And I've hurt myself by hurting you

// vilpppiiiiiii.

Tummanruskeat, punaiseen vivahtavat hiukset laskeutuivat kauniisti laineillen olkapäille, joita peitti ruskea t-paita ja sen päälle vedetty ohut, vaaleanruskea nahkatakki. Harmaat farkut olivat nuhjaantuneen näköiset, sellaisen näköisinä jo kaupasta ostetut.
Jojo siemaili tuoppiaan melko hiljaisen baarin tiskillä, tuijotellen mitään näkemättä eteensä. Baarimikko kävi välillä kyselemässä, haluaisiko hän jotain, yritti saada juttua liikkeelle. Näytti iskeneen silmänsä tummaverikköön, mutta sinisilmä tuskin korvaansa lotkautti tuon puheille, puhahteli vain jotakin epäselvää vastaukseksi.

Ajatukset olivat lipuneet kaukaisuuteen, kelasivat lähinnä läpi hänen elämäänsä. Asiaa toisensa jälkeen, yhä uudestaan ja uudestaan. Ihmisiä tuli ja meni, kulki välillä ohi, jossakin välissä yksi tuttu kävi sanomassa pari sanaa. Lähti kuitenkin paikalta melkein saman tien, kun ei saanut tytöstä muuta irti, kuin lyhyen tervehdyksen.

Oikeastaan neitokainen leijaili ajatuksissaan teillä tietämättömillä, ennen kuin vierestä kuului epämiellyttävä ääni.
"Hei Jo, pitkästä aikaa", sanoi matala, miellyttävä miesääni tytön vierestä, mutta joka silti sai Jojon ihon nousemaan kananlihalle.
Silmät kääntyivät salaman viereiselle baarijakkaralle istuneeseen nuorukaiseen, joka hymyili maireasti. Tyttö ei saanut sanaakaan suustaan, värähti vain, kun viereen istuneen pojan käsi lasketui tytön reidelle.
"Miten on mennyt? Siitä onkin pitkä aika, kun olemme viimeksi nähneet..."
Jojo ei kyennyt tekemään muuta, kuin tuijottamaan jätkää järkyttyneenä. Mitä vittua Ross teki täällä?

Mustahiuksinen, vihertävän siniset silmät omistava jätkä näytti täsmälleen samalta kuin vuosia sitten. Silloin kun… kun hän oli vielä elänyt. Eikä jälleen näkeminen miellyttänyt Jojoa ollenkaan, hän olisi mieluusti antanut menneisyyden haamujen pysyä siellä, mistä olivat tulleetkin.
"Sanoisit nyt jotain? Etkö ole iloinen jälleen näkemisestä?"
Jojo siristi silmiään Rossin sanoille, työntäen tuon kättä pois päin itsestään.
"Näpit irti", tyttö sihahti varoittavasti. Hän piti suojamuurinsa pystyssä, vaikka oikeasti tuon ajatuksissa velloi vain pelko. Ross oli harrastanut hänen... ahdisteluaan niin kauan, kuin tummaverikkö jaksoi muistaa. Silloinkin kun hän oli ollut... hänen kanssaan yhdessä.

// ja tämä mystery mies "hän" on se jojon kuopattu jätkäkaveri, jos joku ei oo hokannu.

//Sori että on kestänyt vastaus, ja kaiken lisäks tää vuoro ei mulla vie vielä mitenkään eteenpäin. En oikein tiedä mitä olisin tähän vastannut :'D

Mickey oli ajautunut tapansa mukaan 'yhdelle' kämäiseen baariin, joka oli melko hiljainen. Poika oli omissa ajatuksissaan, eikä oikeastaan kiinnittänyt lainkaan huomiota muuhun kuin omaan oluttuoppiinsa. Nuorukaisen hiukset olivat sekaisen ja likaisen välimaastossa, sillä jotenkin päivät olivat vain kuluneet. Itseasissa Mickey ei ollut varma, että oliko edes käynyt koulussa? Kai? Tai sitten ei? Ketä oikeastaan kiinnosti koko koulu. Nuorukaisella oli päällään musta t-paita ja polvista kuluneet farkut. Vaatteet olivat itseasissa varmaankin toista päivää tämän nuorukaisen päällä, ellei jopa kolmatta. Kuitenkin selvää oli, ettei nuorukainen ollut parhaimmassa kunnossa ja freesein. Kuva

Mickey ei ollut huomannut Jojoa, joka baariin oli saapunut. Mickey ei myöskään ollut huomannut muutamaa humalaista vanhaa herrasmiestä, jotka olivat yrittäneet saada nuorukaista pelaamaan pokeria. Mickey ei yksinkertaisesti tajunnut ympäristöstään mitään. Ei poika humalassa kovasti ollut, mutta tämän ajatukset harhailivat kaikessa. Ja tietenkin myös edellä mainitussa Jojossa. Mike kaivoi taskustaan tyhjin katsein tupakan, pisti sen suuhunsa ja sytytti palamaan. Henkoset vedettyään nuorukainen hörppäsi oluensa loppuun ja alkoi miettimään pitäisikö kohta hakea vielä toinen (vai oliko se jo kolmas..) olut juotavaksi.

// no problem, ja hyvä toi oli :----D

Jojon vieressä istuva Ross ei tehnyt elettäkään siirtääkseen kättään, mutta tylysti tummaverikkö sen silti tuuppasi kauemmas, siirtäen omaa penkkiään myös kauemmas miehen ulottuvilta, kehonkielen viestittäessä selvästi, ettei lähemmäs ollut asiaa tai turpaan tulisi.

Mutta Ross oli aina ollut itsepäinen ja ymmärtämätön käsittämään sanaa ”ei”, joten karkeasti käyttäytyvä mies yksinkertaisesti tuli vain lähemmäs. Käsi lipui olkapäältä kylkiä pitkin reisille, kävi sivelemässä alaselkää, saaden neitokaisessa aikaan kylmänväreitä – harvinaisen epämiellyttäviä sellaisia. Siniset silmät tuijottivat pistävästi, samalla varoittavasti mustahiuksista, joka vain jatkoi hymyilyään, vetäen Jon kasvot lähemmäs omiaan.

Se oli viimeinen pisara.

"Vittu sä et koske muhun!"
Ilmoille huudetut sanat kaikuivat baarissa, tyttö tuuppasi miehen kauemmas itsestään, vihan leiskuessa tuon silmistä. Nyrkki heilahti ja kalahti Rossin leukaperiin, miehen perääntyessä hämmentyneenä muutaman askeleen taaksepäin.
"Sulla ei oo mitään oikeutta saatanan hintti, kuka sä oikein kuvittelet olevas?!"
Huuto jatkui samalla tasolla, Jojo ei yhtään säästellyt ainakaan äänenvoimakkuudessa, puhumattakaan siitä voimasta jolla tuo kävi mustahiuksisen kimppuun. Jojo vain hakkasi kaikkea mihin ylsi, kunnes Rossin vahvat käsivarret kiertyivät tytön vartalon ympärille. Kyynärpäällä huitaistiin sattuman varaisesti taaksepäin, hienoisesta rusahduksesta päätellen kohde, johon hän oli osunut, oli nenä.

