Kiva käskyttää alempiaan

// Joku mukaan ruokalaan. Mil kermalainen ellei tehdo menettää naamaansa tai murtaa nenäänsä.

Ruokala oli väkeä täynnä. Väki pölisi ja hölisi sekä muutenkin melusi. Urheilijat,cheerleaderit ja pennut istuivat pöydissään, mutta yhdessä pöydässä istui monta kermaan kuuluvaa eri klikillistä. Tom laski painavan niken urheilukassinsa valkealle muovipenkille. Laukussa oli niin osa kirjoista, urheilukamat ja jotain turhaa kamaa mitä aina löytyi. Tom kootti katseensa ja haroi pöytää katseellaan missä tavallisesti istui. Poika oli pukeutunut peakin huppariin, joka oli rennosti auki ja sen alla upeasti lhaksistoa korostavaan armanin valkeaan t-paitaan ja saman merkin farkkuihin, sekä fred perryn kenkiin. Kädessä oli kuten tavallista rolexin rannekello.

Poika istahti paikalle ilman ruokaa, koska odotti sopivaa alempaa hakemaan hänelle ruokaa. Yksi tavis tyttö käveli kohti ruokajonoa ja Tom vinkkasi hänet luokseen. Toinen näytti melkein pyörtyvän onnesta. Itse Tom Hill pyytää häntä hakemaan jotain ruokaa. Tom työnsi tämän käteen pari kympin dollaria "Hae mulle jotain syötävää. Tänne kuolee." Tyttö nyökkäsi ja kipaisi pienen jonon hännille.

Tom venytteli ja katseli raukeasti taas ympärilleen. Pari tyttöä vilkutti ja Tom virnisti takaisin. Hän rakasti tätä. Tytöt vilkuttelevat, joku on innokas hakemaan ruokaa puolesta ja olla vain Tom Hill - se urheilija söpöläinen. Tom risti kädet rinnalleen. Tänään illalla voisi lähteä keskustaat tai katsomaan olisiko jollain bileitä. Tom vilkaisi jonoon jossa seisoi vielä se tyttö. Ja vieläkin jonossa, ei ruokatiskillä. Maha murisi uhkaavasti. Tomin teki mieli taputtaa sitä ja kertoa että ruokaa oli kohta tulossa.

// jos nyt didin laittelen tänne. :)) saavat vähän tuntumaa toisiinsa, jos tästä siirrytään vakavampiin juttuihin. ;)) //

Didi Chapple oli saapunut kouluun Marien kyydissä, rouva C. kun oli päättänyt käydä kaupungissa ja oli luvannut heittää Didin samalla kouluun, tyttö kun meni sinä päivänä vasta ruokailua edeltävälle tunnille. Historian tunnilla oli ollut yhtä tylsää kuin ennenkin, eikä ollut mikään ihme, että Didi oli hieman väsyneen oloinen, mutta tyttö sai pidettyä itsensä ihmeen pirteän näköisenä. Mikä ei tietenkään ollut vaikeaa, ei suinkaan. Ruokailuun opettaja oli heidät päästänyt kymmenen, siis aivan täydet kymmenen, minuuttia myöhässä! Koko luokka oli protestoinut, mutta eniten tilanteessa oli harmittanut se, ettei tyttö siten pääsisi istumaan Cherin ja Giselen kanssa, sillä Cat olisi varmasti jo harjoittelemassa. Mikä kullannuppu, joka kyllä oli mitä ihanin.

Ruokala tuntui olevan tupaten täynnä, eikä tyttö ymmärtänyt miksi. Ruoka siellä oli lähes aina täyttä paskaa, jota tuskin kukaan söi. Nörttejä lukuunottamatta. 'Vittu', tyttö ajatteli lähestyessään ruokajonoa, joka oli jostain syystä täynnä kaikkea epämääräistä porukkaa. Suurin osa ymmärsi kuitenkin väistää, kun Didi saapui, ja pääsi sopivasti etuilemaan, varoen koskemasta kehenkään. Tarjottimella olivat tuoremehu, jota koulusta onneksi löytyi, sekä salaatti ja tuore sämpylä. Tyttö koetti saada laukkunsa pysymään selässä, jottei näyttäisi miltäkin idiootilta. Suositun oli aina näytettävä hyvältä tilanteessa kuin tilanteessa. Ja sitä paitsi, uusi asukokonaisuus ei saanut missään vaiheessa likaantua!

