And I've hurt myself by hurting you

Mickey tuhahti toisen sanoille ja katsoi kun tyttö tuki vaatteitaan vaan tiukemmin päälleen, ei siis tänäiltana olisi luvassa mitään Mickeylle mielenkiintoista. Harmi. Nuorukainen ihmetteli toisen pään pudisteluja, mutta päätti asian antaa olla. Ehkä Jojokin oli pienessä humalassa, tai siis tottakai toinen oli, kukapa selvinpäin baarissa istuisi. Ja baaristahan tänne lopulta oltiin jouduttu. Pahis katseli hetken hieman jäätyneenä tyttöä vieressään, mutta käänsi katseensa sitten vastakkaiseen seinään. Kuluisipa aika nopeasti, jotta täältä loukosta pääsisi pois..

"En mä pikkulapsia haluu viihdyttää, vaan mieluummin sua", Mickey vastasi sitten taas omaan pervoilevaan tapaansa ja naurahti rennosti sanojensa perään. Siinä se taas nähtiin, ei nuorukainen osannut ottaa mitään vakavasti tai ainakaan osannut olla ajattelematta kaksimielisesti.
"Vai että istutaan ja odotetaan, jee, tosi hauskaa. Oot ihan tylsää seuraa", Mike tuhahti sitten ja ei jaksanut kommentoida enempää toisen mukamas hauskaa juttua. Miten Mickey olikin joutunut näin kuivan naisen kanssa selliin, olisi edes pelastanut sittenkin jonkun anteliaamman. Hittolainen sentään.

"Mä luulen, et saisin turpaan, jos yrittäisin edes. Mutta kerta susta ei oo seuraa mihinkään, niin viittiks siirtyä omalle laverilles, mä voisin sitten ainakin nukkua mieluummin kun istua hiljaa ja laskea tiilenpäitä", Mickey jatkoi sitten hieman närkästyneenä ja asettautui makuulle laverille, jalat nostettiin kylläkin kiusaten Jojon päälle.
"Hyvää yötä, neiti nirppanokka"

Brunette joutui useampaan kertaan miettimään, mitä hän todella kuvitteli luulevansa, että Mike olisi jotain muuta kuin kaljan ja tupakanhuuruinen pervo, joka kaatoi naisia sänkyynsä kuin heinää, eikä kyllä kelpuuttanut yhtään kauemmaksi aikaa? Merensiniset silmät loivat silmäyksen laverilla makaavaan nuorukaiseen, tuon tuhahtaessa, että hän oli tylsää seuraa. Sanat kirvoittivat pehmeän naurahduksen Jojon huulilta.
"Sun mielestä varmaan kaikki muut, kuin sun petikumppanit on tylsää seuraa", tyttö heitti aavistuksen halveksuvaan ja paheksuvaan sävyyn. Hän olisi toivonut, että tuo olisi osannut ajatella muullakin kuin palleillaan.

Toisen närkästynyt olemus sai Jojon hymähtämään huvittuneeseen sävyyn, vaikka takana piilikin jo pientä kiukunpoikasta. Miten tuo jätkä osasikin herättää hänen temperamenttinsa parilla teolla ja muutamalla vaivaisella sanalla? Ja hän kun kuvitteli jo pystyvänsä hallitsemaan tunteensa ja tekonsa paremmin.
Ja kun kundi nosti jalkansa hänen syliinsä, sai hän lopulta tarpeekseen.
"Vie ne hikiset sukkas muualle", tyttö sanoi varoittavaan sävyyn, kohottaen ne kuitenkin ylös itse, nousten ylös ja tiputtaen pojan jalat tarpeettoman kovaa takaisin laverille.