Mickey heräsi horroksestaan vasta kun kapakassa kuului huutoa. Pojan katse hapuili kohdetta, joka oli huutanut ja äkkiä se löytyikin baaritiskin tuntumasta. Nuorukainen siristeli silmiään ja tunnisti lopulta mietittyään kohteen Jojoksi. Tuota miestä nuorukainen ei tunnistanut. Poika ei ollut kuunnellut ensimmäistä huutoa, joten sanat olivat menneet aivan ohi. Kuitenkin seuraavat sanat Mike kuuli oikein selvästi, sillä ääni melkein kaikui tyhjähkössä baarissa. Ilmeisesti Jojo oli pahassa pulassa, koska tyttö hakkasi tuota tuntematonta miestä melko kovin ottein. Baarimikko yritti tiskin yli erottaa paria, kuitenkin epäonnistuen yrityksissään.

Mickey tumppasi tupakkansa ja nousi horjuvasti ylös penkiltä. Nuorukaisen oli mentävä auttamaan Jojoa! Hetkessä Mickey oli tappelevan parin luona ja löikin hetken mielijohteesta tuota tuntematonta miestä kasvoihin.
"Jojo, kuka toi on ja mitä se sulle teki?", Mickey kysyi kuiskaten katsoen vihaisesti lähestyvää miestä. Samassa Mickey kalautti miestä uudestaan nyrkillään, kukaanhan ei tuota naista satuttaisi ainakaan Mickeyn läsnäollessa. Kuitenkaan Mike ei huomannut, että baarimikko oli ottanut kännykän käteen ja ilmeisimmin painellut poliisin numeron puhelimeen.

Väliin tullut baarimikko sai vain oman osansa Jojon nyrkistä, kun sattui osumaan sen tielle, vaikka alun perin tummaverikkö sen olikin tähdännyt Rossiin. Lähestulkoon tyhjässä baarissa jokainen asiakas oli kääntynyt seuraamaan baaritiskin lähellä käytävää kahakkaa, johon liittyi vielä yksi nuori mies niiden entisten kahden ja Jojon lisäksi.

Ja kun sinisilmä tajusi, kuka tuo tappeluun sekaan rynnännyt mies oikein oli, loksahti tuon suu auki tummaverikön hetkeksi unohtuessa tuijottamaan Mikeä typertyneenä. Mistä tuo oikein oli tuohon tupsahtanut? Ja mitä varten se kävi häntä puolustamaan? Kysymykset pyörivät ylimpänä Jon mielessä, vaikka sisimmässään tuo oli vain iloinen siitä, että nuorukainen oli ilmestynyt, vaikka sitten olisi taivaasta tipahtanut, sillä Ross oli sen verran häntä kookkaampi ja voimakkaampi, ettei sinä loppujen lopuksi luultavasti hänen itsensä kannalta hyvin olisi käynyt.

Jojo ei ehtinyt muuta kuin käydä vielä kerran Rossin kimppuun, kun baarin ovi paukahti auki ja virkapukuisia poliiseja alkoi virrata sisään, kiskoen ensin Miken irti Rossista, sen jälkeen Jojon ja pistäen kaikki kenttään.
"Helvetin vitun kusipää", sihistiin Rossille, miehen vain hymyillessä vastaukseksi nenästä valuneen veren takaa.

Mickey oli ehtinyt lyödä tuota tuntematonta miestä vielä muutaman kerran, joista valitettavasti kyllä vain toinen osui kunnolla. Tai siis valitettavasti ja valitettavasti. Mickeykin oli saanut Rossilta muutaman iskun ja pojan silmäkulmassa mojotti ilkeä kipu. Lisäksi nenästi vuoti myös verta, kiitos iskun poskeen ja nenään. Onneksi suurempaa ei ollut ehtinyt käydä, kun jo poliisit rynnistivät kapakkaan. Muuten tappelussa olisi voinut käydä pahastikkin, niin tuo adrenaaliini virtasi nuorukaisen veressä.

Mickeytä ärsytti tuon Rossin virne, että vaikka poliisi piteli nuorukaista kiinni, meinasi toinen vieläkin käydä tuohon mieheen kiinni. Se taas ei ollut nuorukaiselle hyvä asia, sillä poliisi ärähti Mikelle ja painoi nuorukaisen lujemmin kenttään.
"Eiköhän viedä tappelijat jäähylle putkaan..", yksi poliiseista totesi toiselle ja he alkoivat laittaa riehujille käsirautoja käteen. Mikä oli vain hyvä, sillä Mickey olisi ainakin vielä alkanut riehumaan enemmän. Nuorukainen nostettiin ylös ja Mike vieläkin uhmasi poliisisetää.
"Vittu mä mihinkään lähen, ellei toi likka pääse mun kanssa samaan selliin!", Mike ärähti kuuluvasti poliisille ja räkäisi sitten lattialle.

Jojo mulkoili vuoroin Rossia, vuoroin Mikeä. Mitä vittua tuokin oli itsensä tullut tähän sotkemaan?
... Vaikka syvällä sisimmässään tummaverikkö oli oikeasti vain kiitollinen siitä, että nuori mies oli tullut sotkemaan itsensä tähän soppaan.

Mutta ne sanat, mitkä tuon suusta karkasivat, olivat melkein saada silmät tippumaan Jon päästä. Mitä helvettiä, hän tuon kanssa samaan selliin? Ei takuulla!
Mutta ennen kuin tyttö ehti sen kummemmin ilmaista vastalauseitaan ääneen poliisit löivät käsiraudat kiinni ja kuljettivat koko jengin poliisiauton takatilaan, ajoneuvon suunnatessa mitä ilmeisimmin poliisiasemalle, kun kerta olivat puhuneet jotakin siitä, että tappelijat vietäisiin putkaan rauhoittumaan. Helvetin hieno homma, kokonainen yö poliisiasemalla putkassa, miten helvetin hienoa... Jos katse olisi voinut tappaa, Ross olisi heittänyt jo henkensä, sen verran murhan- ja verenhimoisesti Joan tuota tuijotti. Hänen olisi tehnyt mieli hakata Ross sellaiseen kuntoon, ettei tuo muistaisi edes äitinsä nimeä.

