Yksi vain on jonka mä nähdä kaipaan

Casey ei voinut olla nauramatta kuullessaan tytön sanat, ja oli vähällä tippua penkiltä.
Toinen ei ollut kieltäytynyt, joten olisiko mahdollista, että he lähtisivät joskus Gran Canyoniin kahdestaan? Tosi upeeta!
Tai siis jos, hän saisi rahaa ja jos Dem olisi yhä kiinnostunut ideasta parin vuoden päästä.
Mutta Casey vain pystyi toivomaan, että hän saisi Demistä oppaan ja seuraa matkalle. Olisi kiva reissata tytön kanssa. Tämä oli melko mukava tapaus.

Casey häpesi. Demiä näytti harmittavan, että hnä ei ollu ymmärtänyt. Mutta miten Casey voisikaan tuollaisia tietää, koska oli jätkä? Ja sitä paitsi, kaikessa oli mukana tämä kuuluisa "naisen logiikka", eli jos nainen sanoisi ei, se saattoi tarkoittaa kyllä ja toisinpäin.
"totta, totta" Casey sanoi nyökkäillen, kun Dem alkoi kertomaan. Totta, he olivat tunteneet noin päivän, ja totta, hän ei ehkä koskaan oppisi tuntemaan tyttöä kunnolla, ja tietäisi tästä kaikkea. Sehän oli nyt päivänselvää.
Demin seuraava pyyntö sai Caseyn hämilleen, mutta ojensi kätensä tytölle ja katsoi tätä silmiin. Niin, Demillä oli kauniit silmät, ja niitä voisi tuijottaa koko päivän.
"ja sitten?" Casey kysyi. Hänen teki mieli kääntää jostain syystä katse, mutta ei tehnyt sitä. Ehkä Dem näyttäisi nyt näin, mikä se hänen äskeinen asia oli tarkoittanut, kun hän ei ollut ymmärtänyt.

Demelza laski ruttaantuneen kahvimukinsa viereensä pussin päälle, hän veisi sen lähtiessään roskikseen. Tyttö kääntyi takaisin, ja otti Caseyn käden omaansa.
"Tää saattaa tuntua ehkä vähän tyhmältä, enkä voi väittää että tää varmasti toimis", Dem hymyili hiukan. Pojan käsi tuntui hänen kädessään varmalta.
"Tää on tällänen ajattelujuttu... Mitä mä äsken puhuin" tyttönen jatkoi kertomista ja katsoi edelleen poikaan. Jos poika ei ymmärtänyt mitään, se ei tullut yllätyksenä. Sanat tuntuivat tarttuvan kurkkuun, ja olo oli oudompi kuin aikaisemmin.

"Nyt siis katsot mua silmiin ja hengittelet rauhassa ja tietysti keskity. Älä yritäkkään kattoo tonne, missä kävelee nätti punaverikkö puudelinsa kanssa" Dem sanoi naurahtaen ja vilkaisi Caseyn olan yli tämän taakse. Siellä todellakin käveli puudeli omistajansa talutushihnassa.

Casey odotti hermostuneena, ymmärtäisikö nyt tyttöä. Tämä näytti niin vakavalta, vaikka hymyilikin ottaessaan hänen kätensä omaansa. Demin käsi oli niin pieni ja pehmeä. Ajatus harhautui siihen, kunnes hän kuuli tytön sanat.
"ajattelu juttu?" Casey kysyi ja virnisti valloittavasti.
"ei ole mun ominta alaa, mutta kokeillaan" poika sanoi hymyillen ja puristi hellyyttävästi tytön kättä omassaan, ja odotti peräänantamaton ilme kasvoillaan, mitä tulema pitäisi.

Casey katsoi tytön ruskeisiin silmiin ilomielin ja hengitteli ainakin omasta mielestään rauhallisesti, vaikka tytön viimeiset sanat saivat hänet nauramaan ja hänestä tuntui, että hänen olisi nyt pakko katsoa, koska Dem oli maininnut asian.
"pakko nähdä söpö punaverikkö, vaikka edessäni onkin mailman hotein brunette!" Casey sanoi ja kuin leikkimielinen kakara, kurkisti nopeasti olkansa yli, ennenkuin illisti ja kääntyi taas Demin puoleen kuin pahainenkin kakara.
"sori" poika sanoi ja näytti nyt olevan valmis mihin vain.

"No, joskus on ihan hyvä kokeilla sellaista jota ei yleensä harrasta", Demelza kannusti hymyillen, melkein nauraen Caseyn sanoille.
"Ja sä näytät tarvitsevan haasteita!" hän jatkoi innoissaan, katsellessa poikaa.

"Sä oot kamala!" tyttö huudahti, kun Cas katsoi olkansa yli. Äänessä ei kuitenkaan ollut hiventäkään suuttumusta, vaan enemmänkin hyvätahtoista kiusoittelua. Tyttön käsi puristi hellästi toisen kättä.
"Nyt yritä kattoo tännepäin ja ajatella, mua" Dem sanoi melkein taas punastuen. Tyttönen suoristi selkäänsä, ja katsoi pojan ruskeisiin silmiin, tutkiskellen, yrittäen löytää jotain tämän silmistä. Huulta tämä puraisi kerran kevyesti, mutta jätti sen sitten rauhaan. Hän ei halunnut alkaa vuotaa verta.

"eli mä voisin myös kokeilla pitsinnypläystä, ratsastamista ja muita semmoisia vähän enemmän gimmoille suunnattuja juttuja? ratsastus ei varmaan ois paha, mutta mitään neulomista en kyllä harrastas" Casey sanoi virnuillen ja kuunteli, kun Dem sanoi, että hän kaipasi haasteita. Ehkä. Mutta koulu, skeittaus, musiikinkuuntelu, kaverit ja perhe vei aika paljon aikaa häneltä, vaikka eihän hän valittanut siitä. Hän oli tottunut pieniin kuvioihin.

"enkä oo! oikeesti!" Casey sanoi hymyillen söpösti, kuullessaan tytön leikkimielisen huudahduksen.
Dem puristi hellästi hänen kättään, ja hän vastasi siihen nopealla puristuksella, ennenkuin kasvoille syttyi ilkikurinen virne tytön sanoista.
"ei oo vaikeeta olla ajattelematta sua" Cas sanoi iskien silmää ja poika keskittyi tytön silmiin, vaikka se oli vaikeaa, kun toinen tuijotti takaisin. Hän oli tottunut pieniin silmäyksiin tyttöjä kohtaan, joten pitkä tuijottaminen hieman hermostutti poikaa, mutta hän ei halunnut vääntelehtiä, että tyttö ei tietäisi hänen aikeistaan.

"Jes, sä tajusit mitä mä ajoin takaa", Dem tokaisi takaisin.
"Mäkin voisin yrittää opetella tietokoneella koodaamista tai skeittausta", tyttö jatkoi. Niissä asioissa hän ei ollut hyvä, ja epäonnistuisi. Epäonnistuminen ei ollut kovin mukava tunne ja siksi Demelza pysyikin asioissa joita hallitsi paremmin.

Demelza naurahti ja räpsytteli silmiään. Niin, ei ollut varmaan vaikea olla ajattelematta kun naaman edessä toljotti, estäen kaiken muun katselemisen.
Tyttönen puri hieman huultansa, tuijotti Caseyta, samalla kun hänen päässään raksutti. Tyttösen pieni viaton pila oli onnistumassa, eikä hän ollut vielä alkanut nauraa kamalasti. Kohta pettäisi pokka, ihan kohta.
"No, mitä mun silmistä nyt näkyy?" Dem kysyi hieman vakavammasti, ottaen samalla ryhdikkäämmän asennon.

Cas ei voinut olla naurahtamatta. Dem kuulosti siltä, kuin olisi saanut dorkan tajuamaan paljon on yks+yks.
"niin voisit, ratsastaminen ei hirmu vaikeeta voi olla? pitää vaan pysyy konin kyydis ettei niskat taitu" Casey mietti hetken ja katsahti tytön ruskeisiin silmiin hymyillen pienesti.
Ja vaikka tipahtas, ainahan sitä vois nousta takasi satulaan, ellei halvaannu. Ihana mielikuva.

Caseyn silmät pysyivät juuri ja juuri tytön silmissä, vaikka ne yrittivät karata sivulle tai katsomaan vaikka Demin otsaa, ettei tarvitsisi katsoa tämän nauravaisia, seksikkäitä silmiä. Apuva!
Kuullessaan tytön vakavan kysymyksen, virne kohosi nuorukaisen huulille.
"haluat palkita nerouteni suukolla kenties? vai katsotko kieroon nyt?" Casey sanoi, yrittäen saada pienen pususen. Poskellekkin käy.
Tai lentosuukko. Ihan mitä vain, jotta hän saisi selvyydelle, halusiko Dem ystävyyttä vai jotain muuta hänen kanssaan.

