Yksi vain on jonka mä nähdä kaipaan

// Casey Taylor ja princess tännepäin :-)

Demelza Ridge saapui puistoon kantaen muovipussia, johon hän oli heittänyt kirjansa, laukun rikkoutumisepisodin seurauksena. Caseyn antama kaappi oli siihen asti taivaan lahja, kunnes piti lähteä koulusta. Ei hän voinut kantaa kirjapinoa käsissä puistoon ja sieltä vielä kotiin. Taikka jättää niitä kaappiin, koska läksytkin piti tehdä.
Demelza oli onneksi törmännyt siivoojaan, jolta oli äkännyt kysyä muovipussia ja saanut sen. Pussi oli musta, ja siitä näkyi heikosti läpi. Näytti ihan siltä kuin tyttön kädessä oli roskapussi, mutta Dem hymyili mielessä ajatukselle, eikä antanut sen häiritä itseään.

Tyttö istuutui penkille ja jäi ihastelemaan puita, pensaita ja etenkin sinisenä loistavaa taivasta. Demin katse kiersi taivaalla ja hän luuli nähneensä lokkeja taivaan kannella liitelemässä. Hän vilkuili hieman ympärilleen, jos olisi nähnytkin vilauksen pojasta laudan päällä. Niin hän näkikin, mutta väärän pojan. Kaulakoru kieputettiin sormien ympärille ja pois monta kertaa. Dem oli päässyt hieman aikaisemmin, koska luokkansa ahkeriin kuuluvana, oli saanut luvan lähteä heti paksun paperinivaska tehtävien jälkeen. Hänen biologian opettajansa oli muutenkin yksi koulun 'lepsuimmista', joten aikaisemmin pääseminen ei ollut yllätys. Ruskeat hiukset leijailivat heikossa tuulessa ummistaessa tyttö silmiään, kirkkaan auringon säteiden laskeutuessa kasvoilleen. Nyt hän vain odotti, että toinen ilmestyisi ja he voisivat kadota puiston lumoaviin syövereihin. Jos ei ilmestyisi, Demelza pettyisi.

// Ohoo, kauniissa ja rohkeissa (tiiätkö?) on henkilöt nimeltä Taylor ja Ridge!

// joo... ikävä kyllä tiiän kaunarit, kun äiti tykkää katella niitä vähän liiankin paljon xD//

"perhanan ope... perhanan Jayden... perhanan koulu!" jupistiin. Hän oli saanut tunnin jälkeen putsata taulun ja tyhjentää roskakorin, koska oli muka kiusannut Jaydeniä. Poika itse oli heitellyt häntä ensin kumin paloilla ja heittänyt papereilla, jossa oli pila piirroksia opesta ja muista, ja sitten kun Casey oli ihastellut piirruksia, Jayden oli huutanut opelle, että hän oli piirtänyt ne, ja että hänen kannattaisi tarkistaa mitä kauheuksia siellä oli. Eikä tietenkään ope pitänyt siitä, vaan lähetti kesken tunnin hänet rehtorin kansliaan ja sitten tunnin loputtua, kun Jayden oli virnistänyt tyytyväisenä ja näyttänyt keskaria, hän oli joutunut jäämään luokkaan tekemään yllä mainitut asiat.
Poika oli kiukkuinen ja hän päätti huomenna lyödä Jaydenin hampaat kurkkuun, mutta nyt hänellä on kiire! Hän oli luvannut tavata Demin koulun jälkeen puistossa!

Reppu selkään ja skeittari alle, ja poika oli jo lähellä.
Hän mietti niitä kamaluuksia, mitä tekisi sille virnuilevalle kusipäälle huomenna, mutta myös kohteliaisuuksia, mitä hän sanoisi Demille ja mitä hän sanoisi tytölle, kun oli vähän myöhässä? Ajatus siitä, että Demi ei odottaisi häntä enää, kylmäsi.
Pian puisto näkyi edessä ja poika hyppäsi pois skeittarin päältä, laittaen sen repun ja selän väliin kiinni ja harppasi pari askelta, etsien samalla tuttua brunettea, jonka oli tavannut tänään.
Pian hän näki hermostuneen näköisen tytön penkillä.
"DEM!" Casey huusi ja heilautti kättään, samalla kun käveli sinne suuntaan, missä tyttö oli.

Demelza otti kännykän farkkujensa taskusta, tarkastellen kellonaikaa. Hm.. hän oli myöhässä ja jotenkin tytön mielessä kävi, että Casey oli joutunut pulaan. Toivottavasti ei vain Kerman kynsiin tai joidenkin muiden, joista hän olikaan puhunut. Dem oli sinänsä pitkäjänteinen, että jaksoi odottaa vielä hetkisen ja laittoi kännykän takaisin. Tyttö heitti hiuksiaan pois naamaltaan, tuulen niitä riepoitellessa. Kuullessaan oman nimensä huudettavan, pää kääntyi nopeasti ja katse hakeutui suuntaan, mistä oli kuullut huudahduksen. "Cas!", huudahti takaisin. Vihdoin tytön kasvoille syntyi hymy, kun hahmo, joka käveli hänen luokseen oli Casey.

Täysin tyttömäiseen tapaan ensimmäinen lause koski mitäs muutakaan kuin myöhässä olemista.
"Mikäs kesti? Tytöt viivytti?" kysyy samalla kun nousee penkiltä seisomaan, hieman virnuillen.
Kädet hän laittoi puuskaan, korujen ranteissa helistessä. Myöhästyminen ei ollut kamala, maailmaa kaatava asia. Jos myöhästyi, täytyi kertoa syy oli se sitten kuinka typerä tai kuinka järkevä.

