home, this house is not a home !

# jatkoa ostarilta, chaos & oscar.

Lopulta Iona pysähtyi ja kääntyi, katsoen tavallista, keltaista omakotitaloa.
”Perillä.”, tuo mutisi ja lähti harppomaan kohti ovea. Sisältä kuului, ihme kyllä, huutoa ja mekastusta. Tyttöä tämä seikka ei näyttänyt haittaavan vaan tuo avasi oven ja asteli sisään, sitten huikaten peräänsä että kun Oscar tuli niin voisiko tuo sulkea oven. Io vilkaisi ympärilleen eteisessä ja potkaisi kengät jalastaan, samalla raivaten tilaa Oscarin kengille. Koko eteinen näytti kovin.. törkyiseltä.
”Joo.. tota. Älä välitä, sotkuista.”, friikki mutisi ja virnisti, harppoen laukkunsa kanssa eteisestä ulos – kohti alempaan kerrokseen vieviä portaita.

Kuitenkin samaan aikaan ilmeisesti keittiöstä rynnisti hiuksensa nutturalle vetänyt, neljänkympin tienoilla oleva nainen. Vihreät silmät olivat yhtä myrkylliset kuin Ionalla, ainakin silloin kun nutturapää katsoi tytärtään ja sitten hitaasti Oscaria.
”Minne sinä luulet olevasi menossa?!”, nainen kysyi hieman sähisevästi ja siristi silmiään.
”Huoneeseeni. Älä yritä leikkiä äitiä, et osaa kuitenkaan.”, friikki täräytti takaisin, sähisten ja lähti kävelemään alas portaita.
”Oscarrr!”, tuo samalla toisteli pojan nimeä, että tuo tajuaisi lähteä myös portaisiin.

Portaat veivät suoraan suurehkoon kellariin, joka näytti olevan jonkun huone. Oli suuri peili ja vaatekaappeja, vaatteita lattialla. Lehtiä, sarjakuvia ja kirjoja oli myös lojumassa. Huoneen toisessa päässä oli suurehko parisänky, jonka peitot oli myllätty – ei Ivy todellakaan jaksanut pedata petiään. Sängyn sivulla oli televisio ja muutama pelikone, sekä peilikaapit joissa oli kaikenlaista krääsää. Kahta, normaaleja ikkunoita hieman pienempää ikkunaa peittivät siniset verhot, jotka tehokkaasti estivät turhan valonkajon.
”Tee olosi mukavaksi.”, Io virnisti taas ja käveli kohti sänkyään, pudottaen laukun olaltaan. Tuo avasi pari hakaneulaa ja pudotti t-paidan jäänteet yltään. Friikin ollessa selkä koirapoikaan päin tuo heitti myös pitkähihaisensa ja veti päälleen lattialla olleen, hieman revityn topin.

Tyttö kääntyi ja oikaisi vielä ”uutta” paitaansa. Tuo peruutti ja lösähti istumaan sängylleen.
”Pelataaks? Vai haluuks jotain juomista tai syömistä?”, Ivy kysyi ja kohotti kulma

Oscar murahti myöntävästi tytön ilmoittaessa heidän olevan perillä. Iso talo, keltainen. Tai iso se oli Oscarin mielestä, he sentään asuivat kolmiossa ja heitä oli viisi. Oscar kulki perässä ja Ionan pyynnöstä sulki oven. Kesti hetki kun oscar pääsi eroon maihareistaan.
Huomautus siitä, kuinka kämppä olisi hieman sotkuinen irrotti Oscarista naurua. Iona ei ollutkaan käynyt heillä.
"Meillä asuu kolme lukioikästä poikaa", Oscar totesi. Iona varmaan osaisi kyllä siitä päätellä miltä heidän kämppänsä näytti.

Oscar seurasi Ionaa jälleen, mutta turha hänen toisen kämpässä olisikin alkaa sooloilemaan omiaan.

