C'mon I'm alive!

Koripallo joukkueen treenit olivat juuri ohi ja Ivan tapansa mukaan viimeisenä pukuhuoneessa. Juuri suihkun jälkeen ja vaatteita ylleen pukemassa. Löysät farkut tuo oli jo alushousujensa lisäksi jalkoihinsa saanut, mutta siinäpä se koko puvustus sitten olikin. Vaalea T-paita lojui vielä penkillä. Poika nimittäin oli jäänyt virnistelemään peilikuvalleen. Hän näytti todella hyvältä tatuointeineen ilman paitaa. Kyllä poika sen tajusi itsekin. Kuumapakkaus, eikä lihaksista ollut puutetta. Hän olisi kyllä ulkonäöllisesti ollut kuumaa kamaa naismarkkinoilla, mutta tunteitaan hän ei siihen olisi vielä mukaan saanut. Eihän ollut edes vuotta vielä siitä kuin hänen elämän kumppaninsa oli menehtynyt.

Pukuhuoneiden ovi avautui ja se riisti koripalloilijan huomion. Sisään asteli hyvin pukeutunut, pitkähiuksinen nuorukainen. Katse vihreissä silmissä oli oikeastaan mitään sanomaton. Kasvot muuten kopeat.
"Mischa, mitä sä täällä?" Ivan pakottautui kysymään kummissaan oranssihiuksiselta. Oli todellakin kummaa nähdä tuota hienostopoikaa täällä.
"Ajattelinkin, että sut löytäisi täältä." Muuta Mischa ei sanonut tyytyi vain katselemaan Ivaniin. Ja katseltavaahan siinä olikin, hitaasti alemmas lipuen ja takaisin silmiin. Huulilla koreili itseriittoinen, toispuoleinen hymynkare.
Ivan vain tuijotti. Toisessa oli selviä ulkoisia piirteitä, jotka muistuttivat häntä Melodysta. Tosin, tyttö ei ollut ollut noin itseriittoinen.
"Ihan tulee ikävä", Ivan totesi hiljaa, hieman ilkeä sävyiesti viitaten sillä, ettei Mischasta ollut vastusta Melodylle. Poika huokaisi riistäen katseensa toisesta pojasta seinille.

Mischa tuhahti halveksuvasti. Hän ei pitänyt Ivanista ihmisenä, eikä hän pitänyt tuon perheestä, ei varsinkaan siitä kaameasta pikkuveljestä, eikä hän pitänyt toisen asunnosta, eikä todellakaan rahatilanteesta. Tsk, mistä rahasta?! Ja silti... Toisessa oli jotain mikä piti Mischan vieläkin tuon lähettyvillä, vaikka Melody olikin jo kuollut.
"En mä vois kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa..." Ivan puheli vieläkin seinää tuijotellen. Tuossa se puhui kaikkea tuollaista yläosattomissa? Vittu mikä jätkä. Mischa ei voinut muuta kuin töytäistä itseään vanhemman ja lihaksikkaamman pojan vasten seinää vangiten tuon huulet omillaan. Väkivaltaisesti ja tunteetta hän suuteli toisen hiljaiseksi. Eikä tiennyt yhtään minkä takia.

Ivan ei edes kerennyt tajuta tilannetta, hän tajusi vain Mischan tuoksuvan etäisesti samalta kuin edesmennyt siskonsa, näyttävänkin. Hän ei kerennyt tehdä mitään, ennen kuin tajusi oven avautuvan uudelleen. Hän tajusi myös, että ovelta oli suora näköyhteys tapahtumapaikalle.

”Ai hitto! Multa jäi juomapullo pukuhuoneeseen!”, Gabriel sanoi yllättäen kesken kiivaan keskustelun koripallosta. Tummaihoisen pojan vierellä kävellyt poika katsahti Gabbya ja naurahti.
”No juokse jo! Vaikka meillä onkin hyppytunti seuraavaks, mä haluan syömään!”, tuo huusi ja toinen olikin jo kääntynyt kannoillaan.
”Menossa!”, Gabriel huikkasi ja hölkkäsi kentän halki kohti pukukoppeja. Tuo avasi oven ja oli astumassa jo sisään, kun näkikin kaksi poikaa kielet toistensa kurkuissa. Ja toinen noista oli vieläpä Ivan, joka pelasi myös koulun koripallojoukkueessa! Poika ei voinut estää lievästi järkyttynyttä ilmettään ja jäi kuin jäätyneenä seisomaan ovelle.

Hetken seisoskelun jälkeen Gabby havahtui, ravisti päätään ja hieraisi kädellään naamaansa. Tuo katsoi kaksikkoa ja räpytteli silmiään – näkymä ei muuttunut, joten totta se oli. Nyt poika tunsi olonsa vaivaantuneeksi.
”Ehh..”, äännähdys karkasi koripalloilijan huulilta ja tuo ei tiennyt oikeastaan miten reagoida.

