Small home night (Xafir)

(Xafir tänne Jacobin kanssa! Otsikko on mitä on kun en keksinyt mitään muuta... : D)

Tuo hurjapää tyttö kaahaili hienolla autollaan kohti kotiaan. Bassot soivat kovaa ja hiekka pöllysi kun tyttö kääntyi käsijarrun avulla omalle pihalleen. Judith pysäköi autonsa talon eteen ja sammutti sen. Hän nosti ostoksensa apukuskin penkiltä ja avasi oven. Hän meni ulos ja lukitsi autonsa ovet. Hän meni etu ovelle ja kaiveli avaimia pohjattomasta laukustaan. Siellä oli mitä tarpeettomampia asioita. Loppujen lopuksi hän löysi ne pohjalta ja avasi oven ja meni sisään. Hän laski kassit oven eteen ja laski autonsa- ja kotinsa avaimet lipaston päälle ja otti ulko vaatteet pois päältään.

"Pojaat! Ootteko te kotona?" Tyttö huusi ja otti kassit oven edestä ja meni keittiöön. Hän alkoi purkaa kasseja kaappeihin. Jud kuuli hiljaista rapinaa ja katsoi äänen suuntaan. Keittiöön tuli tytön kissa, Kara.
"Mitä pikku tyttö?" Tyttö lässytti kissanpennulle ja laittoi maitoa jääkaappiin. Hän sai purettua kaikki ruoat ja otti ostamansa jäätelö purkin ja lusikan, ja meni olohuoneeseen. Hän lösähti sohvalle ja avasi television. Hän nosti jalkansa pöydälle ja selaili kanavia. Sieltä ei tullut juurikaan mitään mielen kiintoista, joten hän laittoi musiikki kanavan päälle ja mahdollisimman kovalle. Hän nousi ja avasi jäätelö paketin. Jud meni keittiöön ja Kara seurasi häntä omalle ruoka kulholleen joka sijaitsi pöydällä.
"Taasko sä oot syöny sun raksus!" Hän sanoi kissalle ja kaiveli kissan raksuja kaapista. Hän kaatoi kissalle vähän kulhoon ja laittoi paketin takaisin kaappiin. Tyttö nousi tiskipöydälle ja söi jäätelöään.

Aah..
Ihana ilta kotona; kilpikonnat lyllertää matolla, aurinko paistaa lämpimästi sisään, kissa kehrää sylissä, ja mikä parasta, Jakob on kerrankin yksin!

Yhtäkkiä Kara hyppää pois pojan sylistä ja juoksee ovelle naukumaan. Jaah.. Että se siitä sitten... Kyllähän Jack tuntee Karan ja tietää kuka on tulossa. Poika kerää kilpparit syliinsä ja lähtee keittiöön. "Moi! Mä oon tääl mut Jake on jossain kaverinsa luona!", Dan vastaa siskonsa huuteluun. Keittiössä poika seurailee kyllästyneenä Judithin puuhailuja, ja hetken kuluttua kun tuo laittaa musiikkia niin että talo tärisee, Jakob karjuu metelin yli suoraan tytön korvaan; "et viittis laittaa sitä musiikkii hiljemmalle!!!".

Judith istuskeli tiskipöydällä rauhassa, kunnes toinen tuli karjumaan hänen korvaansa: "et viittis laittaa sitä musiikkii hiljemmalle!!!" Hän tulkitsi sen niin että se oli liiian kovalla. Tyttö katsoi pojan sylissä olevia kilpikonnia ja irvisti.
"Ehkä joo, jos viet noi pois!" Jud sanoi ja osoitti kilpikonnia. Hän työnsi veljensä pois sormen päällään ettei vain koskisi toisen lemmikkeihin, koska ne oli hänen mielestään ällöttäviä. Hän hyppäsi pöydältä alas ja meni olohuoneeseen ja sääti musiikkia hiljemmalle, niin että se oli kaksoisveljästäänkin sopivan hiljaisella.

Punapää meni takaisin keittiöön ja otti jäätelöpaketin ja alkoi syödä sitä. Hän nojasi tiskipöytään ja söi suklaajäätelöään. Kohta hän kuuli kehräämistä ja tunsi kun Kara puski hänen selkäänsä vasten. Tyttö kääntyi toisin päin. Hän laski jäätelö purkin pöydälle ja sulki sen nopeasti. Hän otti kissansa syliin ja vei jäätelö paketin pakkaseen. Kara kyöhnäsi hänen sylissään ja meni hänen olkapäälleen ja Jud joutui myötäilemään kun kissa kiipeili hänen harteilleen ja siitä toiselle olkapäälle.

