Eiks ois kiva (Yuki)

(Yuki tänne Jaken kanssa, kiitoos! :3)

Judith ajoi pitkin kaupunkia. Hän oli lähtenyt suoraan koulusta kaupungille ja oli siellä vieläkin. Kello oli varmaan jo viisi ja hän oli ajellut jo kolme tuntia ympäriinsä pitkin kaupunkia. Hän päätti mennä ostoskeskukseen katselemaan mitä siltä löytyisi. Hän ajoi autonsa parkkiin vähän kauemmaksi ja käveli siitä sitten ostarille. Tyttö oli ollut koko päivän yksinään, no mitä koulussa tuli nähtyä kavereita, mutta siinä se olikin. Hän käveli ostarin isoista ovista sisään ja pöyhi punasia kiharoistaan. Ulkona oli ollut kylmä, mutta sisään päästyään hänellä oli lämmin. Hänellä tosin oli vain revityt pillifarkut, T-paita, huppari päällään ja piikkikorkokengät jalassaan, ja musta tekonahka laukku oli hänen olkapäällään.

Punapää näki hienon paidan hengarissa, yhdessä vaate kaupassa. Tietenkin hän meni katsomaan sitä. Tyttö ihastui paitaan ja meni sovittamaan sitä. Sovituskopissa hän katsoi paljonko se maksoi. Aivan liikaa! Hän tuhahti ja veti sen pois päältään. Hän puki omat vaatteensa päälleen ja vei vaatteen paikoilleen. Hän seikkaili vähän aikaa kaupassa ja siirtyi sitten isolle käytävälle. Korkojen kopina kaikui pitkin käytäviä ja monet katseet kääntyivät häneen. Noissa korkokengissä hän oli päälle 180 senttinen. Pari vislaustakin hän kuuli jostain. Hän hymyili tyytyväisenä, kun oli saanut huomiota. Hän kävi katselemassa muutamista kaupoista vaatteita ja meni sitten yhteen kahvilaan. Hän otti kahvin ja leivoksen ja meni istumaan yhteen tyhjään pöytään ja katseli ohikulkioita.

(Juu otsikko on vähän kökkö... :3)

//here i come ! :''3 otsikko on hyvä .3

Brunette juoksi juuri niin lujaa kuin jaloista pääsi, kohti jotain piilopaikkaa. Että olikin pitänyt suututtaa pari, ehkä noin vuoden vanhempaa poikaa. Mutta minkäs Jake sille mahtoi, väärinkäsitys koko tillane. Poika oli vain sattunut puhumaan ystävänsä kanssa puhelimessa, saanut naurukohtauksen ja sattunut juuri katsomaan noita kahta poikaa jotka seikkailivat fantasioidensa saattamina naisten alusvaatepuolella. No sen siitä sai.. Jake juoksi vain nopeammin, oli kompastua mutta piti tasapainon. Brunette suuntasi kohti urheilu liikettä. Siellä oli kaikennäköistä tavaraa ja kauppa oli iso. Jake koitti eksyttää seuraajat, tosin tuloksetta. Häneltä alkoi puhti loppumaan, lopulta hän pääsi pinkomaan sovituskoppiin ja ehti laittaa oven lukkoon ja nousi nopeasti tuolille, jottei jalat näkyisi oven alta. Hän hengitti raskaasti ja pyyhki märkiä silmiään. 'hitto..' poika ajatteli ja katsoi kun perässä juoksijoiden jalat menivät ohi sen sovituskopin.

Hetken Jake istui hengittämättä, kunnes kuuli noiden poikien puhuvan jotain etteivät he enää jaksaneet ja sitten he lähtivät. Hetken Jake vielä vain istui tuolilla ja pyyhki silmiään, kunnes kokosi itsensä ja avasi varoen kopin oven, katsellen ympärilleen. Hän huokaisi ja lähti koko kaupasta, seisoen käytävällä, hän ei nähnyt noita kahta. Poikaa ahdisti, muttei niin paljoa kuin koulussa, eihän siellä kaupassa ollut niin paljoa ihmisiä. Yllättävän vähän itse asiassa. Jakelle oli tullut kamala jano juoksemisesta joten hän suunnisti kahvilaan, tilaten jääveden. Hän piti lasia tärisevässä kädessään ja etsi istuma paikkaa, kunnes bongasi siskonsa ja helpottunut huokaisi pääsi bruneten suustan, hänen suunnistaessa siskonsa luokse ja istui tuota vastapäätä, täristen yhä. "en kai.. häiritse?" Poika kysyi katsoen siskoaan suurilla, suklaan ruskeilla silmillää.

Judith katseli ohikulkevia ihmisiä haaveillen. Hän nojasi pöytään ja hörppi kahviaan aivan rauhassa. Hän näki pari tyyppiä juoksevan lähimpään urheilu liikkeeseen. 'Mitäköhän tuollaki tapahtuu...?' Tyttö mietti ja siirsi katseensa muualle. Ohi kulki enimmäkseen nuorta porukkaa, mutta kyllä siellä kulki vanhoja ihmisiä ja lapsia vanhempiensa kanssa. Hän huokaisi ja hörppäsi lämmintä kahviaan.