Pöytätilaa oli valitettavasti hyvin harvassa, eikä muita suosittuja näkynyt missään, mutta Didi ei kuitenkaan halunnut mennä istumaan yksin. Tyttö huomasi joitain kermalaisia, joista silmiin pisti erityisesti Tom Hill, syötävän suloinen urheilija, joita kyllä olivat muutamat muutkin, mutta siinä pöydässä Didi tunsi parhaiten vain Tomin. Tyttö lähti varmin askelin kohti pöytää vilkuttaen, tervehtien ja hymyillen samalla ystävilleen. Kohteliaisuuksia tietysti.

Didi saapui pöytään laskien tarjottimen siihen reippaasti. Hänelle oli turha sanoa vastaan. "Aivan vitusti porukkaa täällä", tyttö sanoi istuuduttuaan. Didi puhui yleisesti, mutta katsoi lähinnä Tomia, jonka viereen oli istuutunut.

Tom huomasi sivusilmällä Didi Chapplen lähestyvän ja vilkuttavan. Ei Tom tiennyt vilkuttiko Didi hänelle vai jollekin muulle, mutta poika vetäisi vinon hymynsä huulilleen. Ton vilkaisi viereistä paikkaansa. Siihe Didi istahtikin. "Moro Didi." Tom sanoi hymyillen leveästi ja nyökäten toisen sanoihin. "Joo. Meni etki kun paikan ees löysin." Tom oli tyytyväinen että oli siirtänyt suuren urheilukassinsa pöydän alle omien jalkojensa viereen.

"Mihin jätit Cherien, Gisellen ja Catin?" Tom kysäisi ihmettelevästi. Yleensä ne neljä tyttöä näkyivät aina yhdessä. Syömässä, käytävillä, tunneilla, välitunneilla, koulun jälkeenkin joskus. Mitä keksikin. Tom näki sivusilmällä tavis tytön saapuvan tarjottimen kanssa. Tom ei edes kiittänyt nyökäytti vain päätään. Hän oli saanut vartoa ruokaansa kauan ja maha oli jo melkein syönyt pöydän ja tuolit vatsan täytteeksi. "Ja t-tässä olisi vaihtorahat." Toinen piipitti Tmin heman uhkaavalla katseelle ja läimäytti kolikot pöytään. "Ja se makso neljäkymppiä vai?" Tom tuhahti toiselle "Tota..." Poika meinasi jo menettää hermonsa koska varastelua hän ei sietänyt. Ei pojalla rahapulaa ollut, joten hän ei köyhtynyt neljästäkymmenestä dollarista penniäkään. "Ala laputtaa." Tom käski ja tyttö katosi vikkelästi huuten peräänsä "Hei sitten Didi!"

"Noihin ei sitten koskaan voi luottaa." Tom tuhahti halveksuvasti "Ja varsinkaan taviksiin. Nörtit vielä menee. Viimeksi multa varastettiin. Tosi törkeetä. Paitsi ei tosta köyhdy ollenkaan." Tom lisäsi hymyilen taas. Hän katsoi tarjotintaan. Mikä ihmeen lounas siihen oltiin kyhätty? Tuoremehua, nahkea omena, muoviin kääritty kinkkusämpylä, pitsanpala ja joku omituinen ruskea mössö lautasella. "Voikohan tätä edes syödä?" Tom kysyi Didiltä tökäten uskeaa mönjää haarukallaan ja sen vanukasmainen pinta heilui. Häntä melkein yökötti "Koulussa on pahaa ruokaa." Tom totesi ykskantaan ja näykkäisi pitsan palaa, mikä oli onneksi edes siedettävää. Tuoremehukin oli juotavaa myös ja se oli Tomista hyvää "Mitä sulle kuuluu? Onkos paljon poikia piirityksessä?" Tämä virnisti ilkikurisesti tummien silmien katse kauniissa tytössä. Didi Chapple oli tottavie kaunis.

Tyttö vastasi toisen tervehdykseen vastuttamattoman suloisella hymyllä. "Tää on tänään jotenkin niin täynnä, vaikka ihmehän se on! Ruoka kun on aina niin paskasta, ettei kukaan oikeesti ees söis sitä", tyttö puheli. Didi kaivoi laukustaan sidekickinsä ja näpytteli viestin ystävilleen, että jos he eivät olleet vielä syöneet, mikä olisi ihme, hän ei istuisi heidän pöydässään. Sidekick laukkuun, ja laukku jalkoihin.

