No-one ever dared to break these endless lies

// nOOh..., vapaa peli. otsikko on mitä on, en keksiny parempaa :'3

Brunette, uusi oppilas, tavis, miksi häntä nyt tykkääkin sanoa istahti käytävällä vapaana olevalle penkille. Ehkä pari pahis poikaa saattoi mulkata tyttöä ja naureskella perään, mutta ei hän siitä välittänyt. Miksi välittää toisten mielipiteistä, kun on omatkin? Keira nosti laukkunsa viereensä ja kaivoi sieltä biologian kirjan ja avasi syliinsä vihkosen. Käteen löydettiin lyijykynä ja alettiin kirjottaa viime tunnilla läksyksi tullutta esseetä. Ei bilsa ollut bruneten lempiaineita, ei todellakaan, mutta ei tässä muutakaan tekemistä ollut.

Saatuaan kirjoitettua puoli aukeamaa, Keira lopetti sen, heitti kynän penaaliin ja kirjan penaalin mukana laukkuun. Nyt ei tehnyt mieli aiheuttaa kramppeja kädelle tai kuluttaa aivoja loppuun jonkun tyhmän bilsan esseen takia. Keira suoristi jalkansa pitkäksi nojatessaan penkin selkänojaan ja katsoi jalkojensa yli hyppääviä pahis- ja nörttipoikia, tai olihan siinä pari tyttöäkin. Brunette tuijotti seinää, uppoutui ajatuksiinsa ja saattoi kuulla sieltä täältä kuiskailuja asiasta kuin asiasta. Ehkä muutamankin oli pakko kailottaa kavereilleen mitä makeeta sai viime viikonloppuna tai kenen kanssa seurusteli ja kenen kanssa teki bänät. Ei Keiraa sellainen kiinnostanut, seurustelu, ei hän ollut tavannut koulussa vielä yhtään tyyppiä kehen voisi edes yrittää tutustua. Kaikki tuntuivat vain välttelevän taviksia, ihan kuin joku taviksista olisi seuraava kouluampuja. Voi kun kauheaa, ihan pelottaa. Keira nosti laukustaan turkoosin värisen ipodnanonsa ja kuulokkeet löysivät paikkansa korvilta. Siellä soi Cristina Aguileran Stripped Intro.

//täälläpä seuraa!//

Mici laahustaa ympäriinsä koulussa, totaalisen tylsistyneenä; juuri nyt hyppytunti ei voisi vähempää kiinnostaa.

Pojan katse osuu tummahiuksiseen tyttöön, jolla ei ilmeisesti ole seuraa. Niinpä Mic menee reippaasti neidin luo ja istuu viereiselle penkille. "Moi! Mitä sä täällä yksin teet?".
Ohi kulkee jos minkämoisia tyyppejä, mutta ei nyt jaksa niistä välittää. "Mullakin on suunnilleen tollanen, tosin se kastu ihan vähän aikaa sitten..", poika selittää osoittaen likan iPodia ja miettien muutaman päivän takaista rantapäivää...

Mic luonnollisesti kuuluu niihin, joita klikit eivät voisi vähempää kiinnostaa; kaikki kelpaa, luonne ratkaisee. Lopulta blondi jätkä ei malta olla kysymättä, ja avaa reippaasti suunsa; tykkäätkö sä eläimistä? Mulla on koira ja kääpiöjänis". Parantumaton eläinfriikki...

Keira laski kuulokkeet korviltaan huomatessaan sivusilmällä jonkun istuessa tytön viereen. Ja toisen kysyessä mitä brunette teki, tyytyi toinen kohauttamaan olkiaan.
"Oleskelen.. tylsistyn", vieläkö toinen kaipasi syitä? Toisen kertoessa ipodistaan, Keiran katse kiinnittyi omaansa ja sujautti sen laukkuunsa.
"Aijaa. Otan osaa. Multakin tippu kerran kännykkä vessan pönttöön", yritettiin sanoa vakavana, muttei se oikein onnistunut kun pakollinen hymy kiiri tytön kasvoille. Se oli ikimuistoinen päivä kun hieno kännykkä heitettiin roskiin.

Toisen kysyessä pitikö tyttö eläimistä, Keira hämmästyi hieman. Toinen vaikutti reippaalta, ei ollenkaan sellaiselta jolle olisi kuolema puhua tavikselle.
"On ne ihan kivoja", tyttö vastasi ja kuunteli kun toinen jatkoi. "Ei mulla kyllä mitään lemmikkiä ole.. mutta tykkään niistä silti", Keira lisäsi vielä kun toinen oli saanut puhuttua. Brunette laski laukkunsa jalkojensa väliin ja nojasi rennosti selkänojaan ja katseli vieressään istuvaa tuntematonta, sekä vuorotellen myöskin ohitse käveleviä cheeleandereita joka katsoivat tyttöä paheksuen. Että nuo jaksaa, Keira ajatteli ja pyöritti silmiään.

