Don't hurt yourself, 'cause you are gorgeous (K-15)

// jhos se oli tönkkö niin mikä tämä on muahah :----D

Tyttö hymyili tyytyväisesti käsiensä aikaan saamalle reaktiolle, värähtäen samalla mielihyvästä, jonka pojan harhailevat sormet aiheuttivat. Lantio kohotettiin ylemmäs ja autettiin toista riisumaan viimeisetkin vaatekappaleet pois, sen tipahtaessa sängyn laidan yli... jonnekin.

Kädet laskeutuivat takaisin toisen kyljille, sivelivät niitä hetken, ennen kuin laskeutuivat kevyesti alemmas alkaen ujuttaa toisenkin viimeistä vaatetta pois. Huulet tavoittelivat pojan huulia, suutelivat niitä intohimoisesti. Alkoholi oli hiljentänyt kaikki ajatukset, keskittyminen oli kokonaan tuossa blondissa jätkässä.

// no ei tuo mikään tönkkö ole :-----D //

Bruneten päällä ollut viimeinenkin vaatekappale oli nyt päätynyt tekemään tuttavuutta niiden aikaisemmin hylättyjen kankaanpalojen kanssa. Nuorukainen ihaili toisen paljasta vartaloa allaan ja silmissä oli suurta kiihkoa. Blake siveli sormillaan toisen reisiä ja piirteli kuvioita vatsalle, välillä eksyen kiusoittelevan alas, mutta palatessa pois ennen kriittisen rajan ylittämistä. Nuorukainen näykkäsi tytön alahuulta ennen kuin erosi suudelmasta.

Blake auttoi tyttöä, kun tuo pyrki vapauttamaan hänet boksereista, jotka tuntuivat tällä hetkellä uskomattoman turhalta asialta. Tiellä olevalta asialta, jota ei varmasti tulisi ikävä. Blondin hengitys oli tiheää ja kiihkon ansiosta raskasta. Kelsey oli himokkaalle Rhodesille sillä hetkellä kuin jokin pahamaineinen huume, josta hän ei olisi päästänyt menemään – vaikka olisi halunnutkin. Siinä se oikeastaan oli, Blake ei todellakaan halunnut. Pahistyttö oli uskomaton, vaikka blondin päähän ei sillä hetkellä mahtunut mitään ajatuksia klikkiasemista tai toisen humalatilasta.

Nuorukaisen toinen käsi hapuili hankalasti yöpöydän ylempää vetolaatikkoa, joka kuitenkin kahvan tavoitettua avattiin. Käsi työnsi tieltään kaikenmaailman rojua, kunnes löysi etsimänsä. Kondomi sormien otteessa vetolaatikkoa työnnettiin huonosti kiinni, jonka jälkeen Kelseyn huulet varastettiin vielä ahnaaseen suudelmaan. Blake laski suudelman aikana toisen kätensä hetkeksi tytön leualle ja veti tuon kasvoja lähemmäs omiaan – jos enää mahdollista.

Toisen reisiä sivelevät sormet saivat bruneten värisemään nautinnosta, mutta hän halusi siltikin enemmän. Ahneko, ei sentään, kiusaaminen oli rasittavaa. Jos se kohdistui itseen, muita oli toki aina erittäin mukavaa kiusoitella.
Sulkeutuneet silmät avattiin ja Kelsey tuijotti jokseenkin pistävästi yläpuolella olevaa blondia.
"Älä kiusaa", hengähdettiin toisen päästettyä hänen huulensa vapaiksi. Huulet tuntuivat kuitenkin kovin tyhjiltä toisen suudelman jälkeen, ei hän halunnut päästää irti. Mihin helvettiin tässä mitään sanoja tarvitsi, kun huulia saattoi käyttää johonkin paljon miellyttävämpään?

Tyttö kohottautui toisen kätensä varaan kumartuen suutelemaan toisen pehmeältä tuntuvaa kaulaa, näykkäisi kevyesti ja jätti pienen merkin lähelle toisen korvaa. Vapaana oleva käsi jäi harhailemaan toisen yläkropalle, valui välillä alemmas, piirteli kuvioita vatsalle ja palasi sitten takaisin rintakehälle. Jos toinen kiusaisi häntä, hän kiusaisi takaisin.

Tummaverikkö laittoi jossakin tajuntansa takamailla merkille toisen kurottelevan pöytälaatikkoa, muttei antanut sen häiritä itseään, vaan jatkoi suudelmien ja pienien näykkäisyjen ripottelua pitkin jätkän ylävartaloa. Toisen kohottaessa leukaa ylemmäs Kelsey vastasi halukkaasti suudelmaan, painautui vasten toisen lämmintä vartaloa kehräten tyytyväisyydestä.

Bruneten pyytäessä, ettei hän kiusaisi, Blaken suusta kantautui hiljainen ja lyhyt naurahdus. Nuorukainen nautti hengähdellen toisen huulista, jotka kulkivat pitkin hänen kaulaansa ja jättivät merkin lähelle korvaa. Myös tytön vaelteleva käsi sai aikaan tyytyväisiä äännähdyksiä blondin suusta, joka tajusi saavansa maistaa omaa lääkettään. Vaikka tämä lääke olikin parhainta, jota hän saattoi kuvitella nauttivansa.

Kelseyn vastatessa hänen ahnaaseen suudelmaansa ja painautuessa vasten alastonta kehoa, Blake tiesi, ettei pystyisi pidättäytymään entistä lähemmästä kontaktista toisen kanssa enää pitkään. Tytön täydelliset huulet saivat vastaansa vaativan suudelman, josta erotessaan nuorukainen vetäytyi muutenkin hetkeksi hieman kauemmas toisen vartalosta. Miten kylmältä silloin tuntuikaan...
Blake avasi kondomipaketin tottunein ottein ja asetettuaan suojan miehisyydelleen kumartui taas enemmän Kelseyn puoleen. Blondi painoi päänsä toisen korvan lähelle ja hengitti tytön tuoksua sisäänsä.
"Oletko valmis?" poika kysyi painaen hellän suukon toisen korvanlehdelle. Kysymys oli enemmänkin retorinen, tässä vaiheessa jo hieman toispuoleisen tärkeä, mutta Kelsey oli muutenkin sekoittanut nuorukaisen pään.

Blake kietoi Kelseyn molemmat jalat ympärilleen, painautui tiiviimmin tytön vartaloa vasten ja työntyi hitaasti toisen sisään. Nuorukainen ei työntänyt heti loppuun asti, vaan vetäytyi taaksepäin ennenkuin työnsi uudelleen syvemmälle. Blondin suusta purkautui matalia, kiihottuneisuuden synnyttämiä ääniä ja hän suukotteli Kelseyn ylävartaloa kevyin suukoin, jatkaessaan työntöjä tasaisempaan tahtiin.