"Mä luulen, et Cheri ja Gisele ovat jo syöneet, mut Cat on luultavasti valmentamassa", Didi vastasi. Olihan se oikea ihme, ettei Didi ollut sillä hetkellä ystäviensä kanssa, mutta eivät hekään liimattuja olleet, eli jokainen sai tulla ja mennä tilittämättä toisille mitään. Paitsi tietysti suurimmat juorut ja näin, jotka he kuulivat ensimmäisinä toisiltaan. Didi kohotti kulmiaan, kun tavistyttö ilmestyi heidän pöytänsä lähelle. Myös muut näyttivät epäilevän, mutta kun tyttö laski tarjottimen Tomin eteen, tyttö hymyili pojalle, joka näytti hyvin nälkäiseltä, eikä annos, jonka tyttö oli tuonut, näyttänyt siltä, että sillä tyydytettäisiin urheilevan pojan nälkä. "Hei, älä nyt sitä tapa", Didi sanoi heleällä äänellä, kun Tom oli jo menettämässä hermojaan. Tokihan se oli väärin, että ruokarahoja varastettiin, mutta toisaalta Tomin olisi ollut hyvä tietää, ettei oikeesti kannattanut antaa mahdottomuuksia noille. Tyttö otti kiinni toisen kädestä, kuin pidätelläkseen toista, vaikka tyttö tiesi varsin hyvin, ettei tositilanteessa siihen pystyisi. Kun tavis lähti, ja moikkasi Didiä, mikä oli tysöstä aivan pöyristyttävää!, tyttö vain muljautti silmiään, eikä suonut toiselle edes hymyä.

"Miksi sä sitten annat niiden ostaa sun ruokasi?" tyttö kysyi hitusen kummastuneena, hän ei koskaan, ei koskaan, lähettänyt ketään ostamaan ruokiaan puolestaan, juuri varastamisen pelossa. Mutta myös siksi, että ruoka oli yleensä kamalaa. "Musta, riippuu toki tyypistä, niin sekä tavikset et nörtit on niin pelkureita, ettei ne uskalla varastaa. Mut toi tais olla joku päästään vialla ollut", Didi jatkoi viitaten tyttöön, joka oli Tomin ruoat tuonut. "Mä epäilen, et ei. Ellei halua ruokamyrkytystä tai jotain", tyttö vastasi hymyillen. Toisen ruoka näytti kieltämättä todella kamalalta, ja Didi oli iloinen, että otti aina suurimman osan ruoistaan kotoa mukaan, mutta koulun salaatit olivat kyllä menetteleviä, ja niitä Didi sitten söikin ainoana "kouluruokanaan". "Koulussa ainut syötäväksi kelpaava ruoka on salaatti", Didi vastasi nyökäten salaattiaan kohti, jota oli jo vähän aloitellutkin. "Mut mitäs mulle. Harrastuksia ja matkustelua näin opiskelun lisäksi. Entä itelläs?" tyttö vastasi kysymykseen kysymyksellä. Mutta seuraavan kohdalla hän ei voinut kuin nauraa. "Kuule, mulla olis oikeesti jätkiä vaikka joka päivälle, mut mä oon vähän valikoiva, eikä niistä oikeesti olis mulle mitään iloa. Ne kun luulevat itsestään liikoja, eivätkä ole edes niin komeita kuin sä", Didi vastasi ilkikurisesti hymyillen. Jos Tomiin vertasi ketä tahansa heidän koulunsa jätkää, oli siellä vain muutama vapaa, sillä suurin osa komistuksista seurusteli jo, tai olivat sellaisia, joita kiinnosti vain seksi, eikä mitään vakavampaa sitten toivottukaan.

"Tyhmyyttäni ja jaksamattomuuttani." Tom vastasi suoraan. Kovat harjoitukset väsyttivät aina. "Ja tohon en sitten koske. Tä pitsakin on paskaa. Oon nälkäkuurilla loppupäivän tai jätän vikat tunnit väliin ja lähden syömään." Tom pudotti pitsan palan lautaselle kuunnellen toisen sepustusta ja vastaten kysymykseen "Mitän mä. Samoja raiteita mennään. Harjoitukset ja pelit vetää aikansa ja sitten vapaa-ajat menee kotona, kavereiden kanssa ja veneillen." Se ollikin Tomin mieli puuhaa. Veneily omalla paatilla aavalla ulapalla.

