My sanctuary, my sanctuary, Where fears and lies melt away

//Unsku feat Dexter tänne~ Ja otsikkona Utada Hikarun Sanctuary kappaleen sanasia :'D//

Viileä tuulahdus puhalteli puistossa saaden puiden vihreät lehdet vavahtelemaan mukanaan. Oli kerrassaan kaunis aamupäivä. Aurinko oli juuri herännyt yöuniltaan ja linnut lauloivat jo täyttä häkää alkavan päivän sävellyksiä. Pari koiranulkoiluttajaa oli jaksanut pistää päänsä ulos tunkkaisesta talostaan ja lähteä viemään rakasta perheenjäsentään kirmaamaan puistoon. Olihan sentään viikonloppu.

Myös Phoebe oli liikkeellä. Hän oli herännyt mahdottoman aikaisin isänsä sähellyksiin ennen töihin lähtöä (joka oli jo täysin arkipäivää jokaiselle perheenjäsenelle, joten melkein kukaan ei enää herännyt siihen) ja tekemisenpuutteen iskiessä päättänyt lähteä aamulenkille puistoon haukkaamaan raitista ilmaa. Halusihan hän myös pitää yllä hyvää kuntoa, jonka saamiseen oli nähnyt melkein liikaakin vaivaa.
Poninhännälle nostetut hiukset liikahtelivat levottomasti pahiksen hölkätessä tasaista vauhtia puistossa. Ylleen hän oli pukenut melkein olemattoman lyhyet, kireät shortsit ja urheilutopin, joiden värinä oli tänään vaaleansininen. Adidaksen valkoiset lenkkarit oli vetäisty nopeasti jalkaan ennen lähtöä ja iPodin nappikuulokkeet laitettu korviin antaen musiikillaan tietyn tahdin lenkille.
Ilma tosiaankin oli suotava lenkkeilylle, joka sai aasialaispiirteisen tytön mielialan kohentumaan entisestään. Hän keskittyi hengittään rauhallisesti ja otti askeleita musiikin tahdin mukaisesti, joka tuntui hauskalta. Linnut visersivät voimakkaasti, mutta eihän tämä tyttö mitään kuullut musiikkinsa lävitse. Sen vuoksi hänen pitikin olla erityisen tarkkaavainen, ettei vain vahingossakaan sattuisi mitään vahinkoa toisten ihmisten kanssa.

Dexter käveli hitaasti puistossa ja poltteli rauhassa aamutupakkiaan, taskussaan hänellä oli lompakko, ja siellä väärennetyt henkkarit, mitä muutakaan tällaisten kanssa voisi mennä ostamaan, kuin jotain vahvempaa juotavaa, ja tietysti, tupakkaa. Dexterillä ei ollut siihen niinkään syytä, miksi hän oli sitä menossa ostamaan, huviksi? Johonkin varalle? Ei, ehkä oli tulossa vain hauska ilta jonkin elokuvan parissa tai jotain muuta, heillä ei ollut ketään tänä iltana kotona joten tilaisuus oli varsin täydellinen. Ehkä pari ystävääkin voisi kutsua, mutta poika mietti vielä mitä juomillaan tekisi samalla kun puhalteli savupilviä ilmaan. Ilma oli mukavan raikas näin aamulla, eikä pojalla ollut mitään hajua miksi hän oli viikonloppuna näin aikaisin jalkeilla, hänellähän olisi ollut aikaa vaikka kuinka kauan maata sängyssä. Pojalla ei ollut muuta päällä kuin pelkkä t-paita, joka ihmekyllä oli ihan hänen kokoaan, mikä taas sai hänen vatsalihaksensa varsin hyvin esille, jalkineina toimi mitä kliseimmät farkut, jotka olivat vyön avulla siinä persauksen puolivälissä niin että bokserit saattoivat sieltä vilkkua harvakseltaan, päässään pojalla ei ollut tälläkertaa mitään, ja musta lyhyenläntä keesi oli siististi kammattu ja laitettu.

Dex käveli vieläkin melko hitaasti ja heitti tumpin maahan astuen sen päälle, vähän litaten tupakanloppua, jolloin se jäi hehkumaan punaisena läjänä siihen paikalleen. Poika päätti polttaa vielä toisen tässä matkallaan, kohtahan hän saisi näitä syöpäkääryleitä lisää.