# Gabbyn heitin mukaan. :-------)

- jejj.. :'D Saattaa misua hävettää, vaikkei poju sitä näytäkkään. XD ivan on varmaan vielä järkyttyneempi kun Gab ;> -

Ivan riuhtaisi itsensä kepeästi irti itseään nuoremman ja pienikokoisemman pojan huulista. Järkyttyneenä ruskea hiuksinen katsoi hetken sanattomana elämänsä rakkauden pikkuveljeen. Eikä hän edes ymmärtänyt reagoida Gabrieliin, ei vielä.
Oranssihiuksinen miljoona perijä taas suunatasi yhä ylimielisen katseensa häpeilemättä Ivaniin. Ja silti Mischa tiedosti tappavasti pukuhuoneisiin rynnänneen pojan. Tottakai toinen tunsi Ivanin, pelasivathan he oletettavasti samassa joukkueessa! Ja kukapa häntä nyt ei sitten olisi tuntenut?! Ja... Tiesi toinen varmasti Melodystakin! Ja osaisi yhdistää tytön häneen... Helvetti mikä sotku. Päässä räiskyi ilotulitus, ulkokuori oli täysin tyyni. Mitään sanomatta rikas pentu istahti penkille ristien jalkansa. Hän oli niin diiva kuin häneltä olisi voinutkin odottaa, vaikkei hän mikään neitimäinen ollutkaan.

Ivanin pää oli räjähtää. Hän tiesi miltä tuo oli näyttänyt... Tai ainakin osasi kuvitella. Vielä Mischa. Voi helvetti. Ja hän oli vielä yläosattomissa. Nolotti, puna taisikin kasvoille karata. Vilkaistessaan Mischaa hän oli näkevinään itsetyytyväisyyttä. Vitun pentu. Katse palasi Gabriel Bladeen, hänen joukkuetoveriinsa. Lievästi ilmaistuna toinen näytti järkyttyneeltä.
"Niin kliseeltä kun se kuulostaakin niin tää ei ole ihan sitä miltä se näyttää." Jep, et olisi kultamuru paremmin voinutkaan asiaa ilmaista. Viimeisenpäälle todistus aineistoa homoudestasi, Ivan Smith!
Hän todellakin toivoi, ettei Gab tuntisi Mischaa tai yhdistäisi tuota Melodyyn. Koko koripallo joukkuehan tytön oli varmasti nähnyt, ei ivan sellaista timanttia piilossa pitänyt.

Gabriel tuijotti yhä kaksikkoa, Ivanin repäistessä itsensä kauemmas ja Mischan käydessä istumaan. Vaikka poika ei ulkoisesti näyttänyt tekevän mitään, tuon silmät analysoivat tilannetta kokoajan. Tuo punahiuksinen. Tuohan näytti aivan Ivanin edesmenneeltä tyttöystävältä! Mikä sen tytön nimi olikaan? Melany? MELODY! Melody se oli ja tuo poika.. oli kuin miespuolinen versio tästä tytöstä. Gabriel ei vaan kuollakseen muistanut, kyseisen punapään nimeä mutta jotain muutakin tässä oli – se oli varmaa.

Ivanin vakuutellessa kliseisen lauseen kautta, ettei tapahtunut ollut miltä se oli näyttänyt, poika yritti keksiä oikeita sanoja. ”Ei se mitään, kyllä mä arvelinkin että se kumoat jätkiä pukuhuoneessa” tai ”Hyi helvetin homot!” eivät kuulostaneet oikein hyviltä lausahduksilta. Gabby raaputti takaraivoaan ja huomasi taas jääneen vain seisomaan sekä katsomaan vastakkaista seinää miettivästi. Samalla poika kirosi kuinka osasi ujuttaa itsensä toinen toistaan erikoisempiin tilanteisiin.

”Eh. Mä vaan tulin hakee juomapullooni.”, sanat luikahtivat koripalloilijan suusta ja tuo nyökäytti päällään juomapulloon, joka köllötteli samaisella penkillä millä Mischakin istui. Gabriel ei tehnyt elettäkään liikkua eteenpäin ja hakea tavaransa vaan tuntui olevan kuin liimattu lattiaan.

Mischa katseli nyt tummaa poikaa. ei hän muistanut tuota, tosin eivätpä pojat usein hänen mieleensä jääneetkään. Hetero kun poju uskoi kaikesta huolimatta olevansa. Sen katse luki koko tilanteen. Ei näyttänyt olevan kovinkaan innoissaan löydöstään, pikemminkin häpesi koko juttua. Joku kerman muijista olisi saattanutkin olla innoissaan, pistänyt hieman liioitellun juorun liikkeelle. pian hän olisi sitten saanut kuulla, kuinka oli harrastanut kiihkeää seksiä koripalloilijoiden pukuhuoneessa seuranaan Ivan Smith ja muutama muu hyvä kroppainen urheilija poitsu. No, oli tai ei, jutut paisuivat aina ja silti jotkut tosissaan uskoivat niihin. Varmaa oli ainakin, ettei hänellä ollut käynyt edes mielessä harrastaa kiihkeää seksiä siskonsa poikaystävän kanssa, oli siinä mukana muitakin poikia tai ei.
Hän oli vain halunnut toisen hiljaiseksi ja ensimmäisenä mieleen tullut ajatus toteutettiin. Ei muuta. Tai niin Mischa ainakin yritti itselleen uskotella.