Tyttö nautti siitä, miten hän sai nuorukaisen ääntelemään vain kosketuksellaan. Tyytyväinen virnistys kävi Kelseyn huulilla, ennen kuin se suli vain pieneen hymyyn pojan omiessa huulet takaisin omilleen. Eikä hän tehnyt elettäkään pannakseen vastaan.
Blaken vetäytyi hetkeksi kauemmas, viileys sai tytön värähtämään inhoavasti. Kun toinen laskeutui takaisin lähemmäs, brunette hengähti nautinnosta viestivällä äänellä, ja ennen kuin hän ehti sanomaan mitään, toinen työntyi hänen sisäänsä kirvoittaen voihkaisun Kelseyn huulilta.

Ensimmäinen työntö sai aikaan vain lyhyen kipuaallon, seuraavaan sekoittui jo sanoin kuvaamatonta nautintoa. Jalka kiertyi parempaan asentoon toisen taakse, lantiota kohetettiin ylöspäin ja myötäiltiin toisen liikettä, ennestäänkin nopean hengityksen kiihtyessä. Nuorukaisen huulten jakelemat kevyet suukot yläkropalla saivat neitokaisen väistämättä värisemään nautinnosta, Blake oli yksinkertaisesti ihana.

Toisen voihkaisu kuulosti musiikilta korville. Blaken huulilta pakeni urahduksia ja nautinnosta viestiviä huokaisuja joka liikkeellä, vaikka niitä koitettiinkin hieman tukahduttaa. Bruneten huulia suudeltiin lyhyen aikaa intohimoisesti ja niille tukahdutettiin mielihyvästä syntynyt äännähdys – tosin hieman liian myöhään.
Blake asetti toisen kätensä neitokaisen pakaralle ja nopeutti työntöjään. Sykkivä elin pyrki tuottamaan mahdollisimman paljon nautintoa molemmille, blondin hyväillessä huulillaan toisen rintoja. Kaikkialla hiestä kosteassa vartalossa tuntui järjetöntä nautintoa lantion kiehnätessä vasten Kelseyn omaa.

Käden ote tytön pakaralla lujentui hieman, muttei alkuunkaan satuttanut. Nuorukainen työntyi nyt entistä syvemmälle ja ääntelyä ei edes pyritty pitämään poissa. Huulet olivat jättäneet alla olevan yläkropan rauhaan ja Blake hengitti raskaasti toisen kehoa vasten. Järki ei mitenkään rekisteröinyt muita ajatuksia kuin tilanteen ja sen tuottaman mielihyvän, muiden ajatusten ajattelu oli vaikeampaa kuin humalassakaan. Eikä muille mietteille luotu sijaa, jokaikinen keskittymisen ripekin oli suotu Kelseylle ja työntöjen syventymiselle sekä nopeutumiselle.

Kiihko tuntui kasvavan entisestään, huulilta karkaili vähän väliä mielihyvästä viestiviä ääniä, tytön hengittäessä raskaasti ja selvästi epätahtiin. Lantiolla myötäiltiin pehmeästi toisen työntöjä, rinnoilla leikkivät huulet saivat Kelseyn tuntemaan kauttaaltaan rajatonta mielihyvää. Silmät kävivät hetken auki, käsi kiertyi toisen niskan taakse ja huulet antoivat toisen huulille kiihkeän suudelman, kieli kävi leikittelemässä toisen omaa, kuin haastaen jonkinlaiseen leikkiin, ennen kuin se pakeni takaisin omalle puolelleen.

Kelsey tunsi lähenevänsä rajaansa, selkä kaartui aavistuksen kaarelle kun kynnet raapivat vahingossa hienoisesti toisen selkää, pää taipui taaksepäin ja huulilta purkautui voihkaus.

Varsin kookas huone oli täyttynyt mielihyvän äänistä ja oli aiheellista kiittää siitä, että nuorukaisen huone sijaitsi niinkin kaukana talon muista makuuhuoneista. Koska niitä ääniä ei todella olisi saanut tukahdutettua, luultavasti kummankaan suusta.

Kelseyn tarjoama suudelma ja kiusoitteleva kieli saivat halukkaan vastauksen nuorukaiselta, jonka halua suudelma entistään kasvatti. Blake laittoi merkille bruneten olevan äärimmäisen nautintonsa rajoilla sekä tuon kynnet raapaisemassa selkäänsä. Tuotakaan pientä aggressiivisuuden merkkiä ei laitettu pahakseen, päinvastoin se sai hänet vain kuumenemaan entisestään.

Pian toinen taipui, saavuttettuaan rajansa, ja ilmoille kirvoittui voihkaus, joka hiveli kiihkon vallassa olevaa nuorukaista. Blake jatkoi työntöjä ja vain vähän jälkeen tuli, äännähti kovaäänisesti suunnattomasta nautinnon ja mielihyvän tunteesta.

Pään sisällä jumputti kovaa ja nuorukaisen hengitys oli tiheää, kun hän työnsi vielä muutaman kerran miehisyyttään edestakaisin tytön sisällä. Blake vetäytyi toisen sisästä ja poisti kondomin. Tytön pakaraa puristanut kämmen laskettiin sängyn peitteelle. Siniset silmät eivät olleet vielä palautuneet edeltäneestä nautinnosta, sen puoleen kuin niiden omistajakaan. Katse etsi jonkin aikaa roskakoria, kunnes se paikannettiin toiselta puolen huonetta.
Poika joutui nyt kohottautumaan pois neitokaisen luota, saadakseen laitettua kiinni solmitun suojan roskakoriin. Samalla blondin käsi heilautettiin sammuttamaan kattoon upotetut valaisimet.

Sen pakollisen toimituksen tehtyään Blake palasi lähemmäs Kelseytä, muttei yhtä tiiviisti kuin äsken. Hengitys oli yhä hieman tiheää, mutta rauhoittui kokoajan. Pojan huulet suukottelivat toisen solisluita kevyesti, päätyen lopulta laskemaan suukon bruneten suupielelle.
"Olet uskomaton. Kiitos", blondi kuiskasi toiselle. Kiittäminen olisi tuntunut monena edellisenä kertana, jolloin Blake oli tätä aktia harrastanut, typerältä – mutta nyt se oli todellakin sanottava.

// voinet hitata aamuun tai jotain... :-----D

Kelsey lysähti makaamaan pehmeälle sängylle, rintakehä kohoili kiivaasti, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Silmät olivat suljetut, mutta ne avautuivat kun viileä ilmavirta kävi nuorukaisen noustessa. Katse seurasi toisen kulkua huoneen poikki ja takaisin, ruskeat silmät napittivat yhtä toista tuon tultua takaisin lähemmäs, mutta katse oli saanut unenomaisen sävyn, tyttöä väsytti. Sekä äskeisen että alkoholin johdosta, tai siitä, että hän oli hoiperrellut pihalla ties kuinka kauan ennen kuin nuori Rhodes oli hänet ystävällisesti poiminut mukaansa. Ja tarjonnut ehdottomasti mitä miellyttävimmän illan.

