I'm breaking the habit

// Rige ja Eileen :: D

Scott harvemmin meni ruokalaan yksinään, mutta tänään oli sellainen päivä. Nuorukainen raahusti kohti ruokalaa hieman tylsistyneen näköisenä, hänellä oli oikeastaan hyvä päivä, hän oli iloinen ja pirteä, mutta olotila ei liiemmin näkynyt kasvoista.
Scott saapui ruokalaan ja nappasi tarjottimen pinosta. Hän ei ollut kauhean nälkäinen, mutta pitäisihän sitä jotain syödä. Pääruoka oli kuitenkin sen verran epäilyttävän näköistä mömmöä, ettei Scott koskenut siihen, vaan otti kaksi sämpylää, salaattia ja kokiksen. Nuorukainen katseli tarjotintaan ja virnuili itsekseen, hänestähän oli kovaa vauhtia tulossa vegetaristi.

Scott katseli ympärilleen melkein tyhjässä ruokalassa, muutama hyyppä oli majoittunut reunimmaisiin pöytiin, suurin lounasruuhka ei ollut vielä alkanut. Scott asettui yhteen vasemmanpuoleisista pöydistä, lähetti tekstiviestin eräälle tänään kipeänä olevalle ystävälleen ja alkoi sitten vilkuilla salaattiannostaan hieman epäilevänä. Kreikkalainen salaatti oli toki hyvää, mutta Scott olisi tänään mieluummin pistänyt poskeensa vaikka hampurilaisen. No, ehkä koulun jälkeen voisi piipahtaa hampurilaispaikassa, jos jaksaisi.
Nuorukainen keihästi yhden fetajuuston haarukkaansa ja silmäili samalla kun ruokalaan saapui lisää väkeä. Suurin osa porukasta oli ykkösluokkalaisia joita Scott ei tuntenut. Nuorukainen ei kiinnittänyt sen enempää huomiota muihin, vaan tarttui kokispulloonsa joka aukeni nopeasti sihahtaen.

//Saavun :--))

Kaalilaatikkoa.
No, ei se lempiruokiin kuulunut, mutta kyllä se meni alas kurkusta. Ainakin joskus.

Eileen Von Hussle katseli kiinnostuneen näköisenä ruokalan valikoimaa siniharmailla silmillään ja yritti napata salaatista mukaan vesimelonin paloja. Vesimeloni oli hyvää, joten tyttö yritti saalistaa sitä mahdollisimman paljon lautaselleen. Ellie oli pukenut tänään päälle ainoan fanipaitansa, Sex Pistolsin fanipaidan. Se oli hieno paita ja totta kai El yritti käyttää sitä mahdollisimman paljon. T-paita oli sen verran pitkä, että tytön mustat minishortsit jäivät sen alle piiloon ja ainoastaan hänen tummansiniset legginsit näkyivät. Kenkinä hänellä oli punaiset converset, jotka olivat jo jonkin ikäiset, mutta kenkiä oli paikkailtu hakaneuloilla ynnä muilla väännelmillä. Tänään Eileen tosiaan näytti hieman erilaisemmalta kuin yleensä, yleensä hän näytti tavalliselta ja huomaamattomalta. Nyt hänestä voisi vaikka luulla, että hän kuului rokkareihin, vaikka hänet yleensäkin luokiteltiin taviksiin.

Ellien tarjotin oli täyttynyt vaikka minkälaisista ruuista; oli vaaleaa leipää, salaattia (enimmäkseen vesimelonia), kaalilaatikkoa, banaani ja maitoa. Vasta tulisi ainakin täytetyksi.
Kun tarjotin oli nostettu tukevasti käsiin, kääntyi brunette ympäri ja katseli vapaita paikkoja. Useat pöydät olivat vielä vapaina, sillä vasta 10 minuutin kuluttua ruokala täyttyisi nopeasti oppitunneilta saapuneista oppilaista.
Mutta tavis näki jotain vasemmassa silmäkulmassaan ja kiinni katseensa nyt yksin istuvaan poikaan. Joka oli blondi.
Ja salamana tyttö olikin jo rientämässä pojan luokset.

"Moi!" Ellie hihkaisi kuin tutulleen ja väläytti valkoisen hammasrivistönsä hymyillessään vaaleahiuksiselle nuorukaiselle. Mitään lupia kyselemättä tyttö istuutui toisen pöytään ja tapitti lumoutuneena toisen vaaleita hiuksia.
"Mä oon Eileen. Ellie tai El, miten vaan tahot kutsua", brunette esittäytyi pikaisesti, ennen kuin ryhtyi nojaamaan kyynärpäidensä varaan pöytää vasten.
"Onks toi sun aito hiusväri?"

Scott mutusteli sämpyläänsä ja samalla leikitteli kädessään roikkuvilla härpäkkeillä. Scottin lempipaita, musta bändipaita Three Days Gracen logolla varustettuna oli pyykissä, joten hän oli joutunut pukeutumaan johonkin joka kaapista käteen osui. Tällä kertaa sattuma oli valinnut hänelle sinisen, tavallisen t-paidan. Scott oli ennen ruokailua viskannut kaappiinsa mustan hupparinsa joka oli varustettu Nirvanan logolla. Jalassa tietysti tavalliset mustat farkut, hänellä oli myös pipo päässään, kuten aina.

Scott ei huomannut lähestyvää tyttöä ennen kuin tämä hihkaisi tervehdyksen ja läimäisi tarjottimensa pöytään. Scott katsoi tulijaa hieman ihmeissään ja suuhun matkalla ollut sämpylänpalanen jumiutui puolimatkaan.
"Öö, moi vaan", nuorukainen tervehti iloiselta näyttävää tyttöä. Scott mietiskeli hetken, muttei muistanut nähneensä kyseistä brunettea aiemmin. Scott ei yleensäkään muistanut ihmisiä, hän saattoi istua jollakin tunnilla jonkun vieressä ja myöhemmin nähdessään saman tyypin nuorukaisella ei ollut mitään muistikuvaa.
Toisen esitellessä itsensä innokkaasti, Scott nyökkäsi edelleen hieman hämmentyneenä.
"Scott", nuorukainen tyytyi esittelemään itsensä lyhyemmin kuin Ellie. Scottin silmät laajenivat toisen nojauduttua eteenpäin ja tiedusteltua hiusväristä. Miksi ihmeessä toinen kysyi tuollaista? Mitä merkitystä tiedolla oli?
"On se. Miten niin?" Scott vastasi innokkaalle tytölle toinen kulmakarva hieman kohollaan ja sämpylä edelleen jumiutuneena puolimatkassa suuhun.

