A man can tell a thousand lies

- eli tyylirikko tänne macin kanssa. <; koitas saada poikas jotenki tänne mukaan o.o -

Pearl käveli maantiedon kirjat kädessään kohti kaappiaan ja heitti sinne ylinmääräiset kirjansa, paiskattuaan kaapin oven sitten kiinni tuo lähti kävelemään kohti aulaa. Vihdoinkin hetken vapaata, nimittäin hänellä oli muutaman tunnin hyppäri ennen viimeisiä tunteja. Pian brunette saapui aulaan ja ihme sekä kumma, se oli tyhjä lukuunottamatta muutamia toisia nörttejä jotka istuivat lattialle tehden jotain kouluprojektia. Tällä hetkellä Pearl ei jaksaisi vaivata päätään kouluasioilla, vaan suunnisti kahviautomaatin luokse.

Kahviautomaatista valui kahvin loppumisen takia kuumaa kaakaota pahvimukiin ja kun Pearl nappasi mukin käteensä, tuo piti sitä hetken nenänsä alla hörpäten sitten yhden hörpyn suunnistaen samalla nojatuoleille. Kai tämäkin tilaisuus piti käyttää hyväksi, kun nojatuolit olivat vapaat – ei kermaa missään! Mikä unelma päivä tänään on ja sitä suuremmalla syyllä tulee ajatelleeksi, että missä muut ovat?

Pearl istuutui lösähtäen nojatuoliin, asettaen toisen käden rennoksi käsinojalle ja nostaen toisen jalkansa ristiin toisen päälle. Mukavan asennon löydettyä tyttö soi itselleen hetken juoda jälleen kaakaostaan ja nuolaisi kasvoille jääneet kaakaoviikset pois. Brunette tarkkaili hyvinkin varovaisesti ympäristöä ja oli valppaana juoksemaan karkuun, jospa joku kermaan kuuluva oppilas tulisi valittamaan että hän istui nojatuolilla. Suositut kun yleensä saattoivat vallata ne ja omia itselleen.

Suoraan sanotusti Pearlia ei tällä hetkelle edes kiinnostaisi jutella kellekään, hän ei ollut millään iloisella ja positiivisella tuulella kuin yleensä Pearl oli. Itseasiassa tämä syvä vitutus oli aivan uutta Pearlille, eikä hän oikein tiennyt mistä se mahtoi johtua. Ehkäpä siitä, miten hän oli kaikki nämä vuodet kiltisti tehnyt esseitä, läksyjä ja sun muita kun joku vain on mahdollisimman kiltisti pyytänyt tai sitten jonkun muun takia.

Pearl huomasi nojatuolin lähettyvillä olevalla pöydällä lehden ja otti sen ennen kuin kukaan muu kerkesi, tai no, kuka nyt olisi kerennyt kun ei siellä tosiaankaan ollut ketään? Edelleenkään lukuunottamatta niitä omissa maailmoissaan eleleviä toisia nörttejä. Ei Pearl ollut sellainen, hän oli sosiaalinen ja kaipasi seuraa, eikä ehkä uusi tulokas osaisi automaattisesti yhdistää Pearlia nörtteihin.

Brunette nosti lehden kasvojensa eteen ja selailia siinä lukevia uutisia, pörssiromahduksia, mainoksia ja kaikkea muuta roskaa. Ei tarvinnut omistaa huippuhyvän älykkyysosamäärän tajutakseen, etteivät mitkään näistä laitteista toimisi pitkään. Ne olivat vain myyntikikkoja, joilla saataisiin myytyä tavaroita ja huijaamaan hyväuskoisia ihmisiä, toisaalta joskus Pearlkin sortui siihen aina. Käännettyään sivun yhden jos toisenkin kerran, tuo hörppäsi jälleen kaakaotaan ja alkoi lukea seuraavalta sivulta paljastuvia sarjakuvia. Hassua, ei hän yleensä ollut kiinnostunut sarjakuvista. Joko hänellä tosiaan oli paha vitutus päivä tai sitten tytöllä oli hyvin tylsää.

// comingg :---) //

Marcus oli palaamassa takaisin ulkoa, pelaamasta tenniskentältä. Hänellä oli ollut liikuntatunti ja jopa pienoiseksi yllätykseksi, he olivat päätyneet pelaamaan tennistä. Yllätykseksi siten, että koulun kenttä ei ollut kehuttavimmassa kunnossa ja siksi poika epäili, että sitä harvemmin käytettiin. Lajivalinta oli kuitenkin hänelle kaikista mahdollisista mieluisin, eikä nuorukaisen edessä kertaakaan ollut näkynyt voittamatonta vastustajaa. Pari kertaa hän oli lyönyt hellempiä syöttöjä, jotta vastapelaajalla olisi helpompaa (ja toivoa hänen voittamisestaan), mutta juuri suurimmalla toivon hetkellä hän oli hankkinut itselleen pisteitä. Se oli tuntunut melkein ilkeältä, melkein. Mutta tennis oli mahdollisesti ainoa asia, jonka suhteen hän ei tuntenut omantunnontuskia aiheuttaessaan jollekulle hieman mielipahaa. Jonkun piti hävitä, eikä se olisi hän. Ei siinä lajissa.

Tunnin jälkeen Mac oli tietenkin käynyt suihkussa ja huolemattoman kuivaamisen jälkeen tavattoman vaaleat hiukset olivat vielä hieman kosteat. Se ei kuitenkaan näkynyt paljoa, ehkä vain lähempää tutkailtuna. Eikä koulualueella näkynyt sillä hetkellä paljon liikettä, suurinosa oli tunneilla. Toisinkuin Marcus, joka oli mielissään peruutetusta äidinkielen tunnista. Vaaleahiuksisella oli päällään punainen, vetoketjuton San Diego-huppari sekä rennot farkut, jalassa koreilivat valkoiset Niken tennarit. Mukavan yksinkertainen asukokonaisuus.