Parin poliisin äänet kuuluivat epäselvästi edestä, kun he keskustelivat jotakin selleistä ja siitä, miten nuo kannattaisi sijoittaa.
"Baarimikon mukaan mustahiuksinen aloitti.. likka ja jätkä yhdessä.. aika outoa.. "

Kun auto lopulta poliisiaseman kohdalla pysähtyi, Jojo oli jo laskenut katseensa ja tuijotti vain turhautuneena auton lattiaa. Tällainen oli perseestä, eihän hän edes ollut mitään tehnyt, antanut vain tuolle äijälle vähän opetusta, ettei häntä käytäisi kopeloimaan noin vain. Joku ylpeys hänelläkin helvetti sentään oli jäljellä...

Mickey tuijotti autossa istuessaan ensin hetken tuota kusipäätä ja sitten katse siirtyi hetkeksi Jojoon, kuitenkin melko pian siirtyen tuijottamaan omia kengän kärkiään. Käsiraudat painoivat ikävästi ranteita ja muutenkin olo oli melko epämukava. Nuorukainen tuhahti itsekseen jotakin ja nosti käsiään, jotta pystyi raapimaan kutiavaa otsaansa. Mickey yritti kuunnella poliisien puhetta, mutta auto oli kuitenkin turhan äänieristetty, joten vain muutamia lauseita kuuli sieltä ja täältä.

Poliisiauton parkkeeratessa aseman pihalle tultiin takaovet avaamaan. Mike käänsi katseesa halveksuen poliiseihin ja naurahti sitten itsekseen. Mitä luusereita.
"Noniin, eiköhän sitten mennä katsomaan teidän sviittejänne", toinen poliiseista naurahti ja osoitti kädellään aseman ovien suuntaan. Mickey astui ulos autosta ensimmäisenä ja sylkäisi taas maahan. Poika olisi halunnut polttaa tupakan, mutta se tuskin tuli nyt edes kysymykseen. Ehkä olisi voinut tulla, jos olisi osannut käyttäytyä kunnolla.
"Täällä on vähän täyttä, niin saa neito ja toinen miehistä mennä samaan selliin, toinen kavereista sitten saa mennä viereiseen selliin jossa on yksi juoppo nukkumassa humalaansa pois..", toinen poliiseista jatkoi ja käveli edellä aseman oville pitämään niitä auki.

Mickey asteli ovista sisään ja seurasi poliisia. Nuorukainen ohjattiin tyhjään selliin ja tältä otettiin raudat pois käsistä. Mickey käveli suoraan istumaan sängyn laidalle, joka oli kylläkin aika epämukava. Miehenalku alkoi kaivamaan tupakka-askiaan taskustaan, mutta eikös poliisiherra tullut sen ottamaan heti pois.
"Täällä mitään polteta", tuo totesi ja käveli sellin ovelle odottamaan muuta seuruetta.

Auton takaovet avattiin ja katulamppujen valo liukui sisään poliisiautoon. Merensiniset silmät kohotettiin tuijottamaan halveksuvasti poliiseja, hankkisivat elämän, idiootit. Tuhahdus karkasi neitokaisen huulten välistä tuon kompuroidessa pihalle autosta, suunnaten sitten kohti poliisiaseman rakennusta.
Mutta kun poliisi ilmoitti, että hän joutuisi samaan selliin miehen kanssa, tummaverikkö pysähtyi niille sijoilleen ja tuijotti yhtä aikaa vihaisena ja järkyttyneenä jokaista läsnäolijaa vuoronperään. Hän ei takuuvarmasti menisi samaan selliin Rossin kanssa!
Sehän tuolla ensimmäisenä kävi mielessä, että hän joutui sen limaisen jätkän kanssa samaan selliin.

Vasta kun yksi poliiseista kehotti häntä liikkumaan, Jo lähti astelemaan kohti aseman ovia. Hänet ohjattiin Rossin perässä kohti sellejä, ja kun tytölle näytettiin selliä, jonka sängyllä istui Mike, kykeni Jojo rentoutumaan, ainakin osittain, ja huokaisemaan siltä osin helpotuksesta. Ei sillä, että tuokaan mitään miellyttävintä seuraa olisi ollut, ei todellakaan, mutta parempi ainakin kuin Ross.

Tyttö seurasi katseellaan poliisia, joka vei Miken tupakat pois. Koko aika ilman tupakkaa… Hän saattaisi vielä kuolla tänne.
Muutamia askelia otettiin suljetun sellin ovelta ja istuttiin Mikeä vastapäätä olevan sängyn reunalle, tytön tuijottaessa nuorukaista miettien, pitäisikö tässä olla vihainen vai kiitollinen, vai pitäisikö vain leikkiä, ettei toista olisi olemassakaan?

"Mitä sä oikein aattelit? Ootko sä päästäs vialla?"
Viimeinen vaihtoehto ei näemmä onnistuisi.

Mickey tuhahti tytölle tämän istuutuessa vastapäätä ja avatessa suunsa. Nuorukainenhan oli pelastanut Jojon pulasta, ainakin tavallaan. Olivathan he nyt putkassa, mutta ainakin Ross oli eri sellissä. Muuten olisi voinut tulla selliin ruumiita. Ainakin jos se Mickeystä olisi ollut kiinni.
"Taidan olla, kun tollasia tuun pelastamaan", Mike vastasi sitten näsäviisaalla äänensävyllä ja kävi selälleen makoilemaan nyt kovan sängyn päälle. Eihän tuota laveria voinut edes sängynski kutsua, laveri, jonka päällä oli ohut patja ja tyynynä joku satavuotta vanha möykky. No onneksi Mickey oli putkassa kerran jos toisen ollut, joten tähänkin oli totuttu.

"Mistä sä oikein tunsit ton jätkät? Vai huvikseenko rupesit mätkimään?", Mickey kysyi sitten tuijotellen kattoa ja naksutellen sormiaan, "Susta tosin uskoisin ton jälkimmäisenkin vaihtoehdon", nuorukainen vielä jatkoi. Sitten Mickey käännähti kyljelleen, kasvot kohti Jojoa. Poika katsoi tyttöä mielenkiinnosta humalaiset silmät säihkyen.
"Mehän voitais keksiä jotain kivaa täällä sellissä, kun ei täällä mitään muutakaan tekemistä oo, vai mitä?", Mickey kysyi sitten vitsillä ja naurahti lauseensa perään. Poika tiesi, että Jojo varmasti riemastuisi tästä ehdotuksesta, mutta mitäpä ei humalassa oleva nuorukainen sanoisi. Järki ei päätä ehtinyt pakottamaan.

Merensinisiä silmiä pyöriteltiin, katseen kuitenkin pysytellä tiiviisti toisella puolella olevassa Mikessä, joka kävi selälleen makuulaverin päälle. Tyttö tuhahti, siirtäen katseensa sellin seiniin. Tästä saattaisi tulla hyvinkin pitkän tuntuinen yö.

