Helppo nähdä maailma kauniimmin

- ohje, älä kuuntele uniklubia, kun kirjoitat. XD Ah, hyvä otsikko. oikeesti! :'D Pilvessä on helppo nähdä maailma kauniimmin.. ;> -

Naisten vessat olivat tyhjät, lukuunottamatta juuri tuota yhtä koppia. Muiden koppien ovet kun sattuivat olemaan apposellaan, oli yksi suljettuna, vaikkei lukossa ollutkaan. Makean tuoksuinen savu kohosi sieltä missä tuo ympäristöönsä kuulumaton otus istui kahareisin pöntön päällä. Ja vieläpä väärin päin! No, kansi oli sentään kiinni.
Huulilla roikkui taitaen kääritty jointti. Huulet olivat punaisiksi maalatut, silmissä oli paksut mustat rajaukset alaluomella. Katse oli utuinen, sormet jotka jointin huulilta riistivät olivat pitkät ja ohuet, vaaleat. Taiteilijan sormet, hivenen liian pitkät kynnet oli maalattu mustiksi, vasenta kättä, joka makasi rennosti vesisäiliön päällä, peitti verkkokankaasta kokoon kursittu kynsikäs.

Jalassa pojalla oli lantio mallia edustavat, mustat polvista risat farkut. Paita oli kirkkaan keltainen mustan "Bollocks" tekstin kuvittama ja jätti selän paljaaksi puoleen selkään asti. Niin tälläkertaa siis. Ja tuskin tarvitsi edes ilmoittaa, että jalkaterät verhosivat nuo ainaiset kulahtaneet maihinnousukengät. Niistä Teriä ei saanut luopumaan.

Kaiken kauneuden kruunasi lappu vähänaikaa sitten operoidun nenän päällä. Ei siitä ollut kuin muutama viikko, ku nse oli murtunut. Marisca ei kestänyt katsella sitä, joten poika sai mennä samantien sitten nenäleikkaukseen.

Sarah pyyhälsi vessan ovesta sisään. Kitkerä haju pisti heti nenään. "Hyh." Sarah tuhahti ja siirtyi peilin eteen. Hän oli juuri palannut takaisin omaan kouluunsa takaisin. Pari viikkoa vaihto-oppilaana Lontoossa riitti Sarahille. Hän kaivoi laukustaan kultahohteisen luomivärin ja levitti sen luomille. Puuteria tuputettiin poskille ja nenään. Ripset herjattiin.

Haju pisteli nenään. Sarah ei ensin tajunnut mistä se tuli. Jokainen vessakoppi koluttiin. Yksi oli lukossa. "Hei neiti. Sammuta sätkä pliis." Sarah huusi. "Täällä haisee ihan vitusti." Hän ei nähnyt jalkoja joten kiipesi viereisen kopin pöntölle. "Sori tungen mut sammuta se..." Sarah henkäisi ihmetyksestä. "Mitä ihmettä." Sitten nauru alkoi tärisyttää tyttöä. "Voi jupiterin kuut sentään. Mitä sä siellä istut. Tumppaa se nyt heti hei." Jupiter Sol istui hajareisin pöntöllä. Ihka uuden nenän kanssa. Samat vanhat kengät jalassa. Sarah nauroi nyt ääneen. "Tuu ulos. Jutellaan." Sarah hyppäsi alas ja jäi odottamaan ovelle. Nauraen yhä.

Poika ei alkuun edes tajunnut, ettei enää hallinnutkaan yksin tätä vessaa. Vasta ääni sai hänet rihdottua omista maailmoistaan. Jupiter vain pyöräytti silmiään, turha kenenkään oli hänen polttamiseensa puuttua. Vituttihan ketä tahansa, kun nenä piti pistää uusiksi. Tosin, ei hän jaksanut siitä enää olla kovinkaan kärmeissään. Menneitä ei voinut enää muuttaa.
Utuiset silmät kohottivat katseensa kopin seinän yli kuikuilevaan tyttöön. Tyttö nauroi ja näytti nätiltä, sanoi jotain jupiterin kuista. No, Sarah nyt näytti aina nätiltä ja puhui niitä näitä. Ja silti Terin piti muistaa kiukutella tytölle nenän murtumisesta. Kuuliaisesti hän kuitenkin tumppasi jointin pöntön vesisäiliöön ja raahautui ulos kopista nojaten seinään sen ulkopuolella. Olemus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin rento, poika olisi saattanut mennä tytöstä. Olihan toisella kuitenkin pituutta lähes yhtä paljon kuin hänellä itselläänkin. Ja ulkomuoto nyt oli... noh, sellainen Jupiter vain sattui olemaan.