Ja sen jälkeen tyttö kiipesi toisen syliin hajareisin, katsellen tuo ylhäältä käsin pilkkaavasti.
"Vittu mikä jätkä sä oikeesti oot, jauhat vaan paskaa ja käsket sitten mun olla hiljaa", tyttö puuskahti, ja samassa kumartui toisen puoleen, käden kietoutuessa toisen niskaan ja huulien saavuttaessa toisen huulet. Lyhyt, mutta hyvinkin kiihkeä ja intohimoinen suudelma annettiin Mikelle, tummaverikön irrottautuessa ja silmäillessä toista edelleen salamoiden sinkoillessa toisen silmissä. Hän niin inhosi Mickey Barrettia.

"Hyvää yötä, neiti", Jojo sanoi, punertavien huulien kääntyessä toispuoleiseen virnistykseen.

Mickey katsahti hieman yllättyneenä, kun Jojo erehtyi naurahtamaan. Eihän tuo nainen usein naureskellut saati muutenkaan hymyillyt. Ainakaan täällä sellissä. Nuorukainen kohotti kulmiaan toisen sanoille ja esitti sitten loukkaantunutta.
"Miten sä voit sanoa musta tollasta?", Mike koitti pitää vakavan äänensävyn, mutta ei onnistunut siinä.
"No kyllähän säkin nyt tiedät, että sängyssä on mukavampaa kaksistaan, mutta kyllä mä osaa hauskaa pitää muutenkin", Mickey jatkoi sitten ja virnisti tytölle. Olihan se totta, että useimmiten ilta oli hauskimmillaan petipuuhissa, mutta osasi Mickey muutakin halutessaan. Kohdalle vain harvemmin oli sattunut naisia, joiden kanssa voisi tehdä jotakin järkevää. Jojo taisi olla kuitenkin näitä harvinaisempia tapauksia.

Neito ei näyttänyt tykkäävän Mickeyn jaloista, mutta niinhän nuorukainen oli pienessä humalaisessa mielessään arvellutkin. Silti reaktio toisessa hieman huvitti ja sai nuorukaisen naurahtamaan möreästi.
"Ei ne oo hikiset", ehti tämä sanoa, kun tunsi jo jalkansa tömähtävän laverille. Ei se paljoa sattunut, mutta sattui kuitenkin. Pieni älähdys pääsi karkuun pojan huulilta ja tämä katsahti Jojoon hetken ärsyyntyneesti. Tuo nyt oli kuitenkin ollut tarpeetonta.

Seuraava Jojon teko kuitenkin oli erittäin yllättävä, ja sit ei Mickey ollut osannut odottaa. Ei tietenkään miehenalku pahakseen pistänyt tätä siirtoa. Poika katseli toista ylöspäin ja naurahti toisen sanoille. Kuitenkaan Mickey ei ehtinyt kissaa sanoa, kun Jojo oli jo painanut huulensa Mickeyn huulia vasten. Miehenalku vastasi toisen suudelmaan omilla huulillaan ja oli hieman pettynyt sen lyhytkestoisuudesta. Tässä ajassa kuitenkin nuorukaisen kädet olivat ehtineet kiertyä toisen selän päälle. Ainakaan Jojo ei pääsisi aivan heti karkuun.
"Oho oho, sähän ehdit villiintyä", Mickey virnisti sitten ja lipaisi huuliaan, jotka maistuivat vielä Jojon huulilta.

"Ei kai tässä enää nukuta, tollasen jälkeen", Mike virnisti takaisin ja veti sitten käsillään toista lähemmäksi itseään. Hetken tytön silmiin katseltuaan nuorukainen nosti päätään sen verran, että pääsi uudestaan käsiksi toisen huulille. Intohimoinen, mutta yhtä lyhyt suudelma painettiin nyt Jojon huulille.
"Hyvää yötä vaan itsellesi"

// pahoittelut kestosta :s

Mickey omasi harvinaisen surkeat näyttelijänlahjat, jos toinen kuvitteli näyttävänsä ja kuulostavansa oikeasti kovinkin loukkaantuneelta.
"No mitenköhän", tummaverikkö puuskahti ja pyöräytti silmiään, sipaisten laineille kääntyviä hiussuortuviaan kasvojensa edestä. Vittu mikä jätkä.
"Miksei toi kuulosta mun korvissa kovinkaan uskottavalta?" Jo hymähti hiljaisella äänellä lähinnä itsekseen, miettien sitä mahdollisuutta, että jätkä muka osaisi pitää hauskaa muutenkin kuin sängyssä. Tuskinpa.