Käsi haroi tummanruskeita laineille kääntyneitä hiuksia, kielen käydessä kostuttamassa kuivia huulia. Nyt teki mieli tupakkaa. Teki ihan helvetisti mieli tupakalle... Jo puristi kättään nyrkkiin, avasi sen, sulki uudelleen nyrkkiin, avasi, toistaen liikettä itsekseen samalla, kun tuijotteli seinää.
Hän oli kyllä kuullut Miken sanat, mutta ei hän välittänyt niihin vastata. Mitä tuolle hänen menneisyytensä mitenkään kuului? Ei hän ollut mikään selitysvelvollinen.
"Huviksenipa hyvinkin", sanottiin vain hiljaisella äänellä katsetta kääntämättä samassa sellissä olevan nuoren miehen suuntaan.

Kun seuraavat sanat kaikuivat Jojon korviin, käänsi tuo hitaasti päätään, niin, että tuijotti nyt kylmästi Mikeä, pienen, jäätävän hymyn kohotessa tuon huulille.
"Jätä ehdottelus jollekulle muulle, voit olla varma, että mä voin hakata sutkin ilman omantunnon tuskia", tyttö sanoi painottavalla äänensävyllä.
"Mua on ahdisteltu tälle illalle ihan tarpeeks." Viimeiset sanat tuo tuhahti hiljaa lähinnä itsekseen, keskittyessään tuijottamaan uudestaan seinää. Niinpä, hän ei kaivannut enää yhtään ketään ehdottelemaan, vihjailemaan tai kopeloimaan itseään, tässä oli ollut yhdelle illalle riittävästi. Eikä hän edes ollut saanut hakattua kaikkea raivoaan pois, hänen teki mieli vain hakata jotain, vaikka sitten seinää. Ja tupakkaa, hänen oli välttämätöntä päästä savuille.

Mickey naurahti, niikuin poika oli ajatellutkin. Jojo oli vain taas pimahtanut ja siksi saattanut itsensä vaaraan. Hyvin loogista itseasiassa, kun tarkemmin mietti. Nuorukainen nosti kätensä sitten hiuksiinsa niitä haroen ja toinen käsi laskeutui vatsan päälle sitä rapsuttelemaan.
"Niin mä ajattelinkin, siis että huvikseen mätkit", Mike sanoi sitten vielä virnuillen Jojolle ja tuijotteli edelleen kattoa. Pojankin teki mieli tupakkaa, miksi ihmeessä poliisit ne veivät pois. Saatanan nilkit. Että Mickey vihasi maijoja, ei niistä ollut mitään hyötyä kenellekkään.

"No höh. Ei vaan vitsillähän mä", Mickey vastasi sitten Jojolle ja käännähti taas selin tyttöä. Voisi kai tässä sitten yrittää nukkumista, kerta Jojosta ei ollut seuraksi ja muutakaan tekemistä ei ollut. Nuorukainen huokaisi lievästä väsymyksestä ja vaipui hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Kuitenkin oluen kittaamisesta aiheutuva wc-hätä esti nuorukaista nukahtamasta. Kai hänen olisi pakko käyttää sellissä olevaa epäsiistiä pönttöä, joka ei todellakaan houkutellut siisteydellään ketään luoksensa.
"Sori mun on pakko", miehenalku totesi sitten neidolle ja nousi vaivallollisesti ylös. Vieläkin tätä vähän horjutti, vaikka eihän Mickey omasta mielestään edes montaa juonut? Kaksi? Vai kolme? Oliko välissä joku paukkukin? Ei tietoa. Nuorukainen otti muutaman askeleen kohti pönttöä ja aukaisi sitten housujensa sepaluksen. Onneksi hän oli mies, joten kuseminen onnistui ilman istumista, sääli Jojoa nimittäin pönttö ei todellakaan ollut mistään kohdin siisti.

Jojo mulkaisi toisella puolella olevaa Mikeä turhautuneena, että tuo jätkä osasikin olla niin rasittava... Kai hän sitten hakkaili ihmisiä huvikseen, miten vain. Ei häntä kiinnostanut tuon mielipiteet siinä missä muidenkaan, aivan yksi lysti, mitä ihmiset hänestä ajattelivat.

Tummaverikkö kohotti kulmiaan toisen sanoille.
"Ai jaa, ihanko vitsillä? Kas kun en aiemmin tajunnut", Joan tuhahti sarkasmia äänessään. Tyttö veti jalkansa laverin päälle lähemmäs itseään, kietoen kätensä suojelevasti itsensä ympärille. Merensiniset silmät suuntautuivat kattoon, voiko paskempaa olla, tavata nyt ensin se kusipäinen homohinttari, sen jälkeen päätyä putkaan, ja kaiken lisäksi vielä tuon kanssa? Tuota ajatellessaan katse kääntyi hetkeksi nuoreen Barrettiin, Jojon pudistellessa päätään, tuijottaen taas kattoon.

Vasta kun Mike ilmoitti, että "hänen oli pakko", tyttö laski katseensa katosta alas. Mitä toinen nyt oikein selvitti? Toinen näytti huojuvan siihen malliin, että tuolla menolla toinen kaatuisi putkan lattialle ja sammuisi siihen paikkaan.... Eikä Jojo itse asiassa pitänyt sitä edes minään ihmeenä. Vasta sitten, kun Mickey suuntasi yltä päältä kirjaimellisesti paskan peitossa olevassa wc-pöntölle, brunette tajusi, että tuo oli puhunut kuselle menemisestä.
"Ei kiinnosta", tuhahdettiin hiljaa tytön tuijottaessa eteensä, nyt hän todella toivoi, että hänelle ei tulisi tarvetta päästä vessaan vähään aikaan, hän ei nimittäin todellakaan istuisi tuollaiselle. Vaikkei hän mikään prinsessa ollutkaan, joku raja sentään.

"Miks sä tulit?"
Kysymys tuli aivan yhtäkkiä, rikkoen kaksikon välillä vallinneen hiljaisuuden. Eikä Jojo itsekään heti tajunnut alkoholin hienoisesti sumentuneilla aivoillaan, että hän oli avannut suunsa. Mutta hän todella halusi tietää, vaikkei asian edes pitänyt kiinnostaa häntä. Ja silti kiinnosti, miksi? Ei sen olisi kuulunut kiinnostaa, ihan kuin hän välittäisi Mikestä, tuon sanomisista, tekemisistä tai menemisistä.
"Miks sä tulit auttamaan?"

