. Sen sijaan silmää vinkattiin vielä Jojoa härnätäkseen. Ehkä nuorukainen leikki tulella, mutta ei se ainakaan nyt haitannut. Ainoa haitta oli vain se, että Jojo saattaisi suuttua ja jättää kyytitarjouksen antamatta. No jaa, siitäkin selvittäisiin, ehkä. Miehen alku kittasi sitten myöskin oman oluensa loppuun ja viskasi tölkkinsä tytön tölkin kaveriksi.

"Mmm, mä arvasin, ettet voi vastustaa mun houkutusta", Mickey vastasi vielä yhtä sarkastisesti takaisin ja naurahti itsekseen. Että tuota naista oli mukava ärsyttää, oikeastaan se oli liiankin helppoa. Mitenhän tähän tehtävään saisi vaikeustasoa lisää? Pahis nyökkäsi vielä Jojolle ja nappasi oman kypäränsä vetäen sen päähänsä. Sitten nuorukainen lukitsi pyöränsä ja otti avaimet taskuunsa. Tuo pitäisi hakea kotiin vaikka huomenna.. Nyt se saisi jäädä tähän. Mickey istahti sitten Jojon taakse ja otti aluksi kiinni vain pyörän takaosista, vaikka tietenkin tämä nuorukainen suunniteli jo, kuinka voisi hyvällä syyllä tarrata kiinni Jojosta. Ehkä huonoin seurauksin, mutta silti.

Jojo ei ollut pitkiin aikoihin törmännyt kehenkään yhtä ärsyttävään tyyppiin kuin Mickey Barrett. Jätkä oli käsittämättömän raivostuttava, ja sai hetkessä kyllä tummaverikön veren kiehumaan, eikä ihan niin mieluisalla tavalla.
"Oo hiljaa tai annan turpaan", nainen murahti sitten kylmästi, kunnes aivoissa naksahti. Niinpä tietysti, jätkä oli varmaan taas niitä tapauksia, jotka nauttivat toisten ärsyttämisestä, ja mitä enemmän hän ärtyi, sitä enemmän tuo heitti typeriä kommenttejaan. Vaikkakin pelkkä Miken olemassaolo oli jo tarpeeksi rasittavaa... Tai sitten Jojoa ärsytti, kun jätkä löi hänen omilla aseillaan takaisin, eikä menettänytkään malttiaan kuten useimmat, vaan brunette oli itse tällä kertaa se, joka hermostui, eikä tilanne miellyttänyt Joania, ei sitten ollenkaan.

Tyttö muljautti silmiään kypärän visiirin takana. Ei helvetti, hän ei kyennyt edes ymmärtämään, miten vituttava Mike osasi olla...
"Niin, sun charmis veti mut kaupungista asti tänne", tyttö vastasi tuijottaen pistävästi poikaa visiirin takaa, vaikkei Mickey sitä nähnytkään.
Joanne seurasi vierestä, kun nuorukainen lukitsi pyöränsä, veti kypärän päähänsä ja hyppäsi lopulta kyytiin. Siniset silmät vilkaisivat nopeasti taakse varmistaen, että toinen todella oli kyydissä.
"Sinuna pitäisin kunnolla kiinni", huomautettiin ennen kuin nuori nainen käänsi kaasua, kiihdyttäen tasaisesti, mutta hyvin nopeasti nollasta lähemmäs sataa.

Pyörää käännettiin keskemmäs tietä, ja nopea vilkaisu taustapeiliin kertoi, ettei ketään tullut takaa, eikä ketään näkynyt edessäkään. Ainakin hän saattoi hieman kaasutella surutta, Jojo ei ollut ehtinyt koko ikänään törmätä vielä yhteen ainoaankaan poliisiin tällä tiellä.

Mickey ei voinut kuin nauraa huvittuneena toisen uhkauksille. Mutta toisaalta nuorukainen lopulta pysyttelikin hiljaa, sen takia ettei jaksanut enää laiskuudeltaan vaivautua vastaamaan mitään toiselle. Ehkä sanat selvisivät pojan kehonkielestä tällä kertaa. Ja varmaan ärsyttäminen onnistui sanomattakaan mitään, siltä se ainakin joskus vaikutti, kun katsoi vain Jojo ilmeitä. Tosin kypärän takaa niitäkään ei enää voinut katsoa.

