Your fears ain't no strangers for me

- Jälleen Hapro & Zack (; Tää HIEMAN venyi, että todellakin lyhyempää vastaisuudessa X,DD -

Jupiter pyöri taas jälleen kerran pahasti ylikierroksilla. Ja jälleen tuo friikki poika oli viemässä miespuolista vierasta kotiinsa. Ihme kyllä ei suoranaisena tarkoituksenaan johdattaa toista sänkyynsä, sohvallekkaan ai ylipäätään mihinkään naimaan Jupiteria. Seksi ei ollut käynyt mielessäkään. Tai ainakaan sellaista ei myönnetty. Ja olihan Terkin vain poika, ajatteli seksia harvinaisen paljon... Hän nyt vain sattui pitämään siitä, hän oli jopa seksiaddikti. Hän nautti siitä tunteesta mitä itselleen sai... Ja hän kykeni maksimissaan viikon, ehkä jopa kahden, uskollisuuteen.
Pojan puhtaan vihreät silmät karkasivat tuikkivine ja tutkailevine katseineen vaaleaveriseen seuralaiseen, huulille kaartui pieni vino hymy. Ja vaikka Terin olisikin tehnyt mieli painaa pienikokoinen, hento kroppansa vasten toisen kylkeä, hän tiesi ettei saisi mennä tekemään sellaista. Ei Zackin kanssa, pitäisi yrittää osata mennä toisen mukaan. Siinä Jupiter oli hieman huono... Halujensa ja tekojensa hillitsemisessä, eritoten tuo ei oikein osannut hallita sitä mitä päästi suustaan.

Jupiter työnsi kätensä housujensa taskuihin ja kumartui hieman eteenpäin, kunnes suoristi itsensä ja hyppelehti taas hallitsemattomasti. Ei puhettakaan siitä, että tuo poika olisi osannut kävellä metriäkään kerralla yhteen suuntaan, mutkia oli pakko tehdä koko ajan ja suora oli mahdottomuus.
Talot kaksikon ympärillä olivat alkaneet muuttua yhä prameammiksi, mitä lähemmäksi Jupiterin asuinaluetta päästiin. Talo jossa Solin perhe asui, ei onneksi ollut näyttävimmästä päästä. Onni sinänsä, että Cristopher ei pitänyt mauttomasta revittelystä. Iso huvila se kuitenkin oli, vaikkakin varsin porvarillisen yksinkertainen, huokasi se silti sitä kuinka sen asukkaat olivat olevinaan niitä 'parempia ihmisiä'.
"Tossa", Jupiter huikkasi vielä hetken eteenpäin kuljettuaan hyppien sitten taakseen vilkaisematta portille ja sen avaten sisään. Ystävällisesti Jupiter, joka ei halunnut edes tietää Zackin mielipidettä isosta ja myös tuhottoman kalliista talosta, piti porttia auki ja hymyili.
"Ylin kerros on yksin mun linnani, noi portaat tuolla hieman taka-alalla sivussa. Oma ulko-ovi on käytännöllinen, jos ei noudata rajoittamattomia kotiintuloaikoja. Keittiö on kyllä yhteinen, mutta mullon oma jääkaappi, kahvinkeitin ja mikro. Sillä pärjää näkemättä Mariscaa ja Cristopheria vaikka kuinka pitkään. Tili on sitävarten, että voi hakee lisää mikroruokaa ja kahvia, kun pääsee loppumaan", poika puheli rennosti kohauttaen sitten olkiaan ja antaen portin sulkeutua perässään.
Jupiter suunnisti tottuneesti mainitsemilleen portaille, eikä suinkaan etuoven suuntaan. Kierreportaat hypittiin ylös asti, kunnes poika kääntyi katselemaan Zackia alaspäin, kuten Julia Romeoa parvekkeeltaan. Jessus mitä ajatuksia. Avain asetettiin avaimenreikään ja ovi avattiin.
"Mä en ole siivonnut sitten... Joo, ei puhutakkaan siitä. sisään vaan, et kai sä pieneen sotkuun kuole..." Ja pieni kun oli niinkin suhteellinen käsite. Eteisessä ei ollut kenkäpareja suuriakaan määriä, yhdet tennarit ja sitten Jupiterin maiharit, kun poika ne lattialle potki. Eikä puhettakaan siitä, että tuo olisi jaksanut asetella ne nätisti rinnakkain. Muutama huppari ja takki roikkui jotenkuten henkareissa rekillä, joka oli asennettu Jupiterille sopivalle korkeudelle. Mitään hattuhyllyä ei ollut, eteinen oli paljas ja tylsä, oviaukko avonainen olohuoneen puolelle.

Olohuoneen seinät oli tapetoitu taiteella. Omalla, muiden ja nimekkäiden artistejen. Jupiterin maku oli synkeä, kauhupainotteinen. Muutama alaston kuva ja homoseksuaalista ylpeyttä julistava teos mahtui helposti mukaan. Yksi seinä oli varattu tyystin kirjahyllylle, josta löytyi romaanejen ja sarjakuvien lisäksi myös useita taidekirjoja. Muutama tieteisopuskin.
Mattoja ei lattialla ollut, roinaa siitäkin edestä. No, niitä väistellen Ter loikki sisemmälle asuntoonsa. Ei se liian suuri ollut. Iso, muttei liian iso. Poika rojahti tummalla kankaalla verhillulle sohvalle, jonka sijainti oli ovesta katsoen lähes toisella puolen huonetta. Vastakkaisella seinällä oli jälleen kirjahylly, joskin täynnä elokuvia ja CD-levyjä. Televisio ja kaikki oheissälä, kuten pelikonsolit ja dvd/vhs-soittimet.
Jupiter taputti sohvaa osoittaen, että Zack voisi myös istua sille. Pian Ter kuitenkin ponkaisi ylös. "Niin se kahvi! Vahvaa, eikö? Mullon vaan sokeria... Maitoa en ite käytä missään, joten ei sitä löydy. Jotain soijamaitoo kyllä, mut muuta ei", poika puheli kävellen jääkaapille, jonka sijainti oli raollaan olevan makuuhuoneen oven vieressä. Jääkaapin rinnalla oli puolitoista metriä keittiötasoa, mikro oli jääkaapin päällä ja kahvinkeitin tasolla. Pieni lavuaari mahtui myös kuvioihin. Jupiter oli saanut sanella täysin mitä tahtoi ja saanutkin.
Poika pisti kahvin tippumaan ja jäi itse nojailemaan tahattomasti viettelevästi keikistellen tasoa vasten. Mustalla rajatut, vihreät silmät katselivat jälleen suoraan Zackiin.
"Okei, suoraan sanottuna musta on tosi outoa, et mun kotona on poika, jonka kanssa mä en aio harrastaa mitään seksiin viittavaakaan. Tosi ainutkertaista", Jupiter virnisti. "Mut mä yritän pitää likaiset näppini erossa susta, siveydensipuli. Saanko mä laittaa musiikkia? Skid Row, Mötley Crüe? Mullon vähän sellanen olo nyt", poika puheli kepeästi sitten hymyillen ja suunnaten levyhyllylle ja napaten sieltä vastausta odottamatta Skid Rown nimikko albumin vuodelta 1989, lemppari kyseiseltä bändiltä, avaten telkkarin ja asettaen cdn soittimeen säätäen sitten volumen sopivaksi ja kuunnellen tyytyväisenä big gunsin ensimmäiset soinnut. "Saat sietää, vähän pakko nyt", poika virnisti ja suunnisti sohvalle sille rojahtaen.

Hieman :------------D Nytnytnyt tulee outoa ja pitkää tekstiä kun olen väsynyt ja lagaan :-----<

Zackin mielestä oli hyvin kiinnostavaa seurata Jupiterin hivenen yliaktiivista menoa. Kiinnostavaa ei ehkä ollut oikea sana, piristävä olisi varmaan osunut enemmän oikeaan. Joka tapauksessa hän nautti suuresti Jupiterin seurasta, ja oli vallan harvinaista että hän ylipäätään nautti jonkun seurasta. Jupiterin hymykin oli tavattoman hurmaava yhä vain.
Mitä enemmän he kävelivät, sitä hienommiksi talot alkoivat muuttua. Zack mietti väkisinkin kuinka upea Jupiterin asunto mahtaisi olla. Eihän hänen oma kotinsakaan mistään surkeimmasta päästä ollut, mutta kyllä se hävisi näille taloille kymmenen nolla.
Ja hävisipä Jupiterin talollekin. Vaikkei se ehkä ollut kaikista pramein, niin kyllä se vain silti hyvin vaikuttava oli. Ahdistava ajatus sinänsä, että kun Zack oli kerrankin lähtenyt jonkun toisen talolle käymään, niin kyseessä oli tällainen tapaus. Auts.
Jupiter piti porttia auki ja blondi asteli kädellään hiuksiaan haroen sisään. Hän mietti olisiko pitänyt ilmoittaa jotain talon hienoudesta tai muusta, mutta päätti lopulta olla vain hiljaa ja kuunnella Jupiterin puheita. Tilanteen ahdistavuutta vähensi se tosiseikka, että Zackin ei ilmeisesti tarvitsisi nähdä näitä Christopheria ja Mariscaa, kun kerran Jupiterilla oli kokonainen yläkerta omanaan. Olettaen tietysti että kyseiset henkilöt eivät usein vierailleet siinä kerroksessa.

