|
| Your fears ain't no strangers for me | |
| | |
Kirjoittaja | Viesti |
---|
Guest Vierailija
| Aihe: Vs: Your fears ain't no strangers for me 8/4/2010, 13:38 | |
| #Yhy yhy syytän koulua : <<<< Sen vika on! : < .. Ja minun, koska olen laiska paska mutku. Ei mut niin jooo, oikeassa olet nyt. Mikään ideapuskuri en nyt tähän aikaan ole (nyt pitäisi muutenkin olla ööö fysiikkaa lukemassa näin ajoissa ja näin), mutta siellä päin jotain jännää settiä? BD#
Jupiter ei selvästikään ollut odottanut Zackin käden liikettä ja jostain syystä blondi oli siitä ihan iloinen. Hänkin osasi yllättää – muullakin tavalla kuin jahtaamalla puolituntematonta friikkiä ympäri koulun käytäviä. Yllätys ei vain ollut erityisen toimiva, sillä hänen teki mieli koko ajan vetää kätensä pois ja ennemmin laittaa se sohvalle. Hän ei vain kehdannut enää perääntyä, kun oli tullut tehneeksi jotain erityisempää. Toisen tirskunta oli mielettömän suloista. Muuta adjektiivia sille ei vain ollut, vaikka suloinen olikin aina ollut Zackin mielestä ahdistavaa yhdistää poikiin. Jostain syystä. Hän kuunteli Jupiterin selostusta ja meinasi huokaista ääneen helpotuksesta. Poseeraaminen tässä lähinnä oli kauhistuttanut, vaikka myös ajatus paperille päätymisestä oli hyvin epämääräisen hämmentävä. Hänhän vain otti itse itsestään valokuvia, mutta eivät nekään mihinkään levitykseen päässeet. Sen sijaan siitä eteenpäin hänen kuvansa olisi jossain oksentavan jätkän kuvan vieressä – toivottavasti jossain paremmassa paikassa itse asiassa – ja ne kaikki, jotka tulisivat Jupiterin luo, voisivat tuijottaa kuvaa. No mutta, mustahiuksisen taidetta se oli, eikä hänen. Zack tiesi itsekin murehtivansa taas ihan turhaa asiaa, mutta hän ei voinut itselleen mitään. ”No hyvä sentään ettei tartte poseerata”, blondi sitten vain totesi. ”Kunhan lupaat etten päädy tohon vessaan oveen ton jätkän viereen, niin voin suostua.” Hän virnisti taas puolittain. Tuskin se olisi niin hienoa päästä joidenkin niiden alastonkuvienkaan viereen, mutta siinä tapauksessa kukaan tuskin vilkaisi häneen päin. Jos hänellä siis olisivat vaatteet päällä, kuten hyvin toivottavasti olisi asianlaita.