Kikkarapää oli vajonnut ajatuksiinsa ja hätkähti kun hänen veljensä tuli istumaan häntä vastapäätä. "en kai.. häiritse?" Jake kysyi häneltä. Tyttö katsoi häntä kysyvästi ja huomasi että tuo tärisi vähän.
"Et... Mitä hemmettiä sä oot tehny? Sä täriset!" Jud sanoi ja katsoi toisen täriseviä käsiä ja sitten siirsi katseen tuon isoihin ruskeisiin silmiin. Hänellä oli jo aavistus mitä tuo oli tehnyt. Juossut joitain tyyppejä karkuun... Hän vielä noille näyttäisi, että tuota poikaa ei saisi kiusata.
"Älä vaan sano et joku on kiusannu sua taas!" Hän painotti sanaa "taas" ja katsoi veljeään kulmat koholla. Hän ei voinut sietää niitä jotka tuota pientä kikkarapäätä kiusasi. Hän itse kiusasi pikkuveljeään. Mutta se oli hänen ja vain hänen oikeutensa. Judith nojautui tuolin selkänojaa vasten ja hörppäsi kahviaan.

(Tökstöks...)

"en mitään.. mulla on vain.. kylmä." Jake valehteli katsellen kaikkialle muualle kuin sisareensa. Mutta kyllä kai tyhmäkin tajusi, jos ihmisellä on kylmä, ei hän ota jäävettä vaan jotain lämmintä, kuten kaakaota tai kahvia. Brunette kuitenkin tajusi ettei siskolle kannattanut valehdella. "se oli vain väärinkäsitys. nauroin väärään aikaan. Ja ne kaksi suuttui ja lähti jahtaamaan." poika huokaisi nojaten käteensä, katsoen maata. "mutta ei huolta, ne ei ehtinyt koskeakkaan muhun." poika virnisti, ihan kuin se olisikin auttanut. Ne kaksi poikaa oli jahdannut Jakea ympäri kauppakeskuksen ja se varmasti riitti huolehtivalle isosiskolle syyksi antaa turpiin noille, ja kunnolla.
"mutta. mitäs sä täällä.. ?" Brunette koitti epätpivoisesti vaihtaa puheenaihetta "ja miten meni koulussa ?" Poika jatkoi, aivan kuin hän normaalisti olisi joka päivä kysynyt saman kysymyksen toiselta, aivan kuin hän normaalisti olisikin puhelijas persoona.

Jakelal oli paljon turvallisempi olo siskon luona. Jos joku nyt uskaltaisi edes mulkaista häntä, Jud vetäisi toista jo sen verran pahasti lättyyn että tuskin tuo mulkoilija uskaltaiai edes vilkaista Jakea sen jälkeen. Välillä Jakesta tuntui että Jud olin hiukan liian huolehtiva ja vahva, mutta minkäs sille mahtoi.. "Missä Jakob ?" Pikkuveli jatkoi puheenaiheen vaihtamista, yhäkin epätoivoisesti.

// täähän siis kirjoitettiin kiireessä X'D

(:-D)

Judith katsoi veljeään kun tuo valehteli hänelle. Mukamas kylmä... Niin varmaan, joo. Poika vältteli katsomasta häneen ja siitä huomasi että tuo valehteli. "se oli vain väärinkäsitys. nauroin väärään aikaan. Ja ne kaksi suuttui ja lähti jahtaamaan. mutta ei huolta, ne ei ehtinyt koskeakkaan muhun." Jake selitteli hänelle. Tyttö henkäisi äänekkäästi ja pyöräytti silmiään. 'Herra jumala...' Hän ajatteli ja joi kahviaan. "mutta. mitäs sä täällä..? ja miten meni koulussa?" Poika yritti vaihtaa keskustelun aihetta.

"Tylsyyttäni olen ku ei jaksa enää ajella pitkin kaupunkia. Koulussa sitä samaa tylsää..." Jud selitteli ja mietti missä vaiheessa jatkaisi tuota äskeistä keskustelua, mutta ei ottanut sitä puheeksi vielä. "Missä Jakob?" Jake kyseli.
"En tiiä, ku tulin kaupunkii suoraan koulusta päästyä." Hän vastasi olkiaan kohauttaen. Hän nojautui pöytään vasten ja meni mahdollisimman lähelle pikkuveljeään.
"Ja sun on turha yrittää vaihtaa puheen aihetta tai valehella mulle!" Tyttö sanoi ja katsoi poikaa tiiviisti silmiin. Hän nousi istumaan suorempaan penkille ja potkaisi veljeään hellästi jalkaan. Hän illisti tuolle pienesti ja siirsi katseensa ohi kulkeviin ihmisiin. Hän katsoi kahvikuppiaan, jossa oli enää vähän kahvia. J joi ne ja katsoi Jakea.
"Millon sä oot tullu tänne?" Hän kysyi ja nosti oikean jalkansa vasemman päälle. "Ootko sä lähössä millon? tarviisin nimittäin uuden takin ja apuu valihtemaan sen!" Hän jatkoi ja hymyili.

