A Molotov cocktail's On the house

Shinjiä ja Calea odotetaan ^^

Matt talsi sisälle baariin. Ehkä sitä pystyi sanomaan yhdeksi hänen vakituisista mestoistaan. Hinnat olivat tosin sutkot korkeat, mutta silloin tällöin jopa punkkari raaski uhrata rahojaan baariin. Yleensä kun hän viihtyi parhaiten kotibileissä. Nyt hän kuitenkin oli päätynyt baariin. Sellaista sattui joskus. Meikatut silmät katselivat ympäriinsä tuttua baaria. Se ei ollut mikään isopaikka. Keikka iltoina sinne mahtui 100 ihmistä. Tila oli jaettu kahteen osaan. Wannabe hienosto puoli ja...No, toinen puoli. Hienosto puolella tarjoiltiin viiniä ja drinkkejä ja toisella puolella sitten kaikkea. Siellä oli myös lava ja tupakkakoppi. (Jossa Matt ei ollut koskaan käynyt) Matt talsi suoraan baaritiskille ja suoristi hieman The Clashin paitaansa ja nyökkäsi baarimikolle.
"Kato Matt. Suakin näkee. Otatko vakkarin vai bissen?" Mies kysyi puhdistaen samalla lasia kädessään. Matt kaivoi lompakon esiin taskustaan.
"Laita vaan isobisse näin aluks." Punkkari ilmoitti ja sai sen alle minuutissa eteensä. Kolikot laitettiin tiskille ja vakiopöytään talsittiin. Oikeastaan se oli vähän kuin baaritiski, joka oli mätetty seinään kiinni. Pyöriviä penkkejä oli rivissä kolme ja Matt istui aina reunimmaisella. Lähimpänä lavaa siis.

Poika istahti paikallen ja laski bissen pöytään. Yllättävän paljon väkeä paikassa oli. Täällä tosin viihtyi vähän kaikenlaiset. Ei pelkästään pahisten, rokkareiden ja punkkareiden paikka. (Vaikkakin enemmistö sellaisia kategorioita edistuikin) Musiikki kun oli rock/punk henkistä. Ei mitään purkkapoppimusaa. Matt kaivoi taskumatin nahkatakkinsa taskusta ja terästi sillä reilusti oluttaan. Ihan kuin hän olisi pelkkää bisseä juonut. Sitä ihmettä ei tapahtuisi nykyään. Onneksi baarimikot olivat tuttuja. Samoin poket. Tällaisesta "omasta terästämisestä" lensi yleensä paikoista pihalle. Mattillä oli siitä omia kokemusta ja arpia. Taskumatti työnnettiin takaisin taskuun ja olutta maistettiin. Jep. Vodka maistui hyvin ja selvästi. Niin kuin oli tarkoituskin.

//tulin. ^^//

Cale otti viimeisen henkosen tupakastaan ennenkuin tumppasi sen ja viskasi niille tarkoitettuun astiaan. Hänellä oli yllään sillä kertaa mustat perusfarkut, keltainen "Fucking Sunshine" -paita ja musta huppari jonka oli tarkoituksella jättänyt auki. Kylmää vastaan oli vanha nahkatakki ja kaulassa musta-vihreä shemagh. Nuorukainen oli pitkästä aikaa lähtenyt yksin baariin, ja suuntasi yhden sisälle ja käveli suoraan tiskille.
"Yksi olut, kiitos", keesipäinen tilasi, hymyillen puolittain baarimikolle, joka ojensi sen hänelle "ole hyvä":n saattelemana. Nuorukainen kiitti ja ojensi maksun, alkaen sen jälkeen etsiä katseellaan mahdollista seuraa. Ainoa syy miksi hän oli yksin baariin tullut oli että hän halusi hiukan laajentaa kaveripiiriään, tai ainakin löytää uusia tuttavuuksia. Pian silmiin osuikin Calen kanssa suunnilleen samanikäinen poika, joka suhteellisen häpeilemättömästi terästi juomaansa. Hän virnisti, ja päätti koettaa onneaan. Puna-musta keesi pystyssä ja olutlasi kädessä nuorukainen lähti kävelemään tuota kohti, ja pysähtyi tämän viereen.
"Hei. Haittaako jos istun viereen?" keesipäinen kysyi, hörpäten sen jälkeen lasistaan. Toivottavasti toinen ei heti käskisi häntä suksimaan kuuseen, vaikak periaatteessa sillä ei mitään väliä olisi, koska hän ei kuitenkaan tuntenut mitenkään toista. Nuorukaisella tosin oli muistikuva, että hän oli nähnyt pojan jossain, mutta kun muisti oli hatara kuin pahvikatto sateella ja paikkoja oli useia missä Cale oli ollut, niin tietenkään se ei tullut heti mieleen.