Ivan ei oikeastaan osannut tehdä mitään. Mulkoili vain vähänväliä Mischan suuntaan ja loi Gabrieliin anovia katseita. Toinen tuskin niitä huomasi, kun keskittyi tuijottelemaan mihin tahansa muualle kuin Ivaniin tai Mischaan. Gabriel totesi tulleensa hakemaan juomapulloaan. Ivan nyökkäsi.
"Joo, tota", Ivan nappasi paitansa penkiltä, muttei oikeastaan vielä keskittynyt sitä päälleen vetämään, "ihan rauhassa vaan." Ivan otti muutaman askeleen lähteäkseen, mutta Mischa saikin hänet pysähtymään ja tuijottamaan kuin hullua.

"Ai tää?", poju kysäisi kehräten näyttäen sormellaan juoma pulloa. Vastausta odottamatta tuon käsi nappasi sen otteeseensa ja kuljetti huulille. Mischa nojasi itseään vasemman kätensä varaan penkille ja kieli piirsi renkaan suuosalle. Mischa joi ja leikki kielellään. Otti kaiken irti tilanteesta, hän kuitenkin irrotteli niin harvoin. Hän oli imagonsa vanki, kukaan tuskin edes uskoisi hänestä mitään tämän tapaista.

Siinä he nyt sitten olivat, yksi paitakourassa, toinen hakemassa juomapulloaan ja kolmas sitä mainittua pulloa nuolemassa.

//pelijärjestys mun jälkeeni nico, chaos, mä. enkä oo muuten varma missä tää pukuhuone on joten en sen sijaintiin oikein puutu...//

Nuoriherra Eric Dupont oli hieman vihainen itselleen, sillä oli myöhästynyt korisjoukkueen treeneistä erään ekaluokkalaisen cheerleaderin takia. Yksityiskohtiin en mene, mutta sanotaan nyt näin että herrasmiehenä Eric ei viitsinyt tuota tyttöä hoputtaa... no, kuitenkin, poika yritti nyt kuumeisesti löytää edes yhden koripallojoukkueen jäsenen jotta saisi selville mistä jäi paitsi. Ja valmentajakin pitäisi etsiä jotta tuolle voisi esittää pahoittelunsa! Kiirettä siis tosiaan piti...

Pukuhuoneet! Ajatus iski kuin salama. Sieltä löytyisi varmasti vielä joku. Eric kääntyi yhdeksänkymmentä astetta ja kiihdytti vauhtinsa kepeäksi hölkäksi. Pukkarin ovista hän törmäsi erittäin epä-Eric Dupontmaisesti sisään kovaäänisesti ja huomiota herättävästi, ja sitten melkein hätkähti ihmispaljoutta. Ivan, Gabriel, joku hämärästi tutunnäköinen jätkä ja juomapullo...

"Hei!", Eric huudahti epämääräisesti, "miten treen..."
Pojan lause keskeytyi kun hän kelasi takaisin. Ivan, Gabriel, joku jätkä ja juomapullo. Mitä helvettiä tuo teki tuon juomapullon kanssa? Eric pisti sattumoisin merkille myös vaivaantuneen ilmapiirin ja näytti varmasti kuin kuusta pudonneelta.

Poika yskäisi hämmentyneesti, ja sanoi: "Tota... keskeytinkö jotain?"

# harvinaisen selvä asia. n__n

Gabriel tuijotti silmät leviten Mischaa, joka alkoi imeä juomapulloa kuin se oli ollut jotain muutakin kuin.. pullo. Tuo hillitsi itsensä juuri ja juuri, vaikka noukkikin käteensä pukuhuoneen lattialla pitkään jo lojuneen puoliksi tyhjän koripallon. Juuri kun poika oli sanomassa jotain Eric rynnisti paikalle. Aluksi sanatulva ja sitten toinen huomasikin tilanteen. Nyt tämä meni jo epäilyttävämmäksi. Gabby irvisti kysymykselle ja heitteli palloa kädestään toiseen käteen selvästi tyytymättömänä tilanteeseen.
”Et.. kai. Olin juuri lähdössä mutta..”, tuo mutisi ja nyökkäsi juomapulloa lutkuttavaa poikaa päin.

Tuskin koripalloilija enää tuota pulloa käyttäisi, mutta silti se ärsytti. Gabriel viskasi puolityhjän pallon päin Mischaa, toivoen sen kopsahtavan tuon ärsyttävän kakaran päähän. Takaraivoon jos mokoma osuisi niin hampaatkin siinä tärähtäisivät vasten pulloa. Ja se olisi oikein tuolle. Tuolle.. Oudolle otukselle.