Brunette kikkarapää nyökkäili toiselle. Hän äännähti toisen potkaistessa häntä, eihän se kovaa ollut tullut mutta ainahan se sattui kun joku potki luuhun. "auch.." poika valitti ja nosti jalkansa tuolille, hieroen säärtään. "en mä valehdellu.. okei. aluksi. mutta sit kerroin totuuden." Jake inisi. "tulin suoraan koulusta, tunti sitten. Tai en ihan suoraan, eka menin kirjastoon ja tein läksyt ja sitten tulin tänne kun kotona ei ole mitään ruokaa." Poika kertoi. "uus takki ? hmm. voin mä vaikka toimiakkin makutuomarina." hän sitten myöntyi hymyillen suloiseen tyyliinsä. "mutta ihan tosi Jud. ei ne pojat repäissyt eed yhtä hiusta multa. oon kunnossa." poika totesi, tajuten vasta ettei ollut ollenkaan vielä juonut vettään, ja hörppäsikin pari suurta kulausta. Jake tajusi kuinka jano hänellä oli, joten hän kulautti pari kulausta lisää, ihanan virksitävän kylmää vettä kurkkuunsa.

Jake laski lasin pöydälle ja valahti tuolilla hiukan alemmas, väsyneen näköisenä ja katsoi maata. Likaiset, vanhat ja rikkinäiset ruskeat kangas tennarit eivät näyttäneet kovin hyviltä, kun vertasi niitä siskon hienoihin korkokenkiin. Mutta aivan kuin Jakella joskus olisikin varaa ostaa uudet kengät. Vaikka vanhemmat varmasti ostaisivat, Jake ei halunnut vaivata vanhempiaan kitisemällä uusia kenkiä rikkinäisten tilalle. Poika siis tyytyi noihin vanhoihin kenkiin, josta toisesta oli meinannut juoksun aiklana pohjakin irrota. Varmasti jos hän olisi edes vähän varakkaampi, hän olisi ostanut jo parikin paria uusia kenkiä. Mutta luusereita siinä oltiin, siitä ei päässyt yli eikä ympäri.

Judith katsoi veljeään hymyillen, kun tuo inisi hänelle kun hän oli potkaissut tuota. Poika kertoi mitä oli tehnyt koulun jälkeen ja se muistutti että hänenkin piti tehdä läksyt, mutta sivuutti sen ajatuksen kokonaan. "mutta ihan tosi Jud. ei ne pojat repäissyt eed yhtä hiusta multa. oon kunnossa." Jake sanoi.

"Juujuu, tajusin jo! En mä niille ois mitään tehny..." Jud mutisi. Kyllähän kaikki sen tiesi että oli hän aikonut tehdä jotain noille jotka olivat jahdanneet Jakea. Vähintään huutanut... Hän katsoi veljeään kun tuo joi vettään. Hän huokaisi ja nousi ylös.
"Noni, mennään! Ei tässä koko päivää oo aikaa." Judith sanoi ja astui pari askelta pöydästä pois päin ja kääntyi veljeään päin. "Meidän pitää ostaa se takki ja sit pitää käydä kaupassa ja..." Tyttö mietti mitä vielä piti ostaa ja silloin huomasi veljensä vanhat risaiset kengät. "Ja sulle uudet kengät!" Hän hymyili ja kääntyi pois päin veljestään.

Punapää katsoi itseään yhden kaupan näyte ikkunasta ja pöyhi hiuksiaan. Hän kääntyi veljeään päin ja otti tuon kainaloonsa.
"Minkälaiset kengät sä haluut?" Jud kysyi ja katsoi kauppoja ulkoa päin.

Jake katsoi siskoaan epäuskoisena. "nyt sä valehtelet." hän valitti, kyllähän Jake siskonsa tunsi, kyllä tuo olisi jotain tehnyt jos olisi ne kaksi poikaa saanut käsiinsä. Poika nousi sitten seisomaan ja nosti laukun olalleen. Toinen ilmeisesti oli hoksannut veljensä kengät, brunette vilkaisi omia kenkiään ja naurahti. "no eihän nämä mitään laatu kamaa ole mutta.." hän aloitti mutta huomasi toisen jo hävinneen ja hävisi nopeasti perässä. Pian hän löysi itsensä sisarensa kainalosta. "hmm.. tennarit." poika virnisti, sellaisiahan hän aina käytti ja sellaiset saisi alle kahdellakympilläkin.
Jake veti itsensä toisen kainalosta ja katseli näyteikkunoita. Hän pysähtyi yhden kenkäkaupan kohdalle, nähtyään näyteikkunassa valkomusta ruudulliset tennarit. Voi kun sellaiset saisi..

Hinta ei nyt ihan kamala ollut, kengät oli alennuksessa ja maksoivat 24,95. Brunette vilkaisi koiranpentu katseella siskoaan ja käänsi taas katseensa noihin kauniisiin, ihaniin tennareihin.. Jos siskoll ei olisi varaa, Jake luultavasti alkaisi säästää omaa rahaa tai sitten vaivaisi sydämmettömästi vanhempiaan ja vinkuisi rahaa.