"Joo joo..", Jakob mutisee ja vie konnapojat huoneensa lattialle. Hän on jo tottunut siskonsa kilpikonnainhoon.
Keittiöön palattuaan poika kaivaa jääkaapista siiderin. "Otaksä? Ja kilpparit pitäs muuten taas ruokkii jauhomadoilla, mä oon illalla poissa..", tämä jatkaa virnistäen pieneksi härnäykseksi, vaikka tietää että Jake voisi tehdä sen jopa mielellään.

Nopeasti Danin katse nauliutuu Carliin, joka kipittää innokkaana eteenpäin; Jack unohti sulkea huoneensa ovan kunnolla, tietenkin. Ja niinpä tuo karkurikonna saakin pikakyydityksen takaisin Jakobin huoneeseen.
Palatessaan Jakob katsoo vinosti mutta lempeästi hymyillen Karaa ja Judia.

"Mennäänkö viikonloppuna leffaan?".

Judith virnisti veljelleen kun toinen vastasi hänen sanoihinsa. Toinen palasi keittiöön ja otti jääkaapista siiderin ja kysyi ottaisiko hänkin. No tietenkin hän ottaisi.
"No joo... Vaikka kolme!" Tyttö sanoi ja hymyili. Kun hän oli saanut siiderin käsiinsä hän avasi sen ja kulautti siitä vähän alas. "Ja kilpparit pitäs muuten taas ruokkii jauhomadoilla, mä oon illalla poissa.." Jacob härnäsi häntä ihan tahallaan. Judi näytti pojalle kieltä, kuin pikku tyttö.
"Turha luulla! Mä en niihin koskis vaikka maksettas..." Hän sanoi mutta lause haihtui tiehensä kun hän näki toisen kilpikonnista. "Etkö sä osaa pitää sitä ovees kiinni!?" Hän tiuskaisi ja katsoi äkäisesti veljeään.
"Nii ja minne oot menossa illalla? Kenen kanssa? Monelta?" Judi kyseli ja virnisti veljelleen. Hän alkoi kuulostaa ihan äidiltään. Se ajatus kauhistutti häntä.

Hän laski siiderin pöydälle kun sen kanssa oli vähän hankalampaa, kun kissa pomppi harteilla. Tyttö nappasi kissansa ja otti sen käsiinsä. Hän vei käsissään olevan kissan pennut kasvojensa eteen ja katsoi kissaa hymyillen. Hän laski kissansa lattialle, kun kuuli veljensä kysyvän menisivätkö he viikonloppuna leffaan. Tyttö mietti olisiko hänellä mitään menoa viikonloppuna. Eipä tainut olla joten leffa kelpaisi hyvin.
"Mikäs siinä. Otetaan Jakekin mukaan ja käydään kattoo joku hyvä leffa!" Hän sanoi ja hymyili. "Joku oikein sivistävä että meidän pikku pojasta tulee kunnon kansalainen!" Hän naurahti ja lisäsi vielä. "Juu ei helvetissä...!"

Jakob naurahtaa toisen lapsellisuudelle. "Joo joo..", kuuluu vastaus toisen kilpparitiuskaisuun.
"Ääh.. Yhen kaverin kanssa vaan.. Aateltiin mennä sen luo kun tänne ei voi tulla.. Se on nimittäin allerginen kissoille".

Dan nauraa toisen leffahöpötyksille. "Tarkotin kyl ihan jotain kunnon leffaa..", hassu virnistys. Poika katsoo siskoaan; Kara jotenkin sopii tuolle, joka muuten ei ole kovin hempeilevää sorttia.
Lopulta jätkä ei voi vastustaa kiusausta ja hakee Carlin huoneestaan, muttei laske sitä lattialle ettei antaisi vahingossakaan Judithille syytä komentaa viemään kilppari takaisin.

//Sori tulee nyt vähän lyhyitä.. ;( //

Judith hymyili tyytyväisenä kun toinen alistui hänen tiuskauksilleen. Hän kuunteli kun poika selitti hänen kysymyksilleen vastaukset. Hän katsoi Karaa jonka (niin sanotusti) syytä oli ettei Jacobin kaveri voinut tulla heille.
"Jaaha..." Tyttö mutisi ja hörppäsi siideristään vähän. Hän katsoi toisen perään kun tuo kävi omassa huoneessaan ja tuli sieltä takaisin toisen kilpikonnan kanssa. Jud irvisti pienesti ja nojasi pöytään samalla uoden siideriään.