"Voi kiitos. Mähän olen näin kiva ja komea." Tom virnisti leikkisästi ja risti nilkkansa laukkunsa päälle häiriten hieman vastapäisen rikkaan pennun istumista, mutta ei poika siitä välittänyt. Ne olivat hänen jalkansa ja piste. "Monet pojat on nimittäin tosi pervoja ja haluu vaan seksiä. En nyt nimeä tässä ketään." Tom sanoi ja jatkoi "Olis mullakin niitä tyttöjä vaikka muille jakaa, mut ei mulle ihan mikä vaan kelpaa." Poika hymyili leveästi "Ei mikä tahansa heitukka mun kainalooni pääse."

Pari cheerleaderia supatti vilkuillen heihin päin ja Tom heitti sinne ruman katseen. Juoruja hän inhosi ja ei tässä mitään juoruttavaa ollut. "Miks tytöt aina juoruu?" Tom kysyi katsoen yhä tyttöihin "Varsinkin noi tornin alakerroksen cheerleaderit."

"Sen ei pitäis olla oikeesti mikään kunnon syy, mut kai sekin nyt menee", tyttö vastasi naurahtaen. Didi nappasi salaattiaan, joka oli itse asiassa jopa syötävää, ja siitä jos mistä tyttö oli sillä hetkellä iloinen. "Ehkei kyl kannata. Mä voin kyl tulla sun seurakses jos päätät lähtee syömään", Didi sanoi hymyillen. Hän lähtisi mielellään toisen kaveriksi, eikä siinä mikään opettaja tai tunti saisi hänen päätään kääntymään. "Sä suurkulutat siis vieläkin sitä sun jahtiasi, vai?" tyttö kysyi muka hämmästyneenä. Kyllähän hän tiesi, että Tom vietti mieluusti aikaa omalla jahdillaan, ja varmasti kauniiden tyttöjen ympäröimänä, kuinkas muuten.

"Tietysti sä olet noin kiva ja komea", Didi sanoi hymyillen. "Mä niin tiedän ton, ne vaan on jotain pelureita, jotka kerää ns. arvonimiä kokoelmaansa. Mä tuun kyllä säälimään niiden puolisoja, jos ne nyt koskaan asettuvat aloilleen", tyttö jatkoi. Hän otti samalla kulauksen tuoremehustaan, sillä suuta oli puhuessa alkanut kuivaamaan ja toki janokin oli jo huomattava. "Sen mä kyllä uskon", tyttö sanoi virnuillen. "Sulle kelpaa vaan paras, mut sanotaan nyt vaikka näin, et kyllä sulla on varaa valitakin."

"Ne juoruavat ihan vain siksi, että saisivat jotain tekemistä eivätkä siten kuolisi liian nuorina tylsyyteen", Didi analysoi. Ja se oli varmasti totta. "Mutta eivät kaikki tytöt juorua, tai jos juoruavat niin eivät noin näkyvästi kuin nuo", tyttö jatkoi vilkaisten samalla niihin leadereihin, jotka kääntyivät äkkiä kikattamaan. "Mutta kai tää on niiden mielestä outoa tai jotain, et varmaan saadaan tänään jo kuulla kuinka me muka seurustellaan!" Didi huudahti ja nauroi sen jälkeen. Astonissa juorut levisivät kulovalkean tavoin, eikä muuta toki voinut odottaakaan.

"Kiitos tarjouksesta. Otetaan huomioon." Tom vastasi kaataen mehun loppun kurkkuun. "Joo. Sehän on melkein mun vaimo." Poika vitsaili. Hän veneili melkein milloin vain vi ja silloinkin kun ei ollut aikaa. Joskus vanhemmat lähtivät viettämään yötä jahdilla merelle ja Tom antoi sen käyttöön. Laivan palkattu ohjaaja kai kestäisi.

"Ne varmaan kerää listan ja näyttää kirkossa papille että 'katsos, et olekkaan itse pystynyt samaan'" Tom sanoi nojautuen penkin nojaa vasten. "Niinku jo sanoin. Vaikka muille jakaa. Niitä fiksuja ja kivojakin on varmaan aika paljon, mut kun oikein alkaa tarkkailemaan ei niitä sitten olekkaan miljoonia."

Tom remahti nauruun "Hehe. Mehän tässä seurustellaankin sivistyneesti." Poika virnisti "Seurustelu sana käsittää musta monta sanaa: seurustelee jonkun kanssa, juttelee, poika/tyttökaverin kanssa jne." Tom mietti mitä äikäntunneilla oltiin opetettu, mutta mitään ei tullut mieleen. Maha murisi taas. Tomin pitäisi lähteä pian. "Pian mä lähden syömään. Haluaako neiti mukaan?" Tom kusui esittäen pienen kumarruksen kuin keskiajan ritari.