// joo mäkin äitin takia oon joutunu tutustumaan :'D

Demi näytti tyytyväiseltä, että hän oli saapunut. Toivottavasti tyttö ei ollut joutunut odottamaan pitkään?
Casey odotti lempeää puhuttelua myöhästymisestä, koska ainahan tytöt jaksoivat siitä mäkättää, jos poika myöhästyy.. Mutta jos tyttö on myöhässä, ja siitä mainitsee, tulee viikko tolkulla mökötystä, kirjojen heittämistä päin naamaa ja huutamista koulun käytävillä... Casey oli erehtynyt kerran kysymään eräältä seuralaiseltaan, mikä oli viivästynyt, tyttö oli heittänyt kahvin hänen päälleen, mennyt pois, huutanut hänelle aina kun oli nähnyt hänet ja viskonut tavaroita, käytävä vahtien ja opettajien kielloista huolimatta.

Ei siis tullut yllätyksenä, kun Demi kysyi syytä hänen myöhästymiselleen. Poika pudisti päätään ja harppoi viimeiset pari metriä tytön eteen ja laski kätensä tytön olkapäille.
"sanotaanko vaikka niin, että huomenna tulee tappaelu käytävällä, kun aion hakata erään tyypin, jonka takia olen myöhässä... annathan anteeksi?" Casey sanoi ja yritti saada kasvoilleen söpöimmän hymynsä ja kallisti päätään hieman.
Olihan Dem kysynyt asiaa vitsaillen, mutta silti, hän ei voinut mitään, että tahtoi tehdä oikein Demin kanssa, vaikka he menisivätkin pelkkinä ystävinä tanssijaisiin. Vai voisikohan asia muuttua tanssijaisten lähestyessä? Että he olisivat muutakin kuin vain ystäviä?
Sitten poika hymyili valloittavasti.
"sanoit että jossain täällä on kahvi puoti? mennäänkö etsimään se?" Cas kysyi hymyillen.

Demelzan katse hakeutui nopeasti toiselle olkapäälle, johon Cas oli laskenut kätensä ja takaisin pojan kasvoihin.
Mistä poika oikein puhui, tappelu? Henkilön kanssa, jonka takia oli myöhästynyt. Poika taisi hieman liioitella.
"Annan anteeksi, joten sun ei ehkä tarviis tapella sen tyypin kanssa... Ei tää oo niin vakavaa", sanoo tuijottaen pojan silmiin vakava ilme kasvoillaan. Tyttö ei tiennyt oliko Cas aivan tosissaan siinä mitä sanoi, sellaisena hän kuitenkin otti sen.
"Sitäpaitsi, mä en pidä ollenkaan väkivallasta ja haluaisin, että säkään et pitäis", puhuu lisää ja
mutristaa huulensa kurttuun. Toki oli Casin oma asia, miten poika käyttäytyi, mutta hän ei halunnut liittyä tuohon tappeluun mitenkään.

Demelza kääntyi ja irrottautui Caseyn otteesta, nappasi sitten 'roska'kassinsa penkiltä. Hetken tyttö oli kääntyneenä selin poikaan, kun hän tuijotti eteensä. Kuin sormien napsahduksesta, Dem kääntyi takaisin ja katsoi poikaa edessään.
"Mennään", lyhytsanaisena hän käännähti taas hiukan ja katsoi eteensä tielle. Jossain kävelytien varrella piti olla se paikka, jota Dem oli tarkoittanut.

Tyttö näytti hämmentyneeltä hänen sanoistaan ja pian Casey tiesi miksi.
Ensin Dem kertoi, että antoi anteeksi, saaden palkaksi Casilta suorastaan suloisen hymyn, mutta kun Dem sanoi, että hänen ei tarvitsisi tapella sen tyypin kanssa huomenna, Cas kohautti olkiaan, ja yritti näyttää huolettomalta, mutta oli jo varma, että huomenna tulisi tappelu. Hänen pitäisi vain järjestää se niin, että Dem ei näkisi tapahtumaa, kun tämä vihasi väkivaltaa. Olisihan Casin pitänyt tietysti tietää, että Dem on rakastava, eikä varmaan tapa kärpästäkään.
Dem näytti loukkaantuvan pelkästä ajatuksesta, että hän tappelisi ja Casey ei ymmärtänyt miksi. Hehän olivat ystäviä, eikös? Joten Demin kai pitäisi tukea häntä tässä? Vai onko se pelkästään poikien juttuja tukea toisia tappelussa? Varmaankin, harvoin Casey tälläisistä puhui tyttöjen kanssa.
Casey ei sanoisi mitään enää huomisesta, koska hän ei halunnut Demin murjottavan.

Mutta se näytti epäonnistuneelta suunnitelmalta heti alkuunsa, koska Dem vapautui hänen kätensä otteesta ja sulki hänet ulkopuolelle.
Casista tuntui, kuin hän olisi yksin, vaikka Dem oli siinä parin metrin päässä. Mitä tyttöjä vaivasi?!
Mutta kuin taikaiskusta, Dem kääntyi häneen päin hetkeksi, sanoi, että he voisivat mennä ja kääntyi taas.
Cas jäi hetkeksi paikoilleen, ja mietti, olisikohan turvallista lähteä tytön perään vai saisikohan hän tuon roskasäkin naamaansa? Varovasti lähdettiin kävelemään tytön perään, hiljaisena ensin, kunnes saavutettiin tyttö ja käveltiin tämän rinnalla.
"et kai suuttunu mulle?" Cas kuuli itsensä kysyvän hetken päästä.
Hän ei halunnut että Dem vihaisi häntä.