Zack oli pysähtynyt portista läpi tultuaan ja hipsi nyt Jupiterin perässä kohti talon reunalla olevia portaita. Toinen loikki ne varsin nopeasti ylös ja Zack seurasi perässä hieman epäröiden. Mahtoiko tämä nyt sittenkään olla fiksu ajatus? Tässä vaiheessa oli kyllä turha kääntyä ympäri ja juosta poiskaan, se nyt vasta typerää olisikin.
”Ehkä mä ny kestän”, Zack vastasi toisen ilmoitukselle paikan epäsiististä tilasta. Ei Zack itsekään mitenkään erityisen siisti ollut, joten ei sitä voinut muiltakaan vaatia. Ja täysin siisti asunto se vasta ahdistava olisikin ollut.
Blondi astui lyhyemmän perässä sisään. Vaikka Jupiterin omat kengät menivät varsin epäsiististi lattiaa koristamaan, ei Zack kehdannut itse omiaan mihinkään potkia, vaan asetteli mustat kenkänsä suht siististi lattialle.

Hän asteli sisemmäs asuntoon. Katse jäi väkisinkin jumittamaan seiniin. Sieltä löytyi.. no kaikenlaista. Jonkinsorttista kauhua taisi olla lähinnä ja Zack koetti kovasti olla miettimättä paria alastonkuvaa, jotka hän ohitti hyvin vikkelästi.
Jupiterin perässä esineiden välistä puikkelehtien blondi selviytyi lähes huoneen toisella puolella olevan sohvan luokse. Hieman epävarmana Zack sitäkin silmäili, mutta Jupiter taputti paikkaa vieressään ilmeisesti kutsuen häntä istumaan myös.
Blondi istuutuikin sohvalle ja siirtyi seiniin katsomisesta edessään olevan hyllyn katselemiseen. Jostain syystä vieressä istuvaan Jupiteriin katsominen olisi ollut hermostuttavaa, eli ainoa vaihtoehto oli hyllyn sisällön tutkaileminen. Kaikenlaista löytyi, sitä nyt ei voinut kiistää, eikä se mikään ihme ollutkaan.

Yhtäkkiä Jupiter pomppasi pystyyn ja kyseli kahvista. Zack kääntyi hänen puoleensa. Katse seurasi mustahiuksisen menoa jääkaapille.
”Vahvaa joo ja sokeri riittää ihan hyvin”, pahis vastasi, eikä kääntänyt vieläkään katsettaan toisen selästä. Ja siitä mikä oli alaselän alapuolella. Mutta lähinnä hän tuijotti selkään ja hiuksiin, ainakin yritti tuijottaa.
Jupiter sai kahvinsa tippumaan ja kääntyi sitten nojaillen hmm lievästi häiritsevästi keittiötasoon. Puheista päätellen hän ei tehnyt sitä tahallaan. Se ei kuitenkaan hirveästi lohduttanut Zackia, sillä hänen ilmeensä hieman kiristyi kun aihe nousi taas esille. Niinpä, hän oli vain liian tämmöinen hidas ja rasittava. Ilmeisesti se ei häirinnyt Jupiteria, vaikka Zack epäilikin sen nyt ainakin jonkun verran haittaavan. Miksi se ei nimittäin haittaisi? Jupiter kun oli ilmaissut, että varsin usein juuri toisenlaisessa tarkoituksessa miespuolisia henkilöitä hänen kotiinsa tuli.
Zack kohautti olkiaan musiikkikysymykselle. Hänen vastauksellaan ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään vaikutusta, sillä Jupiter vaikutti siltä että joka tapauksessa olisi laittanut musiikkia soimaan.
”Kai mä kestän senkin kuin mies”, Zack totesi olkiaan uudemman kerran kohauttaen, kun toinen lysähti sohvalle. Blondi pahis katseli yhä CD:istä ja muusta koostuvaa hyllyä.
”Ihan vakuuttava kokoelma”, hän sanoi, ihan vain siksi että saisi edes jotain sanotuksi asunnosta. Seinillä olevien kuvien arvosteleminen, kun ei hirveästi houkutellut.
”Aika vakuuttava paikka muutenkin”, Zack lisäsi kääntäessään katseensa viimein Jupiterin suuntaan. Jupiter oli kyllä kiinnostavin koko paikassa, ehdottomasti, ei seinien alastonkuvilla tai leffakokoelmilla niin väliksi.
”Mites sä nyt aiot selvitä jos et voi kohdella mua kuten muita vieraitas?” Zack kysyi, onnistuen saamaan pienen virneen huulilleen. Hieman häntä kyllä häiritsi yhä vain ajatus kaikista niistä muista vieraista. Helvetti kun hän oli niin kokematon verrattuna kehen tahansa, mutta vielä kun vertasi Jupiteriin. Eihän sitä kehdannut edes yrittää verrata.

Zack uskoi kestävänsä Jupiterin kämpän sekasotkun, mikä sai pienikokoisemman pojan naurahtamaan kepeästi. Se oli puhtaasti hyvä juttu, ettei Zack ollut mikään siivousintoilija. Tai ainakin niin Ter uskalsi olettaa tuon sanojen perusteella.
Pistipä mustatukka kuitenkin merkille, miten blondi asetti kenkänsä siististi rinnakkain. Huvittuneisuus kasvoilla yritettiin tukahduttaa, mutta varsin epäonnistuneesti. Jupiter pani merkille mös sen, kuinka toinen katseli salavihkaisesti seiniä. Niin, ne työt nyt olivat seinillä sen takia että niitä sopi katsella. Ja silti Ter ei lipsauttanut vahingossakaan, että useimmat töistä olivat hänen käsialaansa. Lähes jokainen alastonkuva oli hänen luonnoksensa tai maalauksensa. Ja sitä sarjaa löytyi lisää lehtiöistä.

Zack istui kuuliaisesti sohvalle ja ilmoitti vahvan kahvin ja sokerin kelpaavan hyvin. Zackhan oli ihan tossun alla... No jaa, ei sentään. Puhtaan vihreät silmät eivät jättäneet huomiotta kuinka toisen ilme vaihtui hieman jopa törjuvaksi Terin ottaessa taas esille aiheen. Poika pudisteli päätään ja sätti itseään. Tarkoitus ei ollut, että hän vaikuttaisi siltä että millään tapaa piikittelisi toista. Tarkoitus ei ollut ahdistaa ja friikkipoika tahtoi, että myös Zack tiesi sen.
Musiikista toinen ei valittanut, lupasi kestää kuin mies. Jupiter naurahti heleään sävyyn. "Hyvä poika", Jupiter kehui sohvalle istuttuaan ja hymyili. Toinen mainitsi, kuinka Jupiterin CD kokoelma oli vakuuttava, poika naurahti. "Kyllä sieltä jonkin verran löytyy. Koneella on toki enemmänkin, mutta mä pidän perus ceedeistä, niisson.. jotain", poika kertoi naurahtaen jälleen. Toinen lisäsi vielä, että koko asunto oli vakuuttava, mikä sai Terin kasvoille nolostuneen punan. "Älä. Tää on helvetin iso yhdelle. Enkä mä viihdy täällä useinkaan yksin. Mieluummin silloin mä linnoittaudun makuuhuoneeseen ja luonnostelen kaikkea mitä ikinä vaan mieleen tulee", poika kertoi. Pahis oli kääntynyt katsomaan Teriin, mikä tuntui ihan mukavalta. Eipä toinen ainakaan vältellä yrittänyt. Toisen kysymys sai pojan räpäyttämään silmiään hämmentyneesti.
"En.. Mä... Helvetti, Zack", Jupiter naurahti. "Tiukkaa tekee, mutta osaan mä nyt muutakin kun kerjätä jätkiä naimaan ja hakkaamaan mua. Ja mä yritän kyllä parhaani, etten riko sun yksityisyyttäsi. Ja kyllä sä saat mut irrottaa, jo mä rupean tukalaksi. Yritä kestää, vaikka mä välillä olenkin hankala tapaus." Poika sipaisi hiuksiaan ja hymyili harvinaisen varovasti. Mikä helvetin arka ja ujo hänestä nyt oli tullut? Niillä sanoilla Jupiteria ei normaalisti kyennyt kutsumaan sitten lainkaan. "Eikä kaikessa aina voi olla kyse seksistä, se olis helvetin tylsää ja eläimellistä. Välillä saa olla eläimellinen, muttei aina", poika kertoi katsettaan silmistä irrottamatta. "Kuinka lähelle mä saan tulla, ennen kuin se on liian lähellä?", poika sitten kysäisi yllättäen kallistaen hieman päätään. Uhallaankin kokeillen poika siirtyi varovasti hieman lähemmäs Zackia ja toi kasvojaan lähemmäs toisen kasvoja. "Saanko mä muuten kysyä, miksi sua häiritsee kun joku on liian lähellä?"

Jupiterin naurahduksia oli kiva kuunnella. Ihan kummaa kun toinen vain vaikutti niin pirteältä koko ajan. Tai no ei ehkä koko ajan, mutta nyt ainakin. Zack toivoi hartaasti että se johtui edes jollain tasolla hänestä, vaan ei sitä voinut tietää.
Blondi ei edes kuunnellut kovin tarkkaan mitä Jupiter sanoi, kun ei sanoilla ollut väliä, vaan sillä että toinen puhui. Nolostunut puna toisen kasvoilla oli tajuttoman suloinen ja Zack päätti vakaasti palata myöhemmin luonnostelusta kysymiseen. Hän vilkaisi uudemman kerran seiniä peittäviä kuvia ja mietti mahtoiko joku – kaikki? mistä sitä tietää, ei hän tiennyt taiteesta mitään – olla Jupiterin tekemiä.
Zack kohotti hieman kulmaansa Jupiterin aloitukselle, jonka hän aluksi oli pelännyt olevan jotenkin… no jotain, mutta onneksi toinen naurahti epämääräisen lauseensa jälkeen. Tällä kertaa Zack keskittyi sanoihinkin, vaikkeivat ne hirveästi miellyttäneetkään. Ei Jupiter edelleenkään ollut heistä se hankala, vaan hän itse. Suloisen hymyn edessä Zack ei kuitenkaan kehdannut alkaa kunnolla väittämään vastaan. Seksiä koskevaan osuuteen hän ei halunnutkaan alkaa väittämään vastaan, vaan tyytyi lopulta vain äännähtämään myöntävästi. Aika surkea vastaus, sitä nyt ei käynyt kiistäminen.