Keittiöstä ilmaantunut nainen ei irrottanut Oscarista mitään, poika vain vilkaisi naisen pikaisesti läpi ja katseli jälleen Ionan suuntaan. Äitinsä silmät tytöllä oli, sen verran friikkipoju huomioi.
Antoisalle äiti ja tytär keskustelulle poika naurahti. Käsky kävi tytön lähtiessä portaita alaspäin, luultavasti kellariin. Tai jonnekin muualle, mistä Oscar mitään olisi voinut tietää.

Huone näytti kivalta ja ennen kaikkea isolta. Ainakin hänen omaan kerrostalo huoneeseensa verrattuna.
Käskystä Oscar sitten istui sängylle. Huomaamatta katse seuraili Ionan paidan vaihtoa, ei Oscar siitä mitään kiksejä saanut tai mitään. Harmaat silmät vain luonnostaan hakivat elävän kohteen.
"Ihan sama", poika totese vastatakseen Ion kysymykseen. Hän oli kumman puhelias tytön seurassa. Tai tuskin häntä puheliaaksi kykeni kutsumaan edes Ion kanssa. Enemmän hän kuitenkin jutusteli kuin normaalisti.

Iona ei voinut estää naurahtamistaan. Tuo virnisti leveästi ja nyökäytti päätään. Kolme lukioikäistä poikaa samassa talossa. Tyttö pystyi hyvin kuvittelemaan kaaoksen.
”Ymmärrän. Täällä paikkoja tuhoaa vain Alex. Tai no okei.. kyllä minulla ja Ravennellakin on sormensa pelissä siinä.”, tuo selitti ja virnisti, nyökäten kohti huoneensa lattiaa. Kaikenlaista tavaraahan siinä lojui, aina alusvaatteista kirjoihin ja lehtiin. Okei – ne alusvaatteet olivat onneksi jääneet muiden vaatekappaleiden alle.

”Ihan sama? Okeiiih. No, käydään keittiössä. Jano.”, friikki totesi ja soi taas pojalle pikaisen virneen, pompaten ylös sängyltä. Tuo käveli ripeästi portaat ylös, kävellen sitten rauhallisemmin keittiöön. Keittiö oli melko suurehko, siellä oli ruokapöytä ja neljä tuolia, kaappitilaa ja tarvittavat kodinkoneet. Pöydän ääressä istui keesipäinen poika, jonka yllä oli harmaa paita ja bokserit. Keesipää söi suklaamuroja ja luki jotain Marvelin sarjakuvaa. Ivy köhähti ja pojan nostaessa katseensa, tuo tervehti veljeään nyökkäyksellä. Alex nyökkäsi myös, loi hetkellisen katsauksen Oscariin ennen kuin jatkoi murojensa syömistä.

Io avasi jääkaapin ja tutkaili sen sisältöä, sihisten kuin käärme huomatessaan jotakin porsaankyljyksiä. Murhaajia. Tyttö irvisteli vielä hetken paketille ennen kuin otti itselleen Coca Cola- tölkin.
”Oscar, otatsä?”, tuo huikkasi olkansa yli. Friikki jatkoi jääkaapin kaivelua siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain syötäväksi kelpaavaa.

Oscar nyökäytti päätään. Oikeastaan poika ei tainnut lainkaan edes ymmärtää mitä Iona sanoi. Kunhan nyökytteli kiltisti näyttäen edes vähän siltä, että kuuntelisi. Katse seurasi nyökkäyksen riuhtaisemana lattiaan, jolla lojui roinaa.

"Ookoo", Oscar myöntyi ehdotukseen, tai käskyyn, siitä että he menisivät käymään keittiössä. Oscar nousi myös ylös sängyltä ja seurasi rappuset ylös friikkitytön perässä. Keittiö ol ijättimäinen heidän omaan kopperoonsa verrattuna, jossa nyt ei ollut edes ovea. Poikaa oscar mittaili katseellaan hetken kunnes antoi lyhyen sihinän karata hampaidensa välistä. Kai se sitten oli se Alex, josta Iona oli maininnut.

