Small home night (Xafir)

Jakob katsoo hieman yllättyneenä Judi, joka pyytää veljeään viemään kirjeen nokittain. "Siis joo totta kai mä voin! Me voidaan mun puolest lähtee vaik heti!".
Poika seuraa sisarensa esimerkkiä ja istahtaa pöytään kahden jättiläismäisen, kaikella mahdollisella täytetyn paahtoleivän kanssa. Kun toinen hoputtaa lähtemään, tämä nyökkää ja mumisee leivällä täytetyn suunsa uumenista; "jo lähetään ja ostetaan vaa. Mäki voisin ostaa jotain itelleni..".

Sitten seuraa vain leivän mussutusta noin viitisen minuuttia, kunnes kummatkin leivät on syöty, ja Dan painuu eteiseen vetämään takkia päälleen. Takki on kyllä Jaken mutta tuskinpa tuo siitä nyt niin pahastuisi.. "Tuuksä?", Jack huutaa keittiöön.

Judith katsoi veljeään joka näytti aika yllättyneenä. Ei hän nyt kuitenkaan ihan vielä lähtisi vaikka toinen olisi jo valmis lähtemään. Hän söi leipiään ja katsoi Jakobin leipiä pojan edessä. Tuo soi ne noin viidessä minuutissa ja hän oli syönyt vasta toisen (joka oli paljon pienempi kuin Jakobin leipä). Toinen nousi pöydästä ja meni eteiseen pukemaan. "Tuuksä?" Poika huusi eteisestä.
"Juu, oota!" Tyttö huusi veljelleen.

Jud otti loppu leipänsä ja haki laukkunsa huoneestaan, ja kävi vielä hakemassa kirjeen keittiön pöydältä ja survoi sen laukkuunsa. Hänellä oli leipä suussaan. Hän meni eteiseen ja otti takkinsa naulakosta ja survoi samalla kenkiä jalkaan. Tyttö puki sen päälleen ja aikoi mennä ulos ovesta mutta sitten muisti avaimen. Hän kävi hakemassa sen lipastolta ja meni sitten ulos ja autolleen. Hän avasi lukossa olevat ovet ja avasi kuskin puoleisen oven. Hän istuutui kuskin paikalle ja laski laukun käsijarrun päälle. Tyttö laittoi avaimen lukkoon ja käynnisti auton. Hän laittoi turvavyön paikoilleen ja otti ratista kiinni. Silloin hän huomasi puristavansa rattia tiukastija että hänen kätensä tärisivät. Hänen sydämmensä hakkasi nopeasti ja häntä jännitti miten äiti reagoisi.

Judith henkäisi ja irrotti otteensa ratista. Hän laski kätensä reisilleen rennoiksi. Hänen piti rauhoittua. Auto oli joutokäynnillä. Hän huokaisi uudelleen. Hän otti ratista kiinni ja katsoi veljeään.
"Pidä kiinni!" Hän naurahti ja painoi kaasua. Hän käänsi auton oikeaan suuntaan ja ajoi pois heidän pihastaan. Mittari liikkui ja melkein sadassa ja seuraavaksi tulisi käännös pois heidän tieltään. Hän näki pari autoa tulossa heidän eteensä mutta ne olivat hänen mielestään vielä kaukana. Tyttö vilkaisi veljeään ja painoi kaasua kovempaa. Risteykseen tullessa hän hiljensi vauhtia ja tiellä veti käsijarrusta ja kääntyi. Jud katsoi taustapeilistään takana olevia autoja. Ne olivat olleet aika lähellä ja jarruttaneet. Tietenkin. Hän hymyili ja naurahti pienesti. Hänen oli pakko katsoa veljeään, miten tuo oli reagoinut? Seuraava paikka missä hän pysähtyisi oli heidän vanhempiensa koti.

Vauhtia oli se 120 km/h, melkeinpä koko matkan. He olivat melkeinpä perillä ja tyttö hidasti vasta silloin kun näki pihan valot. Hän pysäköi harmaan autonsa niin että näki etuoven taustapeilistä. Hän sammutti auton ja kaivoi kirjekuoren laukustaan. Hän katsoi veljeään ja ojensi sen tuolle.
"Älä vaan anna sen tulla tänne!" Judith sanoi veljelleen ja katsoi taustapeilistään ovea. Olohuoneen ikkunassa olivat hänen vanhepansa katsomassa kuka tuli.