Saatuaan tietyt tarpeensa tehtyä Mickey sulki sepaluksensa, mutta joutui ottamaan hieman tukea seinästä, kun meinasi horjahtaa. Okei ehkä oli tullut otettua ainakin se viimeisin olut liikaa. Mutta onneksi putkassa oli ainakin turvallista selvitä, ellei nyt Jojo pillastuisi jostakin. Mike käveli horjuen istumaan laverinsa päälle ja katsahti Jojoa joka esitti kysymyksen pitkän hiljaisuuden jälkeen. Nuorukainen hämmentyi hieman kysymyksesta ja rupesi hämmennyksissään raapimaan niskaansa.
"Miks en olis tullut?", Mickey esitti kysymykseen vastakysymyksen ja katsoi toinen kulma koholla Jojoa. Tottakai kuka tahansa olisi mennyt neitoa pelastamaan, eikö? Tai ainakin Mickey näin kuvitteli. Mitä? Eikai Jojo luullut, että Mike olisi jotenkin kiinnostunut tytöstä. Ei, eihän niin ollut? Vai oliko? Ainakaan Mickey ei antanut itselleen lupaa tunnustaa kyseistä asiaa.

"Tulin auttamaan ihan siks, että se kuuluu miesten velvollisuuksiin? Ja kerta oot mulle jonkunlainen tuttu, niin vielä paremmin", nuorukainen vastasi lopulta mietittyään omiaan ja kellahti sitten selälleen sängyn päälle. Mickey katseli kattoa ja nosti kätensä kattoa kohden. Hetken pidettyään käsiään ilmassa poika laski ne äänekkäästi vierellensä ja huokaisi taas syvään.
"Vittu et haluun tupakkaa..", miehenalku mutisi lähinnä itsekseen. Nikotiiniriippuvuus oli ehkä hieman jo vaikea, sillä olihan noita syöpäkääryleitä poltettu useampien vuosien ajan jo.

"Mut enkö mä olis saanu tulla auttamaan?", Mickey päätyi sitten tylsyyksissään kysymään. Ehkä siitä jotain keskustelua saisi aikaan, tai sitten ei.

Siniset silmät oli kohotettu tuijottamasta polvia Mikeen, katseen seuratessa huojuvan nuoren miehen menoa takaisin sille niin sanotulle sängylle. Ja kun tuo vastasi, oli Jojo jo ärähtämässä toiselle, että miksi tuon piti aina vain leikkiä näsäviisasta idioottia, miksei tuo koskaan voinut vastata kunnolla! Mutta sanat takertuivat kurkkuun, kun toinen kävi tarkentamaan vastaustaan.
Jota tummaverikkö ei tosin oikein sisäistänyt.

Miehen velvollisuus? Tuttu? Tarkoittiko nuorukainen, että oli jokaisen miehen velvollisuus leikkiä ritaria, pelastaa neito hädästä? Eihän se ollut mahdollista. Eihän kukaan mies koskaan tehnyt naisen eteen mitään, halusivat vain lakanoiden väliin. Rosshan oli siitä hyvä, elävä esimerkki.
Joan kohensi asentoaan laverilla, hampaiden pureutuessa alahuuleen tytön jäädessä miettimään toisen sanoja. Kun toinen ilmaisi halunsa tupakkaa kohtaan, Joan kohotti katseensa polvistaan.
"... Nikotiiniriippuvuus?" sanottiin sitten kysyvällä äänensävyllä tytön tuntiessa oksennuksen vellovan jossakin mahan pohjalla. Hän oli juonut liikaa, liian nopeasti, hän ei saanut tupakkaa, häntä ahdisti. Jo pyöritteli päätään ja yritti kääntää ajatuksiaan muualle, hän ei halunnut ainakaan oksentaa.

Mickey heittikin sopivasti kysymyksen, Jojon ajatusten kääntyessä miettimään. Niin, eikö toinen olisi saanut? Hän todennäköisesti olisi päätynyt vain Rossin raiskaamaksi, sillä vaikka hän osasikin puolustaa itseään ja ei ollut aivan heiveröinen, oli mies silti paljon pitempi, ennen kaikkea raamikkaampi ja varmasti voimakkaampi, ennen pitkää Jo olisi jäänyt joka tapauksessa alakynteen. Tai sitten ei, eihän sitä voinut tietää, kun Mike oli tullut väliin.
"... En mä niin sanonut", mutistiin sitten lopulta vastaukseksi merensinisten silmien kohottautuessa nopeasti vilkaisemaan nuorukaista, katseen laskeutuessa takaisin lattian rajaan.

"... Kiitos..."
Hän ei ollut hyvä pyytämään anteeksi, eikä myöntämään olleensa väärässä, ja ennen kaikkea hän inhosi kiittämistä. Eikä hän pyydellyt anteeksi, ei myöntänyt olleensa väärässä, ja hyvin harvoin kiitti mistään.

Jojo ei vastannut mitään pojan ritarillisiin sanoihin ja Mickey ajatteli jo, että nyt vasta mykkäkoulu alkoikin. Naisiahan ei voinut tietää, ainakaan mitä niiden päänsisällä kulloinkin liikkui. Pienikin väärä sana saattaisi olla juuri se väärä ja aiheuttaa kärhämiä. Ainakin useimmat naiset oli sellaisia, mitä nuorukainen oli vuosiensa varrella tavannut.
"Ei toki, ihan huvikseni vaan nyt haluaisin just tupakalle", Mike vastasi sitten tytön epämääräiseen kysymykseen ja haukotteli raukeasti. Miksei vaikka pojalla sattunut nikotiinipurkkaa olemaan taskussa? Ehkä siksi, ettei poika ollut harkinnutkaan tupakanpolton lopettamista. Nyt vain se olisi hyvin kätevää. Kenties pitäisi tästä lähtien pitää taskussa aina levyä purkkia. Ihan vain varmuuden vuoksi..

Poika tuijotti hetken kysymyksensä jälkeen Jojoa ja odotti vastausta, joka sitten lopulta tulikin tytön suusta.
"Ajattelin vaan kun oot tollai kärtty, et olis pitänyt vaan antaa olla", Mickey vastasi sitten tytölle, mutta äänensävystä saattoi kuulla, ettei poika tarkottanut sanojaan. Tottakai Mike Jojoa auttaisi. Nuorukainen syventyi hetkeksi palaamaan ajassa taaksepäin ja mietti miten oli ylipäätänsä Jojon tavannut. Niin huvipuistossa silloin.. Kenties kohtaloa, että Mickey oli pelastanut tytön sen jälkeen jo kahdesti. Ensin hämärä kujilta ja sitten nyt.

Nuorukaisen ajatukset kuitenkin keskeytti kiitos, mikä kuului Jojon suusta. Siis kiittikö tuo tyttö? Ei ollut mahdollista, ainakaan ennen poika ei ollut kiitoksen sanaa Jojolta kuullut, saati mitään muutakaan kohteliasta. Toisaalta ehkä se oli yksi piirre, mikä Mickeytä tytössä viehätti? Tiedä häntä.
"Ei mitään, kuka tahansa järkevä jätkä olis noin tehnyt..", Mickey vastasi sitten ja kääntyi nyt kyljelleen kasvot kohti Jojoa. Poika tutkiskeli silmillään tytön kasvoja, mutta jätti kuitenkin tuijottelun sikseen.

