Lonely in Gorgeous

Ihmiset välttivät portaikkoa sillä hetkellä, sillä portaikon alapäässä istui ihminen, johon monet eivät halunneet mielellään törmätä.
Evangelina Dolly istui portaikon alapäässä ja luki ranskan tekstikirjaa. Voi kyllä, hän tosissaan opiskeli! Ranska oli poikkeus, nimittäin sillä oli oikeasti merkitystä Angelille. Olihan hänen äitinsä ranskalaista sukua ja sen takia Angel sitä opiskeli, äitinsä takia.
Tietenkään kukaan koulussa ei tiennyt tästä asiasta. Kaikki vain ihmettelivät sitä, kun Angel luki sanoja sanakokeeseen. Mitä, hänkö muka oikeasti opiskeli!

Angelilla oli päällään musta toppi, joka paljasti hänen laihat käsivartensa. Hameena tytöllä oli juuri takapuolen peittävä tummansininen farkkuhame. Jaloissaan tytöllä oli mustat avokkaat, joissa oli 3 sentin korko. Hiukset tyttö oli jättänyt suoriksi, mutta niihin tuli pakostakin aina hieman kiharaa.

Angelin päivä oli sujunut moitteettomasti. Hän ei ollut joutunut juttelemaan kenenkään kanssa tai muutenkaan joutunut jälleen opettajien silmätikuksi (vaikka olikin jo) mutta ei niin pahasti kuin joskus oli ollut. Tyttö oli käyttäytynyt melko kiltisti tänä päivänä.
Mistäkö se johtui, voi, sitä ei Angel tiennyt itsekään. Ehkä siitä, kun tänään olisi ranskan tunti.

Angelin vatsa murahti, tyhjyydestä tietenkin. Neito tajusi, ettei ollut syönyt taaskaan mitään muuta kuin aamulla yhden ruisleivän. Ja nyt oli jo keskipäivä ja toiseksi viimeinen tunti oli alkamassa välitunnin jälkeen.
Neito oli kuihtumassa. Eikä tyttö tiedostanut sitä itse. Hänen olemuksensa oli alkanut haihtua parin kuukauden aikana hyvinkin huomattamasti ja poskissa alkoi olla jo pienet lommot sitä todistamassa. Angel kuitenkin intti itseään vastaan, että hän pärjäisi kyllä.

// aimeen Brandon (;

Brandon Moore haeskeli katseellaan historian opettajaansa – hän oli tämän päivän aikana käyttäytynyt kuin kiltti poika konsanaan ja oli nyt palauttamassa historian esseetä (joka tosin oli ainakin kolmisen kuukautta myöhässä, vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan?). Tosin kyseinen opettaja oli tuntunut katoavan kuin maan alle ja nuorukainen tyytyi kohauttamaan olkiaan – mitä varten hänen pitäisi sen tantan perässä juosta, tulkoon itse hakemaan, jos sen esseen niin kovasti tahtoi.

Portaat näyttivät jokseenkin tyhjiltä, useimmitenhan oppilaat istuskelivat välituntisin niillä. Brandonin katse kiinnittyi portaiden alapäässä istuskelevaan hahmoon, jonka tuo nopeasti tunnisti kolmosluokkalaiseksi pahikseksi, jonka nimi ei nyt päähän tullut, kuulemma saattoi suuttuessaan nakella ihmisiä kengillä. Brandon naurahti itsekseen, ei toinen kovin pelottavalta vaikuttanut, niin laihan näköinen toinen oli. Vaikkei noista naisista koskaan tiennyt, ulkonäkö saattoi pettää ja pahasti.
Nuorukainen oli vetäissyt päälleen aamulla mustan bändipaidan ja vaaleat, käytössä haalistuneet farkut. Jalasta löytyi luonnollisesti iänikuiset valkoiset adidakset, kaiken kärsineet ja hyvin palvelleet, ja palvelivat edelleenkin. Tosin pohjat alkoivat huolestuttavasti irtoilla, joten ehkä pitäisi kohta satsata uusiin kenkiin.... Ei kuitenkaan ihan vielä.

Brandonin askeleet kiidättivät tuon nopeasti portailla istuskelevaan tyttöön, näytti uppoutuneen johonkin oppikirjaan. Kas kun hän ei ollut aiemmin tunnistanut, vähän nörtiltähän tuo näytti, nenä kiinni kirjassa ja silleen. Jätkä istahti muitta mutkitta portaille, askelta ylemmälle mitä tyttö. Ehkä olisi hyvä pitää jonkinlaista turvaväliä, sehän saattaisi vaikka nakata kengällä.
"Moro", tervehtii nyökkäyksen kera. Neitokainen näytti keskittyvän kirjaan, joten ei sitä tietäisi vaikka tämän ihastuttavan nuoren miehen tulo areenalle olisi jäänyt tytöltä huomaamatta. Brandon naurahti itselleen ivallisesti mielessään, kuinka vitsikästä nuori herra Moore.