Matt kohotti aidosti hämillään katsettaan, kun vieras ääni kysyi saisiko viereen istua. Hetken hän katsoikin meikatuilla silmillään toista kuin idioottia.
"No, ehkä tämän kerran, vaikka tossa on kyllä mun nimi..." Poika ilmoitti ja huitaisi pienellään seinää edessä, johon oli kaiverrettu pienesti MM. Pahis joi oluttaan. Nyt se maistui hyvälle. Juuri oikealle. Siitä juotiin uudelleen. Ehkä pitäisi ruveta absolutistiksi. Jos vaikka Vincent tahtoisi niin? Ei, ei nyt mitään ajatuksia siihen poikaan päin. Hän oli sinkku ja vapaa ja vihasi sitoutumista. Matt ei pitänyt siitä, että ajatukset ajautuivat väkisin johonkuhun ja että vaistomaisesti ajateltiin olevan varattu, vaikka käytännössä mitään henkilön kanssa ei ollut tapahtunut.

Punkkari pudisti päätään itsekseen ja joi hieman lisää. Sitten lasi laskettiin takaisin pöytään.
"Omituisen kohtelias olet, vaikka keesi komeilee päässä." Matt huomautti sitten aikaisemmin puhuneelle pojalle katsomatta pahemmin henkilöön. Se oli jotenkin hassua. Kaikki keesipäät jota hän itse tunsi olivat rääväsuita ja aina riitaa haastamassa. No, ehkä hän liikkui väärissä piireissä, mutta...vitut...

Keesipäinen yritti olla nauramatta toisen hölmölle ilmeelle, ja suoriutuikin siitä ihan kiitettävästi, naamalla oli vain kevyt virnistys. Ilme ei ollut sellainen mitä hän oli odottanut, enemmänkin vihaista tuijotusta tai mulkaisua. Ei se kylläkään haitannut, ettei ilme ollut kumpikaan niistä, pikemminkin päinvastoin.
Cale naurahti nimikirjaimille, ja istahti viereiselle penkille. Ihan kätevää, että nimikirjaimet löytyivät seinästä. Ainakin muisti missä on istunut, ja siihen pystyi vetoamaan, jos joku ärsyttävä tyyppi yritti tunkea vierelle. Hän ei tosin suunnitellut tekevänsä mitään samantyylistä, pahimmassa tapauksessa joku baarin henkilökunnasta huomaisi puuhat ja heittäisi pihalle tai antaisi porttikiellon. Puhumattakaan vahinkojen korvauksista. Hän ei ihan halunnut joutua korvaamaan tuhottua seinää.

Nuorukainen nauroi hetken vieressä istuvan kommentille hänen hyvätapaisuudestaan. Keesi kyllä komeili päässä, mutta ei hän erityisen pahatapainen ollut. Kun asiaa enemmän ajatteli, niin sehän oli aika nurinkurista. No, ei se mitään.
"Voin minä epäkohteliaaksikin ryhtyä, jos yhtään helpottaa", hän ehdotti virnistäen. Ei se yhtään sen vaikeampaa ollut kuin hyvätapaisuuskaan. Ehkä keesipäinen voisi käyttäytyä enemmän ulkonäkönsä mukaan, mutta hauskempaa se on yllättää ihmiset kun he joutuvat huomaamaan, ettei hän olekaan mummoja potkiskeleva rikollisenalku.