Jojon kiihdyttäessä pyöränsä vauhtiin, otti nuorukainen sitten kiinni toisen vyötäröltä. Oli meinaan pirun hankalaa kovissa vauhdeissa ja käännöksissä pysyä kyydissä, jos piti vain takaata kiinni. Todennäköisesti Jojokin tiesi asian, joten toisen ei pitäisi kovasti herpaantua ajamisessa. Ajomatka kaupunkiiin kesti tovin, mutta lopulta vauhdit alkoivat olla jo sen verran hiljaisia, että toinen ehkä voisi kuullakkin jotain puheesta.
"Muistatko missä asun, vai pitääkö mun opastaa?", Mickey huusi sitten avaten vähän visiiriään, jotta ääni kantautuisi paremmin toisen korviin. Olihan Jojo tosiaan kerran käynyt Mikeyn kämpällä, silloin vain vähän huonommassa kunnossa.

"Tai sitten voit jättää mut tohon Dusty'sille, mutta jäät ilman palkkaa", pahis naurahti vielä kypäränsä takaa ja virnisteli. Vaikkei Jojo sitä tietenkään nähnyt. Saa nähdä mitä Jojo keksii. Mickey epäili Dusty'siä, mutta Jojo voisi yllättää.

Jojo sävähti huomaamattomasti tuntiessaan jätkän kädet vyötäröllään – hän kyllä tiesi, että moottoripyörän kyydissä ollessa piti pitää kiinni, ellei halunnut lentää ensimmäisessä kurvissa ja kiihdytyksessä katuojaan, mutta ei tummaverikkö silti liiemmin nauttinut toisen kosketuksesta.
Kesti hetki, ennen kuin moottoripyörä alkoi lipua sellaisilla laitamilla, ettei kärsinyt enää ajaa kaasu pohjassa, ellei halunnut joko ajaa kolaria jonkun kanssa, tai saada tuntuvia sakkoja, jos kytät sattuisivat ajamaan juuri samaisella hetkellä ohi. Käsi kävikin jarrukahvalla, hidastaen pyörän vauhtia. Mustan nahkatakin selkään paistava aurinko alkoi lämmittää vauhdin hidastuessa, ehkä vähän liiaksikin, mutta paha sitä oli ajaessa mennä riisumaan. Eikä hän sitä kyllä riisuisikaan niin kauan kun Mike sattuisi näköpiirissä olemaan.

Bruneten korvat kuulivat kyllä nuorukaisen sanat, mutta tyttö ei vastannut mitään, jääden hetkeksi miettimään, oliko hänellä minkäänlaista muistikuvaa missä jätkä asui. Jossakin kerrostalon tapaisessa, mutta sijainnista ei ollut sitten hajuakaan.
"Opasta", kuuluivat hetken kuluttua jokseenkin käskevään sävyyn sanotut sanat Jon kääntäessä päätään aavistuksen sivuun, että takana istuva Mike kuulisi ne paremmin. Jätkän seuraavat sanat sivuutettiin kokonaan, Joan saattoi vain kuvitella, millainen virne Mickeyn kasvoilla sillä hetkellä keikkui ja hän kiitti onneaan, ettei hän nähnyt sitä joutuessaan pitämään huomionsa lähinnä liikenteessä. Tunnetaso saattaisi taas hieman kuohahtaa, ja Joanne oli ehtinyt pohtia muutamaan kertaan, että hän saattaisi todella olla jonkinlaisen vihan hallinta kurssin tarpeessa.

Moottoripyörä pysäytettiin punaisiksi muuttuneisiin liikennevaloihin, tytön laskiessa jalkansa maahan, moottorin kehrätessä pienemmillä kierroksilla. Toinen käsi irrotettiin tangosta Jojon kääntäessä päätään vasemman olkansa yli nähdäkseen Miken. Käsi kohotti visiirin ylös, merensinisten silmien kiinnittyessä poikaan.
"Joten, minne ajetaan?" esitettiin kysymys, naisen vilkaistessa nopeasti edelleen punaisina pysyviin liikennevaloihin.