// here i come :3 Tai siis Brandon tulee.

// Yhtäkkiä repesin, kun mietin Angelin reaktion Brandonin tervehdykseen XDD //

Sitten, kuului ääni. Oliko se tervehdys, tarkoitettu Angelille?
Neidon pää kääntyi hyvin hitaasti katsomaan ylemmällä portaalla istuvaan nuorukaiseen, joka katsoi häntä. Angelin silmät olivat hitusen suurentuneet ihmetyksestä ja huulet olivat hieman auenneet. Tyttö katsoi hetken aikaa tuota poikaa ilmeettömänä (jolloin Angelin kasvot näyttävät mitä kauneimmilta ja vilpittömiltä), mutta nopeasti hänen kasvonsa muuttuivat sitten kylmiksi ja tunteettomiksi.
".. Hei.." Angeli mutisi hiljaa ja siirsi katseensa takaisin ranskan kirjaansa.

Mitä ihmettä tuo poika hänestä halusi? Eihän Angel edes tuntenut koko poikaa, hyvä kun kasvoilta jotenkin tunnisti! Jotain sillä oli mielessä ja Angel oli aika varma, että mitä.
Tyttö piti katseensa tiukasti kirjassaan ja oli kuin ei huomaisikaan toista. Ehkä nuorukainen poistuisi, kun Angel ei osoittaisi mitään kontaktia toiseen.

Tyttö oli kyllä nätti, mutta auttamattoman laiha. Nuorukainen alkoi jo miettiä, söikö toinen mitään... Hiljainen tervehdys jotenkin vahvisti hänen kuvaansa nörtistä, olikohan toinen joutunut vahingossa väärään klikkiin? Astonissa oli kyllä aina vaan kummallisempaa sakkia, toinen toistaan hiljaisempia, ärsyttävämpiä, friikimpiä ja jäätävämpiä ihmisiä. Pieni huokaus purkautui tuon huulilta, siniharmaiden silmien tuijottaessa neitokaisen vaaleaa hiuspehkoa. Kummallista, toiset eivät osanneet näemmä arvostaa uusia tuttavuuksia. Vaikkapa, Brandon oli kyllä tottunu siihen, että hänen seuraansa ei liiemmin arvostettu, joten eipä sen niin väliä.

"Kovinkin kiinnostava kirja?" kysyy hieman ivaa äänessään – ehkä tyttö heräisi kummallisesta horroksestaan. Totta kai saattoi olla niin, että neitiä ei yksinkertaisesti kiinnostanut hänen seuransa, mutta ei hän nyt jaksanut siitä välittää. Kyllä hän voisi häipyä, jos siltä tuntui, mutta voisi edes sanoa, että ole hyvä ja poistu, eikä vain uppoutua omaan maailmaansa ja mitä ilmeisimmin toivoa, että häirikkö katoaisi tiehensä. Ihmiset olivat alkaneet kaarrella ja kierrellä tekemisiään ja sanomisiaan, mikä kummastutti Brandonia - kaipa hän sitten oli liian suorapuheinen, mutta pojan omasta mielestä se oli vain hyvä piirre.

Toinen tapitti yhä Angelin takana ja sekös aiheutti sen, että neito ei voinut keskittyä lukemaan sanoja. Pojan olemus hänen lähettyvillään sai Angelin ihokarvat (niitä tuskin enää oli, sillä laihuus oli kuihduttanut nekin hyvin ohuiksi ja lopulta olemattomiksi) pystyyn. Miten hän onnistuikaan vetämään lähelleen vastakkaista sukupuolta, eikö Angel ollut jo tarpeeksi osoittanut, että ei voinut sietää heitä?

Ja toinen taas puhui. Toivottavasti viimeisen kerran.
Angel kääntyi silmät täynnä tulta katsomaan takana istuvaa poikaa. Hänen kirjansa sulkeutui kovaäänisesti, kun neito pamautti sen kiinni. Tyttö katsoi poikaa suoraan silmiin ja pyrki näin luomaan toiselle epämukavan olon.
"Jos jätkä vaan pitäis sen suuren suunsa kiinni, niin välttyis ainakin epämukavilta konflikteilta", Angel puhui ja hänen äänensä oli jäätävän kylmä. Se jäädyttäisi kenet tahansa, kenelle se suotaisiin. Jos toinen kehtasi vielä pilkata neitoa, tyttö ei vastaisi teoistaan.
Jo nyt Angelin teki vain mieli hyökätä toisen kimppuun, raapia kynsillään toisen kasvot piloille. Mutta vielä neito hillitsi itsensä.