Kädet kurottautuivat sivelevään toisen vaaleita hiuksia ja niskaa. Raukea hymy kohosi Kelseyn kasvoille toisen sanojen johdosta, huulet painoivat pehmeän suudelman toisen huulille.
"Sinä olet uskomaton", kuiskattiin sitten toisen korvaan, ennen kuin tummaverikkö kiemurteli toisen kylkeen painaen päänsä tuon rintakehää vasten. Sormet piirtelivät hetken epämääräisiä kuvioita nuorukaisen rintakehälle, huulet painettiin vielä kerran pojan huulille ja niine hyvineen Kelsey nukahti (tai sammui) toisen viereen.

// jeps :----)
muokkasin edelliseen vuorooni, että Blake sammutteli huoneen valot //

Blake näki toisen silmistä, ettei kaunokainen pysyisi välttämättä enää kauaa poissa untenmailta. Niitä silmiä ja toisen katsetta nuorukainen tuijotteli yhä, kun bruneten huulet kohosivat hymyyn ja tuo tarjosi hänelle pienen suudelman. Se tuntui juuri täydelliseltä äskeisen jälkeen – pystyivätkö jonkun huulet todella kaartumaan niinkin upeasti?

Kun tyttö kävi vasten hänen kylkeään ja tanssi sormillaan hetken ylävartalollalla ennen viimeistä huulten kohtaamista, nuorukainen tiesi toisen nukahtavan pian. Blake veti alla olevan peiton molempien päälle, sivellen Kelseyn ruskeita kutreja kevyesti pois toisen kasvoilta.
"Kauniita unia...", kuiskattiin todella hiljaisesti pimeään huoneeseen, ennenkuin väsymyksen annettiin ottaa suurempi valta.

------

Vaaleiden ikkunaverhojen välistä oli ryhtynyt salakavalasti pilkistämään aamuinen aurinko. Ne karkuteillä olevat säteet loivat jo mukavasti valoa huoneeseen, jossa oli kovin hiljaista.

Siniset silmät raottuivat ensin hieman auki, kunnes niitä suljettiin valoa pakoillen. Blondi nuorukainen kohotti toisen kätensä kasvoilleen ja hieroi silmiään, ennen niiden avaamista enemmän. Blaken silmiin osui ensimmäiseksi ruskea hiuspehko. Sen jälkeen se siirtyi peiton peittämään vartaloon ja sänkyyn. Nuorukainen hieraisi silmiään uudemman kerran, kunnes katseli kasvoja, jotka olivat todella tutut. Ne olivat Kelsey Mooren kasvot.

Blake kohottautui varoen istumaan sängynreunalle, vetäistyään peiton ensin pois päältään ja tutkailtua vaatekappaleiden kirjavoittamaa lattiaa. Kurkusta kantautui hymähdys, joka pyrittiin pitämään hiljaisena, jottei nukkuva neitokainen heräisi. Poika pörrötti hiuksiaan ja haukotteli hieman katsahtaessaan pöydällä olevaan kelloon. 10:07.

Nuorukaisen bokserit olivat joko illan lopulla vai yön aikana tipahtaneet sängynreunalta lattialle, josta Blake poimi ne päälleen. Rhodes seisoi sänkynsä vieressä ja katseli sängyssään olevaa brunettea hymyillen. Eilisillan tapahtumat olivat mielessä oikein selvinä, voi kyllä. Toinen asia olikin, mitä tyttö niistä muistaisi. Tuo oli kuitenkin ollut päissään jo ennen hänen kotiinsa päätymistä.

Silmäluomien läpi paistoi aamuaurinko, ja Kelsey tiesi jo silmiään avaamattaankin, ettei hän ollut huoneessaan. Sänky oli erilainen, valo tuli väärästä kohdasta. Silmät avautuivat hitaasti ja hieraistuaan silmiään tyttö tuijotti vierasta huonetta ihmeissään. Missä helvetissä hän oli?

Tyttö kohottautui puoliksi pystyyn, peitto valui alemmas ja siinä samalla brunette tajusi olevansa alasti. Hetken unisena huonetta silmäiltyään ja ruskeita hiuksia harottuaan katse kiinnittyi sängyn vierellä seisovaan puolialastomaan hahmoon. Blondi, pitkä, siniset silmät, tutut kasvonpiirteet.
Mitä helvettiä Blake Rhodes oikein tuijotti tuossa?

Kelsey joutui räpyttelemään silmiään uudemman kerran, ei kai hän vain nähnyt harhoja? Silmät painuivat takaisin hetkeksi kiinni, käsi painautui otsalle. Jossakin takaraivon perukoilla jumputti pääkipu, oli tainnut tulla joutua muutama ylimääräinen eilen...
Pää painettiin takaisin sänkyyn, tyttö tuijotti kattoa ja yritti valottaa eilisiä tapahtumia. Hajanaisia pätkiä sieltä ja täältä, yökerho ja pari ylimääräistä drinkkiä, keltainen urheiluauto, huulet kaulalla ja vähän muutakin. Tyttö pyöritteli päätään, irvisti. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.

Oliko hän oikeasti maannut Blaken kanssa?

Sinisilmien katse seurasi, kun Kelsey yllättäen alkoi heräillä. Brunette nousi hieman pystyyn ja näytti varsin hämmentyneeltä. Toisen käytös kohotti Blaken huulille vinon hymyn ja jätkä hieraisi niskaansa toisella kädellä. Mitä toinen muisti viime illasta, muistiko mitään ylipäätään? Ei kuulostanut houkuttelevalta alkaa selitellä tuolle tapahtumia, varsinkaan eräitä, krhm, tiettyjä tapahtumia.

Kuitenkin nuorukainen käsitti toisen eleet – pään painuminen takaisin alas ja kattoon tuijottelu – muistelemisena. Tyttö oli ollut ihan mukavassa humalassa istuessaan hänen autoonsa, joten koko tarinaa tuo tuskin saisi muistiltaan kuulla. Blaken huulilla leikki yhä se vino hymy, nuorukaisen muistellessa tapahtumia itse. Kelsey oli ollut loistava yökylävieras, miten yllättävä tahansa tuon saapuminen olikin ollut.
"Huomenta. Pientä krapulaa?" blondi kysäisi tietäväisen kuuloisesti katsellessaan yhä toista. Pian vaaleahiuksisen jalat kuljettivat tuon vetämään ikkunaverhoja hieman sivulle, että aurinko loi lisää valoa varsin loistokkaaseen huoneeseen. Ikkunasta näki talon takapihalle, jossa oli palmuja ja täydellisyyttä hipova nurmikko, kukkaistutuksia sekä puoliksi ”katoksen” alla oleva uima-allas.