Kikkarapää vilkaisi kelloa seinällä ja huokaisi syvään. Hänellä ei ollut mitään menoa tänään ja Jacob lähti kaverinsa luokse illalla ja Jake oli jossain kaverinsa luona ja ties milloin tuli kotiin. Hän ehkä voisi käydä ajelemassa keskustassa ja katsomassa oliko siellä minkälainen meininki. Hän oli koko ajan nojannut tiskipöytään ja nyt nousi istumaan sille. Mutta oli sattumoisin nojaillut tiskialtaan kohtaan. Seuraava paikka missä hän oli oli märkä tiskiallas. Samalla hän oli läikyttänyt siideriä lattialle ja päälleen.
"Ei perkele..." Judith mutisi ja puri hampaitaan yhteen. Hän jäi istumaan altaaseen ja joi siideristä vielä ne joita ei ollut vielä juonut. Hän laski tölkin pöydälle ja nosti itsensä altaan reunalle. Hänen takapuolensa oli märkä ja se tuntui epämukavalta.
"Käyn vaihtamassa vaatteet..." Tyttö sanoi ja meni omaan huoneeseensa ja vaatekaapille. Hän valkkasi sieltä vaaleanpunaisen röyhelö hameen ja valkean topin. Hänellä oli tumman punaiset alusvaatteen ja rintaliivit näkyivät vähän läpi tytön topista. Se ei häntä haitannut, koska veljensä kanssahan hän oli. Jud käveli paljain jaloin keittiöön ja otti toisen siiderin jääkaapista ja avasi sen.
"Tarviitko sä sit illalal kyydin sinne kaverilles?" Hän kysyi kuin ohi mennen ja tarkoituksena oli tarjota kyytiä, kun ei hänellä muutakaan tekemistä ollut.

(juu ei mitään! : D)

Jakob ei pysty estämään naurua, joka karkaa pojan huulilta Judin loikatessa supraan tiskialtaaseen. "Kylvynkö aattelit ottaa? On meillä kyllä kylpyammekin..", Jack ei voi olla heittämättä.
Kun toinen tarjoaa kyytiä, poika katsahtaa yllättyneenä siskoonsa. "Joo noh, jos sulla ei oo muutakaan tekemistä ni kyllähän se kelpaa!".

Carl hapuilee tukevaa maata jalkojensa alle ja Dan laskee konnan lattialle, josta tuo lähtee heti taapertamaan kohti olohuonetta. "Sukkanauhakäärme ois kans kiva..", Jakob sanoo mukatosissaan, salaa virnistäen. Mutta nyt saa tältä päivältä siskon pikkuhärnäys riittää ja jätkä seuraa kilppariaan olkkariin ja kumartuu etsimään kaukosäädintä. "Mihin sä oot taas pistäny sen kapulan?", Daniel huutaa keittiöön.

Judith mulkaisi veljeään kun tuo alkoi nauraa hänelle. Kun hän käveli pojan ohi hän mätkäisi tuota nyrkillä käsivarteen. Ei kauhean kovaa, mutta tuntuvasti. Toinen vastasi hänen kysymykseensä ja katsoi häntä yllättyneenä.
"Mitä? Enkö mä sais tarjota sulle kyytii? Onko se niin ihmeellistä?" Hän kysyi ja katsoi poikaa kysyvästi. Hän etsi jääkaapista syömistä itselleen ja löysi sieltä mikropitsan jota alkoi lämmittämään. Jacobin kommetti sukkanauhakäärmeestä ja tytön kananlihalle.
"JAKOOB!" Jud kiljui pojan perään ja etsi jotain millä heittää tuota. Hän löysi Karan lelun ja heitti sen veljeään päin. Hän kääntyi takaisin pitsansa pariin ja laittoi sen mikroon. Kohta hän kuuli veljensä kysyvän minne hän oli laittanut kaukosäätimen.
"Jonneki pöydälle tai sohvalle." Hän huusi pojalle ja otti pitsan mikrosta. Hän kääntyi hakemaan haarukan ja veitsen, ja kun oli ne löytänyt näki kaukosäätimen loikoilevan keittiön pöydällä. Hän meni ruokansa ja kaukosäätimen kanssa olohuoneeseen.
"Tai vein sen keittiöön." Judith sanoi ja hymyili leveästi. Hän katsoi missä kilpkonna liikkui ja pomppi sohvalle. Tyttö istui poikittain ja nosti jalkansakki sohvalle ja mahdollisimman leveästi. Hän vilkaisi veljeään ja söi pitsaansa. Syömisessä jos jostain huomasi että tuo tyttö oli asunut koko elämäsnä poikien keskellä. Hän oli aika porsas ja puhui aina ruoka suussa. Tyttö muisti että oli unohtanut siiderinsä keittiöön ja halusi sen, mutta ei jaksanut liikkua siitä minnekkään. Hän valtasi koko sohvan ennen kuin hänen veljensä kerkesi istumaan.
"Kehtaisitko käydä keittiöstä mun siiderin?" Hän kysyi ja katsoi Jakobia anovasti.