Demelza otti sopivan kokoisia askelia eteenpäin. Alas maahan ja eteenpäin tuijottava katse oli päättäväinen, mutta samalla poissaoleva. Tytön mielessä myllersi ajatuksia ja tunteita päästä päähän. Sekavana kaikesta tästä sisäisestä, hänen ulkoinen olemuksensa kipsiintyi. Kuinka hän vihasikaan väkivaltaa sydämestään. Se oli vienyt häneltä tärkeimmän ihmiset vain hetkessä ja siitäkin oli jo kauan, liian kauan. Tyttö mietti, miksi pojan tappeluinto oli saanut hänet niin vihaiseksi. Ei toista hengiltä hakattaisi ja ainahan pojat oli tappelemassa. Jotain ihmeellistä näyttämistä sekin.

Tyttö käänsi ihmettelevän katseen kohti poikaa ja hymyili.
"En, en tietenkään", sanoo ja jatkaa hymyään. Dem ei viitsinyt kysyä, miksi tuo luuli tuollaista, koska tiesi käyttäytyneensä hieman oudohkosti.
"Sori, jos.. jos oon hieman poissaoleva..", sanoo pikaisesti perään, katsoen vienosti poijan kasvoja. Tytöt vain olivat joskus tälläisiä, hän olisi tahtonut jatkaa, mutta ei jaksanut nyt selitellä turhaa asiaa. Kassi heilui tytön heiluttaessaan käsiään, ja laittaessa askelta toisen eteen.
"Haluan vain saada hyvää kahvia", sanoo ja kääntää päänsä eteenpäin kohti edessä olevia rakennuksia, jotka ympäröisivät heidät kohta kummaltakin puolelta. Hänen kehonsa huusi kofeiinia, mikä ei ollut terveellistä. Dem kuitenkin salli itsellensä myös tapoja pahoja, useiden hyvien rinnalle tasapainottamaan.

Demin askelsi eteenpäin ja Cas otti pienempiä askeleita, että hän voisi kulkea tytön rinnalla. Tämä oli niin hiljaa. Mitä hän tekisi, mitä hän sanoisi? Casey tunsi olonsa nuijaksi, kun oli edes aloittanut puhumaan tappelusta. Pitäisi laittaa muistiin: älä puhu tappelusta, nujakoinnista, hakkaamisesta tyttöjen kanssa. Se olis sääntö numero kolme. Eka sääntö oli: älä ole päällepäsmäri ja älä koleile suudella ekoilla treffeillä, ellei tyttö tarkoita sitä.
Kakkonen oli että: tytöt tykkää kukista, suklaasta ja vaatteista: hyvä lahja. Ainakin Caseyllä oli ne ensimmäisiä sääntöjä, eihän hän muista pojista tiennyt... Mutta nyt takaisin Demiin, joka näytti siltä, että romahtaisi siihen paikkaan.

Toinen käänsi hämmästyneenä katseensa häneen ja hymyili sitten!
Caseyn sydän hypähti riemusta. Jos tyttö hymyilee, ei tämä hirmu vihainen voi olla, eihän?
"hyvä" poika huokaisi, tytön kerrottua, että ei ollut vihainen.
"no joo... tai siis, en kommentoi tuohon mitään" poika sanoi, kun toinen pahoitteli poissaolevaa olomuotoaan. Hän oli meinannut sanoa "että tytöt ovat joskus sellaisia", mutta päätti, että nyt ei kannattaisi avata turpaansa, kun Dem puhui hänelle.
"okei... onks siellä eri vaihtoehtoja? cappucinoja, tavan kahvii, jotain erikoisempaa?" Casey jutusteli ja yritti saada tytön puhumaan.
Hän halusi nähdä Demin nauravan, eikä olevan poissaolevan näköinen.
Hän halusi nähdä Demin hymyilevän, eikä katsovan neutraalisti eteenpäin.
Huokaisten poika jatkoi tytön rinnalla kävelemistä: ehkä Dem rauhottuisi saadessaan kahvia.

"Kuulostat ihan poliitikolta 'en kommentoi!'" naurahtaa ja katsoo Caseyn kasvoja, poika taisi varmasti varoa sanomisiaan, noin sanoessaan. Onneksi muuten pojalla ei ollut poliitikon selittelyluonnetta.
"Mutta joo, unohdetaan tuo äskeinen ja keskitytään johonkin mukavampaan", sanoo hymyillen ja arvelee pojan olevan samaa mieltä. Kuulostihan se hieman hassulta, koska ei ollut tapahtunut mitään hirmu vakavaa. Dem halusi kuitenkin varmistaa, ettei tuon kiltin pojan tarvinnut varoa mitä sanoi.

"Mä en muista, sori... Mä kun tottuneesti otan kahvin vain maidolla", vastaa anteeksi pyytävästi kysymykseen. Kohtahan he sen tietäisivät.
"Miten sä sit juot kahvin?" kysyy, jonka jälkeen kääntää päänsä taas eteenpäin. Edessäpäin oikealla näkyi iso punakukkainen pensas, jonka kohdalla tämä ota kahvi mukaan -paikka sijaitsi. Dem heilautti hiuksensa pois niskasta kuumentamasta yhdellä käden vedollaan.