Nuorukaisen mielessä kävi, haluaisiko toinen kuulla mitä eilen tapahtui. Vai vain olla melkein kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niinpä, melkein. Täydellinen teeskentely ei onnistuisi millään ilveellä. Eikä Blake halunnut toisen unohtaneen tai unohtavan. Ajatuksissa kävi nyt se klikkikysymys, rikas pentu ja pahis. Ehkei kenenkään tarvitsisi tietää? Ei, ei toimisi. Taylor ainakin saisi tietää, sisko aina sai. Mutta siitä Blake ei tiennyt, halusiko Kelsey jonkun tietävän. Eikä se tuntunut yhtä suurelta kysymykseltä, kuin halusiko hän itse jonkun tietävän. Niinpä niin, kerran rikas ja vähän enemmän itseään ajatteleva pentu – aina rikas ja vähän enemmän itseään ajatteleva pentu.

Blake kääntyi takaisin ikkunoiden luota bruneten luo, esittäen tuolle peitellyllä virneellä höystettynä kysytyn kysymyksen.
"Haluatko, että poistun pukeutumisen ajaksi?"

// pakko linkittää tähän Rhodesien talo, jotta voit tajuta edes jotain esim. tuosta uima-allas selityksestä :------D
vasemman alareunan ruokahuone kuvassa btw on pieni eroavaisuus todellisuuteen sen suhteen, ettei ikkunasta avautuva näkymä ole aivan tuollainen, haha. Ruokahuonetta tuskin tulee pelissä ollenkaan olemaan, mutta se nyt oli pakko mainita :---) //

Kelsey pyöritteli muistikuviaan päässään, yrittäen koota niistä jotakin järkevää. Yksityiskohdat jäivät vähän pimeän peittoon, mutta peruskaava oli selkeä: liikaa alkoholia, ei rahaa, liftausta, Blake otti kyytiin, Rhodeseille ja loppu onkin sitten kokonaan eri tarina... Brunette ei ollut ihan varma mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Olihan hänelle käynyt näin ennenkin, ainakin suurin piirtein samoin, mutta nyt kyseessä oli Blake Rhodes. Ja mikä siitä sitten teki niin ihmeellistä? Kelsey rypisti kulmiaan, hyvä kysymys.

"Huomenta..." vastattiin vaimeasti toisen sanoihin, kun tyttö tuki itsensä takaisin enemmän istuvaan asentoon räpytellen silmiään, kun auringonvaloa tulvi sisään huoneeseen. Hitto, ihan kuin hän olisi hotellissa… Näillä oli rahaa kuin roskaa.
"No ei nyt ihan niin pientäkään", tokaistiin sitten hieman kuuluvammalla äänellä ruskeiden silmien kiinnittyessä Blakeen. Päässä tosiaan jyskytti melko mukavasti, mitähän kaikkea hän olikaan tullut kumonneeksi kurkustaan alas... Jostakin syystä pieni epäilyksen siemen kasvoi Kelseyn päässä, hän oli takuu varmasti käyttänyt joka ikisen roposensa. Voi helvetti.

Toinen kulma kohosi ylemmäs nuorukaisen sanojen johdosta.
"Musta jotenkin tuntuu, että sä oot nähny jo mut alasti, niin älä suotta vaivaudu..." mutistiin vastaukseksi kun tyttö kiemurteli peitto osittain päällään sängynlaidalle istumaan ja silmäili vaatteiden peittämään lattiaa. Käsiin etsittiin alusvaatteet, pian ne olikin keploteltu päälle ja Kelsey kääntyi takaisin katsomaan Blakea. Häntä kiinnosti oikeastaan kovastikin tietää, mitä blondijätkä ajatteli eilisistä tapahtumista. Ei tuo kovin vihainen, surullinen tai pahoillaan tainnut olla, siihen malliin virnisteli. Mutta Kelsey ei saanut aikaiseksi kysyä mitään, eipä olisi viitsinytkään. Silmät olivat liimautuneet tuijottamaan Blakea, aivan kuin hän olisi halunnut puristaa jotakin vastauksia toisesta ulos ajatuksen voimalla.

Neitokainen oli vastannut hänen aamuntoivotuksiinsa tuskin kuuluvasti, mutta ei se Blakea saanut pahoilleen. Kelsey taisi olla vielä vähän väsynyt. Syystäkin. Oli oikeastaan ihme, miten toinen oli pysynyt pystyssä juomisensa jälkeen, vaikkakin hädin tuskin. Illan lopussa jalkojen ei tosin täytynyt enää pitää tyttöä tolpillaan vaan...toimia vähän muuten.

Kelsey ei pitänyt tarpeellisena, että hän poistuisi huoneesta siksi aikaa, että tyttö saisi pukeuduttua. Ja toisen sanat pitivät kyllä ihan paikkansa. Sanojen johdosta jokin tietty mielikuva illasta nousi nuorukaisen ajatuksiin, mutta kuin koittaakseen pitää sen poissa tästä tilanteesta, Blake käänsi katseensa hetkeksi pois pukeutuvasta brunetesta. Kun hän ajatteli tytön jo saatua vähän kangasta päälleen, siniset silmät palasivat katselemaan Kelseytä.
Tilanne oli ennen kaikkea hassu. Blaken olisi tehnyt mieli kysyä, miten paljon toinen muisti illasta. Ja miten halusi tapahtuneeseen suhtauduttavan. Blondin luonne ei kuitenkaan joustanut sellaisen kysymyksen esittämiseen, vaan poika poimi lattialta vielä ne lyhytlahkeiset mustat housut, jotka laittoi päälleen. Ylävartaloa hän ei vaivautunut verhoamaan, jokainen talossa tällä hetkellä oleva henkilö oli varmasti sen nähnyt eikä todennäköisesti paljaita ylävartaloita karttanut kuin ruttoa.

"Saattaisiko sulle kelvata kahvi? Muutakin löytyy", Blake sanoi sitten pian, kun tilanteen jäykkyys ja vähäpuheisuus alkoi vaivata hiljaisuutta karsastavaa nuorukaista. Kupillinen kahvia kuulosti ainakin hänen korvaansa hyvältä. Eikä siskosta tarvinnut huolehtia, Taylor oli kyllä tottunut näkemään Blaken panoja – eikun siis vieraita - heillä. Äidistä ei voinut sanoa ihan samaa, mutta harvemmin nainen sanoi hänelle mitään asiasta. Eikä ainakaan koskaan näiden vieraiden ollessa vielä paikalla.