Eileenin silmät suorastaan säihkyivät kuin taivaalla loistavat tähdet, kun Scott nimiseksi pojaksi esittäytynyt kertoi, että hänen hiuksensa olivat aidon väriset.
"Wau... Tosi kauniit hiukset" Ellie henkäisi ihastuneena ja laski katseensa pojan vaaleista hiuksista Scottin kasvoille. Eileen virnisti pirteästi ja naurahti heleästi.
"Mä rakastan blondeja, ihan niin ku näin btw", brunette paljasti ja nosti katseensa taas toisen hiuksiin. Kunpa tytölläkin olisi tuon väriset hiukset. Harmi, etteivät vanhemmat anteneet hänen värjätä. Eileen muisti sana sanalta, mitä äiti oli tähän värjäysjuttuun sanonut: 'Jos sinä teet jotain kauniille ruskeille hiuksillesi, minä en enää tunnista sinua tyttäreksekseni!' Okei, äidillä oli tapana liioitella asioita aina vähän väliä, mutta Ellie ei kuitenkaan uskaltanut äitiään vastustaa.

Tavis aloitti myös syömisen, hän tökki haarukallaan salaattia ja pisti suihinsa pari palaa vesimelonia. Yllättäen tytön kasvoille syntyi uusi ilme, mikä kertoi ulkopuolisille varmaan enemmän sitä, että tyttö olisi tukehtumassa. Tosin Eileen ei ollut tukehtumassa, vaan hän oli tajunnut erään asian.
"Ai niin! Sori, mä vaa istuin tähän mitään lupia kyselemättä. Nii, saiks tähän istua?" El kysyi ja meni hitusen varuilleen. Hups, typerä Ellie! Hyvät tavat olivat tosiaankin unohtuneet. Mutta minkäs sille mahtoi, kun hän oli bongannut yksin istuvan blondin, joka oli vienyt hänen huomionsa.

Scott oli edelleen hieman ihmeissään kun vastapäätä istuva tyttö kehui nuorukaisen hiuksia. Mikäs niissä niin erikoista oli? Scott oli suunnitellut niiden värjäämistä, mutta jos naiset pitivät pojan aidosta hiusväristä noin paljon, ehkei hän värjäisikään niitä...
"No, kiitos", Scott kiitti Eileeniä kohteliaisuudesta hieman ihmettelevällä äänellä ja sai lopultakin haukattua palasen sämpylästään. Siinä sämpylää jauhaessaan Scott kuuli miten toinen paljasti rakastavansa blondeja. Nuorukaisen kulmakarvat kohosivat jälleen hieman, sanoiko toinen että rakasti? No, jokaisella kai oli omat mieltymyksensä... Scott itse piti mustasta hiustenväristä, varsinkin jos väri oli aito eikä purkista tullut. Jos siihen vielä lisättiin kalpea ihonväri ja ehkä tummahkot silmät, siinä oli tätä nuorukaista miellyttävä näkymä.

Scott jatkoi ruokailuaan kiinnittämättä sen enempää huomiota samassa pöydässä istuvaan tyttöön. Nuorukainen oli juuri parhaillaan ottamassa hörppyä kokiksestaan, kun vastapäätä istuvan tytön kasvoille kohosi omituinen ilme. Scott oli kysymäisillään oliko joku hätänä, kun tyttö alkoi taas puhua.
"No kun sä siinä jo istut ni en mä voi sua siitä poiskaan häätää", Scott virnisti ja otti uuden kulauksen juomastaan. Ei häntä häirinnyt vaikka tämä hieman omituisen oloinen tyttö istuikin samassa pöydässä hänen kanssaan, ainakaan ei tarvinnut yksin istua.

Eileen virnisti suuresti, kun Scott ei ollut aikeissaan häätää pöydässä istuvaa tyttöä pois.
"Okei, kiva!" Ellie hihkaisi ja alkoi mutustella koskematonta vaaleaa leipäänsä.

Jos vähäänkään tunsi tätä tyttöä, tiesi, ettei tämä brunette osannut olla hiljaa kuin korkeitaan pari minuuttia. Kun Eileen oli saanut nieltyä ruuat suussaan, tyttö nosti siniharmaat silmänsä tarjottimeltaan Scottiin.
"Kuule, saanks mä kysyy jotain?" Eileen aloitti hieman kohteliaammin, mutta ei ollut aikeissa edes odottaa toisen vastausta kysymykseensä.
"Istuks sä aina yksin ruokalassa?" tyttö esitti kysymyksensä ja kallisti hitusen ihmettelevästi päätään.
"Missä sun kaverit on?" El kyseli ja kysymyksiä oli päässä vaikka kuinka monta, mutta osasi tyttö sentään jotenkin itseään hillitä.

Tavis näperteli sormillaan pitkien hiuksiensa kanssa ja odotteli toisen vastausta. Tosin taas uusi kysymys teki tuloaan, eikä tyttö osannut tämän kysymyksen tulemista hillitä.
"Mitä musiikkia sä kuuntelet?"
Niin, Eileen oli itse varsinainen musiikinrakastaja. Hänellä oli melkein aina korvillaan kuulokkeet, joissa soi punkkia tai rokkia. Miksiköhän El oltiin sitten tavikseksi luokiteltu? No, ehkä sen takia, koska useimmiten tyttö pukeutui hyvin tavismaiseksi. Häneltä ei löytynyt vaatetuksestaan niittejä tai pukeutunut paljoa mustiin vaatteisiin.

//hoo, varmaan tosi laadukas ja täydellinen vastaus XDD Mun kone tilttas kerran, kun kirjotin tähän vastausta...

Scott hymähti nähtyään tytön riemukkaan reaktion sen jälkeen kun nuorukainen hyväksyi toisen oleskelun samassa pöydässä. Tyttö vaikutti hieman liian pirteältä, Scott alkoi verrata häntä energiapupuun.
Nuorukainen pisteli salaattia naamaansa ja haukkasi välillä sämpylästään, kunnes meinasi tukehtua sämpyläänsä kuultuaan toisen kysymyksen. Tyttö oli ensiksi kysynyt saisiko hän kysyä jotain, mutta Scott ei ollut ehtinyt vastata ennen kuin tämä höpötti lisää.
"Mun paras kaveri on kipeenä", Scott sanoi kitisevällä äänellä yskiessään sämpylänmurusia. Tilanne helpotti, Scott veti syvään henkeä ja hörppäsi juomastaan.
"Mä istun täällä yleensä sen kanssa, nyt yksin ku se löhöö kotona", nuorukainen hymyili hieman vaikka kysymys ei ollutkaan hänelle kauhean mieluinen, epäilikö toinen ettei hänellä ollut ystäviä? Eihän Scott kauhean suosittu ollut, hänellä oli muutama suht hyvä ystävä, ei hän suurta laumaa ympärilleen tarvinnutkaan.