"Mennäänkö sitten tuon suihkulähteen viereisille penkeille istumaan?" kysyy ja osoittaa vapalla kädellään kauemmas eteenpäin, jossa näkyi suihkulähde. Dem piti suihkulähteistä, ja olisi voinut olla aina niitä katselemassa. Vesi lähteessä sai korvata sateen, josta tyttö kovasti piti. San Diego oli hänen epäonnekseen melko sateetonta aluetta.

"hyi... politiikot on pyllystä" Cas sanoi irvistäen ja pudisti päätään.
"ensin ne lupaa kaiken ja sitten kun ne on valitut, ne peruu kaiken ja haalii rahat.. mokomatkin korppikotkat!" Cas jatkoi ja mutristi huuliaan.
Hän ei pitänyt politiikoista eikä oikeistaan muistakaan virkamiehistä.
"okei! Sopii mulle" Cas sanoi hymyillen vihdoinkin, koska oli nähnyt Demin hymyilevän. Tyttö alkoi palautua omaksi itsekseen, eli kivaksi, nauravaiseksi, seksikkääksi naaraaksi!
"mistä kivasta tahdot jutella? mulla ois pari kivaa juttua, mitkä sopis mulle, mutta susta en tiiä" poika sanoi pervosti hymyillen, kuvitellen taas fantasioitaan.

"ääh, ei se mitään. Yleensä mäkin juon sokerilla ja maidolla, mutta jos siellä on jotain muuta, voisin kokeilla" poika sanoi olkiaan kohauttaen, kun tyttö pahoitteli, että ei muistanut mitä kahvi lajitelmia paikassa olisi.
Tytön hiukset lennähtivät melkein hänen kasvoilleen, Demin huitaistessa ne pois niska puolelta, joten ne lensivät kuin hidastettuna pojan kasvojen edestä ja hän huomasi tai sitten vasta nyt tajusi, kuinka kauniit ja kiiltävät ne olivat! Päätään pudistellen poika palasi takaisin todellisuuteen, kuullesaan Demin kysymyksen.
"okei... kuhan ei kastuta... en haluu et äiti valittaa et oon märkä, kun meen kotiin" Cas sanoi ja irvisti.
Hänen äitinsä huomasi aina kaiken ja huokaili, jos Cas tuli naama mustana tai vaatteet likaisina kotiin.
"mokomakin tuholainen!" äiti aina naurahtaa turhautuneena ja alkaa siivota Casin perässä, kun hän kulkee ovelta omaan huoneeseen (mikä ihme kyllä on niin siisti, että Casin vanhempia pelottaa välillä).

"Niimpä, tollasia ne just on. Mut älä huoli, et sä muuten niiltä vaikuta", sanoi sitten söpösti hymyillen poikaan päin. Söpöilyä söpöilyn perään.
"Uskallankohan mä kuulla mitä sulla mielessä?" tyttö kysyi, koska pojan ilme oli mitä omituisin. Omilla kasvoillaan hänellä oli kysyvä katse sekoittuneena ilkikuriseen hymynhäivähdykseen.
Hän irvisti, mutta ilme muuttui nopeasti virnistykseksi, jatkaen sitten: "Ehkä mä uskallan, eli mitä?"

"En mä ainakaan ajatellut kastuvani. Paitsi jos työnnät mut lähteeseen, mutta sit joudut säkin myös sinne!" Dem hymyili ja kuvitteli tilannetta. He kaksi lähteessä, kastuneina ja ohi kulkisi kauhistuneita katseita omaavia ihmisiä, jotka ajattelisivat 'nuoret ovat kamalia'. Ei, ei, sellasta ei saisi saada tapahtua. Hän pysyisi kuivana, kuten myös Casey. Eikö pojan äidin tarvinnut valittaa kenellekkään.

Dem seisahtui sen ison pensaan viereen ja kääntyi oikealle. Rakennuksen alakerrassa oli juuri se kahvipaikka. Tyttö otti muutaman askeleen ja seisahtui jo avonaisen oven eteen. Hän vilkaisi poikaa ja asteli sisälle. Heti paikan vasemmalla puolella oli kassa, jonka jonoon Dem asettui. Hänen edellään oli muutama ihminen.

"kiitos oi kaunotar" Cas sanoi, kun Dem sanoi hänen olevansa muuta kuin politikko.
Virne kohosi pojan kasvoille hänen kuulessaan Demin kysymyksen.
"en oo varma haluutko tietää, mistä eri jutuista me voidaan keskustella.. se on ehkä enemmänkin näitä poikien keskustelu aiheita" Cas sanoi ja ei voinut olla hymyilemättä lisää, nähdessään tytön ilkikurisen katseen.
"ei, et saa mua puhumaan siitä aiheesta, et vaikka kiduttaisit mua höyhenellä tai jotain" Casey sanoi pudistellen päätään hymy huulillaan, ja kädet rintakehän päällä.

"eikö ois kiva kastuu? aattele meidät kahdet tuolla altaassa ja joku mummo menee ohi kepin kanssa ja mutisee samalla "voi tätä nykynuoria... silloin kun minä olin nuori.. pala pala pala"... eikös olisi ihanaa?" Casey kysyi hymyillen. Hän voisi myös saada tekosyyn olla lähempänä Demiä, mutta äidin pelko oli viisauden alku, joten olisi parempi, jos hän ei kastuisi.
Hän ei myöskään halunnut äidin ristikuulustelua, että kenenkän takia sitä altaaseen oli menty jne. Hänen äitinsä olisi hyvä poliisi, kuulistelija ainakin.
Liian päättäväinen ja perään antamaton. Huh...