"Ei, en mä sillä! Sä et vaan yleensä tarjoo kyytiä mulle..", Jakob virnistää ja hihittäen väistää taitavasti toisen heittämän kissanlelun.
Hän ottaa kaukosäätimen irvistäen siskolleen ja alkaa selailla kanavia, kunnes päätyy jonkun aikuisten hömppäanimaation kohdalle.

Dan ei välitä sisarensa ruokatavoista, siihen on täällä totuttu jo. Vielä konna vatsan päälle ja siiderikäteen, niin hetki on täydellinen. Poika uppoutuu katsomaan animaatiota kilpparinsa kilpeä rapsuttaen, vaikkei kilven rapsutus oikein konnaa kiinnostakaan.
Lopulta Jackin maha voittaa ja jätkä suunnistaa jääkaapille, josta ottaa valmispinaattikeiton mikroon. Lämpiämistä odotellessa poika hakee Matinkin ja laskee tuon keittiönpöydälle odottamaan. Nyt jos sisko näkisi...
Keiton saatuaan Daniel koppaa konnan pois pöydältä, syliinsä, ja menee takaisinnojatuliinsa heittäen jalkansa käsinojan yli. Sitten kummatkin konnat vatsan päälle ja popsimaan!

Judith mulkaisi veljeään ja kävi hakemassa siiderinsä jota toinen ei ollut hakenut hänelle. Hän oli jättänyt loppu pitsan olohuoneen pöydälle. Hän meni takisin sohvalle makaamaan ja otti pitsansa ja söi sen lopunkin mitä ei ollut syönyt. Hänen suunsa oli vieläkin melkeinpä täysi.

"Eikö sieltä tuu mitään järkevämpää?" Tyttö mumisi pitsaa suussaan. Sitä ennen hän oli heittänyt sohvatyynyn Jakobia päin. Jud oli tyytyväinen kun hänellä oli kaksi veljeä jotka eivät niin pahasti suuttuisi hänelle kun hän noita kiusasi. Hän nousi ylös ja vei likaisen lautasen astianpesukoneeseen. Hän kuuli kun puhelin soi ja meni vastaamaan siihen.
"Judith..." Hän vastasi. Soittaja oli heidän äitinsä. Tyttöä ei kiinnostanut keskustella tuon kanssa joten jätti luurin pöydälle ja meni olohuoneeseen.
" Se on sulle, ku ei kiinnosta puhuu sen kanssa..." Hän sanoi tylysti ja meni istumaan sohvalle missä oli äskenkin istunut. Toinen kyllä varmasti tiesi kuka se oli kun tyttö noin sanoi.

Jakob selaa taas kanavia siskonsa pyynnöstä, muttei löydä mitään kiinnostavaa joten heittää kaukosäätimen Judille; "valitse sit ite..".
Poika kuulee puhelimen ja kun Judith ilmoittaa puhelusta, Dan nousee ja mutisee mennessään "eli äiti..". "Jakob? Ai moi! Joo no, Jake on jossain..". Puhelu kestää noin puolisen tuntia, jonka jälkeen J.D. raahustaa selvästi rasittuneen näköisenä takaisin nojatuoliinsa ja kerää konnat syliin. "Äiti valitti ku ei olla käyty... Ja sit se piti kauheen tentin ettei me vaan olla sorruttu huumeisiin tai muuta älykästä..".

Pinaattikeiton syötyään Jack vie pakkauksen roskiin ja rojahtaa taas nojatuoliin kilpparit sylissään. Suuri haukotus karkaa pojan huulilta kun tämä venyttelee autuaasti jolloin Tom tipahtaa selälleen lattialle. "Oi anteeks Tom! Ei kai suhun sattunu!?", Daniel melkein säikähtää ja katoaa nopeasti huoneeseensa tutkimaan konnaa.

Judith sai kapulan käsiinsä ja selaili kanavia ja kuunteli kun Jakob puhui heidän äitinsä kanssa. Aika riensi ja kohta oli jo kulunut puoli tuntia. Hän oli löytänyt jonkun saippuasarjan ja se teki juuri loppuaan. Toinen tuli takaisin olohuoneeseen ja istui nojatuoliin. Toinen kertoi mitä äidillä oli asiaa ja vei pinaatti keiton purkin roskiin. Tuo tuli takaisin istumaan olohuoneeseen. Jud oli pienessä unessa, mutta heräsi kolahdukseen. Jakob venytteli ja oli saanut pudotettua toisen kilpikonnista lattialle. Nähtävästi Tomin kun Jakob tuolta pyyteli anteeksi. Tyttö ei erottanut kilpikonnia toisitaan. Poika lähti omaan huoneeseensa säikähtäneen näköisenä.