Kun nuorukainen oli saanut vastattua edelliseen kysymykseen, toinen kysymys oli jo esitetty. Tyttöhän oli varsinainen papupata.
"No, alternative metallia, punkrockia ja ihan tavallista rockia. Joskus jotain muutakin mutta noita lähinnä. Lemppareita mulla on varmaan TDG ja Linkin Park", Scott sanoi ohjaten haarukallisen salaattia suuhunsa. Nuorukainen oli harrastanut musiikkia jo pitkään, hän oli lahjakas kitaristi. Scott kirjoitteli myös paljon omia sanoituksia ja joskus säveltelikin niitä, hän rentoutui parhaiten musiikin parissa.
Vaalea poika mietti hetken kysyisikö hän tytöltä mitä tämä kuunteli, mutta ajatteli sitten että Ellie kertoisi sen ilman kysymistäkin.

/ ei se mitään, en mäkään aina saa kauheen laadukasta aikaan : D

"Älä nyt tunge sitä leipää suuhun noin paljoa tai kohta sä tukehdut", Ellie totesi kummissaan, kun Scott oli alkanut yllättäen yskiä ja toisen antama vastaus kuulosti enimmäkseen huvittavalta, vaikka se oli varmasti ihan vakavissaan sanottu. El yritti kadottaa kasvoille ilmestyneen huvittuneen virneen, ja pian se onneksi katosi ja jäljellä oli enää pahoitteleva ilme.
"Ai, kipeenä. No, toivottavasti se paranee pian, ettei sun tartte yksin istua ja saada mua seuraks. Tai kyllä mä voin tulla sun seuraan istumaan, koska kyllä mä mielelläni sun hiuksia kattelen", brunette puheli ja sanojensa lopuksi hymyili kuin ei olisi sanonut mitään outoa.
Eileenillä vain sattui olemaan suuri fetissi vaaleita hiuksia kohtaan.

Mutta nyt tyttö hiljentyi kuuntelemaan tarkasti, kun Scott alkoi kertoa, millaista musiikkia kuunteli. Ellien silmät säihkyivät taas kuin kirkkaat tähdet, kun poika mainitsi punkrockin.
"Mä kuuntelin Linkin Parkkia joskus kauan, KAUAN sitten", Eileen painotti jälkimmäistä kauan sanaa ja virnisti.
"Mä taas oon suuri Sex Pistols fani, jos et sattunu huomaamaan", brunette paljasti sitten ja suoristi paitansa helmaa, jotta Scott näkisi hänen hienon paitansa. Elliekin laski katseensa paitaansa.
"Tää on mun ainoa fanipaita, ja sain tänki vasta äsken", tyttö ilmoitti ylpeästi ja nosti katseensa sitten taas Scottiin. Tosin silmät eivät kauaa pojassa pysyneet, kun katse nostettiin miettivästi kohti kattoa.
"Sitten mä kuuntelen The Soundsia, The Clashia, Dead Kennedysiä..." tavis muisteli, mitä hänen harmillisen lyhyessä cd pinossa oikein oli, mutta kun enempää ei tullut heti mieleen, päätti Eileen, että nämä riittivät.

Hetkeksi brunette taas keskittyi ruokaansa ja sai syötyä jopa salaatin ja osan lämpimästä ruuastaan, ennen kuin alkoi taas puhua.
"Mä muuten muutin tänne jotain reilu kuukausi sitten. Arvaatko, mistä mä oon kotoisin?" Ellie kysyi ja virnisti. Hänen puheessaan oli koko ajan kuulunut pieni irlantilaisaksentti, mutta eihän Scott moista tunnistaisi, ellei olisi tavannut muita irlantilaisia tai kuullut irlantilaisten puhuvan.

Scott kuunteli vaitonaisena tytön pölinää ja yritti sitten hymyillä tälle.
"Joo, kyllä mä uskon että se tervehtyy ja saan sen seuraani", nuorukainen sanoi äänellä joka saattoi ulkopuolisesta kuulostaa ihan normaalilta, mutta poika oli itse varma että hänen äänestään kuulsi se, miten ihmeissään hän tytön käytöksestä oli. Toinen tuntui hieman liian tungettelevalta.

"Hmm, okei. Sex Pistols ei oikee kuulu mun suosikkeihin", Scott vastasi tytölle noukkien viimeisiä salaatinmurusiaan suuhunsa. Hänestä tuntui oudolta kun toinen höpötti koko ajan, eihän nuorukaisella ollut mitään juttelua vastaan, häneltä vain kestäisi hetken aikaa totuttautua tytön käyttäytymiseen. Scott oli itsekin toki puhelias, mutta vain kavereidensa keskuudessa. Muiden läsnäollessa hän oli hiljaisempi, hän ei vain osannut puhua hieman tuntemattomampien ihmisten kanssa kunnolla. Joskus sekin kyllä onnistui, oli hieman päivästä kiinni miten poika tutustui uusiin tuttavuuksiin.

Tyttö oli hetken aikaa hiljaa ja Scott alkoi jo ihmetellä mikä sai Eileenin hiljentymään. Tyttö alkoi kuitenkin juuri näiden mietteiden jälkeen puhumaan jälleen.
"Oisitko sä britti?" nuorukainen heitti arvauksen puhtaasti sen perusteella mistä tämän lempibändi oli alunperin kotoisin. Scott hymyili hieman ja hörppäsi kokistaan, muuten hän olikin jo ateriansa syönyt.
"En mäkään oo San Diegossa syntyny, muutin tänne kans vähän aikaa sitte", poika kertoi tytön aloitettua puhumaan kotiseuduista.

