Never Will I Break

//Koo tänne~ //


Kaikki nuoret kokeilivat joskus rajojaan ja tekivät typeryyksiä. Joillekin se tuntui olevan arkipäivää, mutta joiltakin moista käytöstä oli hyvin vaikea odottaa.. Huono käytös ja rajojen kokeileminen tuntui kuuluvan nuoruuteen ja vaikka vanhemmat kuinka yrittivät kouluttaa ja koulia lapsiaan, olivat nuo silti itse tehneet samanlaisia tekoja nuorempina. Kukaan ei tahtonut lapsistaan kasvavan huonosti käyttäytyviä kakaroita, mutta tietenkään kaikki eivät välittäneet millaisia heidän lapsistaan tulisi noiden kasvaessa. Lyonin perheessä vanhemmat, ja etenkin äiti, olivat kuitenkin tehneet parhaansa, ettei kukaan heidän kolmesta pojastaan joutuisi hankaluuksiin. Tina oli kuitenkin vielä kovin nuori, eikä kukaan uskonut, että pieni tyttö joutuisi vielä näin varhaisessa vaiheessa pahoille teille varsinkaan kun tytön äiti, Acid ja Eugene pitivät pienestä niin hyvää huolta.

Mutta jokin ei silti istunut kuvaan. Se, joka olisi nähnyt poliisiauton takapenkillä istuvan blondin, sinisilmäisen skeittarin olisi varmasti hieraissut silmiään ja todennut näkevänsä harhoja. Gene käänsi katseensa ulos auton ikkunasta ja tunsi jännityksen sekä jonkinasteisen ärtyneisyydenkin kuplivan sisällään mitä lähemmäs kotitalo oikein tuli. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä tunsi, ehkä hän oli vieläkin shokissa.

Kundi kertasi mielessään päivän tapahtumat. Tuo oli muutaman muun skeittarikaverinsa kanssa päättänyt viimein uskaltautua kokeilla vanhempien samaan klikkiin kuuluvien suosittelemaa skeittipaikkaa. Siispä nuo olivat karanneet koulusta paria tuntia aikaisemmin kuin koulun oli määrä päättyä ja suunnistaneet keskustaan. Paikka oli osoittautunut unelmaksi ja pojat olivat olleet tyytyväisiä tekosiinsa kunnes oli tapahtunut jotain odottamatonta. Poliisi oli tullut paikalle ja ennen kuin Eugene edes kunnolla tajusi oli Aaron-niminen samalla luokalla oleva poika kiskonut kundia perässään. Porukka oli hajaantunut ohimennen ja Gene oli mennyt massan mukana. Kuitenkin hän oli Aaron kanssa jäänyt kiinni ja pojille oli selvinnyt, ettei heidän valitsemassaan paikassa saanut oleskella, saatikka skeitata. Kyseessä oli yksityisalue ja pojat selvisivät onnekseen pelkällä varoituksella, mutta jostakin syystä nuo heittivät heidät kotiin. Aaron oli asunut lähempänä joten tuo oli viety ensin.

Gene oli vaivihkaa katsellut autosta kuinka pojan isä oli nuhdellut toista varsin kovalla äänellä ja oli itse alkanut toivoa, ettei kukaan ollut kotona. Hän kuitenkin epäili vahvasti josko hänen toiveensa toteutuisi, mutta voisihan hyvin olla, että äiti ja Tina olisivat vaikka kaupassa ja Acid Milan ja Oxin kanssa jossakin. Isoveli kun tuntui olevan niin harvoin kotona..

Pian kotitalo näkyikin jo ja poliisiauto pysähtyi talon eteen. siniset silmät pälyilivät pihamaalle, hyvä, äidin auto oli poissa, joten siltä osin oli kaikki kunnossa. Eugenen sydän oli kuitenkin pompata kurkkuun kun tuo näki pikkusiskonsa lopettavan leikkinsä aivan ulko-oven edessä. Tina äkkäsi isoveljensä ja vilkutti tuolle hieman hämillään. Sitten tytön ilme tuntui kirkastuvan ja tuo kääntyi kannoillaan, häviten sisään. Viimeistään silloin blondin sydän alkoi takoa tuhatta ja sataa. Ei helvetti! Acid! Kuka muukaan voisi olla pikkusiskon kanssa jos kerta äiti oli poissa kotoa.

Eugenen katse kääntyi kohti poliiseja, joista toinen oli jo kuitenkin ulkona ja avasi pojalle oven. Tuo nousi ulos autosta tutiseville jaloilleen.