Matt naurahti toiselle takaisin ja katseli oluttuoppia kädessään.
"Vaikutat kunnon jätkält, eli ei tartte kato muuttua vittupääks, nii ei tartte tappelemaan lähteä." Pahis virnisti toiselle ja joi sitten oluttaan. Kyllähän juttuseura kelpasi ja nyt kun kyseessä vaikutti olevan vielä jätkä, jonka seuraa ei tarvitsisi hävetä. Keesipäiden kanssa kehtaisi aina liikkua. Matt joi hieman lisää. Harmi vain, ettei hän ollut koskaan ollut hyvä keskustelujen aloittaja. Kyllähän juttu sitten humalassa luisti, mutta se touhu oli vielä aika aluillaan.
"Mitäs sä yksin täällä toimitat?" Poika päätti kuitenkin kysyä vilkaisten hieman miehenalkuun. Aikalailla samalta ikäluokalta tuo vaikutti. Pärstä oli itse asiassa etäisest tuttu. Ehkä poika kävi Astonia? Tai ehkäpä he olivat vain törmänneet joissain bileissä. Niin, se oli todennäköisempää. Harvat Astonissa opiskelevat uskaltaisivat istua hänen pöytäänsä. Sellainen maine hänellä vähän oli.

Poika joi lisää oluttaan. Se oli jo puolillaan, eli pian tyhjä. Sitte pitäisikin hakea lisää ja ehkäpä se olisi sitten jo vakkari juoma. Matt hymyili itsekseen pienesti. Joka baarissa missä hän kävi, hänelle tarjottiin aina hänen vakkariaan. Se oli aika huvittavaa sinänsä. Kuinka monella sellainen kohtelu oli?

//anteeksi kesti vähä. :3//

"Kelpaa minullekin", keesipäinen totesi hymy huulillaan. Tappeleminen ei ollut illan ohjelmalistalla ensimmäinen. Hän ei halunnut tapella mukavalta vaikuttavan jätkän kanssa, kun voisi vain jutella. Tappelu oli kyllä aina silloin tällöin ihan mukava ajanviete, kun oli tarpeeksi suuri syy tappeluun. Pelkästään tappelun ilosta nuorukainen ei alkanut vittuilemaan nyrkit pystyssä ensimmäiselle vastaantulevalle.
"Ajattelin vähän ryypätä ja etsiä uusia naamoja", Cale vastasi totuudenmukaisesti. Oli mukavaa mennä ryyppäämään sen tutun kaveripiirin kanssa, mutta samat naamat alkoivat kyllästyttämään kun tarpeeksi kauan kesti. Jututkin alkoivat käymään vanhaksi ja yhteen kokoonnuttiin vaan että sai pään täyteen.
"Mitä sinä sitten täällä teet?" keesipäinen kysyi mielenkiinnosta. Aika yllätyksetön vastaus olisi pelkkä ryyppääminen, lisää mielenkiintoa kysymykseen toisi syy ryyppäykselle. Toinen ei vaikuttanut siltä, että tyttö- tai poikaystävä oli jättänyt tai muuta yhtä dramaattista. Huvin vuoksi oli oli aika vahva syy, vaikak se ei tainnutkaan mikään syy olla. Pohdintojen päätteen kunniaksi hän otti ison kulauksen oluestaan.

"Ai niin, olen Cale", nuorukainen esittäytyi, ja ojensi hetken mielijohteesta kätensä jonkin sortin kättelyä varten. Tuskin vielä nimetön poika halusi kätellä, mutta ei sitä ikinä tiennyt. Saattoihan hän kokea yllätyksen.

Mirisch naurahti pienesti, kun Cale kertoi paikalla olon syynsä.
"Ne onkin hyvä yhdistää. Siinä käy vain usein niin, että saa turpaansa ja joutuu keräämään suoliaan pitkin kadun kulmia." Poika huomautti ja joi bisseään. Kuitenkin hän kääntyi poikaan päin, juuri sopivasti, kun tuo kysyi häneltä kysymyksen, kertoi nimensä ja ojensi kättään. Hetken Matt katsoi kättä hieman ihmeissään, kunnes tajusi tarttua siihen.
"Matt Mirisch tai Jimmy... Kyllä minut jossain päin silläkin nimellä tunnetaan." Hän kertoi kätellessä oman nimensä vastineeksi ja irroitti otteen.