Mac astui sisään ovista aulaan, joka näytti melkein surullisen tyhjältä. Urheilijapoika antoi katseensa haravoida hetken tilaa, kunnes katse nauliutui enemmän kuin tutunnäköiseen tyttöön. Nuorukaisen kasvot sulivat iloiseen hymyyn, kun hän huomasi pikkusiskonsa istumasta nojatuoleilla lukemassa lehteä. Aluksi poika oli aikeissa huikata tervehdykseksi brunetelle, kunnes keksi toisen suunnitelman.
Tenniskassiaan mukana kantaen – koska hänellä olisi hieman koulun jälkeen treenit – Marcus käveli istumaan Pearlin vieressä olevaan nojatuoliin.
"Kukas on antanut nörtille luvan istahtaa nojatuoliin?" soljuivat sanat vinosti hymyilevien huulten välistä. Mac ei kuulunut niihin, jotka nöyryyttivät nörttejä ja muita koulun luusereita, hänen luonteensa ei sopinut siihen toimintaan. Varsinkaan, kun Pearl oli klikitetty heidän joukkoonsa. Hänen kaverinsa tunsivat Pearlin ja tiesivät olla olematta kova hänen siskoaan kohtaan, mutta se muu koulu, joka ei tiennyt...sen suhtautumisesta nuorukainen ei tiennyt. Mutta toivoi, että hänen siskoaan kohdeltiin hyvin.

Pearl selasi lehteä käännellen sivuja ainakin joka viiden minuutin välein. Nyt hän todella toivoi ettei joutuisi kestämään kenenkään ylemmäksi klitetyn oppilaan saarnoja tai valituksia, eikä brunette kylläkään jaksaisi mitään esseitäkään ruveta raapustamaan. Ehkä muutama (kymmen) essee tällä viikolla alkaisi jo riittää. No, mutta minkäs Pearl sille mahtoi että omisti monta muuta oppilasta viisaamman pään. Ei siis edelleenkään millään pahalla. Eikä se kylläkään häntä mahtanut mitenkään haitata olla viisas, ehkä viisaampi kuin.. veljensä?

Käännettyään jälleen sivun ohjelmat -aukeamalle, kuuli Pearl samalla askelia jotka lähestyivät nojatuoleja ja valmistautui huutoon. Selvästikin jokin joka tahtoisi tytön väistyvän ja ellei näin kävisi, saisi tyttö tehdä ainakin kuukauden läksyt saamatta mitään vastineeksi. Uskokaa tai älkää, se oli kyllä tuttua, osa oppilaista vaan osasi olla hyvin kylmiä. Mutta eipä Pearl noista välittänyt, vähän tyttö laski sanomalehteä ja huomasi pojan istahtavan viereiselle nojatuolille. Ei. Se ei ollut kukaan cheerleader tai pahis.

Marcus. Pearl huokaisi syvään, ehkä kuitenkin enemmän helpottuneesti kuin pettyneesti.
"Ha-ha", Pearl naurahti teeskennellysti ja laski lehden reisiensä päälle, siirtäen sitten huomionsa kokonaan viereen istuneeseen veljeensä. "Mä luulin että sä olit yksi NIISTÄ", Pearl kuiskasi ja antoi katseensa kiertää aulassa, ettei kukaan vain missään sattuisi katsomaan häntä murhaavasti ja ollut tulossa häätämään tyttöä. "Oliko sulla liikuntaa? Pelasit tennistä eikö niin?" Pearl kyseli ärsyttävään sävyyn pienenmoinen - hyvinkin iloinen virne kasvoillaan.

// anteeksi kun kesti D: //

Marcus naurahti hyväntuulisesti siskonsa helpottuneelle huokaukselle, jättäen kasvoilleen iloisen hymyn. Pearl oli veljelleen rakas, vaikka hän ei sitä ehkä ääneen sanonutkaan. Joten vaikka he asuivatkin samassa talossa ja näkivät päivittäin, ei vaaleahiuksinen laittanut ollenkaan pahakseen tilaisuutta viihdyttää itseään perutun tunnin ajan pikkusiskon seuralla.
"Mä kyllä pidän huolen, ettei kukaan niistä tuu tähän tän tunnin aikana", nuorukainen sanoi kannustavasti hymyillen, vaikka harmistunut ilme tavoittelikin paikkaansa. Mac ei pitänyt siitä, että sai kuulla Pearlin pelkäävän muuta kermaa ja pahiksia. Siniset silmät vilkaisivat lähettyvillä olevia nörttejä, Marcuksen ajatellessa, kuinka hän välillä jopa unohti Pearlin tulleen klikitetyksi heidän joukkoonsa.

