Don't hurt yourself, 'cause you are gorgeous (K-15)

Sisältää tekstiä, joka ei välttämättä sovi herkimmille!

// eli aimee & Kelsey tänne jatkamaan :-----------) //

Kahdella ihmisellä varustettu Lambhorgini kääntyi hiljaa San Diegon yössä rikkaiden asuttamalla alueella olevalle pihatielle. Pihatie johdatti urheiluauton melko massiivisen talon eteen, joka oli monessa mittakaavassa kai jo enemmän kartano kuin pelkkä talo. Pihatietä ja itse taloa reunustivat Kaliforniaan yleisesti yhdistetyt palmut ja muut kasvit, puutarhurien ansiosta kasvillisuus kukoisti. Tontti oli pitkä, mutta ei niin leveä kuin sen olisi voinut olettaa olevan talon kokoon nähden. Naapureista ei kuitenkaan alueella ollut mitään huolta, sillä ihan kuka tahansa ei taloissa asunut. Tämäkään kyseinen talo ei ollut poikkeus, sillä se kuului Rhodeseille.

Blake sammutti autoradion, sillä ei halunnut perheensä heräävän. Ajatus Taylorista kävelemässä pihalle ihmettelemään ei kuulostanut houkuttelevalta. Poika etsi hetkensä autotallin oven avaavaa kaukosäädintä, tullen siihen tulokseen, että oli hukannut sen aikoja sitten. Vaaleatukkainen huokaisi ja nousi ulos autosta, käyden nostamassa tallin oven auki omin käsin. Ääntä syntyi hänen onnekseen vähän ja palattuaan auton sisälle poika ajoi Lambhorginin sisälle. Blake sammutti autosta virrat ja otti avaimen virtalukosta, laittaen sen talteen housujen taskuun. Nuorukainen astui ulos autosta ja sulki oven hiljaa, hapuillen pimeässä tallissa valokatkaisinta. Sen löydyttyä Blake kävi laskemassa oven kiinni ja käveli matkustajan puoleiselle ovelle.

"Perillä ollaan", tuo ilmoitti avatessaan oven ja katsoessaan Kelseytä vinosti hymyillen. Toinen näytti niin sievältä...Blake astui hieman sivuun ja piteli ovea auki. Siniset silmät haravoivat katseellaan tuttua autotallia ja käväisivät ovella, joka johtaisi sisälle taloon, tarkemmin sanottuna eteiseen. Onneksi sinne, sillä olisi ollut ikävää joutua rymistelemään jonkin muun huoneen kautta. Ainakin pääsisivät melko suoraan yläkertaan vieville portaille.

Sinisilmäinen ajatteli, että tyttö voisi kaivata selitystä heidän olinpaikastaan. Ettei tosiaan luulisi hänen tuoneen tuota jonnekin hämäräpaikkaan. Vaikka ei heidän talonsa tainnut sellaiselta näyttää.
"Tervetuloa...meille."

Tummanruskeat silmät tuijottivat urheiluauton ikkunalasin takaa edessä avautuvaa näkyä huulet hivenen raoillaan. Edessä avautui pihatie, jonka päässä oli pramea talo – ei talo, eikä edes kartano, vaan pikemminkin linna. Olihan Kelsey toki nähnyt ennenkin sen niin sanotun rikkaiden asutusseudun ja vieraillutkin muutamassa niistä, mutta silti näky sai joka ikinen kerta hänen silmänsä pyöristymään.
"Ei helvetti", tytöltä pääsi tuon tuijottaessa taloa. Ihan helvetin upea asumus, kerta kaikkiaan.

Blaken noustessa huokaisten autosta ja käydessä avaamassa ilmeisesti autotallin oven, neitokainen istui etupenkillä edelleen liikkumatta. Pojan aukaistessa pelkääjän paikan oven tyttö käänsi jalkansa ulos, nousten hivenen huterasti seisomaan, silmäillen autotallia päälle sytytetyn kattolampun valossa.

Kun poika toivotti Kelseyn tervetulleeksi 'meille', tyttö käänsi kasvonsa Blakeen päin, tuijottaen tuota hetken.
"Teille?" brunette toisti hivenen epäuskoisena, ennen kuin loi uudemman silmäyksen autotalliin.
"Teillä on aika... hieno talo", toteaa tuijotellen katonrajaa. Eihän tätä hienoksi voinut sanoa, mutta ei hän ollut parempaakaan sanaa ollut keksinyt kuvaamaan Rhodesien hulvatonta lukaalia. Vähintäänkin kaksikymmentä kertaa niin iso kuin Moorejen pikkukämppä 5th avenuella.