"En mitään eläinperäistä", poika totesi hitaasti katsellen Ionaan ja sitten mulkaisten pojan lautasta. Muroissa ei sinänsä ollut vikaa, mutta se... maito.'
Hän ei tajunnut lainkaan miten kukaan kykeni siihen... Jo pelkkä maito oli saada oscarin karkaamaan hampaillaan tuon pojan kaulaan kiinni.

- yh, kun lyhenee x__x -

Iona kääntyi ja katsahti Oscaria sekä Alexia. Tuo veti friikkipojan käden lähemmäs ja painoi Coca cola- tölkin siihen. Tyttö ei halunnut mitään välikohtausta – ei Oscarin ja Alexin välille. Tuo päästi itse matalan sihinän ja katsahti Oscaria. Se oli jonkinlainen sanaton käsky – koirapojan pitäisi tajuta, ettei tyttö sallisi tuon hyökätä muroistaan nauttivan Alexin kimppuun.
Alex puolestaan käänsi katseensa kaksikkoon ja kohotti kulmaansa.
”Eh? Olet sä Ionan poikaystävä tai jotain? Pitäiskö meidän tuntea?”, poika kysyi kysymyksensä vähän molemmilta ja katsoi vuorotellen sisartaan ja välillä taas Oscaria.
”Alex – painu helvettiin.”, friikkityttö lirkutteli suloäänisesti kuin lintu ja mutisten Alex otti sarjakuvansa ja murolautasensa mukaan.
”Mäki sua.”, poika lisäsi mutisten ennen kuin katosi keittiöstä. Ivy vain irvisti ja vilkaisi Oscaria jotenkin.. pahoittelevasti.

Friikkityttö kääntyi ja kaivoi jääkaappia, ennen kuin veti esiin jättimäisen salaattikulhon. Tuo tönäisi jääkaapin kiinni olkapäällään ja käveli pöydän ääreen.
”Voit istuu Oscar.”, tyttö sanoi ja laski salaattikulhon, sekä toisessa kädessään olleen Coca cola- tölkkinsä pöydälle. Tuo avasi ehkä puolillaan olevan kipon ja nuuhkaisi. Salaatti vaikutti ainakin vielä syötävältä. Siinä oli porkkanaraastetta, aprikoosia, persikkaa, päärynänpaloja ja omenaa.

Ivy nappasi yläkaapeista kaksi lautasta ja haarukat, laittaen toiset niistä Oscarin eteen. Tuo itse kahmi suurella salaattihaarukalla salaattia lautaselleen, ennen kuin istui friikkipoikaa vastapäätä olevalle tuolille. Tyttö seivästi haarukallaan pari aprikoosia ja mussutti ne tyytyväisenä.

# ei tuo edes ollut lyhyt :-------DD

Oscar tuskin huomasi kuinka tölkki painettiin hänen käteensä, tulistunut katse seurasi vain pojan touhuja. Tosiaan, jos toinen ei olisi ollu Ionan veli ja tyttö itse seissyt vieressä veri olisi varmasti jo vuodatettua.
Sihinä veti huomion, katseen, Ionan puoleen ja Oscar murahti mielenosoituksellisesti. Oli siinä heilläkin tapa kommunikoida!
Poika puhutteli heitä, Oscar heitti kipinöivan katseen tuon suuntaan ja irvisti. Sanat sisäistyivät hieman myöhässä, ei pitäisi tuntea eikä ollut poikaystävä. oscar murahti paljonpuhuvasti ja oletti toisen saavan siitä selvää. Tiedä sitten miten hyvin tuo osasi Oscaria tulkita.
Iona käski veljensä pois, mikä miellytti friikkigoottia niin, että tuo olikin hetken ihan kiltisti. Hiljaa, ameebamaisesti seiniä tuijottaen.
Hetken kuluttua poika katsahti käteensä ja näytti siltä, ettei todellakaan tiennyt mistä tölkki oli siihen ilmaantunut. Vapaalla kädellä poika pörrötti tukkaansa ja hymähti. Joku olisi epäilemättä kyennyt määrittelemään pojan hymyn irvistyksenä.