Päätä keinuteltiin kevyesti puolelta toiselle punertavan ruskeiden hiuksien heiluessa pään liikkeen mukana. Ei ehkä kovinkaan viisasta, kun Joan ei muutenkaan voinut järin hyvin, mutta ainakin se esti häntä jäämästä ajattelemaan mitään liian pitkäksi aikaa. Esimerkiksi kelaamaan illan tapahtumia, silloin hän olisi ainakin oksentanut.
"Eikö täältä voi päästä tupakalle.." tyttö murisi itsekseen kirskutellessaan hampaitaan. Hän ei pitänyt siitä, että kun mieli olisi tehnyt tupakkaa, sitä ei saanut.

Kärtty? Mikä helvetin kärtty?!
Hänen olisi tehnyt mieli potkaista Mikeä.
Mutta hän tiesi, että nuorukainen oli oikeassa, joten hän ei vaivautunut liikuttamaan jäseniään.
Tottahan se oli, hän oli aggressiivinen ja päälle käyvä ja kiukkuinen. Tai ainakin antoi sellaisen vaikutelman, mutta vain sen takia, että hän halusi suojella itseään. Jojo ei ollut erityisen ilahtunut siitä, että juuri tuo poika, Mickey Barrett, sattui osumaan paikalle silloin, kun hän oli ongelmissa. Belmont Parkissa. Sitten hän oli herännyt tuon sängystä muistamatta mitään, hän oli ottanut huumeita. Hän oli pettänyt itsensä. Ja Mike oli pelastavan ritarinlailla rientänyt avuksi. Ja vielä tämä.

Ikään kuin hän ei pärjäisi omillaan, vaan tarvitsi apua. Ja se tunne ei miellyttänyt Jojoa lainkaan. Hän oli tottunut pärjäämään itsekseen, ja yhtäkkiä tuntuikin siltä, että hän oli jatkuvasti ongelmissa ja odotti Miken rientävän paikalle pelastamaan hänet.

Sinisten silmien katse oli viileä, kun se nostettiin polvista Mikeen. Hän ei halunnut näyttää heikolta toisen silmissä, vaikka oikeasti tummaverikön olisi tehnyt mieli lysähtää kasaan, itkeä, raivota, huutaa, kirkua, hakata seiniä.
"... Sitten mä en ole tainnut tavata kovinkaan montaa järkevää jätkää", lausuttiin hetken mietinnän jälkeen hitaasti, kun ruskea hiuksinen kohensi asentoaan, asettaen jalkansa sellin lattialle käden haroessa tummia hiuksia taaksepäin.

Mickey yritti olla liikaa tuijottamatta Jojoa, mutta välillä itsekuri ei vain pitänyt. Mikähän siinäkin oli, että nyt sitten ei pystynyt pitämään katsettaan erossa. Onnistuihan se muidenkin naisten kohdalla, kun vain niin päätti. Ehkä se johtui vaan siitä, että Mike oli törmännyt tuohon naiseen oudoissa tapahtumissa. Niin, siitä se johtui, ei mistään muusta. Ei ainakaan mistään tunteisiin liittyvissä asioissa. Ei toki.
"Jos sä vähän heruttelisit noille poliisisedille, ja sit ne olis ihan kuola poskella ja tekis mitä vaan mitä pyytäisit. Sit pyytäisit, et me saatais polttaa röökit. Eiks olis hyvä suunnitelma? Koska epäilen, ettei noi kaverit oo homoja, joten musta ei oo kauheesti apua", Mickey selitti ja naurahti perään idealleen. Toisaalta se voisi vaikka toimia. Miehet kuitenkin olivat miehiä, vaikka olivat 'hienossa' ammatissa.

"Sul on ollut sitten huono tuuri, otan osaa", Mickey vastasi toisen lauseeseen ja nousi makaamaan kyynerpäänsä varaan. Näin poika sai nostettua hieman päätään ja kohdistettua katseensa Jojoon taas. Poika ei kuitenkaan kauaa jaksanut kannatella päätään, vaan lösähti takaisin kyljelleen.
"Mä oon ainakin järkevä jätkä, vaikka en ehkä aina siltä vaikutakkaan. Mut osaan mä olla herrasmies ja ihana kultapoika, jos vaan tahdon, joten onneks oot tavannut sit ainakin yhden järkevän kaverin", Mike jatkoi vielä pienen hymynkaareen kera huulillaan.

Jojo pudisti päätään Miken sanoille ja pyöräytti silmiään. Toinen osasi kyllä olla harvinaisen perverssi niin halutessaan. Perverassi kusipäinen idiootti, joka ei muiden tunteista välittänyt paskan vertaakaan.
Eipä sillä, välittäkö hän itse? Mikä hän oli arvostelemaan Mickeytä kun oli itse ihan samanlainen, ellei jopa pahempikin versio?
Tummaverikköä oksetti, eikä tupakan halu tuntunut antavan periksi. Äkkiä sellin toisella puolella olevan nuorukaisen ehdotus alkoi jo kuulostaakin paremmalta. Eihän sitä noista kytistä koskaan tiennyt, ja sitä paitsi, tupakan puolesta hän tekisi tässä tilanteessa melkeinpä mitä vain.

Kun toinen kertoi, että hänellä oli ollut paska tuuri, ei voinut Joan muuta kuin nyökytellä hyväksyvästi. Brunetesta tuntui toisinaan, että elämä oli ihan varta vasten säästänyt kaiken paskan hänen niskaansa, eikä niille rikkaille ja hyväosaisille oltu säästetty sitä niiden ansaitsemaa määrää – jonka pitäisi olla kaksin kertainen häneen itseensä verrattuna, jos Jojolta kysyttäisiin. Vaan kun ei kysytty, paska homma sinänsä.

Ensimmäisen kerran koko illan aikana Jojon huulten välistä kuului naurua. Hiljaista, mutta naurua joka tapauksessa.
"Sinäkö järkevä jätkä? Herrasmies ja ihana kultapoika?" toistettiin toisen sanat ja kohta tyttö kirjaimellisesti ulvoi naurusta.
"Helvetin hyvä läppä", naurettiin pojalle tytön pysähtyessä virnuilemaan tuolle hetkisen ajaksi pirullisesti.
"Sinusta ei sais herrasmiestä ja kultapoikaa tekemälläkään, sori."