Harmittelun harmaus kuitenkin väistyi, kun sisko esitti kysymyksen liikunnasta ja tenniksestä. Mac ei voinut olla jatkamatta hymyilemistä, kun toisen ilme oli niin iloinen – vaikka eipä hymyileminen olisi muutenkaan vaikeuksia tuottanut, hänen kasvonsa olivat siinä liian harjaantuneet.
"Jeps, tennistä. Tietenkin päihitin kaikki 1000-0", urheilija sanoi silmiinnähden liioitellen ja elehti käsillään, kuinka löi tennispalloa mailalla. Elehtiminen jatkui raivokkaan voitonhurrauksen näytteleminen, ja liioittelu, joka sai pari nörttiä vilkaisemaan urheilijan suuntaan. Saattoivat epäillä kerman lopullisesti seonneen.
"On se niin raskasta olla...täydellinen", Mac kiusasi virnistellen, katsoen sitten tarkemmin Pearlin reisillä olevaa lehteä.
"Sä taas olit syventynyt...tän päivän ohjelmatarjontaan? Mä en tiennytkään, että sä välität golfista", vaaleahiuksinen hymähti ja osoitti sormellaan NBC:ltä tulevaa ”Shark Shootout”-nimikkeellä olevaa ohjelmaa. Se kun oli sattunut hyppäämään silmiin ensimmäisenä.
"Ehkä sä pääset perustamaan kouluun golfkerhon – kuka tietää, ehkä Pearl Lloyd on tuleva naispuolinen Tiger Woods! ...ilman niitä kaikki rakastajattaria."

- ei se mitään, mä oon tottunu jo että sulla saattaa kestää :''D -

Oli helpottavaa kun veli saattoi olla kermassa ja tällöin enemmän suositumpi kuin siskonsa, mikä tarkoitti sitä että Pearl voi ottaa paljon rennommin kuin muut nörtit. Mitä nyt muutamia poikkeus tilanteita lukuunottamatta. Asia siirtyi nopeasti kolmanteen, kun Mac alkoi elehtiä käsillään mennyttä tennismatsia ja leijui sillä kun voitti. Olihan se oikeasti hieno asia, mutta hei oikeasti, välillä tuostakin jätkästä löytyi se lapsellinen puolensa. Ja uskokaa tai älkää, Pearl jos kuka sen tiesi. Brunette virnisti pienesti edes yrittäessään ajatella tilannetta 1000-0 pistetuloksin.
"Ihanko oikeasti? Ettet nyt vain narraa... ettäkö ihan oikeasti vedätit niitä kaikkia ihan 1000-0?" Pearl sanoi virnistellen sitten. Kyllähän hän tiesi, että veljensä oli haka tenniksessä, mutta oli sitä kiva aina kiusata.

Toisen seuraavalla kommentille.. Pearl ei voinut kuin naurahtaa. Täydellinen? Kuka se tässä olikaan täydellinen.
"Hahhaah, täydellinen lahopää hyvinkin" Olihan se hyvin mahdollista. Mutta teoriassa ei, kyllä Pearl saattoi olla aina se täydellisempi. Omistihan hän kaksinverroin asiarikkaammat aivot kuin veljensä. Golfille Pearl ei osannut nauraa, vaan katsoi typeränä toista, kunnes sitten tajusi tuon tarkoittaneen sylissään olevaa lehteä.
"Kyllähän sun nyt pitäisi tietää että golf on mun lempi laji! Pitäisikö mun nyt olla pettynyt..." Pearl sanoi näyttäen myrtsiä naamaa, mikä kylläkin katosi nopeasti toisen ottaessa puheeksi Tiger Woodsin. Nyt Pearl sen sijaan hymyili leveämmin. Että tuo osasi olla lapsellinen.. ja toki hauskakin.
"Ehkä! Etkö sä sitäkään tiennyt, että sellainen on jo suunnitteilla? Voi veli-kulta, sä olet kyllä kaiken suhteen aivan jäljessä. Ai mitä? Luuletko sä ettei mulla ole rakastajattaria...? Sä et sitten tunne mua yhtään..." Pearl sanoi pudistaen päätään ja virnuillen sitten pirteästi, siirtäen aiheen ovelasti veljeensä.
"Heii mutta, onko sulla joku nainen nyt kiikarissa? Se sun edellinen oli aika..." Pearl keskeytti lauseen köhimiseen ja virnisti sitten perään hieman ilkikurisesti. Toki hän toivoi vain kaikkea hyvää veljelleen, mutta silti, se edellinen nainen oli vähän omaperäinen. "Äläkä vaan sano että sä oot pokannu jonku täältä koulusta..? Onko se kermassa? Minkä näkönen se on? Millaset hiukset sillä on?" Pearl kyseli, vaikkei edes tiennyt oliko ketään naista. Kuhan nyt vain kiusasi virne suupielessään.

// haha :-----D //

Marcus virnisti takaisin siskolleen, joka kiusoitteli häntä ”1000-0”-voitosta. Ei hän tietenkään ollut ketään, tai varsinkaan kaikkia, voittanut 1000-0, mutta hänen oli ehdottomasti vitsailtava niin Pearlille. Sehän kuulosti paljon hauskemmalta kuin 9-3 voitto!
"Olisit nähnyt, siellä ne pallot vaan lensi ja pisteet ropisi. 1, 2, 3, 100, 520, 870, 999. Eikös kolmen jälkeen tulekin 100?" urheilija kysyi tytöltä leveästi hymyillen.