He kääntyivät oikealle ja esiin tuli rakennus, jonka alakerrassa oli kahvila. Pihalle asti tuoksui kahvipavut ja muut ihme tuoksut, ja he menivät avoimesta ovesta sisään. He olivat heti perätysten kahvi+kassa jonossa ja samalla, kun Casey katseli tytön kauniita hiuksia takaa päin, hän myös vilkkuili samalla kahvi valikoimaa, päättäen, että kokeilisi jotain uutta... lattea kenties?

"Jaahas, sitä ei sitten kerrota vai" sanoo jyrkästi ja pudistaa päätänsä. Oikeastaan häntä hymyilitti, mikähän voisi olla aihe josta tuo ei halunnu puhua? Joku 'poikien' juttu, hyvä huono tekosyy se vain oli. "Voisinkin kaivaa heti sen höyhenen esiin.." sanoo ja alkaa kaivamaan kassista mukamas höyhenstä.

"Mäkin ajattelin tollasta mummoa! Ja ei olis kiva kävellä kotiin märissä vaatteissa", vastaa, kun toinen yritti pitää kastumista suihkulähteessä mukavana. Pojan oli pidettävä oma äitinsä mielessään, ettei vain sortuisi hulluttelemaan.

Tyttö katseleli kun kassa palveli asiakkaita häntä ennen. Toinen otti pelkän kahvin, toinen kahvin sekä bagelin. Dem joutui odottamaan vielä hetken ennen kuin tuli hänen vuoronsa.
"Café au lait, mukaan", sanoo hymyillen kassatyöntekijälle. Hän kaivoi kassistaan rahapussinsa ja maksoi kahvin noppeasti, ottaen sitten pahvimukin pöydältä. Demelza siirtyi odottamaan Caseytä hieman syrjempään.

Cas irvisti hieman kuullessaan tytön jyrkät sanat ja virnisti sitten. Tuskin Dem oikeasti tahtoisi tietää, kunhan uteli huvikseen. Ainakin Cas toivoi, että asia ei tulisi vielä puheeksi, elleivät he olisi muuta kuin ystäviä.
"älä vaan sitten kutita jaloista... ne on herkät" Casey "värisi" pelosta, kun Dem oli kaivavinaan höyhentä kassistaan.
Hän myös kutisi hyvin kyljistä, mutta sitä ei sanottaisi ääneen.

"vau, meidän ajatukset kulkee samoja ratoja... tai, jos sua mietitään, niin ehkä on parempi, että sä et aattele kun mä, muuten ollaan kaikki pulassa" Casey sanoi virnuillen ilkikurisesti, pieni pervon katse silmissään.
Cas nyökkäsi, kun Dem sanoi olevansa sitä mieltä, että märissä vaatteissa ei olis kiva kävellä kotiin.
"ehkä ei... ei ois kiva, jos joka askeleella tippuu vettä ja sit mun housut painaa sata kiloo, jos ne kastuu" irvistettiin.

Dem tilasi oman juomansa ja ennenkuin Casey kerkesi ehdottaa, että hän maksaisi, tyttö oli jo maksanut ja saanut kahvinsa eteen ja odotteli sitten häntä. Casey hämmästeli niin tytön nopeuuta, että ei tajunnut kassa tädin tuijottavan häntä odottavasti, ennenkuin tämä rykäisi kärsimättömänä.
"latte" Cas sanoi, sai kupin eteensä, hän maksoi ja parilla askeleella hän oli Demin vieressä.
"ja sit sinne suihkulähteelle näitä hörppimään?" Casey muisteli tytön aiempia sanoja.

Demelza oli antanut katseensa kiertää pikku putiikissa, kunnes käänsi päätään poikaan ja samaten kuullen tuon kysymyksen.
"Joo mennään", hän sanoi ja lähti ulos ensimmäisenä, kun oli ensimmäisenä sisään astellutkin. Tyttönen osoitti 50 metrin päässä olevaa suihkulähdettä, jonka vesisuihku ylsi ainakin kuuteen metriin, peräti korkeammalle. Dem askelsi sinnepäin pussilaukkunsa toisessa kädessä ja toisessa kädessä kahvimuki. Onneksi kahvissa oli kansi, joten tytön ei tarvinnut huolehtia niin paljon kätensä vakaudesta.

"Ah, ihana päästä taas istumaan ", Demelza sanoi ja valitsi penkin oikean puolen istuttavakseen. Kassinsa hän sai ahdettua myös oikealle puolelle ilman tippumisvaaraa. Pojalle jäisi tilaa penkin vasemmalle puolelle. Dem istui hiljaa ja kuunteli sekä katsoi suihkulähteen suihkuavaa vettä, rentouttavaa sellaista. Kahvimuki lämmitti mukavasti käsiä, jos olisi ollut talvi, nyt se vain paahtoi kämmeniä ikävän tuntuisesti.
"Ootko sä ennen istunu täällä? Vai ootko vaan skeittaillu?" tyttö kysyi laskien mukiaan alemmaksi huuliltaan. Demelza oli halusi tutustua poikaan lisään, ja siksi kyseli jonkun mielestä ehkä ärsyttäviäkin kysymyksiä.