Sitten Jupiter kysyi uudestaan sen kysymyksen, mihin Zack ei osannut vastata. Kuinka lähelle? Sen kun joku kertoisi. Blondi oli kyllä miettinyt asiaa – ainakin hieman, mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin olisi voinut – eikä silti osannut vastata. Sen sijaan hän oli melko varma, että Jupiter saisi tulla lähemmäs kuin kaikki muut.
Kuin toinen poika olisi kuullut sanat, sillä hän tuli kuin tulikin hieman lähemmäs. Zack sentään ei perääntynyt tai mitään, tuijotteli vain Jupiterin suuntaan.
”En mä osaa määrittää”, blondi vastasi suutaan hieman mutristaen. Hän meinasi lisätä että äityisi varmaan väkivaltaiseksi, jos raja ylittyisi, mutta päätti sitten jättää sen sanomatta. Hänhän ei tahtonut ryhtyä väkivaltaiseksi, ei enää, tai ei ainakaan Jupiteria kohtaan. Ei vaikka toisen kysymys hieman ahdistava olikin.
”Saat sä aina kysyä”, Zack vastasi ja haroi hieman hiuksiaan. ”Eri asia vaan on vastaanko mä.” Hän väläytti pienen virneen. Tämäkin asia oli häiritsevä keskustelunaihe, mutta se johtui lähinnä siitä ettei hän ollut ihan varma syystä kyseiseen ärsyttävään reaktioon.
”Niin ja.. niin. En mä edes ole varma miksi. Se on ollut semmosta jo.. en ees muista kuinka kauan, mut varmaan vähän liian kauan”, Zack sanoi kohauttaen olkiaan. Tuntui typerältä puhua asiasta, kun ei ollut vastausta. Ei sillä, olihan hänellä kyllä aavistus, mutta eri asia oli kehtasiko sitä Jupiterille sanoa. Avoimesti homolle ei oikein ollut mukava puhua sulkeutuneisuudestaan homoja – tai no omaa suuntautumistaan saatana – kohtaan. Kai sekin joskus tulisi ilmi.
Nyt Zack kuitenkin tahtoi ajaa puheet toisille raiteille, kuten aina kun puheet eksyivät väärään suuntaan.
”Sä tykkäät piirtää?” hän aloitti ja huitaisi sitten epämääräisesti kädellään kohti seiniä. ”Monetkin sun töitäs?” Olipas tosi taitava aiheenvaihto joo, Zackia ärsytti oma typeryytensä. Mutta jos Jupiter piti piirtämisestä tai maalaamisesta tai mikä olikaan, niin varmaan hän innostuisi siitä puhumaan toivon mukaan.

Jupiter kehräsi, Zack vastasi ettei osannut määrittää. "Jos mä kokeilen? Ihan varovaisesti vain", Ter hymisi, poika koetti kädellään toista, hellästi miltei vain hipaisten. Poika puri kevyesti alahuultaan kunnes taas hymyili säteilevästi, Käsi hipaisi toisen poskea kunnes Jupiter vetäytyi erilleen vaaleasta pahiksesta. Hän ei tahtonut tahallaan olla ahdistava tai mitään.
Toinen antoi Jupiterille luvan kysyä, muttei luvannut vastata, mustatukkainen naurahti. Toinen väitti ettei tiennyt, mutta ettei ollut liian pitkään aikaan päästänyt ketään lähelleen. Jupiter naksautti kieltään kitalakeensa. Varmasti tiesi miksei, ei sellaista voinut olla tietämättä... Zack ei vain tahtonut kertoa.
"Kyllä sä vielä vastaat mulle kunnolla, kun mä olen pehmittänyt sut ja murtanut sut ulos tosta kuoresta", poika ilmoitti hymyillen suloista, säteilevää hymyään. Jalat nostettiin koukkuun sohvalle ja poika nojasi hieman sivuttain Zackin puoleen kääntyneenä vasten selkänojaa.

Zack vaihtoi puheenaiheen Jupiterin harrastuksiin, niistä mieluisimpaan, eikä Ter alkanut kärttämään edellisestä puheenaiheesta vaikka mieli olisi hieman tehnytkin. Toinen kysyi seinän töistä ja Ter naurahti. "Joo, tykkään. Useimmat on omaa kädenjälkeä, mutta on siinä muutama suurempikin nimi, ja sitten joitakin muiden teoksia. Mä pidän kauhusta teemana, kun saa käyttää mielikuvitusta, mutta kyllä mä kykenen muotokuviakin raapustamaan, jos siltä tuntuu", Jupiter kertoi. "Mulle vaan tulee joskus tarve saada piirtää joku, jos tyyppi on kuvauksellinen tai muuten vain.."
Mustia silkkisiä laineita sipaistiin kevyesti, puhtaan vihreät silmät tuijottelivat kiinteästi Zackiä.
"Hei blondi, tuo nuo suudeltavat huules tänne, jooko?", Jupiter kehräsi hiljaisella äänellä virnistäen pienesti ja veikeästi.

Jupiterin käsi sipaisi Zackin poskea, kun tämä ilmoitti kokeilevansa rajan etsimistä. Zack naurahti kuivasti, mutta hymyili silti.
”Tuskin se pelkällä hipasulla löytyy”, blondi sanoi epäilevänä. Löytyisikin, niin ei tarvitsisi turhaan säätää. Mutta ei hän pelkästä tuollaisesta hipaisusta kärsinyt, ei ainakaan nyt, kun kyseessä oli Jupiter.
Jupiter, joka ei tainnut oikein uskoa Zackin väittämää. Ainakin se oli pääteltävissä toisen kielen naksautuksesta ja puheista. Zack meinasi jo alkaa kunnolla väittämään vastaan ettei tiennyt, mutta toisen suloinen hymy tukahdutti ajatuksen. Kai sitä sitten pitäisi asiaa miettiä, jotta pystyisi vastaamaan kun aika tulisi. Jupiter kun tuskin luovuttaisi aiheen suhteen.
”Miten vaan haluut”, Zack siis totesi olkiaan uudemman kerran kohauttaen. Hän ei kuitenkaan voinut olla hymyilemättä pienesti toiselle. Taas sana suloinen sopi kuvaamaan Jupiteria paremmin kuin hyvin.

Ilmeisesti Zack oli tehnyt ihan osuvan kysymyksen, sillä Jupiter naurahti ja vastasi. Kuunnellessaan Zack silmäili uudemman kerran seinää, eikä voinut olla miettimättä mahtoiko joku alastonkuvista – tai kaikki, niin – olla Jupiterin itsensä tekemä. Ja jos Jupiter oli sellaisen tehnyt, niin johtuiko se kuvauksellisuudesta vai siitä muuten vaan osuudesta. Ja mikähän se muuten vaan osuus sitten olisi.
”Tyylikkäitä ovat”, Zack sanoi kääntäessään katseensa Jupiterin puoleen. Häntä ärsytti, kun hän ei osannut edes määritellä mitkä kuvista olivat Jupiterin tekemiä ja mitkä eivät; eipä oikein löytynyt minkään sorttista silmää taiteelle. Säälittävää.
Jupiterkin tuijotteli häneen päin ja sipaisi sieviä mustia hiuksiaan. Zack kohotti hieman kulmaansa hänen kommentilleen ja virnisti itsekin.
”Kuka pakottaa?” hän kysyi päätään kallistaen, pieni virne yhä huulilla. Ei tilanteessa mitään pakotuksia tarvittu, mitä nyt vain oli hauskaa olla tekemättä niin kuin pyydettiin. Tai käskettiin, miten vain.

"Toivottavasti ei. Onhan meillä nyt kuitenkin koko ilta aikaa", Jupiter nauroi. "Enkä mä halua säikyttää sua pois heti alkuun." Poika ei vielä hetkeen yrittäisi lähemmäs Zackia, saisi vielä hetken odottaa... Blondin kommentti sai Jupiterin nauramaan.
"Hyvä kun tajusit", poika virnuili vinkaten silmää. Ter tosiaan teki miten halusi ja kyllä Zack sen saisi vielä huomata. Poika nyt vain oli oppinut elämään oman päänsä mukaan muilta pahemmin kyselemättä, vaikka noita aina vähän väliä muisti jopa huomioidakin.
Zack kehui taidetta ja Jupiter hymisi. "Kiitos", poika lausui hymyillen. siniset silmät katselivat Jupiteria, poika suorastaan kehräsi jo pelkän katseen tähden. Kohotetut kulmat, virne ja sanat. Jupiter nauroi. "Minä. Mutta kun nyt ei näytä toimivan niin... itsepä kerjäsit!", Ter ilmoitti naureskellen kääntyen polvilleen Zackiin päin virne huulillaan. Nopeasti koko poika oli kiepautettu hajareisin toisen syliin ja huulet painettu vasten toisia, hetken Ter hamusi niitä kunnes näykkäsi toisen alahuulta ja karkasi lattialle. Ei hän tiennyt kuinka pitkälle toisen härnäämisessä saisi mennä, mutta eipä kuulemma tiennyt toinen itsekkään. Tai ei kertonut... Joten eihän se yksin Jupiterin vika ollut, jos raja ylittyisi.
Jupiter katsahti Zackiin naureskellen itsekseen. "Oota hetki, muru", poika huikkasi ja katosi makuuhuoneen ovesta sisään palaten hetken kuluttua kahden kahvikupin kanssa. Violetti ja keltainen muki laskettiin tasolle ja mustatukkainen kääntyi taas hiuksiaan sipaisten vilkaisemaan Zackiin.