Iona kiikutti pöytään kulhon kuin paraskin emäntä ja kehotti - käski - Oscaria istumaan, minkä tuo kyllä tekikin. Poika laski tölkkinsä pöydälle ja kädet syliinsä harmaalla katseellaan seuraten Ionan tekemisiä.

Tyttö asensi välineet Oscarillekin, salaatin poika osasi kyllä itsekin lautaselleen ottaa. Jopa väkivaltaisesti poika iski siihen haarukalla ja tunki suuhunsa.

Iona mussutti tyytyväisenä hedelmäsalaattia, seivästäen vähän väliä hedelmäpaloja haarukkaansa ja sulloen niitä suuhunsa. Tuo oli jopa melko hiljaa, mikä varmaankin johtui siitä, että tytön suu oli melkein kokoajan täynnä ruokaa. Rastapää hidasti hetkeksi syömistään ja tuijotti koirapoikaa, seuraten kuin haukka tuon liikkeitä ja eleitä. Virnistäen tuo vilkaisi Oscarin ylitse eteiseen, jonne oli keittiöstä suora näköyhteys. Itsekseen jupisten Ionan äiti vetäisi kengät jalkaansa ja oven kolahduksen myötä syöjätär oli kadonnut asunnosta.
"Nyt voidaan olla vähän vapaammin.", tyttö totesi lähinnä itsekseen, mutta katsahti myös ruokaseuraansa. Muutaman haarukallisen jälkeen tuo oli syönyt lautasensa tyhjäksi ja vei sen tiskialtaaseen. Friikki palasi pöydän ääreen ja sulki salaattikulhon kannen, kantaen kulhon sitten jääkaappiin. Tuo palasi kolmannenkin kerran pöydän ääreen ja loikkasi keijumaisen kevyesti istumaan sen reunalle, seuraten koirapoikaa taas katseellaan.

"Mitäs nyt? Pelataan jotain vai.. mennään olohuoneeseen?", Iona ehdotteli ja kallisti päätään, tutkien yhä vihreillä silmillään haukkamaisesti toisen liikkeitä. Tuo vilkaisi taas eteiseen, nähdäkseen Alexin laahustavan huoneen poikki murolautanen kädessään. Hassu tapaus. Virnuillen tyttö seurasi veljeään, ennen kuin tuo katosi näköpiiristä. Rastapää siirsi katseensa Oscariin ja naputteli kynsillään odottavasti pöytää.

- luen koko ajan "vai mennäänkö makuuhuoneeseen", kyllä olen kamala perverssi -

Oscar tuhosi salaattia melko nopeaan tahtiin, ne harvat kerrat kuin friikkipoika söi tuo söi kunnolla. Ja nopeasti. Oscar rekisteröi ionan sanat ja katsahti hieman tyhmänä ympärilleen. Hän kuuli oven avautuvat ja käännähti nähdäkseen naisen, Ionan äidin, joka katosi ulos ovesta. Sitä tyttö oli varmasti tarkoittanut. Oscar keskittyi jälleen salaattiinsa. Pian se oli lopussa ja koirapoika kylläinen. Ionan esimerkkiä seuraten poikakin vei astiansa tiskiin, joskaan ei hypännyt pöydälle tytön tavoin vaan jäi nojaamaan sitä vasten.

"Ihan sama", poika vastasi olkiaan kohauttaen. Oscarin puolesta iona sai tehdä mitä tahtoi ja poika kulkisi perässä. Ei tytön hänen mielipidettään olisi tarvinnut kysellä... Ei poika sitä kuitenkaan sanonut, ei kai osannut puhua niin montaa sanaa peräkkäin. tai sitten ei vain viitsinyt.
Jos Oscar olisi ollut se normaali Oscar olisi poika varmasti tahtonut pelata, tänään tuo lóli kuitenkin outo. Tai sitten tytön lumoissa, mitä ei kyllä olisi myöntänyt itse. Tuskin edes tajunnut sellaista.