Kirja paukahti kiinni, blondi kääntyi Brandoniin päin.... ja käski tätä sulkemaan suuren suunsa. Ääni oli jääkylmä ja katse vähintään yhtä paljon pakkasen puolella. Jätkä katsoi tyttöä hetken kulmat koholla, ennen kuin räjähti nauramaan. Se ei välttämättä ollut viisasta tuon kengän heittelijä-pahisnörtin lähettyvillä, mutta niin huvittavalta tuon sanat yhdistettynä katseeseen näyttivät ja kuulostivat, ettei Brandon voinut itselleen mitään. Viittasikohan toinen "epämukavilla konflikteilla" tuon kengän heittelyyn?
Brandon sivuutti toisen kommentin loppujen lopuksi, kohauttaen hivenen olkapäitään. Varsinainen päällepäsmäri tuokin, hohhoijaa. Löytyiköhän tästä talosta enää ainuttakaan, joka oikeasti halusi tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa? Naurettavaa.

"No sori", toteaa lopulta viileästi, kysyen sitten: "Saanko udella jääkuningattaren nimeä?" Hups, se ei varmaan pitänyt siitä, jos tuota kutsuttiin moisilla nimillä. Brandonista tuntui, että jos toinen nakkelisi todella niitä kenkiä, hän saisi kohta tuosta mustasta avokas parista päähänsä. Mielikuva kirvoitti jätkän kasvoille vinon virnistyksen, hän oli kokenut kyllä kaikenlaista, mutta kenkiä heittelevät jääkuningattaret oli vielä tähän mennessä sivuutettu.
Mutta oikeastaan tuota oli ihan hauskaa ärsyttää. Vaikkei välttämättä kovinkaan järkevää.

Ja toinen puhkesi nauramaan. Sekös se vasta sai Angelin yhä vain enemmän ärtymään.
Neito nousi ylös, kirja yhä käsissään. Hän kääntyi Brandoniin päin, kun toinen pahoitteli ja uteli neidin nimeä. Angel nosti toisen jalkansa pojan alapuolella olevalle portaalle, nojasi toisella kädellään siihen ja nojautui edemmäs nuorukaisen kasvoja. Neito tuijotti toista edelleen murhaavasti, vain parin sentin päästä toisen kasvoista.
Ja sitten ilman mitään varoitusta ranskan kirja läjähti toista päähän, sen osuma kaikuen hiljaisilla käytävillä monien silmäparin tuijottaessa tätä paria suu auki.
"Mitä mä äsken sanoin. Pidä se iso turpas kiinni", Angel uhkasi jälleen ja vetäytyi kauemmas pojasta.

Tuo poika oli juuri kaikkea sitä, mitä Angel vastakkaisessa sukupuolessa inhosi. Ylpeä, muka niin hauska, hurmasi kaikki blondit ja vaikka kenet vain tuolla yhdellä hymyllään.
"Vitun ääliö", Angel supisi, otti ruskean olkalaukkunsa käsiinsä ja oli lähtemässä pois tuon pojan luota.
Häntä tuo nuorukainen ei ainakaan saisi hurmattua. Hah, ei ikimaailmassa!


//Sori hitti! Jos häiritisee ihan kamalasti, niin muokkaan. Nyt se ei ainakaan vielä ottanut kenkäänsä xD

// en kuole, eikä Brandonkaan kuole :------D

Pam.

Ranskankirja läjähti Brandonia päähän. Jätkä nosti silmänsä tyttöön halveksuntaa katseessaan. Ihme friikkejä tämäkin koulu täynnä... Se löi häntä... oppikirjalla? OPPIKIRJALLA? Helvetti soikoon, ihmiset eivät toden totta osanneet edes tapella. Kummallinen taktiikka tuollakin, nakkelee kenkiä ja hakkaa koulukirjoilla.

"Koulukirjoja ei saa käsitellä huonosti", heittää neitokaiselle ivallisesti, nousten seisomaan ja hypähtäen portaat kerralla alas, suoraan jääkuningattaren eteen. "Sori nyt vaan, mutta kuka sä oikein kuvittelet olevasi? Toinen tulee tutustumaan, ja miten hänet otetaankaan vastaan – läimäytetään ranskankirjalla päähän?" viimeiset sanat lausuttiin ivallisesti, Brandonista oli naurettavaa, että toinen oli todella lyönyt häntä ranskankirjalla. Vaikka päähän varmaan nousisikin kuhmu, niin silti se oli vain ja ainoastaan naurettavaa.

"Opettelisit edes lyömään."

//... Kohta Angel hyökkää... XDD


Poika hypähti sitten Angelin eteen ja tyttö pysähtyi paikoilleen, tuijottaen toista kulmiensa alta. Nyt Angel mittaili poikaa silmillään. Angel oli melkein toisen mittainen kengillään, joten pituus olisi pidettävä. Eli kenkiä hän ei voinut nyt riisua. Entä millainen kroppa toisella oli. Nyt Angelin silmät laskeutuivat tutkimaan toisen kroppaa. Kroppa oli niin ja näin, eli treenattu. Eli yläkroppaan ei luultavasti voisi iskeä.