Judith katsoi poikaa kainalossaan. Aina tuo halusi tennarit. Eikö tuo osannut muita käyttää? No ihan samahan tuo oli hänelle, kunhan tuo saisi uudemmat kengät. Jake veti itsensä pois hänen kainalostaan ja katseli kauppoja. Tyttö käveli pojan vierellä ja pysähtyi pojan vierelle kun tuo pysähtyi yhden näyteikkunan eteen. Hän katsoi veljeään ja sitten tuon tuijottamia tennareita. Hän huomasi toisen ilmeen ja otti poikaa kädestä ja raahasi tuon kauppaan.
"Katotaan nyt onko täällä kokoja, koska toi on alennuksessa ja se voi olla jo loppu! Ja luuletko sä et mulla ei ois varaa alle kolmenkympin kenkiin!? Nää kengät makso vähän alle 80 euroo!" Hän selitti ja nosti jalkansa ylös (takapuolen kohdalle).

Jud veti veljeään perässään ja meni noiden ruudullisten tennarien kohdalle ja etsi Jaken kengän numeroa. Ha! yksi pari vielä jäljellä. Hän otti ne ja antoi veljelleen. Hän meni itse katselemaan kenkiä jotka voisi ostaa, jos sellaiset löytyisi. Tosin hän oli ostanut nuo kengät vasta pari päivää sitten. Hän löysi yhdet ihanat korkokengät ja kokeili niitä. Ne olivat juuri sopivat eikä ne edes hangannut. Ongelmana oli hinta. Ne maksoivat 65.95 euroa ja hänen piti ostaa vielä takki ja ruokaa kotiin. Judith vaihtoi omat kenkänsä jalkaan ja otti nuo ihanat korkokengät mukaansa. Hän meni Jaken luo ja katsoi tuota ruskeilla silmillään.
"Jake... Onko sulla lompakko ja puhelin mukana?" Tyttö kysyi ja piteli kenkiä selkänsä takana, ettei poika näkisi niitä. Hän katsoi maahan ja välillä vilkaisi veljeään. Tytöllä oli taka-ajatuksia, että poika soittaisi vanhemmille ja pyytäisi noilta rahaa.

Jake otti tennarit ja virnisti. Brunette istui penkille ja laittoi molemmat kengät jalkoihinsa. Poika nousi seisomaan ja käveli vähän matkaa, peilin luokse. Hän katseli kenkiään ja näytti olevan ihan taivaissa. Ne kengät oli vain pakko saada. Poika palasi istumaan, alkaen vaihtaa omia kenkiään. Hänen siskonsa tuli hänen luokseen ja kysyi jotain. Jaken katse nousi toiseen. "On ? Miksi ?" Poika ihmetteli ja huomasi toisen kädet selän takana. Mitä tuo nyt sitten oli onnistunut löytämään, taas uuden, hienon korkokenkäparinko ? "Jud.. näytä kädet." poika totesi. 'ja se mitä sulla on käsissä.' Poika ajatteli lopun katsoen siskoaan. "sulla on enemmän kenkiä kuin koko muulla perheellä yhteensä." Jake valitti. Poika kuitenkin tunsi siskonsa ja tekisi mitä vain saadakseen ne kengät, mitä tuo nyt sitten halusikaan, jättäisi vaikka ruuan tai takin ostamatta..

Jake nousi seisomaan, saatuaan omat kenkänsä takaisin. "voin tietty soittaa jos vanhemmilla ois aikaa tulla ostaa nää kengät mulle..." Poika sitten huokaisi, että Jud välillä vain suoraan sanoen otti päähän. Kikkarapää alkoi kaivaa kännykkää taskustaan, huokaisten hiljaa.

Judith puri huultaan ja katsoi Jakea. Tuo kysyi miksi. Hän ei sanonut vielä mitään, kun poika jo huomasi missä hänen kätensä olivat ja varmasti arvasi mitä hän niissä piteli. Hän nosti kätensä eteen ja katsoi noita ihania kenkiä käsissään. "sulla on enemmän kenkiä kuin koko muulla perheellä yhteensä." Pikkuveli valitti hänelle. Tyttö meni veljensä viereen istumaan ja katsoi poikaa anovasti.
"Mut nää kengät on niiin ihanat! Ja mä haluun nää!" Tyttö ruikutti ja katsoi veljeään koiranpentu ilmeellä. Jake nousi ylös ja sanoi: "voin tietty soittaa jos vanhemmilla ois aikaa tulla ostaa nää kengät mulle..." Tyttö katsoi maahan ja siirsi sitten katseensa poikaan.

"Mä mietin et jos sä voisit soittaa porukoille ja pyytää niiltä rahaa... Vaikka jos sanosit että ostat jotain... kotiin..?" Punapää sanoi. Hän tiesi että se oli valehtelua ja huijaamista. "Mä en osta johonki aikaan yhtiäkään kenkiä itelleni! Sä saat päättää sen ajan... Mut joku kohtuullinen aika..." Tyttö lupaili ja tiesi ettei siitä tulisi mitään, mutta pitihän sitä aina yrittää. Jud katsoi veljeään anovasti ruskeilla silmillään. Hän voisi vaikka polvistua pojan eteen ja rukoilla sitä että tuo tekisi sen.