//Heitän nää nyt julmasti suoraan jo Mickeyn pihaan sit >: )

Pysähtyessä valoihin Mickeykin raotti enemmän visiiriään ja virnisti Jojolle, tämän kääntäessä päätään pojan suuntaan. Nuorukainen oli hieman yllättynyt kyllä siitä, että tuo pahis veisi tämän toisen pahiksen ihan kotiovelle asti. Eikö Jojon pitäisi kaiken järjen mukaan pysyä mahdollisimman kaukana Mickey kotoa, jos kerta toinen vihasi poika? Mutta hmm.. ehkä tilanne ei ollutkaan niin paha, Mickey ajatteli ja naurahti itsekseen. Kyllä hän vielä Jojon saisi lämpenemään.
"Dusty'siltä kaks risteystä vielä eteen päin, sitten vasemmalle ja taas seuraavasta vasemmalle. Siinä sit onkin sullekin tuttu kerrostalo", Mike naurahti vitsaillen ja valojen vaihtuessa sulki taas visiirinsä.

Moottoripyörän kaartaessa kerrostalon pihalle ja pysähtyessä Mickey irroitti otteensa Jojon vyötäröstä ja pomppasi pois pyörän selästä. Kypärä otettiin pois päästä ja hiuksia pörrötettiin toisella kädellä hieman 'parempaan' kuntoon. Sitten se tavallinen virne nousi pojan huulille.
"Ootko nyt varma, ettet haluu tulla muutamalle? Ihan palkaksi tarjoaisin, ilman mitään takaa-ajatuksia?", Mickey kysyi sitten varmistaen ja vilkaisi taivaalle, ottaen samalla tupakka-askistaan toiseksi viimeisen tupakan ja vei sen huulilleen. Takataskusta kaivettiin sytkäri, jolla tupakka sytytettiin palamaan ja nauttien nuorukainen taas poltteli tuota syöpäkäärylettä. Edellisistähän oli jo ihan liikaa aikaa.

Kypärää roikotettiin toisessa kädessä, toisen pitäessä tupakkaa. Katse kävi hetken taas Jojossa odottaen vastausta toiselta, mitä tuo aikoisi. Ei toki Mickeyllä ollut taka-ajatuksia. Ei tietenkään, koskapas tällä viattomalla nuorukaisella sellaisia olisi. Ei koskaan.

Tyttö kuunteli ohjeet, nyökäyttäen vain vastaukseksi lyhyesti päätään. Visiiri käytiin laskemassa takaisin alas, neitokaisen painaessa kaasua sillä sekunnilla, kun huomasi punaisen valon muuttuvan keltaisen kautta vihreäksi. Mickeyn ohjeita noudattaen Jojo ohjasi pyöränsä Dusty'sin ohi, luoden viileän silmäyksen kahvilaan, joka näytti silläkin hetkellä suorastaan pursuavan jotakin huutosakkilaisia. Kaksi risteystä, vasemmalle, vasemmalle ja kerrostalon pihaan. Katse haravoi talon pihaa ja itse rakennusta, kyllä se tutulta näytti, ikävä kyllä.
Moottoripyörä pysäytettiin Joannen kääntyessä hieman sivuttain, että tuo kykeni paremmin katsomaan kyydissään ollutta jätkää.