Angel kohotti sitten katseensa takaisin nuorukaisen silmään ja nyt tytön huulille kohosi ivallinen virne.
"Ai lyömään. Entäs lasketaanko murskaaminen?" Angel kysyi viattomalla äänensävyllä ja hänen kasvonsa muuttuivat jälleen kylmiksi. Angel nosti jalkaansa ja oli potkaisemassa nuorukaista tämän sukupuolielimille.

// sori, mä hittaan vähän, toivottavasti ei tartte muuttaa ! Oon aina tahtonu jollaki jätkällä tehä näin, kun akat rupee potkimaan.... ;-----D

Brandon katsahti kulmat koholla tyttöön, joka puhui jotakin murskaamisesta. Ja jalan nostamisesta päätellen aikoi potkaista. Jätkä tarttui tytön hoikkaan sääreen kädellään, pitäen siitä kiinni enemmän tai vähemmän tiukasti. Ei niin, että yltiölyhyen hameen alta vilahtaisi jotain, vaikkei kyllä paljoa puuttunut.... "Klassista, mutta ei toimi", toteaa huokauksen kera, ottaen vähän paremmin kiinni tytön alasta. Viittaa vapaalla kädellään tytön käsiin: "Sullahan on nyrkit, mikset käytä niitä?" Ei välttämättä viisasta antaa toiselle vinkkejä, mutta nainen näytti siltä, ettei koskaan olisikaan niitä käyttänyt - ei kai se nyt muuten potkisi ja hakkaisi oppikirjoilla.

Jääkuningatar mikä jääkuningatar, mutta Brandon oli silti odottanut jotakin enemmän. Vähän tylsää, kun se yritti potkia, kuten kaikki muutkin tytöt – luultavasti seuraavaksi kävisi noiden kynsiensä kanssa naamaan kiinni, hohhoijaa. Persoonallisuutta peliin kiitos, ajattelee mielessään, katsellen tyttöä pää hieman kallellaan. Ainakaan se ei voisi enää potkia, tai sitten se lentäisi perseelleen...

// No ymmärrän hitin, jos Brandon ei halua tuskaa haarojen väliinsä xDDDD

Angel mulkoili poikaa nyt yhä vain enemmän vihaisemmin, kun toinen tarttui hänen nousseesta jalasta kiinni eikä ollut päästämässä irti.
Näkymä oli varmasti hyvin mielenkiintoinen.
Angel ja Brandon seisomassa keskellä käytävää, Brandonin käsi piti kiinni tytön paljaasta nostetusta säärestä ja he olivat jo melko lähellä toisiaan.
Jääkuningatar ja naistenmies. Todella mielenkiintoinen yhdistelmä, monien mielestä ainakin.

Angel heilautti kasvoille tulleet hiuksensa selkänsä taakse. Tuntiessaan yhä pojan otteen sääressään, vilahti Angelin mielessä kauhukuva menneisyydestä. Tytön silmiin kohosi välittömästi suunnaton pelko ja tyttö riuhtoi itseään irti pojan otteesta.
"JÄTÄ MUT RAUHAAN!" Angel kiljui ja heilautti laukkuaan pojan naaman suuntaan (yrittäen lyödä sillä toista). Hänen säärensä, joka oli pojan otteessa, heilui vimmatusti tytön yrittäessä vapauttaa itseään.

Se oli melko helppoa, saada Angel pois tolaltaan. Pienikin kosketus vastaikkaiselta sukupuolelta sai kauhukuvat neidon mieleen.

Brandon katsoi kulmat koholla jääkuningatarta, joka kopsautti häntä seuraavaksi laukulla ohimoon. "Voi helvetti…" mutisee hieroen ohimoaan toisella kädellä. Suurimman osan huomio oli kiinnittynyt portaiden alapäässä tappelevaan pariin, tai tappelevaan ja tappelevaan, Brandon piti tytön jalasta kiinni ja tämä hakkasi koulukirjoilla ja olkalaukuilla… No, kyllä sitä tappeluksi voisi periaatteessa sanoa.

"Vou vou, rauhotu nyt", toteaa viileästi tuijottaen toinen kulma hieman koholla toista. Sehän oli ihan paniikissa, ainakin siltä se näytti. Kiljui siihen malliin, että ihmisten korville sopiva desibeliraja ylittyi varmasti kirkkaasti. "Mä päästän, jos lupaat olla potkimatta, ok?" kysyy rauhallisesti, siniharmaista silmistä välittyi pieni kylmyyden ja huolehtivaisuuden sekoitus, kun jätkä ei oikein tiennyt mitä ajatella. Ei jää odottelemaan toisen vastuasta, vaan jätkä laski keveästi tytön säären maahan, jättäen kätensä lepäämään kylkiensä viereen, varmuuden vuoksi. Jos se nyt vaikka yrittäisi potkaista uudemman kerran.