Punapää katsoi toisen perään ja alkoi miettiä kaipasivatko hänen vanhempansa häntä. Jud joi ne väljähtyneet siiderit ja meni käymään keittiössä viemässä siideritölkin sinne. Hän jäi hetkeksi taas miettimään ja päätti sitten mennä kyselemään veljeltään vanhemmistaan. Hän koputti varovasti Jakobin huoneen oveen ja avasi sen. Tyttö jäi keikkumaan oven rakoon ja katsoi poikaa.
"Kävikö mitä?" Hän kysyi vain avatakseen keskustelun. Hänellä oli mielessään monta kysymystä, mutta ei kehdannut kysyä niitä vielä. Tyttö puri huultaan ja katsoi veljensä touhuamista.
"Tuota... Kysykö äiti... musta mitään?" Judith sopersi ja katsoi käsiään. Hänen oli pakko vilkaista veljeään pariinkin otteeseen. Hän oli aina väittänyt ettei välittänyt mitä hänen vanhempansa hänestä ajattelivat, mutta tosi asia oli se että kyllä hän välitti ja joskus jopa kaipasi äitiään ja isäänsä.

Jakob katsahtaa siskoonsa, joka ilmaantuu huoneen ovelle. "Ei pahasti, mua huoletti lähinnä toi niska, jos se retkahti, mut kaikki ok", kuuluu selitys, mutta poika on ihmeissään, miksi Judia ylipäätään kiinnostaa veljensä konnien hyvinvointi. Mutta, syy selviää pian; keskustelun avaus, sillä heti perään tyttö kysyy äidistään ja jätkä unohtaa kilpparinsa kokonaan. "Joo, kyl se susta kyseli. Ja siin huumejutus se oli eniten susta huolissaan, kun sähän meistä rämäpäisin oot" - virnistys - "ja sit se kysy muutenki et mitä sulle kuuluu". Sitten Dan pitää tauon, sillä hän miettii miten asian ilmaisisi niin, että sisko siihen helpoiten suostuisi. "..Ja sit se haluis nähä Karan ja sut..", poika kysyy varoen tietämättä mitä odottaa.

Niin. Äiti. Judith ei ole pitkään aikaan todella puhunut äidin kanssa, vaikka äiti haluaisi. Jack toivoo parasta.
"Suostu nyt.. Se kaipaa sua".

Judith katsoi veljeään ja siirsi sitten katseensa jalkoihinsa. Toinen selitti ettei tuon kilpikonnalle ollut käynyt mitään. Hän tiesi että toinen ihmetteli miksi hän kyseli kilpparin vointia. Kun hän oli esittänyt kysymyksensä Jakob alkoi tajuta mistä oli kyse. Poika selitti että tuo oli huolissaan hänestä huume kyselyssä ja sanoi vielä oman lisäyksensä että hän oli se perheen rämäpää ja että tuo halusi tietää mitä muuta hänelle kuului. Jud pyöräytti silmiään.
"Niinpä tietysti..." Tyttö mutisi väliin. Jakob meni hiljaiseksi joten hän käänsi katseensa tuohon. Poika näytti miettivän miten jonkin asian sanoisi. "...Ja sit se haluis nähä Karan ja sut..." Toinen sanoi lopulta.

Jud sulki oven, koska tiesi että toinen pojan kilpikonnista lähtisi karkuteille jos se olisi auki. Hän meni veljensä sängylle istumaan ja nosti jalkansakin sängyn reunalle. Hän tuijotti jalkojaan huultaan purren. "Suostu nyt.. Se kaipaa sua" Jack sanoi. Tytön silmät vetistyivät ja hän pyyhki niitä ettei ne valahtaisivat hänen poskiaan pitkin paidalle.
"Mut... Se luulee et mä teen kaikkee tyhmää esim. vedän huumeita tai jotain... Se pitää mua ihan idioottina..." Judith valitti ja katsoi veljeään. Kyyneleet pettivät hänet ja valahtivat tytön poskille ja siitä paidalle. Hän pyyhkäisi silmiään pariin otteeseen.

Jakob nousee lattialta jättäen konnansa siihen ja menee siskonsa luo halaten tätä. "Kaikki okei, ihan iisisti", poika puhuu rauhoittavasti ja katsoo sitten Judia silmiin pyyhkien hellästi tämän kyyneleitä. "Se välittää susta, ja sen takia huolehtii. Eikä se nyt oikeesti luule et kukaan meist vetäis jotain aineita, äidit nyt vaan on sellasii. Jos se ei kysyis ni se ei välittäis". Dan kaivaa laatikostaan nenäliinoja ja ojentaa Judithille. Tässä poju on omimmillaan; toisen lohduttamisessa.
"Sitäpaitsi se on kyselly susta usein. Koska sä et suostu puhuu sen kans, se kysyy susta meiltä, jotka puhuu". Jack hymyilee sisarelleen rohkaisevasti ja halaa tätä uudestaan. "Itke vaan jos siltä tuntuu. Se auttaa".