Siskon seuraavalle kommentille Mac nauroi ääneen. Täydellinen lahopää oli kuulostanut juuri täydelliseltä heitolta bruneten suusta, varsinkin kun se oli osoitettu Macille itselleen. Pearlin kanssa oli helppo jutella tai ainakin hän tunsi niin. Sillä kumpikaan heistä ei ottanut toisen juttuja liian tosissaan tai itseensä.
"No ainakin täydellisistä lahopäistä täydellisin, vai väitätkö vastaan?"
Hänen älykäs nörttisiskonsa ei näyttänyt niin älykkäältä tuijottaessaan veljeään golfkysymyksen jälkeen, mistä Marcus sai hyvän syyn virnistää hieman. Pearl harvoin näytti hölmistyneeltä, joten siksi tuollaisten ilmeiden näkeminen oli jopa etuoikeus. Ainakaan kouluasioiden suhteen moista ilmettä ei usein nähty.
"En oo kyllä kieltämättä koskaan huomannut tätä sun suuntautumista golfin suuntaan", vaaleahiuksinen sanoi hymyillen siskon ilmeelle.
"Oon selvästi ihan valovuosien päässä näistä uusista suunnitelmista, joilla susta muovautuu kovan luokan urheilija! Sitten jätkät vaan pörrää sun ympärillä kun oot koulun golfkerhon ykköspelaaja. Eikun anteeks, naiset pörrää sun ympärillä", Marcus vinoili ja naurahti perään ajatukselle Pearlin rakastajattarista.
"Ehkä meidän pitää viettää hieman laatuaikaa, voidaan vaikka käydä hankkimassa sulle pari rakastajatarta lisää ja ehkä siinä sivussa mullekin yksi. Jos ne siis sun...mahtavuudeltas edes näkee mua."

Mac ei ollut osannut odottaa aiheenvaihdosta siihen suuntaan, johon pikkusisko oli sen vienyt alkamalla kysellä hänen mahdollisista naisasioistaan. Tennispelaajalta kesti hetki, ennenkuin tuo oli onnistunut ”virittämään” itsensä niihin ajatuksiin ja tajuamaan Pearlin puhuvan hänen edellisestään.
"No Olivia oli vaan vähän...", Marcus sanoi koittaen keksiä hyvää ja positiivista sanaa kuvaamaan hänen punatukkaista tyttöystäväänsä, jonka kanssa oli eronnut kuukausi...ei...kaksi kuukautta sitten. Oliko siitä tosiaan niin kauan? No, tyttö oli kuitenkin ollut mukava, mutta vain vähän, erikoinen.
Seuraavaksi sisko alkoi virnistellen pommittaa häntä kysymyksillä mahdollisesta uudesta naisesta. Nuorukainen hymähteli pari kertaa siskolleen ja käänsi katseensa hetkeksi sivuun, koska...oli joku. Tietyllä tapaa. Ja sen tytön ajatteleminen oli varma tapa saada aikaan typerä hymy blondin pojan huulille.
"...ehkä...", Marcus vastasi Pearlin tiedusteluihin, yhä se hölmö hymy suupielissä.
"Mutta entäs sä sitten, varmasti joku komea tietokonehakkeri saa sun sydämesi sykähtelemään tällä hetkellä?" poika heitti vastakysymyksen siskolleen, tavoitellen kasvoilleen vähemmän onnellisesti hymyilevää ilmettä.

Sieltähän sekin valhe paljastui, tietenkin Pearl oli arvannut ettei toinen oikeasti kaikki rökittänyt täysin. Kyllä brunette oli sen huomannut, että veljensä peli kavereista löytyi jonkun verran vastusta. Olihan hän joskus kerran ollut katsomassakin peliä, tosin joskus pienempänä.
"Oikeasti? Anteeksi että yhtään epäilin", Pearl sanoi nöyrästi ja asetti kämmen pohjat vastaikkain toisia kumartaen veljelleen. Hassutellen, sitähän he tekivät jatkuvasti. Ei kummatkaan ottanut toisen puheita vakavasti, mikä teki sisarus suhteesta mukavamman kuin monella muulla.

No joo, olihan sitä vähän paha väittää vastaan. Jopa hänen, älykkään nörtin oli joskus paha sanoa mitään vastaan veljelleen, joka useissa tilanteissa veti pidemmän korren.
"Paha väittää vastaan. Sopii mulle, täydellinen lahopää" brunette naurahti ja haroi ruskeita hiuksiaan, keskeyttäen sen kuitenkin pian, kuitenkin tuo huvittavasti heilautti sormeaan hiljaisuuden merkiksi.
"Ai naiset? Hei kuules! Kyllä siellä on ainakin pari jätkääkin!" Pearl nauroi somasti, ja rauhoittui hetken päästä. "Ja sitten kun ne mun rakastajattaret juoksee mun perässä enkä saa rauhaa, sä näytät niille ja mä nousen kuuluisuuksiin ja ehkä mä pääsen levyttämäänkin! Ja sitten mä asun tuolla jossain Hollywoodissa ja mulla on sellanen iso kattohuoneisto ja henkivartijat ja...." Pearl keskeytti ajatuksensa, tai no unelmansa, jotka hän oli ajatellut ääneen. "Tai jos oot kiltti, voi susta tulla mun manageri sitten tulevaisuudessa", tyttö lisäsi vielä virnistäen. Oli hänelläkin kaukaiset haaveet.
"Tai ehkä se golfkerhon ykköspelaaja on lähempänä toteutumista", tyttö sanoi sitten hieroen leukaansa mietteisästi. Hmmmm, kyllä hänestä vielä jotain tulee! Saattepa nähdä astonilaiset! Hahhaa.