# eeääh, vähän lyhyenläntä mut oli aika vaikea aloitus

Pahistyttö vaipui hetkeksi ajatuksiinsa, joka ei ollut kovinkaan hyvä idea, sillä heti sen tehdessään hän meinasi juosta pyöräilevää lasta päin. Hän kuitenkin havahtui aatteistaan ja ehti juuri ja juuri väistää lasta sivummalle.
"Huh! Se oli lähellä!" ajateltiin pysähtyen niille sijoilleen hiekkatien sivuun pyyhkien pientä hikeä otsalta. Tyttö ei voinut muuta todeta, kuin että puistojen jyrkät käännökset, joiden näkyvyyden peittivät paksut puskat, olivat varmasti yksi vaarallisimmista asioista lenkeillä. Mutta tietenkään yksin ne eivät olleet se vaaratekijä. Toisena vaaratekijänä oli iPod tai mikä tahansa muu musiikkisoitin, jota kuunneltiin hieman liian kovalla, jottei ympärillä olevan maailman ääniä kuultu lainkaan.
Phoebe kaivoi iPodinsa taskustaan ja laittoi sitä hieman hiljemmalle, jotta hän kuulisi muutakin kuin kyseisen kappaleen hurjat bassot ja aggressiivisen lauluäänen.

Neito lähti taas liikkeelle. Tällä kertaa hän oli entistä valppaampi, sillä ei halunnut aikaisemman läheltä piti -tilanteen toistua. Varsinkaan, kun seuraukset eivät olisi olleet kovinkaan otolliset ja sen johdosta hän saisi kuunnella tunteja ihanan asianajaja isänsä saarnaa siitä, kuinka hän kuuntelee musiikkia aivan liian kovalla ja pilaa vielä kuulonsa sillä. Mitä se häntä edes liikutti? Jos musiikkia kuunnellaan, niin sitä kuunnellaan sopivalla voimakkuudella, eli kovalla.
Tyttö huomasi vastaantulevan räppärin, joka tumppasi juuri tupakkaansa maahan. Voi kuinka hänen tekikään mieli tupakkaa, vaikka olikin jo ollut kauan erossa siitä!
Juuri silloin jalkapallo lennähti hänen takaraivoonsa pikkupojan harhapotkun seurauksena.
"Ai helvetti!" pahis karjaisi ja otti kuulokkeet pois korvistaan kääntyen katsomaan murhaavasti pikkupoikaa, joka oli juuri juossut hänen luokseen pallon perässä.
"Säkö potkasit tän?" kysyi tyttö hetken ajan päästä, kun oli saanut rauhoiteltua itseään. Pikkupoika ei muuta uskaltanut tehdä, kuin nyökätä ja pyytää hiljaa anteeksi, sillä Phoebe todellakin oli pelottava, jonka hän tiedosti itsekin. Olihan hänellä sentään pikkusisko, joka kertoi aina mielipiteensä siskonsa ilmeistä.
"... Ei mitään. Kato vaan ens kerralla, että minne potkit, rääpäle", tivaistiin sitten ja potkaistiin toisen pallo pitkälle kukkapenkkiin. Ja taas hänen päivänsä oli pilalla!

//pyydän vielä anteeksi u.u

Dex oli huomannut juoksevan neitokaisen jo vähän matkan päästä, mutta ei osannut huomioda sitä ennenkuin kuuli tuon karjaisevan jotain ja näki juoksevan pikkupojan ja jalkapallon, ja arvasi jo mitä oli tapahtunut. Poika jäi huvittuneena seisomaan paikalleen ja katsomaan tytön toruja pojalle, ja kun tuo potkaisi pojan pallon kukkapenkkiin, Dexillä oli kiire vaihtaa ilmettään huvittuneesta normaaliksi, toinen vaikutti äkäiseltä, eikä ihme jos oli kerran saanut pallosta. Dex vei syöpäkääryleen huulilleen ja imaisi sen savut keuhkoihinsa, ja puhalsi hetken kuluttua ne ulos hitaasti, irrottamatta katsettaan tytöstä. Pitkä tuo ainakin oli, Dex ajatteli, juuri hänen tapaistaan heti mittailla ja tarkkailla toisten ulkonäköä. Ja jos persoonallisuudesta sai sanoa jotai, tyttö ei ainakaan vaikuttanut kovin säyseältä, ainakaan äskeisen tapahtuman johdosta. Dex seisoi vieläkin paikallaan ja tuijotti häneen vielä selin olevaa tyttöä, odotti toisen kääntyvän, mutta valmistautui siihen että toinen saattaisi töksäyttää kysymyksen mitä hän tuijotti?