Mici naurahtaa kännykkäjutulle ja katsoo hieman välinpitämätöntä tyttöä sivusilmällä. "Njaah..", kuuluu vastaus eläimettömyyteen. "Mikä sun nimi on? Ni voi tarvittaessa katsos kutsua..", poika virnistää ja kohentaa asentoaan tuolissa. Lopulta poju tyytyy ottamaan neidistä mallia ja katselee ohikulkijoita. "Miksköhän noi kattoo noin kummasti? Niil on kai joku ongelma ku pitää toimii niin kaavojen mukaan..". Tottakai Mic tietää katseiden syyn, mutta kysyy muuten vain.

"Miksei sulla oo eläimii? Ootko allerginen?", tämä ei voi olla kysymättä. "Vai vastustaako vanhemmat? Mä en asu enä niiden kans ja oon siihen tosi tyytyväinen..".

Niinpä nin, tämän jätkän kanssa ei voi olla kuulematta eläimistä...

//Sori tuli lyhyt kun koiralenkki kutsuu...//

"Keira. Sun?" tyttö sanoo jo vähän enemmän hymyillen. Ehkei toinen olekaan samanlainen kuin muut jätkät, jotka juttelee vaan kermaan kuuluville, joiden mielestä on kaunis kun luut törröttää ihossa. Pojan kommentoidessa ohitse kulkevia ihmisiä Keiran mukaan, tämä vain kohautti olkapäitään.
"Ehkä ne ei ymmärrä miten jotkut voi jutella taviksille. Mehän ollaan niin out ja ne on niin in", Keira sanoi äänensävyssään liioittelua. Kyllä hän tiesi että kerma halusi vaan esittää. Kaikki ne olivat niiin sietämättömiä.

Pojan udellessa miksei tytöllä ollut eläimiä, Keira mietti hetken mitä vastaisi. Itseasiassa hän ei tiennyt miten voisi asiaan vastata, mutta päätti nyt jotain sanoa ettei vaikuttaisi tyhmältä.
"Noh kun, ei mulla ois aikaa hoitaa niitä. Kun on kaikkea muuta", sanottiin huojentuneesti. Sitten yhtäkkiä Keira siirsi katseensa toiseen ja päätti sanoa jotain, mikä oli ollut tytön mielessä jo vähän aikaa.
"Sä et taida olla niin kuin muut? Tai siis, et taida välittää noista klikeistä, koska tuskin sä muuten mulle juttelisit", brunette lausui ja huokaisi syvään. Häntä vitutti koko klikki jutut, mutta piti mielellään hieman matalampaa profiilia itsestään. Ei hänellä vain kerrassaan olisi pokkaa mennä sanomaan cheerleadereille tai suosituille mitään vastaan.

"Mic. Tai siis no Mici, mut tuttavallisemmin Mic".

Poika hymähtää tytön selitykselle eläimettömyydestään. "Kai mä ymmärrän..".

"Niinku muut? Kuule älä unta nää, mähän en massaan sulaudu! Mä en todellakaa mistään klikeistä välitä, jos mulle joku tulee urputtaa jostain tavikselle juttelusta, ni mä sanon vaan et pidä sä turpas kii siinä pienessä massaelämässäs! Mä paskat välitän jostain säännöistä ettei sais puhuu esim sulle! Vittu mä mistään jonninjoutavista klikeistä... Jos kaikki nousis kapinaan ni kyllä sais klikit kyytiä!". Poika kiihtyy vaahdotessaan klikeistä niin että varmasti koko käytävä kuulee, mitä mietä tämä jätkä niistä on. "Itse asiassa mä oon päättäny jo sillon ku tulin tänne et mähän en mihinkää klikkiin kuulu..", Mici mutisee vielä perään.

"Mutjoo sori, mä vähän hermostuin..". Juu hieman, on vain ajan kysymys, milloin joku cheerleader tai vastaava tulee mussuttamaan, mutta sehän ei tätä jätkää hievauta pätkääkään; jos haluavat mielipiteensä asiaan ilmaista, niin siitä vaan!

"Okei mä yritän nyt rauhottuu...", poika sanoo ja huokaa syvään. Tähän mielentilaan päästetty Mici ei ole aivan paras mahdollinen henkilö jolle isotella.