Sen sanottuaan tyttö nousi laveriltaan ja käveli kaltereiden luokse nojaten niihin vähemmän peittelevästi. Merensiniset silmät kiinnitettiin ohikulkevaan virkapukuiseen poliisiin, joka ainakin näytti yhdeltä niistä, jotka olivat käyneet hakemassa heidät sieltä baarista.
"Hei", tyttö huikkasi pehmeällä äänellä, punaisten huulten kääntyessä tekaistuun, pieneen sievään hymyyn merensinisten silmien katseen muuttuessa anovaksi ja samaan aikaan jollain tasolla vietteleväksi. Kaikkea sitä joutui yhden röökin eteen tekemään… Tämän olisi myös parasta toimia.
"Eikö me voitais polttaa yhdet? Mulla on kohta ihan älyttömät vierotusoireet... Yhet? Jooko?"

Mickeyn kasvoille levisi pieni virne, kun tyttö rupesi nauramaan. Mieluummin tällainen tunnelma, kuin jäätävä. Itseasiassa tytön nauru kuullosti aika mukavalta ja Mickeytä itseäänkin rupesi hekotuttamaan omat sanomisensa. No, olihan se totta, tavallaan, ettei pojasta saisi ihanaa. Mutta toisaalta Mike kyllä osasi olla mukavakin tahtoessaan, tosin mitään romantikkolässyttäjää pojasta ei tekemälläkään saisi. Valitettavasti.
"Mitä, mä oon aina luullut olevani jokaisen anopin unelmavävy", Mickey tokaisi vielä virne kasvoillaan ja naurahti perään.

Sitten pojan katse seurasi Jojoa tämän noustessa. Mickeykin nousi istumaan sängyn reunalle ja seurasi tulevia tapahtumia mielenkiinnolla. Hienoa, toivottavasti Jojo saisi poliisisedän puolelleen. Nuorukainen hymyili itsekseen, kun kuuli Jojon äänensävyn. Hienoa, hyvä tyttö. Noin sitä saataisiin mies lääpälleen, tai ainakin Mickeyhyn toimisi hyvin.

Poliisi sen sijaan näytti kääntyvän kannoillaan ja käveli lähemmäksi Jojoa. Hetken tuo mies hymisi jotakin ja katseli ympärilleen.
"Mitäpä mä hyödyn siitä, että te MOLEMMAT saisitte tupakkaa. Ehkä sulle voisin antaakin, mutta miks tolle rakille?", poliisi kysyi sitten Jojolta ja lähestyi vielä askeleen tyttöä.

Mickey murahti sellin perukoilla. No toisaalta, ehkä Jojo antaisi edes jämät tupakasta, jos tyttö saisi vain itselleen. Ainakin toivottavasti. Miksei poliiseina voinut olla nyt naisia? Niitä Mickey olisi osannut käsitellä hyvinkin. Miksi piti olla mahdollisimman heteroita miehiä. Niin, miksi?

Vanha äijänkäppänä kiinnittikin huomionsa Jojoon, luojan kiitos. Ensimmäinen vaihe oli sillä kuitattu.
Mutta tuo oli juuri sellainen kusipäinen idiootti perverssi, kuin tummaverikkö oli osannut odottaakin – vaikka olikin toivonut jotain muuta. Tyttö hillitsi itsensä ja esti itseään ärähtämässä äijälle jotakin hyvin epäkohteliasta. Röökiä oli saatava, keinolla millä hyvänsä. Kasvoilla keikkuva hymy muuttui asteen viekottelevammaksi, sinisten silmien tuijottaessa miestä intensiivisesti. Hän antaisi tuolle turpaan, jos sitä tupakkaa ei kohta alkaisi tippua.

Kun poliisi sanoi Mikeä rakiksi, oli Joan kahden vaiheilla, olisiko hänen pitänyt nauraa miehelle vai läväyttää päin näköä siitä hyvästä, että tuo oli tuollainen idiootti. Kärsivällisyys olisi hyvä lisä bruneten luonteepiirteisiin, sillä neitokainen oli jo tuhahtamassa ja asettamassa kätensä puuskaan. Hän inhosi tällaista. Hän inhosi sellejä, hän inhosi poliiseja, hän inhosi tätä tilannetta. Hän inhosi kaikkea ja oli varsinainen pessimisti luonteeltaan, pienikin ripaus optimismia olisi hyvä lisä.

"Puhuinko mä vahingossa monikossa?" kysyttiin pehmeällä äänensävyllä tytön nojatessa sellin kaltereihin varsin anteliaasti. Käsi ujuttautui kaltereiden välistä kohti lähemmäs tullutta poliisia, merensinisten silmien luodessa pikaisen silmäyksen tuohon kengistä päälakeen saakka. Olisi edes ollut hieman komeampi tapaus, tuollainen lyhyt ja pyylevä, parrakas ja rupsahtanut mies ei oikein houkutellut tekemään yhtään mitään. Näytti juuri sellaiselta kytältä, joka ajeli päivät pitkät kaarallaan ja popsi donitseja aina kun tuli tilaisuus. Ja kotonaan katsoi jalkapalloa ja joi kaljaa, kuinkas muuten.
"Tietenkin vaan mulle, vitut tosta", Jojo jatkoi viitaten ”tuolla” sellin perukalla olevaan Mikeen. Käsi ujutettiin pidemmälle sellin välistä, sen käydessä nopeasti hipaisemassa poliisin kasvoja, käden palatessa yhtä nopeasti takaisin kaltereiden sisäpuolelle kuin se oli ulkopuolella käynytkin.
"No?" kysyttiin tekaistun hymyn leikkiessä toisessa suupielessä, vasemman kulman kohotessa kysyvään sävyyn ylemmäs.

Mickey hekotteli itsekseen Jojon toiminnalle ja poliisisedälle. Jotenkin koko tilanne oli huvittava, ensinnäkään Mike ei olisi uskonut Jojon ryhtyvän moiseen, joten se jo teki asiasta hauskaa. Toisekseen poliisi oli helposti naisen pikkusormen ympärillä, joten homma olisi lapsellisen helppoa. Toisaalta Mickey ei voinut kieltää, etteikö häntä itseään olisi kiinnostanut tuollainen kissa, jos nuorukainen olisi vielä hieman pahemmassa humalassa, olisi hän varmasti käynyt jo kiinni. Nyt kuitenkin vielä järki osittain juoksi päässä.

Poliisi hymisi taas jotakin, katsoi ympärilleen ja kaivoi taskustaan tupakka-askin, josta ojensi sitten yhden tupakan Jojolle. Herra tarjosi samalla sytkäriään, jotta neitokainen saisi sytytettyä tuon tupakan. Koko sytkäriähän poliisi ei saisi antaa, vaikka eihän tuo olisi saanut tuota tupakkaakaan antaa. Mutta mitä ei vanha mies tekisi nuoren hehkeän ja viehättävän naisen eteen, niinpä. Taisi tuo poliisi luulla vähän liikoja kuitenkin.
"Mitäs mä saan tästä neidiltä kiitokseksi?", poliisi kysyi sitten mukamas seksikkäällä äänensävyllä ja vinkkasi tönkösti silmäänsä. Niin tämä poliisi tosiaan taisi luulla itsestään hieman liikaa.