(Tais tulla vähän pitkä : D)

//ei haittaa yhtään! :)) //

"Ihan iisisti!", Jakob melkein kirkaisee toisen vetäessä mutkat suoriksi ja huokaa helpottuneena kun he saapuvat perille. "Okei", poka nyökkää ymmärtäväisenä ja astuu ulos autosta huokaisten syvään. Hänen ei tarvitse edes soittaa ovikelloa kun isä tulee jo avaamaan ja kutsuu poikansa sisään lämpimin tervehdyksin. "Moi. Totajuu.. Tää on sulle äiti", Dan mutisee vaivaantuneena. Äiti ottaa kirjeen ja repii sen auki. Jack katsoo kun tuo alkaa itkeä yhä enemmän ja enemmän, isän syöksyessä lohduttamaan tätä.

"Jud tosiaan lähetti sen kuten varmaan huomasitte..", J.D. mutisee vilkuillen sivusilmällä autolle päin varmistaakseen ettei sisko lähde mihinkään. Sitten vanhemmat katsovat kuvia Karasta. "Söötti.. Voidaanko me nähdä Jud?", äiti nyyhkyttää. "Eeeei se haluu viel! Se sulattelee viel tätä!", Jakob kiirehtii selittämään.

Judith katsoi veljensä perään, kun tuo lähti ulos autosta. Hän alkoi pureskella kynsiään, kun näki isänsä avaavan oven veljelleen. Hän laski kätensä rinnalleen ristiin ja katsoi mitä siellä tapahtui. Hän näki päässään miten äiti repi kuoren auki ja alkoi itkeä ja miten isä lohdutteli tuota. Hän tiesi että äiti kyselisi saisivatko he nähdä hänet. Toivottavasti Jakob osasi kieltää sen.

Kikkarapää huomasi miten vaihteli asentoaan koko ajan, jännityksen takia. Hän nosti jalkansa penkin reunalle ja painoi päänsä polviin. Tyttö huokaisi syvään ja yritti rauhoittua. Hän nosti päänsä ja katsoi taustapeilistä ulko ovelle päin. Jud laski jalkansa ja otti ratista kiinni. Enää hän ei kestäiti vain istua katsoen mitä sisällä tapahtuisi. Hän käynnisti auton ja tuuttasi malttamattomasti että Jakob älyäisi tulla, muuten hän jättäisi tuon vanhempiensa luokse. Hän painoi vähän kaasua mutta piti jarrun pohjassa. Hän tuuttasi taas ja katsoi ovelle.
"Tulis jo..." Punapää mutisi itsekseen ja puri alahuultaan.

Jakob huomaa Judin kiireen, joten hyvästelee vanhempansa nopeasti ja kiirehtii autoon. "Ihan hyvin se meni. Paremmin ku ootin..", tämä selittää siskolleen laittaessaan turvavyön.
"Olis ne sut halunnu nähä mut mä kielsin".
Samassa sisarusten äiti syöksyy ovesta ja huutaa jotain, avaamatta kuitenkaan pihaporttia. Jack nousee taas autosta ja kävelee äitinsä luo, joka anelee että saisi tavata tyttärensä. "Äiti oikeesti! Jud ei haluu ja sillä sipuli! Se tulee ite kun haluaa!", Dan melkein hermostuu.

Hetken suostuttelun ja neuvottelun jälkeen äiti kääntyy takaisin ovelle - selvästi pettyneenä, ja Daniel palaa autolle. "Okei, mentiin..".

Judith katsoi kun hänen veljensä tuli takaisin autoon ja katsoi tuota kysyvästi. "Ihan hyvin se meni. Paremmin ku ootin... Olis ne sut halunnu nähä mut mä kielsin." Jakob selitti hänelle ja laittoi turvavyönsä paikoilleen. Hän katsoi veljeään ja hymyili pienesti, mutta vaihtoi kasvoilleen mitään sanomattomaan ilmeen.
"Hyvä..." Hän sanoi ja painoi kaasua, mutta kuuli huutoa auton takaa. Hän painoi jarrua ja katsoi taustapeilistä ihmeissään ja näki äitinsä. Hän katsoi veljeään joka nousi autosta ja meni puhumaan äidille. Tyttö kuuli mitä pika tuolle sanoi ja se sai heidän äitinsä pettyneeksi.

Punapää siirsi katseensa portille ja huomasi että se oli suljettu.
"Missä vaiheessa se kerkes sulkee ton portin...?" Hän mutisi itsekseen ja käänsi katseensa Jakobiin joka tuli juuri autoon. Hän katsoi veljeään hetken ja käänsi auton portille joka juuri avautui. Hän ajoi mahdollisimman nopeasti pois pihalta. Hän katsoi vielä taustapeilistä vanhempiensa ulko-ovea joka oli auki ja siinä seisoi heidän vanhempansa. Äiti tietenkin itki, mikä ihme... Hän katsoi tietä ja ajoi lähimpään avonaiseen kauppaan josta saisi lehtiä. Hän pysäköi auton lähimpään parkkiin ja katsoi veljeään.
"Mä en tiedä uskallanko mä mennä äidin ja isän luo..." Hän sanoi hiljaa ja käänsi katseen käsiinsä joita hän piteli jalkojensa päällä.