Dexter otti taas yhden hatsin syöpäkääryleestään. Mitä hän itseasiassa tässä edes seisoi, poika ei itsekkään tiennyt, tosin oli melkein unohtanut jo mihin oli menossa kun vain katseli tyttöä päästä varpaisiin, kyllä myönnetäköön, se miellytti ainakin takaa pojan silmiä. Pojan tummat silmät seilasivat nyt kuitenkin pojan perään joka juoksi hakemaan palloa, mitä ilmeisimmin hän oli yhtä paljon peloissaan äskeisestä kuin nolostunutkin, koska vähän väliä poika näytti vilkuilevan taakseen, kuin varmistaakseen ettei tuo äskeinen tyttö vain jahtaisi häntä, pojan perään katsellessaan Dexterin naamalle ilmestyi taas se sama, tuttu huvittunut hymy.

# aika vaarallinen lenkkipäivä hahmollasi tänään, ekaksi juostaan melkein pyörää päin sitten tulee pallo takaraivoon. :D:D:

Pikkupojan perään katsottiin närkästyneesti silmät kipunoiden, kunnes tämä oli kadonnut kokonaan neidon näköpiiristä. Mikseivät rääpäleet voineet hoitaa pelaamistaan jossain muualla kuin muiden käytössä olevassa puistossa, jossa vähänkin huono onninen voi saada pallon takaraivoonsa ja jopa aivotärähdyksen hyvällä lykyllä?!
Phoebe laittoi toisen nappikuulokkeen korvaansa, kunnes tunsi jonkun katselevan häntä. Mitä? Oliko tämäkin välikohtaus saanut yleisöä?
Tyttö käännähti ja huomasi sen saman räppärin, joka oli tumpannut tupakkansa maahan. Hän katsoi toista jäätävästi silmiin tummansinisillä silmillään ja suu mutristettuna viivaksi. Se oli hänen perusilmeensä, joka ei ollut sitten muuttunut vuosiin. Aina jokainen sai samanlaisen vastaanoton häneltä vuodesta toiseen.
"Mitä mulkkaat?" tivaistiin vihaisesti toiselle ääni pingottuneena. Vasta nyt hän saattoi tarkastella tuota räppäriä tarkemmin; rento vaatetus, tupakkaa, aasialaispiirteinen.
Silloin Phoeben aivoissa alkoi raksuttaa. Toinen näytti yllättävän tutulta. Oliko hän kenties tavannut toisen jossain ja vaihtanu pari sanaa tämän kanssa? Ei kai? Ei hänellä ollut tapana vaihtaa sanasta tuollaisten kundien kanssa. Ehkä toinen kävi samaa koulua hänen kanssaan? Se se oli! Asia oli varmaankin niin.

"Käytkö sä Astonia?" tyttö kysyi sitten ilmeen leppyessä ja äänen muuttuessa lempeämmän sävyiseksi. Kundi oli joko korealainen tai japanilainen, siitä hän oli varma, mutta ei voinut kysyä sitä toiselta päin naamaa, sillä oli vasta pari sekunttia sitten kiukutellut tälle.