Olutlasi juotiin tyhjäksi ja penkiltä noustiin.
"Haen tästä lisää." Hän ilmoitti, vaikka tuskinpa sitä olisi tarvinnut edes sanoa. Pari askelta otettiin, kunnes Matt kääntyi vielä ympäri.
"Niin ja olen yksinkertaisesti juomassa. Eipä siis ihmeitä." Edelliseen Calen kysymykseen vastattiin hieman jäljessä ja takaisin baaritiskille käveltiin. Sama baarimikko oli valmiina palvelemaan.
"Laitas nyt se vakkari." Pahis murahti ja mies kaivoi hyllystä vodkapullon ja 0.3 kokoisen lasin. Se kaadettiin täyteen kirkastajuomaa. Matt ojensi setelin miehelle ja otti lasin.
"Sinä olet kyllä ihme heppu. Ei kukaan muu edes yritä tilata tuollaista määrää raakana." Mies tiskin takana virnisti ja laittoi tyytyväisenä setelin kassaan. Punkkari kohautti vain harteitaan.
"Minun maksa onkin varmaan syöpynyt jo ajat sitten." Ääneen sanottiin ja takaisin äskeiselle paikalle asteltiin.

//anteeks viel täst kestost ;__;//

Cale naurahti hyväntahtoisesti.
"Niin siinä tuppaa välillä käymään. Onneksi on ihmistuntemusta kerääntynyt vähän vuosien varrella, niin suoliaan ei tarvitse hirveän usein keräillä kaduilta", nuorukainen totesi. Oli se ihan totta, ei hän suin päin ryntänyt tutustautumaan niihin baarin jykevimpiin kaappeihin. Helpointa oli vain etsiä joku ihan mukavan näköinen tyyppi ja sitten katsoa mihin se johti. Cale harvemmin hankki itselleen kunnon hakkauksia, edellisin oli monta kuukautta sitten. Se oli johtanut aivotärähdykseen, haljenneeseen huuleen, mustaan silmään ja murtuneeseen ranteeseen. Nenä ei sentään ollut murtunut.
Keesipäinen muisti vieläkin ensimmäisen kerran kun hänet hakattiin. Jotkut tuntemattomat tyypit eivät olleet pitäneet pinkistä keesistä, vaan haukkuivat hänet hintiksi ja hakkasivat parin kaverin lisäksi. Tuloksena molemmat silmät mustina, nenä murtuneena, murtunut kylkiluu, käsi sijoiltaan ja aivotärähdys. Ei ihan se mukavin kokemus, ja kipua ei ollut helppo unohtaa.
"Hauska tutustua", nuorukainen vastasi puolittaisen hymyn kanssa.

"Aika erikoinen juomatilaus", keesipäinen totesi huvittuneena. Hän oil huomannut pullon etiketin, mitä baarimikko oli kaatanut, ja lasi ei ollut mitenkään pienimmästä päästä. Ei mitään, mitä Cale tilaisi baarissa, mutta mikäs siinä jos tykkäsi. Hän pitäytyi paljon mielummin tavallisenoloisissa tilauksissa kuin yrittäisi saada alas mitään tuollaista.

Matt kohautti vain harteitaan.
"Vakkari. En oikein saa mitään irti enää litkuista." Poika ilmoitti ja joi kulauksen vodkasta. Ei mitään parasta, mutta kyllähän se menetteli. Vielä yksi hörppäys ja lasi laskettiin pöytään. Toista tuijotettiin hetki ääneti. Toinen näytti toisaalta kiltiltä pojalta, mutta toisaalta keesi antoi ainakin Mattin mielestä hieman rispektiä.
"Mitäs sä tänään meinasit?" Pahis kysyi sitten ja vaihtoi katseensa suuntaa. Ei hän itse täällä jaksaisi koko yötä istua. Cale voisi lähteä hyvin messiin. Tiedä vaikka jossain oikeasti tapahtuisikin jotain. Ehkä voisi etsiä Damyanin tai Tonyn käsiin...

Kotona oli taas pieni kaaos meneillään. Äiti oli vetänyt pillereitä ja alkoholia ja puuhaili ties mitä miesystäviensä kanssa heillä. Matt oli joutunut jälleen lukitsemaan munalukoilla huoneensa oven. Vittu hän ei jaksaisi tätä touhua enään. Onneksi hänen hyvät ystävänsä asuivat samalla kadulla. Noiden luokse pystyi aina pakenemaan, jos tilanne kärvnetyi kotona liikaa. Tosin, Damyan asusteli nykyään paljon omassa kämpässäänkin, mutta sielläkin Matt sai punkata mielinmäärin. Pieni punkkommuuni, jossa asui vain yksi sekopääjätkä.

Anteeks, mut vedän hahmoni pois. =) Miltei kuukaus kestänyt vastauksessa.