Jupiter nojautui eteenpäin, mutta tällä kertaa ei tullut mitään suudelmaan viittaavaa, vaan toinen ainoastaan sipaisi nenällään hänen leukaansa. Noh, hämyä toisaalta sekin. Tilanne ei toki ollut niin miellyttävä kuin Zack olisi toivonut sen olevan; hän oli luullut liikoja omasta sietokyvystään. Koko ajan blondi myös kamppaili yhä vain Jupiterin reidellä olevan kätensä kanssa. Mitähän hittoa sillekin olisi tehnyt? Toisen läheisyys ei tuntunut niin pahalta ja ahdistavalta, mutta häntä koko ajan mietitytti juuri se, että olisiko hänen pitänyt itsekin tehdä jotain. Oli melkein ylivoimaista vain istua paikoillaan, niin mukavalta kuin Jupiterin sylissä olo alkoikin tuntua, mutta Zackieta suorastaan kauhistutti ajatus, että hänen pitäisi itsekin tehdä jotain. Eikös kuuluisi tehdä edes jotain? Hänhän vain istui siinä kuin tatti ja myötäili jokaista Jupiterin elettä, liikettä, tekoa ja sanoja. Mutta ei hän muutakaan keksinyt. Totaalinen vastaanväittäminen tietysti tuli mieleen, mutta se jos mikä ei nyt ollut se loogisin tapa toimia. Jupiter siirsi kätensä hänen niskaansa ja näykkäisi häntä kevyesti leuasta. Zackin oli kuitenkin vaikea keskittyä näykkäykseen (ei sillä, että hän olisi erityisesti tahtonutkaan), sillä toisen kädet olivat täynnä mustelmia. Ja kukahan niitä oli tehnyt, hmmh? Blondin teki mieli lausua jotain anteeksipyytävän oloista, mutta hän ei osannut, eikä hän tiennyt mitä olisi sanonut. Hän puri huultaan ärtyneenä, yrittäen kuumeisesti keksiä jotain sanottavaa saadakseen ajatuksensa pois koko tilanteesta ja mustelmista. Huomaamattaan hän oli myös siirtänyt kätensä pois sohvalle lepäämään. ”Tiedätkö, mun piti sanoa jotain mut sitten mä unohdin mitä”, Zackie sanoi tuijotellen jonnekin Jupiterin ohitse. Hänellä oli yhä vaikeuksia katsoa suoraan toiseen. Lause ei ollut suoranainen valhe, sillä hänen piti todellakin sanoa jotain. Hänellä vain ei ollut sattunut olemaan valmiina mitään. |
| | | Chaos Hahmohyväksyjä
Viestien lukumäärä : 7478 Join date : 14.05.2009
| Aihe: Vs: Your fears ain't no strangers for me 8/4/2010, 14:05 | |
| - koulua on hyvä syyttää, kun se on hyvä syyllinen : D Ei mullakaan mitään suoranaista ideaa ole, mutta… jotain :: D tyyliin ne osuu samoihin bileisiin sattumalta ja siellä sitten sattuu ja tapahtuu tai jotain : DD Jupiter on tarvittaessa hyvin hutsu~ -
Toinen tuntui jotenkin etäiseltä, mutta kaiketi se oli täysin normaalia. Tilanteen kaikki huomioitavat seikat huomioon ottaen. Toinen kertoi olevansa mielissään siitä, ettei tarvinnut poseerata. Jupiter virnisti. Poseeraamiseksi riitti oikeastaan mikä tahansa. Eikä kohteen välttämättä tarvinnut edes tietää olevansa Jupiterin kynän uhrina. Zack vannotti Jupiteria lupaamaan, ettei toisesta tehty piirros päätyisi vessan ovessa olevan viereen. Ter nauroi iloiseen sävyyn. “Eihän se siihen sopisikaan, tyhmä”, poika hymähti. “Välttämättä. Riippuu täysin siitä, mitä mä keksin susta piirtää. Mut oletettavasti et päädy siihen. Kyllä mä paremman paikan sulle keksin.”