# noniin Chaoksen päätökseksi jää osuuko tuo Gabbyn ”hurja heitto”. <’: + todella lyhyt, sori guys. D':

Ivanin katse karkasi nyt sisään rynnistäneeseen Ericiin. No, kohta täällä olisi koko joukkue todestamassa tätä häväistystä! Puna kareili yhä paidattoman pojan kasvoilla. Noloa, tosi noloa. Gabriel oli sentään nähnyt, kuinka tuo yksi idiootti oli ahdistanut hänet vasten seinää ja suudellut! Ivan kirosi mielessään Mischaa alimpaan helvettiin.
"Joo, et mitään todellakaan keskeyttänyt - Mischa nyt irti siitä pullosta! - ja et treenienkään puoleen mitään menettänyt. Ja mun pitäis kans varmaan lähteä. Missähän heletissä mun kengät on?"
Hermostuksessaan Ivan puheli paljon putkeen ja keskittyi muka hyvinkin tarkasti bongailemaan kenkiään jostain päin pukuhuoneita. Sukkiakaan ei näkynyt. Mihin hän oli ne jättänyt? Ja silti.. Hän tiedosti Mischan liiankin hyvin. Ja Gabrielin pullon... ja pallon.

Mischa ei keskustellut koripalloilijoiden kanssa, mutta pallo ei jäänyt huomaamatta. Kauniiden kasvojensa puolesta säikähtäneenä poika oikeastaan syöksähti kasaan pallon lentäessä kohti. Juomapullo tippu lattialle.
Pallo hipaisi tuon päälakea ja jatkoi matkansa vastakkaiseen seinään. Mischa parahti.
"Ei nyt tappaa tarvitse, helvetti!", poika parahti suoden tumman pojan suuntaan säikähtäneen, ärtyneen katseen. Ei tainnut poika tajuta, että oli siinä nyt hieman syytäkin heitellä palloilla.
Mischa suoristautu ja asensi kalliin paitansa takaisin paikoilleen ja suoristi housujaankin, vaikkei niissä mitään suoristamista ollutkaan. Hiuksiinsa poika kuitenkin kiinnitti eniten huomiota.

Ivan ei vieläkään tajunnut, että kädessä pidellyn paidan olisi ihan hyvin voinut pukea päällekkin. Poika löysi tennarinsa ja sukat niiden sisästä ja veti ne jalkaansa napaten mukaansa myös laukkunsa, jonka heitti olalle. Paita oli yhä pojan kourassa.
"Mjoooh, mitään ei siis ole tapahtunut, kusipäällä on vaan huono päivä", poika vielä julisti nyökäten kusipään kohdalla kohti Mischan suuntaan.

"Ai lähdössä", Eric mutisi ja yskäisi jälleen. Hän ajatteli itsekin häipyä paikalta, sillä häntä ei tosiaan kiinnostanut mitä nämä kolme olivat puuhailleet. Tosin ei olisi Smithistä ja Bladesta uskonut. Ja tuo kolmas - Mischa - tuon nimi tuntui korvaan jokseenkin tutulta, harmillisesti Eric ei vain ollut niin hyvämuistinen että olisi oikeasti jaksanut muistaa. Ei kun helkkari - Mischa Moon? Olikohan. Voi tsiisus, ei olisi siitäkään jätkästä uskonut...

Eric seurasi hiukan hämmästyneenä Ivanin hermostunutta selitystä - sillä hermostunutta se tosiaan oli. Eric tajusi sen verran että tuo oli aika helkkarin vaivaantunut, joten ehkä, ehkä oli olemassa pieni mahdollisuus että mitään... erikoisempaa ei tapahtunut.

"Okei", Eric nyökkäsi Ivanin vakuuttaessa että mitään ei tosiaankaan tapahtunut. Siinä se tuli, mitään ei tapahtunut. Hyvä niin. Ericiä oli jo ehtinyt kauhistuttaa oman maineensa puolesta.

# "Joo, et mitään todellakaan keskeyttänyt - Mischa nyt irti siitä pullosta!” <-- ihan kuin Ivan käskyttäsi koiraa. :::’ D sori mut hajosin hieman.

Gabriel katsahti ulisevaa Mischaa, jonka päähän pallo ei ollut kylläkään kunnolla osunut. Harmi. Hampaitaan narskauttaen poika vilkaisi juomapulloaan lattialle, muttei tosiaankaan koskisi siihen. Tai no koskiessaan heittäisi mokoman roskiin tai silläkin tähtäisi tuon punapään päätä. Ivanin puhuessa, ettei mitään ollut tapahtunut tummaihoinen siristi hieman silmiään ja katsahti punapäätä ja sitten joukkuetoveriaan. Vale. Vale. Iso vale. Gabby raotti suutaan – tuo olisi niin halunnut kertoa Ericille, että oli löytänyt kaksikon kielet toistensa kurkuista.

”Niin ei mitään.”, ääni oli jokseenkin jopa ivallinen – se ei sopinut ollenkaan yleensä kiltteydestään tunnetulle koripalloilijalle. Gabriel katsahti Ericiä siihen sävyyn, että olisi mahdollisti halunnut sanoakin tuolle jotain mutta yhtä nopeasti katse siirtyi kahteen muuhun poikaan.

”Niin joo. Nautiskelkaa – Gabriel poistuu.”, poika huikkasi ja paransi laukun asentoa olkapäällään, teki sotilasmaisen tervehdyksen ja Ericiä väistäen käveli ulos pukuhuoneesta.