"Monta sokeria?", Jupiter uteli toiselta napaten sokeriastian hieman lähemmäs itseään seinän viereltä tasoa. Kahvi oli kerennyt tippua ja Ter kaatoikin sen kuppeihin napsauttaen keittimen pois päältä. Itse hän joi aina kahvinsa mustana ja ilman sokeria.

Zack epäili sitä, että Jupiter saisi säikytettyä hänet pois, mutta blondin oli myönnettävä että niin saattaisi silti käydä. Ja se oli myös myönnettävä, että jos Jupiter oikein yrittäisi ajaa häntä pois, niin eiköhän hän lähtisi niin vikkelästi kuin kykenisi. Aika säälittävää kun mietti, mutta minkäs teet.
Virnistäen Jupiter ilmoitti, että hyvä kun hän tajusi. Zackin kulma kohosi taas hieman. Ilmeisesti toinen todellakin tekisi miten haluaisi. Kiehtovaa, sillä Zackhan teki lähes päinvastoin; ei tehnyt niitä asioita mitä ihan oikeasti halusi, vaan kaikenlaista muuta kyllä.
Jupiterin hymy oli taas ihastuttavaa katsottavaa, kun tämä lausui kiitoksen. Toisen silmätkin olivat kauniit, tummanvihreät.. Ja Zack sai taas toisen nauramaan, mikä hieno tunne.

Jupiter kuitenkin yllätti Zackin kääntyessään yhtäkkiä kunnolla hänen puoleensa ja näppärästi kiepauttaessaan itsensä Zackin syliin. Tilanne tapahtui hyvin äkkiä. Periaatteessa sitä olisi voinut odottaakin, mutta Zack ei silti ollut tajunnut edes odottaa.
Huuletkin painuivat vasten Zackin omia, eikä hän ymmärtänyt edes vastata suudelmaan jännitykseltään. Sylissä kun ei yleensä istunut ketään – Zack ei edes muistanut milloin joku oli niin tehnyt, ei ehkä ikinä? – joten tilanne sen takia oli pelottava. Kuitenkin, sitten kun Jupiter pienen näykkäisyn jälkeen kiepsautti itsensä lattialle, Zack tunsi olevansa… pettynytkö? Ilmeisesti. Kummaa. Lähinnä hän oli kyllä pettynyt itseensä, koska ei ollut vastannut.

”Muru?” Zack toisti kummastuneena. No sitäkään hän ei ehkä ollut kuullut ikinä. Hän seurasi katseellaan kun Jupiter katosi jonkun huoneen ovesta sisään ja palasi hetken kuluttua kädessään kaksi eriväristä mukia.
Zack harkitsi hetken jäisikö istumaan sohvalle, mutta päätyi siihen että voisi yhtä hyvin mennä Jupiterin vierelle. Vaikka vain sitten paikatakseen typerää käyttäytymistään toisen loikatessa syliinsä. Niinpä blondi nousi ylös ja kipitti vikkelästi tason luokse, Jupiterin vierelle.
”Kaks vaikka”, Zack vastasi. Hän ei ollut siitä asiasta niin tarkka, sillä ei hän juonut kahvia kovin usein.
”Saanks mä keltasen?” blondi jatkoi vinosti hymyillen. ”Violetti sopii paremmin sun silmiin.”

Zack ei pahemmin syliin hyppäämiseen ja suudelmaan reagoinut, mutta eipä Ter sitä ollut toiselta voinut vaatiakaan. Ehkä toinen joskus osaisi olla ihan luontevasti ja vastata Terin hellyyden osoituksiin edes jotenkin. No, edistystä siinä suhteessa, ettei mustatukka lentänyt seinään…
“Niin, muru”, Jupiter nauroi. Saisi tottua, poika nyt kuitenkin saattaisi kutsua toista oikeastaan miltei millä tahansa mieleensä nousseella hellittelynimellä. No, täysin arkipäiväistä Jupiterille, mutta eipä kai sitten Zackille tulla kutsutuksi niin.
Blondi tuli lähemmäs ja ilmoitti että kaksi sokeria. Vaikka. Jupiter naurahti hymyillen. Sitten toinen pyysi keltaista kuppia saaden terin hieman hämilleen, tuo oli jo myöntämässä, että tietenkin jos välttämättä tahtoi, kun Zack lisäsi violetin sopivan paremmin Jupiterin silmiin. Poika ei kyllä tajunnut miten se muka sopi siihen vihreään, mutta se nosti silti hämillisen punan valkeille kasvoille.
“Aaw, sä olet söpö”, Ter nauroi kurottautuen suukottamaan kevyesti toisen huulia. “Sä olet ihan helmi, en mä olis osannu ees aavistaa mitään… Niin.. No, ei puhuta siitä. Anna suukko, muru”, Jupiter naurahti mutristaen vaativasti huuliaan. Pieni hymy suli niille sitten ja poika kaatoi kuppeihin kahvia tiputtaen pari palaa sokeria keltaiseen.

“Millanen huone sulla on, saanko mä nähdä sen joskus?”, Jupiter kysyi hetken mielijohteesta aito mielenkiinto silmissään katse Zackissä. “Entä millanen sun perhe on? ori jos mä oon tungetteleva, mut mua yleensä kiinnostaa.. Mun oma kun on pieni ja etäinen… On mulla tosin mukavia sukulaisia, ne on… persoonallisia”, Jupiter naurahti.
“Ja taas mä pääsen vautiin ja puheesta ei tuu mitään loppua… Kerro jotain susta, Zack”, poika pyysi hymy huuliaan koristaen.

Zackin huulille levisi hymy, kun hän oli saanut Jupiterin kasvoille pienen punan. Kai hän oli johonkin sen suuntaiseen pyrkinytkin, joten mukavaa ettei mennyt ihan penkin alle yritys. Vaikkei hänellä kyllä värisilmää violetin ja vihreän suhteen ollut, mutta ehkä se oli aika sama tässä tilanteessa.
Oli kuitenkin Zackin vuoro hämmentyä, kun Jupiter nimitti häntä söpöksi ja antoi pienen suukon. Söpö-adjektiivia kun ei blondi olisi ikinä yhdistänyt itseensä ja tuskin kukaan muukaan. Paitsi näköjään Jupiter. Eikä hän nyt muutenkaan ikinä kuullut kehuja, eikä mitään muruja. Ilmeisesti pitäisi sitten tottua ainakin niihin muruihin.
”En mä söpö ole”, Zackin oli pakko saada väittää vastaan, mutta pusun tekemisestä hän ei sentään ollut kieltäytymässä, vaikka meinasi jo senkin tehdä. Jupiterin suun mutristus oli kuitenkin suloinen ja yhä Zack halusi jotenkin hyvittää epämääräisen käytöksensä sohvalla. Blondi kumartui hieman ja painoi huulensa Jupiterin poskelle. Kai hänen oli pitänyt painaa huulille, mutta koordinaatiossa oli vikaa. Siitähän se vain johtui, eikös?

Zack nappasi keltaisen mukin käteensä Jupiterin saatua sinne kahvit ja sokerit. Hän yllättyi hieman Jupiterin kysymyksistä, vaikka kai ne ihan odotettavissa olivat olleet. Jupiterin puhetta olisi ollut mukavampi kuunnella kuin omaansa, mutta ei Zack nyt yksinkertaisista kysymyksistä luistaa aikonut. Varsinkin, kun ei niitäkään kukaan ollut koskaan kysynyt.
”Mun huone on aika tylsä ja sotkunen, etköhän sä sen joskus näe joka tapauksessa”, Zack vastasi hymähtäen. Jupiterhan nyt varmaan olisi ensimmäinen Zackin kaveri, joka siellä kävisi… ehkäpä.
”Ja no, mullon pikkuveli Ronny ja adoptiovanhemmat ollu siitä asti kun täytin kakstoista. Omat kuoli joskus kun olin jotain neljä”, hän sanoi olkiaan kohauttaen. Tuntui kummalta sanoa oikeasti sellaisia arkipäiväisiä asioita ääneen. Tai arkipäiväisiä ja arkipäiväisiä, eipä oikeiden vanhempien muistelua ihan joka päivä tapahtunut.
”Ja sit meidän luona on joku Michi, vaihto-oppilas… mistäs se nyt oli ees… no en mä muista, en mä kai ole sanonut sille mitään ikinä. Lisäksi on kaksi kissaa ja koira, cockerspanieli Mindy”, Zack jatkoi. Hän jätti mainitsematta sen tosiseikan, että sieti koko perheessään lähinnä lemmikeitä. Muut olisivat saaneet painua jonnekin kauas ja syvälle.
”Niin tosiaan, kai sua sitten kiinnostaa sekin että mun koko nimi on Zackie. Kukaan vain ei ikinä käytä sitä, eikä kyllä ole mikään tarvekaan. Ja sukunimi on Willow.” Zack haroi hieman vaaleita hiuksiaan lopetettuaan. No nyt Jupiter voisi jäljittää hänet, jos tahtoisi, eli he olivat tasoissa. Zack tiesi missä Jupiter asui, Jupiter voisi löytää hänet sukunimen perusteella jos tahtoisi. Aika turhahan sellaista oli miettiä, mutta minkäs teet, kun sekin käväisi mielessä.