Merensinisissä silmissä häivähti helpotus, kun kyttä kaiveli tupakka-askin esiin. Jojo nappasi vikkelästi yhden savukkeen itselleen, otti sytkärin vastaan kaltereiden välistä ja sytytti tupakkansa. Sytkäri nakattiin takaisin äijälle, kun brunette suoristautui eikä enää vahingossakaan nojaillut eteenpäin paljastaakseen mitään ylimääräistä. Hiljalleen savuava tupakka asetettiin huulten väliin tytön hymyillessä tekaistua, hurmaavaa hymyään, kun likainen vanha ukko iski hänelle silmää. Hyi helvetin helvetti, hän oksentaisi ihan näillä sekunneilla… Joan nielaisi pikaisesti, palautti hymyn takaisin huulilleen ja imaisi tupakkaansa onnellisena edes siitä, että oli saanut savukkeen itselleen.
"Katotaan asiaa sitten, kun pääsen pois täältä", lupailtiin kevyeen sävyyn tytön iskiessä pikaisesti silmää, ennen kuin tuo kääntyi ja käveli hitaasti takaisin laverilleen. Hän suorastaan tunsi, kun äijän silmät nauliutuivat hänen perseeseensä kiinni, eikä ollut kaukana, ettei Jojo kääntynyt kannoillaan, mennyt kaltereiden luo ja nakannut palavaa tupakkaa päin ukon näköä ja sen jälkeen kuristanut tuota hengiltä.

Kylmät väreet kulkivat pitkin tytön selkää kun hän edes ajatteli äskeistä välikohtausta, mutta nopeasti tuo käänsi huomionsa äskeisistä tapahtumista pois. Tupakka rauhoitti mieltä ainakin sen verran, että se pakonomainen tarve käydä kuristamassa poliisi jättäytyi jonnekin mielen perukoilla. Vasta jonkin ajan kuluttua nuori nainen uskalsi kohottaa katseensa ja vilkaista sellistä ulos, ja kaikeksi onnekseen hän huomasi ukon lähteneen pois. Luojan kiitos...

Tupakka lyheni uhkaavaa tahtia ja hän alkoi taas toivoa, että olisi vain pysynyt kotonaan viskipullon kanssa, hänellä ei olisi ollut mitään hätää. Nyt hän istui sellissä ja poltteli yhtä vaivaista tupakkaa, ja lisää tippuisi vasta sitten, kun hän pääsisi ulos täältä – hän ei kyllä enää uhraisi itseään yhden savukkeen vuoksi tuollaisen äijän katseen nuoltavaksi.
Hitaasti tummaverikkö kohottautui seisomaan ja otti muutaman askeleen, ennen kuin istui ohikiitävän hetken epäröityään Miken laverille. Tupakasta imaistiin vielä viimeiset savut, ennen kuin tyttö otti sen kahden hoikan sormensa väliin ja ojensi Mikeä kohti vaitonaisena. Hän olisi enemmän kuin mielellään polttanut koko tupakan itse, mutta kyllä hän nyt edes oli puolet velkee jätkälle, vaikkei hän pitänytkään erityisemmin ajatuksesta, että oli kiitollisuuden velassa jollekin, mutta niin se vain oli.

Mickey virnisti Jojolle tämän saadessa tupakan itselleen. Hyvin suoritettu tehtävä, pakko myöntää. Nuorukainen ei kuitenkaan vielä viitsinyt sanoa mitään, itseasiassa hän hengitti tupakansavua mahdollisimman paljon keuhkoihinsa. Sekin auttoi, edes vähän. Mutta onneksi Jojo kohta tulikin istumaan viereen ja ojensi puolet tupakasta nuorukaiselle. Mickey otti tupakan etusormen ja peukalonsa väliin ja otti ensimmäiset sauhut, sitten tämä vasta siirsi röökin etusormen ja keskisormen väliin samalla karistaen tuhkaa pois.
"Kiitti", miehenalku sanoi aluksi ja otti toisen sauhut kunnolla keuhkoihinsa. Ah, kuinka ihanalta tupakka maistuikin tällaisen pienen tauon jälkeen. Niin, eihän Mickey montaa tuntia ollut polttamatta kovinkaan usein, tai jos oli, niin se oli vapaaehtoista, ei pakollista.

"Hyvin hoidettu homma, johan tässä itekin meinas lämmetä", Mickey sanoi virnuillen ja naurahti pienesti perään. Poika poltteli samalla rauhallisesti tupakaa ja karisteli välillä tuhkia. Tosin puolikkaasta syöpäkääryleestä ei paljon iloa ollut ja se paloikin nopeasti loppuun. Mike tumppasi tupakan sellin lattialle ja käänsi sitten katseensa Jojoon.
"Noni, mitäs sit keksittäis?", tämä kysyi rennosti ja muka ilman taka-ajatuksia.

Luovutettuaan tupakkansa pojalle brunette käänsi katseensa vastakkaiseen seinään, antaen katseensa haroa siellä päämäärättömästi. Jollain tasolla Miken läheisyys ahdisti, mutta toisaalta olisi varmaan epäkohteliasta livahtaa vain pois tai... Mistä lähtien hän edes oli ajatellut, mikä oli kohteliasta ja mikä ei? Jo kurtisti ohimennen kulmiaan, istuen kuitenkin paikallaan aavistuksen pingottuneena, valppaana kuin saalistuksen kohteena oleva peura.

Hitaasti pää käännettiin Mickeyn suuntaan Jojon kohottaessa kulmaansa ja pudistellessa sitten päätään. Siinä se taas nähtiin.
"No hyvä että lämmitti", tummaverikkö hymähti, kietoen reaktiomaisesti vaaleaa nahkatakkiaan tiukemmin ympärilleen. Itse asiassa häntä lievästi paleli, mutta mitään ei sanottu ääneen. Kyllähän pystyin hienoisessa humalassakin ajattelemaan sen verran selkeästi, että tiesi, että Mike ottaisi sen vain ilmiselvänä vihjailuna, jos hän tiedottaisi palelevansa. Joan pudisteli päätään jo pelkästä ajatuksesta.

"Ihan kuin sä yrittäisit viihdyttää pikkulasta", nuori nainen huokaisi haroen tummia hiuksiaan taaksepäin.
"Istutaan ja odotetaan, että kello tikittää siihen pykälään, että me päästään helvettiin täältä, mikäli herralla ei just satu olemaan tiirikointi välineitä takataskusta. Dynamiittikin kelpaa", Jojo heitti kuivasti.
"Tai jos et haluu yrittää taivutella noita ihastuttavia ja hurmaavia komeita karjuja päästämään ulos täältä."