Blake ei voinut estää kovaäänistä naurahdusta kantautumasta huuliltaan Kelseyn reaktion jälkeen. Totta kai oli totta, että talo oli aika kiva. Tai siis, enemmän kuin kiva. Mutta tälläisessä talossa ikänsä asuneelle pojalle se ei enää vuosien jälkeen aiheuttanut samanlaista reaktiota joka kerta kun hän saapui kotiinsa. Jos hän taas oli ollut matkoilla ja palasi takaisin tänne, saattoi nuorukainen ihailla joitakin asiota kodissaan uudemman kerran.
"Meillä on tosiaan aika hieno autotalli", poika virnisti ja sulki matkustajan oven, koska tyttö ei varmaan kaivannut sitä enää. Askeleet lähtivät kuljettamaan Blakea kohti sitä sivussa olevaa ovea, joka saattaisi heidät sisälle. Sitä ennen nuorukainen tarjosi taas tukea huterasti liikkuvalle seuralaiselleen kiertämällä kätensä tytön vyötärölle. Siihen ei varmaan pitäisi alkaa tottua.

Ovi raotettiin auki hitaasti, vaikka pelkoa saranoiden narinasta ei tainnutkaan olla. Vaaleatukkainen kurkisti ensin sisälle ovesta avautumaan näkymään alakerrasta, todeten, ettei kukaan ollut paikalla. Kotona ei tainnut olla sillä hetkellä muita kuin Taylor ja hänen äitinsä. Äiti oli palannut pari päivää aikaisemmin Euroopasta, jossa isä oli yhä tutkimassa kasinojen tilannetta. Blake nousi ylös pari porrasaskelmaa, jotka täytyi päihittää tullessaan sisään autotallista. Mielessään hän toivoi, ettei Kelsey kompastuisi niissä. Nuorukainen otti vielä askelmien jälkeen muutamia askeleita, ennenkuin pysähtyi kenkätelineiden, eteisen vaatekomeron ja komeron vieressä olevan matalan pöydän luo. Hän kurottautui laskemaan autonavaimensa pöydällä olevaan lasiastiaan.
"Ota kenkäsi pois", tuo kuiskasi Kelseylle ja otti sen jälkeen omat kenkänsä jalastaan, laskien ne lähimmäiselle kenkätelineelle. Blake otti takkinsa tytöltä ja liu’utti vaatekomeron liukuovea vain sen verran auki, että sai takkinsa tungettua hyvin epäjärjestelmällisesti sisälle. Kyllä sen ehtisi laittaa henkariin myöhemminkin...

Alakerran arkkitehtuuri ja sisustus käsitti tummaa puuta ja mustaa kiveä, joihin loivat kontrastia valkoiset seinät, kermanväriset huonekalut ja ylös vievissä portaissa käytetty vaaleampi puu. Portaat olivat leveät ja niitä reunustivat lasista ja alumiinista tehdyt kaiteet. Asunnossa olevat lamput olivat lähinnä kattoon ja seiniin kiinnitettyjä, poissa välittömästä näkyvyydestä. Tällä hetkellä kaikki valot oli sammutettu, joten jollekulle, joka ei kuulunut talon asukkaisiin ja siten tuntenut paikkoja, liikkuminen saattoi hämärässä olla hieman hankalaa.

"Älä kompastu portaissa", Blake kehotti kuiskaten Kelseylle, käveli portaille ja nousi niitä pitkin hitaasti ylös toiseen kerrokseen. Siellä nuorukainen kohensi hmh...otettaan toisesta ja kuljetti heidät melkein toisella puolelle kerrosta, lyhyelle käytävälle jonka päässä hänen huoneensa ovi sijaitsi. Yläkerran sisustus oli lämpimämpi kuin alakerran, mustaa kiveä tai tummaa puuta ei ollut, vaan värit olivat maanläheisempiä. Vapaalla kädellään Blake työnsi huoneensa oven auki ja astui sisään, sulkien oven perässään. Sormet etsiytyivät sytyttämään kattoon upotetut valaisimet päälle ja hän irrotti otteensa lopulta Kelseystä.

Pojan huoneessa jatkui yläkerran lämmin sisustustyyli, vaikka Blake olisi saattanut mielummin ottaa huoneeseensa enemmän alakertaa muistuttavan tyylin. Mutta mitenpä tuo olisi voinut vaikuttaa asiaan kun moiset asiat oli hoitanut hänen äitinsä yhdessä arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden kanssa. Kaikki huonekalut olivat samaa tummanruskeaa puuta, jossa oli erikoinen tekstuuri. Parisänky oli pedattu, siivooja oli tainnut käydä tänään, koska aamulla se ei ollut näyttänyt tuolta...Yhdeltä huoneen seinältä löytyi pienikokoinen taulutelevisio ja sen alta...no, kaikenlaista laitetta dvd-soittimesta stereoihin.

// okei, tuli aika pitkä kaiken talon kuvailun takia :------------------------------D //

// ei edes ökytalo :---------D

Kelsey vilkaisi naurahtaen pehmeästi Blakeen.
"Teidän autotallikin on jo hienompi, mitä meidän koko talo..." todettiin hiljaisesti neitokaisen painautuessa mielissään vasten nuorukaisen kehoa pojan kiertäessä kätensä uudemman kerran hänen vyötärölleen, lähtien kuljettamaan tyttöä oletettavasti sisälle varsinaiseen taloon.