Jake ei vastannut siskolleen mitään. Hän paineli äitinsä numeron ja soitti tuolle. Ennen kuin poika ehti sanoa mitään, äiti jo kyseli mikä oli hätänä. "äiti.. ei mulla ole hätää. tarvin vaan uudet kengät... eikä mulla juuri nyt ole rahaa." poika aloitti. Toinen tietysti kysyi eikö Jud tai Jakob voi kustantaa niitä. "Judin rahat menee.." Jake katsoi tytön sylissä olevia kenkiä. "..ruokaan ja Jakobista en tiedä, se on kai vielä koulussa. Tarvin ihan tosi uudet kengät, näistä irtoo pohja." Brunette valitti. Poika oli hetken hiljaa, hänen äitinsä puhui hänelle jotain. "okei. kiitti. nähään. ne on sellaiset valkomusta ruudulliset... converset." jake selitti ja keroi vielä kaupan nimen ja sulki puhelimen. "niillä ei nyt ole aikaa antaa rahaa tai muuta mutta ne lupasi käydä ostamassa nuo tennarit mulle heti kun ehtii ja tuo ne sitten meille.." Poika totesi.

"hmm. ostatko ne kengät ? mulla on nälkä. käydäänkö syömässä tai jotain ?" Jake mankui ja hieroi tyhjää vatsaansa. Poika kääntyi jo ovelle päin ja vilkaisi vain siskoaan olan yli. "vai ?" hän kysyi.

Judith katsoi veljeään, kun tuo räpelsi puhelintaan. Tuo nosti puhelimen korvalleen ja soitti näköjään äidille. Tyttö seurasi veljensä keskustelua ja katui hetken kinuamistaan kun poika katsoi kenkiä hänen sylissään. Puhelu loppui ja Jake kiitti äitiään. "niillä ei nyt ole aikaa antaa rahaa tai muuta mutta ne lupasi käydä ostamassa nuo tennarit mulle heti kun ehtii ja tuo ne sitten meille..." Poika sanoi hänelle.
"Ja mä oon sillon jossain muualla..." Tyttö mumisi itsekseen. "hmm. ostatko ne kengät? mulla on nälkä. käydäänkö syömässä tai jotain?" Pikkuveli kysyi. Punapää katsoi sylissään olevia kenkiä. Hän katsoi tuota pientä poikaa joka lähti jo oville päin.
"Juu..." Tyttö sanoi ja meni kassalle kenkien kanssa. Hän maksoi ne kortilla ja meni sitten veljensä luo.

"Jake, ethän sä suuttunu mulle?" Judith kysyi veljeltään hiljaa ja katsoi tuota kikkarapäätä. Hän huomasi itse että katui sitä mitä oli tehnyt. Hän tunsi itsensä jotenkin pitkäksi, noissa korkokengissä veljensä vieressä. "Minne haluut mennä syömään?" Hän kysyi ja katseli ympärilleen.

(tökstöks...)

Jake odotteli kaupan ulkopuolella siskoaan. Oliko hän vihainen Judille ? Hän ei tiennyt, mutta pieni surun, pettymyksen tunne tuntui sisällä. Olisi kerrankin ollut kiva jos toinen olisi voinut laittaa asiat tärkeysjärjestyskeen; Tytöllä oli kenkiä enemmän kuin heidän perheellään oli yhteensä, Jaken kengistä irtosi pohjat.. Silti tyttö anoi, suorastaan vinkui Jaken soittamaan vanhemmille ostamaan hänelle ne kengät vaikka varaa tytöllä olisi ollut itsekkin. Nyt sitten ruokaan ei olisi niin paljoa varaa, jos kerta toisen piti vielä ostaa se takkikin.. Joskus Jake ei vaan ymmärtänyt siskoaan.
Jud tuli pian pojan luokse ja kysyi tältä jotain. Jake ei kunnolla kuunnellut, mutta ne pari sanaa mitkä hän nyt oli kuulleet, sai pojan jo veikkaamaan tosen kysymyksen. "..En." Hän tokaisi ja katseli muualle kuin Judithiin. Brunette etsi ehkä ruoka paikkaa katseellaan, ehkä niitä kiusaajia ( jotta osaisi lähteä juoksemaan jos tarve olisi ).. Mutta siskoaan hän ei nyt välittänyt katsoa.

"hmm. mennääm vaikka jonnekkin hampurilaispaikkaan." Poika sitten totesi, tuskin siskolla olisi enää varaa edes käyttää veljeään ravintolassa, vaikka ei minkään sortin hampurilaispaikkakaan haitannut tietenkään. Eri asia, mitä toinen siihen sanoisi. Jake pureskeli huultaan ja pian siitä oli alkanut vuotamaan verta.

Judith katsoi veljeään. Tuo ei edes vilkaissut häneen. Tyttöä alkoi surettaa kun oli tehnyt Jakelle noin. Poika väitti ettei ollut suuttunut hänelle, mutta aivan varmasti oli.
"Jake... Anna anteeks..." Sisko ruikutti ja koukisti polviaan, että oli kasvot veljensä kasvojen korkeudella. Hän otti veljeään hartioista kiinni ja käänsi tuon häntä päin että näki pojan silmät kunnolla. "Anna mulle anteeks... Mä oon pahoillani..." Hän jatkoi ruikuttamista.