# jos jollakin on sille vielä asiaa, niin kyllä otuksen saa kiinni. vinkvink. mutta jos ei ole mitään suunnitelmia/puhumisia gabbylle, niin kiitokset kivasta pelistä ! :-----)

Ivan naurahti Mischan draamalle ilkeän sävyisesti. Tuo jätkä saisi todellakin painua helvettiin hänen elämästään. Mischa kokosi itsensä ja mulkaisi myrkyllisesti tumman pojan suuntaan. Erittäin ärsyttävää ja häpeällistä. Ei tainnut poika edes ymmärtää, mikä tilanteess aoikeasti oli se häpeällinen osuus.

Ivan nyökäytti päätään Ericille ja tuon sanoille. Ruskea hiuksisen katse harhaili Gabrieliin, Ivan valahti kalpeaksi. Nytkö se sitten aikoi sanoa jotain? Ei helvetti. Pojan todellinen onni, että Gabriel pysyi hiljaa. Viimeisenä hän nyt tahtoi tulla leimatuksi parina Mischan kanssa. Ajatuskin inhotti. Oikeastaan, hän olisi tahtonut unohtaa kaiken ja palata ihan normaaliin elämäänsä. Ilman silminnäkiöitä tilanteen olisi voinut selvittää sillä, että hän olisi vain runnellut Mischan ah-niin-ihastuttavat kasvot. Ei nyt.

Eric näytti uskovan Ivanin selityksen, mikä oli ilmanmuuta hyvä. Ja tottahan Ivanin sanat olivat vain puoliksi, hänen taholtaan mitään ei ollut sattunut. Mischa vaan ei osannut hillitä itseään.

Gabrielin ääni oli täynnä ivaa, ihme jos Eric ei sitä huomaisi. Noloanoloanoloa. Ivan tahtoi pois tästä, mahdollisimman kauas ja mahdollisimman huomaamattomasti. Hän teurastaisi tuon punapään vielä...
Mischa mittasi tummaa poikaa katseellaan. Piruparan olisi parempi pitää suunsa kiltisti supussa, vaikka ihan oman etunsa takia.

Ivan nyökäytti päätään, kun Gabriel julisti poistuvansa. Mischa ei tietenkään voinut hillitä huomautustaan.
"Hei, Gabriel, hani, etkö sä tota pulloa tullutkaan hakemaan." Ääni oli vähintäänkin pirullinen ja kylmäkiskoinen. Nyt Mischa oli pääsemässä vauhtiin sarallaan, hän latisti, mesosi ja oli oikeastaan pahempaa diivaa, kun jotku tytöt.

Ivan puri huultaan.

Eric vilkaisi terävästi Gabrielia. Ai ei mitään? Miksi sitten noin ivallinen äänensävy? Ericiä alkoi tosiaan taas vähän epäilyttää, mutta hän ei pitänyt siitä, ei niin vähääkään. Nämä olivat hänen joukkuetovereitaan, helkkari soikoon, ja niiden pitäisi olla heteroita! Ahdistavaa. Ja yllättävän ärsyttävää. Tämä juttu pitäisi saada selväksi heti nyt eikä huomenna, sillä huomenna joku utelias teinityttö voisi tietää ja sitten menisi koko joukkueen maine.

Eric oli jo vähällä huutaa Gabrielin takaisin, mutta tuo yllättävän ärsyttävä jätkä ehti ensin. Ja tuo ärsyttävä jätkä kutsui Gabrielia haniksi. Vakava juttu. Ericin diplomaattinen luonne ei kyllä halunnut tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Pitäisi kuulla jokaista osapuolta. Tosin hän ei halunnut kuulla mitä täällä oli ehtinyt tapahtumaan..

"Seis, seis! Mitä helvettiä täällä on oikeasti käynyt? Ja Ivan, kuka helkkari toi jätkä on?" Eric puuskahti ja osoitteli viimeisen lauseensa aikana epämääräisesti Mischan suuntaan. Samalla hän toivoi että Gabriel ilmestyisi takaisin.

Gabriel kuuli kyllä Mischan sanat. Ja tulikin takaisin sisälle – vauhdilla. Poika harppoi sisään, suoraan punapään eteen ja tarrasi tuon kaulaan. Askel askeleelta pitkä koripalloilija linttasi toisen seinää vasten, käsi yhä ärsyttävän pennun kurkulla.
”Toistaisitko?”, tuo sihisi hampaittensa välistä, tiukentaen otettaan hieman. Yleensä Gabby ei suuttunut, mutta tuota punapäinen kakara osasi suututtaa jokaisen – nopeasti.
Ericin kysymys sai tummaihoisen naurahtamaan, mutta tuo katsoi yhä Mischaa.
”Mä yllätin tän punapään ja.. Ivanin kielet toistensa kurkuista.”, poika ei pystynyt hallitsemaan sanavirtaa joka pulpahti tuon suusta. Silmät välähtäen Gabriel kopsautti Mischan pään kevyesti seinään ja peruutti sitten.
”Toi sun kaveri on sairas.”, tuo sanoi ja osoitti sanansa Ivanille, perääntyen suunnilleen samoille kohdille Ericin kanssa.