"Hevoset saattavat olla tosi epävakaita eläimiä, en mä sellasen kyytiin helposti menisi" Dem sanoi ja katseli poikaa, joilloin hauska mielikuva tuli hänen mieleensä.
"Mieluummin ratsastaisin jollain suloisella ponilla, näkisin sutkin sellasen kyydissä tosi hyvin", tyttö jakoi mielikuvansa Caseylle.

Demelza kysymykseensä täysin erilaisen vastauksen kun oli odottanut. Hetken aikaa tuo hymyili hieman hämmentyneenä ja mietti jotain järkevää sanottavaa.
"Ai näytänkö mä siltä? Siis siltä että ajattelen sun olevan nero ja vielä antaa suukon?" tyttö kyseli, hymyillen Caseyn mahdollisille ajatuksille.
"Tää ei kyllä onnistunut sun kohalla alkuunkaan, sä kun oot tollanen..." Dem kiusoitteli ja aikoi irroittaa kätensä pojan kädestä. Pienellä pilalla tyttö oli ottanut tämän 'kädestä kiinni ja katso mua silmiin' - jutun, katsoakseen miten tuo reagoisi.

"riippuu konista... ehkä joku vanha laiska kaakki ei olis niiiiin epävakaa?" Cas kysyi ja virnisti pienesti.
Tässä vaiheessa yleensä hän pöyhisi hiuksia virnuillen poikamaisesti, mutta nyt kun tytön kädet olivat hänen omissaan, eikä hänen tehnyt mieli irroittaa, se olisi vaikeaa.
"hei!" Cas sanoi murtistaen huuliaan, kun Demi näköjään näki mielessään hänet jonkun my-little-ponyn selässä. Scary!

Casey nyökkäsi nopeasti ja toivekkaana, kun Demi kysyi, näyttikö tämä siltä, että tämä haluaisi palkita hänet suukolla ja että hän oli nero. Tietenkin hän oli. Seuraava Einstein tai jotain.
"tollanen?" Casey sanoi kohottaen toista kulmaansa ja pettyi, kun Dem aloitti irrottamaan otettaan hänen käsistään. Hänen oli hyvä olla äsken.

Mutta vaikka kysymys leijaili heidän välillään, Cas ei voinut olla enää ajattelematta tytön ruskeita silmiä, tämän upeita, silkkisiä hiuksia ja tämän pieniä pehmeitä käsiä...
"älä lyö sitten komeita kasvojani" Cas sanoi hätäisesti, irrotti otteen tytön kädestä ja kehysti käsillään tämän kasvot ja veti tämän hellään, pehmeään suudelmaan!

Ehdotus ponista ei mennyt läpi, minkä tyttö oli jotenkin arvannut. Hän tiesi jo jotain, mistä poika pitäisi ja mistä ei. Brunette oli juuri aikomassa selittää, mitä hän 'tollasella' tarkoitti, ei hän ollut sillä mitään muuta ajatellut kuin hupsua tai jotain sinnepäin. Casey keskeytti hänet sanoilla, joita hän ei ehtinyt tajuta.

Hän yritti kysyä mitä ihmettä tämä teki, mutta se oli vaikeaa kun toisen huulet oli imukuppimaisesti omissaan kiinni. Jos Dem olisi saanut hieman aikaa miettiä, hän olisi tajunnut Caseyn suutelevan häntä, melko hyvinkin. Ja jos hän olisi saanut hieman lisää miettimisaikaa, hän olisi myös tajunnut, että tuntui pojan mielestä varmasti kuolleelta kalalta.

Hänet oli yllätetty täysin ja tytön ainoa refleksi tässä tilanteessa oli yrittää työntää Cas irti. Demin käsivarret tarrautuivat pojan ranteisiin, yrittäen irroittaa tuon otetta. Irrottamisliikkeen voimasta Demelza nojautui pelottavasti taaksepäin suihkulähteen reunan yli!