Blaken kehottaessa häntä ottamaan kenkänsä pois tyttö jätti mielihyvin mustat saappaansa kenkätelineeseen. Kävely oli alkanut jo ensimmäisen kahden metrin jälkeen yökerholta lähdettäessä tuntua tuskaiselta, joten Kelsey luovutti jalan tappo –kenkänsä enemmän kuin mielellään eteiseen.
Kehotus olla kompastumatta sai bruneten rypistämään hivenen kulmiaan.
"Yritetään", tuo kuiskasi vähän liian lähellä pojan korvaa, keskittäen sitten kaiken tarmonsa siihen, ettei lentäisi nurin portaissa ja kulkisi edes jotakuinkin suorassa, mikä tuntui jokseenkin hankalalta.

Silmiään räpytellen tyttö yritti saada selvää talosta pimeässä. Kelsey ihmetteli talon prameaa ulkoasua, mitä siitä nyt selvää sai, sehän oli kuin jonkin sortin sisustuslehden sivulta suoraan repäisty, kaikki oli aseteltu kovin tarkasti ja siististi. Moorejen kämppässä sai kulkea kirveen ja dynamiittipötkön kanssa, jos meinasi päästä eteenpäin kaikkien niiden vaatevuorien keskellä...

Talon hämäryys ja tuntemattomuus sai Kelseyn painautumaan tiiviimmin Blaken lähelle kuin etsien jonkinlaista suojaa, talo oli iso, pimeä, kuoleman hiljainen ja siitä syystä hivenen jopa pelottavankin tuntuinen. Jätkän avatessa oven tuon kylkeen käpertynyt tyttö hengähti hiljaa, luoden pikaisen silmäyksen Blakeen.
"Ihan siisti huone", tuo totesi kuin väheksyen, mutta päänsä sisällä kyllä ajatteli jotain aivan muuta.

// eihän se :'------------D //

"Niin, kyllä täällä kelpaa nukkua. Kelpaahan sulle myös?", Blake virnisti Kelseylle ja hipaisi sormellaan korvaansa, jonka lähellä jostain syystä tuntui yhä lämpöä tytön portaissa suoman kuiskauksen jäljiltä. Ja se tuntui miellyttävältä. Poika käveli siirtämään verhoja hieman ikkunoiden eteen – se oli tapa, johon hän oli tottunut tullessaan illalla huoneeseensa. Vaikka nyt taisi olla enemmän yö kuin ilta. Blake oli ensin suunnitellut vievänsä tytön nukkumaan vierashuoneeseen, mutta se sijaitsi paljon lähempänä muiden makuuhuoneita ja olisi ollut mukava yllätys muille asukkaille, jos he olisivat löytäneet Kelseyn sieltä aamulla. Vaikka miksipä he olisivat siellä käyneet.

Blake katseli toista ikkunoiden luota jonkin aikaa hiljaa, heräten sitten miettimään, mitä toinen saattaisi tarvita. Kelsey oli kieltämättä ollut hyvin yllättävä vieras.
"Kylpyhuone on tuossa käytävällä, vasemmalta ensimmäinen ovi. Voit käyttää ihan mitä haluat. Tai sano, jos haluat jotain. Jääkaapinkaan ei pitäisi olla tyhjä", poika ilmoitti hymyillen. Käytävällä oli tietenkin hämärää, mutta ei kai toinen voisi niin lyhyellä matkalla saada koko taloa heräämään? Nuorukainen ajatteli luottavaisena.

Tummat silmät suunnattiin nuorukaisen, tytön virnistäessä vinosti toisen sanoille.
"Ai että kelpaako... Tämähän on parempi kuin viiden tähden hotelli", tyttö totesi silmäillen huonetta vienon hymyn kareen leikkiessä tuon huulilla. Todellakin paljon parempaa...

Kelsey hymyili pikaisesti Blakelle, ennen kuin hiipparoi huoneen ovelle, kuljettaen kättään seinän mukana yrittäen estää itseään lentämästä nurin. Oletetulle kylpyhuoneen ovelle saavuttuaan neitokainen livahti sisään, tarkastellen kuvajaistaan peilistä. Toinen käsi veti tummanruskeat hiukset taakse, toisen kääntäessä vesihanan hiljaiselle päälle, tytön vain huuhdellessa kasvonsa pikaisesti. Neitokainen tunsi virkistyvänsä hivenen, virnistellen epämääräisesti omalle peilikuvalleen, ennen kuin sulki hanan hiipparoiden takaisin Blaken huoneeseen.

Käsi raotti hivenen huoneen ovea, Kelseyn kurkatessa sisään, ettei hän vain vahingossakaan ollut joutunut väärään huoneeseen... Näin isossa talossa eksyi kovin helposti.
Tarkastettuaan olevansa oikeassa huoneessa neitokainen hipsutteli sisään, istahtaen parisängyn reunalle, käyden selinmakuulle, tuijotellen kattoa hivenen hajamielisenä, tajuamatta tarkistaa, oliko Blake jo ehtinyt kadota jonnekin.