Angel hengitti kiivaasti, kun toinen lupaili päästää irti hänen jalastaan. Hän pyrki rauhoittumaan, ainakin ulkoisesti. Sisältäpäin tyttö oli täysin suuren vihan ja paniikin alaisena.
Toinen päästi neidon jalan irti ja laski kätensä sivuilleen. Angel huomasi kuitenkin toisen olevan valmis vastaanottamaan uusi potku, joten oli turvauduttava uuteen suunnitelmaan.

Pieni, kiitollinen hymy nousi hänen huulilleen, kun Angel katsahti poikaan joten uudenlaisesti. Hänen silmänsä olivat nyt uteliaan ja viattoman oloiset.
"Kiitos.." Angel kuiskasi, hitusen karheasti, jotta hänen äänensä kuulostaisi jotenkin viehättävältä.

Angel toivoi, että poika oli napannut syötin, eli luullut Angelin muuttuneen rauhalliseksi, jotta toisen kädet eivät voisi torjua seuraavaa iskua.
Nopein liikkein polvi kohosi maasta, tarkoitus oli potkaista sillä toista mahaan. Jos se onnistuisi, pinkaisisi Angel sen jälkeen ripeään juoksuun. Jos se ei onnistunut, niin... No, toivottavasti onnistui.

// ... : DD nyt se alko käydä väkivaltaseks oikein urakalla XD

Uusi potku suunnattiin jo mahaan, eikä Brandon tällä kertaa sen kummemmin ehtinyt tehdä mitään, muuta kuin ottaa tuon väkivallat vain vastaan. Aika voimaton potku tosin, jos näin voi sanoa, lyönti olisi toiminut ehkä paremmin. Brandon tuhahti, kallistaen päätään aavistuksen enemmän, hieraisten nopealla liikkeellä vatsaansa. Saattaa olla, että pientä jomotusta tuntuisi muutaman päivän ajan, mutta ei sen niin väliä.

"Eikö me just sovittu, ettet potki enää?" kysyy karheasti, tuijotellen tyttöä keskiruskean hiuspehkonsa takaa. Nainenhan oli täysi sekopää, potki minkä kerkesi.. Ehkä ei olisi pitänytkään laskea siitä jalasta irti. Jätkä ei kiinnittänyt enää minkäänlaista huomiota ympärillä olevaan, heitä tuijottavaan ihmisjoukkoon, vaan koko tuon olemus ja huomio oli suunnattu hänen edessään istuvan tyttöön. Olankohautus, ja poika asteli tytön ohi, hypäten neljännelle portaalle ja istahtaen alas. Anteeksipyyntöä olisi varmaan tuolta turha odottaa, mutta eipä se mitään. Ei hän sitä kaivannutkaan.

"Sori", toteaa tuijotellen portailta blondia jääkuningatarta. Ehkä tuohon voisi vielä laittaa lisänimen "oppikirjoilla hakkaaja" tai "kicker-girl" Pitää pistää muistiin.. Miltä kuulostaisi.

Mitä ihmettä, eikä toi poika reagoinut hänen potkuunsa enää millään lailla?
Angel siirsi katseensa takaisin poikaan, joka istui nyt taas melkein samassa kohtaa kuin äskenkin. Neito tuijotti toista hieman hämillään hetken aikaa, mutta sitten hänen kasvonsa muuttuivat peruslukemille, ei vihaisiksi tai lempeiksi.
".. Hmph.." Angel hymähti ja istahti takaisin portaalle. Ei tuosta pojasta ollut vaaraa, onneksi. Angelilla vain sattui olemaan hyvin tarkka suojeluvaisto nykyisin, että jokaista toista sukupuolta olevaa oli varottava.

".. Älä enää koske muhun.." mutistiin hiljaa, varoittavalla äänensävyllä. Jos poika ei halunnut tulla lyödyksi uudestaan, niin toisen oli otettava vihjeestä oppia.
Ranskan kirja oli hänen sylissään, mutta kiinni. Ei Angel pystynyt enää mihinkään sanojen lukemiseen keskittymään. Hänen päässään leijuivat vain sekaiset ajatukset.

Brandon ehti juuri ja juuri nähdä tytön hämmentyneen ilmeen, ennen kuin maski iskettiin takaisin jääkuningattaren päähän. Mikä ihmeen sosiaalisuuden ruumiillistuma hänestäkin tällä viikolla oli tullut, tämä ei ollut enää järin normaalia. No, maailma muuttuu ja ihmiset sen muka, tai jotakin sen suuntaista. Valkoisen, tai pikemminkin jo harmaantuneen adidaksen kärki napautti pari kertaa porrasta, kun poika nojasi leukansa käsiinsä.