Sarah ei ollut lopettanut nauruaan, Jupiter mulkoili tuota loukkaantuneena. Eipä olisi tuossa tilanteessa pitänyt paljoa naurattaa. Nenää kutitti, jopa hieman haamusärkyä.
"No?" Poika yritti pitää äänensä viileänä, mutta tietenkin siinä kajastui pieni lämpö. Sarah oli palannut! Eikä hän ollut nähnyt tyttöä sitten... Niin, mutta tuossa se nyt seisoi! Hengissä, ja hänelle nauraen.

"Ensiki." Sarah sanoi hymyillen ja halasi poikaa. "On ihana nähdä sinua taas." Sarah irrotti otteensa ja katsoi tutkivasti poikaa. "Mua vaan huvitti tää tilanne." Kyllähän ponjan sen nyt piti tajuta. "Koskas oot alkanu polttelemaan?" Sarah kysyi ja ja laittoi toisen käden lantiolle. Hänellä oli ollut ikävä poikaa, vaikka ei sitä myöntänytkään. Kerran tekstarin hän oli lähettänyt ja kuvan london bridgeltä kahden viisivuotiaan tytön kanssa. Sarahan rakasti lapsia. "On kyllä menny Jupiter nyt vähän alas." Pojan katse oli niin utuinen että hän päätti tehdä jotain. "Nyt mä annan vähän virvoitus hoitoa." Sarah kääntyi ja täytti muovimukin vedellä. PLUMPS! Kaikki olivat pojan naamalla. Onneksi meikit eivät valuneet.

"Ei vitsi on kiva olla täällä taas." Sarah sanoi ja käveli ympyrää. "Lontoossa joku kauppatäti kysyi et sori mitä sanoit kun ilmotin haluavani jotain. Sitten sanoin uusiksi ja se taas kysy että sori mitä sanot. No kirjotin lopulta lapulle että saisinko kahvimukin. No nainen sanoi että kyllä, kyllä, mutta en ymmärrä australianenglantia. Toljotin vähän." Hän selosti. "Sitten yhtenä iltana olin kävelyllä ja joku urheilija poju kysy et tuunko johonki diskoon. Sanoin ei et mua odottaa nyrkkeilijä poikakaveri kotona. Se lähti aika nopeeta." Sarahia nauratti. Lontooseen liittyi kaikkia ihania ja kamalia muistoja.

Sarah kävi heti iholle, ei nyt tietenkään sanojen varsinaisessa merkityksessä. Eikä poika toista pois töninyt rutisti vain kovaa. Miten hän olikaan pärjännyt ilman Sarahia monta viikkoa!? Mitä väliä vaikka toinen olikin murtanut hänen nenänsä. Omavika, kun ei käyttänyt tarpeeksi maitotuotteita ja omasi hauraat luut.
"Ainahan mä oon. Satunnaisesti..." Ei hän muutakaan kysymykseen osannut sanoa, kysymys lytisti Jupiteria. kuin se olisi ollut syyllistävä, Ter katsahti Sarahia. Käsi lantiolla. Poika virnisti, tyttö tosiaankin oli tullut takaisin! Siinä se oli yhtä varmana itsestään kuin aina ennenkin!

Ja ei mennyt kun hetki ja tyttö oli jo heittänyt lasillisen vettä hänen kasvoilleen. Jupiter kiljahti, vesi oli kylmää.
"Vittu, Sarah, mun meikit leviää!"

Jupiter kuunteli toisen tarinointia vaihtari reissustaan ja nauroi. Kylläpä oli Sarah saanut kestää kaikenlaista.
"Mä oon kateellinen sulle! Mut mulla oli ikävä! En mä ees kanna enää kaunaa tosta nenästä!", Jupiter julisti virnuillen.

"Ei leviä. Ne selvästi kestää vettä ja näytät toota vie paremmalta ilman niitä." Sarah ilmoitti ja laski mukin lavuaarin viereen. "Paitsi että ne tekee susta just Jupiterin." "Noniin. Selkenikö kuva hieman?" Sarah kysyi hymyillen. "Musta sä oot noin upee. Kuin uitettu jupiter planeetta. Paitsi et ole pyöreä." Sarah taputti pojan poskea. "Voi sun kanssas. Sarah-täti tuli hoitamaan sua!"