Jakob katsoo siskoaan, joka ajaa auton parkkipaikalle. "Ei sun tarvi mennä jos sä et haluu. Ja onhan täs viel aikaakin. Toi kirjekin oli jo edistystä, ei tarvi kiirehtiä". Poika astuu ulos autosta ja toikaisee "mut nyt kauppaan".
Jack astelee kauppaan sisään ja koppaa korin kainaloonsa. Hän menee ensin karkkiosastolle ja katsoo valikoimaa osaamatta päättää mitä ottaisi. Lopulta jätkä päätyy suklaarae- ja sipsipussiin. Sitten koriin päätyy Fanta-pullo ja pari siideriä, sekä maitoa, joka on (taas kerran) päässyt loppumaan. Sitten lehtiosastolle.
Dan katselee rauhassa lehtivalikoimaa pitämättä kiirettä.
Syvällä sisimmässään Daniel kyllä toivoisi, että Judi ystävystyisi jälleen vanhempiensa kanssa.
Ehkä joku kaunis päivä toive toteutuu, kun näinkin pitkälle ollaan päästy..

Judith katsoi pienesti hymyillen veljeään kun tuo lohdutteli häntä. Tuo nousi ylös autosta ja puhui piristävästi. Tyttö nousi nopeasti autosta ja lukitsi ovet, ja juoksi Jakobin perään. Hän meni ensimmäiseksi juoma osastolle ja mietti mitä ottaisi. Hän otti sixpackin siideriä ja meinasi juoda ne kaikki samana iltana. Hän kävi vielä ison irtokarkki pussin ja meni lehtiosastolle. Hän otti cosmopolitanin ja autolehden. Autolehteä hän rupesi selaamaan jo nyt, koska halusi tietää minkälaisia autoja siinä oli ja voisiko sen ostaa. Hän valitsi vielä pari muoti-/naistenlehteä ja meni kassalle maksamaan ne.

Punapää maksoi ostokset ja alkoi pakata niitä kassiin. Hän kääntyi katsomaan missä Jakob oli ja vaipui sitten ajatuksiinsa. Jud pöyhi hiuksiaan ja otti kauppakassin käsiinsä. Hän jäi seisomaan kasseineen siihen ja odottamaan veljeään.

(Lyhyt, sorry...)

Jakob ottaa pari lemmikkilehteä ja koiralehden, sekä jotain sarjakuvia. Pitkällisen etsinnän jälkeen löytyy matelijalehtikin. Sitten vielä salaattia konnille ja poju suuntaa kassalle. Maksettuaan kaikki ostoksensa hän menee siskonsa luo ja suunnistaa sitten takaisin autolle. "Otettaisko vielä joku leffa tosta kioskilta? Kun eipä tässä muutakaan tekemistä oo..?", poika ehdottaa kävellessään autolle päin.

"Laitoinhan mä konnat terraan? Tai ainaki mun huoneeseen?", Dan kysyy Judilta. Toivottavasti, sillä muuten niitä saisi etsiä vaikka kuinka kauan..
Yhtäkkiä Daniel huomaa koiran omistajineen parkkipaikalla ja kävelee reippaasti näiden luo kysymään silityslupaa. Sen saatuaan poju kumartuu tervehtimään koiraa, joka osoittautuu Nelli-nimiseksi espanjanvesikoiraksi. Hetken rapsuteltuaan Jakob heipastelee koiran ja tämän omistajan ja tallustaa tyytyväisenä autolle. "Eiköhän mennä!", jätkä virnistää ja kurkistaa auton ikkunasta sisään.

Judith katsoi veljeään kun tuo maksoi ja tuli hänen luokseen. He lähtivät autolle päin kävelemään. "Otettaisko vielä joku leffa tosta kioskilta? Kun eipä tässä muutakaan tekemistä oo..?" Jakob kysyi heidän kävellessään autolle.
"Juu, otetaan vaan... Mä voi käydä!" Hän sanoi hymyillen ja avasi autonsa ovet. "Laitoinhan mä konnat terraan? Tai ainaki mun huoneeseen?" Jack kysyi häneltä.

