i need an alarm system in my house

//catin talolla siis ollaan ja jukkis mukaan ^^.//

Mustan Aston Martinin maalipinta hohti auringonvalossa, auton rullatessa kevyesti kehräten pitkin hienostoalueen katuja. Ohjauspyörän takana istui Kalifornian auringon alla ruskettunut Jayden Riley, joka naputteli pitkiä sormiaan ohjauspyörää vasten musiikin tahdissa. Tummanruskeat silmät tarkkailivat ohitse lipuvia talonumeroita aurinkolasien takaa. Jayden asui itsekin perheineen tällä samaisella alueella, mutta silti hän aina jotenkin onnistui unohtamaan toisten talojen sijainnit. Ja vielä pahempaa, tällä kertaa tyttöystävänsä. Catherine ei varmasti tulisi kiittelemään poikaa, mikäli tämä olisi myöhässä.

Lopulta oikea talo numeroineen sattui kohdalle ja Jayden kaarsi auton pihatielle. Nopea vilkaisu rannekelloon kertoi, että myöhässä ei oltu. Onneksi. Poika sammutti auton ja nousi sieltä sitten pois, lukiten ovet perässään. Koskaan ei tälläkään hienostoalueella tiennyt, milloin joku saisi pieneen mieleensä idean varastaa upeiden autojen sisustuksia. Jayden oikaisi valkoisen t-paitansa helmaa, nosti aurinkolasit päälaelle ja lähti astelemaan kohti talon sisäänkäyntiä. Matkan varrella poika ehti ihastella kaunista pihaa ja ei niin kovin vaatimatonta taloakin. Päästyään ulko-ovelle, Jayden painoi ovisummeria ja jäi sitten odottamaan pieni hymy kasvoillaan. Siitä olikin jo muutama tunti, kun hän oli viimeksi Catin nähnyt.

//anteeksi kamalan lyhyt ja töks töks rooli -_- kello on päälle kaks yöllä ja meittillä pitäis olla nukkumassa x>//

//Tättärää! Täällä olen!//

Yksi valkoinen paita lensi pedatulle sängylle, blondin tytön kiskoessa päälleen jo toista paitaa, joka oli väriltään korallinpunainen. Askeleet veivät ison kaapin luo, jonka ovessa oli kokovartalopeili. Tyttö sipaisi vaaleita, avonaisia hiuksiaan korvansa taakse ja hymyili pikaisesti peilikuvalleen. Cat pyörähti ympäri, irrottamatta katsettaan pelikuvastaan. Nenä nyrpistyi hivenen ja tyttö marssi takaisin vaatekaapilleen. Jestas! Miten vaatteiden löytäminen saattoikin olla niiin hankalaa!
Siniset silmät katselivat tarkkaan siistejä vaatepinoja, joita oli hyllyillä hyvin paljon. Toisinaan hän oli ylpeä niistä, sillä kaappi sisälsi myös hyvin kalliita merkkejä, mutta toisaalta tälläisinä päivinä Cat olisi tahtonut painua shoppailemaan lisää vaatteita, joita voisi käyttää.

Tyttö otti kaapista topin, jonka sini oli täysin samaa sävyä, kun tytön silmät ja veti sen päälleen, heitettyään äsken päällä olleen vaatteen myttyyn lattialle. Toistamiseen tuo asteli peilille ja hymyili nyt tyytyväisenä. Nyt näytti jo hyvältä! Paidan leikkaus toi esiin vartalon parhaat puolet ja hävitti ne ei niin hyvät, se sopi myös hyvin lyhyen farkkuhameen kanssa.

Cat laskosti ympäriinsä levitellyt vaatteet takaisin kaappiin ja sulki suuren, tummaa puuta olevan kaapin oven. Hän antoi katseensa kiertää siistissä, hieman itämaalaistyylisessä huoneessa ja nyökkäsi tyytyväisenä. Hän oli ylpeä itsestään, sillä oli kerrankin osannut siivota kaiken turhan pois näkyvistä hyvissä ajoin. Jay oli tulossa, joten tänään koko talo oli ja pysyisi siistinä jos se Catista olisi kiinni. Sisko ja isä olivat jossakin, joten talo olisi kokonaan hänen ja Jayn käytettävissä jos he pysyisivät täällä.
Tytön asetellen vielä pienen, mutta sievän meikkipöydän monet meikit järjestykseen ja kumartuen sipaisemaan mansikanmakuista, hieman väriä antavaa huulikiiltoa huuliinsa. Noin, hän oli nyt valmis.