# anteeksi hitit Chaos, toivottavasti ei haittaa & laatulyhyt♥ u__u

"Toi jätkä", Ivan nyökäytti päätään kohti Mischaa, "on yks tän vuosisadan vittumaisimmista otuksista, jotka ei oikeen tajua missä niiden paikka oikeesti on... Saatikka sitten mitä saa tehdä ja mitä ei." Kyllä, juuri niin nuori herra Smith, et olisi selkeämmin voinutkaan asiaasi ilmaista! Mischa tuhahti halveksivasti, hän oli tiukasti sitä mieltä, ettei lähiöasukeilla ollut mitään sanomista hänelle. Niin, muutako sitten oli? Ehkä kai, syvällä Mischan mielen salaisissa ja ei niin salaisissa kolkissa.

"Ja jos mul - " Ivanin oli pakko keskeyttää lauseensa, sillä Gabriel ryntäsi takaisin sisään vetäen Mischan mukanaan seinää vasten. Ja näin ne osat vaihtuivat! Eikä muuten jaksanut edes naurattaa. Ivan katseli hetken jopa kauhuissaan riehaantunutta Gabrielia, yleensähän poika oli kuin itse rauhallisuus!

"Oikein mielelläni, jos hieman hellittäisit otettasi, että happi pääsisi kulkemaan kunnolla", Mischa sihisi sillä vähällä ilmalla mitä hän sai. Poikahan ei lopettanut ärsyttävää asennettaan edes tiukassa paikassa. Se oli tuolle otukselle erittäin normaalia.

Gabrielin sanojen myötä Ivan valahti täysin kalpeaksi ja Mischa naurahti ilkeän sävyisesti. "Hyvästele henkes, tummapoju", oli päällimmäinen ajatus punapään mielessä. Tietenkin tilanne oli helvetin nolo, mutta eihän sitä nyt kehdannut päällepäin näyttää. Siitä Ivan taas näytti olevan erimieltä. Sen verran punavalkoinen poika oli.

Ivan ei voinut muuta kuin nostaa kätensä ilmaan antautumisen merkiksi. Tyhmä teki, käsissä pidelty paita tippui lattialle.
Poika kuitenkin tuhahti Gabrielin sanoille mulkaisten Mischaan.
"Muuten täysin samaa mieltä, paitsi etten sanoisi niinkään kaveri. Vitun kusipää on huomattavasti kuvaavampi ilmaisu."

Eric nyökkäsi Ivanin analyysille Mischasta, tosin ei hän erityisemmin mitään uutta informaatiota saanut. Nuoriherra Dupont oli jo sanomassa jotain kun Gabriel rynnisti sisään. Eric ei oikeastaan, tajuttuaan mitä Gabriel teki (JA SANOI), ollut varma oliko enemmän iloinen vai kauhistunut.
"Jätkät hei!" Eric huudahti tajuten että oli varmaan ainut tässä tilanteessa jolla ei ollut pakottavaa tarvetta käydä väkivaltaiseksi. Hän ei kyllä tiennyt mitä sanoisi. Ei hän useinkaan törmännyt tälläisiin tilanteisiin.

"Tai siis", Eric takelteli hieman hämmentyneenä kolmea muuta vuoron perään aseistariisuvasti katsoen. "Tässä nyt varmaan joukkueen maine on tärkein juttu. Meinaan... ei kuulostais hyvältä koulun korvissa. Tai siis kyllä te helvetti soikoon tiedätte..."
Poika viittasi klikkeihin, juoruihin, juoruilijoihin ja klikeistä huolehtiviin. Sillä joku varmasti tulisi joskus tietämään jos juttua ei selvittäisi. Ja jos kukaan ei selvin päin kertoisi asiaa eteen päin, niin sitten päissään.

"Ei sillä että mulla olis mitään homoja vastaan", Eric lisäsi perään vielä nopeasti.

”Mä en liittyny noiden homoiluparaatiin mitenkään! Ei sillä, että vihaisin homoja mut.. HEI! IVAN! Ja toi luonnonoikku! Yhdessä. IVAN!! AJATTELE!”, Gabriel karjui täyttä kurkkua ja heilutteli käsiään kuin sätkynukke. Tuo yritti rauhoittua, hengittää syvään ja muuta sellaista, mutta adrenaliini kohisi suonissa kuin lauma villihevosia. Piti keskittyä joukkueeseen. Jos tämä tulisi julki, joukkue romahtaisi. Koripallojoukkue. Gabbyn joukkue. Silloin tuo hakkaisi Ivanin. Ja Mischan. Uudelleen Ivanin. Ja sitten taas sen punapäisen kersan. Koripallon vuoksi. Syvä henkäisy ja koripalloilija avasi äskettäin sulkemansa silmät, katsahtaen Ericiä.
”Niin. Meidän pitää ajatella joukkuetta.”, tuo sanoi ja katsahti tiukasti Ivanin suuntaan.
”Eli ykköseks pidätte noi syljenvaihdot kotona? Tai mieluummin lopetatte ne kokonaan. Kakkoseks punapää pitää turpansa kiinni ja taittelen sut kahdeksikon muotoon.”, Gabriel luetteli ”sääntöjä” tiukalla, mutta rauhallisella äänensävyllä.
Jos joku saisi keksittyä jonkun juorun.. se olisi hei hei korisjoukkueelle.