Tummaverikkö kiemurteli alusvaatteet päällään kokonaan pois sängyltä ja nousi epävakaasti jaloilleen, vatsassa myllersi ja tuntui siltä, että hän kohta laattaisi huoneen lattialle. Ja Blake pääsisi siivoamaan. Ei siinä, hän kyllä voisi katsella ilman paitaa siivoavaa Blakea, mutta jätkä itse tuskin nauttisi hommasta järin paljoa, joten Kelsey katsoi viisaimmaksi tiedustella vessan sijaintia.
"Missä täällä on vessa?"

Päätä pideltiin hetki, helvetinmoinen päänsärky. Ja häntä ahdisti niin suunnattomasti, kun hän ei tiennyt mitä Blake ajatteli siitä, mitä he 99,99,99% varmuudella olivat puuhastelleet. Ainakaan tuo ei näyttänyt olevan potkimassa häntä heti kättelyssä ulos, joten kaipa sen saattoi tulkita positiiviseksi seikaksi.

"Kahvi ja burana vois tehdä terää..." vastattiin toisen sanoihin ja Kelsey otti muutaman askeleen napaten lattialta vaaleat farkkunsa ja keplotteli ne ylleen, samoten kuin ruskean topin, jotka molemmat olivat onneksi samassa kasassa eikä tarvinnut etsiskellä vaatteita pitkin taloa. Niinkin hänelle oli joskus käynyt.
Käsi haroi tummanruskeissa hiuksissa olevia pieniä takkuja selviksi, pieni ääni totesi pään sisällä, että hän näytti varmaan karsealta, mutta sen syvemmin tyttö ei jaksanut vaivata päätään asialla, oli muutakin ajateltavaa kuin ulkonäkö sillä hetkellä.

Vessa? Sitä toinen oli tainnut tiedustella. Blake oli hetken aikaa jo sanomassa, että eilenhän Kelsey oli sitä käyttänyt, mutta tajusi, ettei toinen tainnut kuitenkaan paljon eilisestä muistaa. Joten poika nyökkäsi päätään huoneen oven suuntaan, jonne käveli itsekin. Yläosaton nuorukainen avasi oven ja osoitti käytävällä olevaa ovea, jonka takana kylpyhuone oli.
"Vapaasti käytettävissänne – vessakin siis", blondi sanoi pieni virne suupielessä, mutta ei viitsinyt vitsailla paljon enempää. Jotkut hänen tuntemistaan ihmisistä olivat krapulassa totaalisia vittuilijoita, kun taas osa pyrki käyttäytymään hyvin normaalisti. Eikä koskaan todellakaan osannut sanoa, mihin ryhmään joku kuului. Ja no, Blake ei halunnut ottaa selvää omalla kustannuksellaan.

Sinisilmäinen katseli tytön pukeutumissessiota yllättäen hiljaa ja nojasi auki olevaan oveen. Vaatteetkin päällä Kelsey näytti siltä, että olisi kyllä tervetullut uudestaankin hakemaan täältä lämmittäjää. Vaikka sitä pahisneidolle ei ikinä sanottaisi ääneen, mainehan siinä menisi. Mitäpä sitä turhaan riskeeraamaan.

"Kahvia ja buranaa tulee siis", Blake sanoi ja askelsi toisen jälkeen ulos huoneestaan, sulkien huoneen oven perässään. Nuorukainen käveli sen lyhyen käytävän päähän katsahtaen yläkerran ”pääkäytävälle”, jos siellä sattuisi joku muu perheenjäsen kävelemään. Kun siskoa tai äitiä ei kuitenkaan havaittu, palasi vaaleahiuksinen takaisinpäin ja puhui kylpyhuoneen oven läpi Kelseylle virnuillen. Virnettä neitokainen ei onneksi todistanut.
"Pääset varmaan turvallisesti portaita pitkin alas ilman tukea. Tai kaide nyt löytyy."
Sen sanottuaan Blake oli jo lähdössä itse suuntaamaan alakertaan ja keittiötä kohti, kunnes lisäsi vielä jotain. Ulkopuolisesta varmaan näytti, että jätkä puhui sille ovelle...
"Kahvi ja burana odottavat siellä."

Pian sen jälkeen yläkerrassa kaikui tuskin kuuluvia askeleita, kun paljasjalkainen nuorukainen käveli portaiden ja alakerran suuntaan.

// mainitsin tosiaan tossa lopussa Blaken lähteneen Kelseyn perässä pois huoneesta ja menneen kylpyhuoneeseen, mutta jos neiti nyt välttämättä halusi jäädä sinne huoneeseen jostain kumman syystä, niin muokkaaminen onnistuu :--------D //

// no hups, saatto olla, että se vähän venähti... :----D sori kun on vastaaminen kestänyt. sano toki jos jokin mättää, muokkaaminen on aina mahdollista. Virheet ovat mahdollisia ottaen huomioon että kello on sen verran kuin on ja että olen nukkunut hituc huonosti.

Ruskeat silmät seurasivat Blakea tuon kävellessä ovelle ja viittoillessa mitä luultavimmin vessaan päin. Kelsey nyökkäsi hitaasti, haeskeli katseellaan vielä muita vaatteitaan, mutta niitä ei ollut näköpiirissä – niitä ei joko ollut tai ne olivat kadonneet jonnekin, tai olivat sängyn alla tai jossakin täysin muualla. Hän kun ei juuri sattunut muistamaan mitä hänellä oli ollut päällään edellisenä iltana.

Silmäiltyään hetken huonetta ja todettuaan olevansa varsinaisessa ökykartanossa tummaverikkö tunsi pahan olon vellovan vatsassaan ja kipitti mitään sanomatta ovesta ulos vessaan sulkien oven perässään. Pian tuo löysikin itsensä kylmältä kaakelilattialta kaulailemasta wc-pönttöä, kuinka ihastuttavaa. Krapulassa oli aina yhtä mukavaa, varsinkin jos kaikki tuli yön jälkeen ylös… Kelsey oksensi aikansa, ennen kuin könysi pystyyn ja suuntasi lavuaarille, pesten kasvonsa ja huuhtoen suunsa. Tyttö kyllä tiedosti Blaken sanat, jotka kuuluivat tosin hieman huonosti oven läpi, ja tyytyi vain irvistämään. Portaat eivät kuulostaneet ollenkaan hyviltä… Käytävästä (tai pikemminkin portaista) olisi paras löytyä se nuorukaisen mainostama kaide, tai hän tulisi kierimällä alas. Ja sen jälkeen saattaisi olla taas asteen verran kehnompi olotila.

Hetken seisottuaan ja tuijotettuaan peilistä heijastuvaa kuvaansa Kelsey huuhteli kasvojaan uudemman kerran, selvitteli hiuspehkoaan hieman asiallisempaan muotoon. Olo tuntui hieman virkeämmältä viileän veden jälkeen, tosin epämiellyttävä pääkipu väijyi jossakin takaraivon ja ohimoiden tienoilla, mutta Blakehan oli luvannut hänelle kahvia ja buranaa, ne auttaisivat kyllä tätä ongelmaa vastaan.