Casey seurasi tytön perässä ulos ja sitten he kulkivat suihkulähteelle.
Casey hörppäsi vähän kahvia, ja hetken irvistettyään, huomasi, että lattessa on kiva jälkimaku ja kyllähän sitä joi.
Suihkulähde heitti vedet kuuteen metriin, ja Casey mietti, miten märkä olisi, kun he lähtisivät. Tuskin vesi pysyi samassa kohdassa, vaan leviäisi kuin Esterin eväät, ja vettä tippuisi heidän niskaansa. Noh, ei se häntä haittaisi.

Tyttö istuutui ja Casey istuutui tämän viereen hymyillen.
"totta... tuntuu että jalat on tulessa, eikä nää lenkkarit auta asiaa näin kuumalla säällä... enkä kehtaa oottaa näitä edes jalasta, muuten kuolet hajuun" Casey sanoi irvistäen. Häntä hävetti hänen sukkahiki kengänsä, mutta ne olivat melkein ainoat, jotka sopivat hänen nykyisten housujensa kanssa ja ne olivat hänen parhaat skeittailu kengät. Ne tuntuivat liimautuvan lautaan, aina kun hän astui kengillään laudan päälle.
"oon mä istunut täällä pari kertaa... yöllä kavereiden kanssa, Sillonkin me rellestetään ja hörpitään virvokkeita, mutta, ei me silti revitä paikkoja ja kaadeta mitään täällä, kuten se eräs toinen "jengi". Ja skeitattuu tulee aika paljolti täällä... täällähän on se ramppikin, hieman tuonnempana" poika sanoi osoittaen epämääräisesti oikealle.
"entäs sä? tuutsä tänne useinkin hörppimään kahvia tai muuta?" Casey kysyi ja otti uuden hörpyn latesta.

"Joo... pidä vaan ne kengät jalassa", tyttö sanoi naamallaan kauhistunut ilme. Pojat saivat jalat haisemaan varmasti nopeammin kuin tytöt. Tai sitten sillä oli jotain tekemistä sukkien vaihdon ja kenkien pesun kanssa.
Demelza naurahti, vai pojat rellestävät ja juovat, todennäköisesti vieläpä alkoholia. Samaan aikaan hän itse on tv:n edessä katsomassa tuollaista käytöstä.
"Kerro lisää siitä toisesta jengistä!" Dem pyyti innokkaasti, vai olisiko hänen pitänyt mieluummin kysyä pojan omasta jengiporukastaan. Tyttö kun ei tiennyt oikeastaan mitään mistään jengeistä.

"Joo, toi suihkulähde lumoaa mut joka kerta. Siinä rauhottuu ihan uudella tavalla kun vaan katsoo... ja ajattelee" tyttö puhui katsoen suihkuavaa vettä, kunnes kääntyi näyttävä hymy kasvoillaan.
"Sit mä kävelen ja juon kahvia" jatkoi poikaan päin vielä kääntyneenä.
"Mutta skeittareita mä yritän parhaani mukaan vältellä, en halua joutua törmäyskurssille!" sanoi huudahtaen, hän ei halunnut sotkea heidän tempujaan ja saada vastaukseksi ärsyyntynyttä huutelua. Kuppi kohosi huulille pieneen siemaukseen. Dem risti jalkansa tyttömäisesti ja piti toista kättään sylissä.

"sitähän minäkin" Casey sanoi vinruillen, kun tyttö pyysi häntä pitämään kengät jalassa.
Koko puisto varmaan tukehtuis hänen jalkojensa hajuun. Hän ei kyllä ymmärtänyt, miks jalat haisee niin kauheelta, vaikka hän vaihtaa sukkia päivittäin. Johtuu varmaan kengistä... pitäs käydä ostamassa uudet.. tuliskohan Demi tai hänen kaksoissisarensa mukaan makutuomariksi?
Demin innokkuus toista jengiä kohtaan sai Caseyn nostamaan toista kulmaansa kysyvänä.
"miksi? meinasitko kirjottaa jonkun tuhman jutun koulun lehteen tai jotain?" Casey kysyi virnistellen, mutta mietti sitten, mitä hän voisi kertoa.
"noh, niitten jengin nimi on, "Siniveriset" ja ne on 17-20 vuotiaita pojan nulikoita. Tyttöjä ne ei salli, kuten meidän poppoo, eikä meillä ole mitään tyhmää nimee pitämässä meitä kasassa. Niillä on jotkut rituaalit kerran kuukaudessa, en oo nähnyt, mutta oon kuullut. Sitten jos jengistä eroo, hakataan, eikä hakattu saa kertoa mistään jengin salaisuuksista tai muustakaan... paska homma, jos saan sanoa" Casey sanoi mutisten. Heillä ei ollut nimeä, ei tyttö kieltoa, ei sääntöjä tai uhitttelua, että he pysyisivät yhdessä. Heillä oli skeitti laudat ja syvä rakkaus musiikkiin, joka yhdisti häntä ja muita. Casey katsoi sivu silmällä Demiä. Kunhan tämä ei pistäisi nenää näiden "Siniveristen" asioihin.
"miks halusit tietää?" Casey uteli lopulta ja hörppäsi lattea.