// mulla oli vaikeuksia päättää mitä pistän kelseyn tekemään, menen vähemmän pidemmän kaavan kautta näissä epämääräisissä suunnitelmissani ;---D

// niiden suunnitelmien kulkua siis seuratessa :---------D //

Vaaleahiuksisen kasvoille jäi epämääräinen hymy, kun Kelsey oli kadonnut huoneesta ilmoitettuaan paikan kelpaavan paremmin kuin hotelli. Niin, kyllä sitäkin mieltä pystyi varmasti olemaan. Olihan heidän talonsa jonkin kokoinen, että sinne olisi voinut majoittaa paljon enemmänkin ihmisiä kuin heidän perheensä – ja tässä tapauksessa myös Kelseyn. Ja olihan se mukava yöpyä kodissa kuin hotellissa...Olipa tyttö saanut hänet miettimään omituisia.

Blake käveli vaatekaappinsa luo ja avasi tummat puuovet. Hänen silmänsä tutkivat laiskasti kaapin sisältöä ja pian poika nosti sieltä lyhytlahkeiset, mustat pyjamanhousut sekä hihattoman paidan. Vaatteet laskeutuivat nopeiten eteen sattuneelle tasolle, kun Kelsey jo saapui hoipertelevilla – tai ainakin Blaken silmään ne eivät olleet järin tasapainoiset – askeleillaan huoneeseen. Toinen kävi makaamaan hänen sängylleen eikä sinisilmäinen voinut hillitä pienen virneen kohoamista pintaan. Nuorukainen kuitenkin tapaili kasvoilleen pelkkää hymyä, kun tutkaili Kelseyn vaatetusta.
"Haluaisitko jotain kevyempää päälle" Blake kysyi, mutta ei odottanut vastausta katsoessaan vaatekaappiaan jälleen. Hetken tutkailtuaan kädet kohottautuivat nostamaan sieltä paidan. Nuorukainen käveli sängyn vierelle ja laski paidan peitteen päälle miettien, oliko koskaan edes käyttänyt kyseistä vaatekappaletta. Varmasti hänen kaapistaan löytyi jotain, mikä ei ollut nähnyt päivänvaloa. Ehkä sitä pitäisi joskus käydä läpi...Ehkä.

Nuorukainen meni sitten huoneensa ovelle ja avasi sen kadoten pimeään käytävään. Jalat kuljettivat Blaken kylpyhuoneeseen, josta ne hetken viivyttyään myös kuljettivat tuon takaisin käytävään. Blake katsahti käytävän toisen pään suuntaan, ennen kuin meni takaisin huoneeseensa.

// ihanan laadukasta tekstiä keskiyöllä //

// diipadaa ..... :--------D suunnitelmissa pikku muutos mutta ei se mitää !

Huoneen katto osoittautui kiinnostavaksi, eli siis tähän mielentilaan äärimmäisen tylsäksi. Valkoinen ja tylsä, ei mitään katseltavaa. Tosin huone oli kyllä kiinnostavampi.
Kelsey havahtui Blaken kysymykseen, joka ei kyllä mikään kysymys ollut, sillä loppujen lopuksi toinen jätti sängyn päälle paidan.

Neitokainen kohottautui istumaan, nostaen t-paidan eteensä, tutkaillen sitä hetken. Ruskeat silmät kääntyivät seuraamaan poikaa, joka katosi käytävään, ennen kuin kädet laskivat - tai pikemminkin tiputtivat - paidan sängylle, Kelseyn noustessa seisomaan. Farkut tipahtivat mytyksi lattialle ruskean topin lähtiessä pään yli, tipahtaen farkkujen seuraksi. Hetken neitokainen kekkuloi pelkillä mustilla, pitsisillä alusvaatteillaan Blaken huoneessa, ennen kuin tuo pikaisesti veti pojan antaman paidan päänsä yli. Se ei yltänyt likellekään peittämään tytön alushousuja, mutta Kelsey ei jaksanut nyt välittää siitä, vaan istahti takaisin sängylle.

Silmät seurasivat Blaken saapuessa takaisin huoneeseen tuon kulkua, tytön sitten väristessä itsekseen.
"Täällä on aika viilee..." aloittaa värähtäessään, siirtäen jalkansa risti-istuntaan, laskien kätensä syliinsä, katsoen Blakeen pää hivenen kallellaan hymyillen.
"... Tulisitko sä lämmittämään mua?" jatkaa sitten leikkisästi, hivenen sekä tahallista että tahatonta flirttiä äänessään.