//kyllä, Phoebella on tänään varsinaisen huono aamu :''D//

Poika oli vastaamaisillaan toiseen tynkeästi lausuttuun kysymykseen mitä mulkkaat, mutta toinen ehti kysyä jo toisen kysymyksen.
" Joo siis, sori, käyn Astonia, säkin? " Dex sanoi hieman nolostuneena, koska tyttö oli hänet sillä tavoin saanut kiinni itseteossa tuijottelusta. Poika oli silti hiukan hämillään kysymyksestä ja mietti hetken, näyttikö tyttö hänestä tutulta? Ei, eikun... Dex ei oikein tiennyt, hänestä tuntui että olisi nuo kasvot joskus nähnyt ennenkin. Poika oli vähän värähtänyt tytön ensimmäistä ilmettä, vihaisesti kun toinen häntä oli tuijottanut ja suu vielä sen verran mutrulla että tuntui kuin toinen olisi voinut hyökätä kimppuun minä hetkenä hyvänsä. Dexter otti vielä viimeiset hatsit tupakastaan ja tumppasi sen sitten maahan samalla tavalla kuin edellisenkin. Poika seisoi tumput suorina siinä ilman mitään sanottavaa, nopeasti hän keksi jotain mielessään ettei kiusaantuisi liikaa.
" Muuten, aika nätisti sait sen pikkupojan melkein laskemaan alleen. Oon muuten Dexter, itseasiassa Dex vain. Sä olet.. ? " Poika jätti lauseen kesken kysymysmuotoon ja katsoi toista nyt rennommin sillä tytönkin ilme oli lämmennyt eikä ollut enää niin pelottava mikä se oli vielä hetki sitten ollut. Ei niinkään että se olisi Dexiä pelottanut, mutta kyllä se olisi ajanut pojan nopeasti pois paikalta.. Tuuli pyyhälsi suoraan pojan kasvoihin ja sai tuon tuntemaan hetken olonsa viluiseksi, mutta kun pieni tuulahdus meni ohi, oli taas lämmin, kirpeä aamuilma sen teki.

Huvikseen odotellessa toisen vastausta kysymykseensä Dex yritti arvailla toisen nimeä, jos hän oli nähnyt tytön koulussa, jos he kävivät samaa koulua, hän olisi varmasti kuullut joskus tuon nimen, mutta ei saanut millään mieleensä mikä se voisi edes olla. Poika vaihtoi asentoaan ja katsahti kun poika juoksi pallo sylissään takaisin sinne mistä oli tullutkin, selvästi vieläkin vilkuili tuon pelottavan tytön suuntaan.

"Joo, oon kolmannella luokalla", Phoebe sanoi. Sillä hetkellä hänen iPodinsa alkoi soittaa Rihannan SOS kappaletta, joka sytytti hänessä inhon tunteen, jonka tyttö kuitenkin pystyi peittämään hyvin, sillä ei halunnut räppärin ymmärtävän täysin väärin tilannetta. Ei hän nyt toista alkaisi inhota heti ensikättelyssä kuitenkaan, vaikka saattoikin vaikuttaa niin.
Aasialaispiirteinen tyttö kaivoi taskustaan iPodinsa ja oli aikeissa vaihtaa kappaletta, kun sitten vilkaisi toista ja päätti, että muiden ihmisten turvallisuuden vaarantaminen saisi jäädä tältä päivältä, joten hän sammutti sen ja kiepsautti kuulokkeet sen ympärille.
Phoebe naurahti hieman kuivasti toisen toteamukselle ja pujautti musiikkisoittimensa takaisin taskuunsa.
"Ihan arkipäivää mulle. Pikkusiskokin pelkää mua", hän totesi virnistäen pienesti, "Phoebe, kaverit sanoo Phoebs."
Tytön kasvoilla kävi pieni hymy, joka kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli käynytkin. Niin Phoeben tapaista. Vain harvat ja valitut saivat ihailla hänen hymyään useasti. Muille koko hymy oli lähes pelkkä arvoitus. Jotkut jopa luulivat, ettei hän osaa hymyillä.
"Taidat kuulua räppäreihin?" kysyttin ykskanttaan ja siirrettiin katse Dexterin vieressä olevalle penkille, jonka luokse käveltiin ja istahdettiin alas. Ah, se tuntui hyvältä, sillä jalat kaipasivat nyt kipeästi lepoa pitkän lenkin jälkeen, joka tosin oli vasta puoliksi suoritettu loppuun.

"Ootko kenties korealaissyntyinen?" hän kysyi koreaksi toiselta.
"Vaiko kenties japanilainen?" kysyttiin sitten japaniksi ja korjattiin istuma-asentoa flirttailevan hymyn noustessa vähitellen kasvoille. Kai hän nyt saisi flirttailla toiselle, kun kerta toinen oli mukavaa silmänruokaa. Tyttöä jopa alkoi hieman kiinnostaa toisen hurmaava ulkomuoto, mutta kaikista miehistä hän tiesi, että upean ulkokuoren alla väijyi paskamainen ihminen, joten miksi tässä tapauksessa se tekisi poikkeuksen?