// tää tökki nyt aika pahasti o_o

Eileen pudisteli päätään suuri virne kasvoja koristaen, kun poika oli veikannut väärin.
"En oo britti. Mä oon irkku. Melko lähelle kuitenkin osuit", brunette kertoi oikean vastauksen ja naurahti heleästi. Tavistyttö tapitti kiinnostuneena Scottia, joka kertoi, että oli itsekin muuttanut tänne vähän aikaa sitten.
"Aijaa! Mistä sä oot muuttanu? Tuskin kuitenkaan ihan niin kaukaa kuin mä, koska mä en ainakaa kuule mitää erityisempää aksenttia sun puheesta. Se on kyllä melko hassua, kun ihmiset puhuu aksentin kanssa. Munki puhe varmaa kuulostaa ihan oudolta, mutta mä en oo kovin halukas opettelemaan niin sanotusti oikeaa amerikanenglantia. Mä tykkään irlantilaisaksentistani", Ellie puheli ja hiljentyi sitten, kun syventyi omiin ajatuksiinsa. Hän todellakin piti omasta äidinkielestään, eikä tahtonut yrittää muokata sitä San Diegoon sopivaksi. Ainakin tämän bruneten erotti massasta puheen perusteella.

Irlantilaistyttö alkoi saalistaa kaalilaatikkoa haarukkaansa ja pisti ruokaa suuhunsa. Pieni inho vääntyi tytön kasvoille, kun hän maistoi kaalilaatikkoa. Hyi, tämä oli tavallistakin pahempaa. Eileen nappasi käsiinsä maitolasinsa ja hörppäsi runsaasti maitoa kadottaakseen sen epämiellyttävän maun suustaan.
Okei, eli Eileen ei söisi kaalilaatikkoa sen enempää. Tyttö kävi seuraavaksi leipänsä kimppuun, jonka onnistui syömään loppuun, ennen kuin hänen teki mieli taas aloittaa uusi puheenvuoro.
"Ooks sä tokalla?" Ellie kysyi ja antoi harmaansinisten silmiensä nousta taas poikaan. Sitten tyttö nosti haarukkaansa ja osoitti sillä Scottia. Tämä teko oli tosin vaistomaisesti tullut, sillä nyt brunette pohti erästä asiaa.
"Hei... Ollaaks me samalla luokalla?" tyttö kysyi sitten kummastellen ja kallisti hitusen päätään. Hän ei muistanut luokkatovereitaan kovinkaan hyvin, mutta jotain tuttua toisessa kuitenkin oli. Enemmän kuin esimerkiksi ykkösen oppilaissa.

//Mullaki laatuvastaus :---)

Scott hymyili hieman ja kohautti olkiaan tytön ilmoitettua ettei nuorukainen ollut arvannut oikein. Scott ei ollut kovinkaan hyvä aksenttien paikallistamisessa, hyvä jos hän edes huomasi toisen puhuvan jotenkin erikoisemmin kuin muut.
"Oon syntyny Palm Springsissä. Ei kauheen kaukana siis", nuorukainen virnisti ja ajatteli kotiaan missä edelleen hänen vanhempansa asustelivat. Hän ei tullut toimeen vanhiempiensa eikä vanhimpien sisarustensa kanssa, siksi Scott olikin tyytyväinen päästyään pois. San Diego ei ollut hänelle mitenkään erityinen kaupunki, Scott oli jo pitkään haaveillut Floridaan muuttamisesta. Ehkä haave joskus toteutuisikin, ken tietää...
"Jos ihan tarkkoja ollaan ni mulla on norjalaisia sukujuuria", poika jatkoi mainiten sukunsa alkuperästä, hänen äitinsä isä oli todellakin ollut norjalainen, Hannah-äiti oli myöskin syntynyt Norjassa. Scott saattoi näyttää hieman skandinaaviselta, hänen äitinsä oli hyvin vaalea ja sinisilmäinen, Scott oli pitkälti äitinsä näköinen.

Scott naurahti nähdessään toisen irvistelevän ruualleen. Vaalea poika oli tyytyväinen ettei ollut ottanut pääruokaa, hän ei pitänyt kaalista kypsennettynä, raakana se tosin oli ihan hyvää.
"Jep", nuorukainen vastasi Ellien kysymykseen ja tyhjensi samalla kokispullonsa, ateria oli syöty.
"Hmm, voi olla että ollaanki. En kyllä muista nähneeni sua tunneilla", Scott mietiskeli olisiko nähnyt tytön samalla tunnilla kanssaan, muttei hän saanut minkäänlaista muistikuvaa siitä että olisi tämän nähnyt luokassaan. Ei poika luokkatovereitaan juurikaan tarkkaillut, hän istuskeli luokan perällä kuuntelemassa musiikkia ja raapustelemassa sanoituksiaan vihkoonsa. Opettajat eivät liiemmin pitäneet siitä ettei Scott osallistunut opetukseen, mutta onnekseen nuorukainen ei ollut ainoa joka ei opettajaa seurannut. Scott ei kuitenkaan häirinnyt tuntia joten hän harvemmin sai jälki-istuntoa, vaikka joskus niinkin kyllä kävi.

Eileen kuunteli tarkasti, kun Scott kertoi syntymäpaikkansa. Samalla tyttö mussutti suuhunsa banaania, joka oli tytön lempi heldelmä.
Kuullessaan toisen sukujuurten tulevan Norjasta hihkaisi Ellie innoissaan ja lopetti banaanin mussuttamisen.
"Oi, Norjasta! Eiks siellä oo aika vaaleita ne ihmiset? Siis vaaleahiuksisia ihmisiä? Wau, ilmankos sä oot noin vaalea!" oli bruneten ensimmäiset sanat. Jep, Eileenillä ei pahemmin ollut oikeaa tietoa norjalaisista, hän oli vain saanut tuollaisen kuvitelman norjalaisista, kun oli tavannut erään norjalaisen sukulaisensa, joka sattui olemaan vaaleahiuksinen (joku serkun vaimo).

"Mä haluaisin värjätä vaaleiks, mut äiti ei anna. No, kyllähän blondaamisesta menee hiukset vähän huonoiks, mutta olisin kyllä valmis ottaa sen riskin", Eileen alkoi jälleen puhua hiuksista ja huokaisi ihastuksissaan.
Kyllä, tämä tavistyttö oli todellakin erikoistapaus. Kuka muka voisi näin paljon vaaleita hiuksia ihannoida kuin Eileen!

Brunette kurtisti kulmiaan, kun Scott sanoi, ettei muistanut nähneensä häntä samalla tunnilla.
"No, sitten me ei kai olla samoilla tunneilla", Eileen veti hienon johtopäätöksen, jonka sanottuaan ääneen alkoi jälleen mussuttaa banaaniansa.
"On tää koulu kuitenkin aika iso", tyttö mutisi banaania suussaan ja virnisti Scottille.