"lumoo sut? kun mä kuulen ja näen tuon suihkulähteen, mieleni tekee mennä ekan puskan taakse" Casey sanoi.
Oikeasti, tuommoinen lirinä ei ollut terveellistä. Alkoi pissittämään jos kuunteli tarkkaavaisena tuommoista veden loiskumista.
"kyllä useimmat, ainakin hyvät skeittarit varoo... pennut ja amatöörit on sitten eri luokkaa, ne ei osaa vielä väistää, vaikka kävelijä hyppäis puuhun" Casey sanoi hymyillen. Hän ja hänen kaverinsa joskus tekivät testejä, ja väistelivät pahimpaan ruuhka aikaan puistossa ihmisiä. Se joka pääsi pidemmälle, laittamatta molempia jalkoja maahan tai oli törmäämättä, voitti.

"Eikä! Onko tollasia jengejä oikeesti olemassa, nimi, säännöt ja kaikkee?", tyttö hätkähti ja katsoi nauraen poikaa. Casey jengi oli selvästi vain hengailujengi, jota Dem ymmärsi huomattavasti paremmin.
"Huvin vuoksi kysyin, tollasista jengeistä kun en tiedäkkään...", Dem puheli ja kulautti kahvia kurkkuunsa.
"Onko niitä jäseniä sit meidän koulussa?" tyttö kysyi kääntyen nyt poikaan päin kokonaan.
"Ei sillä, että kirjoittaisin niistä jotain tuhmaa koulun lehteen, joku muu tekee sen varmaan mielellään", Dem sanoi ja katsoi edelleen Caseytä päättäväisesti. Häntä ei halunnut osoittaa kiinnostustaan ryhmää kohtaan, joka tuhoaa kaunista puistoa ja hallitsee ihmisiä. Paitsi jos hän halusi lopettaa tuollaisen pelleilyn..

Demelza naurahti, vai puskan taakse piiloon. Nythän Cas tapitti kiltisti suihkulähdettä hänen vieressään.
"No, kerros skeittipoju mitkä asiat saa sut lumoutumaan?" tyttö kysyi intoillen ja puristeli tyhjää pahvimukia käsissään.

"on on" Casey sanoi, kun tyttö vain nauroi hänen kertomiselleen.
Tytön vastaus ei tyydyttänyt häntä, hänen teki mieli suudella vastaus tuon kaunottaren mielestä, mutta eipähän alkaisi kauhea tappelu, jos Dem kertoisi oikean päämääränsä Siniverisiä kohtaan.
Tytön lisä utelut saivat pojan varuilleen ja vaikka hän tiesi vastauksen, hän kohautti olkiaan välinpitämättönäm näköisenä.
"ei hajuakaan" poika sanoi, ja onneksi sanoi niin, koska Dem paljasti, että jokuhan voisi mielellään kirjoittaa Siniverisistä jutun koulun lehteen.
"joo totta kai, jos haluaa turpaansa" Casey tuhahti. Ei, hän ei ainakaan alkaisi riidellä niitten tyypien kanssa. Koulussa oli muutenkin vaikeaa jo urheilijoiden ja pahisten takia ja jos Siniveriset alkaa sotapolulle hänen kanssaan, hän voisi saman tien muuttaa Miamiin tai johonkin muualle pakoon.
"ei, sun kannattaa unohtaa koko juttu Dem. Mä en halua että sulle käy jotain, jos pistät nenäs niiden asioihin" Casey sanoi nyt tiukasti tyttöä katsoen. Suu oli yhtä viivaa.
"lupaa, että unohat koko jutun!" Casey vaati ja katsoi silmät sirrillään tyttöä.
Pahus, hänen ei olisi pitänyt aloittaa puhumaan jengeistä. Hän oli saanut tytön mielenkiinnon ylle.

"mikä saa mut lumoutumaan? siis muukin kuin mun skeitti lauta, musiikki ja sun kauneus?" Casey kysyi virnistäen ja katsoi kun tyttö rytisti tyhjää kahvimukia. Huh. Hän ei ollut edes puolessa välissä. Hänen pitäisi juoda enemmän ja höpöttää vähemmän.

Demelza kuunteli, poika kuulosti negatiiviselta Siniverisistä puhuessaan, eikä se ollut mikään ihmekkään.
Tyttö hieman hämmästyi pojan tiukoista sanoista, ilmeestä sekä tämän vaatimuksesta.
"Mulla ei ole tapana työntää nenää toisten asioihin. Enkä ajatellut mennä puhuttamaan niitä tai muutakaan..." Dem vastasi samalla vakavuudella mitä poika oli hänelle osoittanut. Se ei ollut hänen aikomuksensa ainakaan vielä. Tyttöä hieman harmitti, että Cas ei tuntenut häntä vielä hyvin, mutta tässähän he tutustuivat.
"Ei sun tarvii olla musta huolissas, mut kiitti", hän sanoi hymyillen pojalle ja painoi kämmenen hetkeksi pojan käsivarrelle.

Tytön täytti hymy, kun poika oli sanonut häntä kauniiksi. Ei hän mikään seireeni kuitenkaan ollut.
"Noi on ihan hyviä asioita lumoutua, mutta jotain sellasia pienempiä asioita?" Dem sanoi ja sipaisi osan hiuksistaan korvan taakse. Hän itse oli jo maininnut suihkulähteen, vaikka koossaan se ei ollut pieni. Tytön katse osui heidän vieressään olevaan kukkapuskaan, jossa pörräsi pieni kimalainen. Pieni hyönteinen lenteli kukasta kukkaan ja sitten pois.