Zack vastusti söpöyttään ja Ter nauroi pojalle. Väitti mitä väitti eipä se mustatukkaisen pojan mieltä mihinkään suuntaan saisi muuttumaan. Söpö kuin söpö ja asia loppuun käsitelty. Toinen suukotti pojan poskea saaden aikaan protestoivaa ääntelyä. Jupiter ei ollut kääntänyt päätään tähdistääkseen toisen koordinaatteja oikein. ehkä Zack tajuaisi itse yrittää uudestaan ja onnistua.. Tai toivottavasti, ainakin tuo saisi edetä siihen asti tänään. Jupiter kyllä saisi sellaisen aikaan… Ainakin friikkipoika uskoi sellaisen mahdolliseksi.
Toinen otti sen keltaisen mukin ja Jupiter kietoi pitkät ja ohuet sormensa violetin ympärille antaen herkkien taiteilijansormiensa aistia kuuman kahvin keramiikan läpi.
Blondi väitti huonettaan tylsäksi ja sotkuiseksi, Jupiter naurahti. Saattoiko kukaan muka väittää sellaista enää sen jälkeen, kun oli mustatukkaisen asunnon omin silmin nähnyt? Nähtävästi. “Kivaa, kiitos”, Jupiter virnisti toisen myöntyessä Terin vierailuun.
Toinen kertoi perheestään. Adoptiovanhemmat, veli, vaihto-oppilas, lemmikkejä… Jupiter teki parhaansa painaakseen kaiken mieleensä. Omat vanhemmat kuolleet… Ter ei sanonut mitään, kun ei tiennyt tahtoiko toinen mitään edes kuulla.
Jupiter nyökäytti päätään hörpäten kahviaan todetakseen sen vain niin kuumaksi, että kieli taisi palaa. Zack kertoi koko nimensä, etunimen ja sukunimen, Ter hymyili.

“Zackie Willow”, Ter maisteli suussaan. “Johtunee siitä, että Zackie kuulostaa hellittelynimeltä. Se olis vähän sama sanottaisiko sua sitten etunimellä vai kutsuttaisiinko muruksi, muru”, Jupiter hymisi. “Ja sä et harrasta mitään… Mitä sä sit teet päivät pitkät?”, Ter kysyi ihan mielenkiinnosta jälleen. Vihreät silmät seurailivat toisen kasvoja jälleen, poika hymyili miltei taukoamatta.

Zack ei oikein ollut varma tahtoiko kuulla Jupiterilta kysymyksiä perheestään vai ei. Toiselta ei kuulunut yhtään mitään kysymyksiä siihen liittyen ja Zack oletti olevansa siitä ihan iloinen, vaikka kieltämättä kysymyksiinkin vastailu oilsi saattanut olla ihan mukavaa, kun joku kerran oli oikeasti kiinnostunut. Ronnysta hän ei kuitenkaan halunnut puhua, kuten ei myöskään vanhemmistaan. Michistä ei ollut muutenkaan kerrottavaa ja lemmikit olivat vain lemmikkejä. Joten kai se oli mukavinta niin ettei kysymyksiä tullut; ei Zack tahtonut lähteä valehtelemaankaan mitään suhteistaan perheeseensä.

Blondi liu’utti sormeaan pitkin kahvikuppinsa reunaa ja harkitsi juoman nauttimisesta sillä aikaa, kun Jupiter puhui. Zack ei kuitenkaan päässyt tuumasta toimeen, vaan sen sijaan naurahti lyhyemmän sanoille.
”Naulan kantaan”, blondi vastasi. Hän meinasi lisätä ettei oikea nimi hirveän pelottavaa kuvaa antaisi hänestä hakattaville, mutta ehkä sitä seikkaa ei kannattanut ilmoittaa. Tottahan sekin oli, että hän oli tälläkin hetkellä yhden hakattavan kanssa samassa huoneessa.
Onneksi kyseinen hakattava kysyi uuden kysymyksen, johon oli periaatteessa aika hankala vastata. Kun ei sitä oikein mitään tehnyt, muuta kuin otti valokuvia satunnaisesti itsestään; ja sitäkään hän ei halunnut edes kertoa. Zack silmäili mietteliäänä kahvikuppiaan ja pohti etäisesti oliko se juomakelpoista vieläkään. Sitten hän vilkaisi taas Jupiteriin.
”En oikein mitään”, Zack vastasi. Se oli kyllä aika totta, karua ja typerää, kun mietti. Totta silti. ”Lagaan vain jossain, jos en ole hakkaamassa tai juomassa. Ei oikein tuu koulutöihinkään uhrattua yhtään aikaa, vaikka melkein tekis mieli niitäki joskus tehdä.” Hän kohautti taas hieman olkiaan. Oudointa oli, että aika mielellään hän tosiaan olisikin uhrannut aikaansa koulutöille – eihän toisaalta muuta tekemistä ollutkaan. Kaikissa vain piti lukea tai kirjoittaa, eikä hän edes pärjännyt missään aineessa muutenkaan. Ne seikat laskivat sen pienen innostuksen hyvin lähelle pohjalukemia. Mutta saattoihan sitä toivoa, että siihenkin tulisi joskus muutosta. Tuskin tulisi, mutta silti.
”Entäs sä?” Zack kysyi pää kallellaan, silmät Jupiteria katselemassa. ”Kerro jotain perheestäs tai harrastuksista tai mistä ikinä haluutkaan puhua.” Zackia tietenkin kiinnostivat toisen asiat, mutta sitäkin enemmän hän tahtoi kuulla toisen puhetta.

Mustatukkainen poika virnisti toisen sanomalle. Olihan se mukava tunne tietää olevansa oikeassa. Zack ei kuulemma mitään harrastanutkaan, olemista, juomista ja väkivaltaa. Jupiter hymhäti pienesti nyökäyttäen päätään. “Miks sä et tee, jos sun tekee mieli?”, poika kysyi. Se nimittäin kuulosti hieman hassulta. Blondi kuitenkin uteli Jupiterin harrastuksista ja poika korjasi hieman asentoaan laskien kupin pöydälle. Turvallisuus seikka, hän saattaisi innostua selittämään käsillään ja sitten kahvit olivat joko hänen tai Zackin päällä.
“Mä… Mä piirrän ja maalaan, kuvataiteita oikeestaan vähän kaikilla tavoin… Hiilitöitäkin joskus, mutta ei ne ole mun alaa… Joskus se vaan on kivaa. Musiikki on kans mukavaa… Mä osaan soittaa jonkin verran oikeestaan mitä vaan… Ja laulaakin mä tykkään… Näyttelemistä, lukemista, kirjoittamista, leffoja, musiikkia, leffoja ja kirjoja ja paljon kaikkee… Miehiä ja seksiä”, Jupiter esitelmöi yrittäen pitää itsensä kurissa ja listan lyhyenä. Hän poikeasti harrasti paljon, mutta onnekseen ei omannut minkään sortin aikataulua joten elämä oli rentoa.

“Ja mun perhe… No, nuo alakerran työnarkomaanit, Christopher omistaa jonkun mallitoimiston ja Marisca oli joskus menestyväkin malli.. Nykyään se on jo vanha, muttei tajua lopettaa… On oikeestaan tosi outoa, et ne on yhessä… Mut ne tosiaan on mulle vaan ihmisiä, jotka elättää mut, biologisia vanhempia ehkä, mut ei ne paljoa mitään mulle merkkaa… Karua ehkä, mut niin se menee… Mitä sä haluat kuulla musta? Mä… En mä tiedä mitä mun pitäis sanoa… En mä niin mielenkiintoinen ole”, Jupiter hymähti noukkien violetin kupin pöydältä ja hörpäten hieman jäähtynyttä mustaa nestettä. Kuppi tyhjenisi tasaisesti nyt kun kahvi ei ollut enää lainkaan kuumaa.
“Haluatko sä tehdä jotain? Mullon noita leffoja vaikka kuinka tossa”, poika selosti huitaisten viimeisen sanan kohdalla kirjahyllyn suuntaan. “Tai sit voidaan ihan keskustella, jostain… Mistä sä vaan haluat, mulla on paljon mielipiteitä”, Jupiter nauroi virnistäen.

#Kestoaaa, tuskin tulee toistumaan D:#

Jupiter takertui Zackin mielestä aika yllättäen siihen, miksei Zack tehnyt läksyjä vaikka mieli teki. Kaipa se sitten kuulosti oudolta. Itse asiassa se kuulostikin; Zack ei vain itse ollut ikinä pohtinut että se olisi oikeasti kummaa, vaikka totta helvetissähän se oli outoa.
”Ei tee tarpeeks mieli”, Zack paikkasi vikkelästi puheensa. Ehkä hieman liiankin vikkelästi, mutta tuskin Jupiter nyt sellaista huomasi. Toinen kun alkoi myös vastaamaan Zackin kysymykseen laskettuaan ensin kahvikuppinsa pöydälle. Siitä Zack muisti, että hän voisi myös nauttia oman juomansa ennen kuin se jäähtyisi täysin. Kylmä kahvi ei oikein houkutellut.

Blondi joi mukistaan samalla kun kuunteli Jupiterin puhetta. Hän yritti keskittyä kahviinsa ja antaa Jupiterin puheiden vain virrata. Hän ei kuitenkaan voinut sille mitään, että kateellisuus iski taas lujaa ja tarkasti. Jupiterilla riitti harrastuksia ja ties mitä, vaikka muille jakaa – siinä missä Zackiella oli hyvällä tuurilla pari typerä tekemisen kohdetta. Lisäksi blondin sisustaa kuristivat kirjat, lukeminen ja kirjoittaminen. Saatana, kai hän oli jossain syvällä sisimmässään toinut, ettei toinen harrastaisi niitä. Kaiken muun hän ehkä kesti, mutta aina kaikkien lukemisharrastukset ahdistivat niin tajuttoman paljon. Laulamista ja soittamistahan Zack olisi periaatteessa voinut tehdä, vaikkakaan ei tehnyt, koska ei osannut. Mutta periaatteessa. Edes periaatteessa hän ei sen sijaan olisi voinut lukea tai kirjoittaa ainakaan niin että hän nauttisi siitä.
”Paljon kaikkea”, Zack kommentoi hymähtäen kahvikuppiinsa. Hän yritti pitää katkeran sävyn poissa sanoistaan; ei se olisi reilua Jupiterille.