Kuitenkin niistä ajatuksista päästiin, kun puheeksi tuli exä.
"Ai vähän?! Se oli aivan hirveä! Onneks sä erosit siitä. Ei siis niinku yhtää sun tyyppii!" Pearl sanoi tekaistulla pissis-lissu-äänellään ja kuvitti tunteensa heilutellen kättä sivussaan. Jestas, tytön veljellä siis oli todella joku kiikarissa. Jopas alkoi kiinnostamaan!
"Eli sulla on joku.... ja miksen mä ole saanut tietää tästä kuin vasta nyt? Pikkusiskolla on velvollisuus tietää veljensä asioista ja ensimmäisten joukossa!" Pearl sanoi kuin olisi opetellut juuri raamatun ulkoa vakavan sävyisellä äänellään, näyttäen että hän oli tosissaan. Ja samassa tytön kädet menivät puuskaan, katsoen veljeään yhä vakava, odottaen selitystä. Kuitenkin tuo väläytti olevasti kysymyksen Pearlin elämästä.. ja pah! Juuri kun hän olisi halunnut tietää lisää tuosta mysteerinaisesta.
"Ei se ehkä tietokonehakkeri oo, mutta söpö se silti on", Pearl sanoi ylpeilevästi. Vaikkei hän aikoisi kertoa Marcukselle hänen ja Jaken jutuista yhtään mitään, ainakaa sen enempää kuin mitä tuo jätkä kertoisi omista suhteistaan.
"Millon sä tuot sen tyttös meille? Mä haluun nähä sen! Tottakai mun kuuluu nähdä minkälaisen sä oot tällä kertaa iskeny, ettei se oo sellanen ku Olivia... hyi hrr", Pearl alkoi taas puhua palpattaa ja totesi oikeutensa. Sekä sai pieniä kylmiä väreitä siitä Olivia-exästä... hyi ei kiitoksia.

Marcus naureskeli Pearlin kumarruksille, joita sisko "nöyränä" teki. Huumorintajunsa ja muiden kanssa toimeentulon ansiosta sisko olisi saanut jo kuulua korkeammalle klikkiasteikossa, mutta kermassa ei taidettu hirveän helposti ottaa vastaan samalla tavalla älykkäitä oppilaita, kuin mitä brunette oli.
"Oho oho, kerrankin jotain, johon superaivot omistavalla siskollani ei ole mitään vastaväitettä!" tennispelaaja sanoi muka täysin hämmästyneenä ja näytteli jopa hieman järkyttynyttä.

Nuorukaisen mielestä heidän keskustelunsa siskon tulevasta kuuluisuudesta ja lukuisista naisista (sekä miehistä) oli huvittava. Kuinka monella tytöllä riitti huumorintajua keskustella näin lapsellisesti ja vitsaillen 24/7? Mac oli tavannut vain muutaman ja kärkipäässä olivat Pearl sekä Eileen. Eileenistä puheenollen, hän ei ollut nähnyt tyttöä tenniskenttäjutun jälkeen.
"Totta kai siellä on miehiäkin, jos sä niin sanot", vaaleahiuksinen sanoi virnistellen, ennenkuin sisko alkoi selittää tulevaisuuden suunnitelmistaan jahdattuna kuuluisuuden henkilönä. Poika kuunteli hymyillen siskon innostunutta kertomusta, joka päättyi bruneten somaan virnistykseen.
"Tietenkin mä olen kiltti, mähän olen aina kiltti. Täydellistä manageriainesta", urheilija selvitti ja nyökkäili muka vakavana.
"Ehkä sun kannattaa aloittaa tästä golfkerhosta ja edetä kohti Hollywoodia, rakastajattaria ja kattohuoneistoja. Hitaasti, mutta varmasti", sinisilmäinen naurahti ja hymyili iloisesti.

Blondi virnisti Pearlin pissisäänellä kerrottuun juttuun, jossa kritiikin kohteena oli hänen edellinen tyttöystävänsä. Jokainen Macin kaveri tai sisarus oli ollut hieman...vähemmän ihastunut Oliviaan ja pitänyt tuota omituisena tyyppinä. Punapäinen tyttö oli kyllä ehkä vähän sekopäinen ja taikauskoinen, mutta sydänhän on sokea, eikö niin? Tosin jossain vaiheessa Marcuksen sydän oli tainnut saada näkönsä takaisin ja huomata, etteivät hän ja Olivia olleet ihan toisiaan varten. Perhe ja kaverit olivat olleet siitä aika mielissään, sillä he olivat alkaneet kyllästyä Olivian "pahuudenpoistorituaaleihin", joita tyttö oli harjoittanut aina astuessaan johonkin asuntoon tai muuhun rakennukseen.
Marcus pörrötti naurahtaen pikkusiskonsa hiuksia tuon selitettyä totisesti, kuinka tuolla olisi oikeus tietää veljensä parisuhdeasioista.
"Eeehhkä on, ehkä ei", urheilija sanoi kiusoitellen ja vilkaisi yhteen lattialla olleista nörteistä, joka lähti kävelemään kirjastoon päin. Sisko kuitenkin näytti vakavalta - tai no, niin vakavalta kuin hänen suloinen pikkusiskonsa pystyi näyttämään - ollessaan siinä kädet puuskassa ja odottaen vastausta. Sisko kuitenkin herpaantui hetkeksi isoveljensä vastakysymyksen ansiosta, jonka vastaus oli todella kiintoisa.
"Uuuu! Ja miksi mä en ole kuullut tästä mysteerimiehestä? Vai söpö oikein...", Marcus naurahti ja hymyili leveästi. Salaa hän oli todella kiinnostunut kaikesta liittyen tähän poikaan, jota sisko tarkoitti. Kuitenkin se olisi joku pullonpohjalasit omistavat, liian pienissä vaatteissa kulkeva matikkanörtt....tai sitten ei. Toivottavasti ei.