Tyttö astahti wc:stä ulos vilkaisten käytävän toiseen päähän ja sitten toiseen päähän. Hän ei halunnut törmätä keneenkään, esimerkiksi Blaken vanhempiin, ja päätyä ristikuulusteluun siitä, kuka hän oli, mistä hän tuli, miksi hän oli täällä ja niin edelleen. Tai mistä hän tiesi, asuivatko jätkän vanhemmat edes täällä vai asuiko tuo yksinään tällaisessa lukaalissa, mutta Kelsey silti halusi välttää epämiellyttävät kohtaukset ja pysytellä kaikkien kulkureiteiltä poissa.
Brunette hipsi portaille ja silmäili niitä epäilevään sävyyn, ennen kuin lähti hitaasti astelemaan alas, pitäen kaiteesta kiinni ja katsoen joka kerta tarkasti mihin jalkansa asettaisi. Hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä täältä ambulanssikyydillä sairaalaan, ja tämä portaat-lievä huimaus yhdistelmä ei oikein toiminut.

Selvittyään portaat enempi vähempi kunnialla alas Kelsey vilkaisi ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen, missä helvetissä se keittiö oli?
Lopulta tyttö päätti koettaa onneaan ja asteli siihen suuntaan, josta kuului vaimeita ääniä, ja pian tuo päätyikin keittiöön. Koko ajan hän tuli yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että hän oli sillä hetkellä linnan sisällä. Kenelläkään ei voinut yksinkertaisesti olla tällaista taloa. Tokihan hän oli nähnyt vaikka minkälaista asumusta, mutta yksikään ei kyllä vielä ollut vetänyt vertoja tälle...

// en kyllä mitään huomautettavaa havainnut :-------) //

Portaat alas tultuaan Blake käveli talon keittiöön. Kuten muukin talo, se näyttikin jo kalliilta ja siistiltä – mitä se olikin. Tasot olivat marmoria, kaapit ja kodinkoneet mustia sekä hopeita. Keittiöön asteltuaan vaaleahiuksinen pani merkille siskonsa olevan paikalla myös. Nuorukaisen huulille kohosi pieni hymy, kun Taylor kääntyi jääkaapin suunnalta katsomaan vähäpukeista veljeään. Platinanvaaleahiuksinen tyttö virnisti isoveljelleen leveästi ja oli itse jo täysin laittautunut. Tyttö oli meikannut itsensä normaaliin tapaansa, eli mukana oli myös värikäs silmämeikki. Päällään siskolla oli löysä ja ohut, valkoinen neule sekä vaaleansiniset pillifarkut. Kenkiä Taylorilla ei ollut, sisko varmaan valikoisi ne vasta lähtiessään. Ja lähdössä olevalta toinen tosiaankin näytti.

"Mitä sä olet jo nyt lähdössä johonkin?" Blake kysyi kävellessään kahvinkeittimen luo. Onneksi joku oli laittanut jo kahvia ja keitin oli melkein täynnä. Ty hymähti veljelleen ja sulki jääkapin oven, kaadettuaan itselleen lasiin ensin tuoremehua.
"Jotkut meistä ei nuku joka aamu melkein puoleenpäivään." Nuorukainen kohautti olkiaan ja metsästi kaapista kaksi kahvimukia, jotka laski kahvinkeittimen viereen. Sen jälkeen askeleet kävivät pienemmälle kaapille sivumpana keittiössä, josta Blake haki särkylääkkeen. Koska sen hän oli tainnut Kelseylle luvata ja sitä toinen tuntui todella kaipaavan. Hän ei huomannut Tyn ihmettelevää katsetta kahvimukien suuntaan, kun tyttö ihmetteli mihin veli kahta mukia tarvitsi.
"Onko äiti vielä täällä?" nuorukainen kysyi kaataessaan itselleen kahvia. Platinablondi pudisti päätään ja osoitti toisella kädellään jääkaapin ovessa olevaa keltaista muistilappua, jossa luki ”@ work, mom”.

"Mihin oikein tarvitset kahta kahvimukia? Janottaako niin paljon?" Taylor kysyi kiusallaan ja joi tuoremehunsa lopun. Blake oli aikeissa vastata jotain nasevaa siskolleen, kunnes näki siskon katseen kiinnittyvän keittiön sisäänkäynnille. Kahvimukia toisessa kädessä pitelevä nuorukainen kääntyi katsomaan samaan suuntaan ja huomasi Kelseyn päässeen turvallisesti portaita alas. Ty katseli tuolle tuntematonta neitokaista hetken aikaa, kunnes laski lasinsa tiskipöydälle ja hymyili brunetelle.
"Hei!" platinablondi tervehti iloisesti ja Blaken olisi tehnyt mieli tunkea sisko jonnekin piiloon ärsyttävän iloisen ja sosiaalisen luonteensa takia. Taylor kuitenkin tajusi veljensä katseesta olevan aika poistua lavalta, joten yskäisi hiljaa ennenkuin lähti hipsimään Kelseyn ohi pois keittiöstä.
"Moikka, Blake", kuului siskon ääni, kun toinen suuntasi kohti eteistä.

Blake katsoi siskonsa selkää kun tyttö katosi näkyvistä ja laski sitten kahvimukinsa tasolle kahvinkeittimen viereen.
"Istu vaan, toimin tänä aamuna kahvin ja särkylääkkeen tarjoilijana", blondi sanoi hymyillen ja viittasi kädellään marmorisen keittiön”pöydän” suuntaan, jonka ympärillä oli muutama musta baarijakkara.

Kun brunette saapui keittiön oviaukolle, astui näköpiiriin joku vieras blondi, joka näytti ensin tutkailevan ja sitten heitti virnistäen tervehdyksen. Kelsey kohotti kulmaansa huomaamattaan, oliko tämä nyt se sisko, josta silloin kahvilassa oli jauhettu? Joitakin hämäriä muistikuvia siitä, että hän oli nähnyt toisen Astonissa, eiköhän vielä käynyt ensimmäistä vuosikurssia. Ehkä? Tai sitten hänen muistinsa temppuili, hyvin paljon mahdollista sekin.

"Moi", vastattiin sitten tervehdykseen hieman epävarman hymyn kera, kun neitokainen otti pari askelta sisemmäs keittiöön ruskeiden silmien pilkahtaessa uteliaina Kelseyn katseen kierrellessä huonetta. Hulpeaa, hulpeaa ja vielä kerran hulpeaa.
Tyttö seurasi vielä tämän tuntemattoman ilopillerin ensivaikutelman antaneen neitokaisen menoa ulko-ovelle, ennen kuin katse hakeutui yläosattomaan Blakeen. Piti kai sekin nyt vielä tähän väliin myöntää, että toista kelpasi kyllä katsella...