Blondi tyttö astui ulos huoneestaan ja asteli portaat alas pieneen aulantapaiseen eteiseen ja siitä sitten sisemmälle kodikkaaseen keittiöön, jonka useimmat tasot olivat tummaa, vanhannäköistä puuta. Keittiö toi kattoparruineen mieleen ranskalaisen maalaiskeittiön ja kaikki kodinkoneet oli sulautettu kauniiksi osaksi kokonaisuutta.
Cat vilkaisi ulos ikkunasta hetkeä ennen kuin Jayden ajoi pihaan ja ehti kääntää selkänsä etupihalle napatakseen yhden sivupöydällä korissa olevista suklaakekseistä. Cat oli leiponut niitä tänään ja ne olivat tuoreita, tuon liikkeen kuitenkin pysähtyessä kun ovikello soi. Sinisten silmien katse kääntyi ulos ikkunasta ja hymy viivähti huulilla kun tuo sai huomata tutun auton pihalla. Sinisilmäinen neitokainen asteli ripeästi ovelle, aukaisten sen hymyssä suin. Ovesta tulvahti talon tuoksu; vaniljaa, mansikkaa ja juuri leivottuja suklaakeksejä.
”Heih! Tule sisään!”
Hihkaistiin tytön siirtyessä syrjään tummasilmäisen nuorukaisen tieltä.

Jayden ehti oven avautumista odotellessa tutkailla käsivarteensa ilmestyneitä mustelmaa ja naarmua, joita hän ei ollut huomannut aikaisemmin. Luultavasti edellisessä pelissä tulleita. Katse kohosi käsivarresta hymyilevään tyttöön, joka ovelle ilmestyi. Leveä hymy levisi Jaydeninkin kasvoille ja poika painoi hetkeksi huulensa Catin poskea vasten tervehdykseksi, ennen kuin astui sisälle taloon. Katse kiersi hetken ympäriinsä Jaydenin kuunnellessa talosta kuuluvia mahdollisia ääniä. Kun niitä ei kuitenkaan kuulunut, poika hymyili tyytyväisenä. Olihan Cat toki luvannut, että hänen perheensä ei olisi paikalla. Ei Jaylla mikään Williamsin perhettä vastaan ollut, mutta olihan se silti aina vähän kiusallista olla valvovien silmien alla.
"Täällä tuoksuu.. tuore suklaakeksi?" pojan tummat silmät kirkastuivat toiveikkaina hänen kääntyessä katsomaan tyttöä. Jayden tiesi Catherinen osaavan leipoa ja siksipä tämä toivoikin, että pääsisi maistelemaan tytön uunituoreita leivoksia. Jaykin kun sattui olemaan erittäin suuri herkkujen ystävä.

Pojan tervehdys tuntui hyvältä, tuon poskeen painetun suudelman jäädessä kutkuttelemaan mieltä mukavasti. Toisaalta Cat oli hieman pettynyt ettei saanut kunnolista suukkoa, mutta olihan tämä juttu sen verran alussa, että tuon seikan saattoi sivuuttaa sillä.
Neitokainen painoi oven kiinni nuorukaisen takaa, kääntyi ja risti kätensä selkänsä taakse tarkastellessaan suklaasilmäistä poikaa nyt tarkemmin. Jayden näytti yhtä hyvältä kuin ennenkin, mutta kuitenkin joka päivä yhä enemmän ja enemmän komeammalta aina kun toisen näki uudestaan. Ehkä hän löysi toisesta aina vain uusia piirteitä, jotka miellyttivät hänen silmäänsä niin kovasti.

Catherine naurahti toiselle Jaylle leikkisästi ja astui kaksikon välimatkan umpeen, kietoen kätensä toisen kaulan ympärille. Sinisten silmien katse nousi toisen tummiin ja tyttö hymyili hivenen ilkikurisesti.
"Sinäpä olet innokas tänään"

Vaalean tytön noustessa sitten äkisti varpailleen ja hipaistessa toisen huulia kiusoittelevasti omilla huulillaan suoden niille hentoisen pusun, ennen kuin irroittautui pojasta, virnistäen, ja veti tuota mukanaan kohti keittiötä ja kohti tuoksua, joka lähti noista juuri paistetuista kekseistä.