// sun pitää varoittaa epämääräisistä suunnitelmistasi niin en sotke niitä :------D ja minähän en ollut alkuunkaan hidas tämän vastauksen kanssa //

Nuorukaisen silmät tuntuivat pysähtyneen sängyn suuntaan. Ne katselivat ruskeatukkaista tyttöä ja vaikka Blake tiesi Kelseyn olevan päissään, se ei tuntunut ollenkaan vähentävän ihastuneen hämmennyksen tunnetta. Hänen t-paitansa ei ollut varmaan koskaan näyttänyt noin hyvältä. Epäsopivan tuijotuksen pääsi keskeyttämään saman sängyllä istuvan tytön puhe, joka sanoi huoneessa olevan viileä. Blake oli aikeissa sanoa, että voisi lisätä lämmitystä suuremmalle, kun Kelsey esitti paljon houkuttelevammalta kuulostavan ehdotuksen.
"No jos välttämättä haluat...", vaaleahiuksinen sanoi suupielen kaartuessa viekkaasti ylemmäs.

Blake käveli sängyn luo ja istui sen reunalle, lähelle toista huoneessa olevista kahdesta henkilöstä. Nuorukainen kohotti toisen kätensä Kelseyn käsivarrelle ja liu’utti sitä hitaasti alemmas kohti sormia.
"Onko sulla hieman kylmä...-" poika aloitti kysymyksen vilkaisten tytön kasvoihin käden siirtyessä toisen käsivarrelta, sormenpäiden kevyesti asettuessa sivelemään bruneten reidelle "-...oikein kylmä... –" Blake tarttui sormillaan Kelseyn leukaan ja veti hellästi tuon kasvoja lähemmäs omiaan, kasvojen ollessa melko epäsiveellisellä läheisyydellä, kuiskaten "- vai todella kylmä?"
Sinisissä silmissä oli pilkettä ja pilkkeen takana kysyvyyttä siitä, mitä toinen halusi. Poika ei voinut olla ajattelematta, että jos neitokainen ei tätä ollut halunnutkaan toivoessaan lämpöä, olisi tulevasta yöstä tulossa kiusallinen. Väärinkäsitys olisi hänen suunnaltaan ollut nimittäin melkoinen.

// et sä mitään sotke :--------------------------D ja uno problemo.

Hymy kaartui hivenen syvemmäksi, jääden leikkimään lähinnä toiseen suupieleen, tummien silmien tarkkaillessa lähestyvää poikaa, kääntyen toisen kasvoihin Blaken istahtaessa hänen viereensä sängyn laidalle.
Kelsey värähti hivenen pojan sormenpäiden lähtiessä liukumaan alas olkapäältä, aiheuttaen miellyttävän tuntuisi kylmänväreitä. Hän ei tehnyt elettäkään estääkseen Blakea, miksi tekisikään, kun tämä tuntui varsin mukavalle? Tosin tämä oli alkuunkin aivan liian vähän. Ei riittänyt, ei sitten ollenkaan.

Kun nuorukainen veti hänen kasvonsa lähemmäs omiaan, tytön kuullessa toisen kuiskaukseksi lientyneet sanat, hän naurahti pehmeästi, hiljaa. Käsi kiertyi nopeasti pojan niskan taakse, Kelseyn vilkaistessa vielä nopeasti Blaken silmiin leikkisän pilkkeen välittyessä hänen omistaan, ennen kuin tyttö painoi huulensa kokeilevasti pojan huulia vasten, perääntyen sitten ruhtinaallisesti parin sentin verran.
"Todella...." aloitetiin kuiskaten Kelseyn näykkäistessä Blakea kevyesti alahuulesta, "todella kylmä."

Nuorukaisen huulille ehti asettua pieni ja tyytyväinen hymy, ennen kuin bruneten huulet painuivat niitä vasten. Blake vastasi kevyesti suudelmaan ja Kelseyn etääntyessä siitä, katsoi tyttöä silmiin.
"Siinä tapauksessa on hyvä, että lähellä on joku lämmittämässä", vaaleahiuksinen sanoi ja siirsi kätensä tytön poskelle, vetäen tuon uuteen suudelmaan. Huulet tunnustelivat toisia nyt edellistä vaativammin.

Blake vei tyhjää toimittavan kätensä Kelseyn alaselälle ja painoi tytön hellästi selälleen sängylle. Huulet olivat joutuneet vetäytymään sen ajaksi suudelmasta, mutta palasivat suukottamaan toisen suupieltä.
"Onko vielä yhtään lämpimämpi?" Blake kysäisi hienoisesti virnistäen.

// miten tästä vuorosta jotenkin välittyy lyhyys ja huonotasoisuus :-----------D //

// jos toi oli lyhyt ja huonotasoinen, niin tämä on sitten jotakin pohjamutakuraparsaa.. niin, korjaa jos mä älysin jotain väärin.
... eikä saa muutenkaan olla liian hyviä vuoroja tai mulle tulee alemmuuskomplekseja. ;(

Kelsey mumisi jotakin myöntäväksi tulkittavaa Blaken sanoihin, ennen kuin poika vetikin jo hänet uuteen suudelmaan. Tyttö antoi huuliensa hamuta pojan huulia voimakkaammin, eiväthän nyt tuollaiset pikkupusut riittäneet alkuunkaan, varsinkin nyt kun alettiin päästä vauhtiin…

Brunette antoi pojan mielihyvän painaa itsensä sänkyä vasten, joka tuntui kyllä varsin miellyttävältä. Vaikka Kelsey rehellisesti sanottuna pitikin enemmän Blakesta kuin tuon sängystä…
Tyttö antoi käsiensä haroa pehmeästi jätkän blondeja hiuksia, hymyillen toiselle leikkisästi. Kelsey kohottautui hivenen, kumartuen toisen korvan luo, näykkäisten sitä pehmeästi.
"Vähän... Muttei tarpeeksi", kuiskattiin sointuvasti tuon korvaan, huulien lipuessa pojan kaulalle.