Vaikka suudelma oli tullut Caseylle itselle yllätyksenä, Demi oli vieläkin yllättyneempi.
Tämä taisi olla shokissa tai jotain, koska ei vastannut suudelmaan, vaikka Cas yritti olla lempeä ja houkutteleva.
Vähän ajan päästä Casey myönsi tappionsa ja alkoi irrottautumaan, huomaten nyt vasta tytön pienet kädet ranteillaan.
Hän oli hukuttautunut niin pieneen viattomaan suudelmaan, että ei ollut tuntenut tytön käsiä.

Ajatus oli pelottava ja kuin peläten pahinta, Casey pakeni taaemmas, henkäisten nolona.
Hänhän oli kuin pahainen koulupoika tai joku pervo, joka yritti saada tytön väkisin!
Ajatus oli ällöttävä ja Caseyn kasvoille kohosi häpeän puna. Mitäköhän Demi ajatteli hänestä?
Sitten vasta Cas huomasi tytön olevan melko lähellä suihkulähdettä ja tarrautui tämän lantioista kiinni...

Se tuntui pitkältä ajalta, kun poika suuteli häntä, vaikka todellisuudessa se ei sitä ollutkaan. Vihdoin ja viimein poika antoi myöten ja lopetti. Tytön suusta meinasi päästä vielä kiljaisu tasapainon kaataessa hänet taaksepäin, mutta Caseyn kädet tarttuivat häneen. Onneksi ajoissa, ettei tuo päätynyt kastelemaan itseään. Demelza hymyili kiitokseksi.

Demelza nolostui ja punastui, mutta ei tiennyt miksi. Eihän hän ollut mitään tehnyt, tai oli. Työntänyt pojan pois.
"Anteeks, jos mä jotenkin.." Demelza aloitti, hänet valtasi kamala selittelyn tarve, miksi oli tehnyt niin. Se ei kuitenkaan parantaisi tai auttaisi tilanteessa ollenkaan, joten hän juuri juuri malttoi pitää suunsa kiinni.

Tyttö oli katsonut muualle, mutta nyt nosti katsettaan, jos saisikin katsekontaktin toiseen.
"Mitä tapahtu... Miks sä..." Demin lauseet eivät saaneet loppua, koska ne juuttuivat kurkkuun. Hän oli edelleenkin hämmentynyt ja halusi Caseyltä selityksen.

Demi näytti nololta eikä varmasti ollut ainut. Mitä hän oli oikein ajatellut suudellessaan toista? Tämän nauravaisia silmiä, silkinpehmeitä hiuksia ja pehmoisia kätösiä. Tai sitten hän oli vain sekaisin. Mitäköhän Demi ajatteli? Mitä tämä sanoisi?
Epävarmuus tuntui hakkaavan Caseyn ohimoa lekalla ja hän toivoi tytön sanovan jotain.
"anteeksi, mä en.." Casey aloitti samaan aikaan Demin kanssa, koska tuntui haluavan selittää mitä oli tapahtunut. Mutta osasiko hän selittää, miksi oli suudellut toista?

Casey katsoi utuisin silmin suihkulähteeseen, korvat punaisina ja kohotti sitten katseensa tyttöön, ja näkikin tämän jo katsovan häneen. Casey hätkähti.
"en oo varma... tai siis... sun olemus... tai noh" Casey sanoi, ja nyt hänen koko naamansa oli punainen ja poika haroi takatukkaansa.
"sun olemus sai kai mut pauloihinsa" poika sanoi nopeasti, ja toivoi että Demi ymmärtäisi mitä hän oli sanonut. Muuten hän ei osannut kertoa tai luoda sanoja, miksi hän oli tehnyt sen.

Demelza katsoi, kun toinen yritti vastata hänen kysymykseensä. Caseystä näki, että tämä taisi olla samanlaisen hämmennyksen vallassa kuin hänkin. Kuullessaan pojan nopeasti ilmaistun selityksen, Dem katsoi toista vielä hämmentyneenä.
"Ai, sä siis tavallaan ihastuit muhun...? ", hän vastasi ja puristi käsiään nyrkkiin sylissään. Mikä hänen olemuksessaan, muka sai toisen käyttäytymään noin, ainakaan näin pienellä aika välillä. Hän jäi miettimään.