Dex seurasi Phoebeksi esittäytynyttä tyttöä katseellaan kun tuo istahti penkille, mutta jäi itse vielä paikoilleen.
" Jep, olen korealainen ja jos nyt pitää klikittää ihmisiä niin kuulun räppäreihin. " Poika vastasi koreaksi, ja katsoi toista vähän hämillään tummin silmin, kun tyttö otti melkein heti viehkeän hymyn huulilleen, mikä kieltämättä sai Dexterin katseen vaeltamaan toisen päästä varpaisiin. Dex käveli itsekin penkille ja istui pitäen tyttöön kuitenkin hiukan hajurakoa, Dex ei tiennyt mitä Phoebs saisi päähänsä, koska ensimmäiseksi hän oli tiuskaissut tälle, sitten kysynyt kysymyksia lempeämmällä äänellä ja sitte jo flirttaili hymyllään, hiukan ailahtelevaa Dexterin mielestä, mutta painoi rennosti selkänsä penkin selkäosaan ja käänsi katseensa Phoebeen.
" Taidat olla melko pelottava ihminen, jos pikkusiskoskin pelkää sua? " Poika naurahti melkein täysin typerälle lauseelleen, se oli kaikenlisäksi myös täysin turha, mutta tytön flirttihymy taisi vaikuttaa Dexterin aivokäyrään jollain tapaa sekoittavasti.

Poika rentoutui siinä istuessaan, ja käänsi katseensa tytön kasvoista, jotka olivat kieltämättä kauniit. Dexter vei kätensä takaraivolleen ja pörrötti niskavillojaan, ja korjasi sitten nopeasti huolella tehdyn keesin takaisin.
" Minne päin olet muuten menossa? " Dexter kysyi, koska oli ainakin itse menossa ostamaan ne juotavat ja jos Phoebe oli menossa sinne päin saisi Dex hänestä varmaan matkaseuraa. Pojalla oli monta kysymystä jo nyt äsken esittäytyneelle tytölle, mutta ei viitsinyt tunkeilla heti ampuen viittätoista kysymystä peräkkäin.

# Pyydän anteeksi lyhyttä tekstiä, mutta ajatus ei kulje kun täällä imuroidaaaaaaaaaaaaaaaan!!

Tyttö nojaili rennosti penkkiin, aivan kuin olisi ollut kotonaan istumassa omalla, tutulla sohvallaan. Ehkä hänen vartalonsa otti liiankin rennosti?
"Niin mä vähän arvelinkin", totesi Phoebe koreaksi pitäen katseensa toisessa. Hänen kulmansa nousivat koholle, huvittuneesti, kun toinen katsoi häntä pienesti hämillään. Tosiaankin. Hänen mielialansa ailahtelivat pelottavan rajusti tänä aamuna. Ensin oli karjuttu isälle siitä, kuinka tämä kolisteli liikaa pakatessaan tavaroitaan ja nyt tämä. Tänään taisi muutenkin olla kummallinen päivä monien muiden tekijöiden kannalta.
Kun toinen esitti kysymyksensä, tytön hymy hyytyi ja katse nostettiin kirkkaan siniselle taivaalle, jolla lipui pari heiveröisen näköistä pilveä.
"Taidanpa niin," hän sanoi melko hiljaa ja hiljentyi hetkeksi.
"Mut enhän mä sille mitään voi tietenkään. Ei ihminen mitään luonnolleen voi." sanottiin sitten puolustelevaan sävyyn ja käännyttiin katsomaan suorastaan uhmakkaasti. Mitä hänkin nyt oli puolustelemaan itseään, kun tottahan se oli; hän oli pelottava. Ja tiedosti sen vielä itsekin varsin hyvin.

Tummansiniset silmät seurasivat toisen käden liikkeitä, jotka hän painoi mieleensä ja pohti niitä sekunnin murto-osan ajan. Miksi toinen niin teki?
"Varmaan eri suuntaan ku sä, kun kerta tultiin vastaan", tyttö vastasi ja suoristi ryhtiään nostaen kätensä poninhäntänsä kohdalle ja vetäisi pompulan irti hiuksistaan. Hän ujutti sen ranteeseensa lepäilemään, sillä siinä se pysyisi kaikista parhaiten tallessa.
"Haittaisko sua, jos... jos mä tulisin sun mukaan pikkaseks aikaa? Mulle alkaa tää lenkkeily nimittäin riittää, kun vaarannan enemmän jalankulkijoita lenkkeilemällä ku että ajamalla autoa", kysyi Phoebe näin ohimennen ja vilautti sitten valkoista hammasrivistöään.