Jätkä huokaisi turhautuneena tuijottaen toinen kulma koholla tytön vaaleaa hiuspehkoa. "Minkä helvetin takia koskisin? Sinähän se ensimmäisenä rupesit lyömään", vastaa karheasti. Tuon mielestä olivat jo kadonneet historian esseet ja opettajat, ei niihin nyt jaksanut kiinnittää huomiota. Enemmän häntä kiinnosti, mikä helvetti tuolla oli hätänä, kun se noin aggressiivisesti kimppuun kävi.

"Okei, otetaanpa alusta -", toteaa, tällä kertaa täysin normaalilla äänensävyllä – ei kylmällä, muttei lämpimälläkään, "- saako neidin nimeä udella?" Tällä kertaa nuorukainen ei viitsinyt käyttää jääkuningatarta, vaikkei tytön potku niin järin paljon ollut sattunut, ei hän toista moista välttämättä halunnut itselleen kerjätä.

Angel ei vastannut mitään, kun toinen totesi tytön aloittaneen lyömisen. Kyllä Angel sen tiesi, mutta toinen oli siihen malliin alkanut hieroa tuttavuutta ja muutenkin pilkata, niin jotainhan se oli ollut tehtävä
Ja se oli se kirjalla lyöminen päähän.

Poika halusi aloittaa alusta ja uteli jälleen Angelin nimeä. Tyttö tiesi pojan alkavan pilkata häntä yhä vain enemmän, jos Angel kertoisi lempinimensä.
"Evangelina.." Angel supisi hiljaa koko nimensä. Hän ei halunnut enää olla toisen pilkankohde. Nimittäin juurihan tyttö oli onnistunut rauhoittamaan itsensä jotekin ja uusi pilkkaus vain nostaisi vihaa enemmän esille.
"Sun?" tyttö heitti nopeasti vastakysymyksen, mutta ei edelleenkään katsonut poikaa, vaan sylissään lepäävää ranskan kirjaa.

Ainakaan se ei tällä kertaa kääntynyt ja kolauttanut kirjalla päähän, mikä oli ihan hyvä merkki. Brandonin kuullessa tuon nimen, nyökkäsi nuorukainen hitaasti itsekseen – eihän toki Evangelina sitä näkisi, tuohan näytti tuijottavan jokseenkin tiukasti ranskankirjaa. Nimi kuitenkin kuulosti jokseenkin tutulta, mutta missä yhteydessä, sitä Brandon ei muistanut.

"Brandon", esittäytyy lyhyesti, tuijotellen tytön pään yli portailta käytävien vilskettä. Ihmiset näyttivät menettäneen mielenkiintonsa, kun luvassa ei näillä näkymin ollut enää uusia kiljahduksia tai potkuja tai mitään muutakaan vastaavaa, joten porukka alkoi kääntyillä omiin porukoihinsa ja jutella niitä näitä, tokihan mukaan mahtui niitä kuuluisia juoruilijoitakin, jotka varmaan rupesivat puimaan, miten tapauksesta saisi paisuteltua hyvän juorun. Lopen kyllästynyt katse silmissään Brandon käänsi ne takaisin vähän alempana istuvaan Evangelinaan.

"Nätti nimi sulla", toteaa loppujen lopuksi hiljaisuuden jälkeen, ja tällä kertaa tuo todella tarkoitti sanojaan. "Olet varmaan kolmannella?" heittää ikään kuin varmistavan kysymyksen. Nyt kun tyttö ei näyttänyt olevan juoksemassa karkuun, kuten hän oli hetkeä aiemmin olettanut, voisi kait tässä jotakin keskustelun tapaista kehitellä.

Pojan esittäytyessä Brandoniksi, alkoivat kello Angelin päässä soida. Tiesihän tyttö tuon toisen pojan. He eivät tainneet olla samoilla kursseilla, mutta oli Angel kuitenkin jossain kuullut toisen nimen. Toinenkin taisi olla kolmannella vuosiluokalla.

"Mmm.." Angel mumisi, kun toinen kehui hänen nimeään kauniiksi. Angelkin piti siitä, mutta omasta mielestään se ei sopinut hänelle. Varsinkaan nimestä kehitelty lempinimi 'Angel'. Enkeli hän ei tosiaankaan ollut, enkelithan olivat yhä puhtaita...
Brandon keskeytti tytön masentuneet ajatukset, kun toinen kysyi uuden kysymyksen.
"Joo.." Angel vastasi vaisusti ja hengähti rauhoittuneena. Hän tunki ranskan kirjansa takaisin laukkuunsa, mutta oli yhä vain selkä kääntyneenä Brandoniin päin.
"Säkin oot, kolmosella", neito totesi, ihan vain varmistaen.