Ivanin teki mieli kiskoa tuskastuneena hiukset päästään ja karjua, ettei hän mikään homo ollut. Helvetti, hän oli ihan pesunkestävä hetero! Mischasta nyt eik uitenkaan koskaan tiennyt... Helvetti, miksi näin piti käydä? Hävetti, hävetti ihan saatanan paljon.

Ivan nyökäytti päätään Ericin puheille, hän oli samaa mieltä. Ja muutenkin parempi, mitä vähemmän oli porukkaa joka tempauksesta kuuli. Mischa tyytyi tuhahtamaan ja riuhtaisemaan itsensä irti Gabrielin kohtausta hyväksi käyttäen.

"Vittu mä mikään homo ole, sitä tartte siinä julistaa saatana!", Ivan kivahti. Nyt kasvoilta kuulsi jo selvää loukkantuneisuus, hänestä ei puhuttu kyllä tuolla tavalla! Ei hän mikään natsi ollut, homot olivat ok, mutta ei se tarkoittanut, että olisi ollut ok syyllistää Ivania sellaiseksi. Jossain sen rajan oli mentävä.

"Voi vittu..." Ivania koko tilanne vitutti ja hävetti niin tavattomasti. Ja vitutti lisää, Mischa vitutti. Teki mieli hakata punapäästä ilmat pihalle ja tunke ajätesäkkiin ja heittää tunkiolle ja antaa mädäntyä sinne. Siitä ei ollut muuta kuin harmia. Harmia ja vain lisää harmia.
"Jep, joukkuetta Gabriel, eli et huuda enää." Ivanin oli pakko julistaa se ääneen ja sen jälkeen hän otti kenkänsä jolla viskasi Mischaa. Vittu, meni huti.

"Ja sä saat pysyä erossa mun elämästä", Ivan murahti kääntyen jälleen joukkuetovereihinsa, kuin koko välikohtausta ei olisi ollutkaan. Miksi ihmeessä Mischa vihasi häntä niin paljon, vai vihasiko se edes..? Pelkkä ajatus jo sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.

"Ei se ole niin vaikeeta. Kukaan vaan ei puhu mitään ja toi kusipää elää maineelleen, joten ei siitä huolta." Ivan pyyhkäisi kasvoistaan hermostuneisuuden hiellä liimautuneita hiuksia.
"Ja mä oon yhan näin kommenttina aatellu vastaisuudessakin pysyä täysin heterona." Kasvot oliavt yhä punaiset, Ivan vihasi koko tilannetta. Ja oli itsestään selvää, etteivät Eric ja Gabriel tätä ihan heti unohtaisi...

Eric ajatteli. Hän tosiaan ajatteli aivan helkkaristi. Ja ei saanut päähänsä että miten, miten ihmeessä tämä oli mahdollista. Tämä ei ollut mahdollista. Tälläistä kävi vain paskoissa leffoissa, joita jotkut muijat pistivät katsomaan ja supattivat sitten korvaan "käykö teidän joukkueessa noin?"... no, ainakin nyt Eric voisi vastata että juu-u, pari homoa on päässyt tiimiin livahtamaan ja niillä on tapana imuttaa aina treenien jälkeen. Eikun ei noin voisi sanoa! Ajatukset seis.

"Ivan, rauhotu", Eric sanoi tasaisella sävyllä, tarkkaillessaan kahta muutakin. "Ja sama sulle, Blade. Ja Misch..." Mitäs helvettiä, eikö TUO ollut sen Melodyn veli? Tai joku serkku tai jotain, näytti ainakin tutulta. Voi... taisi olla pahemmanlaatuinen juttu kyseessä. Tai ehkä jotain vanhoja kaunoja.

Eric tajusi yhtäkkiä että hänen keskeytyksensä oli aika kavaltavaa. Poika yritti naamioida taukonsa yskäisyksi, ennen kuin jatkoi: "Älkää helkkari soikoon heitelkö tavaroita!" (Ajatuksissa kävi, että Ivanilla oli paska sihti koripalloilijaksi.)
"Ja turvat tosiaan tukkoon, tästä ei hiiskuta ja kukaan, SIIS KUKAAN, ei oikeasti kerro eteenpäin..."