Kikkarapää katseli ympärilleen ja käänsi sitten katseensa veljeensä. Hän oli noussut kunnolla seisomaan, koska hänen jalkojaan alkoi särkeä. "Hmm... Mennään vaikka jonnekkin hampurilaispaikkaan." Jake vastasi hänen kysymykseensä.
"Hei pliis... Mennään jonneki muualle. Kyllä mulla riittää rahat jossain kalliimassaki paikassa." Tyttö sanoi ja hymyili veljelleen pienesti. Ihan sama jääköön takki ostamatta... Voisihan niitä käydä aina kokeilemassa ja tulla ostamaan myöhemminkin. Hän huomasi veljensä verisen huulen jota tuo oli nähtävästi purrut. Hän huokaisi ja sipaisi pojan huulta hellästi sormellaan.
"Älä viiti purra huulias ihan rikki..." Jud sanoi hempeästi ja hymyili lempeästi. Hän yritti olla kiltti toiselle ettei tuo taas suuttuisi hänelle. "Ainiin... Sano mulle jos ne sun kiusaajas näkyy jossain... Nii tota... Sun ei tarvii lähtee karkuun..." Hän jatkoi hetken päästä niin kuin ei olisi tekemässä niille mitään ihmeempiä. Hän painoi suunsa tiukasti kiinni, pienesti hymyillen ja katsoen maahan, välillä vilkaisten Jakea.

Että toinen jaksoi.. "ei tartte pyytää anteeks." Jake tokaisi ja repi itsensä toisen otteesta. "Ethän sä mitään rikollista ole tehnyt." poika mumisi, hänestä alkoi jo tuntua kuin toinen olisi tehnyt murhan tai jotain vastaavaa. "mennään nyt vaan syömään." Brunette pyysi ja heti perään toinen vinkuikin menemistä johonkin parempaan paikkaan. Rahat riittäisi, ehkä joo, mutta oliko toinen unohtanut että kaupassakin piti käydä ja lista oli ollut ihan mukavan pituinen ? "ei mulla ole kauhea nälkä." poika valehteli ja nuolaisi huuleltaan verta. "Ei sun oikeasti tarvitse kohdella mui kuin jotain viisi vuotiasta!" Jakea alkoi tosissaan ottaa päähän. Lisäksi ärsytystä lisäsi se kiljuva nälkä sekä pelko, jos ne kaksi lylleröä löytäisivät hänet, Jake tiesi että olisi siinä vaiheessa kuollut, pojat oli näyttänyt sen verran vahvoilta että toinen saisi helpola pidettyä Judithin aisoissa sillä välin kun toinen muotoilisi Jaken naaman uudestaan..

"Mikä idea siinä on että ensin ne jahtaa mua ja sitten sä hakkaat ne ja sitten ne taas hakkaa mut ja sä ne ja ne mut.. voisin jatkaa tätä loputtomiim !" Brunette ärähti ja laittoi kädet taskuihin. Poika mulkoili kenkiään, hänen teki mieli repiä ne jaloista ja viskata niillä siskoa. Mitä haittaa siitä olisi.. Kengät oli ihan läpimädät, tuskin ne hajoaisi sen enempää ja tuskin Judiakaan nyt ihan kauheasta sattuisi saada läpimätä tennari poskeen.. Vai sattuisiko ?

Judith katsoi veljeään kun tuo oli repinyt itsensä irti hänen otteestaan. Jake väitti että tuolla ei ollut kauhea nälkä. No ei sitten jos ei kunnon ruoka kelvannut. "Ei sun oikeasti tarvitse kohdella mui kuin jotain viisi vuotiasta!" Pikkuveli tiuski hänelle. "Mikä idea siinä on että ensin ne jahtaa mua ja sitten sä hakkaat ne ja sitten ne taas hakkaa mut ja sä ne ja ne mut.. voisin jatkaa tätä loputtomiim!" Poika ärähti hänelle.

"No anteeks, ku yritän tässä veljeäni suojella!" Tyttö sanoi tuimasti ja otti pari askelta pois päin toisesta ja kääntyi sitten taas tuota päin. "Ja juokse sitten koko päivä niitä karkuun!" Hän vielä kivahti toiselle ja lähti etsimään jotain paikkaa minne mennä syömään. Hän puri hampaitaan yhteen. Hänen päässään kaikui kirosanat ja toisen sanat mitkä tuo oli hänelle sanonut. Tytön kädet olivat tiukasti nyrkissä ja askeleet olivat nopeat. Nyt se oli ihan sama mitä tuolle pojalle kävi, kun ei saanut edes pikkuveljestä pitää huolta. Hän löysi yhden hampurilais paikan ja meni sinne ja tilasi itselleen ranskalaiset ja jaffaa. Kun hän nuo oli saanut ja maksanut hän meni istumaan tyhjään pöytään.