Angel ei ollut usein joutunut näihin tilanteisiin, joissa hänen pitäisi jutella toisen ihmisen kanssa. Sen takia neito ei oikein osannut puhua normaaleista asioista, vaan oli hiljaa ja antoi toisen puhua.

Brandon siveli leukaansa kädellään, nyökäyttäen ajatuksissaan päätään tytön sanoille, kunnes lopulta tajusi, etteihän tuo tietenkään nähnyt sitä, kun selin häneen kerta oli. 'Hyvä huomio' oli jo karkaamassa tuon huulilta, ennen kuin jätkä napautti suunsa kiinni, muuntaen lauseen päässään hieman asiallisemmaksi ja vastasi vasta sitten: "Joo, niin olen." Evangelinan seurassa pitäisi varmaan hieman tarkemmin ajatella mitä sanoi, hän kun ei halunnut saada mistään päähänsä tai mahaansa uudempaa kertaa.

Hiljaisuus laskeutui heidän välilleen, Brandonin ajatellessa omiaan. Tämä oli jo toinen tuttavuus tällä viikolla, jolla oli hitusen hyökkäävä asenne, mutta silti istui kuin tuppisuu. Eli puheenaiheiden kehittely jäisi näillä näkymin taas hänen hartioilleen... Jätkä pudisteli päätään – ei hän aikonut mikään yleinen viihdyttäjä olla, jos toinen ei mitään aikonut sanoa, miksipä hänenkään pitäisi vaivautua?

Käsi asettui takaisin vasten polvia, pojan laskiessa leukansa takaisin samaan asentoon, missä se hetki sitten oli ollut. Siniharmaat silmät leijailivat vuoroin Evangelinan vaaleissa hiuksissa, vuoroin käytävillä ja vuoroin ohi kipittävillä ihmisillä. Brandonin huulille kipusi pieni hymy, kun hän mietti erästä laulua ja päätti samoin tein antaa neitokaisen jääkylmälle ilmeelle uuden nimen. Miltä kuulostaisi "just back off before I snap"-ilme?

// tuohan on bullet for my valentinen laulusta, tuo "Just back off before I snap"... Biisi on All these things I hate jaja suomeksihan se meinaa "Peräänny ennenkuin minä napsahdan" jos et tiennyt. :-----D Tai osannut suomentaa tai jotain.

Tosiaan, heidän välilleen laskeutui hiljaisuus. Toinenkaan ei tainnut haluta sanoa enää yhtään mitään ja se sopi Angelille vallan mainiosta.
Vai sopisiko?
Angel nosti kätensä hiuksiinsa ja tuuheutti niitä hitusen. Hänen kasvonsa olivat muuttuneet mietteliäiksi. Kyllä, Angel tiedosti olevansa mieskammoinen ja näin, mutta mitä nyt parin viime viikon aikana hänen asenteensa pariin vastakkaissukupuolen jäseneen oli hieman muuttunut. Kuuluisiko tämä Brandon myös niihin, jotka ansaitsivat osan Angelin luottamusta?
Sitä tyttö ei osannut vielä päättää. Eihän hän tiennyt pojasta yhtään mitään.

Angel nousi ylös ja kääntyi katsomaan takana istuvaa Brandonia. Hänen silmissään ei ollut enää kovin suurta kylmyyttä, mutta varovaisuutta liiaksikin.
"Mä en ole niitä kikattelevia naisia. Mä en myöskään ole niitä naisia, jotka voi hurmata pelkällä hymyllä", Angel aloitti hiljaa, sillä tämän vain Brandon sai kuulla, ei ympärillä olevat uteliaat oppilaat.
"Kerro ensimmäinen asia, joka sulle tulee mieleen, kun sä katot mua", Angel sanoi, äänessä kuuluen pientä käskyä.

Brandon tiedosti, että tyttö kääntyi ympäri, ja hitaasti tuo antoi siniharmaiden silmiensä lipua Evangelinaan. Tyttö ei näyttänyt enää niin jääkuningatarmaiselta mitä aiemmin, mutta hyvin varovaiselta... Ja jostakin syystä myös jollain tapaa erittäin hauraalta. Pojan huulille oli jo kapuamassa tuolle ominainen vino virne, se ei ehtinyt aivan kokonaan kasvoille, kun tuo nielaisi sen alas. "Joo, huomasin kyllä", toteaa hieman kuivan vastauksen tytön kysymykseen. Luuliko tuo, että hän aikoi iskeä tytön tai jotain? Hah, tuskinpa vain sentään. Ainakin se rupesi puhumaan, ettei toinen ihan mykkä ollut. Ja jonkinlaista aloitekykyä löytyi.