Toisen sanoihin vastattiin nyökkäyksellä, ja Kelsey otti päämääräkseen lähimpänä olevan baarijakkaran, jolle tuo heilautti itsensä istumaan. Toppi oli valunut epäsiveellisen alas, mutta eihän Kelsey sitä huomannut: odotti vain, että saisi nopeasti eteensä kofeiiniannoksensa ja ison kasan särkylääkettä, jos vaikka päänsärkykin siitä vähitellen loppuisi ja olo piristyisi. Ja sitten hänen varmaa pitäisi pakata kamansa ja painua kotiin, vaikka oikeastaan Kelsey harkitsi sillä hetkellä myös sitä, että pitäisi Blakelle kolmannen asteen ristikuulustelun: jätkä kun ei tainnut olla juonut mitään eilen, joten tuo muistaisi melko varmasti kaiken. Toisin kuin hän, mikä sinänsä oli epäreilua.

"Teillä on aika... hulpea talo", tokaistiin sitten hetken epäröinnin jälkeen, jostakin syystä hiljaisuus sillä hetkellä ainoastaan ahdisti baarijakkaralle keikkuvaa brunettea.

Kelseyn käytyä istumaan pöydän ääreen, Blake kääntyi kaatamaan kahvia toiseenkin kahvimukiin. Tumma neste täytti kahvimukia ja sen ollessa täysi, vaaleahiuksinen nappasi toiseen käteensä särkylääkkeen. Nuorukainen laski kahvin ja särkylääkkeen pöydälle bruneten eteen, kun toinen totesi heidän talonsa olevan melko vaikuttava.
"No kyllä täällä kelpaa asua", blondi hymyili ja kävi hakemassa marmoritasolta oman kahvinsa, ennen istumista toiselle baarijakkaralle tytön vieressä.

Blake ehti kohottaa kupin huulilleen, kunnes tajusi pöydästä puuttuvan maidon. Hän ei itse käyttänyt sitä, mutta toinen saattoi haluta sekoittaa maitoa juomaansa. Pöydältä löytyi kyllä jo valmiiksi lasinen sokerikippo, samaa sarjaa olevan lasisen hedelmäkulhon vierestä. Niinpä blondi jälleen kerran laski kahvinsa alas ja nousi tuolista noutaakseen jääkapista maitotölkin. Jääkaapin ovi suljettiin ja pian nuorukainen oli laskenut tölkin pöydälle ja istunut baarijakkaralle. Ehkei Kelsey käyttänyt maitoa kahvissaan, mutta ainakin hän oli vaivautunut sitä tarjoamaan. Ja se saattoi olla jo melko suuri teko.

// tällä kertaa melko lyhyt eikä vienyt oikein mitään eteenpäin, sry //

// olen pahoillani tämän vastauksen kestämisesta, lupaan, ettei se tule koskaan toistumaan jos annat sen anteeksi minulle tämän yhden ainoan kerran..... :-----------------------D joo ja en minäkään eteenpäin huimasti vienyt.

Ruskeat silmät vilkaisivat Blakeen jätkän laskiessa kahvin ja särkylääkkeet hänen eteensä. Neitokainen nyökkäsi lyhyesti kiitoksen merkiksi, ennen kuin heitti pillerit suuhunsa ja nielaisi ne, kaataen päälle aimo annoksen kahvia. Ja olon olisi parasta tuntua hetken päästä paremmalta, tai hän rupeaisi itkemään. Ja häntä melkein rupesi itkettämään, kun blondi nuorukainen vain totesi, että kyllä tässä talossa kelpaisi asua. Kelsey nuolisi jonkun jalat kerran viikossa vuoden ajan, jos saisi asua tällaisessa talossa… Mutta nuori Rhodeshan oli tottunut tällaiseen, ei tämä ollut enää yhtään mitään uutta ja ihmeellistä. Ei ollut kenenkään rikkaan kakaran elämässä.

Blake lähti vielä jääkaapille, palasi maitopurkin kanssa takaisin. Kelsey vilkaisi kasvojen eteen laskeutuneiden hiustensa takaa jätkää hieman ihmettelevään sävyyn, siirtäen sitten katseensa edessään olevaan kahvikuppiin, kohottaen sen takaisin huulilleen. Laskettuaan sen alas pienen kolahduksen saattelemana tyttö piirteli sormenpäällään yksinkertaisia, merkityksettömiä kuvioita viileältä tuntuvan tason pintaan.
"Mun pitäis oikeestaan vaan vetää sua turpaan", todettiin sitten hieman kylmään sävyyn Kelseyn huokaistessa raskaasti, ennen kuin kahvikupin pintaa laskettiin taas muutamalla sentillä.

// no problemo, vastauksissa kestämistä käy kaikille! eikä vähiten allekirjoittaneelle :-------D //

Blake seurasi kahvikuppinsa takaa pahistyttöä, joka piirteli sormellaan marmorin pintaan. Siniset silmät tarkkailivat toista suorasti eikä katse ollut harhailevan vilkuileva. Koska eihän nuorukaisella ollut mitään syytä piilotella katsettaan, hän oli kuitenkin nähnyt eilen iltana paljon enemmän kuin mitä näki nyt. Tosin, hän ei voinut sanoa olevansa siitä pahoillaan...

Hyvin pian brunette kuitenkin sanoi viileästi, että Blake ansaitsisi saada toiselta turpaansa. Kommentti kirvoitti kiinnostuneen virneen nuorukaisen kasvoille, joka laski kahvikupin pöydälle. Virne lieveni hieman, mutta katse pysyi silti kiinnostuneena ja uteliaana, kun se kasvoilla tutkailtiin kahviaan juovaa Kelseytä.
"Mulla on varmaan oikeus kysyä, miksi", Rhodes sanoi kahvikuppia pyöritellen. Äänensävy oli jopa hyväntuulinen, minkä Blake epäili saattavan ärsyttää toista.
"Voisin epäillä sen liittyvän jotenkin eiliseen, mutta enhän mä mikään ajatustenlukija ole. Voin koittaa sanoa eilisillan olleen todella siveellinen ja yrittää vielä pitää pokkani kun sanon niin", vaaleahiuksinen virnisti ja kaatoi hieman lisää kahvia alas kurkusta.