Jupiter selosteli vielä vanhemmistaankin ja Zack yritti painaa seikkoja mieleensä, ettei joskus kysyisi jotain typerää toisen vanhempia koskien. Jupiterin väitteelle siitä, ettei hän ollut mielenkiintoinen Zack sen sijaan tuhahti hieman väkisinkin. Sata kertaa mielenkiintoisempi kuin hän.
Zack joi lisää kahviaan, kun Jupiter ehdotti mitä he tekisivät. Hän vilkaisi hyllylle päin ja sitten taas Jupiteriin. Ei hänellä ollut hajuakaan mitä tehdä tai mistä puhua.
”Mulla ei ole, joten mielipidekkäänä tyyppinä sä voit kertoa mitä tehdään”, Zack vastasi vinosti hymyillen. ”Mä en oo kovin nirso, joten älä huoli.” Se oli ehkä pienoinen valhe, mutta eiköhän Jupiter nyt muutenkin tajuaisi pysytellä poissa niiltä urilta joista tiesi ettei Zack pitänyt. Ja lukeminen taas olisi kummallista puuhaa siihen väliin, joten tuskin lyhyempi sitäkään ehdottaisi.

- ei mitään, ei mitään~ (; Hieman samaa ongelmaa, kun on noita pelejä hieman päässyt kertymään… -

Zack ilmoitti, ettei tehnyt mieli tarpeeksi. Jupiter naurahti. “Mullekin käy välillä silleen ,että väsyttää paljon, mutta ei vaan saa nukutuksi”, poika ilmoitti olkiaan kohauttaen. “Tosin en sitten tiedä onko ne lainkaan verrattavissa keskenään.”
Jupiterin saadessa harrastustensa listaus loppuun Zack totesi siinä olevan paljon kaikenlaista. Ter vain kohautti olkiaan hymyillen. “Ehkä joo”,poika sanoi. “Mutta mä kerkeän hyvin, vois mulla olla enemmänkin… En tiedä.”

Mustatukka saisi kuulemma päättää mitä tehtäisiin, koska Zack ei kuulemma ollut nirso. Ter vain virnisti. “Tai sit sä vaan et osaa päättää”, poika ilmoitti kiusallaan hymyillen säteilevästi pilke silmissään. “Eipä tosin sillä että mä keksisin just nyt mitään”, poika nauroi. “Lyö tyhjää.”
Loppu kahvi kaadettiin kurkusta alas ja tyhjä kuppi laskettiin tasolle.
“Normaali tilanteessa mä ehdottaisin jotain kehnoa leffaa, että mä saan keskittyä kiehnäämiseen, mutta… Niin”, poika sanoi hymyillen, ja sipaisi sitten hiuksiaan. “Mut voidaan me katsoa joku ei kehno leffa ja mä pitäydyn vähän kauempana kuin sylissä tai kyljessä kiinni tai sitten vaan jutellaan… Ei sillä mulle niin väliä ole”, poika kertoili hymyillen yhä. Hän harrasti sitä paljon, hymyilyä. Vaikka tämä tosin olikin varmaan ensimmäinen kerta kuin hän tuon blondin seurassa hymyili. Edellisillä kuin ei ollut hymyilyttänyt sitten yhtään.

#... Oho menipäs vähän puihin tämäkin yritys olla jumittamatta :--------D Voi meitä.#

Jupiter ei tiennyt olivatko hänen mainitsemansa asia ja Zackin juttu verrattavissa – ikäväkseen blondi sen sijaan tiesi ettei niin ollut. Hänen oma ongelmansa kun nyt johtui mistä johtui ja Jupiterin ongelma tuskin johtui jostain… no jostain, joka olisi verrattavissa. Silti Zack tyytyi hymähtämään myöntävästi. Ehkä ne sitten olivat verrattavissa, jos hän ei keksinyt miksi eivät olisi olleet.
”Sä oot aika ahkera sitten”, Zack vastasi toiselle pienesti virnistäen. Ajasta hän ei sentään ollut kateellinen, kun hänellä itsellään sitä ainakin riitti.

Zack ei voinut olla virnistämättä Jupiterille takaisin, kun tämä osui juuri oikeaan kommentissaan, vaikka hän oli yrittänyt vaikuttaa vain siltä, että kelpuutti mitä vain. Normaalisti se olisi varmaan ärsyttänyt häntä suuresti, mutta toisen hymyn alla hän ei kehdannut suuttua niin typerästä asiasta.
”Oikeaan taisit osua”, blondi totesi hörpäten sitten kahvin jämiään, ”ja sääli että sä – mun ainoa toivoni tässä tilanteessa – et myöskään tiedä.” Hän virnisti uudestaan. Jatkuva hymyn kasvoille venyttäminen oli rasittavaa, mutta silti hän teki niin jatkuvasti. Ja vielä Jupiterin seurassa. Äh.
Jupiter jatkoi kertoilua siitä mitä he voisivat tehdä. Zackin mielessä pyörivä ajatus itsestään sohvalla istumassa ja Jupiteria vierellä kiehnäämässä oli harvinaisen houkutteleva, mutta samaan aikaan harvinaisen ahdistava. Milloin hän oli edes tehnyt niin jonkun tytön kanssa? Never, eikä ikinä kenenkään pojan kanssa. Olisi se silti inhottavaa kieltäytyä tarjouksesta, vaikka asia oli miten päin vain.
Zack joi kahvinsa loppuun saadakseen lisää miettimisaikaa, mutta se pieni aika ei auttanut lainkaan. Hän laski tyhjän kupin toisen vierelle ja kohautti olkiaan.
”Mm, hankalaa. Mä en vieläkään osaa päättää, et silleen oon hyödytön”, hän totesi. ”Mutta sen voin sanoa, että istusin mieluummin.” Blondi viittasi sohvan suuntaan ja virnisti taas typerästi. Hän tunsi itsensä myös typeräksi, kun ei osannut sanoa mitään muuta kommenttia kuin että tahtoi istua.

- hahah 8DD -

Zack kutsui Teriä ahkeraksi, hiuksiaan sievästi silmiltään siirtäen mustatukkainen friikkipoika toiselle hymyili. Olihan hän, mutta ei hän osannut istua toimettomanakaan, se jos joku oli äärimmäisen turhauttavaa aktiiviselle pojalle. Mutta toisinaan tekeminen oli vain ärsyttävää ja täytyi maata aloillaan potien masennusta siitä, ettei kerta kaikkiaan pystynyt tekemään mitään, koska masensi tai laiskotti.
Toinen myönsi Jupiterin osuneen oikeaan, mustatukka nauroi. Sitten tuo voivotteli sitä, ettei Zackin ainoa toivokaan, eli Jupiter, tiennyt mitä tehdä.
“Et sä mikään hyödytön ole”, poika tuhahti. “Ja sitten istut”, poika naurahti osoittaen sohvaa. “Enkö mä saisi edes vähän tulla syliin?”, poika uteli luoden ihan viattomasti vikittelevän koiranpentukatseen Zackin silmiin puhtaanvihreillä silmillään. Parhaansa poika yritti, vaikka tiesikin ettei saisi ahdistella… Mutta kun hänm tahtoi toisen syliin, outoa sinänsä, kun kyseessä tosiaan oli poika joka aiemmilla kerroilla oli tahtonut vain tuottaa hänelle kipua. Erittäin outoa, mutta sattuipa Jupiterille kaikkea outoa noin muutenkin.

“Mä vaihdan ton levyn”, poika hymähti. “Haluutsä kuunnella jotain tiettyä, valitsenko randomisti vai ollaanko kuuntelematta mitään?” Olipa tänään oikea kysymispäivä. Normaalisti kun poika vain teki mitä tykkäsi ja sillä selvä.

Zack tyytyi hymähtämään Jupiterin vastalauseelle hänen hyödyttömyydestään. Vastaanväittäminen tuskin vaikuttaisi yhtään mitenkään toiseen, vaikka Zackin kovasti tekikin mieli väittää vastaan. Mutta olihan hän kaikkea muutakin outoa tehnyt nyt, joten miksi ei sitten reväytettäisi tässäkin? Zack huvittui omista ajatuksistaan; pelkkää vastaan inttämistä ei oikein voinut nimittää reväyttämiseksi.
Sopiva reväyttämisen aihe olisikin ollut Jupiterin seuraavat sanat, joita seurasi miltei vastustamaton koiranpentuilme. Kysymys tuli kuitenkin niin yllättäen, että Zack ei keksinyt mitään sanottavaa. Asiaa eivät helpottaneet Jupiterin sievät silmät, eivät todellakaan.
Blondi haroi hiuksiaan ja silmäili jonnekin seinän suuntaan saadakseen jotain muuta katsottavaa. Hetken mielijohteesta hän lähti vaeltamaan takaisin sohvalle, ihan vain jotta saisi sen pari sekuntia lisäaikaa mietitä vastausta. Juurihan hän oli miettinyt reväyttämistä. Mutta silti.

Jupiterin utelut levyistäkin tuntuivat lipuvan ohi korvien. Zack istuutui sohvalle ja nojasi käsinojaan, Jupiterin suuntaan katsoen. Hän kävi ikävää sisäistä kamppailua, jota hän ei todellakaan ollut odottanut käyvänsä tänään saati sitten tuon friikin kanssa. Tai no, kai hänen oli se myönnettävä, että oli hän nyt aika paljon Jupiteria ajatellut ja näin… että siitä nyt ei kai ollut pitkä matka tähän?
Zack huokaisi hiljaa ja kääntyi katsomaan muualle. Hän sipaisi taas hermostuneena hiuksiaan.
”Ihan mimmosta tunnelmamusiikkia ikinä haluatkaan mun sylissä istumiselleni”, blondi lopulta totesi huultaan pienesti puraisten lauseen todettuaan. Hän tulisi tasan katumaan kaikkia typeriä ajatuksia reväyttämisestä ja muusta, mutta kaipa se olisi tämän arvoista. Ainakin luultavimmin? Ja ainakin se ilahduttaisi sitten Jupiteria, sentään.