Keira naurahti huvittuneena toisen selostukselle, ei sille voinut olla nauramatta. Se oli omalla tavallaan aika huvittavaa.
"No niinpä, olen itseasiassa samaa mieltä", tyttö sanoi ja pyyhkäisi sormellaan kasvojensa edestä muutamat hiussortuvat. Toisen pahoiteltaessa hermotumistaan Keira vain nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Eihän sitä joka päivä moista kysymystä kysynyt.
"Hei, mä oon samaa mieltä että rauhotut nyt", kerrankin hän oli samaa mieltä jonkun kanssa. Yleensä tyttö vain uppoutui jonnekkin nurkkaan ja luki jotain tylsää kirjaa, mutta nyt oli joku jolle jutella ja se oli ihan mukavaa.

"Ootko sä ollut täällä kauankin?" brunette kysyi hetken mielenjohteesta, ei hän edes tiennyt kiinnostiko asia häntä, mutta kunhan kysyi. Sivusilmällä tyttö katsoi ohitse käveleviä erilaisia oppilaita, oli pahiksia, rikkaita pentuja ja nörttejä.

"Joo..", Mici vastaa, jo huomattavasti rauhallisempana rauhoittumaan kehoittavalle tytöllle.
"No ekasta lähtien, tulin tänne heti kun iän ynnämuun puolesta pääsin.. On tää muuten ihan kiva mut noi klikit ärsyttää.. Sä oot tääl vissiin aika uus?".

Sitten poika kääntää kasvonsa suoraan kohti Keiraa; nyt tämän silmät ovat selkeästi paljon vastaanottavaisemmat kuin mitä silloin kun Mic niihin ensi kertaa katsoi; nyt ne ovat iloiset ja kirkkaat. "Sulla on kauniit silmät" - tauko - "Mistäs sä muuten sit pidät jos et eläimistä? Siis silleen rakastat tai silleen, you know?"

Blondi huokaa syvään ja nojautuu kunnolla tuolin selkänojaan, jolloin myös katsekontakti kärsii hieman, joten poika irrottaa katseensa Keiran silmistä.

"Aijaa. Ja joo, oon mä uus täällä", virnistettiin perään toisen haukkuessa klikkejä ärsyttäviksi. "Joo onhan ne", brunette vastasi, eikä osannut arvata että poika vetäisi kuvioihin tytön silmät. Ihan tavalliset ne hänen mielestään olivat, tylsyyttävät.
"Ihan tavalliset. Mut joo kiitti", tyttö oli aina opetettu olemaan kohtelias, mistä lienee jäänyt tapana ainainen kiitteleminen. Tai sitten se on vain sana jonka laittaa kun ei keksi mitään muutakaan.

Toisesta kysymyksestä Keira hieman hämmästyi. Niin, mistä asioista hän piti? Ensimmäisenä tulikin varmaan mieleen tanssi.
"Noo, jotkut kutsuu puunhalaajahipiks. Vaikken oo sellanen. Vaikka luonto on ihan kiva", puolustauduttiin heti ensimmäiseksi. "On sinne silleen kiva mennä miettii ajatuksiaan", lisättiin loppuun ja virnistettiin pienesti.
"Niin ja sitten varmaan tanssi on se tärkein. Jota oon harrastanu, öö about seittemä vuotta" sanottiin pienen tauon jälkeen. Olihan näinkin kiltillä tytöllä myös inhokkeja, esimerkiksi bulimia mitä tyttönen sairasti. Muttei hän aikonut sitä kertoa, olihan se jonkun verran noloakin.
"Harrastaks sä jotain?" kysyttiin hymy huulilla ja siirrettiin katse toiseen.

"Kiva! Mäki tykkään mestästä, mut en viihy siel ypöyksin vaan koiran kans. Kyllä kai ihminenkin kelpaa, mut joskus haluun olla vaan minä ja koira. Mitäkö harrastan? Nojuu, oikeestaan harrastan vaan mun koiran kans tokoo ja vesipelastusta. Tokossa menään voittajaluokassa mut vepessä ei oo varsinaisesti edetty mut kyl me siin pärjätään. Lisäks Furil on BH-tunnus. En mä oikeen muuta, koiran kans lenkkeilen..".

Mici katsoo tyttöporukkaa joka on huomaamattaan tukkinut muilta tien; aivan selvästi cheerleadereitä.
"Ai niin tykkäänhän mä myös silmistä! Katson ihmisiä aina ensin silmiin; niin mä osaan paremmin suhtautua ihmiseen oikein".

Joku ekaluokkalainen tyttö yrittää löytää läpimentävää kohtaa tyttömuurissa. Mic hymähtää. "Sano niille että väistää!". Tyttö pyörittää päätään; ei noille saa mitä vaan sanoa! Uusi hymähdys ja päänpyöräytys. "Kyllä jotku on raukkoja..", Mici sanoo, viitaten sekä ekaluokkalaiseen että tyttöporukkaan.