Jayden virnisti poikamaisesti Catin huomauttaessa hänen innokkuudestaan. Tytön pikainen pusu yllätti senkin verran, ettei Jayden ehtinyt vastata siihen ennen kuin Cat oli jo taas vetäytynyt kauemmaksi. Tytön tarttuessa Jaydenin käteen viedäkseen hänet keittiöön, poika nappasi toisen takaapäin halaukseen, siirsi vaaleita hiussuortuvia syrjään ja painoi huulensa Catherinen kaulalle. Jaydenin huulille kohosi ilkikurinen hymy ja hän puraisi kevyesti tytön kaulan herkkää ihoa jättäen siihen jäljen, joka luultavasti tulisi näkymään pari päivää.
"Nyt kaikki tietävät, että sinua on turha yrittää vikitellä."
Poika totesi tyytyväisenä vetäytyessään kauemmaksi. Hän tarttui taas Catin käteen jatkaen matkaa kohti keittiötä.

Katse kiersi keittiössä ja pysähtyi lopulta sivupöydällä olevaan koriin, joka piteli sisällään noita miellyttävänhajuisia leivonnaisia. Jayden veti tytön perässään pöydän luokse ja nappasi käteensä yhden suklaakeksin. Jay kohotti keksin Catin huulille ja odotti, että tyttö puraisi siitä palan. Loput keksistä poika nieli pikaisesti omasta kurkustaan alas ja väläytti lopuksi vielä hymyn.
"Hitto, osaat todellakin leipoa."
Aivan kuin Jayden olisi sitä koskaan epäillytkään, mutta kieltämättä hänen oli yhä hankala uskoa, että Catherinen näköinen vetävä likka kovin kauaa keittiössä jaksaisi aikaa viettää. Vaikka toisaalta, tykkäsihän Jayden itsekin puuhailla keittiössä ruokien parissa, mutta se nyt olikin eri juttu. Tai sitten ei.

Vaaleakutrinen tyttö hätkähti hivenen tuntiessaan toisen vetävän hänet halaukseen ja juuri kun Catherine ehti rentoutua, tunsi tuo hampaat kaulallaan, Tyttö henkäisi terävästi ja vilkaisi syrjäsilmällä varsin kipakasti Jaydeniä, mutta toisen sanat kuultuaan tuo naurahti pehmeästi. Hän ei juurikaan välittänyt merkeistä, joita suklaasilmä tekisi hänen kaulaansa, vaikka muut suositut saattaisivatkin kavahtaa niitä ja ne saattaisivat levittää varsin ikäviäkin juoruja. Mutta ei se oikeastaan haittaisi, vaikka Cat ehtikin ajatella omaa työllä ja tuskalla hankittua asemaansa. Oikeastaan hänelle merkitsi enemmän cheerleadereiden johtajuus, sillä siihen hän oli todella tähdännyt, mutta oli saanut yhden suositun osan oikeastaan ikään kuin siinä sivussa. Mikäs tässä oli oikeastaan ollessa..

Poika johdatti hänet keittiöön eikä tyttö vastustellut ollenkaan. Hän vilkaisi Jayn silmiä ennen kuin haukkasi pienen palan keksistä ja katsoi kuinka poika söi lopun keksin itse. Catherine virnisti hivenen vinosti ja hyppäsi puiselle sivupöydälle, keksikorin viereen istumaan.
"No tottakai osaan! Äiti opetti"
Sinisilmä sanoi hymyillen hivenen, hymyn kuitenkin hälvetessä hetkeksi huulilta. Äiti oli kuollut onnettomuudessa kun hän oli ollut vsta 12-vuotias. Toisinaan hän toivoi, että tuo kaunis vaalea nainen olisi yhä täällä, mutta ei hän osannut herättää kuolleita.

Toisen kasvoista alas valahtanut katse nousi taas toisen kasvoihin ja Cat hymyili toiselle. Hän kurottautui vetämään toista vyölenkistä lähemmäs, siirtäen jalkojaan hieman enemmän erilleen (mikä oli lyhyessä hameessa hivenen ongelmallista), että poika mahtuisi lähemmäs ja virnisti ilkikurisesti, yrittäen unohtaa synkät mietteensä. Tämä päivä olisi heidän.
Tyttö kohottautui hivenen enemmän, että oli miltei samalla tasolla toisen kasvojen kanssa ja keitoi toistamiseen kätensä toisen kaulan ympärille. Suudelma oli tällä kertaa kokeileva ja tyttö salli toisen vastata siihen kunnolla, hän kaipasi toisen läheisyyttä vaikka he olivatkin nähneet muutama tunti sitten. Kuitenkin ne tuntuivat nyt päiviltä.