Zack meni hiljaiseksi, Jupiteria miltei kadutti se mitä hän oli suustaan päsätänyt. Ei hän kuitenkaan katunut, katseli toista vain puhtaanvihreillä silmillään.
Mitään blondi ei vieläkään sanonut, mutta lähti sohvalle. Jupiter kääntyi seuraamaan tuota kataseellaan ja näperteli etuhiustensa mustia ja karkeita latvustoja. Hän melkein pettyi toisen sanattomuuteen. Kun tuo viimein avasi suunsa, Jupiterin huulille majoittui oikein leveä ja innostunut hymy. Hän oli nyt niin tyytyväinen.
”Jos mä haluaisin vaikka”, poika mietti kipsuteltuaan levyhyllyn eteen. Etusormi siveli kevyesti raotettuja huulia, kun vihreä katse selasi levyjä riveittäin. Käsi nappasi hyllystä poltetun levyn, jolta löytyi kaikenlaista pientä kivaa, ensimmäisenä Michael Jacksonin Smooth Criminal. Kaikenlaista kevyttä ja mukavaa musiikkia. Jupiter sääti volumen suhteellisen hiljaiselle ja sipsutteli sitten sohvalla.

Jupiter hymyili ja kiipesi varovaisen hitaasti vaalean pojan syliin, asettuen hajareisin ja suukottaen kevyesti toisen kaulaa. Poika katse hetken toista suoraan silmiin kasvot vastakkain hakien tuon fiiliksiä pojan silmistä.

- lyyyhyt .___. -

#... Ja taas jumalattomasti jumitusta, anteeksi :-------------< Voisin kehitellä koulusta ja kaikesta tekosyitä, mutta se on ehkä vähän turhaa :’’<#

Zackie seurasi katseellaan, kun Jupiter painui levyhyllylle valitsemaan jotain musiikkia. Häntä kadutti yhä myöntymisensä, mutta hän yritti pohtia jotain muuta. Ehkä musiikki olisi jotain tuttua, jolloin hän voisi keskittyä musiikkiin ja unohtaa sen tosiseikan että Jupiter istui hänen sylissään?
Jupiter löysi ilmeisestikin sopivan levyn ja painui tunkemaan sen soittimeensa. Zack seurasi yhä miltei liian tiiviisti toisen liikkeitä. Jupiteria oli mukava pelkästään tuijottaa, toinen sopi hyvin tuijotettavaksi. Tai ainakin toisessa oli jotain, mikä pisti tuijottamaan. Kummallista ja vähän ärsyttävää, mutta ihan mukavaa, vaikka Zackin olikin yhä vain hankala kuvitella itsensä tuijottelemaan toista poikaa. Ja kohta hän tuijottelisi vielä lähempää. Ahdistava ajatus.

Liikkeelle lähtevä musiikki oli tuttua kyllä, mutta ei tarpeeksi tuttua. Sitä paitsi Jupiter sai Zackin huomion taas kiinnittymään itseensä, vaikkei tämä tehnyt mitään muuta kuin tuli sohvalle. Zack yritti tiiviisti olla jännittymättä ja vaikuttaa jotenkin luonnolliselta ja siltä, että olisi ihan tottunut tällaiseen tilanteeseen. Sitä vain vähän vaikeutti se, ettei hän ollut lainkaan tottunut ja jo pelkkä ajatuskin oli ahdistava.
Blondi ei kuitenkaan tönäissyt Jupiteria eikä mitään, kun toinen kiipesi hitaamman puoleisesti hänen syliinsä hajareisin istumaan. Zack silmäili jonnekin Jupiterin taakse, vaikkei se auttanut häntä pääsemään irti siitä tosiseikasta, että lyhyempi tosiaan istui hänen sylissään. Ei se tuntunut niin pahalta kuin hän oli pelännyt, vaikka hän meinasikin koko ajan vain tönäistä Jupiterin pois. Shokkihoitoa, jotain sellaistahan tämä kai oli, niin Zack arveli. Ainakin siinä vaiheessa, kun Jupiter suuteli kevyesti hänen kaulaansa. Blondi värähti kevyesti, mutta ei niinkään ahdistuneisuudesta vaan yllättyneisyydestä.
”Tää on yhä vaan aika kummaa”, Zack sanoi hiljaisella äänellä ja virnisti hyvin kevyesti ja hermostuneesti. Meluisuus tuntui epäsopivalta tilanteeseen, vaikkei hän ollutkaan varma miksi.
”Kai tämmöseen voisi tottua… Kai”, blondi jatkoi mietteliään kuuloisena. Hän ei ollut varma tottuisiko, mutta ehkä piti olla positiivinen. Tilanne kun ei tosiaan ollut ollut niin paha, mutta ehkä se johtui siitä että kyseessä oli Jupiter.

- eipä pienistä suurta, kun ei jaksa niin silloin ei jaksa : ‘D Minä en todellakaan ole mikään moralisoimaan…. -

Toinen aristeli, mutta Jupiter ei osannut sitä tuomita. Hänelle oli annettu jo selitys, muuta ei tarvittu. Hän vain oli päättänyt totuttaa Zackin sietämään itseään ihollaan… Tiedä sitten miksi. Kaiketi vain, koska hän oli itse kovin viehtynyt tuosta vaaleasta pahiksesta. Siitäkin huolimatta, että hän jaksoi muistuttaa itseään kokoajan siitä, että toinen oli heitellyt häntä seinille miten tykkäsi ja vaikka toinen todellakin oli tehnyt niin.
Ter oli tyytyväinen, että blondi antoi hänen olla sylissä. Olisihan ollut mahdollista, että toinen olisi ahdistunut niin kovin, että olisi tönäissyt hänet pois. Toinen värähti huulia kaulallaan, Jupiter pysähtyi odottamaan. Ei negatiivista reaktiota, vihreät silmät jäivät vain katsomaan toista. Mustatukalla ei ollut ongelmaa hillitä itseään ja hidastaa tahtia. Hän ei tahtonut ahdistaa toista.
“Shh, ihan rauhassa”, poika hymähti. Ohuet ja pitkät sormet sivelivät kevyesti toisen kaulaa, leukaperiä, poskea ja koskettivat lopulta kevyesti huulia.
“Musta olis kiva, jos sä tottuisit”, vihreäsilmäinen mustatukka kehräsi. “Sano vain, jos sä haluat mun tekevän jotain. Ei mua haittaa, jos sua ahdistaa niin paljon, että sä haluat mut pois. Meillä ei ole mikään kiire.”

Poika sipaisi omia hiuksiaan ja vain katseli toisen kasvoja. Hän ei tietänyt, mitä tehdä, eikä hän uskaltanut yrittää tehdä mitään. Hän vain oli ja odotti lupaa tai pyyntöä. Hän voisi ihan hyvin olla Zackin armoilla tässä hetkessä. Olihan toinen antanut hänen tulla näinkin lähelle läheisyydenkammostaan huolimatta.

Olisikohan Zackia auttanut, jos hän olisi miettinyt että hänen sylissään istui tyttö eikä poika? Hän ei tiennyt siitä, mutta todellisuudessa häntä ei erityisesti kiinnostanut ajatella tyttöä istumaan hänen syliinsä. Ja jos se olisi tyttö, se ei olisi Jupiter, jolloin tyyppi tuskin istuisi hänen sylissään. Yksinkertaista. Ajatuksen kai olisi pitänyt lohduttaa, mutta Zackille tuli Jupiterista yhä myös mieleen se, että hän oli hieman hmm purkanut fiiliksiään tähän. Ja mistä sitä tiesi, mitä Jupiter hänestä yhä mietti. Jos tämä kaikki roska olikin vain joku juoni? Sehän tähän vasta sopisikin. Kohta Jupiter tekisikin jotain… jotain ja nolaisi Zackin täysin tai jotain. Blondi tiesi ajatuksensa typeriksi, mutta hän ei voinut niille mitään.

Jupiter hyssytteli häntä, eikä Zack osannut vastata siihen mitään. Vai olisiko sellaiseen edes pitänyt vastata? Hän ei tiennyt sitäkään ja ahdistus tilanteesta paheni, vaikka Jupiter oli varmasti tarkoittanut sanansa toisin päin. Varmasti? Siis ehkä, ehkä, tilanne kun oli mikä oli ja Jupiter oli kuka oli. Zack kirosi huomatessaan taas ajattelevansa liikaa. Ja hän kun oli ajatellut vain mennä virran mukana.
Sormet sivelivät hellästi Zackin kaulaa ja siitä ylemmäs. Blondi ei osannut päättää olisiko yrittänyt seurata käden menoa vai katsonut Jupiteriin, joten hänen katseensa loikki kädestä kasvoihin ja takaisin. Kosketus oli kyllä ahdistavaa taas, mutta ei onneksi liiaksi.