Oli kuitenkin ollut turha haaveilla, että Pearl olisi jättänyt hänen naisasioistaan keskustelemisen tähän, joten Mac vain hymyili hyväntuulisesti, kun sisko alkoi puhua tytön tapaamisesta ja, taas kerran, Oliviasta.
"No...se on vielä vähän...että...ehkä jossain vaiheessa, jos hyvin käy...", vaaleahiuksinen sanoi ja mietti, ettei todellakaan selittäisi koko juttua tai kertoisi, että kyseinen henkilö kävi samaa koulua. Tai kertoisi, kuka tuo oli. Koska suoraansanoen Marcus ei vielä tiennyt, tulisiko siitä mitään. Halusiko Chanel siitä tulevan mitään.
"Sun täytyy vaan olla kärsivällinen tai leikkiä salapoliisia", tennispelaaja sanoi lopuksi ja virnisti.

Tosiaan, ainakaan veljelle ei olisi pahaksi käydä muutamilla näyttelijän taitoja kohentavilla kursseilla. Olihan tuo nyt melko läpinäkyvää, mutta se kumminkin sai Pearlin nauramaan. Ja ne keskustelut tulevasta olivat kyllä huvittavia, moniko haaveilisi tähden urasta hollywoodissa? Varmasti monia löytyisi, jos alkaisi kunnolla etsimään. Ja olihan se kiva, vitsailla tässä näin ilman syytä huoleen, että joku vihainen cheerleader tulisi häätämään heidät siitä. Pearlin ollessa urheilija veljensä kanssa, pysyivät yleensä muut loitommalla. Ehkä siitä tosiaan oli jotain hyötyä omistaa korkeammalla oleva veli, jolla ei tosin hirveästi älynlahjoja löytynyt.

Pearl naurahti, hyvätahtoisesti, kun toinen totesi olevansa täydellistä manageri aineista. Mutta se vakavuus ei sopinut toiselle, ei sitten yhtään.
”Niin tietenkin. Eikä sulle tarvitse edes maksaa”, sanottiin virnistäen leikillisesti, vaikka tietenkin Pearl tiesi, että Mac vaatisi jotain pientä palkkaa tästä upeasta tulevaisuuden manageri ammatistaan.
”Se on sitten sovittu. Sulla on nyt työ tulevaisuudessa”, lisättiin vielä hymyillen ja nyökytellen melko vakasti, vaikka siinä olotilassa oli vaikea olla vakava, kun Pearl yritti pidätellä purskahtamista nauruun. Olihan se vaikea pysyä vakavana luodessa mielessään tulevaisuutta. Kuitenkin Pearl nyökkäsi hyväksyvästi toisen hitaasti mutta rauhallisesti –tekniikalle, jep se oli tässä tilanteessa varmin ja parhain ratkaisu.
”Tietenkin. Hitaasti mutta varmasti –tekniikka kuulostaa täydelliseltä”, Pearl sanoi ilmeiden tueksi. Ainakin toinen asia jo, missä he olivat samaa mieltä. Huvittavaa, olla nyt siinä ja jutella veljensä kanssa. Onneksi Marcus ei ollut mikään iso egoinen pullistelija, joka vihasi nörttejä ja muita alempi klikkiläisiä. Omalla tavallaan Pearl oli kiitollinen kun oli saanut veljekseen tuon pojan, eikä ketä tahansa. Ei, Mac ei ollut kuin kuka tahansa.

Veljensä kiusoittelut alkoivat ottaa Pearlia päähän, miksei toinen vain voinut kertoa. No toisaalta eihän hänkään kertonut hänen ihmissuhteistaan heti alkuvaiheessa mitään. Mutta silti ne vihjailut saivat Pearlin toteamaan mielessään, että jokin naispuolinen (tai miespuolinen, jos Mac olisikin ryhtynyt homoksi) tuolla pojalla oli.
”Toi alkaa pikku hiljaa ottaa päähän”, todettiin kiusoitteluun. Muttei Pearl kuitenkaan vihainen ollut, vaikka hitusen mutristikin huuliaan. Ja niimpä tietenkin, nyt toinen alkoi kiinnostua Pearlin mysteerimiehestä, jolle tyttö ei voinut kuin huokaista.
”Koska en mäkään kerro sulle kaikkea”, Pearl hymähti ja maksoi samalla mitalla takaisin. No joo, ehkä hänen oli nyt mahdoton edes yrittää olla vakava sillä brunetella oikeasti oli hauskaa. Sitten toinen alkoi kertoa jotain, että toisi sen näytille jos hyvin kävisi. Uskoiko tuo nyt itsekään, että siinä voisi käydä huonosti? Hei haloo, Marcuksen kaltainen hurmuri poikako ei saisi haluamaansa tyttöä. Tästähän voisi tulla mielenkiintoista, vielä puuttui popparit ja limu.
”Hei et voi olla tosissas, sunko kaltainen hurmuri ei muka saisi yhtä naista itselleen? Mahdatko uskoa tuota itsekään...” todettiin faktat ja naurahdettiin perään Pearl –maisella naurahduksella. Hennolla ja lempeällä. Eikä mennyt hetkeäkään, kun veljensä jo ehdotti kärsivällisyyttä tai salapolisiin leikkejä. Olihan hän jo liian vanha leikkeihin, mutta ainahan sitä voisi yrittää.
”Haha joo, varo vaan. Mä oon aika hyvä salapoliisi. Ja sitten kun pääsen jäljille, voit vaan syyttää ittees siitä, että ehdotit mun leikkiä salapoliisia”, ruskeahiuksinen pieni tyttö virnisti hivenen ilkikurisesti, muttei kuitenkaan tarkoittanut mitenkään ilkeillä. Kunhan pilaili vain.
”Alottelenkin työt heti kotiin päästyäni... ja tietenkin läksyt tehtyäni!” päätettiin ja nyökättiin vakavasti perään. Sekä revettiin pienenmoiseen nauruun tytön muistaessa läksyt. Ei sitä eriomaista arvosanaa tullut ellei panostanut opiskeluun.
”..Koska mähän olen tunnollinen opiskelija. Veljeni elämä siis menee kakkossijalle, pyydän nöyrimmin anteeksi”, lisättiin vielä läksyjen vuoksi. Vaikka jokainenhan sen tiesi, että perhe ja ystävät menivät koulun edelle aina, tässäkin tapauksessa. Niin, jopa tämä tapaus (ehdottamasti tämä tapaus) menisi edelle.