”Jahas, perillä ollaan. Onkos sinun äitisi kotona? ”

”….ei näköjään…”

Todettiin nielaisten. Hänen teki niin mieli jäädä istua takaisin auton takapenkille ja pyytää poliiseja viemään kundi vaikka putkaan. Sekin oli parempi kuin kohdata isoveli näissä tunnelmissa…



Sisällä talossa, vaaleanpunaiseen kukkamekkoon puettu pikkutyttö kirmasi paljain jaloin eteenpäin. Tuo räväytti huoneen oven auki niin nopeasti, että se osui oven takana olevaan seinään kolahtaen voimakkaasti. Eikä Tina tietenkään muistanut koputtaa. Nyt oli tärkeää asiaa. Katse etsi isoveljeä vain muutaman sekunnin ajan, tytön ilmeen paljastaen heti, ettei nyt ollut kaikki kunnossa.

”Isoveli! Poliisisetä toi Genen kotiin!”

Tyttö pamautti kovalla äänellä.

Acid oli asettunut koneelleen kirjoittamaan historian tutkielmaansa, mutta tekstiä nyt vaan ei tuntunut syntyvän näytölle lainkaan. Poika nojasi kyynärpäihinsä ja tuijotti tyhjää teksti laatikkoa siniset silmät tyhjinä. Hän oli sitten tullut suoraan kotiin, koska äiti oli eilen pyytänyt katsomaan Tinan perään eikä blondilla ollut mitään sitä vastaankaan. Sisko oli kesy ipana ja meni kyllä leikeissään ilman kokoaikaista valvontaakin. Tina tiesi ettei autotielle saanut mennä, vaikka lelut menisivätkin ja muuta. Silti… Acid yritti kyllä tehdä tutkielmaansa, mutta eipä hänen velvollisuudentuntoinen mielensä antanut hänen olla rauhassa, kun viisivuotias tyttö oli yksin. Olkoonkin sitten talon pihassa. Acid oli kuulevinaan auton tulevan pihaan ja nousikin tuolistaan, pian sisko oli ovella ja Acid virnisti tulle napaten mekkoon puetun siskon syliinsä. Tinan sanat saivat Acidin miltei pudottamaan tytön. Eipä tuo sitä tietenkään tehnyt, hymy vain muuttui varsin viileään ilmeeseen.
“Gene mitä?”, poika kysyi ja Tinan toisti sen mitä oli sanonut aiemminkin, Acid oli kuitenkin jo puoli matkassa ulos.

“Eugene Leonard Lyon”, vanhemman pojan tulistunut, matala ääni lausui heti kuin tuo oli päässyt pihalle ja saanut veljensä valvovan katseensa alle. “Selitä”, ääni käski varmana ja kyseenalaistamattomana. Genen olisi tosiaan parempi selittää, ennen kuin Acidin hermot pettäisivät. Ja se oli vaalean kaksimetrisen pojan tuntien todella lähellä.
Sinisten silmien selvästi viileä katse siirtyi näihin Tinan mainitsemiin ‘poliisisetiin’, jotka jäivät varsin pienikokoisiksi kaksimetrisen nuorukaisin rinnalla. Tinaa ei laskettu sylistä, olisi vain kirmannut Genen syliin ja siten häirinnyt Acidin jo alkanutta ristikuulustelua.
Toisaalta Hunter olisi tahtonut kuulla veljensä tekemiset heti ja selvästi poliiseilta, mutta toisaalta hän vaati saada kuulla sen suoraan pienikokoiselta vaalealta pojalta. Tai ainakin veljensä rinnalla tuo viilipytty jäi pieneksi.

Ja totta kai Eugenen tuuri ei kääntynyt ollenkaan siihen parempaan suuntaan. Nuoremman blondin kasvoille kohosi pienoinen irvistys tuon kuullessa tutun äänen. Hän tunnisti isoveljen äänensävyn liian hyvin tietääkseen, ettei Acid ollut millään hyvällä tuulella. Tosin, mitä hän oli toista syyttämään mutta ei tuon vanhemman sinisilmäinen kundin olisi tarvinnut sentään olemuksellaan jyrätä niin paljon päälle, että nuoremmalle tuli sellainen olo, että tuo olisi joku kuusivuotias pikkupoika, joka oli yllätetty keksipurkilta juuri ennen päivällistä.

Irvistyksen muuttuen nolostuneeseen hymyyn kun silmät kohtasivat vanhemman samansävyiset silmät. Tuo katse ei luvannut hyvää, mutta ei hän olisi tahtonut antaa selontekoa kun kaksi virkapukuista seisoi vieressä. Se oli jotenkin noloa ja sai rauhallisen kundin menemään lukkoon. Hän ei saanut sanaa suustaan hetkeen, yrittäen nyt välttää isoveljen katsetta. Jestas, Acid osasi olla pelottava.. Onneksi tuo sentään siirsi ainakin hetkeksi huomionsa virkapukuisiin, jotka tuntuivat vaan seuraavan tilannetta hiljaisina.

Kiitti vaan kaverit…

Kai se oli sitten pakko yrittää selittää jotakin Acidille, tuo ei kuitenkaan antaisi periksi eikä Gene tahtonut veljensä menettävän hermojaan nyt kun paikalla olivat nuo poliisit ja Tina. Toisaalta, jos isoveljellä kilahtaisi lopullisesti, niin ainakin virkapukuiset olisivat suojelemassa häntä. Tai ainakin hän voisi sukeltaa noiden autoon turvaan.
Siispä Gene siirsi vaaleita hiuksiaan pois silmiensä päältä ja vilkaisi sivusilmällä varsin kaihoisasti kohti yhä avointa ovea, johon toinen poliiseista nojasi rennosti. Sitten sinisten silmien katse siirtyi taas isoveljeen. Olo oli kuin luimistelevalla koiralla, vaikka pikkusiskon pieni hymy piristikin Genen mieltä.

”minä tuota.. Niin siis…”
Jestas, hän takelteli sanoissaan ennen kuin oli edes kunnolla aloittanut. Kuumotus tuntui poskilla selkeästi, hävetti.
”Me tuota.. oltiin skeittaamassa.. eikä me tiedetty ettei sinne saisi mennä kun se oli yksityisalue…”
Viimeiset sanat olivat lähinnä mutinaa. Olo oli kuin omistajalleen luimistelevalla koiralla.

Acid huomasi kyllä, ettei Gene ollut tilanteesta kovin innoissaan, mutta eipä tuon helvetti vie tarvinnutkaan olla. Poika oli tehnyt jotain, kun sai kerta poliisi kyydin kotiin. Ja kai Acidilla nyt helvetti vie oli oikeus olla veljestään helvetin huolissaan, kun tuo nyt kerran antoi siihen raskaansarjan syynkin! Niin, olkoonkin sitten että Acidilla oli hieman omituinen tyyli näyttää huolestuneisuutensa.
Vaalea poika kohensi hieman sylissään olevan pikkutytön asentoa mulkoillen taas vaativasti itseään lyhyempää velipoikaa. Jos Hunter Lyon tällä hetkellä jotain vihasi niin nimenomaan sitä, että joutui odottamaan sanojen tipahtelemista veljensä huulilta vähintään pienen ikuisuuden. Helvetti! Saisi puhua jo ennen kuin kaksimetrisen korston viimeinenkin hermosäie pätkähtäisi poikki. Ei kai Gene ollut tehnyt mitään typerää? Eihän poika tehnyt koskaan mitään typerää? Ei, ei Gene. Mutta nyt oli nähtävästi sitten tehnyt.. Voi helvetti, Acid ei oikein tiennyt miten olisi pitänyt suhtautua. hän kun nyt ei ollut tyyppi, jolla olisi ollut varaa ruveta toista moralisoimaan.

Gene soperteli jotain, Acidin olisi tehnyt mieli hakata seinään reikä paljain käsin. Puhuisi nyt helvetti vie suoraan! Tiedottomuus oli käsittämättömän ärsyttävä tunne, Acid tahtoi olla perillä siitä missä nyt mentiin ja mitä veli oli oikein tehnyt. “No”, poika patisti tiukalla, töksäyttävällä sävyllä. Tina ei selvästikään pitänyt siitä sävystä, mutta se ei ollut asia johon Acid jaksoi juuri nyt kiinnittää suuremmin huomiotaan.
Gene näytti vaivaantuneelta ja sopersi jotain skeittaamisesta ja siitä kuinka sitä ei olisi saanut harrastaa sielä missä Gene nyt oli sattunut skeittaamaan. Vanhempi poika nyt ei käsittänyt mikä siinä oli väärin, mutta se oli silti varsin ärsyttävää. Acid suorastaan kiehui kiukusta.
“Miksi?”, Acid esitti ääneen sen yksinkertaisen kysymyksen joka mieltä painoi.

Käsi siirtyi hieraisemaan niskaa, poskia kuumotti yhä enemmän veljen kysymyksen myötä. Oli kai turhaa odottaa, että tilannetta kiintoisasti seuraavat virkapukuiset sanoisivat yhtään mitään. No, kai tästä pitäisi selvitä yksin. Kai nuo olivat paikalla vain varmistamassa, että Gene puhuisi totta.

”Mitä miksi? Koska se oli jonkun… rikkaan yksityisaluetta tai sitten jonkun yrityksen.. Ne kai soitti poliisit paikalle tai jotain muuta vastaavaa, en minä tiedä..”

Katse nousi hitaasti isoveljen kasvoihin. Sinisissä silmissä oli aneleva sävy, älä nyt jooko? Rauhoittuisit.. Ei hän ollut tehnyt mitään pahaa, ei hän ollut voinut tietää ettei sinne saanut mennä. Eugene tunsi pienen piston sydämessään, tai oli hän kai tiennyt että se oli yksityisalue mutta ei ollut siinä huumassa välittänyt asiasta.

”Vai miksi me mentiin sinne? Muutamat vaan sanoi koulussa, että se on hyvä paikka ja…”

Blondi lopetti lauseensa kesken kun toinen poliiseista yskähti. Tuo suoristi ryhtinsä ja antoi katseen hetken ajan kiertää veljesten välillä, sen pysähtyen kuitenkin isompaan noista. Oli tullut aika puuttua peliin ja selittää tilanne.

”Olen konstaapeli Boston ja tässä on parini konstaapeli Morris.”

Raskasrakenteisempi, tumma poliisi sanoi ja viittasi punapäiseen poliisiin, joka nyökkäsi hiljaisena tervehdykseksi. Boston tarkkaili veljeksiä hetken ennen kuin jatkoi rauhallisella äänellä:

”Meidät hälytettiin paikalle, koska pieni ryhmä nuoria on tehnyt ilkivaltaa alueella ja kyseessä on yksityinen alue, jonne muilla ei ole asiaa. On kuitenkin selvää, etteivät nämä pojat olleet ilkivallantekijöitä, mutta koska he olivat luvatta paikalla ja alaikäisiä, päätimme, että on parasta saattaa heidät kotiin. Toivottavasti tämä ei toistu ja onneksi vahinkoa ei päässyt käymään.”

Acid oli niin keskittynyt hillitsemään itseään, että veljen sanat menivät tyystin ohi. Kaksimetrinen järkäle puri hampaitaan tiukasti yhteen ja yritti rauhoitella itseään mielessään, vaikeaa siksi, koska sellaista ei usein tullut harjoitettua. Acid ei vaivautunut hillitsemään itseään, koska se oli niin pirun työlästä ja haastavaa. hän pisti vain yksinkertaisesti paikat remonttiin ja ärsyttävät tyypit teholle.
Acid sisäisti Genen kertoneen versionsa tapahtuneesta vasta poliisin ruvetessa selittämään omaa näkemystään. Sittenpä poikaa vasta ärsyttikin, hän olisi tahtonut kuulla ja sisäistää tapahtumat veljensä suusta, ei suinkaan minään donitsihirviö Boston-poliisin näkökannan mukaan! Helvetti!
Acidin oli pakko laskea Tina sylistään, ettei vahingossakaan suutuksissaan onnistuisi vahingoittamaan pikkusiskoaan.
Acid yritti keskittyä kuuntelemaan mitä mies selitti, mutta hän kuuli vain sanoja sieltä ja toisen täältä, mikä teki tekstistä entistäkin sekavampaa. Kuin hepreaa, tai vaikka ihan ranskaakin, Acid ei ymmärtänyt ja se hermostutti blondia helvetin paljon.

“Aivan”, Acid ilmaisi fiksusti tavalla, josta kuvastui varsin selvästi ettei hän ollut tajunnut puoliakaan. Ensinnäkään Hunter Lyon ei käsittänyt mikä tässä jutussa oli se syy poliisikyytiin, Acid kun ei nähnyt veljensä tekemisissä mitään laitonta tai kyseenalaista. tai tietenkin oli kyseenalaista! Tuo oli vaarantanut itsensä skeittaamalla jossain laittomassa paikassa. Laiton noin sanana nostatti Acidin mieleen jos minkäkin laisia ja toinen toistaan järjettömämpiä skeittiramppivirityksiä.
“Kiitos”, Acid murahti tylysti poliisille, sille joka oli puhutellut, Boston tai joku. Ensinnäkään Acidia ei jaksanut kiinnostaa ja toisena, mitä väliä tuon kytän nimellä hänelle muka oli? No jaa, sivuseikka.
Poika huokaisi, nappasi mekkoon puetun siskonsa syliinsä ja osoitti Genelle ovea. “Ei päättynyt vielä”, poika ilmoitti. Hän tarvitsi nyt kylmän kaljan selvitelläkseen hieman ajatuksia ja niinpäin pois.

Tämä oli mmun osaltani kaiketi sitten tässä, on sen verran pitkään venynyt vastausaika~