"Öö... Ainakin sun huoneesees..." Punapää vastasi. Hän laittoi ostokset takapenkille ja meni kioskille valkkaamaan leffaa. Hän otti jonkun kauhuleffan joka vaikutti ihan hyvältä ja jonkin draama leffan jossa oli vähän kaikkea. Hän maksoi ne ja meni takaisin autoon. Hän katsoi veljeään kun tuo oli rapsuttamassa koiraa. Hänen veljensä oli aina niin aikuinen, mutta samalla aina niin lapsi. Jud hymyili pienesti omille ajatuksilleen ja huomasikin pojan jo tulleen autolle. Kikkarapää odotti veljensä sisälle autoon ja käynnisti auton sen jälkeen kun toisen ovi oli suljettu. Hän peruutti auton pois parkista ja suuntasi kotiin päin.

//Anteeksi kamalasti kesto.. Hävitin tän pelin.. :/ //

Jakob katselee ohi lipuvia taloja hiljaisena. Kotitalon ullessa näkyviin hän irrottaa turvavyön ja auton pysähdyttyä nousee ulos kaivaen avaimet taskustaan. Poika avaa oven ja työntää Karan jalallaan ovenraosta. "Heihh! Äläs karkaa!", Dan naurahtaa ja tunkee sisään.
Ensimmäisenä poju suuntaa huoneeseensa sullomaan konnat terraan ja riisuu vasta sitten takkinsa ja istahtaa sohvalle.

//Karmee inspispula mut roolaa sä niin keksin sitten parempaa.. :(( //

(Juu ei se mitään itselläkin on ollut menoa aika paljon!)

Judith lähti ajamaan kaupan parkkipaikalta kotiin päin. Matkalla hän vilkuili hiljaista veljeään. Hän laittoi radion päälle, koska tyttöä alkoi ahdistaa hiljaisuus. Radio ei ollut kovinkaan kovalla, mutta kuitenkaan ei ollut aivan niin hiljaisella ettei siitä olisi saanut selvää.

He tulivat koti pihaan. Punapää sammutti auton ja otti avaimet virtalukosta. Hän otti kaikki tavaransa mukaan ja meni veljensä perään. Ulko-ovella hän laittoi autonsa ovet lukkoon ja meni sitten sisälle. Kara oli ovella vastassa ja pyöri hänen jaloissaan. Kissa meni ulos ja katsoi tyttöä ja sitten jonnekin kaukaisuuteen pihalle. Jud kääntyi katsomaan kissaa.
"Uskallakin mennä jonnekin!" Hän sanoi ja katsoi Karaa vihaisesti. Hän laski kassinsa lattialle ja alkoi riisua kenkiään. Kun hän laski kenkänsä maahan pieni kissanpentu hyökkäsi hänen käteensä. Kikkarapää inahti ja nosti kätensä ylös. Kissa karkasi eteisestä ja meni olohuoneeseen sohvalle. Judith sulki ulko-oven ja heitti takkinsa. Hän meni viemään siiderit jääkaappiin. Hän otti siitä yhden ja kaappasi ison irtokarkki pussin mukaansa. Hän istuutui veljensä viereen ja otti Karan jalkojensa päälle. Hän alkoi silitellä kissaa ja avasi samalla yhdellä kädellä ja suullaan karkki pussia.

Loppujen lopuksi hän sai sen auki ja laski sen hänen ja Jakobin väliin. Jud avasi siideri-tölkin ja hörppäsi siitä vähän.

(Hihii.. Mulla vähän viiraa tänä iltana! 8DDD)

x)))

Jakob ottaa pussista puoli kourallista karkkia ja kaivaa yhden ostamistaan lehdistä esiin. Hän rapsuttaa hajamielisesti Karan tassua (koska ei ylety niskaan asti). Poika nostaa jalkansakin sohvalle ja käy makuu asentoon ummistaakseen silmänsä hetkeksi. Lopulta tämä nukahtaakin ja tuhisee hiljaa.

//sano jos aikahyppäys haittaa ;)//

---

Jakob avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen. Lehti on tipahtanut lattialle ja Jack nostaa sen sohvapöydälle ja laahustaa keittiöön. Kello väittää pojan nukkuneen kaksi tuntia. hän kaataa maitoa lasiin ja kulauttaa kaiken kerralla. Ihanan kylmää! Hän laittaa tiskikoneen päälle ja vie lehdet huoneeseensa. Poju päättääkin jatkaa saman tien uniaan ja vaihdettuaan pyjamahousut kaivautuu lämpimän peiton alle. "Öitä, Jud!".

//Kiitti pelistä! Ehkä joskus uusiksi.. ;)//