//No problemo! Tekstin ei tartte olla pitkää, jos siinä on kuiteski asiaa :''D Ja mä satuin käymään Dexin profiilissa. Vitsi noi nallekarhukuvat oli sulosii! Sulin täysin! ♥

Dex huomioi toisen katseen kun pörrötti hiuksiaan, kyllä se oli harvinaista, poika oli hiukan hermostunut, mutta mitä eniten tuo toivoi ettei tyttö tajuaisi sitä. Dex jäi hetkeksi katselemaan toisen hymyä, mutta tajusi tyhmyyksissään kääntää katsettaan hiukan poispäin kunnes vastasi toisen kysymykseen.
" Ei haittaa ollenkaan vaikka mukaan tulisitkin, mutta olen tästä menossa ostamaan jotain vähän vahvempaa juotavaa illaksi. " Poika sanoi ja katsoi kysyvästi toiseen.
" Ei kai haittaa? " Dex sanoi ja hymyili sitä viatonta ja hurmaavaa hymyään, kuin vastaten toisen hymyyn. Dex kaivoi kännykkänsä taskustaan, kello olisi piakkoin sitä vaille, että viimeisetkin kaupat aukaisivat ovensa, mutta kiirettähän ei olisi minkäänlaista. Poika mietti vieläkin toisen luonnetta, joka oli hänelle täysi mysteeri, sillä edes toisen, kai, tummansinisistä silmistäkään ei oikein pystynyt lukemaan mitä tyttö saattoi miettiä, kasvot ja ilmeet olivat vieläkin kuin suljettu kirja, mutta olihan tässä aikaa tutustua ja jutella.

Poika laittoi kännykkänsä takaisin taskuunsa.
" Äläkä kysy miksi käyn näin aikaisin ostamassa alkoholia, en itsekkään tiedä. " Dex sanoi ja painoi selkänsä uudestaan penkin selkänojaan, ja katseli viistosti ylöspäin puiden latvoihin ja siirsi katsettaan taivaalle niinkuin tyttö oli äsken tehnyt kun oli vastannut pojan typerään kysymykseen. Taivas oli sininen ja pienet pilvenhattarat leijailivat siellä hitaasti eteenpäin, toivottavasti kaunis ilma pysyi iltaankin asti, vaikka Dex pitikin siitä kun ukkosella sai istua sisällä ja tuijottaa ikkunasta ulos ja miettiä asioita.

Niinpä niin. Mitä muutakaan, kuin ihanaa alkomahoolia? Miten tuo kyseinen juoma onnistui joka päivä raivaamaan paikkansa hänen elämässään? Toinen oli tietysti tupakka, mutta se ei häntä niinkään kiehtonut.
"Ei. Juon itekin toisinaan", nuolaistiin pienesti huulia, sillä ne tuntuivat kuivilta. Hän oli tainnut puhua puhumiskiintiönsä täyteen tältä päivältä, kun näin kävi.
"Onkos sulla ikää?" kysyi pahis ja katseli tämän komeaa hymyä. Eihän siinä muuta, mutta tuo taisi olla alaikäinen. Eihän Phoebe sitä varmasti voinut tietää, mutta näin hän vain äkkiseltään arvaili.
Ah, ihanaa olla 18- vuotias. Ei tarvitse huolehtia typerästä alkoholilaista, eikä kerjätä vanhempia kavereita hakemaan tuota ihanaa humaljuomaa noutopalkan verukkeella.
Tyttö katseli toisen hiuksia harkitsevainen ilme kasvoillaan. Ne näyttivät houkuttelevilta. Oikeastaan niin houkuttelevilta, että hän joutui jo pidättelemään itseään, ettei liu'uttautuisi istumaan melkein toiseen kiinni ja alkaisi hiplamaan tämän tummia hiuksia. Eiväthän ne mitenkään erikoiset olleet, mutta nyt vain tuli sellainen tunne, että niin olisi tehtävä. On sinullakin ongelmat, tyttö hyvä. Koita nyt hillitä itsesi!