Jupiter jatkoi hänen rauhoittelemistaan häivyttäen taas niitä epämääräisiä ajatuksia, jotka olivat nousseet Zackin ajatusten lomaan. Blondi tahtoi luottaa Jupiteriin, mutta auttaisiko se, jos toinen ei luottaisi häneen. ’Ja kotiin kutsuminen ei ole merkki luottamuksesta?’ Zack meinasi hymähtää ääneen, mutta onnistui hillitsemään itsensä. Hän todellakin ajatteli liikaa, mutta pahinta oli, ettei se auttanut yhtään mitään. Hän ei silti tiennyt mitä vastata Jupiterille.
”Mustakin olisi kiva tottua”, Zack lopulta totesi ja huokaisi turhautuneesti. Turhautuneisuus ei kyllä liittynyt Jupiteriin, vaan taas häneen itseensä.
”Ja silti mä en tiedä mitä mä tahtosin sun tekevän. Kyllä mua silleen hmmm ahdistaa joo, mut äh”, Zack yritti saada jotain henkevää sanotuksi, mutta päätyi kohauttamaan vain olkiaan sanojensa päätteeksi. Ärtyneenä epäonnistumisestaan hän nojautui taaksepäin sohvan selkänojaa vasten ja iski ärtyneesti takaraivonsa siihen voimakkaamman puoleisesti. Ei hänellä varsinaisesti ollut mitään halua pahoinpidellä itseään, eikä pehmeä selkänoja siihen omiaan muutenkaan ollut, mutta olisi se silti ollut mukavaa edes jotain kipua takaraivossa tuntea. Olisivatpahan ajatukset siirtyneet muualle edes hetkeksi.

Zack kertoi, että hänkin tottuisi mielellään. Jupiter naurahti heleästi. Pojan olisi tehnyt mieli painaa huulensa toisen omille, mutta ei hän tiennyt kärsisikö. Olihan hän tehnyt niin jo aiemminkin, mutta silti…
“Älä oo kärsimätön, meillä on aikaa. Ei sun tarvitse tottua tänään tai huomenna tai edes vielä ensiviikolla. Ei ole mihinkään kiirettä mihinkään ja mun koti on sulle vapaa tulla ja mennä. Tänään mä olen ihan sun käytettävissäsi ilman mitään kaksimielisiä ajatuksia”, poika naurahti. Oli lisätä perään, että jos blondi tahtoisi juuri sitä, tuo saisi. Kaiketi Jupiter oli kauhea jakorasia, mutta minkä hän sille mahtoi. Hän oli addiktoitunut.
“Ei sun tarvitse hermoilla”, poika hymyili. “Sun ei tarvi nyt ajatella mua ollenkaan, vaan ajattelet ihan vaan sitä mitä sä itse tahdot.”
Toinen löi päänsä sohvan selkänojaan saaden mustatukan älähtämään. Sormet kulkeutuivat toisen poskelle. “En kai mä nyt noin kauhea ole?”, poika nauroi. Välillä hän onnistui unohtamaan kokonaan mitä oikein teki ja oli tekemässä.

Mustatukkainen friikki huokaisi ja laski vieno hymy huulillaan kädet syliinsä. Päätä kallistettiin hieman ja suloinen hymynkare ei karannut mihinkään. Biisi taustalla vaihtui Mikan lollipoppiin ja Ter naurahti.
Hetken mielijohde kuljetti huulet jälleen toisen huulille ja kosketus oli vain kevyt ja nopea. Poika puski lantiotaan härnäävästi vasten toista, kunnes nousi tuon sylistä pois.
“Mä käyn vessassa”, poika huikkasi ja sipsutti kohti ovea, johon oli teipattu piirros krapulaisesta pojasta oksentamassa silmät verestäen. Sitä tehdessä Jupiterilla oli ollut oikein hauskaa. Malli vaan ei ollut pitänyt ajatuksesta, että Ter piirsi.
Poika vilkaisi itseään peilistä suljettuaan oven perässään. Itsevarmasti poika hymyili kuvajaiselleen ja sipaisi hiuksiaan. Tarpeensa tehtyään poika pesi kädet ja palasi takaisin oleskelutilan puolelle.

Vihreätsilmät katselivat hetken Zackietä ja poika hymyili. Ripeät askelet kuljettivat hänet sohvalle ja vain hetken epäröityään poika palasi toisen syliin hajareisin.
“Mä tiäkkö haluan piirtää sut joskus”, poika hymähti.

#Hävettääpi taas : <#

Jupiterin naurahdus oli miellyttävää kuunneltavaa, mutta tämän sanoista Zack ei ilahtunut. Kyllä hän tiesi toisen suoltavan täysin totta, ettei heillä ollut mikään kiire ja niin, mutta silti häntä ärsytti itsensä. Kuitenkin hän jo vähän antoi itselleen anteeksi, koska Jupiter suhtautui niin rennosti ja varmasti asiaan. Toista ei oikeasti vaikuttanut haittaavan se seikka. Jupiterin hymykin oli rauhoittava, eikä Zack edes ahdistunut tämän sormista, jotka hänen poskelleen laskeutuivat. Blondi vastasi hieman toisen hymyyn.
”Ei sussa mitään vikaa ole, itteäni tässä lähinnä kiroan”, hän vastasi ja onnistui jopa naurahtamaan turhautuneen oloisesti. ”Mut kai tää tästä.” Jupiterin kanssa oli rauhoittavaa olla, vaikka se mustahiuksisen vika tavallaan olikin, että Zackilla oli erityisen hankalaa elää itsensä kanssa sillä hetkellä. Se vain olisi ollut epäreilua syyttää Jupiteria.

Zack tuijotti Jupiterin liikkeitä, rentoutuen jo hieman ja hymyillen vähemmän tukahtuneesti. Hän yllättyi hieman lyhyemmän pikaisesta huulien kosketuksesta, mutta vielä enemmän hän yllättyi lantion puskusta. Se olisi ollut mielettömän ahdistavaa, ellei Jupiter olisi ilmoittanut käyvänsä vessassa. Paino katosi Zackin sylistä ja se oli enemmän epämiellyttävää kuin miellyttävää. Hän oli jo lähes tottunut Jupiteriin sylissään, joten hän murahti toisen perään jotain epämääräistä tämän kadotessa vessaan.
Sormillaan sohvan pintaa naputellen Zack kuunteli musiikkia ja odotti vain, että Jupiter palaisi. Hän ehtisi paeta tässä välissä, karata nopeasti ovesta ulos ja he eivät ehkä enää ikinä näkisi toisiaan ja ja ja… Hän nyt ei vain tahtonut tehdä niin. Ärsyttävät ajatukset.

Onneksi Jupiter palasi. Heti oven käydessä, Zackie kääntyi sen suuntaan vain päästäkseen toljottamaan Jupiteria. Mustahiuksinen tuli hänen luokseen ja istuutui taas hänen syliinsä. Hetken mielijohteesta – joita tuntui Zackilla omien ajatusten mukaan riittävän hyvin paljon – Zack laski kätensä Jupiterin reidelle.
Toisen sanoille hänen oli pakko kohottaa kulmaansa. Väkisinkin hänen oli vilkaistava vessan oven suuntaan ja virnistäen hän osoitti päällään sen suuntaan.
”Tollasena, vai?” blondi kysyi yhä vino hymy huulillaan.

- syystäkin D: Nojoo XD Meiän pitää keksiä näille jotain hieman aktiivisempaa, kun pelkkää istuskelua : D Niikö noi aiemmatki pelit.. (x -

Zack oli oikeasti traagisella tavalla niin kovin suloinen. Tai Jupiter häiriintynyt, mutta hän vain osasi pitää ihmisten heikkouksista. Nehän olivat juuri se, mikä teki ihmisestä inhimillisen.
Toinen jaksoi uskoa siihen, että tuo tottuisi vielä, eikä Jupiter edes epäillyt. Kyllä tuo tottuisi ja mustatukka oli valmis tekemään parhaansa sen eteen.
Toinen jäi kovin orvon oloisena istumaan sohvalle pojan kadotessa vessaan.

Zack oli kuitenkin kovin valpas hänen tullessaan takaisin. Väistämättä Jupiter näki toisen sielunsa silmin koirana, eikä voinut estää hymyään. Kun Jupiter pääsi vaaleaverikön syliin, siirtyi tuon käsi arvaamattomasti Terin reidelle. Hetken vihreät silmät katsoivat hämillään kättä siirtyen sitten toisen silmiin, poika hymyili tyytyväisenä. Edistyshän oli oikeastaan jopa yllättävänkin nopeaa.
Toinen sai nuoremman tirskumaan, kysyessään tahtoiko Ter piirtää toisesta samanlaisen kuvan kuin mitä vessan ovessa oli.
“Jos sä olet varomattomasti mun luona krapulassa, niin niinkin voi käydä. Jotain muuta kuitenkin ehkä”, poika hymähti. “Ei sun tarvi edes poseerata mulle, teet vaan jotain sillon kun mä piirrän. En mä tarvitse paikallaan olevaa mallia piirtääkseni sua, mä oon piirtänyt paljon ihmisiä ja perusmuoto on sama. Siitä huolimattakin, että jokainen näyttää erilaiselle.”

Jupiter nojautui hieman eteenpäin, hipaisi nenällään toisen leukaa hymyillen tyytyväisenä. Oli kiva vaan saada istua Zackin sylissä ja tuntea tuon ominaistuoksu sieraimissaan. Kiva vain olla siinä lähellä ja tuntea itsensä tyytyväiseksi siksi, että oli vain.
Väistämättäkin poika ajatteli sitä, ettei toinen välttämättä tuntenut samoin. Mustatukka vain kielsi itseään loukkaantumasta moisesta, eihän se kenenkään vika ollut. Sitä paitsi toinen todellakin tottuisi. Vielä joskus.
Teki mieli sanoa jotain, vaikkei sanoja löytynyt. Eikä oikeastaan olisi ollut edes välttämätöntä sanoa mitään. Silti se voisi olla ihan hyväkin juttu, puhella jotain turhaa tai vähemmän turhaa.
Ei hän mitään sanonut, kunhan kuljetti yhä mustelmin kirjavat kätensä toisen niskaan ja nosti päätään näykätäkseen kevyesti toisen leuasta. Oliko sekään nyt muka väärin olla edes vähän kiimainen, kun oli luullut saavansa seksiä aiemmin, mutta sitten se olikin estetty? Saattoi olla, mutta ei kuitenkaan mustatukan mielestä. Ja eihän tässä nyt oltu Zackiä raiskaamassa, kunhan vähän kiusattiin.