Tyttö tiedusteli innokkaana oliko norjalaiset vaaleita, Scott hymyili ja nyökkäsi.
"Ainakin äiti on tosi vaalee. En oo pappaani nähny koskaan, siis sehän oli norjalainen", Scott kertoi tytölle joka näytti selvästi olevan hyvinkin pakkomielteinen vaaleudesta. Scott ei ollut koskaan tavannut isoisäänsä joka oli kuollut kaksi vuotta ennen Scottin syntymää. Sinänsä harmi, pappa olisi varmasti voinut kertoa paljon toisen maan kulttuurista. Scott ei ollut mikään tietoviisas, mutta hän piti muiden maiden kulttuureista. Oli kiehtovaa kuulla miten toisissa maissa elettiin.

"Mitä sitä värjäämään, omat hiukses on ihan kivat. Mä oisin mieluummin vaikka mustahiuksinen", Scott sanoi katsellen Eileenin hiuksia. Toisen hiukset olivat ihan mukavan väriset, vaikkakin ruskea oli hyvin tavallinen väri. Ehkä Ellie ei halunnut olla tavallinen?

Tyttö totesi etteivät he sitten todennäköisesti olleet samoilla tunneilla, Scott ei olisi pitänyt ihmeellisenä vaikka olisivat olleetkin, nuorukainen ei välttämättä tuntisi kaikkia samoilla tunneilla olevia ihmisiä jos käppäilisivät vastaan. Toisaalta Ellie olisi varmaankin bongannut Scottin aiemmin jos olisi ollut samoilla tunneilla.
"Ei kai sitten", Scott sanoi olkapäitään kohauttaen. Nuorukaisen katse viipyi tarjottimella jolla ei enää ollut ruokaa. Hän olisi jo voinut lähteä pois ruokalasta, muttei hän halunnut vain töksäyttää tytölle että hän lähtisi. Ehkä hän odottaisi että toinen olisi valmis ja lähtisi sitten vasta pois.

"Ei nää oo kivat... Nää on niin tylsät ja latteat", Ellie vain totesi harmistuneena ja pyöräytti hiuksiaan etusormensa ympärille. Mutta tyttö oli tukehtua banaaniinsa, kun kuuli Scottin olevan mielummin mustahiuksinen.
"Älä värjää noita! Oikeesti, noi sun hiukset on aivan ihanat tollasina! Mä antaisin vaikka henkeni, jos saisi olla vaaleahiuksinen edes tunnin!" El parkaisi ja katseli anovasti --- Scottia. Olisi niin harmi, jos toinen menisi ja värjäyttäisi kauniit vaaleat hiukset mustiksi. Niin, Scott ei saisi värjäyttää hiuksiaan, vaan saisi olla todella tyytyväinen vaaleisiin hiuksiinsa, niin Eileen ainakin ajatteli.
Okei, ehkä tämä irlantilaistyttö oli liian dramaattinen hiusasioissa, mutta minkäs sille omalle luonnolleen mahtoi. Olihan sitä friikimpiäkin ihailunkohteita, eikö niin? Kuten esimerkiksi... Kivien ihaileminen!

Eileen sai viimein syötyä banaaninsa, jonka jälkeen hän asetti tarjottimella olevat tyhjät astiat siististi. Hän pyyhkäisi servetillä suun ympäryksen puhtaaksi ja laittoi banaaninkuoren kaalilaatikon sekaan. Siitä olisi helppo kipata ruuat biojätteeseen.
”Mitä sulla on seuraavaksi?” brunette esitti harmittoman kysymyksen ja nosti katseensa Scottiin. Tytöllä ei paljoakaan ollut vielä tuttuja tässä koulussa, ja El joutuisi luultavasti olemaan yksin koko loppupäivän. Ellie pystyi vain toivomaan, että Scott kestäisi häntä edes tämän ruokatunnin loppuun asti. Jo se parantaisi tytön päivää.

Scott vaan hymyili pienesti toisen esitelmöidessä siitä miten omat hiukset olivat tylsät ja latteat nuorukaisen vaaleisiin hiuksiin verrattuina.
"En mä ehkä oo värjäämässä, ainakaan vielä", Scott vastasi virnistellen Ellien dramaattiseen reaktioon mustasta hiusväristä. Scott kyllä mieluusti tekisi värjäyksen, mutta sitten hän olisi aivan kuin Christian eikä veljeksiä enää erottaisi millään. Olihan Chris kolmisen senttiä lyhempi ja omasi selvästi enemmän lihasmassaa kuin pikkuveljensä, mutta kasvonpiirteet heillä oli lähestulkoon kuin identtisillä kaksosilla. Chris oli myös aidosti vaalea, mutta mustahiuksisena tämä oli ollut jo nelisen vuotta.

Scott seurasi toimettomana tytön ruokailun lopettelemishommia kunnes Ellie taas puhui hänelle.
"Hmm, hyvä kysymys", Scottin kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme, hän ei ollut varma mitä hänellä olisi seuraavalla tunnilla. Hetken pohdiskelun jälkeen nuorukainen tuli siihen tulokseen että todennäköisesti hänellä olisi seuraavaksi uskontoa. Scott vihasi kaikkea uskonnontunneissa, opettaja oli hirveä, oppilaat olivat yleensä hiljaisempia kuin muilla tunneilla eikä Scott voinut mölistä itsekseen takapenkillä ilman että hänet huomattaisiin ja ennen kaikkea nuorukainen oli ateisti eikä sietänyt minkäänlaista uskontohöpinää.
"Uskontoa", Scott sylkäisi sanan suustaan aivan kuin olisi puhunut jostain hyvin kuvottavasta, kuten mädäntyneestä ruumiista. Hän voisi periaatteessa lähteä kotiin, mutta uskonnontunneilta oli kertynyt jo sen verran lintsausta että todennäköisesti kurssi ei enää menisi lävitse jos hän olisi enemmän poissa. Äiti oli tarkka siitä että poika suorittaisi myös uskontokurssinsa, vaikkei perhe ollut yltiöuskovainen, olivat Braddockit silti kirkkoon kuuluvaa väkeä.