Pearl nosti toisen jalkansa ristiin toisen päälle ja nojasi käteensä, katsoen viekkaasti Marcusta.
”No. Mikä tunti sulla on seuraavaksi? Mitä on suunnitelmissa tälle päivälle, menetkö suoraan kotiin vai hengaamaan kavereiden kanssa? Onhan läksyt tehty? Se ei ollu mun keksimä, äiti käski varmistaa koska se ei nähny sua aamulla ja vaikka tunnollinen herrasmies oletkin, no tiedäthän sinä äidin.” sitten tyttö alkoi latelemaan kysymyksiä kyselymäiseen tapaan. Hetkinen, eikös hänen pitänyt olla salapoliisi vasta koulun jälkeen? No antaa olla. Antaa nyt lapsen leikkiä.

// hävettää, kuinka kauan mun vastauksessa kesti... //

Tennispelaajan suusta kantautui hyväntuulinen naurahdus, kun Pearl oli todennut, ettei hän tarvitsisi managerin hommasta palkkaa. Vaikka heidän koko keskustelunsa managerihommasta oli vain läpänheittoa, siihen pystyi eläytymään hyvin, kun keskustelun toisena osapuolena oli hänen oma pikkusiskonsa. Oma, hassu ja erikoinen pikkusiskonsa.
"Kiitos oikein paljon tästä työmahdollisuudesta", Marcus kiitti näytellen erittäin kiitollista ja kätteli pikkusiskoaan ikäänkuin tuo olisi hänen työnantajansa ja tilanne olisi työhaastattelu. Kädenpuristus oli voimakas, olihan Mac urheilija. Silti sen tarkoitus ei ollut millään tapaa murtaa pienen bruneten kättä.

Oli hauskaa katsella Pearlia, joka vaikutti olevan pahoillaan siitä, ettei veli suostunut kertomaan tarkemmin suhteistaan. Marcus ymmärsi siskon tiedonjanon - Pearl halusi aina tietää vain enemmän ja enemmän, niin koulun kuin varmasti muidenkin asioiden suhteen. Niinpä vaaleahiuksinen vain hymyili hieman siskonsa mutristetuille huulille ja sanoille.
Mutta eipä vaikuttanut siskokaan olevan turhan innostunut kertomaan tästä jätkästä, josta oli hieman vihjaillut. Todellisuudessa Marcus oli asiasta paljon, paljon kiinnostuneempi kuin mitä antoi ymmärtää. Hänen pikkusiskonsa ja joku jätkä? Mutta Pearlhan oli pieni, viaton ja...ainiin, olihan toinen jo 16-vuotias. Eikä Mac tainnut 16-vuotiaana olla enää pieni ja viaton. Mutta ei hän silti halunnut ajatella pikkusiskoaan tekemässä niitä asioita, joita hän oli tehnyt vuosi sitten. Hrrr...
"Kyllä mä vielä tulen saamaan selville, kuka sun salaperäinen miehesi on. Usko pois, mulla on...keinoja", tennispelaaja sanoi virnistäen loppua kohden. Päänsä sisällä nuorukainen ajatteli, että kun hän joskus tapaisi kyseisen jätkän, saattaisi tuon kohdalla olla kuulustelu siitä, että millainen ihminen oli kyseessä. Vaikka Mac ei ehkä itselleen myöntänyt, oli hänellä suuri suojeluvaisto Pearlia kohtaan.

Pian jatkuikin taas keskustelu Marcuksesta itsestään ja Chanelista. Vaikka eihän sisko tiennyt, että kyseessä oli Chanel ja vaikka olisikin, ei tuo olisi varmaan tiennyt, kuka tyttö edes on. Mutta Mac oli sataprosenttisen varma, että sen tiedon brunette kaivaisi esiin silmänräpäyksessä. Eikä urheilija halunnut Pearlin puuttuvan asiaan tai tietävän siitä, sillä eihän hän vielä itsekään tiennyt, halusiko Nelly jutusta mitään vakavampaa. Pearlilla taas tuntui olevan asiasta selvä kanta, ainakin sanojensa perusteella.
"No ehkä joku pystyykin vastustamaan tän kaltaista hurmuria", Marcus virnisti, mutta virneen alla oli epävarmana itsekin sen suhteen, että entä jos Chanel ei tosiaan ollut hänestä ollenkaan kiinnostunut? Jotenkin pojan olisi tehnyt mieli jutella asiasta siskon kanssa, sillä varmaan tyttö osaisi kertoa parhaiten, miten tytöt ajattelivat? Mutta olisi noloa keskustella asiasta Pearlin kanssa, joten hän taitaisi jättää sen vaihtoehdon ajatuksistaan.
"Mä luulen, ettet sä ihan Sherlock Holmesin tasolle yllä, sisko rakas", poika kommentoi hymyillen salapoliisi-keskustelua ja naurahti hieman siskon vitsikkäälle lisäykselle siitä, että läksyt menivät salapoliisityön ja veljen elämän edelle.