Jayden huomasi tytön mielialavaihdoksen tämän mainitessa äitinsä. Poika puraisi alahuultaan ja mietti kuumeisesti jotain lohduttavaa sanottavaa, mutta toisen ihmisen lohdutus ei nyt vain sattunut olemaan hänen vahvimpia puoliaan. Jerome oli enemmän niitä miehiä, ajattelevaisempi ja herrasmiesmäisempi kun oli. Toisin kuin Jaydenilla, Jeromella oli yleensä aina hihassaan viisas ohje tai pari. Tämä veljeksistä kaksi minuuttia nuorempi oli taas ennemminkin niitä ihmisiä, joka mieluummin toimi ja teki kuin ajatteli.

Kauaa Jayden ei ehtinyt päätään vaivata lohduttavia sanoja etsiäkseen kun Cat jo veti hänet lähemmäksi. Nähdessään suudelman tulevan poika laski päätään hivenen alemmaksi toisen pään tasalle vastatakseen suudelmaan, samalla kun hän risti kätensä Catin alaselälle. Jayden veti tytön ylävartalon kiinni omaansa ja vastasi nälkäisesti suudelmaan.

Kun keuhkot vaativat taas happea, poika vetäytyi hivenen kauemmaksi pitäen kätensä kuitenkin yhä Catin selän takana.
"Äitis olisi varmasti ylpeä susta."
Jayden totesi pehmeästi, mutta pojan teki mieli irvistää sanojensa perään. Että hän osasikin kuulostaa kliseiseltä ja kornilta. Ei yhtään omalta itseltään. Ehkä Jerome oli tartuttanut osan kliseydestään ja korniudestaan veljeensäkin. Tai sitten asia vain oli niin, ettei Jayden halunnut nähdä tyttöä surullisena.

Tyttö nautti Jayn läheisyydestä tuon suudelman ajan, sen tunteen kuitenkaan loppumatta kun suudelma loppui. Vaalea tyttö tuijotteli toisen tummiin silmiin omilla sinisillään ja hymyili tuon nuorukaisen sanoille.
”Niin.. Toivottavasti ainakin”
Tyttö sanoi ja virnisti heikosti sanojensa lopuksi.

Katse irtosi Jaydenistä, sen käydessä ympäristössä, kuitenkin palaten tummahiuksiseen poikaan nopeasti. Tällä kertaa Catherinen hymy oli aito, eikä siinä näkynyt mitään teennäistä. Tuo kurkotti ottamaan yhden keksin ja toi sen kaksikon väliin syöttääkseen keksin pojalle, samalla kun naurahti pehmeästi.

”Keksi? ”
Tyttö kysyi viattomasti kohottaen hivenen toista, kauniisti muotoiltua kulmakarvaansa. Vapaa käsi vaelsi niskan takaa pojan rintakehälle ja paidan peittämälle vatsalle, samalla kun tytön sinisten silmien katse syveni hivenen. Sormi löysi tiensä toisen kyljelle, livahtaen koskettamaan kyljen paljasta ihoa paidan alle.
”Haluatkos jotakin juotavaa?”
Tyttö kysyi viattomasti, kuin ei olisi ikinä tehnytkään mitään, sormen kutitellessa Jayn ihoa.

"Tietenki olis. Mä olen ylpeä susta."
Jayden huomautti, ennen kuin puraisi palan keksistä. Hänen aikomuksenaan oli ahmia suihinsa koko leivos, mutta Catin vaelteleva käsi sai pojan mielen muuttumaan. Jayden kohotti toisen kätensä ja nappasi keksin tytön kädestä laskien sen sitten pöydälle viereensä.

Catherinen viattomaan sävyyn lausuttu kysymys oli ajaa pojan hulluksi. Vai halusiko hän juotavaa? Kieltämättä kurkkua hivenen kuivasi, mutta jano ei nyt ollut aivan päälimmäisenä mielessä. Niinpä Jayden pudisti päätään. Yllättäen tummanruskeat silmät kirkastuivat pojan saadessa idean. Huulille kohosi pieni, ilkikurinen hymy ja Jayden irrotti omat kätensä tytön ympäriltä, minkä jälkeen hän irrotti tämän kädet omasta vartalostaan. Tämän tehtyään poika tarttui paitansa helmaan ja veti t-paidan päänsä yli laskien senkin vierelleen pöydälle.
"Täällä on vähän lämmin, joten sua ei varmaan haittaa, jos oon ilman paitaa?"
Jayden kysyi vähintään yhtä viattomaan sävyyn, kuin Cat oli esittänyt oman kysymyksensä hetkeä aikaisemmin.