El virnisti huojentuneena, kun Scott kertoi, ettei ollut ainakaan vielä aikeissa värjätä vaaleita hiuksiaan.
"Hyvä. Saat värjätä ne vasta sitten, kun me ei enää olla samassa koulussa", Ellie totesi napakasti ja hymyili siihen tyyliin, ettei pojalla ollut oikein valinnanvaraa alkaa inttää vastaan. Mutta sitten tavistyttö naurahti heleästi, mikä kevensi huomattavasti hänen sanomisiaan.

Scott syventyi ajatuksiinsa, eikä Eileen osannut oikein muuta tehdä kuin tuijottaa toista odottavasti. Katse tosin eksyi suurimman osan ajasta toisen vaaleisiin hiuksiin. Kauaa ei Ellie kuitenkaan saanut ihailla toisen hiuksia, kun poika vastasi tytön esittämään kysymykseen.
"Uskontoa? Jee! Mullakin on uskontoa", El hihkaisi innoissaan. Tässä vaiheessa hän alkoi tosissaan miettiä, oliko nähnyt toista samalla tunnilla. Eileen istui kuitenkin jo toisessa rivissä ja harvemmin hän taakseen katseli. Ehkä Scott sitten istui takana, eikä Eileen ollut kiinnittänyt toiseen sen suurempaa huomiota.
"Mennäänkö samaa matkaa luokkaan?" brunette kysyi iloiseen sävyyn ja hymyili pirteästi. Hän otti kiinni tarjottimen reunoista ja teki hidasta nousua.

Scott naurahti tytölle kun tämä sanoi ettei Scott saanut värjätä hiuksiaan ennen kuin hän lähtisi pois Astonista. Nuorukainen melkein kysyi Ellieltä että kuolisiko tämä jos Scott ilmaantuisi kouluun mustahiuksisena, mutta nieli sanansa ettei vahingossakaan pahoittaisi tuon tytön mieltä sillä hän ei halunnut olla ilkeä, ei ainakaan nyt. Ei Scott voinut tietää mistä toinen loukkaantuisi, tämä vaikutti hieman herkältä tytöltä, mutta olihan Scott ennenkin erehtynyt ihmisten suhteen.

Se tästä nyt vielä puuttuikin, Scott tuskasteli itsekseen Ellien ilmoitettua että hänelläkin olisi uskontoa ja vielä pyydettyä josko Scott menisi samaa matkaa hänen kanssaan tunnille. Ei sillä etteikö hänelle seura kelvannut, mutta tyttö oli hieman turhan innokas eikä Scott myöskään halunnut että koulussa alkaisi liikkua suhdehuhuja. Scotthan ei seurustellut kenenkään kanssa eikä edes halunnut seurustella. Mutta Ellie nyt sattui kököttämään tuossa ja odotti innokkaan näköisenä mitä Scott vastaisi. Nuorukainen ei kai voinut muuta kuin suostua kävelemään samaa matkaa tämän kanssa.
"Okei, sama kohdehan meillä on niin melkein väkisinki mennään samaa matkaa", Scott hymähti ja tarrasi tarjottimestaan viedäkseen sen pois.
Nuorukainen nousi ylös pöydästä ja lähti suunnistamaan tarjottimensa kanssa kohti linjastoa jolle tarjottimet ja roskat jätettiin. Scott lykkäsi roskat roskiin, laittoi tarjottimen pinoon ja vilkaisi taakseen odottaen näkevänsä Ellien seuraamassa häntä.

//Hahaha, Eileen vaa ahistelee Scottia XDDDD

Eileen vain hymyili pirteään tapaansa, kun Scott vastasi hänelle myöntävästi. Tyttö ei tarrautunut laisinkaan toisen puhetapaan, vaan lähti innokkaasti seuraamaan toista kohti linjastoa.
"Mä en oikee koskaan oo tajunnut uskontoa. Siis, kyllä mä kuulun kirkkoo ja sillee, mut... Tajuuks sä, mitä mä tarkotan? Jotenkin uskonto oppiaineena on ihan hepreaa", Ellie puheli tuttavalliseen sävyyn tyhjentäessään lautastaan biojätteeseen ja heittäessä roskan energiajätteeseen.
"Mut kyllä mä siitä oon aina onnistunut kahlaamaan läpi. Mun huonoin numero on ehkä... Kutonen? Mutta yleensä uskonto on mulle seiskana", Eileen jatkoi pälättämistään, kun asetteli välineet oikeille paikoilleen. Vielä lautanen ja tarjotin, niin tyttö pääsi viimein lähtemään kulkemaan Scottin kanssa samaa matkaa kohti uskonnon luokkaa.

Brunette asteli kevein askelin ruokalasta ulos ja sovitti askeleensa Scottin vauhtiin sopivasti. Tyttö ei ajatellut lainkaan, mitä muut heistä ajattelisivat. Eihän Eileenkään ajatellut tästä tilanteesta mitenkään kummallisesti. Hän tahtoi tutustua uusiin ihmisiin, ja Scott parka nyt oli vain joutunut uhriksi vaaleiden hiustensa takia.
"Ootko sä hyvä koulussa?" tavis aloitti keskustelun taas ja katseli toista siniharmailla silmillään uteliaasti.

Scott oletti että tyttö olisi hetken hiljaa, mutta eipäs tämä ollutkaan.
"En mäkään ymmärrä, mä haluisin erota kirkosta mutta porukat ei anna ennen ku oon täysikäinen", Scott marisi ärsyyntyneenä, hänestä vanhemmat olivat liian tiukkoja tässä asiassa.
Nuorukainen kuunteli Ellien pölinää yrittäen pitää kasvonsa peruslukemilla.
"Mulla on vissiin vitonen, en meinannu päästä viime kurssista läpi, tääki menee läpi varmaa vähän kiikun kaakun", poika virnisti tytön saadessa kaikki paikoilleen ja lähtiessä Scottin mukana kohti uskonnonluokkaa.

Nuorukainen yritti pitää tyttöön hieman välimatkaa, hän ei halunnut kulkea tämän kanssa kylki kyljessä, mitäköhän muut oikein ajattelisivat jos Ellie nahjustaisi hänen kyljessään kiinni?
Tyttö tiedusteli oliko Scott hyvä koulussa, poika pudisteli päätään virnistäen.
"En, mulla ei oo kauheesti teoreettista lahjakkuutta", poika ilmoitti huvittuneella äänellä. Hän oli ollut hyvä koulussa aiemmin ja olisi varmasti nytkin jos vain yrittäisi. Hän oli kyllä lahjakas nuori mies, siitä ei ollut kyse etteikö hänellä olisi ollut lahjoja, hän vain oli laiska.
"Entä sä?" Scott esitti vastakysymyksen pitääkseen normaalin rupattelun ilmassa, hän ei halunnut alkaa taas puhumaan hiuksista.