Dem ajatteli aamua, joilloin he olivat tavanneet. Ja miten töykeä hän ensin oli ollut Caseylle, tahtomattaan. He olivat sopineet kahvit ja jutelleet, kaikesta taivaan ja maan välillä. Pojan käytös oli ollut ystävällistä ja kaikinpuolin mukavaa.
"Sä oot tosi mukava ja näin...", tyttö päätti kertoa toiselle mitä ajatteli, jolla hän yritti hieman paikkailla tilannetta. Dem ei kuitenkaan vielä hymyillyt täysin omaa hymyää, vain pientä osaa siitä.
"Ja mä haluaisin olla sun ystävä" Dem jatkoi katsoen Caseytä.

Casey punastui taas hieman, kuullessaan tytön sanat, ja hän irvisti sisäisesti.
Mitä hän voisikaan tuohon sanoa?
"tuota, en ole varma" Casey myönsi viimein.
Oliko tämä ihastumista vai puhdasta himoa tai jotain muuta sanoin kuvaamatonta?
Vai oliko hän vain röykeä suudellessaan toista? Demi ei näyttänyt tyytyväiseltä, koska Caseyn laskiessa katseensa alas, hän näki tytön puristavan käsiään nyrkkiin sylissään. Huokaus purkautui nuorukaisen suusta.

Tytön aloittaessa, Casey tiesi mitä tulema pitää ja hän päätti kohdata sen pystypäin.
Demin aloittaessa noin, se tarkoitti, että sanaan tulee "mutta".
Tytön sitten paljastaessa että halusi olla ystävä, Casey nyökkäsi.
Hänen tavallista tuuriaan. Miksi kukaan ei halunnut olla enempää hänen kanssaan kuin ystävä? Oliko hän jotenkin ällöttävä tai liian "nörtti" koneineen ja harrastuksineen tyttöjen makuun. Mutta kyllä hän ymmärsi Demiä, joka varmasti ajatteli enemmän tunne puolia ja loogisesti. Hehän olivat tunteneet alle päivän verran.
"ymmärrän" Casey sanoi ja virnisti sitten, että Demin ei tarvitsisi murehtia asiasta.
"mutta mitäs sanot jos käydään vielä jätskit tuolta kojulta?" poika vaihtoi puheen aiheen ja osoitti peukalollaan olkansa yli jäätelö kojua kauempana.

Jos Casey ei ollut varma tunteistaan, Demelza päätti mielessään olla huolehtimasta sen enempää, eikä ainakaan kyselisi enempään tuolta. Sen sijaan tuo jäi tuijottamaan taas hetkeksi sihkulähdettä, ajatuksien villisti kieppuen hänen mielessään. Demin nyrkit suorituivat, mikä viittasi tuon olotilan vapautumiseen. Hän kosketti oikealla kädellä vasemman käden koruja.

Demelza kääntyi Caseyhin ja katsoi tätä pitkään, tämän sanottua ymmärtävänsä. Hyvä niin, jos ymmärsi, se oli kaikkille hyvä asia.
Tyttö hymyili hieman ja katsoi jäätelökojua kauempana miettien hetken.
"Mun pitäis varmaan lähtee jo kotiin", Dem sanoi pienesti vaisusti ja etsien toisella kädellä puhelinta kassista. Yksi puhelu oli tullut ja Dem katsoi sen nopeasti.
"Isäkin on soittanu" Dem irrotti katseensa puhelimesta hetkeksi, kunnes laittoi sen takaisin.
"Mut joku toinen kerta vaikka tai jotain muuta vaikka", Demelza jatkoi ja nosti kassinsa syliin. Hän ei halunnut pojan luulevan, että oli pelästynyt ja lähtisi karkuun sen takia.

Casey hymyili hiukan, kuullessaan tytön sanat.
Hän oli pelästyttänyt tytön tai sitten Demi inhosi häntä ja halusi äkkiä pois. Kumpikin vaihtoehto oli masentava.
Huokaistiin pienesti. Kaipa hän selviäisi, on aiemminkin selvinnyt siitä, että tyttö haluaa olla vain ystävä ja sitten tämä lähtee pois. Hänen pitäisi vain olla oma itsensä, että Demille ei tulisi paha mieli tai jotain.