J.D. tietää kyllä, ettei Judy mitään itkijätyyppiä ole, ja itkeekin verraten harvoin, mutta sitä suuremmalla syyllä, kannattaa itkeä silloin kun itkettää.

//Tuli vähän hiittiä, mutta sano jos häiritsee//

Judith hautasi kasvonsa käsiinsä, kun toinen tuli lohduttamaan häntä. Hän laski kätensä ja katsoi veljeään silmiin, kun tuo pyyhki hänen kyyneleitään silmistä. "Se välittää susta, ja sen takia huolehtii. Eikä se nyt oikeesti luule et kukaan meist vetäis jotain aineita, äidit nyt vaan on sellasii. Jos se ei kysyis ni se ei välittäis" Jakob sanoi ja kaivoi hänelle nenäliinan.

"No ei se vaan siltä tunnu" Tyttö inisi ja oli pamahtaa itkuun, mutta yritti pitää sen sisällään. "Sitäpaitsi se on kyselly susta usein. Koska sä et suostu puhuu sen kans, se kysyy susta meiltä, jotka puhuu" poika selitti ja hymyili hänelle. Hän pyyhki silmiään veljensä antamaan nenäliinaan.
"Kyseleekö...?" Jud kysyi ja katsoi veljeään silmiin. Tuo sanoi hänelle että hän voisi itkeä ja että se auttaisi. Hän painoi päänsä pojan rintaa vasten ja alkoi miettiä sitä koko perhettä jonka kanssa ennenkin aina oli. Tyttöä alkoi itkettää entistä enemmän. Nyt kaikki tuli ulos. Hän nosti nenäliinan suunsa eteen ja alkoi itkeä entistä enemmän. Hän piti silmänsä kiinni ja painoi päänsä Jakobin rintaa vasten.

(Juu ei se haittaa : D)

Jakob kietoo kätensä Judin ympärille ja odottaa. "Kyllä se kyselee. Ja pari kertaa se on kysyny sua puhelimeenki". Dan antaa siskonsa itkeä ja nojaa leuallaan tytön päähän, kuitenkaan satuttamatta. Ehkä Judikin vielä pääsee väleihin vanhempiensa kanssa..

Jack silittää rauhallisesti Judithin käsivartta. "Kyllä se siitä.. Yritä puhuu sille ku oot rauhottunu".
Puhelin soi mutta Jakob hylkää puhelun katsomatta sottajaa. Ei nyt.
Karan varjo vilahtaa oven alla ja Dan alkaa kutsua sitä siinä toivossa, että katti älyäisi puskea raollaan olevan oven auki.

Judith itki ja painautui veljeään vasten. Hän piti nenälinaa kasvoillaan. Hänellä oli jo nyt paljon parempi olo. Jakob oli ollut oikeassa tai hänestä tuntui että toinen oli aina ollut oikeassa melkeinpä kaikessa. Sen hän nyt sen suostui myöntämään itselleen, mutta ei sanonut sitä ääneen. "Kyllä se siitä.. Yritä puhuu sille ku oot rauhottunu" Jakob sanoi rauhoittavasti ja silitti hänen kättään. Se rauhoitti häntä todella. Yleensä hän oli ajanut pitkiä matkoja suruunsa ja saattanut jopa itkeä ajaessa.

Kikkarapää yritti rauhoittua, kun Jakob kutsui Karaa. Kissalla meni hetki älytessä miten tuo pääsi sisälle huoneeseen. Kun tuo sen oli älynnyt, tuo tuli vauhdilla sängyn viereen naukumaan. Pentu kyllä älysi että Judilla oli joku hätä. Kara hyppäsi tytön syliin ja alkoi puskea hänen vatsaansa vasten ja kehrätä. Tyttö naurahti pienesti nyyhkytyksen keskellä. Hän nousi istumaan kunnolla. Hän alkoi silittää kissaansa ja hymyili pienesti. Kyyneleet valuivat vielä hänen poskilleen. Hänellä oli tuo Jakobilta saatu nenäliina toisessa kädesään. Hän rupesi katsomaan sitä ja näki että siinä oli hänen ripsivärinsä.
"Eikä..." Jud mumisi ja pyyhki meikkejään pois silmien alta. Kun nuo hän oli saanut pois, hän katsoi kissaa ja sitten veljeään.
"Kiitos..." Hän henkäisi ja muiskautti pojan poskelle pienen suukon ja hymyili. Kara alkoi naukua ja tahtoi huomiota. Punapää katsoi tuota ja alkoi rapsutella tuota korvan takaa ja kuonon alta.