Toisen valittaessa sukkiensa hikisyydestä – tai hiettömyydestä – Jojo pudisteli päätään.
"Paskat", tuhahdettiin lyhyesti neitokaisen kuitenkin virnistäessä lyhyesti, kun tuo älähti jalkojensa tiputtua laverille. Neiti mikä neiti, ainakin pohjimmiltaan, vaikka olikin olevinaan niin machoa miestä.

Suudelman jälkeen yrittäessään peruuttaa ja poistua omalle puolelleen, ei se onnistunutkaan, kiitos Miken käsien.
"Päästä irti", kuiskattiin Jon mulkoillessa jätkää pahasti, vaikka takaa saattoi melkein erottaa ripauksen, harvinaista kyllä, pelkoa. Hän ei ollut tottunut olemaan kenenkään jätkän lähellä, varsinkaan näin selvin päin – eikä hän edes ollut selvin päin. Tarpeeksi selvin päin tajutakseen, että koko tilanne ahdisti aivan helvetisti, kun hän ei päässyt perääntymään taaksepäin.
Nuorukaiselta tuli uusi suudelma, mikä ei liiemmin ilahduttanut Jojoa, vaikka siihen vaistomaisesti ohimennen vastattiinkin.
Merensiniset silmät tuijottivat ylhäältä päin Mikeä, eikä brunette tiennyt, johtuiko se ajatuksia peittävästä ohuesta humalaharsosta vai jostain muusta, ettei hän ottanut ajatuksistaan selvää. Toisaalta hän tunsi olonsa pitkästä aikaa jollain tasolla turvalliseksi jätkän kanssa läheisemmällä tasolla, ja silti hänen teki mieli vain vetää Mikeä turpaan, vaikka hän oli alun perin ollut se, joka oli aloittanut. Ei pitäisi leikkiä tulella eikä kokeilla kepillä jäätä, kun siitä ei koskaan seurannut mitään hyvää.

"Päästäisitkö kätes irti?" kuiskattiin tuskin kuuluvalla äänellä, vaikka sanoissa oli paino, joka kertoi, että hän oli tosissaan, ja etteivät sanat olleet kysymys, vaikka ne kysymyksen muodossa esitettiinkin.

// Ei haittaa, mullakin kestää nyt jonkin aikaa aina vastailla, kun aikaa kuluu kurssin merkeissä

"Sun korvissas on vikaa sitten, ja niiden välissä kanssa", Mickey tokaisi sitten takaisin. Ärsyttävää kun Jojo epäili joka ikistä nuorukaisen lausetta. Vaikka Mike olikin mikä oli, niin ei hän läpimätä kuitenkaan ollut. Oli hänelläkin omat hyvät puolensa. Tai siis omasta mielestäänhän kaikki olivat vain hyviä puolia, mutta näin yleisen näkemyksen mukaan kaikki ei ollut. Nuorukainen tuhahti toisen kiroilulle ja irvisti. Jojo oli ärsyttävä, mutta omalla tavallaan hyvin viehättävä. Ärsyttävän kiehtova tai jotain sinnepäin.