Jake tuhahti ja katsoi vihaisena siskoaan. Pian tuo sitten lähtikin, Jake huokaisi syvään ja lähti kävelemään hitaasti eteenpäin. Poika pörrötti hiuksiaan ja tuijotti hajonaisia kenkiään. Pian brunette kuuli ivallista naurua, omalla tavallaan myös ilkeää.. Pojan katse kohosi ja silmät suureni samassa pelosta. Ne kaksi poikaa.. Olivat viimein löytäneet sen ketä olivatkin etsineet.. Eikä se ollut iloinen jälleennäkeminen, ei todellakaan. Toinen pojista otti Jaken käsistä kiinni, nytpä ei brunette pääsisi pakoon. Samalla kun toinen piti Jaken käsistä, toinen iski nyrkkinsä poikaa vatsaan. Ilmat lähti hetkeksi pihalle, Jake hengitti vaikeasti ja lyyhistyi polvilleen. Pojat nauroivat ja Jake ajatteli että nuo päästäisivät hänet nyt mutta.. Väärin, täysin väärin.

Kaksikko nosti Jaken maasta seisomaan, pojan keho pakotti häntä alemmas, vatsaan sattui, jos Jake olisi juuri syönyt, luultavasti kaikki olisi nyt nuossut ylös. "Se oli väärinkäsitys ! en mä teille nauranut !" Jake vinkui, mutta ihan kuin toiset olisi ottaneet sen kuuleviin korviinsa. "Älä kersa itke." Toinen murahti. "Turha itkeä nyt." Toinen näistä jatkoi, Jakea alkoi pelottaa. Kaksikko selvästi mietti mitä tekisi Jakelle, kai pojalle pitäisi vähän tapoja opettaa.. Kaksikko näytti saavan kuningas idean, aivan kuin he olisivat ajatelleet samoilla aivoilla..
Pojat lähtivät raahaamaan brunettea mukanaan, vaikka Jake kuinka koitti pistää vastaan. Poikia ilmeisesti alkoi ärsyttää se ja toinen tinttasikin Jakea suoraa naamaan nyrkillään, bruneten nenä alkoi vuotaa verta, eikä itkukaan ollut kaukana, häntä pelotti ja ahdisti ja sattui.. Nämä kaksipa kävelivätkin, Jakea raahaten, tuon ruokapaikan ohi, jossa bruneten sisko tyytyväisenä söi ranskalaisiaan.. Tietämättä että tämä tyttö sattui olemaan Jaken urhea sisko, joka ei varmasti katsoisi Jakea hakanneita poikia hyvällä.

Judith söi rauhassa ruokaansa ja painui ajatuksiinsa. Häntä alkoi kaduttaa kun jätti veljensä yksin ja oli tehnyt mitä ei pystynyt enää korjaamaan. Hän katseli ohikulkioita rauhallisesti ja söi ranskaliaisaan ja joi jaffaansa. Taas jotkin tyypit raahasivat jotain kikkarapäätä jolla oli nenä verillä... Hetkinen hei! Sehän oli Jake! Hänen juuri jättämänsä pikkuveli. Ja tuolla oli nenä verillä ja kaksi iso kokoista poikaa raahasivat tuota pitkin ostoskeskusta. Tyttö otti ransakaiset ja limsan mukaansa. Hän suurinpiirtein juoksi hampurilais paikasta ulos ja nopeasti käveli nuo kiinni. Hän kiersi nuo niin että päätyi noiden eteen. Punapää jäi seisomaan noiden eteen ja katsoi noita tutkivasti. Nuo hiljensivät vauhtiaan kun hän nosti kätensä ristiin rinnalleen ja seisoi noiden tiellä. Nuo pojat yrittivät kiertää hänet, mutta hän meni eteen. "Hei, meehän likka eestä!" Toinen pojista sanoi hänelle. Judin kasvoille nousi pieni hymy joka enteili pahaa.

"Ensinnäki mä en oo mikään likka ja toiseks mä en mee edestä!" Hän sanoi noille pojille jotka olivat raahanneet hänen veljeään pitkin ostaria. "Ja kolmanneks mä voisin ottaa ton pätkän tosta teidän käsipuolesta" Hän jatkoi ja osoitti Jakea. Pojat nauroivat hänelle. "Turha luulo!" Toinen alkoi puhua. "Meillä on vähän sille asiaa!"
"No jos ei menny perille nii mä otan sen sit väkisin!" Kikkarapää sanoi ja otti limsa-mukistaan paremman otteen ja heitti ne toisen pojan naamaan. Hän heitti mukin toisen päälle ja tallasi tuon varpaille koroillaan. Tuo päästi Jakesta irti ja karjui jotain: "Saatanan ämmä!" Seuraavaksi hän potkaisi toista poikaa haaroihin polvellaan. Tuo vajosi polvilleen vaikeroiden.