Eileen nauroi hyväntahtoisesti Scottin sanoille teoreettisesta lahjakkuudesta.
"Haha, hyvin sanottu", tyttö hymisi huvittuneena ja alkoi pohtia omaa tilaansa. Niin, oliko tyttö hyvä koulussa? Ei Eileen mitenkään ihan huippuoppilas ollut, mutta ei hän mikään huonokaan ollut.
"Nääh. Mä oon aika keskiverto-oppilas", brunette vastasi hetken päästä, kun oli miettinyt asiaa jonkin aikaa.
"Mulla on vaa pari kutosta, neki on vaa yhdestä uskonnon kurssista ja toinen on fysiikasta. Sitte mulla on aika kaunis rivi seiskoja. Löytyy sieltä sitten kyllä pari kasia ja ysiäkin", tyttö kertoi hieman tarkemmin koulumenestyksestään.

Ellie hieman ihmetteli sitä, miksi Scott pysytteli hänestä etäämmällä. Tavis astui lähemmäs toista ja jatkoi taas kävelemistä toisen rinnalla. Ei tytössä nyt mitään pöpöjä ollut? Vai miksi toinen sitten pysytteli kauempana hänestä.
"Hei", tyttö totesi sitten, kun oli nuuhkaissut ilmaa ja käänsi katseensa Scottiin.
"Poltaks sä?" Eileen kysyi ja nyrpisteli hieman nenäänsä. Ei hänellä ollut mitään tupakointia vastaan, mutta täytyi myöntää, ettei tytöstä itse koskaan voisi tupakoitsijaa tulla. Mutta Scott kyllä haisi myös jollekin muulle kuin pelkälle tupakalle (jooo, toivottavasti Scott on tullut tota päivänä kouluun kevytmoottoripyörällään XD)
"Onks sulla moottoripyörä?" tavis kysyi sitten asteen verran innokkaampana ja odotti, mitä poika hänelle vastaisi. Eileenillä oli tarkka hajuaisti, ja hän kyllä tunnisti, jos jossakussa haisi eräänlainen katku (joka oli varsin yleinen moottoripyörillä ajelevilla ihmisillä)

Tytön nauraessa Scottin sanoille poika vain hymyili yrittäen edelleen pitää välimatkaa tyttöön. Ellie alkoi höpötellä arvosanoistaan ja Scott vain nyökkäili heidän kävellessään pojan erään kolmosluokkalaisen ystävän ohitse. Vaalea poika vilkaisi ystäväänsä, pyöräytti silmiään ja näytti kieltään, toinen rokkarinuorukainen alkoi nauraa ja Scott katsahti Ellieen hymyillen ystävällisesti varmistuakseen ettei tyttö ollut huomannut hänen pelleilyään ystävänsä kanssa.

Ellie tuli lähemmäs, Scott tunsi itsensä hieman ahdistuneeksi kun ei voinut pitää haluamaansa välimatkaa. Hän ei kuitenkaan maininnut tytölle mitään asiasta, tämä ei ehkä olisi iloinen jos Scott ilmoittaisi häpeävänsä sitä että Ellie juoksenteli hänen vierellään käytävällä.
Tyttö alkoi nuuhkia ilmaa ja tiedusteli sitten nenä nyrpyssä oliko Scott tupakoitsija.
"En mä tänään oo polttanu yhtään, mitennii?" nuorukainen katsahti tyttöön ihmeissään. Ehkä häneen oli tarttunut jostakusta toisesta hajua, kyllähän osa hänen tuttavistaan oli varsinaisia ketjupolttajia, vaalea poika saattoi joskus seisoskella näiden kanssa tupakalla vaikkei itse juuri silloin polttaisikaan. Scott itsekin tupakoi silloin tällöin, mutta hän yritti lopettaa tupakoinnin kokonaan.
Ellie esitti toisen kysymyksen jonka johdosta pojan kasvoille levisi leveä virne.
"Joo. Tai no oikeestaan mulla on kaks. Toinen on kyllä puoliks mun ja puoliks mun veljen", Scott kertoi iloisesti, hänen oma ajokkinsa oli musta Aprilia RS 125 punaisin kuvioin. Kirkkaanvihreä Kawasaki Ninja oli taas oikeastaan Christianin nimissä, mutta Scott ajoi pyörällä lähes yhtä paljon kuin Christiankin. Olihan Scott joskus tullut kouluun Chrisin motocrosspyörälläkin, mutta yleensä hän ajeli kouluun Apriliallaan, satunnaisesti Kawasakillakin. Rokkari oli suunnitellut oman crossipyörän ostoa, mutta toistaiseksi se hanke oli jäissä rahapulan vuoksi.
"Mistä sä arvasit?" Scott halusi tietää mistä tyttö oli äkännyt että hänellä oli moottoripyöriä.

Scottin onneksi Eileen ei nähnyt tämän pelleilyä kaverinsa kanssa. Sillä siitäkös tyttö olisi suuttunut ja lähtenyt lampsimaan pois toisen luota. Samanlaista oli ollut myös hänen vanhassa koulussaan Irlannissa. Se oli niin, että tytöstä joko piti tai sitten ei pitänyt. Eileen oli vain sellainen luonteeltaan, että häntä pystyi joko inhoamaan tai rakastamaan.

"Ai. Sitten mä kai haistoin tupakan joltain muulta" Eileen tokaisi äimistyneenä, mutta oli tyttö silti ollut oikeasssa: Scott poltti. Eileenin oli täytyä sitten nuuhkaista tupakanhajua jostakusta ohikulkeneesta oppilaast.
Voi Scott, minkä menitkään tekemään.
Eileenin suu kääntyi mitä iloisempaan ja ihastuneeseen virneeseen, kun kuuli Scottilla olevan jopa kaksi moottoripyörää. Tämä oli niin täydellistä!
"Oh, mä rakastan moottoripyöriä ylikaiken!" Ellie hihkaisi ihastuneena ja katseli Scottia silmät ihastuksesta säihkyen.
"Mä haistoin katkun susta", tyttö vastasti nopeasti Scottin kysymykseen, mutta hän ei malttanut jäädä siihen aiheeseen pidemmäksi aikaa.
"Minkä merkkisiä sun pyörät on? Ootko tänää toisella liikenteessä? Saisinko mä nähä sen päivän päättyessä?" tyttö lateli kysymyksiä kuin liukuhihnalta ja odotti malttamattomana Scottin vastauksia kysymyksiinsä.