Kun tyttö kertoi, että ei työntäisi nenäänsä jengin asioihin, Casey huokaisi helpottuneena. Dem oli tainnut tajuta, että tämä ei ollut leikin asia, ja tälle kävisi huonosti, jos tämä alkaisi kirjoittamaan jengistä tai muutakaan. Parempi pysyä vain kauempana siitä toisesta jengistä.
Tyttö hymyili ja kitti huolenpidosta, mikä sai pojan hieman nolostumaan, kun oli tuolla tavalla Demille puhunut. Mutta mielummin nyt tiukkana asiasta, kuin sitten, jos Dem olisi sekaantunut Siniveristen asioihin ja makaisi sairaala vuoteessa ja hän sitten vasta varottaisi tyypeistä. Casey vain nyökkäsi ja yritti rauhoittua. Hän toivoi, että Siniverisiä ei olisi nyt puistossa, koska hän ei jaksaisi nyt näitä.

"pieniä asioita? kuten jäätelö, suklaa, pelit ja musiikki? ei ne lumoo, mutta mä pidän niistä... ei kun joo... kyllä ne lumoo" Casey yritti päättää ja hymyili sitten.
"joo... kyllä ne lumoo mut maulla, hajulla, näöllä ja kaikella... entäs mitkä asiat sut lumoo, paitsi tää vesiryöppy meidän takana?" Casey uteli ja hörppäsi loput lattesta, joka oli hieman jo kylmennyt.
Caseystä oli mukavaa tutustua tähän tyttöön, joka tuntui puhuvan joka aiheesta kiihkeästi ja tunteella.

Demelza naurahti nopeasti pojan päättämättömyydelle, ei tytölle ollut väliä lumosiko pienet asiat pojan vai ei. Jotkut vain olivat erilaisia.
"Luonto on ehdoton ykkönen tai kakkonen mun lumouslistalla, ootko sä käyny Grand Canyonissa? Se on aivan mahtava paikka, käytiin siellä isän kanssa muutama vuosi sitten", tyttö puhui hieman nopeaan tahtiin, hymyillen kuitenkin kokoajan. Kädet tekivät samalla tuhoa paperimukille.
"Kaikki mikä mahtuu luonnon ja ihmisten hymyjen väliin", hän päätti lauseensa. Ei hänellä oikeasti ollut mitään lumouslistaa, hän tiesi itse mikä vaikutti ja mikä ei.

"Jos sä katot asiaa tarkasti ja oikeesti mietit, sä voit tuntee..." Demelza istui sivuttain penkillä ja ojensi kättänsä sivulle niin, että suihkulähteen vesisuihku varmasti osui siihen. Vesi oli kylmää, mutta samalla virkistävää tavallisen lämpimänä päivänä.
"...ne eri tavalla. Niinkun ihmisten kanssa joskus käy", tyttö jatkoi ja pudotti kätensä alas. Demelzaa hieman vaivasi omat puheensa, ymmärsikö Cas vai myötäilikö vain.

"ootko sä puunhalaaja? vai teetkö pitkiä metsäretkiä ja nautit luonnon hiljaisuudesta?" Grand Canyonnissa? En ole käynyt, vaikka haluisin.. mutta sitten kun mä pääsen koulusta ja mulla on rahaa, mä lähen reissaamaan ja hyvällä lykyllä mä otan sut mukaani" poika sanoi ja iski leikkisästi silmäänsä tytölle.
Dem puhui nopeaaseen tahtiin ja tämän mukin rytistely näytti hermostuttavalta, hermostuttiko tyttöä jokin?
"Mä ajattelin että maan ja taivaan välille, mutta on se sunkin vertaus ihan hyvä" Casey sanoi päätään nyökytellen ja rutisti paperi mukin. Olisikohan lähellä roskista?

Seuraavat tytön sanat saivat pojan hämmennyksiin. Eihän skeittari tuommoisia ymmärtänyt, ja nyt hän katsoi tyttöä pää kallellaan.
"selittäisitkö uudelleen, nyt samalla tavalla kun selittäisit ykkösluokkalaiselle?" Casey sanoi virnistäen nolona.
Poika hymyili hieman ja raapi takaraivoaan.
"olen tosi onneton puhumaan tämmöisistä asioista... saatat joutua selittämään joitakin asioita pari kertaa että tälläinen tumppi skeittari ymmärtää" Casey sanoi nauraen ja katsoi ohikulkevaa poikaa, joka vilkkuili Demiä kiinnostuneena, mutta jatkoi matkaansa saatuaan Caseyltä ärhäkän mulkaisun.

Poika siis ajatteli hän puunhalaajana, ei ollut ensimmäinen, eikä varmaankaan viimeinen kerta. Demelzalle nimi oli kuitenkin enemmän positiivinen kuin negatiivinen.
"Hyvällä lykyllä? Jaa kiitos", Dem sanoi hymyillen, ottaen vastaan toisen silmäniskut. Tytöstä olisi mukava päästä uudestaan sinne, se paikka oli jäänyt Demin mieleen syvästi.

"No, ehkä mä nyt yhen kerran voin selittää, vaikka sitä on oikeestaan mahdotonta selittää", hän totesi ja katsoi Caseytä harmissaan. Ehkä esimerkin avulla tuo ymmärtäisi, kerran kun poika tahtoi ymmärtää.
"Sähän oon tuntenu mut nyt about päivän, etkä todellakaan voi tuntea mua perinpohjin", Dem aloitti ja alkoi selittämään.
"Anna nyt mulle sun käsi ja kato mua silmiin", brunette tyttönen jatkoi ja ojensi kättään pojalle. Ehkä tällä tavalla Cas ymmärtäisi miten asioita oikeesti pystyi ymmärtämään syvemmin.