Pienen hymyn koristaessa ruskettuneita kasvoja, poika kiersi kätensä takaisin blondin ympärille ja kumartui näykkäisemään kevyesti tytön alahuulta.

Sinisten silmien raukea katse seurasi nuorukaisen reaktiota, hellän hymyn käydessä huulilla. Jayden siis asetti peliin korkeammat panokset, vai? No, kyllä Catherine myös osasi korottaa panoksi omalla tavallaan, tyttö ajatteli antaen katseensa vaeltaa pojan syötävän hyvää kroppaa pitkin. Piru kundin periköön!

"Ei haittaa.."
Tokaistiin ilmeen pysyen peruslukemissa, vaikka todellisuudessa tyttö olisi tahtonut kaataa toisen siihen lattialle ja.. tehdä vaikka mitä. Hän tunsi kuinka toinen kietaisi kätensä tytön ympärille ja pian kevyt näykkäys alahuulella sai neitokaisen naurahtamaan pehmeästi. Jotenkin Jaydenin sylissä maailma ei tuntunut niin pelottavalle enää.

Blondi kietaisi jalkansa kundin ympärille, pakottaen tuon niin lähelle itseään kuin oli vain mahdollista, tuntien toisen sydämen sykkivän samaa tahtia omansa kanssa, samalla kun painoi kiihkeän suudelman toisen huulille. Suudelman rikkoutuessa hetken päästä, tytön pehmeiden huulien löytäessä tiensä kundin korvan luoksi, Catin puraistessa korvanlehteä lempeästi. Suudelmien jatkuessa kaulalle, tytön jättäessä oman pienen merkkinsä komistuksen iholle.

Jayden värähti tytön huulien ja hampaiden tavoittaessa korvalehden. Cat oli löytänyt hänen heikon kohtansa. Poika kallisti hieman päätään antaen enemmän tilaa tytölle. Jay henkäisi terävästi Catherinen merkitessä hänet. No, nyt he olisivat sitten molemmat merkittyjä. Se ei haitannut poikaa, sillä luultavasti koko koulu jo tiesi, että he viihtyivät hyvin toistensa seurassa.

Jayden juoksutti sormiaan tytön kylkiä pitkin alaspäin. Kädet pysähtyivät hetkeksi toisen vyötärölle ja poika virnisti ilkikurisesti. Paita siirtyi ylemmäksi, kun molemmat kädet siirtyivät koskettamaan paljasta ihoa. Jayden siirsi kätensä tytön selälle ja piirteli epämääräisiä kuvioita iholle, ennen kuin poika taas tiukensi otettaan Catista.
"Sä olet uskomaton", Jayden mutisi tytön korvaan ja suuteli sitten tämän kaulaa.

Yleensä Jayden oli nopea etenemään tällaisessa tilanteessa, mutta nyt kyseessä oli Cat, joten tyttö sai määrätä tahdin. Niinpä poika tyytyi vain piirtelemään peukaloillaan toisen paljaalle iholle samalla kun jakeli pieniä suudelmia ympäri Catin kaulaa ja kasvoja.

"Hmmhh..?"
Kosketukset paljaalla iholla saivat ihon nousemaan pienesti kananlihalle, hyvänolon väreet kulkemaan kauniilla keholla. Catherine antoi kaulansa taipua pienelle kaarella, antaen kundille näin enemmän tilaan toimia. Tytön kädet hyväilivät pojan vatsaa ja alavatsaa, sormien luikahtaessa tuon housujen sisäpuolle, niiden kuitenkin löytäen tiensä taas kundin housujen päälle, avaamaan tuon vyötä keskittyneesti. Blondin sinisilmän hengitys oli aavistuksen kiihtynyt.

"Molly! Catherine! Olen kotona!"
Kuului tutunoloinen huikkaus ulko-ovelta. Tyttö sähähti kuin pahainen kissa ja hyppäsi nopeasti alas lattialle, tönäisten Jaydenin säikähdyksisssään hivenen pois itsestään. Tyttö ehti hypähtää hivenen kauemmas toisesta ja viskata tuon paidan kundin syliin kun hänen isänsä ilmestyi keittiön ovelle.