// hah, ei sulla ole koskaan mitään parsaa vuorot! //

Neitokaisen kädet tuntuivat hiuksissa, huulet taas kaulalla. Huulilta lähteneet sanat miellyttivät nuorukaista, eihän tähän ollut alkuunkaan tarpeellista lopettaa. Jokin Blaken päässä kyseli, miten hänen moraalisten arvojensa laita oikein oli – hänhän tiesi enemmän kuin hyvin Kelseyn olevan päissään. Omatunto sai kuitenkin aihetta hiljentyä, kun toisen selällä aiemmin ollut käsi liukui kylkeä pitkin paidan helmalle, johon sormet pysähtyivät leikittelemään tytön iholle.

Blaken huulet painoivat suukon tytön korvanjuureen, mistä seurasi suukkoja poskelle, amorinkaarelle ja leualle. Paidan helma kohottautui, kun poika vei kätensä vaatekappaleen alle hyväilemään tytön vatsaa. Sinisilmät luotiin katsomaan Kelseytä silmiin, ennen kuin nuorukainen palasi suutelemaan bruneten täydelliseltä tuntuvia huulia intohimoisesti.

// ai ei vai….. :----------------------------------D uskoo ken haluaa.

Kädet laskivat nuorukaisen vaaleat hiukset rauhaan, kun tyttö tunsi Blaken kädet vatsallaan. Sormet nappasivat paidanhelmasta kiinni ja vaatekappale vedettiin pään yli sen tipahtaessa jonnekin sängyn viereen lattialle tytön käsistä, jotka palasivat vetämään blondin lähemmäs, neitokaisen suudellessa toista intohimoisesti huulille. Kädet kiertyivät nuorukaisen ympärille, sormien tunnustellessa toisen selkänikamia paidankankaan läpi.

Suudelman päätyttyä tyttö vilkaisi hymyillen toisen silmiin, käsien liukuessa varovasti paidan alle, jatkaen pojan selän kartoitusta, kiertyen sitten etupuolelle testaamaan mitenkä oli tullut vatsapuolta treenattua.

Paidan karatessa jonnekin Kelseyn päältä, Blake ei voinut olla kuin tyytyväinen siihen, ettei toinen näyttänyt haluavat hidastella tai maltella turhaan. Tytön viedessä suudelman jälkeen kätensä hänen paitansa alle, nuorukainen ei saattanut kieltää itseään tuntemasta lämpöä kohdissa, joissa brunette oli antanut käsiensä tutkia selkää. Vasta kun toisen sormet tuntuivat vatsalla, pojan huulilta karkasi lyhyt ja matala äännähdys, joka viestitti kuumottavien kosketusten suomasta miellyttävästä tunteesta.

Blondi muutti hieman kyljellään olevaa asentoaan niin, että tuon jalat olivat bruneten alavartalon molemmin puolin ja kädet tukivat omalta osaltaan nuorukaista painautumasta liian paljon alla olevan neitokaisen päälle. Tuo laski huulensa suukottelemaan Kelseyn kaulaa, laskien niitä hitaasti alemmas, suudelmien päätyessä lopulta solisluille. Blake laski toisen kätensä tytön kädelle, kankaan päälle, kunnes ylävartaloa verhonnut vaatekappale päätyi tutustumaan toisen päällä olleeseen paitaan lattialle.

// jos tää nyt lopultakin ois menny oikein.

Kelsey kaartoi kaulaansa varovasti taaksepäin, sen verran kuin vain suinkin kykeni, pyrkien antamaan Blakelle lisätilaa. Tuon huulet tuntuivat syntisen hyviltä, ja vaikka pieni ääni tytön pään sisällä ilmoitti nokkavasti, että hän katuisi tätä huomenna ollessaan selvä, tuli tuo ääni vaiennettua – ja nopeasti tulikin.
Lyhyt hengähdys karkasi neitokaisen huulten välistä kun nuorukaisen huulet lipuivat aina solisluille saakka.

Kädet jatkoivat yläkropan tutkiskelua ja brunette hymyili hienoisesti tyytyväisyydestä blondin paidan lentäessä ilman halki lattialle. Toisen lämmin iho tuntui mukavalta sormenpäiden alla, tytön kallastellessa pojan huulia omilleen.