"Ai. Nii mullaki. Sun tätä tympeää olemustas." Sarah esitti myrtsiä ja muutti ilmeensä sitten jäiseksi ja lopulta kamalaksi hirviöksi. "Ei nyt et ole tuo viimeinen." Hän korjasi. Taas hymyillen Sarah katsoi poikaa. "Ai nii sun nenä. Syö juustoa se kasvattaa luustoa." Neuvo tuli kuin omalta mummoltaan. "Kaikkihan on mulle kadeja." Hän nosti nenänsä muka ollakseen ylpeä. "Olen niin kadehdittava ihminen kaikessa komeudessani."

Jupiter irvisti tytön sanoille. Saattoihan hän näyttääkin paremmalta ilman meikkejä, mutta tänään vain tuntui siltä, ettei selvinnyt ilman. Välillä Ter oli enemmän tyttömäinen kuin toisinaan, tänään tuntui kuin hän olisi ollutkin tyttö. Tosin ei se ollut syy, miksi hän tyttöjenvessoissa oli. Se taas johtui siitä, että pilviveikot ottivat helposti turpaansa poikienvessoissa. Siitä pojalla oikeastaan olikin jo kokemusta.
"Mä en enää ihmettele, miks täällä on ollu niin hiljasta sun poissa olos aikana!", poika räkätti. Sarah tosiaan puhui paljon, mutta siksipä hän tuon seurassa viihtyikin. Sarah oli mukava, ja toi hieman eloa hänen tylsään elämäänsä.

Jupiter nauroi tytön ilveilylle. "Näytänkö mä oikeesti tolta?!", poika kiljahti isoon ääneen ja jatkoi nauramistaan. Kylläpä nyt muuttui tunnelma nopeasti, vasta äskenhän hän oli kuin paraskin itsesäälinen teiniangsti. Ranteet auki vaan.
"Enkä syö juustoa, juusto on tehty maidosta ja maito tulee lehmistä ja niitä lehmiä pidetään huonosti!", Ter julisti tytölle utuiset silmät totisina. Hän oli pikkuhiljaa kääntymässä vegaaniksi.
"Tietenkin, sä olet rikas, kaunis ja kaikinpuolin täydellinen nainen!", Ter hymähti. "Mä taas olen vaan rikas, enkä yhtään tyytyväinen."

Sarah irvisti pojalle takaisin. "Mä puhun ihan liikaa. Hissukka veli ja pölöttäjä sisko. Niin meidän mummu sano aina ruotsissa." Hän sanoi ja raapi olkapäätään. "Koko muu koulu on hiljanen ja sitten mä palaan opettajat kiljuu SARAH! Nyt se saamarin turpa tukkoon tai erotetaan kurrsilta. Tai sitten. Kukahan täällä noin kovaa keskustelee? Ei kai vaan Sarah oo palannut? Kyllä ope. Istun täällä." Sarah nauroi. "Toi vika sattu tänään matikassa."

"Juu. Mut nyt et kun sä naurat. Sulla on kivat hymy kuopat." Sarah kehui ja raapi vielä kovempaa olkapäätään. Sitten taas aurinkoinen hymy tulvahti naamalle. "Kiitos. Musta mää en oo kaikin puolin täydellinen ja kauheen kaunis. Rikas oon sitä en väitä." Sarah hymyili peilikuvalleen. "Mut miks sää et ole tyytyväinen. Eikö ole kaltastas seuraa?" Sitten hän tajusi mitä sanoi. "Anteeks. Ajattelin vaan siis et poikaa." Sitten taas hymyillen vaihtoi aihetta. "Kuulitko uusimman juorun? Sain viestin mitä sä ja Jupiter henggaatte yhessä kahvilla ja sieltä lähette nopeeta sairaalaan." Sarah naurahti. "Vastasin että kun multäa murtu polvi ja se vielä usko sen."

"Se on ihan hyvä, että osaa puhua! en mä sun seurassas viihtyiskään jos sä et olis tollanen!", Jupiter julisti hymyillen. Ja kuinkakohan monta kertaa piti julistaa, että hän oli mielissään tytön paluusta? Monta, eikä sittenkään vielä riittänyt.
"Voi sua! Mäkin lennän usein tunneilta ulos, johtuu kyllä siitä, että kerron liikaa omia mielipiteitäni opettajille. Ne ei oikeen kukaan taida tykätä musta!"