Jakob tietää kissan rauhoittavan Judia jo pelkällä olemassaolollaan, ja siinä vaiheessa kun tyttö valittaa levinneitä meikkejään, kohoaa Danin huulille tyytyväinen, ehkä helpottunutkin hymy. "Eip mit..", hän mutisee hymyillen iloisesti. Poika on kieltämättä varsin otettu moisesta kiintymyksenosoituksesta, vaikka yllättyykin suuresti.
Mutta kun näinkin pitkälle on päässyt, ei puhettakaan että Jack tämän tähän jättäisi; vielä Judith äidille puhuisi.. Vielä ei kannattaisi tuosta siskolle ehdottaa, asian pitäisi tasoittua hetki.

Jakobkin ojentaa kätensä rapsuttaakseen Karaa. Hän taputtaa vielä rohkaisevasti siskoaan selkään ja ojentautuu sitten suoraksi kävellen Carlin luo, joka yrittää paeta Karan avaamasta ovesta. Konna päätyy Tomin kanssa terraarioon, sillä Dan ei jaksa nyt niitä vahtia.

"Onks kaikki nyt okei?", poika varmistaa vielä Judithilta.

Judith katsoi kissaansa ja siirsi sitten katseensa veljeensä joka rapsutti Karaa. Tuo taputti hänen selkäänsä ja nousi seisomaan. Näköjään toinen kilppareista oli lähdässä retkelle, mutta Jakob pysäytti tuon. Toinen vei molemmat kilpikonnat terraarioon ja siitä tyttö oli tyytyväinen. "Onks kaikki nyt okei?" Poika kysyi häneltä. Hän nyökkäsi pienesti.
"Juu on" Hän sanoi ja hymyili veljelleen. Hän huokaisi ja laski Karan lattialle. Jud nousi ylös ja aikoi mennä keittiöön, mutta kääntyikin takaisin veljensä oven suulle.
"Oisko sulla kirjekuoria tai yhtä mulle heittää?" Hän kysyi. Hän oli saanut ajatuksen että kirjottaisi äidilleen kirjeen, koska ei ollut vielä valmis puhumaan äitinsä kanssa.

Judith meni omaan huoneeseensa hakemaan tuoksupeperia ja vaaleanpunaisen kynänsä. Ne löydettyään hän meni keittiöön ja istuutui keittiön pöydän ääreen. Hän alkoi kirjoittaa äidilleen kirjettä. 'Hei äiti!' Hän aloitti. 'Mä olen todella pahoillani etten ole puhunu sun kanssas. Mä kirjotan tän siks ku en osaa sanoo mitään sulle suoraan, ainaskaan nyt. Enkä oo vielä valmis puhumaan. Mä rakastan sua ja toivoisin et sä vähän vähentäsit sitä huolehtimistas ja luottaisit muhun enemmän, ku en mä mitään huumeita käytä tai mitään. Mä oon jo täysikänen ja päättää omista asioistani ja kyllä mä osaankin! Joskus mä kyllä toheloin, mutta mulla on täällä Jakob ja Jake! Ne auttaa mua jos mulle käy jotain vakavampaa!' Tyttö jatkoi tekstiä ja pysähtyi ajattelemaan. 'Vaikka mua ei koulun käynti kovinkaan paljoo kiinnosta, silti mä meen sinne ja yritän olla siellä kunnolla, vaikka välillä tulee kiistoja jonkun ihmisen kanssa... Älä huolehi musta niin paljoo! Kyllä mä pärjään!' Hän jatkoi ja lisäsi vielä. 'Mä todella rakastan sua ja isää! Rakkaudella Judith. Ps. Mä laitoin Karasta kuvia mukaan kun te ette ole sitä vielä nähny.' Sitten hän taitoi paperin ja jätti sen keittiön pöydälle. Hän meni omaan huoneeseensa ja kaiveli valokuva varastonsa esiin. Hän löysi jonkin kuvan missä hän oli Kara sylissä ja tahtoi antaa sen vanhemmilleen. Hän kaiveli vielä pari kuvaa Karasta ja laittoi loput kuvat takaisin ja meni keittiöön kirjeensä luo.

Jakob kumartuu tonkimaan laatikoistaan kirjekuorta. Hän kyllä arvaa mitä Jud aikoo sillä tehdä ja poika myhäilee tyytyväisenä.
Poika pysähtyy Judithin huoneen ovelle ja jää katselemaan tyttöä hymyillen. Sitten poju astuu koputuksen era huoneeseen ja ojentaa kuoren. "Täs ois tää kirjekuori..". Dan jättää kuoren pöydänlaidalle ja hymyilee siskolleen.
Lopulta jätkä kääntyy pois mutta pysähtyy vielä ovelle ja kääntyy Judyyn päin. "Ja vielä.." - pieni tauko - "kiitos..".