// :--------) //

Toisen huulien välistä paennut hengähdys sai Blaken haluamaan kapinallisneitoa vielä enemmän. Nuorukainen luovutti huulensa suutelemaan jälleen Kelseyn huulia, tällä kertaa ahnaasti. Vaaleahiuksinen imi tytön tuoksua itseensä ja hymyili pienehkösti suudelman lomasta. Blake kohotti toisen kätensä bruneten poskelle ja siveli sitä sormellaan, kunnes liu’utti käden hiljalleen takaisin sängyn peitteelle.

Rhodes näykkäisi kevyesti tytön alahuulta ja päästi sen jälkeen huulensa irti suudelmasta. Blake suukotteli Kelseyn leukaa, kaulaa ja ihoa rintojen yllä, kunnes huulet päätyivät antamaan suukon tytön litteälle vatsalle. Poika kohotti hieman päätään ja tutkaili hymyillen Kelseyn hyvännäköistä, vain alusvaatteiden peittämää vartaloa.

// lyhyt ja pöljä, sori ei ois pitäny vastata tänään vielä mitään :-------D

Sormenpäät kulkivat pitkin toisen ihoa, piirrellen siihen epämääräisiä kuvioita. Alkoholin sumentamien aivot eivät juurikaan sisäistäneet muuta kuin toisen läheisyyden ja huulet, jotka jättivät jälkiä pitkin hänen kehoaan, pysäyttäen tiensä vatsalle. Kelsey äännähti hiljaisesti, suorastaan kehräten toisen alla, vaatien samalla kuitenkin enemmän.

Kädet kiertelivät vielä hetken ajan toisen yläkropalla, ennen kuin brunette antoi niiden valua aina mustien, lyhyt lahkeisten housujen vyötärölle saakka. Ikäväkseen hän sai todeta, ettei yltänyt pidemmälle, joten hän jäi sivelemään toisen alavatsaa vihjailevaan sävyyn. Ruskeat silmät katselivat muka-viattomina toisen sinisiä, huulilla leikki kuolemattomalta tuntuvat, pieni hymy.

// hyvä vaan, että vastasit! eikä toi ollut pöljää tavannutkaan – toisin kuin tämä :'D //

Sileät sormenpäät ylävartalolla tuntuivat joltain paljon taivaallisemmalta, ne olivat kuin kuumottavia lieskoja, jotka nuolivat jääkylmää vartaloa. Blake vastasi toisen katseeseen kasvoilla myös jonkinlainen hymy. Silmien hyväntuulisen katseen takaa löytyi suurta halua Kelseytä kohtaan, himoa. Tytön sormet, jotka leikkivät alavatsalla, korostivat alavartalon kantaa asiaan.

Blake otti Kelseyn käden omaansa ja suukotti tytön kämmentä hellästi, kunnes laski käden lempeästä otteestaan. Nuorukainen poisti shortintapaiset enempivähempi sulavasti jalastaan, vaatekappaleen jäädessä roikkumaan sängyn reunalle.

"Onko neidillä vielä ollenkaan lämpimämpi?" Blake kysyi kumarrettuaan päänsä Kelseyn korvanjuureen. Hymyillen esitettyä kysymystä seurasi suukko korvalehdelle, toisen käden sivellessä bruneten hiuksia kevyesti.

// mä en taida sanoo näistä mun vuoroista enää mittään :---D

Tyttö räpäytti pari kertaa silmiään, seuraten muutaman asteen ylemmäs kohottautuneena toisen tiputtaessa pyjamahousunsa pois jaloistaan. Kelsey mittaili toisen vartaloa katseellaan tyytyväisenä, hyvillään siitä, että vinkki oli mennyt perille. Kujeileva hymy kohosi edellisen tilalle.

Brunette painautui vasten toisen lämpimältä tuntuvaa vartaloa vasten. Silmät kohosivat katsomaan toisen omia, Kelseyn hymistessä tyytyväisenä.
"On", vastattiin sitten lyhyesti huulien lipuessa toisen kaulalle, jota hän näykkäsi ei ihan niin hellästi. Huulet liikkuivat alemmas, keskittyen suukottelemaan toisen rintakehää.

// ei kannata, ellet sitten aio sanoa, että ne on todellahyviäloistaviamahtavia :------D //

Blake katseli brunettea sinisillä silmillään ja hengähteli raskaammin, kun Kelseyn huulet suukottelivat hänen rintakehäänsä. Tytön vastaus kysymykseen kuului kyllä nuorukaisen korville, mutta pää ei tuntunut pitävän sitä sen hetken huomionarvoisimpana asiana. Blaken käsi harhaili tiensä Kelseyn reidelle, jossa se kosketteli tytön sisäreittä. Sormet nousivat hitaasti ylemmäs sisäreidelle, mutta eivät häirinneet toisen alusvaatteiden alla olevaa kalleutta.

Kädet siirtyivät Kelseyn reideltä kyljelle, ja pian Blake ryösti tytön huulet taas omiaan vasten, suudellen niitä ahnaasti. Kelseyn huulet tuntuivat mahtavilta - ei, ne olivat taivaalliset. Ja syntisen täydelliset. Suudelman lomassa Blake vei kätensä sängynpeitteen ja tytön selän väliin, sormien etsiytyessä Kelseyn liivien hakasille. Kuin tottunut tekijä nuorukainen avasi melko yksinkertaisen hakassysteeminen, muttei ryhtynyt ottamaan vaatekappaletta pois. Vielä ainakaan...