Jupiter nauroi taas. Tyttö toden totta oli ihan korvaamaton tapaus, tai hän oli hysteerisellä tuulella. Ja hieman pilvessä, mikä vaikutti häneen huomattavasti paremmin kuin alkoholi. Silloin hän yleensä vaan äityi itsetuhoiseksi. No, poika tykkäsi elää syntymähumalansa kanssa.
"Ei oo vähään aikaan ollu ketään oikeesti mukavaa, jonka kanssa viihtyis. Ja jos ois, niin ne on vain kokeilunhalusia heteroja, ei ne musta oikeesti välitä. Enkä mä osaa ees harrastaa seurustelusuhteita, ne loppuu muutamissa viikoissa..", poika kertoi. Hän yritti oppia puhumaan 'tilanteestaan' loukkaantumatta. Nyt ainakin Sarahin kanssa, tyttöhän tiesi, eikä varmasti ollut koulun ainoita. Ei arvaaminenkaan niin hankalaa voinut olla.
"Eikä?! Ja kukaan ei osannu vetää mun uudesta nenästä mitään johtopäätöksiä? On varmaan tosi normaalia, että joku friikki käy nenäleikkauksessa!" Jupiteria koko mielikuva huvitti.

"Joku sano kun tulin tänne matikantunnilla istuit toisella puolella luokkaa et sun äiti halus kokeilla ootko kauniimpi." Sarah sanoi. Nauratti ihan hirveesti kun olin ainoo siinä porukassa kuka ties syyn. No nauroin vähän ja ne kysy että mitä nyt. Sanoin vaa et mul on hyvä päivä." sitten hän taas huomasi. "Oho. Nyt puhun taas ihan hirveesti. Ni ko mulla tätä juttua riittää ja mä aina vaan pölisen. Taas!" Sarah kopautti itseään päähän.

"Mua laulattaa!" Sarah sanoi ja heilutti käsiään. "Tässä tätä ollaan vaan ja pistetään asiat rullaamaan." Nauraen Sarah käänty ympäri peiliä kohti. "Mullapa on pyöree naama. Pitäsköhän laihduttaa?" Hän vitsaili. Jotenkin tämä tilanne oli hyvä kohtaaminen paitsi jos joku eksyisi vessaan. Onneksi koko koulu oli jo tyhjä paitsi tämä vessa ja luokat jossa oli pulpetit. "Tiiätkö pitäskö mun ostaa uudet kengät. Hän osoitti kultaisa korkkareitaan. "Sä osaat sanoo. Mä aion ostaa jotain very reps tyyppistä."

"No... Mariscan vikahan se onkin, mulle se hieman rujompi nenä olis kelvannu ihan hyvin, ei sitä sen murtuman takia ois ees tarttenu operoida, mutta eihän se Mariscalle kelvannu. Se ois selvästi tahtonu ittelleen tyttöä", Jupiter totesi. Sellaista se oli, Cristopher ei ollut sanonut asiaan oikeastaan mitään. Ilmeestä päätellen se kyllä oli samaa mieltä vaimonsa kanssa. Oli varmasti suunnitellut Jupiteria johonkin projektiinsa malliksi, siihempa poika ei kyllä suostuisi.
Poika vain virnuili tytön puhelemisille. Sellainen oli toisen perusluonne, eikä sille mitään mahtanut.

"Laula! Sulla on varmasti kaunis äänikin, kun oot täydellinen!", Jupiter naurahti. Hän ei epäillyt sanojaan. Poika nauroi kaikille tytön jutuille laihduttamisesta ja siitä, että hän osaisi sanoa jotain uusista kengistä. Varmaan osaisi joo.
"Osta puputohvelit!", poika huudahti nauraen yhä. Hän kykeni kuvittelemaan Sarahin niissä niin elävästi...

"Voi sua. Elämä taitaa olla kovaa. Meillä on onneks kivat vanhemmat." Sarah sanoi ja taputti pojan olkapäätä. "Ja nekin rats..." hän painoi käden suulleen. Mitä hän möläytteli. "En olis saanu sanoo. Älä kerro kellekkään." Sarah pyysi. Koulussa ratsastivat vain jotkut alamaailman ihmiset. Vaikka Sarah tunsi olonsa koulussa tavikseksi oli maine hyvä. Tunnistettiin käytävillä.