Kuitenkin Jojon seuraavat teot suudelmien jälkeen olivat erittäin ristiriitaiset, mitkä saivat Mickeyn ärsyyntymään yhä enemmän. Mitä helvettiä tuo nainen oikein leikki, päättäisi jo mitä halusi. Mickey ei enää jaksanut tätä kissa ja hiiri leikkiä, joten poika päästi äkkiä Jojosta irti ja mulkaisi jopa hieman vihaisesti. Mickey tönäisi sitten hellästi Jojon pois päältään ja nousi ylös laverilta. Seisoessaan hieman huojuen nuorukainen katsoi ärsyyntyneenä Jojoa ja päätti olla sanomatta sanaakaan, sillä ne sanat eivät olleen kovin mukavia. Sitten Micky käveli nyt Jojon laverille ja kävi siihen makuulle, selin tyttöä ja omaa laveriaan.

"Hyvää yötä vaan sullekkin, onneks nukkuessa aika kuluu paremmin niin ei tartte katella sun mua eikä mun sua", Mickey tuhahti sitten vihaisena. Tottakai tollainen pisti ärsyttämään, Mickeyhän oli jo luullut saavansa jotain enemmän kuin vain muutaman pusun. Mutta se oli kyllä unta, ei Jojolta koskaan mitään saisi. Paitsi jos tyttö olisi aineissa ja humalassa. Ihme pihtari. Mickey ajatteli itsekseen ja sulki sitten silmänsä.

Nuorukaisen kevyt tönäisy sai tummaverikön kaatumaan aavistuksen taaksepäin, aina pois toisen päältä, kuten hän oli halunnutkin. Ja silti ristiriitaiset tunteet tappelivat Jon sisällä, vaikka aivot yrittivät taltuttaa niitä – ei hän helvetissä halunnut miestä lähelleen, ainakaan Mickey Barrettia! Turha luulo, sillä vaikka mitä tuo sanoi, oli tuo vain kusipää, joka ajatteli alapäällään jos silläkään.

Siniset silmät seurasivat tiiviisti toisen huojuvaa kulkua sellin toiselle puolelle, tytön odottaessa joka sekunti Miken kaatuvan ja sammuvan siihen paikkaan. Kuinkahan paljon tuokin oli ehtinyt juoda... Ei sillä, että hän itsekään selvin päin olisi ollut, mutta silti jätkä taisi olla sievemmässä humalassa kuin tyttö itse.
Katse seurasi toisen kulkua aina laverille saakka, toisen asettuessa makaavaan selin häneen. Katse pysyi toisen selässä, Jojon huokaistessa turhautuneena, kun Mickey tuhisi jotakin vihaisen kuuloisena. Brunette tuijotti hetken toista vastaamatta tuon sanoihin mitenkään, ennen kuin suoristi itsensä, käyden makuulle. Laveri oli vielä aavistuksen lämpimän tuntuinen Mickeyn jäljiltä.
Helvetti, miten hän osasikin sotkea asiat näin lahjakkaasti... Kädet kohotettiin hieromaan ohimoita, Jojon tuntiessa päänsäryn lähestyvän ikävästi. Hän tiesi, ettei tämä päättyisi hyvin, eikä siihen mikään ennustajaeukko tarvinnut olla. Hänen ei kannattanut ruveta leikkimään tulella, ja parempi vain olisi pysytellä kaukana koko hemmetin Barrettista. Ja silti tuo tuntui tunkevan jokaisen nurkan takaa, missä sitä vähiten odotti. Ja loppujen lopuksi tilanne aina päättyi jollakin kannalla siihen, että prinssi rohkea pelasti hänet tai jotakin muuta vastaavaa.

Brunette pyyhkäisi hiussuortuvat kasvoiltaan ja ummisti silmänsä. Hän ei ollut moniin vuosiin miettinyt tällaisia asioita. Sitä, miltä tuntuisi taas… olla jonkun kanssa. Muutakin kuin pelkkä ystävä. Eikä hän todellakaan voinut olla tosissaan, kun ajatteli jotakin tällaista, ja vieläpä Mickey Barrettin aikaan saamana. Kaikki johtui vain humalasta. Aivan, hän voisi yhtä hyvin syyttää humalaa.
Aikansa mietittyään tyttö vaipui levottomaan uneen.

// the end of this episode.