Toinen tosiaan oli hieman vaikean oloinen siinä alla. Hukassa, Ter miltei sääli toista. Tuo tuijotti hänen ohitseen, viimein aukaisi suunsa. Ter hymähti sanoille. Tilanne oli jotenkin absurdi, mutta sitä ei koettu epämieluiseksi… Jupiterin osalta. “Sanot sitten, kun tulee mieleen”, poika kehotti hymyillen.”Ja kyllä me ihan tosi voidaan tehdä jotain muutakin, jos sun on vaikea olla. Ei se haittaa, mennään sun ehdoilla, kun mulla ei sellasia ole”, poika hymähti suukottaen kevyesti toisen leukaa. Ei enää näykkimistä, siitä saisi itseään kieltää. Kroppa vetäytyi asteen kauemmaksi Zackistä. “Voidaan vaikka pelata pleikkaria, jos ei muuta”, karkasi Jupiterin hymyileviltä huulilta. | |
| | | Guest Vierailija
| Aihe: Vs: Your fears ain't no strangers for me 12/4/2010, 13:29 | |
| #Jee meni syy läpi \o/ No tuo kuulostaa oikein kivalta (kivalta ja kivalta noille mut kivalta silti) ja öö niin. Toteuttamisen arvoiselta kyl maar o/#
Zackie oli vaihteeksi ihan tyytyväinen itseensä saadessaan Jupiterin nauramaan kommentillaan. Täyttä vakuutta kuvan olinpaikasta Zack ei saanut, mutta jo pelkästään toisen saaminen nauramaan oli riittävää. Eiköhän blondi kestäisi vessan oveen päätymisenkin ihan hyvillä mielin. Olihan se kuitenkin jossain määrin imartelevaa, että Jupiter halusi piirtää hänet. Tai no, kuvien määrästä päätellen friikki ei ollut kovin nirso, mutta silti. ”Kai mä sitten luotan sun arvostelukykyys”, Zack vastasi, hymähtäen itsekin. Jupiter jos kuka nyt osaisi omat kuvansa sijoittaa niille sopivimmille paikoille.
Jupiter ei tainnut huomata, ettei Zackilla oikeasti ollut mitään asiaa ikinä ollutkaan. Se tuntui blondista inhottavalta – tai ehkäpä vähän ahdistavalta – mutta hän sivuutti tuntemuksen, kuten yritti kovasti sivuuttaa mielikuvansa Jupiterin mustelmaisista käsistä. Lisäksi mustahiuksinen totesi myös, että kyllä he voisivat jotain muutakin tehdä. Zackin hetkellinen tyytyväisyys itseensä hiipui taas, sillä fiilis säälittävyydestä puski esiin. Eikö hänen pitäisi kestää kuin mies pelkätään sellainen, että joku istui hänen sylissään? Eikö? Ei kai sitten, koska pieni suudelma leukaankin tuntui yllättävän suurelta asialta, nyt kun Zack tajusi siihen keskittyä. Se oli kuitenkin vain kevyt kosketus, vaikka tuntuikin sitä suuremmalta. Ei toisaalta näykkäisy ollut ollut sen parempi. ”Mä en ees muista millon oisin viimeksi pelannut pleikkarilla”, Zack tyytyi toteamaan vastaukseksi. Ehkä se olisi mukavampaa kuin tämä istuminen, mutta hänen oli silti hankala sanoa asiaa suoraan. |
| | | Chaos Hahmohyväksyjä
Viestien lukumäärä : 7478 Join date : 14.05.2009
| Aihe: Vs: Your fears ain't no strangers for me 27/4/2010, 14:02 | |
| - :: DD no hyvä… Alotellaan se sitten pian, kun saadaan tää jotenkin loogisesti loppuun -
Jupiter hymyili kovin leveästi Zackin ilmoittaessa luottavansa Terin arvostelukykyyn. Vihreät silmät katselivat toisen kasvoja taasen tarkkaavaisina, huulille oli majoittunut hymy joka niillä oli nähty tänään niin monesti aiemminkin. Zack ei kuulemma ollut aikoihin pleikkaria pelannut, mihin Ter virnisti taas. “No sit mä voitan sut!”, poika hihkaisi iloiseen sävyyn nauraen omintakeista nauruaan lauseen perään. “Mitä pelataan? Jotain räiskintää, seikakilua, fantasiamättöä, perus 2D wormisia?”, poika uteli innostuneena. “Worms on kyllä kiva, se on niin legendaarinen.. Ja hauska ja silleen…”
Käsi sipaisi laineilevia mustia hiuksia, poika nousi taas pois sylistä ja siirtyi nopeasti sohvalta istumaan television viereen selaten pelejään mietteliäs ilme kasvoillaan. “Mä haluan, että sä päätät etkä sano ihan sama tai että mun pitää päättää!”, Jupiter ilmoitti. | |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: Your fears ain't no strangers for me | |
| |
| | | | Your fears ain't no strangers for me | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |