I know there's another dick in the system (k18)

- Musiikki jota kuuntelee saattaa vaikuttaa pelien otsikointiin tota... niin... Skid Rown biisistä~ Jospa Finiotus ja petomies?~ -

varoitukset; verta ja väkivaltaa + murha, sekä kuvaavaa seksiä

Kello oli ollut jotain yhdentoista pintaan illasta, kun Kevin oli tullut varoittamatta kyläilemään Beaun luo. Pojan kämpillä kun harvemmin kävi ketään, poika ei edes mielellään päästänyt sinne ketään sisään. Vuokranantajat kuin olivat oikeita haukansilmiä. Ja kaikki Beaun San Diegon tutut olivat kaikkea muuta kuin kilttejä naapurinpoikia. Eivätkä nuo korstot edes näyttäneet koskaan sellaisilta…
No, Kevin oli kuitenkin tullut sisään ja säikäyttänyt sillä nukkepojan. Ei, mitään sellaista Beau ei koskaan toki kenellekään näyttänyt. Pojan oli kuitenkin tullut helvetillinen kiire yrittää saada jälki kaulaltaan peittoon mustasukkaiselta ‘poikaystävältään’. Beauta kun ei tasan kiinnostanut ottaa jonkun helvetin Shaynen ja tuon temppujen takia kunnolla selkäänsä.
Prinsessa oli siis kivahtanut vain kiukuissaan Kevinille, ettei tuon sopinut tunkea hänen asuntoonsa, sitä paitsi hänen pukeutumisensa oli vielä pahasti vaiheessa ja kipittänyt vaatekaapilleen heittäen huivin kaulaansa ja nahkaliivin päälleen asettaen muutaman vyön tiukkojen housujen lantiolle. Hiuksia oli pöyhitty hieman parempaan kuosiin vaatekaapin oven peilistä tiiraillen. kevin sai toki luulla, että Beau vaivautui laittautumaan vaan tuon suurikokoisen nuorenmiehen tähden. hah, vitut, Kevin menisi vaihtoon heti kun mahdollisuus parempaan tulisi. beau kun keplotteli itseään San Diegon alamaailman huipulle. Alussa ei sopinut nirsoilla, joten piti tyytyä lähes pohjasakkaan. No, toki kevin ihan katsottava oli ja vahva ja vaikutusvaltainen, ei tuon jengikään paskimmasta päästä ollut. Beau vaan ei pitänyt siitä kuinka tuo kusipää kohteli häntä.
Beau kun nyt vain oli prinsessa ja kaipasi prinsessan kohtelua.

Poika oli vain hymähtänyt ja kieltänyt Beauta vaivautumasta saaden tummaverikön kääntymään itsensä puoleen, mieli oli jo ihan jäätynyt, joskin kasvot pidettiin sopivan ilmeettöminä. Kevin oli käskenyt Beauta riisuuntumaan ja tulemaan luokseen, poika ynähti mulkaisten toista ilmoittaen ettei ollut sillä tuulella että jaksaisi. Se oli saanut Kevinin vain lisäämään käskyihinsä tehoa ja lopulta beau ei voinut muuta kuin tiputtaa vaatteet päältään asuste kerrallaan. Nukkepoika oli jo miltei loppusuoralla, kun suurikokoisemman katse oli kohdistunut kaulalle ja silmät kavenneet viiruiksi. Muutama vitun askel ja se sika oli jo harpponut lähemmäs napaten kiinni Beaun hiuksista iskien nyrkillä palleaan ja sitten suoraan kasvoihin. Beau ei voinut tehdä mitään, hän ei edes vaivautunut sanomaan mitään. Hän tunsi vain vihaa, vahva sammuttamatonta vihaa. Tämä oli virhe Keviniltä, virhe jota se kusipää ei kykenisi korjaamaan. Beau oli nyt täysin menetetty toiselta, pojan pitäisi vain pian löytää itselleen joku, joka pitäisi tuon pojan erossa hänestä jatkossa.
Iskuja sateli aikansa, solvauksia jota tummaverikön korvat eivät edes jaksaneet rekisteröidä niitä kaikkia. Tuo typerys tosissaan kuvitteli Beaun pitäytyvän uskollisena? Hah. Mutta tämä oli asia, jossa nukkepoika ei ollut edes tehnyt mitään… Tai ainakin hän kykeni kepeästi uskottelemaan niin itselleen.

Lopulta Kevin poistui paikalta hyvin tuohtuneena jättäen Beaun verissä päin ja miltei alastomana ullakkoasuntonsa lattialle makaamaan tajukankaalla. Kun tajunta palaili poika oli hyvin vittuuntunut ja joka paikkaa vain särki.
Tummaverikkö oli noussut, vetänyt paidan päälleen ja lähtenyt ulos siitä ahdistavasta loukosta. Beau ei tahtonut olla sielä juuri nyt. Mennessään hänelle ilmoitettiin, että jos tällainen meteli toistuisi tähän aikaan vuorokaudesta ei auttaisi muu kuin muuttaa muualle. Helvetti, nyt se koko kusipää vitutti Beauta vain enemmän. Oikeastaan Shayne vitutti myös, ilman sitä paskiaista tätäkään välikohtausta ei välttämättä olisi tapahtunut.

Beau laahautui eteenpäin välittämättä, vaikka valkea paita tummui verestä ja vaikka mustien ihoa myötäilevien farkkujen peittämiä jalkoja kivisti tauottomasta kävelystä. Kädet olivat taskussa ja tumma katse seurasi jalkakäytävän pintaa. Mieli oli musta eikä Beau nähnyt juuri tällä hetkellä missään mitään positiivista. Hänen kauniit, täydelliset kasvonsa olivat ruhjotut, toinen silmä mustana ja kuivunutta verta löytyi pitkin koko kroppaa, mustelmia, haavoja ja voimakasta kipua. Beau haahuili ilman minkään sortin päämäärää. Hän oli tehnyt sitä jo muutaman tunnin. Hän ei tiennyt mitä kello oli, mutta epäili että mentiin vahvasti pikkutunneilla. Tähän aikaan hän ei voisi palata enää kämpille ilman, että saisi sen toisen ja ratkaisevan varoituksen. Tämännäköisenä hän ei voinut iskeä itselleen edes hoitoa, jonka luona viettää yö. Kaikki tuntui juuri nyt niin turhalta ja mitättömältä.

Koko Mescalinen jengi, kuten myös parit vihollisjengit, olivat saaneet tuta erään melkein 190 senttisen miehen raivon ja verenhimon, joka oli syntynyt vain pienessä hetkessä erään suloisen kahvilan wc:ssä. Vihollisjengi oli ottanut tilaisuudesta hyödyn ja hyökännyt alimiehitetyn Mescalinen kimppuun, kun nuo olivat matkalla kahvilasta Shaynen kämpille. Peter, Destin ja Amber olivat olleet heti valmiina iskemään takaisin, mutta raivosta aistinsa turmellut Shayne oli määrännyt alaisensa sivuun ja kaikessa verenhimossaan muksinut yksin koko poppoon, kiroten Beau-nimistä poikaa helvettiin jokaisella nyrkiniskullaan. Peter oli tuijottanut tapahtumaa suu auki, sillä vaikka hän tiesi alamaailmassa maineikkaan pomonsa olevan vahva, oli tuo ollut hetkessä lähes hirviömäinen ja purkanut mahdollisimman paljon painetta luita rusauttelemalla. Mies ei ollut edes jäänyt siivoamaan, vaan oli kiroten jatkanut matkaansa ja jengi oli hypellyt vaikeroivan ihmismeren ylitse pomonsa perään. Destin oli ollut ihan mieleissään, koska johtajan silloin lähes äärettömältä tuntuva viha oli päässyt heti hyötykäyttöön ja oli varmasti tuonut jengille paljon pisteitä ja ehkä mainettakin. Ketään STOP ei ollut kuitenkaan tappanut, vaikka pari heppua olivatkin saaneet itsensä todella huolestuttavaan kuntoon niskoittelemalla ja tappelemalla takaisin, vaikka heitä kuinka rääkkäsi. Shaynen edessä oli turha leikkiä sankaria, sen ihmiset onneksi pikkuhiljaa oppivat.

Viha ei ollut laantunut siihen, vaan heti kämpille päästyään STOP oli saanut pilapuhelun joltain vanhalta vihamieleltään ja oli poistunut ovesta saman tien. Hetken jengi oli jo epäillyt miehen hypänneen sillalta tai muuta vastaavaa, mutta parissa tunnissa mies oli palannut vaatteet veressä ja painunut suihkuun sanaakaan sanomatta. Mies olisi liian ylpeä itsemurhalle, mutta todella vittuuntuneena jokainen pikku pilakin otettiin henkilökohtaisesti ja mies oli käväissyt purkamassa painettaan. Koko iltapäivän mies oli ollut kuin kiukutteleva kakara, joka purki painettaan hajoitamalla asioita ympäriltään. Sen jälkeen lapsonen oli väsähtänyt ja vetänyt puolialastomana tupakka huulessa sikeitä mustalla nahkasohvallaan. Illan kääntyessä yöhön, oli mies lopulta vaivautunut heräämään ja vedellyt kolme mukillista mustaakahvia sanaakaan sanomatta. Ketkään, paitsi Peter ja Destin, eivät ymmärtäneet mikä pomoa vaivasi. Destinillä ja Peterillä oli kahvilassa tapahtuneesta omat teoriansa ja visionsa, joita he eivät uskaltaneet tuoda julki sen uhalla, että olisivat lentäneet kattohuoneiston ikkunasta asfaltille.

Lopulta Shayne oli ilmoittanut tahtovansa juomaan ja mukaan olivat lähteneet sekä Amber, että Destin ja Dennis. Amber oli baarissa jutellut jatkuvasti räikeänpunaiseen kännykkäänsä. Naisella oli kuulemma tärkeää selvitettävää ja laskuakin oli varmaan kertynyt sievoinen summa monen tunnin puhelulla. Destin tai Dennis eivät kumpikaan uskaltaneet kysellä mitään pomon voinnista, koska kun joku tuntematon, erittäin kaunis punapää oli STOPilta hieman huomiota pyytänyt, oli mies puristanut viinapullon kädessään säpäleiksi ja vilkaissut naista niin julmästi, ettei tyttö ollut uskaltanut jäädä baariin vaan oli poistunut paikalta saman tien. Yrittäen kesyttää johtajansa vihaa, oli Destin yrittänyt puhua aiheista, jotka yleensä STOPpia kiinnostuvat. Lopulta mies oli rauhoittunut, vaikkakin se otti oman aikansa ja helpotuksekseen jengiläiset saivat nähdä pomonsa vaaleilla kasvoilla sen pirteän ja ylimielisen hymyn. Ajatukset siirrettiin pois eräästä mustahiuksisesta tulisielusta, vaikka se olikin osoittautunut helvetin haastavaksi hommaksi. Lopulta mies oli sulanut omaksi itsekseen ja oli jutellut työasioista sun muista, joiden parissa hän oli pariin otteeseen nauranutkin. Amber oli puhunut jatkuvasti puhelimeensa ja välillä nyrpistellyt nokkaansa kuin halveksuen jotain.

*

Rentoutuneena nelikko jätti baarin taakseen ja he sukelsivat kaupugin yöhämärille kaduille. Destin selitti innostuneesti lempiaiheestaan, eli huumeista ja STOP keskittyi kuuntelemaan vain ajoittain.
Kyllähän hän ymmärsi Destinin innostuksen. Olihan blondi sentään täysin riippuvainen ja jatkuvasti pilvessä. Oli paljon harvinaisempaa nähdä Destin selvänsä, kuin pölyssä. Dennis osallistui keskusteluun vain ajoittain ja hiplasi yönmustaa otsahiuksistoaan. Jokaisen miehen ajatukset alkoivat pikkuhiljaa kääntyä Amberin suuntaan. Ei ollut uutta, että nainen hölpötti puhelimessa, mutta nainen ei tehnyt sitä ikinä, jos oli mahdollisuus viettää aikaa Shaynen kanssa töiden ulkopuolella. Mikä oli niin tärkeää, että nainen ei voinut laskea puhelinta käsistään ja muiden katseet huomatessaan puhui huomattavasti matalemmalla äänellä.
”....Eli siis pari kiloa lisää huomenna, Dennis voi viedä ne Gabille”, Destin pölpötti ja Dennis nyökähti, haukotellen sitten raskaasti. Hän, toisinkuin STOP, ei ollut vetänyt kolmea kuppia kahvia. Eikä hän muutenkaan valvonut mielellään myöhään, jos oli mahdollisuus nukkua. Töitäkään ei ollut, mutta hän oli ollut jokseenkin huolissaan pomonsa tilanteesta ja siksi lähtenyt Destinin ja Amberin tueksi baariin. Hän kuitenkin oli se jengin harkitsevin ja inhimillisin jäsen. Lisäksi hän oli STOPin oikea käsi ja luottomies töiden ulkopuolella.
”Mitä, oikeesti!?” Amber kivahti puhelimeensa ja sai samassa jengin miespuolisilta katseen itseensä. Oudosti koko asian sivuuttaen nainen jatkoi matkaansa ja otti tahallaan etäisyttä, saadakseen juoruta rauhassa. Shayne ja Destin vilkaisivat toisiaan kummissaan, ennen kuin kohauttivat olkapäitään.

Askeleet painautuivat vasten katulamppujen valaisemaa tienpintaa ja kirkkaanvihreät silmät seurasivat tylsistyneinä varjoja, kunnes käväisivät pimeällä taivaankannella, jonne jo pari ujoa tähteä olivat uskaltautuneet syttyä. Destin ja Dennis pälpättivät toisilleen jotain, eikä STOPia sillä hetkellä jaksanut kiinnostaa yhtään mikään. Katse laskeutui tielle ja selasi ihmismassoja tien toiselle puolelle. Silmissä välähti ja mies pysähtyi paikoilleen, Destinin ja Denniksen keskusteluunsa uponneena jatkaen matkaansa. Kaikki se rauhallisuus, jonka puolesta oli uhrattu tunteja, luita ja verta palasivat takaisin. Jäätävät silmät, vihasta täyttyneinä tuijottivat tuttuja laineita tien toisella puolella.
Helvetti, eikö menneisyydestä palannut paskiainen vain voinut painua sinne mistä oli tull---
Kylmä katse lopahti ja punertavat huulet raottuivat, miehen patsastuessa niille sijoilleen. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat katulampun valaisemaa, rääkätyltä näyttävää poikaa, jonka katse oli kuin tatuoitu katukivetykseen. Kaunis iho ja mustanpukuiset, silkkisen kauniit prinsessanhiukset olivat kuivan ja likaisen veren peitossa.

”Pomo?” paikalle kiiruhtaneet Destin ja Dennis lausuivat kysyvinä. Shayne ei sanonut tai kuullut mitään, kirkkaansiniset silmät seurasivat menneisyyden haamua, eivätkä nähneet enää mitään muuta kuin rääkätyn ihon. Destin ja Dennis yrittivät pomoaan katsomalla keksiä mihin toinen katsoi, myös Amberin liityttyä heidän seuraansa.
”Voi vittu”, Destin henkäisi ja kuulosti lähes järkyttyneeltä. Dennis ei ymmätänyt mistä oli kyse ja olikin ainut, joka ei Beaun suuntaan sillä hetkellä nelikosta tuijottanut.
”Joo, mä juttelin tos parin lähteen kaa ja ne sanoki jotain tosta”, Amber ilmoitti vittuuntuneena ja Destinin vihreät silmät vilkaisivat naisen puoleen. Niinpä tietysti, blondi kaunotar oli mustasukkaisuuksissaan päättänyt ottaa Beausta kaiken selville. Ei mikään ihme, että nainen oli ollut niin tiiviisti puhelimensa kimpussa.

Hitaasti kirkkaat silmät kääntyivät Amberia kohti ja STOPin silmiin syttyi valtava raivo, sellainen joka oli syntynyt aivan eri syistä kuin edellinen. Tuntien rauhoittelutyöt valuivat hukkaan, eikä edes Destin pomonsa katseen nähtyään uskaltanut heittää mitään vitsikästä.
”Kerro. Heti. Tai. Muuten.”, Shayne painotti jokaiseen sanaan. Sanoinkuvaamaton raivo ja murhanhimo syttyivät jälleen miehen silmiin. Silmien sanoja vaativa katse oli yhtä myrkkyä ja kädet puristuivat nyrkkiin, kynsien melkein painaessa veriset jäljet ihoa vasten. Hampaita purettiin yhteen ja se rinnassa poltteleva järjen sumentava raivo raastoi ja piiskasi kaikkia järkeviä ajatuksia, jotka käskivät miestä olemaan välittämättä.
”Siis tota... kun Beau siis kuulemma oli sen Kevin Lanesin kanssa... siis kylhän sä tiedät sen roskajengin pomo”, Amber selitti varovasti ja STOP otti samassa askeleen, toisen ja veti puhelimen taskustaan.
”Mä tuun parin tunnin päästä”, STOP lausui kylmästi, raivo järjen sumentaneena. Kukaan ei yrittänyt perään, kaikki jengin jäsenet olivat vain ilmeisesti niin järkyttyneitä tai ymmällään etteivät viitsineet edes yrittää perään.

Shayne asteli rivakasti, eikä tuhlannut aikaansa muiden väistelyyn. Kylmästi hän vain potki ihmiset tieltään ja näpytti samalla kännykkänsä ruutuun ulkoa opitun numeron. Luuri asetettiin korvalle ja satunaisen hipin tieltään tiehen kaataen hän odotti, kunnes toisessa päässä vastasi iloinen ja sillä hetkellä korvaamaton ääni.
”Frido. Sä oot varmasti koneellas joten oo kiltti poika ja selvitä missä vitussa vitun Kevin Lanes asuu”, mies saneli kylmästi ja silmät raivoa tihkuen ja jatkoi matkaansa välillä nyökyttäen.

*

Punatiilisen kerrostalon ovi kävi hiljaisessa yössä ja kirkkaansinisten silmien polttava katse selasi sukunimilistan harmaanvalkoisella seinällä. Itsekseen mies nyökähti ja suuntasi rappusia hyödyntäen tiensä kolmanteen kerrokseen. Ruskeapunehtavia ovia tuijotettiin arvioivasti, kunnes katse iskeytyi kuin sata naulaa erääseen nimikylttiin ja STOPin todella täytyi pidätellä itseään, ettei olisi potkaissut ovea sisään. Maltillisesti hän koputti oveen ja pörrötti hiilenmustia hiuksiaan, käskien itseään rauhoittumaan. Askeleet kantautuivat jostain oven takaa ja ovi avattiin laiskoin sävelin. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat liimautuneina melkein yhtä pitkän miehen harmaansinisiin silmiin.
”Mitä vittua?” mies älähti ja näytti tunnistavan Shaynen siinä missä Shayne leimasi tuon suoraan Keviniksi. Blondi mies otti askeleen taaksepäin, mutta se estänyt Shaynea tuuppaamasta toista vielä kolmea askelta taaksepäin. Ovi suljettiin hitaasti perässä ja STOPin neutraali katse vilkaisi vain aavistuksen lyhyemmän miehen kehoa päästä varpaisiin. Toinen oli pukeutunut valkoiseen t-paitaan ja harmaisiin pussihousuihin. Mukava oloasu, joka olisi pian aivan toisen värinen.
”Shayne Preston?” Kevin kysyi epäsukoisena ja kylmät silmät liimattiin harmaansinisiin.
STOP ei sanonut mitään, otti askeleen lähemmäs ja ilman suurempia harkintoja iski nyrkkinsä suoraan blondin vatsaa vasten, saaden tuon yllättyneesti yskäisemään kivuliaasti ja taipumaan eteenpäin.

Vasen käsi tarttui varoittamatta vaaleisiin haituviin ja yllätetty pakotettiin etukumaraan, ennen kuin Shayne heitti vasenta jalkaansa taakse vauhtia kerätäkseen ja iski polvensa suoraan vasten Kevinin kasvoja. Raivo poltteli STOPin sisuskaluja ja ilokseen hän huomasi baaritiskin ja keittiöasetelman aivan parin metrin päässä. Yllättynyt ja täysin pihalle jäänyt Kevin yski ja hipelöi kasvojaan, seuraten katseellaan Shaynea, joka suuntasi tiskin luokse. Suuri baarilasi napattiin tiskin päältä ja vikkelästi voimansa kerännyt Kevin oli jo hyvällä vauhdilla iskemässä takaisin. Nyrkki vasemmalta ja se napattiin kevyesti. Juuri tälläista paskasakkia Shayne vihasi. Mokomat mulkut esittivät kovaa ja pahaa, mutteivat osanneet tapella ollenkaan. He olivat vain mitättömiä roskia.
”Mikä vittu sua vaivaa?!” Kevin ärähti, ennen kuin sai tuta viiltelevän katseen ja lasin vasten kasvojaan. Lasinsirpaleet lentelivät sateena lattialle, joiden perään STOP harkitsematta toisen tönäisi. Lasinsirpaleet painautuivat hämmentyneenä ylös yrittävän Kevinin kämmeniin.
Toisen yllättyneisyys ja surkeus maksoi paljon.

Kyllä blondistakin taistelutahtoa löytyi, sillä tuo ei jäänyt vikisemään lattialle vaan lasinsiruista huolimatta yritti lattialta käsin iskeä nyrkkinsä STOPin vatsaa tähdäten.
Heikko paskiainen. Nyrkki napattiin kiinni ja terävästi Shayne väänsi toisen kättä suuntaan, johon käsi ei itse kyennyt luonnollisesti kääntymään. Hän kuuli ja tunsi miten jokin hänen otteessaan rusahti paikoiltaan. Ranne varmaan. Toinen huudahti säälittävästi. Ei ollut edes kipuun tottunut.
”Ja sä paska kajosit MUN Beauhun”, Shayne lausui kylmästi ja huomasi yllätyksekseen toisen värähtävän. Kevin tavoitteli selvästi sanoja aukoessa ja sulkiessa hämmentyneenä suutaan. STOPia ei kiinnostanut kuunnella, vaan kullankeltaisiin hiuksiin tarrauduttiin vasemmalla kädellä ja toinen pakotettiin seisomaan paljain jaloin lasinsirujen päälle. Otetta ei irrotettu, vaan sitä vastoin se kiristyi.

Kuului kumahdus, kun STOP iski vaaleiden hiusten omistajan takaraivon baaritiskiä vasten. Toinen isku ja heti perään kolmas ja taas seuraava isku. Joka paukahduksella baaritiskin pinta painui ilkeästi sisäänpäin ja sai uutta väriä hopeanharmaaseen pintaan. Tahmea ja lämmin neste kohosi blondin miehen vaaleiden huulten lomasta. Joka iskulla kun voimaa lisättiin ja kylmyys silmissä kasvoi, Kevin päästi pienen, säälittävän vinkaisun. Kevinin silmiin näytti uponneen pelkkää tuskaa ja pelkoa ja se sai pienen hymynkareen nousemaan Shaynen punertaville huulille.
”Yleensä mä annan ihmisille varotuksen, mut sä teit jotain, joka johtaa suoraan sun kuolemaas”, mies ilmoitti ja huomasi äänensä väreilevän matalasta naurusta ja kasvavasta hyvänolontunteesta. Ohut verivana valui Kevinin nenästä tuon leualle asti.
Shayne iski vielä kerran blondin miehen takaraivon vasten punaiseksi värjääntynyttä tiskinpintaa, kunnes repäisi toisen lattialle selälleen ja potkaisi voimalla Kevinin vasempaa kylkeä pari kertaa. Toinen ei enää pystynyt tekemään mitään, vaikka hengissä olikin. STOP polkaisi maassa makaavan rintakehää pariin kovaan otteeseen, varmistaen luiden kärsivän. Parin kylkiluun kohtalot sinetöitiin säälimättömillä potkuilla ja lopulta itsekeen nauraen STOP istahti blondi vatsan päälle.

Murjotut luut tuskin pitivät eleestä, mutta mitäpä STOP siitä välitti? Nyrkki kohotettiin ja iskettiin voimalla vasten Kevinin kasvoja. Rituaali toistettiin ja toistettiin, nyrkiniskuja jaettiin sinne tänne vasten vaaleita kasvoja. Shaynen kädet ottivat hetkessä uudeksi maalikseen punaista ja tahmeaa nestettä.
”Hei, hei, hei~ Eikai suhun sattunu?” Shayne huhuili ja peukalonsa kärjellä sipaisi verta blondin kasvoilta. Shayne kaivoi mustan ja verestä tahriutuneen takkinsa taskusta tupakka-askin ja hetken sytkäriä etsittyään sytytti tupakan huultensa väliin.
”Kuules, kukaan ei kajoa Beauhun. Ei ilman mun lupaa”, STOP hymyili ystävällisesti ja taputti leikkisästi Kevinin poskea. Toiselta oli tainnut kadota ajan ja paikan taju siinä samalla, kun hänen pääkoppansa oli saanut kyytiä.
”Se on mun prinsessa ja sä kehtasit hakata sen sellaseen kuntoon?” Shayne kysyi ja naurahti puhaltaen paksun nikotiinipilven vasten Kevinin värinsä menettäneitä kasvoja. Hiljaisuudessa STOP poltteli tupakkaansa, kunnes tumppasi sen Kevinin silmäkulmaan.
”Kaikki tekee virheitä, mutta mun seurassa niistä saa maksaa perkeleesti. Sun virhe on aivan liian suuri”, Shayne ärähti, ennen kuin veti itsensä ylös ja repäisi baaritiskin vieressä seisovan baarijakkaran käteensä. Tuoli kohotettiin kattoa kohti ja STOP hymyili pehmeästi.
”Hyviä öitä, mä hakkaan sut uusiks helvetissä”, mies lausui, kunnes paiskasi tuolin suoraan toisen rintaa vasten.

Täydessä hiljaisuudessa Shayne nojaili keittiötasoon ja pyyhki verestä punehtuneita kengänpohjiaan talouspaperilla. Kädet pestiin kraanan alla ja kasvotkin pestiin varmuuden vuoksi. STOP vetäisi jääkaapin oven auki ja nappasi sieltä oluen, jonka kanssa sitten asteli eteistä kohti. Täysin liikkumatonta ruhoa vilkaistiin ja tyytyväisenä hymyillen STOP veti oven auki ja kohotti oluttaan kattoa kohti.
”Kiitti juomasta, muista tilata siivooja”, mies nauroi, kunnes kiskoi oven perässään ja katosi hämärään rappuun.


DDDDDDDDDDDDDD8 VIHDOIN

Viimepäivät olivat olleet hyvinkin tapahtumarikkaita, mutta tietystä syystä Beau olisi voinut jopa toivoa etteivät ne olisi ollut sitä. Shayne, poika menneisyydestä, oli palannut takaisin elävien kirjoihin. Samaisen pojan tähden Beau oli tullut mustasukkaisen ‘poikaystävänsä’ hakkaamaksi ja jättämäksi. Siitä osasta vitutti ainoastaan se, että Beau todellakin oli hakattu Ja hänen kauneutensa kärsi siitä. Täydelliset kasvot, täydellinen kroppa, epätäydellisiä mustelmia ja ruhjeita. Beau vihasi sitä, kuinka hakatuksi tuleminen hänen vaalealla ihollaan ilmeni. Hän vihasi sitä, kuinka ruhjeet tekivät hänen ulkonäöstään ruman ja hyödyttömän. Hän vihasi Keviniä, hän vihasi Shaynea. Varsinkin jälkeen mainittua, koska edellä mainitusta ei ollut enää mitään haittaa nykytilanteen kannalta. Tuosta tuskin tulisi olemaan haittaa enää tulevaisuudenkaan kannalta, koska Kevin oli kuollut.
Siitä kuolemasta Beau oli oikeastaan erittäin hyvillään, hän ei kärsinyt sen tähden. Hän oli helvetin ylpeä itsestään… Ei, hän ei ollut aiheuttanut sitä, ei ainakaan suoraan.

Sinä iltana tummaverikkö oli vain haahuillut ympäri hänelle vieläkin outoa uutta kotikaupunkiaan, sen yön hän oli vain vaeltanut vailla minkään sarjan päämäärää. Aamulla hän oli palannut kämpilleen aikeenaan mennä vain nukkumaan. se ei onnistunut, sillä hänet pysäytti etäisesti tuttu henkilö, joku poika Kevinin jengistä, Beau oli yrittänyt vain ohittaa tuon irvistäen. Tummaverikkö oli vain ilmoittanut tylysti, etteivät Kevinin asiat tai koko tyyppi häntä enää lainkaan liikuttaneet. Kun Beau sai kuulla pojan kuolemasta, oikeammin ehkä murhasta, sähköistyi tuo heti. Hän halusi nähdä jäljet joita ei oltu vielä siivottu. Hän tahtoi nähdä sen kusipään runnotun ruumiin, jotta voisi vain nauraa koko tilanteelle pahkaisesti. Ihan vitun oikein sille jätkälle.
No, poika oli suorinta tietä etsiytynyt Kevinin kämpille, Beaun harmiksi siellä oli muutama muukin tyyppi. Tummaverikkö ei siis saanut nauraa ääneen ilman jälkisanomisia, eikä hän voinut edes viedä kaikkea arvokasta irtaimistoa mukanaan, edes osaa siitä. Pojan ei ollut tarvinnut nähdä kuin eloton ruumis lattialla lasinsiruissa, se raivo jolla toinen oli siihen kuntoon saatu ja tuohon jätetty, se suorastaan huokui kaikesta mitä kämpässä oli. Kevin oli pahoinpidelty täydellisesti, Beau ei edes säälinyt, häntä ei etonutkaan, hän tunsi vain suunnatonta raivoa kaiken itsetyytyväisyytensä joukossa. Hänen takiaan… Mutta miten Shayne muka saattoi löytää Kevinin noin vain käsiinsä? Hänelle vastattiinkin, joskaan hän ei ollut mitään kysynyt, hän ei ollut sanonut mitään. Joku Beaulle nimetön jätkä kuitenkin uhosi, että tästä hyvästä saisi koko Mescaline tulla niitatuksi. Ei siihen kovin suurta aivotoimintaa tarvittu, että Beau osasi yhdistää asiat. Mescaline, Shayne ja ne tyypit siellä kahvilassa. Ne olivat puhuneet jotain jengistä ja raporteista? Niin, ihminen muisti pakon edessä asioita, joihin ei ollut suuremmin edes kiinnittänyt huomiotaan. Beau vain hymähti tylysti kadoten paikalta. Shayne saisi niin kuulla kunniansa prinsessan elämään sotkeutumisesta, eihän Beau voisi toista kiittääkään. ylpeys esti sellaiset typeryydet kokonaan. Olisihan tosiaan ongelma löytää yksi tietty kusipää näinkin suuresta kaupungista, mutta nukkepoika otti sen haasteena. Shayne saisi kuulla kunnon kurinpalautuksen, kuunnella käsittämättömän ja hillitsemättömän räkkäkohtauksen, tuo oli helvetti soikoon ansainnut Beaulta sellaisen kohtelu!

Muutama päivä kului vittuuntuneessa tilassa, Beau teki kaikkensa löytääkseen elämänsä miehen. Tai helvetti, sen kusipään joka vastasi tästä koko vitun olotilasta, joka oli vastuussa siitä ettei tummaveriköllä ollut enää minkäänlaista asemaa San Diegon alamaailmassa, ja jonka vika oli että pojan silmä oli mustana ja kasvot muutenkin piloilla. Muutama vitun pitkä vuorokausi, monta ikuisuudelta tuntuvaa tuntia, useita tuhlattuja minuutteja. Kaikki se vaiva, mitä Beau etsintöjensä eteen näki.. turhaa.
Viimein tummatukkainen kaunotar kuitenkin löi kultasuoneen, sattumalta. Hän näki kadulla pojan, jota ei aluksi tuntenut, mutta jonka tiesi joskus nähneensä. Hetken Beau joutui tuota hihhulia katselemaan, kunnes yhdisti sen poikaan kahvilassa. Shaynen tuttuun, bingo!
Beau ei voinut muuta kuin lyöttäytyä pojan seuraan, puhella tuolle hetken… Ja hän huijasi sitä typerää pentua niin helposti ettei parempaa voinut edes toivoa. Hän oli pyytänyt viattomasti vain tietoa siitä, missä Shayne aikansa vietti. ja mitä hän oli saanut, tarkan sijainnit Shaynen kattohuoneistolle… Eikä siinä edes helvetti vie kaikki! Hän oli suorastaan voittanut lotossa, sillä se pentu luovutti hänelle avaimen siihen helvetin kattohuoneistoon! Tummaveriköltä oli vaatinut paljon hillitä riemunsa ja omahyväinen naurunsa, mutta hän oli kuin olikin kyennyt pitämään suunsa kiinni tiputtaen vain pienen kiitoksen kadoten paikalta.

Beau oli lukkiutunut asuntoonsa istumaan sängylle vain tuijottaen avainta. Hän oli tehnyt sitä monta tuntia miettien mitä hänen pitäisi tehdä. Sitten hän oli vain kyllästynyt, kiukkuinen itselleen siitä että ylipäänsä vaivasi päätään millään niin turhanpäiväisellä. Poika vain heitti päälleen ihonmyötäisen mustan T-paidan ja harmaat haaremihousut. Jalkaansa poika sai vetää nahkasaappaat, ne polvenkorkuiset ja sivuvetoketjulliset, täydelliset mustat ja yksinkertaisen kauniit, joista oli jo pitkään haaveillut. Hän oli vienyt ne yllättävän kepeästi, eikä kukaan ollut edes lähtenyt hänen peräänsä!
Hiuksia pörrötettiin hieman ja vaikka musta silmä olikin jo alkanut lupaavasti haalistua peitettiin se meikkivoiteella. Muutaman tunnin poika kulutti laittautumiseensa, hän nyt oli diivamainen prinsessa ja häneltä tuli sallia sellainen käytös. Sitten poika lähti ja seurasi hänelle tarkasti neuvottua reittiä, sisään hissillä ylös ja suoraan ovelle, jonka sai vain avata sen pienen pojan avaimella.

“SHAYNE VITUN PRESTON, HELVETIN AIVOTON KUSIPÄÄ, MÄ HALUAN PUHUA SUN KANSSAS, SOPI TAI VITTU EI! ENKÄ MÄ KUUNTELE YHTÄKÄÄN VITUN VASTAVÄITETTÄ! TÄNNE JA IHAN HELVETIN PIKANA!!!”, Beau kiljui kurkku suorana jo suoraan ovelta, ennen kuin kerkesi edes tummalla katseellaan toisen asuntoa selata.

”Siis kolmelta?”
”Destin ottaa sitte luoteja mukaan!”
”Smith & Wesson Model 500 kaataa kyllä suuremmankin sällin”
”Kuka järkkää sen veneen?”
”Tää FN HP-DA on helvetin kätevä kätevä, itselataava eikö?”
”Pomo, me kokoonnutaan sitte kahen maissa”
”Pomo?”
”Ei se taida kuunnella”

Tyhjää lasia heilutettiin vaaleissa sormissa metallisen baaritiskin yllä, katseen tuijottaessa sumeasti baaritason ylitse keittiön puolelle. Viileät jääkuutiot pomppivat lasin pohjalla harmaanmustiin farkkuihin ja valkoiseen pitkähihaseen pukeutuneen miehen haukotellessa uneliaasti. Miehen selän takana olohuoneen sohvan vallanneet jengiläiset keskustelivat tulevasta työstä, osan taas hoitaessa varustustarpeita ruskean puupöydän äärellä. Kaikenkaikkiaan 14 henkeä olivat päässeet paikalle, viiden muun hoitaessa järjestelyjä muualla.
Shaynen kattohuoneistossa lähti yleensä samantasoista meteliä vain bileissä, mutta innoissaan ajatuksiaan jakavat miehet plus Amber olivat saaneet hehkuttaessaan aikamoisen shown käyntiin.
Destin ja Dennis hoitivat tavarajärjestelyistä pöydän äärellä ja kaikki olivat jollain tasolla osallistuneet työskentelyyn. Alaisten keskuudessa suosittu ja kunnioitettu johtaja oli kuitenkin päättänyt pitää taukoa ja oli hetkessä tiskinsä luona juomassa kirkkaita. Miehestä oli ollut puhti viime päivinä poissa ja syyksi hän mielessään ilmoitti erään diivamaisen pojan menneisyydestään, jonka vuoksi STOP oli pari päivää sitten pidemmälle ajattelematta tappanut tätä pahoinpidelleen miehen.

Rikollisten maailmassa oli se hauska ja hyvä puoli, ettei aina ilmoitettu edes poliisille. Röyhkeästi ihmiset veivät kuolleen omaisuuden ja saadakseen varmasti pitää kaiken, pikkurikolliset siivosivat paikan ja hävittivät ruumiin. Sellaista se oli, likaista, mutta eittämättä erittäin käytännöllistä ja hupaisaa. Shaynen kämpässä varmaan puolet arvotavaroista oli varastettu. Joihinkin hän oli tietysti säästänyt ja hänen tulonsa olivat hyvät. Jengi toi mukanaan paljon rahaa ja tietenkin kaikki jaettiin. Silti STOP ansaitsi paljon, muttei tietenkään puoliakaan siitä mitä Astonin koulun rikkaat ja lellityt pennut saivat. Oli raha likaista tai ei, se oli silti itse ansaittua. Oli ärsyttävää ja oksettavaa miten jotkut räkäiset teinit saivat hieman silmiään räpsyttämältä vanhemmiltaan mitä ikinä tahtoivat. He eivät oppineet maailmasta mitään ja saisivat kovan iskun, kun ymmärtäisivät ettei raha tosiaankaan kasva puussa.

Ja mihin mies aivosolujaan kulutti? Harjoitti henkistä itsemurhaa ja yritti keksiä hyvän tekosyyn teolleen Kevin Lanesin asunnolla. No siis, mies oli kokenut jonkun ylitsepääsemättömän raivokohtauksen ja oli suorinta tietä marssinut miehen asunnolle ja hakannut tuon kasvot lyttyyn ja murskannut takaraivon baaritiskiä vasten. Joka toinen kylkiluu oli katkaistu ja ranne oltiin kiskottu pois paikoiltaan. Kuuleman mukaan sisäelimet olivat kärsineet pahoin ja luista oli irtautunut siruja, jotka olivat viimeiseen asti vahingoittaneet murhatun elimistöä. Jep, ei se mikään tappo ollut, vaan hetkessä suunniteltu murha. Shayne oli tolkuttanut itselleen, että asiaa oli turha pohtia ja eräs mustahiuksinen prinsessa ei pääsisi jäljille. Hän ei joutuisi tukalaan tilanteeseen, paineiden otto oli turhaa.
”Miks vitussa mä tein niiiiiiinnn”, STOP mumisi itsekseen ja upotti sormensa hiilenmustiin hiuksiin.

Shayne ei kuullut miten ovi kävi. Hän laski lasin tiskille ja oli vihdoin palaamassa töihin, kun tuttu, korkea ja kaiken muun hälinän olleen jättävä huuto pyyhkäisi jokaisen paikallaolijan ylitse.

Jokainen sohvalla olija oli kääntynyt ulko-ovea kohti ja samassa kahdeksan pyssyä osoittivat ovelle ilmestynyttä poikaa kohden. Myös pöydän ympärille kokoontuneet olivat kiskaisseet aseensa esille ja osoittivat nyt täydessä hiljaisuudessa mustahiuksta ilmestystä ovella. Amberin suu kääntyi pyöreään asentoon, eikä hän saanut järkytykseltään sanaa suustaan. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat jämähtäneinä mustia laineita, ihonmyötäistä paitaa ja haaremihousuja. Ensis oli mies kyennyt hämmästyksissään vain toistelemaan Beaun nimeä päässään. Seuraavaksi hän oli vain ihmetellyt, miten toinen oli löytänyt hänet tai ylipäätänsä päässyt sisään. Koko asunnon oli vallannut jengin puolelta hiljaisuus, jossa Amber aukoi ja sulki suutaan hämmästyksissään. Destin vain osoitteli revolverillaan Beauta kohti kulmiaan kohotellen. Peter taas oli oma piittaamaton itsensä ja osoitti mustahiuksista sohvalta käsin.
”Enkö mä sanonu, et jos sä viel kerran astut mun silmiin, väännän sun niskat?” Shayne kysyi rauhallisesti, neutraali ilme kasvoillaan ja samassa ainakin 12 käsiasetta ladattiin ja hiljaisuudessa odotettiin lupaa tulittamiseen.

Tökstöks D: Yritän pitää kurissa pituutta~

- lyhyttä~ -

Beau ei osannut pelätä häneen tähdättyjä aseita, hän ei välittänyt niistä vittuakaan. Hän ei katsonut vieläkään ympärilleen, vaikka osasikin tiedostaa kämpän tilavaksi ja hienoksi. Se aiheutti toki pienen piston kateutta, tummaverikkö ei edes tahtonut verrata kämppää omaan pieneen ullakkoasuntoonsa. Sanomattakin toki selvää, ettei se loukko vetäisi vertoja tälle.
Tumma katse oli tulisena suunnattu poikaan, joka Beaun silmissä erottui noista muista selvästi… edukseen toki, mutta sitä poika ei koskaan erehtyisi huomauttamaan ääneen. Shayne lausui uhkauksen, jonka tummaverinen nukkepoika oli saanut kuulla aiemmin silloin vessassa, toistamiseen irrottaen kuivan hymyttömän naurun huulilta, joiden ilme kääntyi varsin sarkastiseksi.
“Hohoijaa, siinäs uskottelet, et pysty kuitenkaan”, Beau ilmoitti antaen huultensa kaartui hieman lisää, silmät täyttyivät omahyväisestä itsevarmuudesta, poika risti kätensä rinnalleen. “Ja onhan se niskojen taitteleminen varmasti hyvinkin mukava harrastus, mutta voisit silti olla sotkematta mun asioita, kusipää”, poika sähisi. Ärtymys kohosi silmiin uudelleen, joskin vahvempana kuin aiemmin.

“Kevinille sä tosin teit vähän muutakin, ku taitoit niskat. Se oli helvetin rumaa jälkeä, Shayne. Miksi, sattuiko ihan huvittamaan?”, Beau puheli viileä ilme kasvoillaan. “Jos nyt muistellaan, niin ei ole edes ensimmäinen kerta.” Niin, eipä sen paskiaisen kuolema Beauta lainkaan haitannut, mutta ärsytti. Shayne sotki kaiken, mistään ei ollut enää mitään jäljellä ja Beau joutuisi aloittamaan alusta… Joskin hän voisi hakeutua vähemmän mustasukkaisen kusipään seuraan. Mutta pahasti näytti siltä, että nämä kaikki kusipäät olivat omistuksentahtoisia.
“Eikä mua tarvitse osoitella niillä, se on epäkohteliasta”, Beau ilmoitti mulkoillen joukkoa joka Shaynen luona oli. Helvetti niitä todellakin oli paljon, ja kaikki valmiita ampumaan… Kuin olisivat käskyä odottaneet.. Jengi, Mescaline, sanoi Beaun mieli.
Tumma katse keskittyi jälleen Shayneen ja prinsessapojan leuka kohosi hieman tehden olemuksesta entistäkin uhmakkaamman.

Beaun ilmestyminen ei ollut yllätys ja toisaalta taas oli. Olihan Beau sen verran STOPin kädentyötä nähnyt, että varmaankin tunnisti sen ruumiista kuin ruumista. Vankilassa Shayne oli murtanut luita ja aiheuttanut useasti sairaalareissuja muille, joten hänen kädenjälkiään muiden kropissa päästiin tuolloin usein ihailemaan. Eikä hän ollut niistä ajoista pahemmin muuttunut, edelleen samat tappavat ja julmat tavat. Suuret vahingot lyhyessä ajassa. Joten olihan se ihan ymmärrettävää, että toinen raahasi itsensä paikalle pitääkseen saarnaa. Pari päivää taaksepäin Shayne nyt kuitenkin oli tuon poikaystävän murhannut. Sitä ei tietenkään myönntettäisi, se ymmärrettäisiin vielä väärin. Ja silleen. Ja miten helvetissä Beau tiesi missä Shayne asui, tai oli päässyt sisään? Olihan tuossa varmasti tiirikojan vikaa, mutta turvahälytys olisi pärähtänyt hetkessä huutamaan vaaraa ja lukkoa olisi ryhdytty sorkkimaan. Ovikellokaan ei ollut käynyt, eikä kukaan jengiläisistä ollut ovelle lähtenyt. Ovien läpikö tuo oli oppinut kävelemään? Koko jengi pysyi hiljaa ja kämmenselkäänsä nojaillen STOP tuijotti Beauhun neutraalisti. Hänen täytyi pitää neutraali ja välinpitämätöntä ilmettä alaistensa edessä. Ei hän halunnut kenellekään näyttää tai huudella sitä, miten oli päästänyt itsensä heikkoontumaan juuri tuon ovelle pörrähtäneen ilmestyksen vuoksi.

STOP ei juurikaan välittänyt Beaun uskaliaista sanoista, mutta jengi, joka oli koko mustaa sieluaan myöten uskollinen johtajalleen, kyllä reagoi ja murhaavan kylmiä katseita sateli jatkuvasti Beaun suuntaan. Tai no kyllä hän välitti, koska häntä suuresti vitutti se, että toinen perhana vie oli oikeassa.
”Syystä tai toisesta pomo ei ehkä pysty, mutta me muut hitto vie pystytään”, joku blondi mies ilmoitti sohvalta ja sai hetkessä samanmielisyyden koko jengiltä sanoilleen. Shayne haukotteli ja haroi hiuksiaan kuin muka olisi unohtanut diivan saapumisen. Jengi odotteli jo kärsimättömänä lupaa vetää liipasimista, mutta koska STOP ei antanut lupaa, ei hyvin säännöistä perillä oleva jengi tehnyt elettäkään. Kun Beau puhui Kevinistä, esitti Shayne ettei olisi kuunnellut ja hypähti baarijakkaraltaan, astellen laiskasti keittiön puolelle.
”Maito on loppu....”, mies jupisi ja heilautti jengilleen kättään avatessaan jääkaapin.
”Jatketaan huomenna, mä hoidan tän. Lähtekää te vaan”, mies saneli ja jengin suunnalta pääsi hämmentyneitä ja hieman pettyneitäkin äännähdyksiä. Hiljaa keskenään jupisten ja Beauta mulkoillen jokainen keräsi kamppeensa ja pikkuhiljaa porukka alkoi poistumaan oven kautta rappuun. Ensimmäisenä oli poistunut Peter, joka oli Beausta välittämättä tuupannut tuon pois oven edestä. Dennis oli joutunut pidättelemään Amberia, joka olisi niin mielellään käynyt Beaun kimppuun ja listinyt tuon HÄNEN Shaynensa kiusaamisesta.

Lopulta kaikki olivat valuneet ulos ja STOP asteli appelsiinimehupurkki mukanaan olohuoneeseen ja lysähti makaamaan sohvalle.
”No, mitä rinsessa tahtoo?”

- Tuli ihan näin mieleen, et väkivallan takia olis varmaan hyvä heittää ikäraja otsikkoon X,D -

Joku Beaulle tuntematon poika uhosi saaden tummaverikön vain naurahtamaan. Ei hän epäillyt, mutta ei kyllä välittänytkään. Hän ei ollut tullut tänne kuulemaan sitä, kuinka jotkut idiootit olisivat kuuliaisia Shaynelle ja sitä rataa. se oli yksi ja vitun sama Beaulle, nukkepoika tahtoi vain saada raivota kaiken sen raivottavan ulos. Shayne oli kuin ei Beauta olisi edes huomannut, mikä toki ärsytti huomionkipeää tapausta aivan uskomattoman paljon. Helvetti, häntä ei kohdeltu kuin ei muka huomattaisikaan. Mies menneisyydestä kuitenkin passitti jenginsä pois saaden tyytyväisyyttä tummaverikön olemukseen.
Beau vähät välitti muiden häneen kohdistuneista mulkoiluista, mitä nyt sähähti solvauksia häntä töytäisseen Peterin perään. Nukkepoika asteli lupia kyselemättä sisään todellakin kehuttavan kokoiseen ja näköiseen kämppään. Hetken tumma katse kierteli, kunnes keskittyi jälleen poikaan, joka oli lysähtänyt sohvalle ja kysynyt mitä Beau tahtoi.

“Puhua sun kanssas, kuten mä jo ilmaisin”, poika sähähti nojautuen sohvan selkänojaan katsellen Shaynea sen yli. “Sulla olli motiivi, sä et voinut noin vain mennä sen kämppään ja listiä sitä sinne”, poika tokaisi hymähtäen tylysti. “Sehän oli vaan yks mitätön paska, mitä se sun elämääs millään tapaa vaikutti?”
“Ja mä kysyisin pikemminkin, että mitä helvettiä sä oikein tahdot?”, Beau ärähti. Shayne oli palannut, sekin oli jo paljon, mutta että poika tuntui nyt olevan kaikkialla ja liittyvän kaikkeen… Se oli vain ja ainoastaan inhottavaa ja ahdistavaa. Se sotki pahasti tummaverisen nukkepojan kuvioita ja elämää.
Beau oikaisi paitaansa ja hyppäsi istumaan sohvan selkänojalle lainkaan välittämättä siitä, kuinka hänen kenkänsä olivat nyt toisen sohvalla. Kädet ristittiin jälleen rinnalle ja tummasilmäinen poika mulkoili toista pahasti.

Hyvä idea muuten--- : DDDD

Shayne venytteli hetken sohvallaan, kunnes nosti melkein tyhjän mehupurkin huulilleen ja rauhallisin elein joi sen tyhjäksi, katsellen samalla kattoa silmät ummessa. Oli yllättäen tullut ihmeen hiljaista, vaikka rappukäytävästä kuuluikin hieman pölinää sun muuta elämöintiä. Poistuisivat nyt hiljaa, ettei STOP saisi vielä häätöä. Olihan niitä varoituksia sadellut, mutta yleensä niistä oltiin päästy esittämällä sitä herrasmiesmäistä naapurinpoikaa. Ja kyllähän hänellä olisi rahaa suostutteluun, jos hänelle oikein kunnolla joskus suuttuttaisiin. Mehupurkki laskettiin lämmitetylle lattialle ja mies risti rentona kätensä vatsalleen, sulkien perässä sitten silmändä. Oli helppo pysyä tyynenä ja mahdollisimman välinpitämättömänä, kun asento oli mieleinen, eikä vituttavia ja samalla niin saatanallisen kauniita kasvoja ollut näköpiirissä. Toki se tieto, että Beau oli taas hänen seurassaan ja kaiken kukkuraksi hänen luonaan, herätti pahiksessa jonkinlaista varovaisuutta. Hän ei ehkä pystynyt lyömään prinsessaa kuten joku nimeltä mainitsematon oli tehnyt, mutta kyllä hän melkein 10 senttiä lyhyemmän ja reilusti kevyemmän nostaisi helposti vaikka niskasta ja nakkaisi ulos asunnostaan.

Beau puhui jotain motiivista ja helposti kävi selväksi, että Beau oli saanut tietää Kevinin kuolemasta ja päätellyt STOPin olleen tekosilla. Hemmetti, Beau tosiaan taisi tunnistaa hänen kädenjälkensä.
”En tiedä kenestä tai mistä puhut”, Shayne murahti silmät ummessa, yrittäen pitää itsensä mahdollisimman vakaana. Miehen mieli huusi aiheen vaihtoa ja kevyesti idea otettiin käytäntöön.
”Mä en haluu sulta mitään, mut sä ilmeisesti haluut multa jotain, kun tänne asti raahauduitkin. Miten helvetissä sä muuten pääsit sisään?” mies puheli ja haukotteli makeasti, huomaten ilokseen että hänen oli helpompi pysyä tyynenä ja vakuuttavana kun Beau ei hyppinyt silmissä.

Shaynen välinpitämätön olemus raivostutti Beauta uskomattomasti. Helvetin kusipää, ei se noin vain voinut olla! Tummaverikköä nyt vain ei oltu huomaamatta ja sillä selvä. Toinen vaan sattui tietämään, ettei Beau pitänyt huomioimattomaksi tulemisesta lainkaan. Helvetin…. Niin, eihän sitä tarvinnut kokoajan itselleen hokea, mutta tummaverikkö tekisitä silti. Niin, helvetin paskamainen kusipää.
Shayne väitti ettei tiennyt mistä prinsessapoika puhui, Beau nauroi räkäisesti. “Älä puhu mulle paskaa, Shayne”, Beau tuhahti jopa halveksivaan sävyyn. “Äläkä ainakaan kuvittele, että mä nielisin se paskan mitä sä yrität mulle väittää. Älä pidä mua tyhmänä, Shayne”, tummaverikkö suorastaan kiristeli hampaitaan puhuessaan toiselle. Viileä katse ei irronnut toisen kasvoista, Beau mulkoili suljettuja silmäluomia ja kaikkea muutakin toiseen kasvoissa. Tai ehkä hän ihan vähän vain katseli toista tummilla silmillään, painoi jokaisen muutoksen mieleensä.. Mutta todellakin ihan vähän vain.

“Mä haluan selityksen Shayne, mä sanoin sen sulle jo. Vois olla yksinkertaisempaa, jos välillä ihan kuuntelisit”, nukkepoika vastasi toisen toteamukseen ilman minkään sortin aikeita vastata itse kysymykseen. Tai ehkä toisaalta kuitenkin…
“Ja sisälle pääseminen oli hyvinkin helppoa, muru”, Beau totesi vielä jättäen kasvoilleen vinon hymyn. Toisen lähellä oli hyväuskoinen idiootti, joka omasi vielä avaimen asuntoonkin… Ja oliko se Shaynen kannalta fiksua? Ei, ei se ollut. Suoranaisesti Beau ei kertonut millä ja miten pääsi sisään, avainkin oli salakavalasti ujutettu saappaan varresta sisään. Hänpä ei aikonut luovuttaa sitä takaisin, jos sattuisi tulemaan vaikka tarve tulla räkkyämään Shaynelle uudemman kerran.
Joskin Beauhan todella tahtoi tuon pojan kokonaan helvettiin elämästään.

Sohvalla rennosti makaava ja ehkä hieman uninenkin jengipomo tiesi miten ärsyttää diivamaista poikaa, joka totteli nimeä Beau. Hänen ei tarvinnut tehdä paljoakaan, hänen täytyi vain olla tyyni ja olla kuin mikään ei kiinnostaisi. Se ärsytti varmasti, sillä Beau todella rakasti huomiota ja kun sitä ei ollut jaossa, toinen tulistui entistä herkemmin. Olihan se jollain tasolla ihan suloistakin. Ei saatu huomiota ja vedettiin herne sievään nenään. Voi kyllä, Shaynella oli tapana pitää hankalan luonteen omistavista ihmisistä. Pienet oikut olivat vain hupaisia ja sulokkaita. Toinen puhui ja puhui, toisteli Shaynen nimeä lähes joka lauseessa. Kylmällä sävyllä todetut lauseet olivat olleet helposti arvattavissa. Ehei, Beau ei uskonut STOPin valheita, ei alkuunkaan. Ei se ihme ollut, toinen oli nimittäin kaikkea muuta kuin tyhmä tai herkkäuskoinen. Kun jotain oli päätetty, ei prinsessan mieltä käännetty edes aseella uhaten. Ja nyt tuo oli ilmeisesti päättänyt, että STOP on syyllinen ja siitä oli turha lähteä kättä vääntämään.
”En pidä sua tyhmänä”, mies hymähti silmät edelleen ummessa. Toinen vaati sanoja, selityksiä ja samaan aikaan kuuntelemista. Hemmetin vaativa paska kauniilla naamalla. Painukoot helvettiin ja iskekööt vaikka Saatanan. Siinä olisi hemmetti sitä asemaa alamaailmassa. Ihan alimman herran jalkavaimo.

Ei, Beau ei todellakaan ollut tyhmä. Tuo oli kiero, omaa onneaan tavoitteleva egoisti, joka ei missään nimessä ollut tyhmä. Jos tuo tyhmä olisi, ei STOP olisi ikinä Beauhun silmiään vankilassa iskenyt. STOP avasi kirkkaansiniset silmänsä ja niillä tapitti sohvan selkämykseen nojaavaan poikaan. Pieni virnistys kävi vaaleilla kasvoilla.
”Mitä sä haluut mun sanovan?” Shayne kysyi ja yritti pitää itsensä niin rentona, ettei ulospäin näkyisi ollenkaan miten hermostunut hän oli. Häntä ei todellakaan kiinnostanut selittää Beaulle, miten hän oli raivoissaan hakannut Kevinin kostoksi, koska tuo oli mustatukkaan kajonnut. Eikä hän todellakaan halunnut sanallakaan sanoa mitään siitä, mitä hän oli Kevinille jutellut, samalla kun oli tuota pahoinpidellyt. Ei sillä että hän olisi tarkoittanut niitä sanoja tai mitään.............

Shayne oli todellakin raivostuttava, mutta oli tuo muutakin… Lukuun ottamatta nyt sitä tosiasiaa, että Shayne Preston oli varmasti seksikkäimmän ja täydellisimmän vartalon omaava mies koko vitun maailmassa. Se oli yksi vitun sivuseikka, eikä liittynyt Beau ajatuksiin millään tapaa, ei sitten ollenkaan.
Toinen sai Beau tyytyväiseksi sanoilla jotka hymähti yhä suljetuin silmin. Tieto sai nukkepojan miltei kehräämään, mutta eipä tuo sitä tehnyt. Hymyili vain varsin itseriittoiseesti ja hyvillään. Se hymy peitettiin nopeasti, sillä Shaynen ei tarvinnut tietää miten tieto prinsessaa miellytti. Mutta tuskinpa toinen silmäluomiensa läpi näkikään.
Toinen avasi viimein silmänsä ja sai Beaun hymyilemään leveästi. “Hyvää huomenta, ruusunen”, poika lohkaisi hymyään minnekään kadottamatta. Olipa Shayne kuitenkin silmänsä avannut.. Viimein. Toinen kysyi mitä Beau halusi kerrottavan, poika hymähti jälleen sipaisten tummia hiuksiaan hieman katsettaan toisen jäänsinisistä silmistä irrottamatta.
“Mä mielestäni mainitsin senkin jo pari kertaa”, poika huokaisi, mutta tyytyväisyyttä ei silti voitu noin vain kadottaa. “Mä haluan, että sä kerrot mulle MIKSI sä teit sen”, poika puuskahti korjaten jalkojensa asentoa toisen sohvalla ja otti tukevamman asennon käsillään sohvanselkänojasta.

“Ja mä tiedän, että se olit sä, Shayne… Ja mä tiedän myös, että sulla on paljon lemmikkejä… Ja et te käytätte nimeä Mescaline, susta ja sun lemmikeistä”, Beau sipaisi hiuksiaan uudemman kerran ja katsahti ulos ikkunasta vain palauttaakseen katseensa pian takaisin toisen kasvoihin. “Ja tiedän mä paljon muutakin kivaa, mutta mulla ei ole pienintäkään tarvetta selostaa sitä kaikkea tässä. Mä tulin sen takia, että on juttuja joita mä en tiedä ja joita mä silti haluan tietää”, poika puheli kepeästi hymy kasvoiltaan pois pyyhittynä ja äänen sävy rentoutta ja kepeyttä täynnä, joskin siitä erottui selvä pisteliäisyys ja sarkasmi tietyillä kohdin.
“Ja mä tahdon, että sä selvennät mulle ne kohdat. Kerro mulle, miksi, Shayne”, poika käskytti.

Jos Beau olisi ollut kuuro, olisi Shayne nielaissut kenkeasti. Koska hän kuitenkin tiesi toisen kuulevan hän ei päästänyt ääntäkään. Asioiden kiertäminen ei auttanut, joten matalasti muristen mies pakottautui pystyyn. Ehei, hänhän ei sanallakaan kertoisi mitään mistään, ei ainakaan tarkasti. Eikä hän mikään vitun ruusunen ollut.
”Ai miks tapoin Lanesin? Se oli munaton jätkä, joka osas raivostuttaa esittämällä kovempaa mitä oli. Se oli yks mulkku joka oli vaan hauska hoidella elävien kirjoista”, STOP kertoi äänen muuttuessa ärtyneemmäksi joka sanan päätyttyä. Ei hän valehdellut, mutta ei hän kaikkea kertonutkaan. Hän ei todellakaan kertonut sitä, että ennen hän oli pitänyt Keviniä pelkkänä luuserina ja huomionhakuisena pentuna, ja jättänyt miehen omaan arvoonsa. Tuon kuitenkin kajotessa Beauhun, oli Shayne nähnyt pelkkää punaista ja--- no niin. Ei hän olisi koskaan Kevin Lanesin laiseen pikkupaskaan katsettaan edes kääntänyt, ellei tuo olisi saanut hänen Bea---siis Beuta siihen kuntoon. Helvetti, mitkä ihmeen vankilatavat hänelle olivat taas heräämässä. Vankilassa hän oli ilman muuta muksinut kaikki Beuta yrittävät, mutta ei niiden silloisten tapojen pitäisi mitenkään palailla. Evätkä vittu vie palaisikaan, hänellä oli vain niskahtanut ja moinen ei toistuisi, ei missään nimessä.

Mies asteli keittiöön ja nappasi hedelmäkorista omenan, jonka kanssa sitten palaisi olohuoneeseen Beaun sanoja kuunnellen. Tapojensa mukaan hän väänsi suurten verhojen sädekaihtimet kiinni.
Beau tosiaan taisi tietää kaiken laista, ehkä liikaakin.
”Älä kutsu mun perhettä mun lemmikeiks, jokainen Mescalinen jäsen on mulle kuin perhettä, ne on hyviä, uskollisia tyyppejä, jopa Amber”, STOP käski viileästi ja haukkasi vihreästä omenastaan. STOPia lievästi sanottuna vitutti. Beaun läsnäolo vitutti ja miellytti yhtä aikaa, eikä siitä pidetty ollenkaan. Sen kuuluisi vain puhtaasti vituttaa. Ylpeyttä ei kuitenkaan haitannut se, että mies oli kertonut tappaneensa Kevinin, sillä missään kohtaa ei oltu annettu sellaista kuvaa, että se oltaisiin tehty Beaun vuoksi. Vaikka niinhän se asia oikeasti oli.
”No, ootko sä tyytyväinen ja mä saan heittää sut ulos, vai onko vielä muuta?” mies kysyi ileästi ja asteli toisesta vähän matkan päähän, jääden osoittamaan ulko-ovea kohti. Vitut hän oikeasti tahtoi edes päästää toista menemään. Ei sitä tietenkään tuotu julki.
”Kyllä sää uuden isännän löydät”, mies huomautti ja nauroi sitten hetken silkkaa kusipäistä naurua.

Beau tuhahti, hän oli kyllä saanut sen kerjäämänsä vastauksen, mutta se ei miellyttänyt häntä. No siis, sitä ei käynyt kieltäminen etteikö jokainen Shaynen mainitsema seikka Kevinistä olisi pitänyt paikkaansa. se nyt vain ei ollut riittävä syy tappaa ketään, ei edes Shaynelle.
“Joo, mutta sä et vieläkään maininnut mikä siinä haittas sua”, tummaverikkö totesi. Niin, sekin oli totta… Kevinin tapaiset kirput jäivät useimmilta isommilta nimiltä huomaamatta… Ja siitä kusipäiden pikku rikollisryhmästä tuskin oli mitään haittaa Shaynen jengin kannalta, joka ainakin huhupuheiden mukaan oli melko vankan aseman saavuttanut porukka.
Suurikokoisempi poika käväisi keittiössä palaten omenan kanssa takaisin. Niin, sehän toki oli jäänyt miltei huomaamatta… Tai no, ehkei ihan, mutta ihan melkein melkein. Siis sekin toki jäi Beaun tummilta silmiltä huomaamatta, kun toinen käänsi sälekaihtimet kiinni. Miten kukaan saattoikaan näyttää noin helvetin haluttavalta jo niinkin arkisen asian suorittaessaan… Beau pudisti hieman päätään kooten ajatuksensa.

“Epäilemättä…”, tummaverikkö puuskahti. no, ei sitten kutsuttaisi toisen ‘perhettä’ lemmikeiksi jos se oli niin tärkeä seikka. Sen tussun erikseen mainitseminen kuitenkin vitutti Beauta. Erikoishuomiota… Ei kun helvetti, se naikkonen vain ärsytti Beauta uskomattomasti, joku tekoblondi pissaliisa… Beau vihasi sellaisia ihan noin muutenkin, ei mitään erikoista juuri sitä tussua kohtaan…
Toisen sanat saivat Beaun hymähtämään tylysti ja pyöräyttämään silmiään. Jaa oliko tyytyväinen? Ei, ei todellakaan ollut ja siihen oli ainakin miljoona erinäistä syytä. Ja saiko heittää ulos? Unissaan ehkä, muutoin ei. Sitten kun tummaverikkö lähtisi hän lähtisi omasta päätöksestään, ylpeänä ja leuka pystyssä. se oli yksi vitun pysyvä totuus. Ja muuta? Tietäisikin. Oven osoittaminen ingnoorattiin ja vittumainen huulillaan poika loi katseensa toisen sinisiin silmiin. Ties monettako kertaa tänään.
“Enpä usko”, Beau tuhahti kääntyen ja hypäten alas sohvansarjalta omille nahkasaappaiden peittämille jaloilleen nojaten vielä rennosti sohvaan. Kusipäistä naurua edeltävä kommentti sai Beaun ärtymään silmissä.
“Toki, mutta onko se niin kannattavaa… Siinä kun saattaisi käydä niin, että mä löytäisinkin sen sitten muutaman päivän kuluttua kuolleena kämpästään”, beau sähähti ottaen muutaman askeleen Shayneen päin. Hän oli jälleen varsin kiukustunut ja vittumainen.

“Sulla kun sattuu näköjään olemaan niin helvetin omituisia mielihaluja”, Beau sähisi mulkoillen toista yhä. “Mitä sä haluat musta, Shayne? Haluatko sä naida mua? Siihen on kuule helpompiakin tapoja, mutta suosittelen, että pysyttelet vaan niissä tussuissas”, Beau kiljui ja otti jo muutaman askeleen toisen ohi oven suuntaan kääntyen sittenkin kannoillaan ympäri ja jäätyi mulkoilemaan toista. Helvetti miten hän vain halusikaan tulla ahdistetuksi vasten seinää ja tällä kertaa hän voisi antaakin koko jutun mennä loppuun purematta Shaynea… Eikun helvetti! Ajatukset olivat niin vitun sekaisin, ettei hän oikein enää edes tiennyt… Vittu.
“Pysy erossa mun elämästä”, Beau kivahti mulkoillen toista tavalla, joka olisiu varmaan tappanut toisen, jos Shayne olisi kuulunut kuolevaisten sakkiin.

Olo oli kuin ristikuulustelussa ja se sai miehen ärtymään silmissä. Häntä ei kukaan kyseenalaistanut tai kuulustellut riskeittä. Beau vaati selityksiä, vastauksia joita ei todellakaan tulisi saamaan. Mikä Kevinissä haittasi? No helvetti hän oli kehdannut kajota kehoon, johon vain Shaynella oli oikeus kajota! Siis ei kun...
”Ei syytä, oli tylsää”, mies lopulta murahti, kun ei muuta keksinyt ja mutusti väritön katse silmissään omenaansa. Pitkä sormi osoitti edelleen oven suuntaan käskyttävästi, mutta diivamainen prinsessa ignoorasi sen täysin mulkoillen STOPia sillä tutulla, vittumaisella katseellaan. Shayne ei tahtonut päästää toista silmistään tai asunnostaan, kun tuo nyt kerran oli hänen asunnolle eksynyt. Ja mitä hän halusi? Siitä ei puhuttu. Toisaalta hän taas tahtoi nähdä millainen ilme ja ääni prinsessasta saataisiin, kun tuo viskottaisiin ovesta ulos. Herättäisi varmaan raivollaan naapurit ja pian koko talo raikuisi kun naapurit huutaisivat, STOP huutaisi ja Beau huutaisi. Poliisit paikalle ja se olisi ikävä siltä kannalta, jos poliisisedät haluaisivat tehdä tupatarkastuksen. Huumevuoria ja aseita kun ei tahdottu esitellä kaikille. Beau kyllä löytäisi itselleen uuden omistajan, ja helposti se kävisikin tuon niin himoittavalla kropalla. Shayne nyrpisti nenäänsä ja haukkasi omeneastaan, Beaun jatkaessa, vihjaillessa siitä miten tämä uusikin omistaja mahdollisesti löytyisi kuolleena kmäpästään.

Viattomasti Shayne kohautti olkapäitään ja hymähti heti perään.
”Jos sä otat omistajaks jonkun jengiläisen, niin kyl me se todennäkösesti joskus tapetaan. Totu siihen”, mies sähähti myrkyllisesti takasin. Hän varoi puhumasta liikaa, sillä yksikin väärä sana paljastaisi hänet ja saisi hänet helposti kuseen. Ja mielihaluja STOPilla oli kaikenlaisia, eikä niistäkään mielellään puhuttu.
”En halua mitään”, mies ilmoitti tylysti Beaun kysyessä mitäkö hän lyhyemmästä halusi.
”En, mistä sitä tietää vaikka menettäisin kielen tällä kertaa”, mies jatkoi Beaunkin jatkaessa seuraavalla kysymyksellä. Helvetti halusipas, juuri sitä hän tahtoi, naida. Hän vittuvie tahtoi toisen jäävän, vaikka se olikin ehdottomasti typerintä mitä hän saattoi haluta.
”Mä pysyn poissa sun elämästäm, heti kun sä lopetat noitten tekosyiden keksimisen”, STOP lausui kylmästi ja tiputti omenan lattialle, vaikkei sitä oltu vielä loppuun syöty. Mies kääntyi lyhyempää kohti ja otti askeleen toista kohti, neutraali säväys kasvoillaan.
”Älä esitä et sua sen Kevinin kohtalo kiinnosti. Sä vaan halusit nähä mut, tulla raivoomaan koska et muuta osaa”, Shayne lausui matalasti ja tuttu, omahyväinen hymy nousi niin huulille kuin silmiin.
Kevyesti mies nappasi lyhyempää tuon paidankauluksesta ja kiskasi lähemmäs itseään, vahtien kuitenkin, etteivät heidän kehonsa koskettaneet toisiaan. Ei, tällä kertaa hän oli se, joka ei mitään iloja suonut.

- Luvassa varsin sekavaa tekstiä, kun mä yritän saada aikaan noita mun kuvituksia… Ja noi naikkoset harrastaa seksiä nyt tossa paperilla melko kiivaasti (älä kysy), joten… -

Toinen ilmoitti ettei syytä ollut, vain tylsää. Beau ärähti jotain missä ei yksinkertaisesti ollut lainkaan järkeä tai tarkoitusta. Kaikki toisessa alkoi ärsyttämään, suututtamaan ja suorastaan vituttamaan, ehkä raivostuttamaankin hetki hetkeltä vain enemmän. Helvetin Shayne, helvetin tilanne ja helvetin Kevin, helvetin murha ja helvetin… Helvetin kaikki! Että osasi taas yksi typerä tilanne vituttaa. Helvetin helvetti!
“Tietenkin tapatte… Ketä sä nyt et tappaisi, tappokone. Sä olet niin yksinkertainen”, Beau sähähti. Miksi hän edes tuhlasi aikaansa tuohon paskiaiseen? Yksinkertaiseen, typerään ja turhaan paskiaiseen. Niin, olihan siihen yksinkertainen vastauskin; koska Beau rakasti tuon paskiaista. Helvetin tunne, saisi olla pitämättä paikkaansa. Vittu, raivostuttavaa ja inhottavaa, heikkoutta. “Ja lakkaa puhumasta musta niin kuin mä olisin joku saatanan koira.”
Tummaverikkö sipaisi hiuksiaan lakkaamatta mulkoilemasta Shaynea pahalla silmällä.
“Totta, mistäpä sitä tietäisikään. Ja olisihan se varsin ikävää elää ilman kieltä. Ei voisi kokoajan valehdella ja puhua paskaa”, Beau tuhahti myrkyllisesti ja vaikka mieli tekikin kääntää katse pois ei ylpeys antanut tehdä niin.

Omena tippui lattialle ja Shayne tuli lähemmäs. Beaun keho jännittyi vain hieman. Toinen iski sanoillaan totuuden vasten tummaverisen nukkepojan kasvoja, Beau vain irvisti. “Mä osaan paljonkin muuta”, poika sähähti tullen sitten kiskaistuksi paidan kauluksesta lähemmäs Shaynea, vaikkeikaan harmikseen vasten tuon täydellistä kehoa. Toinen hymyili omahyväisellä tavallaan saaden jälleen aikaan Beaussa sen tunteen, joka tahtoi sylkeä toisen kasvoille. Sitä poika ei kuitenkaan tehnyt, kyllä hän tiesi mitä sellaisesta saattaisi seurata.. Ei tarvinnut kuin hieman muistella viimeisintä, mitä poika ei kyllä tahtonut mistään syystä tehdä… Paitsi että hän oli voittanut… Se nyt kuitenkin oli varsin mitätön tekijä juuri tällä hetkellä.
“Sä olet ristiriitainen, Shayne”, Beau huokaisi. “Justhan sä käskit mua poistumaan”, hymy kohosi kasvoille. “Ja sä et halua multa mitään…”
Käsi vietiin koskettamaan kevyesti toisen rintakehää. “Sä sanot toista ja teet toista… Sä olet helvetin käsittämätön, tiesitkö. Mä saan mun vastauksen niin sä saat sun tyydytykses”, Beau lausui antaen oman omahyväisyytensä karata huulille.

+ Vammaisevaa tekstiä, syytän kättäni D: +

Tuttuakin tutumpi sana sai hymyn viivähtämään Shaynen punertavilla huulilla. Asia oli juuri niin kuin Beau oli sanonut. Tappokone. Sitä STOP juuri oli, jokaista soluaan ja raajaansa myöten tappokone. Jotkut eivät uskaltaneet edes lyödä toista ihmistä, koska pelkäsivät satuttavansa. Shayne ei ymmärtänyt sellaista. Hän tappoi ihmisiä ilman tunnontuskia, katsoi nauraen heidän kasvoihin kun he itkivät ja anelivat armoa. Hän ei tuntenut minkäänlaista sääliä ja kasvoille sylkien lopetti ihmisen kuin eläimen. Hän ei välittänyt, hän ei piitannut. Hän ei tuntenut minkäänlaista katumusta, vaikka sai pari päivää myöhemmin kuulla, miten murhatun omaiset surivat. Hän nauroi muiden tuskalle ja iloitsi muiden surusta, koska se muistutti häntä siitä, miten helvetin hyvin hänellä itsellään meni. Hän oli häpeilemätön tappaja, joka nauraen vei ihmisiltä heidän viimeiset hengenvetonsa. Hän ei epäröinyt, ei edes itkevän lapsen kanssa. Kuten hän itse oli ihmisille usein sanonut: tuntisin nyt tuskaa sydämessäni, jos minulla olisi sydän.

Shayne vihasi poikkeuksia. Hän vihasi sitä, jos joku vaikutti häneen niin vahvasti, että sai hänet tuntemaan tunteita, jotka hän luokitteli heikoiksi. Siksi hän vihasi Beauta, joka sai hänet niin sekaisin, ettei hän voinut kuin haluta toista. Hän tahtoi pistää miehen purkkiin ja ottaa aina tarvittaessa esiin. Hän tahtoi omistaa toisen niin vahvasti, että tunsi valtavaa raivoa muiden hipaistessakin toista. Hän vihasi sitä tosiasiaa, että rakasti tuota poikaa edelleen. Hän oli luullut pääsevänsä eroon siitä tunteesta päästyään vankilasta, mutta kaikki oli palannut takaisin samalla hetkellä, kun hän oli Beaun pitkästä aikaa nähnyt. Eivät tunteet olleet mihinkään kadonneet, ne olivat yhä jossain miehessä. Ne olivat olleet siellä piilossa, väijyneet tilaisuutta astua esiin. Kirkkailla silmillään STOP tuijotti lyhyempää poikaa ja hymähti huvittuneena.
"Oot oikeessa, bingo. Olis aika perseestä jos ei vois puhuu paskaa", Shayne naurahti pilkkaavasti ja iski silmäänsä. "Muuten me molemmat oltais aika hiljasii vai?" mies kysyi esittäen surkuttelevaa ja kallisti päätään. Neutraali ilme vedettiin kasvoilla ja Shayne kuunteli lyhyemmän sanoja, yrittäen ignoorata toisen lämpöisen käden rintakehällään.

Ristiriitainen. Sitä hän nimenomaan oli. Järjeksi sanottu puoli miehessä tahtoi heittää Beaun ovesta ulos ja se heikko, tunnepuoliksi kutsuttu osa tahtoi pitää toisen itsellään.
"Selvä", mies murahti ja myöntyminen oli hänelle äärettömän harvinaista. Perhanan Beau, sai hänet tekemään asioita joita ei normaalisti tekisi. "Mä vastaan yhteen kysymykseen paskaa puhumatta. Kysy ", mies sanoi viileästi, tietämättä oliko kovin hyvä idea antaa Beaulle lupaa kysellä.

Beau tuhahti pörröttäen toisella kädellään hiuksiaan, tummat silmät katselivat viileästä Shaynea. Helvetti, tuon olemus osaisikin ärsyttää ja samalla haluttaa poikaa. Toinen myönsi puhuvansa paskaa, Beau näytti varsin itsetyytyväiseltä, helvetti hän oli itsetyytyväinen! Eikä hänellä nyt vai nollut tapana peitellä tuntemuksiaan, hänen oli vaikea hillitä itseään. Beau oli vain liian lyhytpinnainen pysyäkseen kokoajan räiskyvine ja räjähtelevine persoonineen viileässä kuoressa.
Toinen mainitsi myös sen, että he molemmat olisivat hiljaisia jos eivät valehtelisi. Beau naurahti koleasti. “Puhu vain omasta puolestasi, mä itse en valehtele koskaan”, tummaverikkö letkautti. Hän itsekin tajusi sen tahattoman, vahingossa lipsautetun huumorin sanoissaan, mutta pyrki pitäytymään viileänä ja neutraalina. Helvetti, tahaton, pienen pieni hymy käväisi kasvoilla kadoten yhtä nopeaa kuin oli saapunutkin. Se oli vain häivähdys, josta ei tiennyt näkikö vain harhoja vai oliko se oikeastikin ollut tuon pojan kapeilla kasvoilla.

Beaun odotuksien vastaisesti Shayne myöntyi ehdotukseen samantien, saaden puhtaan hämmennyksen lyhyemmän kasvoille. Tummat silmät tuijottivat hetken jopa miltei järkyttyneinä Shaynen sinisiin, kunnes kasvoille kohosi vino ja varsin ärsyttävänpuoleinen hymy. Taas Beaulla oli sauma tiputella vittumaisia kommenttejaan, yrittää voittaa tuo toinen poika sanoin kisassa, joka ei näemmä koskaan loppuisi. Viimeisin erä oli ollut voitto Beaulle, tästä ei vielä tiennyt. Kaikki oli aina mahdollista.
“Ei ne tussut näemmä sulle riitä. Sä…”, Beau puhui naurahtaen sitten ja antaen ylimielisen hymyn koristaa kasvojaan. “Äläkä jaksa leikkiä kovanaamaa nyt, Shayne. Anna mulle hymy”, Beau puheli naurahtaen sitten hyvinkin sarkastiseen sävyyn. Niin, eihän toinen koskaan hymyilisi, eikä varsinkaan vilpittömästi ja Beaulle. Niin, joskus sitä oli menneisyydessä sattunut… Myös nukkepoika oli silloin hymyillyt vilpittömästi, sitä ei tosin ollut sattunut vuosiin… Oikeastaan tummaverikkö ei ollut suonut vilpitöntä hymyä kellekään Shaynen jälkeen. Sen käsittäminen oli kuin poika olisi saanut iskun kauniisiin kasvoihinsa. Helvetti!
“Sun pitää antaa mulle hetki niin mä muotoilen sanani kuten demoneille muotoillaan, ei mitään minkä voisi tahallaan ymmärtää väärin, ei mitään aukkoja. Ja mä sit kans haluan rehellisen vastauksen”, Beau hymisi. Että hän olikin hyvä! Hän oli saanut tilaisuuden kysyä mitä tahansa ja hänelle oli vieläpä luvattu vastaus siihen… Niin, eriasia vastaisiko toinen todella, tai tahtoisiko Beau edes kuulla totuutta aivan oikeasti.

Aikaa pelaten pojan sormet sivelivät hitaasti toisen rintakehää, valuivat alemmas, hennompaa kehoa puskettiin vasten Shaynen lihaksikasta ja pitkää kroppaa. Helvetti… Oli siinäkin tekosyy, kyllähän Beau tiesi tahtovansa toista aivan yhtälailla kun toinen tyydytystään… Ja silti Beau halusi edes kuvitella, ettei kyseessä ollut Shaynelle vain tyydytys, vaan se että toinen todella tahtoi häntä. Ei vain seksiä, vaan Beaun.
Poika kurottautui painamaan huulensa kevyesti vasten pidemmän kaulaa, eikä tuo vittumaisuuttaan voinmut olla näykkimästä.
“Miksi sä tapoit Kevinin?” Helvetti, ei Beaun ollut sitä oikeasti tarkoitus kysyä. Hän vain ei pystynyt esittämään oikeata tiedonjanoaan suorilla sanoilla Shaynelle. Hänestä nyt vain ei ollut kysymään sellaisia typeryyksiä tuolta pojalta… Ja ennen kaikkea, Beau ei tahtonut pettyä vaan pitäytyä kovana ja säilyttää uskomattoman itsetuntonsa ja egonsa.
Toisaalta, Beauta oikeasti kiinnosti, varsinkin jos hän saisi suoran vastauksen. Ja sitähän tuo hentorakenteinen tummaverikkö todella uskalsi epäillä. Miksi tuo uskomaton hirviö, satujen peto, muka tahtoisi kertoa mitään prinsessalle, joka tahtoi tietää enemmän kuin olisi sopivaa.

Venyi D:


Beaun kasvoja jäätävästi tuijottaen Shayne yritti löytää toisesta jotain, mikä olisi muuttunut. Hän oli luullut ajan muovaavan jopa prinsessapojasta karskimman, mutta tuo oli edelleen sitä kaunispoikaa, jota oli vankilassakin ollut. Toinen oli niin raivostuttava, ettei Shayne voinut olla pitämättä. Oliko STOP siis jonkin sortin masokisti, koska halusi niin paljon jotain, joka jatkuvasti vitutti häntä ja sai hänet pahalle tuulelle? Ehkäpä. Mutta Beau olikin ainut joka sai hänet käyttäytymään niin, kuin hän oli Kevinin kohdalla käyttäytynyt. Ei Shayne olisi muista välittänyt. Jengin kohdalla hän olisi antanut varoituksen ja hakannut. Mutta kun Kevin oli käynyt Beauhun käsiksi, oli STOP tuntenut sellaista koston- ja murhanhimoa, jota hän oli tuntenut viimeksi vankilassa. Varoitusta ei annettu, Kevin tapettiin saman tien, eikä viha ollut siltikään laantunut. Miten se paska kehtasi kajota Beauhun? Lisäksi Shaynea suoraan sanottuna raivostutti se ajatus, että Beau oli joskus ollut Kevinin kanssa. Helvetti, hän oli mustasukkainen, eikä sitäkään ollut tapahtunut vuosiin. Ei hän ollut koskaan mustasukkainen. Kansa tietää sen; Shayne Terell'O Preston ei ole koskaan mustasukkainen. Tässäkin teoriassa päti myös se tieto, että Beau oli poikkeus. Prinsessa oli poikkeus melkeinpä kaikessa. Shayne ei pystynyt lyömään toista, hän halusi toista laittoman paljon, hän halusi pitää muut erossa toisesta, hän ei halunnut kenenkään koskevan Beauhun, joka edelleen esinemäisesti leimattiin hänen omaisuudekseen. Poikkeuksia ei saanut olla, mutta miten päästiin eroon poikkeuksesta, josta ei haluttu päästä eroon? Tai tavallaan haluttiin muttei kuitenkaan. STOP ei voinut kuin kurtistaa kulmiaan, lyhyemmän letkauttaessa ettei muka itse koskaan valehtelisi. Sitä Shayne ei uskonut, kukaan ei voinut aina olla täysin valehtelematta. Olisi hirveää jos ihmiset eivät osaisi valehdella. STOP istuisi varmaan elinkautista, jos ei olisi tähän asti hallinnut paskanheittoa niin hyvin. Shayne ei ollut aivan varma, oliko nähnyt toisen hymyilevän. Heti perään tuo näytti hämmästyneeltä ja sitä STOP ei ihmetellyt. Hän harvoin, suluissa: ei koskaan, myöntyi muiden ehdotuksiin. Mutta miten pahaa yksi pieni kysymys voi tehdä, jos hän saisi siihen vastaamalla pitää Beaun kämpillään. Palkinto tuntui niin mieltä kutkuttavalta, ettei Shayne vain voinut katua myöntymistään.

Että toinen osasi näyttää samaan aikaan niin raivostuttavalta ja haluttavalta ylimielisesti hymyillessään. Shaynea ei pahemmin kiinnostanut pitää ihmeellisempiä juttutuokioita, kun hän olisi niin helvetisti tahtonut repiä Beaulta vaatteet yltä ja iskeä hampaillaan tuohon allekirjoituksiaan. STOP was here fritsuilla tuon kermanvaalealle iholle kaulanseudulle. Ajatus kuulosti jollain tasolla erittäin kutkuttavalta.
"Tussut on mukavaa vaihtelua. Lopeta mulle isotteleminen tai unohdan kysymyksen ja otan sut väkisin", Shayne sanoi kylmästi, silmät vailla epäröinnin häivääkään. STOPia raivostutti toisen sarkastisuus, itse asiassa hän alkoi pikkuhiljaa kallistua sen puoleen, että tahtoi vain repiä toisen makuuhuoneeseen ja kitkeä toisen kasvoilta ylimielisen hymyn. Toisaalta hän taas tahtoi toisen olevan mukana niin, ettei ollut vaaraa menettää kieltään. Helvetti, ei hän varmaan loppupeleissä edes kykenisi toista raiskaamaan. Helvetin Beau, helvetin poikkeusprinsessa. Mutta eihän Beau sitä tiennyt. Toinen tiesi ettei Shayne kyennyt lyömään, mutta muusta lyhyempi ei tiennytkään.

Hymy. Aivan kuin hän muka hymyilisi nyt, kun Beau oli sitä pyytänyt. Ei kiusallakaan. Tai voisi hän sitä ylimielistä ja sarkastista hymyään väläyttää. Se kliseisesti "aidoksi hymyksi" kutsuttu hymy taas oli jätetty lukkojen taakse jo aikoja sitten. Vain Dolphille hän saattoi sen joskus väläyttää, muttei muille. Beau oli aikoinaan ollut ainut jolle hän oli aidosti, täysin puhtaasti ja rehellisesti oli hymyillyt.
"Demoni?" STOPin oli pakko toistaa ja eittämättä tyytyväinen hymy nousi huulille. Toisen laittomasti hyvältä tuntuva läheisyys ja sormien liike jengipomon rintakehällä ignoorattiin vain sen vuoksi, että mies voisi kunniallisesti odottaa juttutuokion, tai oikeastaan kysymyksen loppuun. Miehen oli kuitenkin todella vaikea olla reagoimatta Beaun huuliin kaulallaan. Mies piti itsensä kasassa viimeiseen asti ja pysyi paikoillaan täysin liikkumatta, kuin antiikinpatsas. Samalla hän pystyi näyttämään, että pystyi vastustamaan toista. Helvetin vaikeaa se tosin oli, sillä oli härnäävän lähellä, ettei hän vain puskenut toista itsensä ja seinän väliin. Ja oliko STOP oikeasti niin jalo, ettei puhuisi paskaa? Riippui kysymyksestä.

Kirkkaansinisten silmien katse viileni asteittain, kysymyksen pöllähdettyä julki. Hän ei pitänyt kysymyksestä, mutta vielä vähemmän hän piti siitä, että Beau huomasi helposti, jos hän valehtelisi tämän kysymyksen kohdalla. Pitkään hän vain tuijotti ja yritti keksiä jonkun uskottavan selityksen. Hän ei voinut nöyrtyä ja kertoa suoraan. Hän voisi siis vastata rehellisesti mutta epäsuoraan? Sitähän ei kielletty.
"Koska....................", katse vietiin muualle ja Shayne piti tauon, jota ei ollut suunnitellut.
"Se nuija olis kuitenki pitäny joskus hoitaa... ja sun hakkaaminen vain oli hyvä.. niinku viimenen pisara tai hyvä syy tai jotain... ", mies selitti, punniten oliko sanonut jotain liikaa. Ei hän ollut tottunut mihinkään ristikuulusteluihin, hän oli se joka niitä piti, kukaan ei ahdistellut häntä kysymyksillä. Kaikki kirotkoon poikkeusta. "Ja kai mä vaan... jotenkin toimin samalla tavalla ku...linnassa. Mut älä ny vedä päähäs mitään sellast etten muka pystyis unohtaa menneit tai jotain muuta paskaa. Se oli yks ainut pikku virhe ja mä olin juonu. Ei tuu toistuu ja pääset musta eroon---ja", mies jupisi ja tunsi itsensä yllättäen valtavan ahdistuneeksi. Hän ei ollut tuntenut sitäkään tunnetta vuosiin. Kuinka paljon Beau pystyy kaivamaan esiin taakse jätettyjä tunteita?
"Unohda", mies murahti kiusaantuneena, vaikka peittikin sen melko hyvin jäätä uhkuvan kuorensa taakse. Kylmä katse vietiin Beauhun. Tällä kertaa toinen oli ehkä saanut vastauksen, muttei voittanut, sillä vastaus oli rehellinen, muttei kertonut kaikkea. Kaiken kertominen ei kuulunut sopimukseen.
"Riittääkö?"

- samaa vikaa~ -

Shayne kuittasi tussut mukavaksi vaihteluksi saaden Beaun vain irvistämään. Sanomattakin selvää, ettei jätkä itse naisiin vaihtaisi. Tuo oli kuitenkin isojenpoikien mieluisa leikkikalu, nukkepoika. Ja Beaulla itsellään sattui vain olemaan viehtymystä pitkiin ja treenattuihin korstoihin. Lähinnä koska niistä sai turvallisen olon, joskin se oli kaksiteräinen miekka… paitsi Shaynen kanssa. Tuo ei koskaan kajonnut väkivallalla Beauhun, eikä sitä nähtävimmin ollut oletettavissa vastaisuudeltakaan. Tosin olihan toisessakin omat hyökkäävät puolensa tummaveristä prinsessaa kohtaan. Beau ei nyt olisi tahtonut ajatella mitään, mutta ajatustenhallinta tuntui juuri nyt varsin mahdottomalta.
“Älä uhoa mulle”, Bau sähähti mulkoillen Shaynea myrkyllisesti tuon ilmoitettua ettei tummaverikön ollut sopivaa isotella tai siitä koituisi seuraamuksia. Sitä paitsi miksi Shayne hänet väkisin ottaisikaan, kun kerta oli tarjolla parempaakin? Eipä miksikään, tyhjiä merkityksettömiä sanoja, jotka olisivat voineet toimia miltei kenen tahansa muun kohdalla. Vaan eipä Beaun, hän oli oppinut suuriin puheisiin. Hän toki tiesi, että se mitä Shayne sanoi harvemmin oli turhaa uhoa, toinen oli kuitenkin tunteeton raakalainen. Ja myös helvetin mielissään tullessaan kutsutuksi demonina, Beau pyöräytti tummia silmiään halveksuvasti. Hän oli prinsessa, johon pahat pojat tekivät helvetti vie vaikutuksen. Hän piti raaoista ja tunteettomista tappokoneista, ne kiihottivat häntä. Eikä hän silti voinut myöntää kuin puolet, hän oli prinsessa eivätkä prinsessat olleet koskaan tyytyväisiä saati rehellisiä. Beau oli helvetin tyytymätön jopa ollessaan tyytyväinen. Diivapoika.

Beauta myös ärsytti, kuinka Shayne oli kuin suolapatsas, vaikka nukkepoika tuota kiusoittelikin. Ei liikkunut, puhunut, juuri ja juuri tuntui hengittävän. Kusipäinen kovanaama, nautti kuitenkin… Beau murahti ja sitten puri toisen kaulaa. Jos häntä kohdeltiin kuin ilmaa niin useimmiten poika veti herneen nenäänsä, lopetti puhumisen ja huomioinnin. Nyt tuo pikemminkin vain tahtoi niitata koko Shaynen kropan täyteen hampaanjälkiä vieriviereen. Kusipää, huomaisi nyt kun tässä kuitenkin roikuttiin hampailla kaulanahassa!
Beaun lävistetty kieli piirteli kuvioita ja koko kroppa kerjäsi huomiota puskeutumalla vasten Shaynea. Helvetin helvetti, ei hän saisi. Piru kuitenkin tiesi, että Beau lopettaisi kuin seinään toisen huomion saavutettuaan.

Ja seinäänhän tummaverikkö lopettikin, joskaan ei kirjaimellisesti, mikä ei sekään Shynen tuntien mahdotonta olisi ollut. Toisia tuo tappokone heitteli seinille, Beaun yleensä paiskasi tullen itse perässä, eikä hentoinen tummaverikkö edes valittanut. Useinmmiten vain nautti täysin siemauksin saamastaan huomiosta.
Nyt tuo kuitenkin lopetti Shaynen vastatessa esitettyyn kysymykseen. Beau irtautui peruuttaen hieman katsoakseen toisen kasvoihin. Tummat silmät tutkailivat tarkkaavaisina pienintäkin vihjettä valheesta. Kusipää, nyt saisi olla helvetti valehtelematta! Beau halusi seksiä Shaynen kanssa, mutta sen piti vaikuttaa siltä, että se oli vain hyvitystä. Huoraamista… Mutta sen ääneen sanominenhan saisi pojan tulistumaan. Hän ei ollut mikään helvetin huora! Ikinä. Paitsi jos kysyttiin keneltä tahansa muulta kuin pojalta itseltään.
Shaynen vastaus sai hymyn pojan huulilla vain syvenemään, sen itseriittoisen, entisestään. Poika olisi voinut kehrätä irti saamiensa lauseiden tähden. Tuo poika myönsi tehneensä sen Beaun tähden! Myönsi, että se oli sitä samaa omistuksenhalua kuin vankilassakin! Shayne tahtoi Beaun vieläkin… Niin, neste nousi kevyesti ja hetkessä päähän, hyvä kun eivät silmätkin keltaisiksi muuttuneet. Sirot, kauniit kasvot kuitenkin kuvastivat diivan olemusta, ylimielisyyttä, imarrelluksi tulemista ja siitä nauttimista. Ja Shayne kun ei koskaan smyöntänyt Baulle mitään.

“Sä olet pahimman luokan paskiainen”, Beau ilmoitti. Sitä perussarjaa, mitä tuo poika muutenkin suustaan syyti, sillä erolla että äänestä erottui säie täynnä naurua. Niitä pieniä hetkittäisiä vihjeitä, että salattuihin tunteisiin saattaisi olla jopa vastatunteita… Turhaa toivoa, mutta… Niin.
“Ja jos sä et vielä ole tajunnut, niin se oli sun vika että se löi mua. Teissä kovanaamoissa on aina samoja piirteitä, kaikilla on vahva omistusvietti”, Beau puheli. Enää poika ei kiusallaankaan Shaynea koskettanut, vaikka mieli olisikin tehnyt. Hän oli vain maksu toisen vastauksesta, joka oli vajanainen… Ja Beau olisi hyvin mielellään kuullut lisää, siitäkin huolimatta että ääni päässä ilmoitti varmana ettei mitään enää saataisi irti. Kaikki tämäkin oli tullut niin vastahakoisesti.
“Pikkuvirhe”, tummaverikkö maisteli suussaan. “Eikä maksanut kuin yhden hengen… Tällä kertaa”, poika virnisti ja suoristi hivenen paitansa helmaa vieden katseensa siihen paitaan varmistaen että myös sai sen suoraan, sitten katsottiinkin jo Shayneen.
“Ja vajaa informaatio tietää myös vajaita palveluksia”, Beau letkautti antaen leveän ja varsin vittumaisen virneen levitä huulilleen.

Shaynen teki mieli tukistaa Beau kuoliaaksi. Hänen niin teki mieli kohdella prinsessapoikaa kuin ketä tahansa muuta ja hakata tuo kuoliaaksi. Pääsisi Kevininsä viereen helvettiin. Vitut pääsisi. Shayne menisi perässä ja hakkaisi Kevinin. Voi luoja, siis se olematon luoja, että Shayne oli sekaisin. Mutta ei mies voinut sivuuttaa sitä ajatusta, joka tuntui jollain tasolla ihan kätevältä. Jos Beauta ei olisi, ei olisi heikoiksi tekeviä tunteita. Ei Beuta, ei vitutuksia. Ei mitään sellaista, jota Shayne halveksi itsessään. Ja tunteitaan hän halveksi enemmän kuin mitään muuta. Mutta jos ei olisi Beuta, ei olisi olemassa sitä henkilöä, jolta STOP salli enemmän kuin muilta. Ei olisi olemassa sitä henkilö, jota Shaynea halusi. Yleensä mies yhden yön jälkeen kyllästyi ja jätti tyypin oman onnensa nojaan. Kerran runkattuja ei enää haluttu. Beauta taas himoittiin, vaikka tuota oli monen monta kertaa naittu. Helvetti miten toinen osasikaan hymyllään ärsyttää.
Patsastelusta pidettiin kiinni, vaikka Shayne joutui lopulta puremaan huultaan pitääkseen itsensä kurissa. Kädet vedettiin puuskaan ja mies tuijotti Beuhun jäätävästi, kuin ei olisi millään tavalla piitannut toisen kiehnäämisestä. Beau hymyili niin tyytyväisenä, että STOPin teki mieli ryhtyä raivoamaan ja heitellä esineitä ympäriinsä. Olo oli kuin tossun alla. Luoja paratkoon. Hän tuli mieluummin ammutuksi kuin olisi tossun alla.
Edelleen Beau syötti samaa vanhaa settiä ja pelottavan ilmeettömänä STOP tuijotti toista. Mies keskittyi siihen, ettei olisi ulospäin mitään muuta kuin puhuvaa patsasta. Kylmästi ja murhaavasti mulkoilevaa patsasta.

Shaynea raivostutti koko tilanne. Hän ei enää ikinä suostuisi sanomaan toiselle sanaakaan. Paitsi valheita. Hän ei puhuisi enää mitään muuta kuin paskaa, jos toisen reaktio oli totuuden paljastuessa noin voitonriemuinen. Toinen ei saanut olla voitonriemuinen. Toisen tuli helvettivie olla se sama vankilakundi, joka aina hävisi Shaynelle. Että STOP osasikin olla itsekäs ja kusipäinen. Hän ei vain kerta kaikkiaan kestänyt sitä, ettei itse ollut niskanpäällä. Pienessä hetkessä kaikki suunnitelmat kaatuivat. Jää murtui ja Shayne suli ylimieliseen hymyyn. Kirkkaat silmät täyttyivät nauravasta säälistä, jota mies ei vain kyennyt pidättelemään.
"Vittu Beau , etkai sä oikeesti luule että mulla on jotain omistusviettiä SUA kohtaan?" Shayne kysyi huvittuneena, esittäen sitä, mitä jossain sisällään tahtoi olla. Hän tahtoi olla välinpitämätön ja kusipäinen myös Beauta kohtaan. Kohdella tuota kuin koiraa. Jossain muualla päin kroppaansa taas ei tahtonut. Mieshän oli kävelevä ristiriita.
"Sanotaan vaikka että sä olit hyvä syy sen hakkaamiseen. Älä luule ittestäs liikoja sen takia, että mulla oli pinna valmiiks kireellä ja pää täynnä viinaa", mies jatkoi ja naurahtaen laski kätensä hetkeksi lanteilleen.
"Ja plus, sä väität ettet oo huora, mut jaat palveluksia?" STOP naurahti pisteliäästi ja nappasi Beaun paidankauluksesta, lähtien omahyväisesti hymyillen vetämään lyhyempää pois eteisestä.

Jossain syvällä sisällään mies toivoi Beaun suutuvan. Vihaseksi oli mahtavaa ja vaikkei hän sitä koskaan myöntäisikään, Beau oli valtavan seksikäs vihaisena. Ja muka vajaita palveluksia? Shayne oli tainnut kuulla tuon ennenkin. Kun hän pääsi vauhtiin, mokomat ajatukset katosivat hetkessä. Lisäksi aiheenvaihto tuntui hyvältä idealta. Oli hänen vuoronsa ottaa haluamansa "palkka".
"Pikku huora sai tahtomansa ja nyt on maksun aika", Shayne enemminkin ilmoitti, kuin kyseli.

Beau onnistui kuin onnistuikin saamaan sen jäisen patsaan hajalle, mutta se käänsikin sitten taas tilanteen päälaelleen ja päästi Shaynen määräämään pelisäännöt. Helvetti, ei tässä nyt näin kuulunut käydä! Toinen ilmoitti ettei omistanut minkään sortin omistushalua tummaverikköä kohtaan, polki Beaun valtavaa egoa nastoitetuin kengänpohjin. Ja vaikkei Beau antanut sen näkyä, se helvetti vie satutti häntä, eikä edes mitenkään pienillä pintanaarmuilla. Ylimielisyys ja ilkeät sanat, Beau ei olisi välittänyt jos tuo olisi ollut joku muu kuin Shayne. Ja vaikka hän tiesi, että toinen valehteli se sattui. Helvetin kovaa ja syvältä, tummaverikkö irvisti ja harkitsi jälleen toisen kasvoille sylkemistä. Se vain tuntui olevan aina se mitä prinsessa tahtoi eniten tehdä toiselle… tai ainakin toisiksi eniten.
“Sä voit kuule syöttää ihan mitä tekosyitä ikinä tahdot, ne saattaa menää läpi sulle, mutta mua sä et kuseta. Sun on täysin turha väittää mulle noin. Mä vietin aikaani saman katon alla ja yhdessä sun kanssa vuoden, jos et muista”, Beau sähisi silmät jälleen kerran liekehtien. Kukaan muu ei saanut tuota tummaverikköä raivostumaan yhtä tulisesti kuin Shayne, kenelläkään muulla ei ollut mahtia saada Beauta antamaan kaikkensa seksiä harrastettaessa, kenelläkään muulla ei ollut minkään laista oikeutta satuttaa pojan egoa pahasti ja saada silti tuolta huomiota. Vain Shaynellä, ja se jos mikä oli hyvinkin vittumaista.

Toinen sylki sanoja suustaan, se johon voimakkaimmin reagoitiin oli se, jota Beau inhosi maailmassa eniten. Kukaan ei kutsunut Beauta huoraksi, kenelläkään ei ollut oikeutta loukata poikaa sillä saastaisella sanalla. Raivo suorastaan leimahti noissa tummissa silmissä, siropiirteinen prinsessa tärisi kiukusta, juuri tällä hetkellä hän vihasi Shaynea niin helvetin paljon. Palakoot helvetissä, Dante’s Hellin seitsemännessä lokerossa Brutuksen, Cassiuksen ja Juudaan seurana.
Beaun pinna oli pettänyt ja poika oli raivotautinen, hän sähisi ja mulkoili Shaynea pahalla silmällä. Huolimatta siitä, kuinka Shaynen sormet olivat kiinni Beaun paidan kauluksessa poika yritti rimpuilla ja kiemurrella itseään vapaaksi. Epätoivoisesti ja ilman näkyviä tuloksia. Tummaverikkö oli jo niin vihoissaan, ettei edes tajunnut tulla ajatelleeksi sitä seikkaa, että juuri tästähän Shayne nautti. Siitä, kun sai Beaun itsehillinnän romutettua ja pienen kissapedon hampaineen ja kynsineen raivoissaan kimppuunsa.
Nukkepoika ei mahtanut niin mitään itseään vahvemmalle pojalle, joka kiskoi tummasilmäisen kiukuttelijan kevyesti perässään kuin isännälleen niskuroivan koiran. Beau vihasi toista yli kaiken, hän halusi toista yli kaiken sen rajattoman raivonsa keskeltä.

Shayne jatkoi samalla linjalla, kutsui poikaa pikku huoraksi, vaati maksua. Beau ärisi ja murisi, kirosi hiljaa mumisten Shaynea alimpaan helvettiin, seitsemänteen lokeroon, sinne tuo saasta kyllä kuuluisikin.
Poika pysähtyi yhtäkkisesti, jäi vain paikoilleen, silmät yhä toisen kasvoihin naulittuina, yhä täynnä sitä rajatonta vihaa. Hento käsi laskettiin paidankauluksesta pitävän käden päälle, toinen käsi sipaisi hiuksia. Beau tiesi kiljuvansa ja kiukuttelevansa vielä vaikka kuinka paljon, hän tiesi tulevansa naiduksi ja haukutuksi vielä, hän tiesi olevansa mukana seksissä, hän tiesi jopa nauttivansa siitä vasten tahtoaan.
Shayne oli hirviö, eikä Beau vain mahtanut tuolle mitään, eikä kai syvällä sisimmässään edes tahtonut mahtaa. Jos Beau jollain täydellisellä ihmeellä saisi toisen tossunsa alle nuolemaan kengänpohjiaan, niin mitä iloa toisesta hänelle enää muka olisi? Eipä sillä että sellaiseen olisi mitään vaaraa edes ollut.
“Sä et kutsu mua sillä sanalla, Shayne”, poika sähähti kissamaisesti vihantäyteisellä äänellä. “Ja sähän et edes makaa huorien kanssa. JA PÄÄSTÄ NYT HELVETTI VIE IRTI MUN PAIDASTA, ÄLÄKÄ REVI SITÄ!”, Beau kiljui. Se oli kuitenkin uusi ja suhteellisen kalliskin paita. Beau ei pitäisi päällään mitään kyseenalaisista oloista tullutta, kyseenalaista vaatekappaletta. Kaiken oli oltava laatutavaraa, vaikka rahasta olikin pulaa.

Shayne tiesi ettei sanoillaan tehnyt muuta kuin heittänyt kilon mutaa prinsessan egon päälle. Mutta mikäs hän sille mahtoi. Hän oli päästä varpaisiin kusipäisyyden ja sadistisuuden tiheytymä. Hän ei osannut katua vaan tunsi mielihyvää saadessaan muut jalkoihinsa. Hän nautti ihmisten heittelemisestä, heidän murskaamisesta niin henkisesti kuin fyysisesti. Hän nautti siitä miten sai muut kärsimään, seisomaan varjossaan pelosta väristen. Hän sai ihmisiä rikki, täysin palasiksi, hymy sai hänet värisemään ja hän nautti siitä. Hän oli sadisti enemmän kuin mitään muuta ja rakasti sitä miten sai muut voimaan pahoin. STOP halusi alistaa, murtaa ja rikkoa. Hän tahtoi murskata ihmisten itsetunnon ja halventaa. Hän niin tahtoi viiltää pintaa syvemmälle ja kun muut epäröivät ja tunsivat säälinpistoksen, hän nauroi ja loisti sitä tyytyväisyyttä ihaillen omaa julmuuttaan.

STOP oli myös täydellinen ristiriita Beaun kohdalla. Hän saattoi hymyillä, mutta silmät olivat täyttä terästä ja murhanhimoa. Hän saattoi samalla olla kylmä, silmät täynnä jotain ällöttävää, jota pehmeydeksi tai lämmöksi kutsuttiin. Se oli heikkoutta. Kun Beau katsoi häntä, hän oli vihainen. Kun Beau hymyili, hän oli vihainen. Kun Beau kosketti häntä, hän oli vihainen. Kun Beau ei katsonut häneen, hän oli vihainen. Kun Beau ei hymyillyt, hän oli vihainen. Kun ei koskenut, hän oli vihainen. Hän niin vihasi toista mutta samalla rakasti niin paljon, ettei ylpeydeltään voinut tuoda tunteitaan julki. Ei saisi olla olemassa ihmisiä, joiden kohdalla hän epäröi. Hänen kuului nauttia ihmisten murskaamisesta. Kuitenkaan hän ei tahtonut murskata Beauta kokonaan, kuten kaikkien muiden kohdalla tahtoi. Dolph oli asia erikseen. Hänen ei kuulunut välittää. Normaalisti, jos hän kuulisi jonkun tuntemansa hepun joutuneen ongelmiin, hän tunsi vain huvittuneisuutta ja nukkui ensi yönsä paremmin. Jos Beau joutuisi vaikeuksiin tai tuota kohdeltaisiin Shaynen silmissä väärin, mies olisi heti väärinkohtelijan kimpussa. Hirviö joka oli umpirakastunut prinsessaan, josta tuli heikkous. Se oli säälittävää, mutta mies ei voinut tehdä asialle mitään. Rasittavaa ja ehdottomasti vituttavaa.

Ylimielisenä hymyillen Shayne räpsytti silmiään ja kuunteli Beaun sanoja. Toinen oli ilmeisesti kääntynyt puolustuskannalle, kun turvautui menneisyyteen. Sellaisen kuvan STOP ainakin sai. Shayne ei sanonut mitään, vaan ylpeänä hymyillen silmäili Beaun tulistuneita kasvoja. Että toinen osasikin näyttää niin saatanallisen hyvältä. Pikkupiru enkelinkasvoin. Toinen olisi jo varmaan haudassa, jos ei olisi saanut Shaynea rakastumaan itseensä. Toinen oli tehnyt satoja, ellei tuhansia kertoja sellaista, josta Shayne helposti kenet tahansa muun repisi ja heittäisi ojaan. STOP salli toiselta liikaa. Oli äärettömän hauskaa, miten Beau tulistui yhdestä pienestä sanasta niin suunnattomasti. Jollain tasolla se oli ihan suloista. Sitä sanaa STOP ei tosin tuntenut. Lisäksi Shayne suorastaan hyräili tyytyväisyyttä, toisen rimpuillessa. Ja Beau varmasti tiesi miten säädyttömästi Shayne siitä piti. Se oli oikein miellyttävää ja sai miehen vain peruuttamaan nopeammin makuuhuonetta kohti. Otetta ei paidasta irrotettu missään välissä. Toinen pysähtyi aivan hetkeksi ja Shaynen oli mielenkiinnosta pysähdyttävä silmäilemään tulisielun kasvoja.

Hymy latistui ja silmiin nousi sama, raivosta ja tyytymättömyydestä palava katse, kuin silloin kahvilan vessoilla. Hän salli toiselta paljon, mutta ohjat oli pakko pitää kädestä ja aivan kaikkea ei voitu sallia. Toiselta sallittiin paljon, muttei kaikkea.
”Älä. Korota. Mulle. Ääntäs”, mies murisi painottaen jokaiseen sanaan ja päästi paidasta, napaten sitten Beaun ranteesta. Ilman toisen mahdollista vastustelua huomioimatta mies raahasi lyhyemmän miehen perässään makuuhuoneelle. Kevyesti mies heitti lyhyemmän selälleen sängylleen. Hän ei tuhlannut aikaa siihen, että olisi hellästi laskenut prinsessan vuoteelleen. Ei kuulunut hänen tyyliinsä ja sen Beau varmaan tiesi. Turha romanttisuus ja hellyys oli perseestä. Poikkeustilanteita oli harvassa. Hymy palasi kasvoille ja ovi vedettiin hymyillen perässä kiinni.

Hittailua, sano jos ei sovi D:

- eipä tuota nyt voi hitiksi laskea, kun Beaulla nyt ei olis mitään mahdollisuuksia vastaan pistääkään~ -

Eipä toinen tietenkään kiukutteluun reagoinut, kuten ihmisen olisi kuulunut. Shayne vain jatkoi, virnuili. Inhottava olento, kusipäinen mies. Beau ei lakannut sähisemästä, vaikka näissä tilanteissa nuken leikkiminen oli se ainoa jotenkuten toimiva keino. Piti olla vain paikallaan, eikä tehdä mitään. Siitä Shayne ei pitänyt ja sen tummaverikkö myös tiesi. Toisaalta, hän oli saanut vastauksensa, jotenkuten ja tunsi olevansa velkaa. Se ei silti syrjäyttänyt sitä totuutta, että prinsessa oli varsin kiukustunut ja suutuksissaan.
Toinen ei päästänyt irti nukkepojan paidasta, vaan kiskoi vain kovemmin. Beau tiedosti, että pian hän saisi Shaynen ihon vasten omaansa, pian hän saisi vaikertaa ja ynistä sitä mielihyvää, jonka toinen osasi hänelle osin tahattomastikin tuottaa. Ei Beau ollut ihminen, joka liioin välitti turhasta hienostelusta sängynpuolella, häntä sai kohdella hieman rajummin ottein, pitikin. Eikä Shaynelta sopinut muuta odottaakaan.
Beau antoi mennä pitkälle rajummissakin leikeissä, pääasia oli vain se, että tummakutrinen kaunotar sai huomiota.

Shayne katsoi suoraan diivan silmiin, hymyttömästi ja tyytymättömällä raivolla. Ei sitä voitu kieltää, etteikö Beau olisi toista juuri nytkin pelännyt. Ei koskaan voinut tietää mitä tuo epäinhimillinen tappaja saisi päähänsä. No, Beau kieltäisi silti kysyttäessä, eikä hän muutenkaan antanut sen typerän pelon hallita itseään. Beau nyt kiukuttelisi itse saatanallekin, jos tuo tummasilmäistä prinsessaa jollain tapaa loukkaisi.
Mustahiuksinen korsto kielsi korottamasta ääntä, Beau pyöräytti silmiään ja antoi ymmärtää olemuksellaan vastentahtoisuutensa, mutta ihme kyllä sulki suunsa. Shaynekin päästi paidasta, joskin tarttui sitten vähemmän hellästi ranteesta kiinni. Se sattui, eikä Beau liioin masokistinen ollut. Kipu sai pojan ynähtämään säälittävästi. Samantien tuo puri jo huultaan ja näytti vain raivostuneelta.
Tummaverikkö hangoitteli kyllä vastaan, yritti pyristellä, mutta eipä hän siitä hyötynyt. Pian diivapoika oli jo raahattu makuuhuoneeseen ja vähemmän mukavasti paiskattu vasten sänkyä, poika sähähti.
Poika oli huomaamattaan ja tahattomasti sulkenut silmänsä, jotka nyt rävähtivät vihaa roihuten auki. Beau mulkoili oven sulkenutta, itsetyytyväistä poikaa. Asentoa tuettiin käsillä ja poika levutti jalkojaan vieden leukansa pystyyn ja katsellen Shayneen haastavasti, silti kiukustaan lainkaan liehtymättä.

Beau oli antautumaton, vaikka tuo antoikin toisen käyttää itseään, hän ei halunnut tulla kesytetyksi, vaikka syvällä sisällä itseeän tiesikin, että jos Shayne tahtoisi hänet tosiaan kesyttää tuolla olisi siihen mahdollisuus. Koskaan Beauta ei silti saattanut alistaa täysin, ruumiillisesti ehkä, mutta tuon villi ja vahva mieli ei hevillä alistunut. Tuliset silmät tuijottivat intensiivisesti sinisiin, kaunotar haastoi hirviötään lähemmäs. Kun leikkiin kerta nyt oli lähdetty, niin sopisi sitten myös leikkiä kunnolla.

Ei Shayne toisen pyristelystä piitannut. Milloin muka olisi? Hän otti mitä tahtoi keinoja kaihtamatta. Hän ei välittänyt anelemisesta tai kyynelistä. Tämä laki miehen harmiksi ei vain aina toiminut Beaun kohdalla. Mutta tällä hetkellä laki piti. STOP ei voinut kuin hymyillä ja toisen lähes haastava ilme sai miehen kirkkaat silmät kiiltämään niin syntisellä tavalla, että joku joka ei tuon katseisiin ollut tottunut, olisi varmasti säikähtänyt näkemästään. Helvetti miten kutsuvalta Beau osasi kaikessa raivossaan näyttää. STOP ei turhaan aikaillut, vaan nappasi vaaleilla sormillaan paidanhelmastaan ja veti valkoisen pitkähihaisen päänsä yli, heittäen sen tähtäämättä jonnekin makuuhuoneen nurkkaan. Treenattu keho pääsi oikeuksiinsa ja silmät nauraen mies nuolaisi punertavia huuliaan. STOP oli aina ollut tyytyväinen kroppaansa. Hänen työnsä ja harrastusten ansiosta hänen ei tarvinnut juosta saleilla, vaikka toki hän niilläkin viihtyi. Lihasta kertyi muutenkin, mutta sopivassa suhteessa. Shayne ei tosiaankaan tahtonut olla ihmisten ylitse vyöryvä lihasmassa. Tähän asti kukaan ei ollut hänen kehostaan valittanut, joten hänellä ei ollut tarpeita muuttaa sitä.

Askeleet veivät sängyn luokse ja tiivis, röyhkeän vihjaileva katse pidettiin tummasilmäisessä prinsessassa. Beaun vartalo oli täydellinen. Shayne ei pitänyt lihaksikkaista korstoista, kaunottaret olivat enemmän hirviön mieleen. Hymyä ei karistettu ja turhia arkailematta mies asettautui diivapojan jalkojen väliin ja tuuppasi toisen käsiensä varasta selälleen. Sanaakaan sanomatta mies hivuttautui toisen ylle ja virnisti ylimielisesti silmät voitonriemua tihkuen. STOPia ei lainkaan kiinnostanut se, jos toinen aikoi mahdollisesti sanoa jotain tai protestoida. Huulet painettiin ahneina vasten toisen omia ja kieli ujutettiin pehmeiden huulten välistä toisen suuhun. Ehei. Shayne ei ollut niitä jotka antoivat armoa tai lopettivat toisen itkiessä. Hän oli dominoiva ja hoitelisi Beaun loppuun asti. Hän tahtoi toisen voihkivan ja kiemurtelevan allaan. Vasen käsi Beaun oikealla puolella pysyi pitämässä miestä pystyssä, vasemman hivuttautuessa paidan alle hyväilemään lyhyemmän vatsaa ja kylkiä. Mies tiesi olevansa hyvä suutelemaan ja vaikka mielessä viivähti ikävä muisto viime kerrasta, ei hän erkaantunut vaan antoi kielensä haastaa Beaun oman kiivaaseen taistoon.

Shayne heitti paitansa nurkkaan ja tummat silmät saivat nuolla katseellaan tuota treenattua yläkroppaa. Se näytti jopa paremmalta kuin viimekerralla, olihan toinen tosin nyt vielä timmimmässä kunnossa kuin silloin… Oli oikeastaan hyvin epäuskottavalta ja oudolta tuntuva ajatus, että viimeksi Beau oli saanut ihailla toista paidattomana vankilassa.
Toinen tuli tuli lähemmäas, lupia kyselemättä Beuan päälle, kuten oletettavissa oli ollutkin. Prinsessa kaadettiin takaisin selälleen patjaa vasten, kädet löysivät tottuneesti paikkansa toisen niskasta STOPin samassa hyökätessä huulten kimppuun. Suudelmaan vastattiin nälällä, rajattomalla himolla ja kokemuksella. Tälläkin kertaa beau antoi kielensä leikitellä, ei pikemmin ehkä taistella, Shaynen kielen kanssa ilman ajatustakaan sen puremisesta. Toisin kuin viime näkemällä.
Mustatukkaisen pojan käsi vaelsi ruskeaverikön paidan alle saaden pojan ynähtämään pienesti, kädet toisen niskassa kiskoivat poikaa vain lähemmäs, oma kroppa nousi hieman patjan pinnasta. Beau todellakin halusi tulla alistetuksi tuon pojan taholta, hän tahtoi Shaynen naivan itseään armotta.

Käden valuivat Shaynen niskasta, pojan vartalo tipahta takaisin vasten sängyn patjaa, sormet koskettelivat toisen alastonta ylävartaloa huulten pitäessä toisen suulle seuraa.
Shayne suuteli hyvin, oikeastaan helvetin hyvin. Beau teki kaikkensa tehdäkseen sen vielä paremmin, antoi kaikkensa. Niin ,se oli jo täysin unohdettu, kun hetki sitten väitettiin palvelustenkin olevan puolinaisia, kun vastauskin kerta oli sitä. Niin, Beau oli täysin mukana ja olisi sitä myös loppuun saakka.
Tätä se oli aina ollut, helvetillisestä raivosta ja taistosta laittoman hyvään seksiin. Eikä ollut edes mahdottumuus, että riita alkaisi jälleen kun naiminen oli lakannut. Sitä se oli, kun kaksi temperamenttista ihmistä eivät pysyneet erossa toisistaan.