Katsellessaan Dexteriä, heräsi hänen mieleensä kysymys, joka ei tuntunut olevaan mistään kotoisin. Ja se tuntui vielä niin naurettavalta, että hän nolaisi itsensä totaalisesti sillä.
".... Tiiätkö... Sä näytät vähän-" hän aloitti, mutta sulki suunsa sitten kesken lauseen. Mitä, mitä, mitä? Älä anna ajatuksiasi julki! Ole khuuli, kuten aina Phoebs!
"Tai ei mitään. Unohda" tokaistiin ja noustiin sitten seisomaan, sillä hampaat alkoivat kalista pienesti viileän tuulahduksen ansiosta. Ei hänellä varsinaisesti kylmä ollut. Ehei. Vain hieman viileä hien tarrauduttua kiinni ihoon.

Dex naurahti hiukan toisen onko sulla ikää - kysymykselle, ei tietenkään, vuoden vajaa.
" No, sanotaan että väärennetysti, kyllä on ikää. Vähä päälle 17 olen kyllä oikeasti. " Poika vastasi ja vilkaisi toista ja otti kyllä huomioon tuon tuijottavan harkitsevasti tämän hiuksia, mitäs ihmettä, dex ajatteli, mutta ei näyttänyt ajatuksiaan ulospäin. Poika vilkaisi ylöspäin kuin olisi nähnytkin hiuksensa, ja käänsi sitten katseensa poispäin, mutta käänsi sen melkein heti takaisin toisen aloittaessa lausettaan, mutta jätti sen kesken.
" okeii.. " Poika vastasi hiukan hämillään, ja seurasi toisen esimerkkiä nousten hitaasti seisomaan ja nosti laskeneita farkkujaan.

" Lähdetäänkö kävelemään kaupoille päin? " Dex sanoi ja katsahti tyttöön.
Poika korjasi jälleen hiuksiaan, vaikka ajatteli jatkuvasti, " älä koske hiuksiin, älä koske niihin, älä näytä hermostusta.. " Poika sipaisi parikertaa keesiään jälleen paremmin, vaikkei siinä ollut parantamisen varaa lainkaan, sen verran paljon siihen oli lakkaa kulutettu ettei se siitä liikkuisi hetkeen ainakaan mihinkään suuntaan. Ajaakseen ajatuksensa muualle itsestään tuo rupesi miettimään oliko Phoebsin tummansiniset silmät luonnolliset vai oliko tytöllä piilolinssit?
" Onko sulla muuten piilolinssit? " Dex sanoi puoliksi vahingossa ja katsahti vähän anteeksipyytävästi toista kun oli taas mennyt möläyttämään jotain.
" Ajattelin vaan kun sulla on niin tummansiniset silmät.... " Dexter selitteli, ehkä turhaan, ehkä se oli tarpeen.

Nyökkäys sai luvan riittää vastaukseksi. Tyttö venytteli hieman jalkojaan ja ujutti pompulan kämmeneensä, jonka avulla laittoi hiuksensa takaisin kiinni poninhännälle, pois kasvojen edestä, sillä tuuli sekoitti niitä koko ajan joka häiritsi häntä. Pitikin olla pitkät hiukset. Lyhyemmät olisivat paljon helpommat.
Phoebe naurahti vain rennosti toisen kysymykselle ja pyyhkäisi sormellaan luomeaan.
"Ei. Ne on ihan aidot. Faijalla on tummansiniset silmät, joten oon periny ne siltä. Toi on niin arkipäivänen kysymys, ettei mitään rajaa", tyttö totesi värittömästi. Tuota hän osasi odottaakin. Aina, joka ikinen kerta, kun hän tapasi uuden ihmisen, kysyttiin hänen silmienväristään. Tavallaan se oli ihan mukavaa, että hän osasi vastata saman kaavan mukaan, mutta toisaalta taas se ärsytti häntä. Ei kai se nyt niin ihmeellistä voinut olla, että hänen silmänsä olivat ei-ruskeat?
Phoebe lähti suunnistamaan kaupoille päin, odottaen kuitenkin, että toinenkin tulisi.

//lyhyyyytttt