"okeim joku toinen kerta sitten" Casey sanoi ja yritti hymyillä.
Mikä Demissä oli niin erilaista että tämä oli niin vaikeaa?
Tämän hymy vai silmät? Vai elämän asenne? Vai hänen oma asenteensa?
Halusiko hän niin kiihkeästi tyttöystävän että muulla ei ollut väliä?
Ei, ei se niin voinut olla. Hän halusi rakastua. Joten, se siitä sitten.
"nähdään sit varmaan ens kerralla koululla?" Casey sanoi ja nousi seisomaan rempseästi ja virnisti tytölle valloittavasti.
Juuri noin. Aluksi pieni hymy, ja kaikki olisi taas hyvin hänen osaltaan.
"mut, mäkin taidan lähtee nyt, joten..." Casey sanoi mutta ei askeltanut vielä minnekkään suuntaan.

"Joo, toivottavasti törmätään koulussa", Demelza sanoi noustessaan ylös penkiltä ja siirsi kassin sylistään penkille takaisin.
"Mutta ei sitten niin, että ajat mua päin laudalla", Dem yritti hieman vitsailla. Tytön kasvot näyttivät taas melko tavallisilta, iloisilta, huolettomilta ja luottavilta. Hän ei kuitenkaan vielä sisäisesti ollut tuota kaikkea, hänelle jäi mietittävää kaikesta. Dem katsoi kun ihmisiä lipui heidän vierestään.

"Kai mä voin vielä halata sua?" tyttö kysäsi ja siirtyi lähemmäksi Caseytä, että yltti halaamaan tuota. Tytön kädet kietoituivat hieman pitemmän pojan kaulaan. Se oli ystävällinen halaus.
"Ainiin, mulla on vielä se sun kaapin avain taskussa", Dem muisti ja rupesi irroittamaan otetta toisesta. Hän ei tarvinnut sitä, koska toivottavasti muisti seuraavana päivänä ottaa omansa mukaan. Ja piti myös vaihtaa koko päivän ehjänä kestävään laukkuun.

Casey ei voinut olla nauramatta tytön yritykseen saada hänet hymyilemään. Mutta heitto oli ollut hyvä.
"hei, enhän mä niin huono skede jäbä oo, että mä kaadan tyttöjä laudoilla? vaan pojat saa sen kunnian" Casey vitsaili ja iski silmäänsä.
Totta, Demin asenne oli oikea. Mitäs tässä murjottamaan, hänellä oli uusi hyvä ystävä.
Pari tyyppiä ohittivat heidät hipoen ja Caseyn teki mieli sanoa näille "anteeksi, olenko tiellänne?" mutta jätti tekemättä sen. Eihän hän alkaisi nyt haastamaan riitaa kenenkään kanssa.

"tottakai! ja enemmänkin jos haluat?" Casey yritti vielä heittää vitsikäästi.
Tyttö laittoi kädet hänen kaulaansa ja halaus oli.. tuttavallinen, ystävällinen. Eli Demi ei tuntenut mitään vetoa häneen. Harmi.
"joo, se varmaan ois ihan kiva lisä, jos mä aion huomenna viedä kameran kouluun" Casey sanoi, muistaen, että parin, kolmen päivän päästä ilmestyisi koulun lehti ja hänen pitäisi ottaa kuvia sitä varten.
Pitäisi aloittaa jo huomenna, jos hän ehtisi ja jos halut riittäisivät.

"Ainiin, ethän sä ollutkaan mikään huono!" naurahti brunette katsellen poikaa, joka siinä seisoi ja näytti hyvältä. Demelza hymyili havainnolleen, hymyn peittämiseksi tuo käänsi päätänsä. Kohdaten ihmisten katseet, kun nuo kulkivat hyvinkin läheltä ohi. Se tuntui melkein siltä, että nuo halusivat tietää mistä puhuttiin. Pelkkää kuvittelua tuo ajatus kuitenkin oli, koska ihmisillä oli seesteinen katse, joka valui heidän ylitse, jatkaen matkaansa.

Demelza irroitti otteensa ja hymyili ujosti, minkä Caseyn heitto oli saanut aikaan. Tyttö pudisti päätänsä vitsiniekalle, ei enempää mitään kiitos. Dem veti hetken päästä avaimen taskustaan, jota prinssi hänen edessään oli lainannut aikaisemmin.
"Kiitos tän lainasta, mä olisin ollu ilman sun apua pulassa", tyttö sanoi ja ojensi avainta tuolle. Vapaalla kädellä hän nappasi kassinsa penkiltä, valmistautuakseen lähtemiseen. Kotimatkalla hänen oli parasta soittaa isälle, ettei tämä kovin hermostuisi siitä, ettei hän vastannut aikaisemmin.