Käsi kävi nostamassa visiirin ylös, neitokaisen luodessa tylsistyneen katseen ja kohottaessaan kulmaansa Mikelle.
"'Ilman mitään taka-ajatuksia? Joopa joo", Jojo tuhahti heilauttaen kättään Miken suuntaan.
"Sulla on aina taka-ajatuksia." Pyörälle annettiin kaasua ja tyttö kaasutti, mutta vain pyöräyttääkseen pyöränsä lähimpään vapaaseen parkkiruutuun. Moottori sammutettiin ja pyörä jätettiin jalkansa varaan, Jon nostaessa kypärän pois päästään. Käsi kävi pöyhimässä punertavia laineita, tytön kävellessä reippain askelin Miken viereen, napaten tupakan tuon suusta itselleen.
"Oot enemmän kun muutaman auki", tummaverikkö sanoi, lähtien kävelemään sitten lähemmäs taloa poltellen samalla jätkältä ryöstämäänsä tupakkaa.
"Ja taka-ajatuskin, niin saat oikeesti muutaman koristeen nättiin naamaas", Jojo heitti vielä vilkaisten olkapäänsä yli Mikeä, hymyillen tuolle herttaisinta hymyään, heittäen tupakan asfaltin peittämälle maalle ennen ulko-ovea.

Ovi avattiin ja kaksikko kulki sisään, tytön katseen pyöriessä ympäristössä, tuon astuessa sitten Miken jäljessä hissiin, tuijotellen yläpuolella olevassa ruudussa viliseviä kerrosten numeroita.
Lyhyt merkkiääni kertoi hissin saapunen ylimpään kerrokseen, Jojon astuessa ulos hissistä Mike jäljessään.

// hittasin jee :>

//Hyvä hyvä, hittailu sallittakoon :'D

Mickey naurahti rennosti toisen sanoille ja kädenheilautukselle. Joko Mickey oli liian helppo lukea, tai sitten Jojo alkoi jo tuntea toista. Tosin ei sekään olisi ihme, niin monesti nämä olivat törmänneet ihan randomeissa paikoissa ja joutuneet viettämään aikaa kahdestaan.
"Äläs nyt oo noin kapeanäköinen", Mickey vastasi sitten virnistäen ja katsoi, kun toinen ajoi pyöränsä parkkiin. Selvästi toinen oli kuitenkin jäämässä, sillä miksi tuo olisi muuten nostanut moottoripyöräänsä jopa vielä jalalle. Tupakasta ei ehditty paljoa polttaa, kun Jojo jo nappasi tuon tämän suusta.
"Heeei!", Mike huudahti muka loukkaantuneena ja puhalsi viimeiset savut ulos suustaan. Sitten Jojon sanat hieman yllättivät kyllä tämän pahiksen. Enemmänkin kuin muutaman? Missä välissä Jojo oli suostunut edes astumaan tämän nuorukaisen kotiin selvinpäin? No ihan sama, selvinpäin tyttö ei sieltä kyllä pois astuisi. Mikäli merkit pitivät nyt paikkaansa. Pieni omahyväinen virne nousi nuorukaisen kasvoille, tytön viimeisten sanojen jälkeen. Kun Jojo ei huomannut enää katsoa, oli pojan kasvoilla voittajanhymy. Tämä erä oli Mickeylle.
"Juu juu, koitan olla kunnolla, vaikka ei koristeet tässä naamassa pahennusta tee", Mickey naurahti vielä perään.

Päästyään hissillä oikeaan kerrokseen ja sieltä ulos kaivoi miehen alku avaimet taskustaan ja avasi kämppänsä oven. Ei herramiehenä Mickey asteli taloon sisään ensin, potkien maiharit pois jalastaan ja heittäen nahkatakkinsa naulakkoon roikkumaan. Jalat suunnattiin sitten suoraan jääkaapille, josta otettiin kaksi huurteista ja ne avattiin hampailla, ilman pullonavaajaa. Seuraavaksi nuorukainen johdatti itsensä olohuoneeseen, laskien toisen pulloista pöydälle ja nostaen toisen omille huulilleen.
"Tällä on hyvä alottaa, mutta löytyy mulla vahvempiakin kaapista, mikä ei varmaan neitiä yllätä", Mickey totesi sitten ja istahti sohvalle, nostaen jalkansa lepäämään pöydälle. Telkkari avattiin yhdellä napin painallukselle ja se käännettiin musiikkikanavalle tuomaan hieman meteliä taloon.

siirsin tän tonne kodit-puolelle, jatkuu tänne. :----)