”No en.”, Gabby sihahti Ivanin kommentille ja mulkoili ympärilleen, hengittäen nenänsä kautta.
”Ja jos toi kusipää haluaa elää, sen olis parempi olla hiljaa.”, tuo kuitenkin lisäsi vittuuntuneella äänensävyllä, osoittaen punapäätä. Ivanin kengänheitto ja Ericin kielto menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ’Ja turvat tosiaan tukkoon, tästä ei hiiskuta ja kukaan, SIIS KUKAAN, ei oikeasti kerro eteenpäin...’ Poika käännähti Ericin puoleen ja tönäisi tuota kevyesti.
”Ai luuletsä, että mä juoksen heti kertomaan? Kismailua pukuhuoneessa? Sitäkö sä luulet?”, tuo kyseli ja saattoipa tuuppaista uudelleenkin joukkueensa jäsentä, ennen kuin peruutti. Ei tappelua enää tähän päälle – silloin viimeistään joku raivoissaan huutaisi jotakin ajattelematonta.
”Noni.. nyt kaikki lähtee vaan menee tunneille. Mä en halua kokea tätä enää. Enkä nähdä teitä kahta homoilemassa.”, Gabriel mutisi ja osoitti kuitenkin Ivania ja Mischaa sormellaan. Tuo käveli ovelle ja katsahti ulos sekä uudelleen vielä kolmikkoa. Poika ei kuitenkaan sanonut mitään vaan harppoi ulos ja jatkoi matkaansa ulos koripallokentältä. Tätä piti ajatella. Ajatella paljonkin. Koko juttu oli mennyt ihan yli Gabbyn ymmärryksen. Ivan ja se punapää kakara. Siinä oli kyllä paljon miettimistä.

# gabby luikkii pakoon. XD kiitoksia.. hm. jännittävästä pelistä.

Loukkaantuneisuutta Ivan ei vilkaissutkaan Gabrielin suuntaan. Ei tosin tehnyt mieli tuijottaa muitakaan. Katse lukkiutui johonkin seinän lohkeamaan. Mikä päivä, kun vaan olisikin ollut olematta.
Ivan ei enää kommentoinut vaan veti huulensa tiukaksi viivaksi, otti kai Ericin sanoista jonkunlaisen käskyn ja sulki silmänsäkin tasatakseen kiihtyvää hengitystään. Vitunvittu.

"Kusipäällä on ihan nimikin, eikä se pistäis yhtään pahakseen, jos hienotunteiset koripalloilijammen osasivat muutamia käytöstapoja", Mischa ilmoitti tuhahtaen kaivaen taskustaan askin tupakkaa ja ajatteli pistää palamaan.
"Sinuna en kyllä puhuisi käytöstavoista mitään." Muuta Ivan ei sanonut, sanat lausuttiin suorastaan jäätävästi. Ivan ei kyllä tahtonut olla Mischan kanssa missään tekemisissä tämän jälkeen.

"Tunneille, juu. Mikä tunti?", Ivan kysäisi jo hivenen rauhoittuneena pöyhiessään hiuksiaan edes jotenkuten kuosiin. Koripalloilija noukki paitansakin lattialta ja tällä kertaa muisti vetää sen jopa päälleen. Edistystä, siis.
Lopulta Ivan haki tennarinsa ja veti sen jalkaansa, ja koko toimituksen aikana suomatta pienintäkään katsetta vieressä seisoskelevan Mischan suuntaan. Poika karkasi ovelle ja heilautti kättään. Hän tahtoi kadota ja mielellään samantien maan alle.

Mischa huokaisi turhaantuneena ja oikoi jalkojaan. Hän ei kyllä hyppisi samantien Ivanin perässä. Hänellä oli sentään ylpeytensä. Tai ainakin se, mitä siitä tapahtuneen jälkeen oli enää jäljellä.
Ivanin kadottua ovesta, Mischa sai kehonsa liikkeelle suoden vain lyhyen katseen myöhemmin saapuneeseen poikaan. Hänelle ei ollut tainnut tuon nimi tarttuakaan missään välissä.
Mischa heilautti oven auki ja katosi pihalle. Vasta nyt ulkonä hän iski tupakkaansa tulen.

- oih, kiitos pelistä XD Näissä tunnelmissa voidaan joskus mun puolesta jatkaakin jossain törmäyksen muodossa. Ei ehkä kuitenkaan kaikkia kerrallaan <; -

Eric ei sanonut enää mitään, nyökkäsi vain jokaiselle pienesti hyvästiksi, ja jäi itse pukuhuoneeseen. Gabriel oli tönäissyt häntä. Gabriel Blade. Tönäissyt. Häntä, Eric Dupontia. Tosin ei sen pitäisi olla ihme jos kerran Ivan ja Mischa Moon oli tullut bustattua eriskummallisista puuhista... niin, maailma tosiaan tuntui kääntyneen kokonaan ylösalaisin.

Poika pudisti päätään, istahti penkille ja pisti tupakaksi, kun kerran nyt sattui joutilaana olemaan. Ei tässä kiire ollut, helvetti soikoon. Ei varmaan jaksaisi mennä seuraavalle tunnille laisinkaan. Oikeastaan voisi pitää loppupäivän vapaata. Niin muuten voisikin! Ideastaan piristyneenä Eric asteli ulos, tumppasi tupakkansa heti ovelle ja lähti parkkipaikkoja kohti, välittämättä siitä että koulukamppeet olivat kaapissa.

Ei niitä tarvitsisi, ehei. Tästä voisi ajaa keskustaan kahville... se oli hyvä idea ja sai elämän näyttämään taas hiukan kirkkaammalta, eikä äskeinen välikohtaus ollut kuin ikävä tapahtuma, jonka voisi painaa mielenperukoille ja unohtaa.

Eric Dupont katosi parkkipaikalle etsimään autoaan.

//joo kiitoksia<3 tosiaan pitää törmäyttää joskus uusiks pojjat uudestaan.//