Sitten Jack poistuu keittiöön.
Keittiössä poika kutsuu Karaa luokseen hellittäväksi ja hemmoteltavaksi kissanherkuilla.

Judith katsoi kirjettään ja kääntyi katsomaan veljeään, kun tuo tuli huoneeseen ja toi kirjekuoren hänelle. Tuo hymyili hänelle ja varmasti tiesi mihin hän oli tarvinnut kirjekuorta. Tyttö hymyili Jakobille ja otti kirjekuoren pöydältään. Hän siirsi katseensa poikaan kun tuo kiitti vielä häntä. Jud hymyili veljelleen ja laittoi kirjeen ja kuvat kirjekuoreen. Hän ei sulkenut sitä kunnolla, koska tiesi ettei hänen äitinsä saisi sitä auki tärisevin käsin. Hän nousi seisomaan ja mietti ottaisiko hän kirjeen mukaan keittiöön, otti hän.

Jud meni keittiöön ja näki kun Jakob hemmotteli Karaa kissanherkuilla. Hän huokaisi ja meni istumaan tiskipöydälle.
"Elä lihota sitä kamalasti. se on jo muutenki kauheen syöppö!" Tyttö naurahti ja katsoi kissaansa. Pieni ja vähän pyöreä kissa... Se oli hänen ikiomansa.

(lyhyyt... sorry)

Jakob vilkaisee Judia joka saapuu myös keittiöön. "Joo joo..", poika virnistää toisen valittaessa kissansyötöstä ja laskeen katin maahan. "Mä voin viiä sen kirjeen postiin jos sä haluut..?".

Sitten Dan ojentautuu suoraksi ja hymyilee aurinkoisesti siskolleen. Vasta nyt jätkä muistaa puhelun jonka sai hetki sitten, lohduttaessaan Judya ja kaivaa puhelimensa sänkynsä alta. "No voi helvetin helvetti!", Jack huutaa ja alkaa nauraa hekottaa naama punaisena. Hetken naurettuaan poju onnistuu kokoamaan itsensä ja virnistää sisarelleen. "Juu noh, mä taisin nyt myöhästyy sielt mun kaverin luota".

Daniel näppäilee kaverinsa numeron ja soittaa tälle peruvansa tapaamisen ja pahoittelee myöhästymistään. "Mä myöhästyin niin paljon et turha sinne on enää lähtee..", jätkä selittää puhelun jälkeen iloisesti.

Judith katsoi veljeään kun tuo sanoi vain "Joo joo..." hänen välitukseensa. Tyttö näytti toiselle kieltä. "Mä voin viiä sen kirjeen postiin jos sä haluut..?" Hän oli jo melkein kokonaan unohtanut kirjeen käsissään. Hän hypisteli kirjettä käsissään ja katsoi sitä. Hän puri alahuultaan ja siirsi katseen veljeensä.
"Jakob... Mä mietin et voisitko sä viedä tän äidille suoraan niille? Jos mä vien sut sinne..?" Hän sopersi ja käänsi katseensa takaisin kirjeeseen. Hän vilkaisi veljeään pariinkin otteeseen ja puristi kirjettä käsissään.

Jud katsoi veljeään ja hymyili tuolle takaisinkun tuo nousi ja hymyili hänelle. Jakob meni omaan huoneeseensa ja seuraavaksi tyttö kuuli toisen huutavan. Seuraavaksi kuului kauheaa naurua ja hän alkoi ihmetellä mistä se johtui. Hän nousi seisomaan ja meni veljensä huoneen ovelle katsomaan mitä toinen oli oikein nauranut. Tuo sai itsensä kokoon ja virnisti hänelle. "Juu noh, mä taisin nyt myöhästyy sielt mun kaverin luota" Judith pyöräytti silmiään ja tuhahti pienesti. Poika soitti kaverilleen ja puhui tuon kanssa hetken. "Mä myöhästyin niin paljon et turha sinne on enää lähtee.." Tuo selitti hänelle.
"Ookei..." Tyttö sanoi ja lähti takaisin keittiöön. Hän teki itselleen pari leipää ja istuutui pöytään. Hän etsi jonkin lehden mitä alkoi selailla. Hän oli jo kyllä lukenut tuon parikin kertaa, mutta ei hän ollut mitään muutakaan löytänyt.
"Jakob! Kehtaatko käydä siellä äidin luona?!" J huusi kun ei tiennyt missä hänen veljensä oli. "Ja voitas käydä samalla ostamassa jotain lukemista!" Hän jatkoi.