// jeps, niin mäkin vähän aattelin. :----D joo ja jotain ikärajaa voi varmaan otsikkoon heittää... ei pitäis varmaan vastata tähän aikaan ikinä mihinkään, eheh.

Pojan reisillä harhailevat sormet saivat Kelseyn janoamaan toisen läheisyyttä vieläkin enemmän, mikäli se vain oli enää mahdollista. Pojan sängynpeite oli puristunut nyrkkien sisään, tytön huomaamattaan puristaessa sitä jokseenkin kovakouraisesti. Jokainen kosketus lähetti sähköisiä kipunoita pitkin kehoa, lantiota kohotettiin ylöspäin vihjaavasti, mutta samoin tein toisen kädet karkasivat kyljille, kauemmas siitä, minne hän olisi mieluusti toisen halunnut koskevan.

Huulet vastasivat ahnaasti toisen suudelmaan, kieli ujuttautui nuorukaisen huulille, kuin pyytäen lupaa tulla sisään. Käsi oli kietoutunut pojan niskan taakse, ylävartaloa kohotettiin – niin paljon kuin hän kykeni ilman, että roikkuisi koko painollaan toisen niskassa kiinni – ylöspäin, jotta toisen olisi helpompi riisua turhilta tuntuvat vaatekappaleet pois, jotka olivat vain ja ainoastaan tiellä.

// mutta tuohan on juuri täydellisin aika saada aikaiseksi järjellistä tekstiä, ehm :----------D ja lisäsin otsikkoon ikärajan //

Nuorukainen raotti huuliaan Kelseyn kielelle ja suuteli tyttöä vaativasti. Blaken kiihko kasvoi jatkuvasti ja alavartalo teki sitä kokoajan selväksi. Toinen oli kohottanut ylävartaloaan hieman ja vaaleahiuksinen taiteili tytön liivit huomaamattomasti pois tuon päältä. Ne heitettiin jonnekin lattialle, eikä niiden kohtaloa suuremmin harmiteltu. Siellä varmasti viihtyisivät paitojen kanssa.

"Olet kaunis...", poika kuiskasi riistäydyttyään hetken kuluttua, hieman vastahakoisesti, suudelmasta. Nuorukainen vei huulensa Kelseyn paljaalle ylävartalolle ja näykkäisi kevyesti ihoa tytön toisen rinnan yllä. Blake suukotteli pehmeästi Kelseyn ylävartaloa. Nuorukaisen toinen käsi laskeutui ja kosketti kevyesti Kelseyn alushousujen verhoamaa etumusta.
"...ja uskomattoman haluttava", poika kuiskasi vielä perään hieman hiljempaa, kohottaessaan huulensa jättämään jäljen tytön kaulalle.

Kieli kierteli toisen suussa tutkien jokaisen kolkan minne vain ylsi. Himoa ja kiihkoa täynnä oleva suudelma vaihdettiin, ylävartaloa vielä hetki sitten verhonnut vaatekappale löysi paikkansa lattialta.
Niiden kohtaloa sen kummemmin murehtimatta koko huomio keskitettiin Blakeen, jonka yläkropalle ripotellut suudelmat tuntuivat polttavan hyviltä.

"Saman voisi sanoa sinulle", hengähdettiin väliin tytön kohottaessa lantiotaan vasten toisen kättä, tuntiessaan samalla huulet kaulallaan. Kädet sivelivät kylkiä, liukuivat alemmas aina boksereille saakka, jääden kevyesti hyväilemään kankaan läpi toisen miehuutta.

Huulille kohosi toisen sanojen jälkeen pieni hymy, joka sisälsi jotain viekasta. Se ei ollut pahaenteistä viekkautta, ei ilkeää. Se oli tyytyväisen viekasta. Viekkauden lähdettä ei kuitenkaan tiedetty, sen paremmin kuin jaksettu alkaa miettiä. Ajatuksilla ei ollut pienintäkään tilaa antaa oman käytöksen pienille yksityiskohdille, ne keskittyivät täydellisesti neitokaiseen, joka oli hyvin, hyvin tiiviisti lähellä.

Nuorukainen tunsi kroppansa olevan kuin tulessa, varsinkin sen jälkeen kun tytön kädet eksyivät kyljiltä miehuudelle. Kosketus oli kevyttä, mutta kykeni aikaansaamaan syvän urahduksen Blaken huulilta. Toinen käsi puristi sängyn peitettä hetken ei niin kevyesti, kunnes päästi kankaan otteesta. Kelseyn huulille tarjottiin vaativa suudelma, pojan sivellessä sormillaan jälleen tuon etumusta kankaan läpi. Sormilla kosketeltiin toisen sisäreittä aivan kankaan rajalta, kunnes vaatekappaletta alettiin vetää pois tytön päältä.

// tönkkö... //