Herra Williamsin ilme oli vähintäänkin yllättynyt tuon tuijottaessa tytärtään, joka hymyili isälleen hermostuneesti. Sinisten silmien katse siirtyi terävänä tummasilmäiseen ja -hiuksiseen poikaan, miehen työntäen silmälasejaan parempaan asentoon. Vielä silmäys tyttäreen ja pojan paidattomaan kehoon ennen kuin Herra Williams hymähti.
"Tulisittekos auttamaan näiden ostoskassien kanssa?"
Tosiaan, miehellä oli käsissään neljä ostoskassia. Merkillistä, yleensä joka muu hoiti ostokset.

Jayden tarkkaili tiiviisti tytön kasvoja tämän käsien tutkiessa pojan vartaloa. Kun sirot sormet päätyivät ensin housujen sisään ja siitä avaamaan vyötä, Jayden ei kyennyt estämään terävää henkäystä purkautumasta huuliltaan. Catherine tosiaan aikoi mennä tavallista pidemmälle. Mikä tietysti sopi tälle jätkälle ihan hyvin.

Juuri kun pojan huulet olivat taas löytäneet tiensä Catin kaulalle, jostakin päin taloa kantautui miehen ääni. Ja jo seuraavana hetkenä Jayden löysi itsensä kompuroimassa lattialta pystyyn, paita käsissään. Pojalla oli tunne, että nyt oltiin kusessa. Ja pahasti. Juuri ennen kuin herra Williams astui keittiöön, Jayden löysi tasapainonsa ja ehti laskea paitaa pitelevän kätensä sopivasti niin, että paita peitti avatun vyön.

Terävän katseen siirtyessä Catherinesta Jaydeniin, jätkän teki mieli paeta. Mutta sitähän hän ei kuitenkaan tehnyt vaan sen sijaan veti kasvoilleen hymyn.
"Hei, herra Williams. Hauska tavata. Olen Catherinen poikaystävä, Jayden Riley. Cat on puhunut teistä paljon hyvää ja on kunnia vihdoin tavata", Jayden puhui sulavasti, ilman epäröinnin häivääkään. Kyllä poika osasi sulava suustaan olla, kun tällaisista tilanteista oli kyse. Tosin, oliko hän tällä kertaa mennyt vähän liian pitkälle ja kuulostanut turhan mielistelevältä? Ja sitäpaitsi miten hän selittäisi ylävartalo paljaana olemisen? Siihen jätkä ei vain juuri nyt kyennyt keksimään mitään järkevää selitystä. Niinpä Jayden loi tyttöystäväänsä anovan katseen tämän isän selän takana.

"Vai Rileyn poika, hmmmh..? Mitäs Rileytä olet?"
Kysyttiin hivenen varovaisesti, sinisten silmien katseen pysyessä tummasilmäisessä pojassa., hymyn kuitenkin sitten noustessa tuon huulille. Rennon ja ystävällisen hymyn.
"Olen tainnutkin kuulla sinusta puhuttavan useammin kuin kerran, Jayden Riley. Catherine on tainnut kertoa sinusta miltei joka päivä jotakin.."
Tytär loi isäänsä katseen kulmiensa alta. Et nyt aloittaisi..
"..mutta niin.. Catherine, laitappas nämä nyt pois niin käyn siirtämässä auton pois. Oli hauska tavata Jayden. Pidä huoli minun tytöstäni!"
Huikattiin vielä ennen kuin jo ohimoilta harmaantunut, silmälasipäinen mies puikkelehti ulos talosta, jättäen ostokset jälkeensä.

Tyttö renotutui ja käänsi katseensä Jaydenin puoleen. Hän hymyili hivenen hämillään.
"Olen pahoillani. En arvannut, että isä tulisi näin pian..."
Sinisilmäinen sopersi, siirtyen sitten takaisin Jaydenin lähelle, painaen rauhoittavan suudelman kundin huulille. Kädet luikahtivat paidan alle, tytön tarttuen kiinni kundin vyöstä ja vetäen tuon lähemmäs. Sinisten silmien katse siristyi hivenen, mutta pysyi yhä kundissa. Cat näykkäsi pojan alahuulta vähemmän hellästi.
"...ehkä on kumminkin parempi jos laitan nuo pois ensin.."