Kun Marcus huomasi Pearlin kasvoille ilmestyneen viekkaan ilmeen, huolestui tuo hetkeksi omasta turvallisuudestaan...Tai siitä, mitä siskolla nyt oli mielessä. Sillä Pearl + viekas ilme = siskolla saattaa olla mielessä mitä vain. Ja se yhtälö ei normaalisti luvannut mitään hyvää. Seuraavaksi Mac sai kokea selitystulvan, kun brunette aloitti kyselemällä häneltä tunneista ja läksyistä. Ainiin, taisi joukossa olla kysymys siitäkin, mitä hän tekisi koulun jälkeen. Sisko selitti myös, kuinka läksykysymys oli oikeastaan äidin keksimä ja tuo oli laittanut Pearlin hoitamaan sen kysymisen.
"Jos mä käsitin oikein, niin kysyit, mikä tunti mulla on seuraavaksi", tennispelaaja aloitti hitaasti ja jopa hieman kiusallaan venytti vastausten antamiseen kuluvaa aikaa.
"Mulla taitaa olla kemiaa. Kai." Hetken aikaa urheilija näytti tosissaan miettivän, oliko hänellä tosiaan kyseistä ainetta, kunnes hän vain kohautti olkiaan ja hymähti.
"Kyllä se sitten selviää, kun kemianope tulee mäkättämään, että mulla onkin tunti vasta huomenna. Kun siis istun jo siellä luokassa joidenkin kolmannen vuosikurssin oppilaiden joukossa."
Mac haroi vaaleaa hiuspehkoaan, joka oli nyt jo hieman kuivempi kuin mitä se oli ollut aikaisemmin hänen tultuaan juttelemaan siskonsa kanssa melkein heti suihkusta.
"Ja koulun jälkeen mulla on treenit. Että jos sun ajatuksissasi oli pitää syvällinen keskustelu sun mysteerimiehestäsi ja pohtia tulevaisuuden näkymiäsi golfpelaajana, niin mä voin pyhittää sille aikaani niiden jälkeen", Marcus naureskeli ja muisti sitten, että toinen oli esittänyt vielä yhden kysymyksen.
"Läksyjen tilanne...Mä olen hyvin varma, että olen saattanut tehdä ne." Eli poika ei osannut sanoa oliko vai ei. Vaikka todennäköisesti olikin.
"Mutta entäs neiti älykkö sitten, onko läksyt tehty ja mitäs aiot tehdä koulun jälkeen? No niinpä tietenkin, olisi pitänyt arvata, että sähän olet menossa dokaamaan heti kun koulu päättyy. Ja mitä kaikkea muuta, aijaijai", poika kiusasi siskoaan vino hymy huulia koristaen.

Pearl kuunteli nätisti veljeään, virnuillen ja nauraen tietyissä kohtaa. Kyllä se vain oli niin, että Mac sai aina bruneten nauramaan. Kun Marcus kertoi, että hänellä olisi seuraavaksi kemiaa, Pearlin kasvoille nousi huvittunut hymyn tapainen ilme.
”Kemiaa haha, kivat sulle”, Pearl sanoi sitten ja se hymy muuttui ivalliseksi naurahdukseksi. Oli oikeastaan aika huvittavaa olla siinä, koulussa, jutella veljelle ja hyvin omituista, ettei kukaan cheerleader ollut tullut ajamaan nörttiä pois tuolilta!

Veljensä kertoi hänen menevän treeneihin koulun jälkeen, mutta lupasi kyllä hyvittää aikaa aikaansa Pearlin mysteerimiehelle.
”Hyvä yritys!” brunette naurahti.
Hyvä juttu, Macin läksyt siis olivat tehty, toivottavasti. Tästä tulisi äidille hyviä uutisia. Sama kysymys kuului Pearlin korville ja tuo leikillisesti mutristi huuliaan, kun toinen oli mukamas mennyt paljastamaan hänen niin sanotun suunnitelmansa koulun jälkeen.
”Shh! Sano nyt vielä kovempaa, että noi tuolla käytävän toisessakin päässä kuulee”, samalla hän leikki suuttunutta, vaikkei sekään esitys kauaa kestänyt.
”Läksyt on tehty tottakai, mä olen tunnollinen koululainen. Mutta ei mulla oli vielä mitään suunnitelmia koulun jälk-”, Pearl keskeytti lauseensa tajutessaan, että hei hänellähän oli filosofian kurssin palaveri, luottohenkilö tiedättekös.
”Ainiin mullahan on se filosofian palaveri, joka alkaa just! Apua myöhästyn ellen mee! Oles sä sitten kiltisti,” Pearl sanoi ja huudahti pienesti tajutessaan ajan kiirehtivän niin nopeasti. Hän nousi penkiltä ja kääntyi vielä saatuaan laukun olalle Marcukseen päin.
”Äläkä luule että tää kuulustelu sun mysteerinaisesta oli tässä”, Pearl sanoi vielä ovelasti ja vinkkasi silmää.
Pikkusisko vilkutti vielä veljelleen ja lähti sitten hipsimään toiseen kerrokseen lähimpiä portaita pitkin. Eikä hän tietenkään pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin sitä, kuka tämä Macin salaperäinen nainen oli ja oliko se joku tästä koulusta? Oli kuka tahansa, koska Pearl välitti veljestään, hän varmasti kuulustelisi tätä naista jos Mac toisi tämän joskus heille kotiin.
Vaikka tuskin toisi, sillä Macin tuntien hän tunsi Pearlin läpikotaisin ja osasi varmasti myös odottaa, että Pearl halusi aina olla perillä veljensä seuralaisista tai muutenkin rakkauselämästä.

// Kiitos pelistä, oli kivaa ;')<3 LOPPU