"Empäs. Nyt meni inspiraatio pois." Sarah nauroi. Hän huomasi että Ter oli paljon rennompi. Se nauroi mukana ja Sarah oli hyvillään. Vihdoin poika oli kourinut pois jähmeän olemuksen. "Puputohvelit?" Melkein ymmällään hän katsoi poikaa ja sitten nauroi. "Joo. Lähdetkö mukaan ostamaan?" Hän hymyili pojalle. "Tavataan sattumalta ostarilla."

"Kivat sulle, olis vaan mullakin." Jupiter ei ihme kyllä ravistellut toisen kättä pois. sääli oli kuitenkin inhottavaa, hän ei pitänyt siitä lainkaan. Ter katsahti kummastuneena Sarahia. Mitä se oli sanomassa? Ratsastaa? Mikä siinä nyt oli niin paha?
"ööh? Okei, en mä kerro kellekkään, voit luottaa muhun."

"Harmi, mä olisin mielelläni kuullu sun laulavan", Jupiter hymähti. Tyttöjen vessassa laulamisesta pojan kanssa sai varmaan vähintään kastin alennuksen friikkeihin? No, hänelle Sarah kelpasi ihan missä klikissä hyvänsä. Sama Sarah se silti oli.
"Joo, käy mulle. Sattumalta jälleen kerran, alkaa mennä pian uskottavuus." Poika ei voinut kuin virnuilla, kohta hän saisi varmaan kuulla seurustelevansa Sarahin kanssa salaa? No, parempi sekin oli kuin ainainen homottelu. Vaikka ehkä paikkaansa pitikin, ei se silti niinkään kivaa ollut.

"Ratsastamisessa ei ole mitään pahaa. En halua että mua sanotaan heppatytöksi. Tai no Jordankin ratsastaa ja muutkin isot julkkikset. Koulussa se ei vaan ole sitä hyvää julkisuutta. Kai ymmärrät." Sarah sanoi ja haroi hiuksiaan. "Mä luotan suhun, pikku planeetta." Hän naurahti. Puhelin pirahti soimaan. "Sarah." Kaveri soitti ja pyysi tulemaan nopeasti. "Mulla on hätä. Paskat sen kanssa. Tuu hei pian ihan oikeesti!" "Ai hätä?" Sarah kyseli ja kuunteli ystävänsä selitystä. "Ai. Mä tulen sinne viivana. Moi!"

"Ikävä kyllä se ei käy." Sarah sanoi Jupiterille. "Kaverilla on jokin hätä. Kai poikakaveri jätti tai jotain." Hymyillen anteeksi pyytävästi ja nostaen laukkunsa maasta. " Heippa sitten." Sarah halasi poikaa. Kohti vessojen ovia kävellen kuului tavallinen kops, kops, kops. "Ja hei Jupiter." Sarah kääntyi. "Lopeta se sauhuttelu tai en puhu sulle enää." Hän hymyili pojalle. " Tai no. Muut tietysti haluu ettei kerma juttele luuserien kanssa." Sarah käveli takaisin. "Sä oot kumminkin aina se kivoin luuseri." Hän hymyili leveästi ja kipaisi vessasta ulos.

//Tän ei tarvi loppua tähän ja niin, mut jos et haluu jatkaa niin ei se mitään. Mulla vaan loppu inspis tähän : '(

- Ehkä tää on tällä erin hyvä lopettaa tähän, mutta pian taas uutta kehiin? <,,x -

"Joo, ihan ymmärrettävää", Jupiter nyökkäsi. Ei hänkään tahtonut itseään kutsuttavan homoksi, vaikka sitä olikin? Tai... ehkä se olikin hieman eriasia...
"Kiitos, mä teen parhaani ollakseni sen luottamuksen arvoinen."

Jupiter tuijotteli Sarahia tuon puhellessa kännykkäänsä. Joku hätä, sen verran poikakin asiasta ymmärsi.
"Joo, joskus toisten kyllä mä tajuun." Jupiter hymyili ja viittoi kädellään tyttöä menemään kun kerran tarvittiin. Tietenkin hän oli hieman pettynyt, mutta eihän se nyt maailmaa kaatanut, vaikkeivat he niitä tohveleita heti hakisikaan.

"Heippa vaan, prinsessa. Ja kyllähän kaikki tietää kuinka ne mahtavat diivat aina sortuvat yltiöromanttisissa leffoissa just niille luusereille." Jupiter virnuili hivenen pirullisesti, vaikkeikaan lainkaan ilkeästi.