Judith otti veljeään kiinni kädestä ja veti tuon mukaansa. He kerkesivät ottaa pari askelta, kun tuo toinen poika otti häntä kiinni hartiasta. Hän kääntyi tuota päin ja suoraan löi tuota naamatauluun. Tyttö heilutteli kättään, koska lyönti teki kipeää. Hän otti veljensä kainaloonsa ja etsi lähimmän vessan ja vei Jaken sinne. He olivat naisten vessassa, mutta hän laittoi oven lukkoon joten sinne ei päässyt kukaan. Hän laittoi veljensä istumaan ja haki paperia ja kostutti sitä.
"Voi sua..." Hän surkutteli ja painoi märän paperin veljensä veriselle nenälle.
"Anteeks, ku mä jätin sut tolleen..." Jud sanoi hiljaa. "Ja kun mä nään noi jatkät nii ne saa kunnolla turpaansa!" Hän ärisi hiljaa ja putsasi pikkuveljensä naamaa. Hän heitti paperin roskiin ja antoi lisää paperia veljelleen. Hän oli laskenut laukkunsa lattialle ja nyt muisti että hänellä oli vielä jonkin verran ranskalaisia.
"Onko sulla nälkä? Mulla on tässä vielä jonku verran ranskalaisia..." Hän kysyi ja kaiveli ne laukustaan. Hän ojensi ne Jakelle ja nousi istumaan pöydälle. Hän huokaisi syvään ja katsoi veljeään.

"Irti !" Jake karjui itkua vääntäen. Pojan selkä oli menosuuntaan päin, hän ei ollenkaan nähnyt minne hän oli menossa. Tai itse asiassa - minne häntä vietiin. Jake vikisi tuskissaan ja keho veti häntä yhä alemmas. Pian sitä sitten pysähdyttiin, Jake ei nähnyt miksi, mutta ilmeisesti joku oli tullut eteen - kenties ostoskeskuksen vartija ? Se ajatus hylättiin nopeasti, kun Jake kuuli siskonsa äänen. Jake oli yhä vihainen tuolle, mutta onnellinen kun sai apua. Verta valui lattialle ja jake yski suustaan hiukkasen verta. "Ja kolmanneks mä voisin ottaa ton pätkän tosta teidän käsipuolesta" Tyttö kivahti. Jake ärsyyntyi entisestään. 'mä oo mikää pätkä...' Brunette kiristeli hampaitaan. Jake tunsi pian kätensä siskon omassa ja kääntyi katsomaan tuota, naama aikalailla kokonaan veressä. Jolu nappasi pojan siskoa hartiasta, mutta se ongelma oli pian hoidettu.

Hänen siskonsa johdatti häntä jonnekkin, Jake olisi mieluusti mennyt kotiin, nyt heti. Naistenvessaan.. Eikö se nöyryytys ikinä loppuisi ? Jake istui pöntön kannelle ja hengitti hiukan rahisevasti, raskaasti.. Poika otti toisen antaman paperin ja pyyhki kasvojaan verestä, painaen sitten paperin nenälleen, estämään verenvuodon. Poika tuhahti, vilkaisi ranskalaisia ja käänsi katseensa muualle. "Ei ole nälkä." hän tokaisi. häntä tosissaan ketutti, tämäkin oli siskon syytä. Jos Jud olisi kuunnellut veljeään ja puhunut tuolle rauhallisesti ja vetänyt tuon väkisillä mukaansa, vahinkoa ei olisi sattunut. Jake kyllä syytti myös itseään, mitäs hän oli niin heikko ja ahdistunut ihminen. Poika tuijotti maata ja yski - verta. Poika tärisi ja puri huultaan yhä.

Judith katsoi veljeään ja kun tuo sanoi ettei tuolla ollut nälkä. Hän viskasi ranskalaiset roskiin ja risti kätensä rinnalleen. Hän katsoi Jakea hetkisen vielä ja tuosta huomasi että oli suuttunut hänelle.
"No mitä mä nyt oon tehny väärin?" Tyttö kivahti ja katsoi pikkuveljeään kysyvästi. "Enkö mä saa ees auttaa sua? Enkö mä saa puolustaa sua jos sulla on ongelmia?" Hän katsoi veljeään arvioivasti. Punapää laskautui alas ja meni veljensä eteen ja kyykistyi siihen. Hän laski kätensä tuon polville ja piti itseää pystyssä.
"Anteeks ku mä oon vähän ylihuolehtivainen idiootti, joka näköjään ei osaa tehä mitään oikein..." Hän sanoi ja etsi sanoja miten jatkaa. "Mä vaan oon huolissani susta ja mua pelottaa et sulle käy pahemmin... Mä rakastan sua ja sä kyllä sen tiedät..." Hän sanoi rauhallisesti ja katsoi veljeään silmiin, vähän ehkä kysyvästi. Hän odotti hetken katsoen veljeään ruskeilla surullisilla silmillään.

"Jake rakas, voitko sä antaa mulle anteeks? Älä oo vihanen mulle..." Jud kysyi. Hän nousi seisomaan pienesti, mutta kuuluvasti seisomaan ja käveli toiselle puolelle vessaa. Hän nojasi seinään ja katsoi Jakea. Hän oli jonkin aikaa hiljaa ja vain katsoi tuota kikkara päätä.
"Toi sun nenäs taitaa turvota..." Hän sanoi ja muisti oman kätensä. Hän katsoi kättään ja suoristi sormensa. Pientä punotustaoli, mutta ei se häntä häirinnyt. Judia huoletti vain hänen veljensä.