Brandon kallisti päätään, miettien hetken, ennen kuin avaa suunsa, vastaten neitokaisen enemmän käskyyn, kuin kysymykseen. "Että sinä piiloudut", toteaa hieman ympäripyöreästi, kohottautuen istumaan paremmin. Kädet lepäsivät rennosti ristissä tuon polvilla, kun poika nojasi hieman eteenpäin, katsoen Evangelinan pistävän kirkkaansinisiin silmiin. "Näyttää siltä, että kun sulle puhuu, vedät jonkun.. maskin päähäsi, etkä halua näyttää, mitä oikeasti tunnet", selittää lopulta hieman vaimealla, karhealla äänensävyllä. Toivon mukaan tyttö ei kuristaisi häntä tai mitään vakavaa: Brandon ei halunnut viettää hautajaisiaan vielä. Hänhän oli nyt ollut rehellinen, kuten aiemminkin tosin - kertonut, mitä hänellä oikeasti tuli ensimmäisenä mieleen tytöstä.

Angel kuunteli Brandonin vastausta hyvin tarkasti, mutta neito näytti ulkoisesti siltä, että häntä ei muka olisi kiinnostunut. Oho, Brandon oli onnistunut arvaamaan täysin oikein neitokaisen käytöksen.
Nyt Angel se vasta joutuikin omien ajatustensa valtaan. Hän alkoi miettiä, että kuvittelivatko kaikki Angelista tuollaisen, maskia pitävän neitosen? Oliko neito tosiaan niin läpinäkyvä? Voi pahus. Ja Angel kun kuvitteli onnistuneensa luomaan varman naamion oikean päälle.

"Kun sä näit mut tänää.. Ajattelitko sä pelkkää seksiä..?" neito puhui pitkän hiljaisuuden jälkeen ja hänen katseensa oli kiinnittynyt portaaseen Brandonin viereen. Tyttö tiesi kyllä syvällä sisimmässään, että eivät kaikki miehet aina olleet seksin perässä, mutta... No, sanotaanko että tuo tieto oli tosiaankin syvällä ajatuksissa.

Brandon tutkaili pää hivenen kallellaan Evangelinea, muttei oikein saanut selvää tuon ajatuksista – toinen näytti vaipuneen omiaan maailmoihinsa. Tottapa se tuosta joskus havahtuisi. Brandon loi silmäyksen harmaantuneisiin kenkiinsä, joista tosiaan näytti olevan pohjat irtoamassa. Ehkä tosiaan pitäisi laittaa hieman rahaa uusiin kenkiin... Paitsi ettei hänellä tällä hetkellä ollut. No, ehkäpä Kevin vippaisi hieman, olihan hän sentään noutanut tuon sieltä tienposkesta. Syytäkin kyllä olisi: bensaa kului niin paljon, ettei minkäänlaista järkeä.

Kun tyttö lopulta avasi suunsa, Brandonin silmät laajenivat hivenen hämmästyksestä. "Mitä helvettiä?" sanoi ääneen, äskeinen lause kun varsin hyvin kuvasi hänen ajatuksiaan. Jos elämä olisi sarjakuvaa, keikkuisi nuori herra Mooren päällä suuri, punainen kysymysmerkki. "Tota joo, en ajatellut", vastaa hetken hiljaisuuden jälkeen kulmat hivenen kurtussa. Tuotako se nyt oli koko ajan hautonut? Evangelinan käytöksestä sai jonkinlaista palapeliä rakennettua, tyttö kävi herkästi kimppuun, kimpaantui kahta kauheammin jos koski, kysyi, ajatteliko hän vain kampittaa tytön sänkyyn ja luikkia sen jälkeen karkuun... Johtolangat viittaavaat siihen, että neitokaista on kenties hyväksikäytetty tai jotain vastaavaa. Petetty ja jätetty, hukkaan heitetty, aivan, jätkä ajatteli salapoliisimaisesti, naureskellen itselleen mielessään, antamatta sen näkyä kuitenkaan hiukkaakaan pääkopan ulkopuolelle. Joskus oli varsin kätevää olla hyvä lukemaan ihmisiä.

Angel nosti nyt katseensa Brandoniin, kun toinen vastasi hänen seksikysymykseensä. Toinen vaikutti oikeasti menneen hämilleen koko kysymyksestä, joten Angel luotti toisen sanomiin asioihin.
... Paitsi, että nyt tietenkin Brandon osasi ehkä laskea 1+1.
Voi hitto.

Mitään sanomatta Angel pinkaisi juoksuun, juosten poispäin Brandonista. Hänen kasvoillaan oli kohonnut sekava ilme. Hemmetti sentään, kenenkään ei pitänyt koskaan saada tietää tästä asiasta! Miksi, oi miksi Angel olikaan kysynyt tuon kysymyksen? Poika varmasti tajuaisi ainakin jotain, miksi Angel oli käyttäytynyt sillä lailla ja kyseli outoja kysymyksiä.
Angelin toinen käsi laskeutui suojelevasti hänen vatsansa päälle. Kuin arpia alkaisi taas polttaa...