"Hyvä", Didi sanoi hymyillen. Muutama haarukallinen salaattia kulkeutui tytön siroon suuhun. Salaatti oli hyvin pieni hintaansa nähden, joten se oli nopeasti syöty. Tyttö jätti sen siihen katsoen sitten sämpyläänsä, joka ei kyllä enää houkutellut lainkaan. Didi mietti miksi oli edes ottanut sen, mutta päätti jättää sen syömättä. "Vai on teillä noin läheinen suhde!" tyttö huudahti nauraen. Porukka pöydässä katsoi tyttöä oudosti, mutta Didi vaiensi heidät jäätävällä katseella. Muutamalle katse taisi olla liikaa, sillä pari pöytäseurueesta otti tavaransa ja lähti. Didi huikkasi yhden pojan luokseen. "Veisitkö sä munkin tarjottimen?" tämä kysyi sitten, muutama silmänisku ja poika oli myyty. Ja niin Didi sai tarjottimensa vietyä salaatteineen ja mehuineen.

Tyttö nauroi jätkän jutuille. "Varmasti, mutta toivotaan ettei. Pappihan voisi vaikka saada sydärin kun älyää miten paljon parempia ne on!" Didi sanoi hymyillen vieläkin suloisemmin. "Milloin sulla ei olis?" tyttö kysyi muka hämmästyneenä. "Mutta oot oikeessa siinä, että kun lähemmin tarkastellaan, niin vain muutama on oikeesti sellasia, joiden kanssa homma vois pelittääkin", Didi jatkoi sitten.

"Tietysti. Mehän seurustellaan aina sivistyneesti!" tyttö sanoi muka närkästyneenä. Mutta todellisuudessa hän oli hyvinkin huvittunut. Tom oli kyllä todella ihana kaveri, Didi oli iloinen, että hänellä oli suhteita näihin komistuksiin. "Niinhän se käsittääkin. Mutta eiväthän noi voi tietää seurustellaanko me millä tavalla", Didi sanoi virnistäen. Tottahan se oli, he olisivat voineet seurustella kaveripohjalta tai sillä vakavammalla pohjalla. Mutta jos he olisivat seurustelleet-seurustelleet, niin se olisi jo koko koulun tiedossa, että siinä taisi se suurin ero olla. "Voisinhan mä lähteä, kun periaatteessa seuraaville tunneille ei tarvitse edes mennä", tyttö vastasi. Didi nousi seisomaan ja antoi Tomille sitten poskisuudelman. "Lähdetäänkö me sitten, niin nääkin pääsee meistä?" tyttö sanoi iloisesti katsoen muuta pöytäseuruetta.

"Tottakai. Nehän ihan sekoo." Tom sanoi hymyillen toisen poskipusulle. pOika nosti laukkunsa lattialta olalleen. Tom tarttui tarjottimeensa. Tämän hän voisi viedä itsekin. Jono oli kuitenkin niin pitkä että Tom ojensi tarjottimensa eräälle pennulle kera suloisen hymyn, joten tämä otti sen vastaan. Poika nappasi pari käsipaperia pyyhkien kätensä. Tom hymyili nyt rennommin, koska ruokalan väki jäi taakse.

Ulkona auringon oli peittänyt ohut hattara ja auringon valo ei ollut niin kirkas. Ihan hyvä ja Tom riisui hupparin, joka oli aika kuuma. "Mennäänkö mun kyydillä?" Tom klysyi osoittaen läheistä harmaata Porchea. Se oli myös Tomin silmäterä ja aina kiiltävän puhdas. Sitä hän tykkäsi jynssätä mielummin kuin kotiaan, jossa kävi melkein joka päivä kun Tom oli koulussa siistijä laittamassa paikat kuntoon. Aina se oli silti Tomin oma hieman sotkuinen koti.

"Minne mennään?" Tom kysyi heilutellen auton avaimia sormissaan "Joku mukava vai kaupungin hienoin?" Tom kysyi kääntäen jälleen katseensa Didiin. Samalla hän kiersi avaamaan takaluukun, jonne pudotti kassinsa ja hupparinsa kaivaen ensin lompakon sivutaskusta.