Jep. Eileen saattoi nyt vaikuttaa melko oudolta tavikselta. Hän rakasti blondeja ja moottoripyöriä. Hän ei vielä ollut kertonut tikkariaddiktistaan, mutta eiköhän se toiselle paljastuisi.
Tikkareista puheenollen...
Tyttö kaivoi taskustaan kaksi tikkaria ja ojensi niitä Scottille.
"Valitse toinen", El sanoi ja virnisti iloisesti.

Scottin naama venähti kun Ellie sanoi rakastavansa moottoripyöriä. Se nyt tästä vielä puuttuikin! Mitä sellaista hänellä olisi mitä Ellie ei rakastaisi? Ehkä Scott voisi kertoa tytölle olevansa homo ja tämä karkaisi hänen luotaan alta aikayksikön. Hänen tuurillaan Ellie kuitenkin ilmoittaisi rakastavansa homoja.
Eihän vaalea nuorukainen homo ollut, hän piti kummastakin sukupuolesta melkoisen tasavertaisesti. Tilanne vain laittoi hänet miettimään äärimmäisiä ratkaisuja...
Tyttö ilmoitti haistaneensa katkun pojasta, Scott vilkaisi tyttöä hämmästyneenä, eihän hänellä edes ollut nimikkotakkiaan yllään, se varmasti olisi haissut eniten. Elliellä taisi olla aikamoisen tarkka nenä.
"Mhm, Aprilia ja Kawasaki. Yleensä tuun Aprilialla mutta tänää mulla on Ninja. Se on hiukan ärhäkämpi peli, nelitahtinen, 250-kuutioinen", Scott virnisti leveästi, hänen Apriliansa oli hieman pienempi, kaksitahtinen 125-kuutioinen, se luokiteltiinkin vielä kevytmoottoripyöräksi. Scott ei odottanut että tyttö ymmärtäisi mitä tarkoittaisi nelitahti tai kuutiot, mutta hänestä oli hauska höpötellä pyöristään.
"Ja kai mä voin näyttää sen sulle", nuorukainen lisäsi pieni hymy kasvoillaan. No niin, nyt hän jopa näyttäisi siltä että lähtisi pois Ellien kanssa... Loistavaa.

Nuorukainen ehti jo ajatella että Ellie oli hieman rauhoittunut eikä ahdistelisi häntä enää niin paljoa, mutta sitten tämä veti taskustaan jotain. Tikkareita! Scott oli purskahtaa naurun tytön käskiessä valita toisen, mutta vaalea poika hillitsi naurunsa ja nappasi vasemmanpuoleisen tikkarin.
"Kiitti", Scott naurahti ja pyöritteli tikkaria sormiensa välissä. Hän ei juurikaan syönyt karkkia, mutta jos kerran tarjottiin olisi epäkohteliasta kieltäytyä.

//Ei hitto, nyt kyllä repesin ja pahasti XDDD

Eileen kuunteli mitä kiinnostuneena Scottin kertoessa hänelle moottirpyöristään. Tyttö oli kertakaikkisen haltioissaan koko tilanteesta. Ensiksikin Scott oli blondi ja toinen omisti moottoripyörän! Ja vieläpä kaksi kappaletta! Vou, aivan mieletöntä. Ellie tunsi, että hänen olisi pidettävä toiseen vielä jatkossakin yhteyttä, sillä toinenhan oli oikea löyty tästä koulusta!
JA OH MY GOSH, Scott suostuisi vieläpä näyttämään oman Ninjansa! Tämähän oli oikea onnenpäivä.
"Oikeesti? Oih, mä oon jo nyt niin innoissani! En malta ees odottaa koulun päättymistä. Mä oon aina unelmoinu omasta moottoripyörästä, mut mun vanhemmat ei osta mulle. Mä oon unelmoinu Harley Davidson Road Kingistä. Siinä vasta upea moottoripyörä..." Eileen sanoi unelmoiden ja katosi hetkeksi aikaa omaan haavemaailmaansa, jossa hänellä olisi oma moottoripyörä.

Ellie avasi käteen jäänyttä tikkariaan hajamielisesti auki, ja pian tikkari jo asetettiin suuhun päällyspaperin lentäessä lähimpään roskikseen.
"Et sattuis vielä tennistä harrastamaan?" brunette kysyi virnuillen ja naureskeli hiljaa.

"Ihan oikeesti", Scott nyökkäsi huvittuneena tytön vaahdotessa moottoripyöristä.
"Mä en tykkää harrikoista, oon enemmän ratamoottoripyörien kannalla", blondi virnisti Ellien kertoessa että haaveili omasta harrikasta. Scott ei osannut kuvitella Ellietä ajamassa moottoripyörällä, tämä vaikutti niin höpsöltä että tyttö ja moottipyörä olisivat varmasti ojassa ennen kuin pääsisivät edes liikkeelle. Nuorukainen kuitenkin piti suunsa kiinni ajatuksestaan, tyttöhän vielä pyytäisi häneltä ajotunteja.

"Tennistä? En", Scott naurahti jyrsien tikkariaan. Rokkari ei ollut kauhean atleettinen eikä tavallisesta urheilusta kiinnostunut, mutta kyllä hän joskus innostui liikkumaankin.
"Ainoo urheilu jota harrastan on motocross", Scott ilmoitti pyöritellen tikkarinsa käärepaperia kädessään palloksi ja heittäessä sen kaaressa roskikseen.
"Voisin kyllä ruveta koripallolijaks, napakymppi", poika hihkaisi roskan pudottua kauniisti roskakoriin.

"Mitä sä aattelet tatuoinneista?" Scott tiedusteli tytöltä ollen iloinen siitä ettei tämä ollut vielä nähnyt nuorukaista koristavaa kookasta tatuointia, vaatteet peittivät sen hyvin. Hän ei tietenkään mainitsisi omasta tatuoinnistaan mitään jos tyttö innostuisi, mutta jos tämä oli tatuoinninvihaajia, Scott voisi vihjata että hänellä oli tatuointi ja lisää tulossa.
Olihan Eileen tavallaan suloinen tyttönen, mutta Scott hieman varautuneena ihmisenä ei pitänyt kovinkaan innokkaista tytöistä jotka saivat hänet lähinnä vain ahdistuneeksi tai ärsyyntymään.