Bruneten laskettua kahvikuppinsa takaisin pöydälle katse kääntyi Blakeen, joka virnisteli typerän näköisesti vieressä. Kelsey olisi mielellään tivannut, että mitä vittua toinen oikein siinä virnuili ja sen jälkeen läväyttää turpaan, mutta päätti hillitä itsensä ja tyytyi vain puristamaan mukia käsiensä välissä.
Ruskeita silmiä pyöriteltiin paljon puhuvasti, toisen hyväntuulisuus vain lisäsi Kelseyn kurjaa oloa. Häntä ärsytti, kun hän ei muistanut yhtään mitään, kun taas tämä Rhodes tässä muisti varmasti joka ikisen pienenkin yksityiskohdan.
"Voi vittu..." mutistiin hiljaisella äänensävyllä tummaverikön asettuessa nojaamaan päätään toisen kätensä varaan, toinen käsi kohotti kahvikupin takaisin huulille. Kelseyn olisi tehnyt mieli hukuttautua kuppiin.

Tämä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan, sillä ensiksikään a) hän ei todellakaan häpeillyt mitään yhdenyön juttujaan ja b) hän oli ollut kännissä ja c) hän voisi vain sanoa hyvästit ja painua kotiinsa. Mutta tilanne tuntui jotenkin erilaiselta, sillä hän ei todellakaan mennyt niin pitkälle kuin voisi olettaa menneensä edellisenä yönä, ja toisekseen, Blake... No, jätkä tuntui vain erilaisemmalta tapaukselta kuin muut. Kelsey tiedusteli itseltään syytä, sehän oli vain rikas, hemmoteltu kakara muiden joukossa. Ja silti jotenkin erilaisempi kuin ne tusinapennut.

"Sen kun näkisin", huoahdettiin sitten vastaukseksi toisen sanoihin siitä, että tuo voisi toki yrittää sanoa edellisen illan olleen siveellinen ja yrittää vielä olla nauramatta. Niin, ainahan kaikkea voisi yrittää, mutta Kelseyllä oli syytä epäillä sitä, pystyisikö Blake siihen. Onnistumisprosentti kun sattui ainakin näillä eväillä olemaan... no, surkea.

Kelsey ei selvästi ainakaan ilahtunut hänen virnuilustaan ja huolimattomasti viljellystä hyväntuulisuudestaan. Mutta ajatus vain heitti Blaken huulille uuden, pienen ja viattoman virneen – niin viattoman kuin hän voisi omistaa. Nuorukainen ei yleensä kamalasti välittänyt siitä, oliko toisille mieliksi, mutta ei hän halunnut toista ihan epätoivoiseksi ja murhanhimoiseksi ajaa. Olisi ollut ikävää, jos hetken päästä keittiössä ei joisi kahvia kaksi ihmistä, vaan yksi ruumis ja yksi hullu murhaaja. Tosiaan, eihän murhaajia nyt mitenkään voinut laskea ihmisiksi. Ja se ruumis ja murhaaja eivät varmaan joisi kahviakaan. Tai, ehkä murhaaja. Niin.

Vaaleahiuksinen naurahti hiljaa, kun hänen erittäin hilpeä seuralaisensa avasi jälleen suunsa. Kahvikuppia kohotettiin huulille ja siitä verotettiin hieman lisää, kun Blake silmäili Kelseytä.
"Jos kerran pyydät", poika sanoi hymyillen, pysyen sen jälkeen hetken hiljaa. Ehkä hieman miettien, mitä sanoisi. Koska vaara saada vääristä sanoista turpaansa oli...huomattava. Eikä Blakea kiinnostanut mitenkään erityisesti saada vitsistä mustaa silmää tai murtunutta nenää.
"Eilinen yö vietettiin hyvin tiiviisti syventyneenä ihmisen biologiaan ja anatomiaan."
"Hyvin, hyvin tiiviisti." Aluksi Blaken pokerinaama ei näyttänyt olevan suurilla rajoilla pettämisen suhteen, mutta, tietenkin täysin välttämättömän, lisäyksen jälkeen se rakoili huvittuneen hymyn hyökätessä.

"Ei se näköjään kestänyt", nuorukainen sanoi yhä hymyillen, viitaten siihen, ettei hänen pokkansa tosiaan ollut pitänyt ihan täydellisesti. Blake käänsi katseensa hetkeksi Kelseystä pöydällä olevaan hedelmäkulhoon, josta nappasi banaanin. Vaaleahiuksinen asetti banaanin suunsa eteen niin, että se näytti hymyilevältä suulta. Todella leveästi hymyilevältä suulta.
"Kaunis aamu tosiaan tänään", Blake hymyili banaanihymyn piilossa.

Blaken onneksi tummaverikkö ei laittanut merkille tuon epämääräistä virnuilua, sillä Kelseyn hermot eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä kestäneet enää yhtään pilkan tekoa tai vihjailevia virnistyksiä ja hymyjä, katseista nyt puhumattakaan. Ruskeat silmätkin olivat kiinnittyneet tiiviisti tuijottamaan pöydän marmoripintaa, sormet puristivat tiiviisti kahvimukia ja aivot yrittivät pitää kaiken järjestyksessä.

Kun toinen hänen vieressään avasi suunsa, neitokainen käänsi huomionsa tuohon, tuijottaen nyt suoraan Blakea. Ja Kelsey ei voinut muuta kuin kurtistaa toiselle kulmiaan. Ai vielä hyvin, hyvin tiiviisti? Blondin pokerinaama rakoili, tuo totesi sen itsekin. Kelsey pyöräytti silmiään, sipaisten ruskeita hiussuortuvia korvansa taaksee.
"Ei näköjään", mutistiin sitten hajamielisesti kahvikupin kohotessa takaisin tytön huulille. Katse lukkiutui takaisin pöydänpintaan, mitä vittua hän oikeasti teki? Neitokainen yritti saada ajatuksensa järjestykseen ja kurinalaisiksi, ennen kuin hän ampuisi kuvainnollisesti katsottuna Blaken ja sitten itsensä.

Todelliseen maailmaan hänet palautti Blaken sanat kauniista aamusta katseen siirtyessä hitaasti blondiin jätkään. Blake… Ja banaani. Kelsey tuijotti hetken nuorukaista epäuskoisena, kulma koholla, ennen kuin purskahti raikuvaan nauruun. Helisevä ääni kimpoili keittiössä, vaaleaverikkö vain nauroi hysteerisesti, painoi päänsä käsiensä väliin hartioiden hytkyessä. Ilman naurua olisi voinut kuvitella tytön itkevän, eikä suoranaisesti sekään kovin kaukana ollut, sillä voisi ilmaista, että Kelsey oli lievästi sanottuna sekaisin. Ehkä se johtui eilisestä, ehkä se johtui siitä, mitä hän oli tehnyt, ehkä se johtui Blakesta, ehkä se johtui Rhodesien talosta, ehkä se johtui muistin pätkimisestä. Ja kaikki ahdistus tietämättömyydestä purkautui nauruna, joka sai alkunsa tuosta naurettavasta banaanista.