// nyt tuli hitti, kun nää siirty ulos Tomin autolle(jos nää kulkee sillä. sano nii vaihdan)

// joo hitti ei haittaa. :)) didi ei oo autolla liikkeellä niin niien on pakkokin mennä tomin autolla. xDD //

"Varmasti", tyttö sanoi hymyillen. Didi lähti kävelemään toisen vierellä huomaten kuinka yksi jos toinenkin pää kääntyi kysyvästi ja osa näytti olevan jopa kateellisia. Tyttö hymyili ihmisille tää-on-mun-jätkäni hymyään, joka tehosi lähes kaikkiin tyttöihin, jotka olivat Tomia kuolanneet. Matka hidastui hieman kun Tom ojensi tarjottimensa jonkun muun vietäväksi, mutta siihen tyttö ei ehtinyt kiinnittää paljoakaan huomiota.

Kun he olivat jättäneet ruokalan taaksensa, oli ulkona mukavan lämmin keli, vaikka aurinko ei porottanutkaan, mutta oli kuitenkin tarpeeksi lämmin hupparitta oloon. Tomilla nyt ainakin. Didi hymyili toiselle iloisesti. "Meidän on aika pakko, sillä mulla ei oo autoa tänään mukanani", tyttö sanoi hymyillen vieläkin. Poskilihakset alkoivat väsymään, mutta Didi piti kasvoillaan silti suloisen hymyn, ei ehkä yhtä leveää tai näin, mutta hymyn kuitenkin.

Porche oli kyllä upea ilmestys, että Didi nousisi mielellään sen kyytiin, ettei sillä. "Mulle on aivan sama", Didi sanoi astuen aivan toisen vierelle, vaikka he nyt sitten olivatkin auton takaluukun kohdilla. "Sä saat valita", tyttö sanoi aivan toisen korvaan. Sitten tyttö otti vähän etäisyyttä ja käveli apukuskin puolelle. "Lähdetäänkö sitten?" tyttö kysyi hymyn kera.


// pitäiskö seuraava topick tehdä tuonne muualla-osioon, jos nää käy kaupungilla ja menevät sitten tomin luo, vai suoraan tomin kotiin sillein et ne on jo hakeneet ruokansa? //

// Tomin kotiin, jos nää hakee sen ruuan. esim. kiinalaista.

Tom nyökkäsi ja kieri ajajanpuolelle aukaisten ovet. Istuessaan autossa Tom laittoi avaimet virtalukkoon. "Jos sulle sopii, mulle maistuis kiinalainen tai thaimaalainen." Tom sanoi auton hurahtaessa käyntiin. "Ja kun mä sain valita..." Pika hymyili, mutta keskittyi sitten ajamaan auton kääntyessä pois koulun pihasta.

"Jos sulle sopii nii haetaan ruoka vaikka mulle kotiin. Mä en viihdy erityisemmin syödä julkisilla paikoille, mut sano sä" Tom kysyi kaartaessaan keskustaan päin, jossa talokin sijaitsi.

- lyhyt, lyhyt, jos sä lopetat, ni mä voin aloittaa uuden.

// tomin kotiin sitten. :)) ja kiinalainen käy hyvin. :DD //

Tyttö istahti autoon, sanotaanko, hieman diivan elkein. Jalat ristittiin tarkasti, ja laukku laskettiin syliin. "Kiinalainen vois olla parempi, ellet sä sitten tiedä jotain upeaa thaimaalaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa?" tyttö kysyi hymyillen. Pojan auto kääntyi sulavasti pois koulun pihalta, ja Didi huomasi muutaman oppilaan katovan heitä kateellisina. Tyttö vain hymyili ja keskittyi toiseen.

Vai että Tomin kotiin, mikäs siinä. Sievä ja viehättävä hymy ilmestyi tytön kasvoille. "Sun luo käy hyvin, julkisilla paikoilla on ärsyttävä syödä, kun saa varoa tekemisiään, sillä keskustassa joka toinen ihminen tuntuu olevan jotenkin yhteydessä johonkin Astonissa opiskelevaan, ja sitä kautta juorut saavat alkunsa", tyttö sanoi myöntyen toisen ajatukselle. Didi otti nopealla liikkeellä sidekickinsä esille, ja laittoi Marielle viestin, että olisi Tomin luona "opiskelemassa". Mare varmasti älyäisi, ettei tyttö pojan luona opiskelisi, mutta mitä sitten? Pääasia kuitenkin, että hän oli Marielle ilmoittanut.